Suurin voitto

Hans största seger (ruotsinkielinen nimi)
Hans största seger (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Sein grösster Sieg (saksankielinen nimi)
Kvinden i Ødemarken (tanskankielinen nimi)
The Greatest Victory (englanninkielinen käännösnimi)
La Plus grande victoire (ranskankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko esiintyjää tai tekijöitä?

Suurin voitto

Hannu Lemisen ohjaama ja käsikirjoittama melodraama Suurin voitto (1944) sijoittuu erämaapitäjään, jossa kunnanlääkäri Aarno Tapio (Eino Kaipainen) työskentelee sairaanhoitajavaimonsa Astan (Sylvi Palo) kanssa. Lapsensa kuoleman jälkeen puolisot ovat etääntyneet toisistaan. Mies uppoutuu täysin työntekoon, lääkekeksintöönsä ja puhjenneen epidemian hoitamiseen, johon naisella ei ole enää haluja eikä voimia. Asta seuraa mustasukkaisena aviomiehensä ja sairaanhoitaja Taina Kulon (Helena Kara) tekemisiä.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Henkilö Helena Kara , sairaanhoitaja Taina Kulo
Henkilö Eino Kaipainen , kunnanlääkäri Aarno Tapio
Henkilö Sylvi Palo , Asta Tapio
Henkilö Hannes Häyrinen , nimismies Esa Ensio Hyyrynen
Henkilö Tyyne Haarla , Esteri, Tapioiden palvelijatar, "Hessu"
Henkilö Emmi Jurkka , Siiri Koskinen
Henkilö Aku Peltonen , Asikainen, vanha tukkilainen
Henkilö Veikko Linna , Antti Koskinen, kasööri
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Liisa Autere , Aune, apulainen sairaalassa
Henkilö Tellervo Mäki , sairaanhoitajatar
Henkilö Esa Leminen , Tapioiden poika valokuvassa
Henkilö Laina Laine , vastaanotolla käyvä köyhä rouva
Henkilö Edvard Hytönen , Juho Määttä, mökkiläinen, "Jussi"
Henkilö Edvin Kajanne , toipuva potilas / tukkilainen  (jälkimmäinen rooli 42.45)
Henkilö Lennart Vaikonpää , tukkipomo Latva
Henkilö Kosti Aaltonen , partasuinen tukkilainen
Henkilö Verner Friström , piippua poltteleva vanhempi tukkilainen
Henkilö herra Karppinen , vääryydestä puhuva tukkilainen
Henkilö Olavi Saarinen , potilasta kantava nuori tukkilainen
Henkilö Vilho Kekkonen , potilasta kantava vanhempi tukkilainen
Henkilö Hannes Friström , tumma tukkilainen joulupöydässä
Henkilö Pertti Jaarto , Topi Määttä, Juhon ja Selman poika
Henkilö Kerttu Salmi , Selma Määttä
Tekijät
Henkilö Hannu Leminen , Ohjaaja
Henkilö Hannu Leminen , käsikirjoitus
Henkilö Marius Raichi , kuvaus
Henkilö Felix Forsman , kuvaus  (sisäkuvat)
Henkilö Kurt Vilja , äänittäjä
Henkilö Väinö Haapalainen , musiikki
Henkilö Hannu Leminen , lavastus
Yhteisö Suomen Filmiteollisuus SF Oy , levittäjä
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Yhteisö VLMedia Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö T. J. Särkkä , tuottaja  (tuotannonjohto)
Henkilö Hannu Leminen , leikkaus
Henkilö Senja Soitso , naamiointi
Henkilö Tuulikki Uskali , kampaaja
Henkilö Alf Salin , studiopäällikkö
Henkilö Leo Sarri , järjestäjä
Henkilö Veikko Linna , järjestäjä
Henkilö Valma Hildén , kuvaussihteeri
Henkilö Tellervo Mäki , kuvaussihteeri
Henkilö Sulo Tammilehto , kamera-assistentti
Henkilö Erkki Eloranta , kamera-assistentti
Henkilö Kaarlo Nissilä , äänittäjän assistentti
Henkilö Kosti Aaltonen , lavastemies
Henkilö Tauno Susi , klaffi
Henkilö Arvo Murtokallio , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Harry Karlsson , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Aarno Virtanen , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Jaakko Kuhakoski , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Erkki Anio , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Väinö Haapalainen , musiikin johto
Henkilö Hugo Huttunen , muusikko  (viulisti)
Henkilö Väinö Aho , muusikko  (kontrabasisti)
Henkilö Matti Rajula , muusikko  (B-klarinetisti)
Henkilö Väinö Haapalainen , muusikko  (pianisti)
Henkilö Olavi Haapalainen , muusikko  (viulisti)
Henkilö herra Paronen , muusikko  (sellisti)
Henkilö Sulo Marttinen , muusikko  (klarinetti)
Henkilö Frans Bäckström , nuottien puhtaaksikirjoittaja
Kokoonpanot
Group Name Helsingin Teatteriorkesteri , orkesteri
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1944
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
29.04.1944
Ensi-iltapaikat
Vaasa: Kinema
Filmikopioiden määrä
10 (arvio)
Muut näytökset
  • 30.04.1944 Helsinki: Bio-Bio, Rex; Jyväskylä: Elohuvi, Salome; Kuopio: Puijo; Lahti: Ilves; Tampere: Kino, Petit; Turku: Bio-Bio, Pallas ensi-iltakierros
  • 14.05.1944 Pori: Asto ensi-iltakierros
  • 21.05.1944 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 20.12.1965 TV2 Katsojia: 190 000
  • 03.03.1996 TV2
  • 24.06.2006 YleTeema [TV-arkisto: Juhannuspaketti]
  • 05.08.2009 YLE TV2
  • 13.01.2012 YLE TV1
  • 16.04.2014 YLE TV1
  • 27.08.2015 YLE TV1
  • 25.04.2017 Yle TV1
  • 14.03.2019 Yle TV1
  • 26.08.2020 Yle TV1
Palkinnot
Elokuvan 50-vuotisjuhlan tunnustuspalkinto 25.11.1945: säveltäjä Väinö Haapalainen (myös elokuvista Valkoiset ruusut, Yrjänän emännän synti, Suurin voitto, Suviyön salaisuus, Anna Liisa).
Ulkomaanmyynti
SKF 3, Tanska
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Espoo: Karvasmäen kylä Bembölessä: Glimsin talomuseon rakennukset: päärakennus, sivurakennus, aitta ja talli (nyk. Glimsintie 1) (Tapioiden asuintalo ja viereinen sairaalarakennus, aitta ja talli), lähitienoo (hiihtomatka), Glimsinjoki (Astan itsemurha)

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) pohjalta.
Studiot
Helsinki: SF-studiot 1 ja 3 (sairaalarakennuksen leikkaushuone, laboratorio ja vastaanottohuone; Tapioiden asunnon eteinen, olohuone, makuuhuoneet, työhuone ja ruokasali; Koskisen asunnon olohuone; Esan asunnon olohuone; tukkikämppä, parakki ja sen edusta; Määtän mökin tupa ja kamari)

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) pohjalta.
Kuvauspaikkahuomautukset
Tukkikämpän julkisivu lavastettiin SF-studioon.

Elokuvan lumimyrskymateriaalit ja lakeuskuvat tunturilta otettiin dokumentaarisista arkistoaineistoista.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) pohjalta.
Kuvausaika
25.11.1943 - 18.3.1944

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) pohjalta.

Sisältöseloste
Kunnanlääkäri Aarno Tapio ja hänen sairaanhoitajavaimonsa Asta elävät ja työskentelevät erämaapitäjässä. Kesken erään leikkauksen Astan hermot pettävät ja hän sanoo olevansa lopussa, kyllästynyt korven tylyihin ihmisiin, elämän yksitoikkoisuuteen ja aamusta iltaan jatkuvaan raadantaan. Aarno ehdottaa Astalle lepoa ja lupaa hankkia sijaisen, mihin vaimo suhtautuu epäluuloisesti. Heidän pikkupoikansa kuoleman jälkeen Aarno on täysin uppoutunut työhönsä.

Pitäjän iloluontoinen nuori nimismies Esa Hyyrynen esittelee uuden hoitajattaren, joka on hänen osakuntatoverinsa Taina Kulo Helsingistä. Taina majoitetaan pikkupojan entiseen huoneeseen. Aarnon ja Tainan yhteistyö sujuu hyvin. Esa on vanhastaan ihastunut Tainaan ja ryhtyy heti kosiskelemaan tätä. He viihtyvät yhdessä, ilakoivat ja kisailevat, mutta Taina torjuu ehdottomasti Esan kosinnat: "Tulet aina saamaan rukkaset."

Esa kertoo Tainalle, että Aarnon jokailtainen laboratoriotyö on vastalääkkeen etsimistä salaperäiseen kuumebasillin, joka puhkeaa yleensä joulun alla ja joka tappoi hänen poikansa. Taina ryhtyy auttamaan Aarnoa ja heidän suhteensa kehittyy yhä läheisemmäksi. Asta puolestaan tuntee itsensä entistäkin yksinäisemmäksi. Hänen mustasukkaiset epäluulonsa saavat vahvistuksen, kun hän näkee Aarnon ja Tainan yhdessä laboratoriossa, käsittää väärin heidän keskustelunsa ja väijyy heidän hyvänyöntoivotuksiaan.

Savotan kasööri Koskinen tuo sanan, että tukkikämpällä on puhjennut pelätty epidemia: jo 11 miestä on sairastunut. Mökkiläinen Juho Määttä kyytimiehenä ja Taina apunaan Aarno lähtee kämpälle. Miehet haluaisivat palata koteihinsa, mutta Aarno vetoaa heitä jäämään, jotta taudin leviäminen pysähtyisi. Aarno ja Taina ryhtyvät taltuttamaan epidemiaa polttamalla vuodevaatteet ja eristämällä sairaat. Jouluaattona miehet kutsuvat heidät vaatimattomaan juhlaansa ja kiittävät heitä työstä. Muuan mies, Asikainen, lausuu jouluevankeliumin omin sanoin, Enkeli taivaan lauletaan yhdessä.

Huolimatta kaikista ponnistuksista 42 miestä sairastuu ja vain viisi jää eloon. Kotiin palattuaan Aarno on valmis luopumaan tutkimustyöstään, kunnes Taina ilmoittaa, että yksi koe-eläin on jäänyt henkiin ja kokeissa on näin ollen tapahtunut läpimurto. Yhteisessä musiikki-illanvietossa Aarno soittaa viulua, Taina pianoa ja Esa klarinettia. Illan kuluessa Aarno paljastaa Tainalle, että Asta ei voi enää saada lapsia. Kahden kesken jäätyään Asta ja Taina käyvät avoimeen taisteluun: vaimo syyttää toista varkaaksi, Taina sanoo, että Aarno olisi ansainnut paremman vaimon. Aarno ja Taina soittavat yhdessä "Jäähyväiset", jonka Aarno on säveltänyt kuolleen poikansa muistoksi.

Illanvietto keskeytyy, kun Määtän pikkupoika Topi saapuu ilmoittamaan, että hänen isänsä on sairastunut "pahaan tautiin": epäillään pahinta, sillä kyytimiehenä Määttä on ollut kosketuksissa savotan epidemiaan. Aarno torjuu vaimonsa avuntarjouksen ja kiirehtii Tainan kanssa Määtän mökille. Hän eristää viimeisillään raskaana olevan vaimon ja neljä pientä lasta yöksi saunaan ja pelkää tulleensa liian myöhään. Taina taivuttaa Aarnon kokeilemaan uutta seerumia, jonka tuloksena Määtän kuume laskeekin. He valvovat yhdessä sairasvuoteen ääressä ja iloitsevat saavutuksestaan. Aamuyöllä he vetäytyvät kamariin uuden yhteisyyden vallassa samaan sänkyyn.

Yöllä Määtän vaimo synnyttää pojan, mutta Määttä löytyy aamulla kuolleena. Aarno syyttää itseään siitä, että sairas jäi yksin, mutta Taina haluaa koko syyn niskoilleen. Kotona Aarno on aivan masentunut ja Taina antaa pakata tavaransa lähtöä varten. Sitten Taina vetäytyy laboratorioon ja ottaa tautiseerumia. Aarno löytää hänet kuoleman kielistä ja antaa vastaruiskeen. Asta kuulee Aarnon rakkaudentunnustuksen, syöksyy ulos ja heittäytyy jokeen.

Aarnon hoidossa Taina toipuu, mutta haluaa yhä lähteä - "Astan vuoksi". Aarno kertoo, että pojan kuoleman jälkeen Asta itse "tuhosi elämän itsessään". "Suurin voittoni olisi ollut, jos olisin saanut sinut omakseni", mies sanoo. "Työsi kuuluu kaikille, se on suurin voittosi", Taina vastaa.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Suurin voitto vastaanotettiin "ensimmäisenä suomalaisena lääkärielokuvana", jonka esikuvat löydettiin Amerikasta, Ranskasta, Saksasta ja Ruotsista. P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 6.5.1944) ilmaisi pettymyksensä: "Filmin ohjauksessa, tarinan kerronnassa on paljon ansioita", hän myönsi, "mutta se ei juuri metriäkään vaikuta aidolta eikä alkuperäiseltä. Katsoja tuntee koko ajan jutun kovin tutuksi, ikäänkuin 'ylöslämmitetyksi' tusinasta samantapaisesta amerikkalaisesta lääkärifilmistä, joiden menoa kohtauksetkin härnäävästi muistuttavat. Tällä kertaa se ärsyttää sitäkin enemmän, jos satumme odottamaan tästä ensimmäisestä tämän alan elokuvastamme tavallista enemmän ja etenkin sen vuoksi, että jutussa - ja tekijässäkin - olisi ainesta parempaan."

"Hans största seger borde nog ha fått ligga till sig och mogna ännu en tid i regissörens fantasi innan det koncipierades", valitti myös H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladetl 6.5.1944). "Vissa scener skvallrade om otillräckligt detaljarbete, främst den oerhört ömtåliga episoden, då den hysteriska hustrun söker döden i en vak. Kameravinklarna voro inte här tillräckligt genomtänkta, och den ofrivilliga komiken låg på lur. I stället för att gripas och fascineras satt publiken och flabbade, och det är farligt när det är fråga om en allvarligt syftande film som denna."

"Hannu Lemisen ohjaus on kiinteää ja ehyttä ja hän on saanut esiin filmaattisesti kauniita ja vaikuttavia kohtauksia", tunnusti S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 4.5.1944), samalla kun hän piti kolmiodraamaa "pintapuolisena" ja loppuratkaisua "teennäisenä". T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 4.5.1944) kaipasi "realistisempaa" aiheenkäsittelyä, vakuuttavampia "kohtauksia rajaseudun sosiaalisesta elämästä silti tarvitsematta siivilöidä pois romanttista aihetta".

"Parhaimmillaan on elokuva kuvatessaan taistelua tautia vastaan", katsoi O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 3.5.1944), "työtä laboratoriossa, tukkikämpissä, kuolevien vuoteiden ääressä - siinä on filmaattisuutta, kiinteää dramaattisuutta ja väkevää tunnelmaa. Se kuuluu laadussaan parhaimpaan mitä suomalaisessa elokuvassa on nähty."

"Sen sijaan henkilökuvien käsittely ei ole yhtä tiivistä", jatkoi O. V-hl. "Helena Kara esittää nuoren sairaanhoitajattaren alussa raikkaan miellyttävästi, mutta hän ei jaksa säilyttää otettaan, luonnekuva jää epämääräiseksi ja ohueksi. Tuntuu siltä kuin näyttelijättäreltä vielä puuttuisi keinoja syvempien tunnetilojen ilmentämiseen. [- -] Sylvi Palon Asta on filmin parhaita näyttelijäsuorituksia, hermoherkästi, ilmeikkäästi hahmoteltu onneton nainen."

Muutkin arvostelijat nostivat näyttelijöistä esiin Sylvi Palon, jossa T. A. näki "oikean annoksen kireyttä ja hysteerisyyttä ja paikalleen osuvaa traagillisuutta". P. T-vi koki hänet "miellyttävimpänä yllätyksenä näyttelijäsuoritusten joukossa": "Onni että oli keksitty juuri hänet tähän osaan, jonka moni muu näyttelijä varmasti olisi muovannut pahasti yliampuen. Helena Kara on osaamisen tiellä jo pitkällä, mutta häneltä odottaa juuri nyt sitä enemmän syventymistä."

Kuvauksessa ei nähty vikaa ja Väinö Haapalaisen musiikki keräsi erityismainintoja "tehokkaana taustana filmin dramaattisissa kohtauksissa"; "ett målande ackompanjemang till handlingen", luonnehti H. K. eikä musiikki O. V-hl:n mukaan ollut "vain taustaa, vaan yhtyy aktiivisena tekijänä draamallisten kohokohtien korostamiseen".

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Suurin voitto perustuu Hannu Lemisen omaan käsikirjoitukseen. Tapahtumat on sijoitettu nykyaikaan, joskin siten että viittauksia sotaan ei tarinaan ole sisällytetty. Tarkoituksena oli toteuttaa ulkokuvaukset Lapissa, mutta vallitsevassa tilanteessa se osoittautui mahdottomaksi. Tästä syystä on Tainan ja Esan poroajelu jätetty kokonaan pois, samoin on lyhennetty Aarnon ja Tainan saapumista epidemian valtaamalle savotalle. Talvinen panoraama vaaran laelta löytyi yhtiön arkistosta.

Elokuvan loppu on kirjoitettu uudelleen: käsikirjoituksen mukaan Asta ei tee itsemurhaa, vaan lähtee pois Aarnon luota kerrottuaan sitä ennen Tainalle, että on itse harkitusti pojan syntymän jälkeen tuhonnut mahdollisuutensa tulla vielä uudelleen äidiksi. Käsikirjoituksessa mainitaan Esan musiikki-instrumentiksi huilu, elokuvassa se on klarinetti. Eino Kaipaisen viulusoolot soitti viulisti Hugo Huttunen. Suurimman voiton musiikki mainittiin yhdessä viiden muun elokuvan kanssa, kun Väinö Haapalainen nimettiin elokuvan 50-vuotisjuhlan musiikkipalkinnon saajaksi.

Kuvaaja Felix Forsman osallistui elokuvan tekoon kahden viikon studiojakson ajan.

Suurinta voittoa mainostettiin "Suomen ensimmäisenä lääkärielokuvana" ja arvosteluissa viitattiin ulkomaisiin esikuviin. Näitä voisivat olla Lloyd C. Douglasin ja A.J. Croninin kuuluisien lääkäriromaanien filmatisoinnit Lääkärin omatunto (Magnificent Obsession, 1935, ohjaus: John M. Stahl) ja Sisärengas (The Citadel, 1938, ohjaus: King Vidor). Saksassa lajin nimekkäimpiä edustajia olivat Ikuinen naamio / Lääkärin kiusaus (Die ewige Maske, 1935, ohjaus: Werner Hochbaum) ja Robert Koch, kuoleman voittaja (Robert Koch, der Bekämpfer des Todes, 1939, ohjaus: Hans Steinhoff), jotka Suurimman voiton lailla käsittelivät lääkärien taistelua kansantautien ja epidemioiden voittamiseksi uuden rokotteen tai seerumin avulla. Älkää tuomitko (Ich klage an, 1941, ohjaus: Wolfgang Liebeneiner) pohti lääkärin suhdetta armomurhaan. Ruotsalaisessa elokuvassa Gustaf Molanderin Taistelu jatkuu (Striden går vidare, 1941) dramatisoi kahden lääkäripolven kokemuksia. Myöhempiä suomalaisia lääkäriaiheisia elokuvia ovat lähinnä Roland af Hällströmin Vain kaksi tuntia (1949) sekä Jarno Hiilloskorven Varjostettua valoa (1962).

Suurin voitto oli Helena Karan ja Eino Kaipaisen ensimmäinen yhteinen elokuva. Elokuva-Aitan 10/1944 haastattelussa Helena Kara totesi roolistaan: "Taina Kulon osasta elokuvassa Suurin voitto en pitänyt ollenkaan, niin epäkiitollinen se oli, jollei suorastaan epämiellyttävä."

Suurimman voiton ensi-iltakierros alkoi vappuna 1944 ja päätti kotimaisen elokuvan kevätkauden. Elokuvan yleisömenestys oli suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden keskiarvoa selvästi heikompi.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. "Alkusoitto" / "Preludi"
Säv. ja sov. Väinö Haapalainen
Urut ja Helsingin Teatteriorkesteri, joht. Väinö Haapalainen (off), 2' 10".


2. "Myrsky"
Säv. ja sov. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri, joht. Väinö Haapalainen (off), 2' 05".


3. "Jäähyväiset"
Säv. ja sov. Väinö Haapalainen
1) Es. Eino Kaipainen, viulu (playback ja off, Hugo Huttunen, viulu), 0' 45".
2) Es. Eino Kaipainen, viulu, ja Helena Kara, piano (playback, Hugo Huttunen, viulu, ja Väinö Haapalainen, piano), 1' 50".


4. "Laulelma"
Säv. ja sov. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri, joht. Väinö Haapalainen (off), 1' 05".


5. La Cumparsita
Säv. G.H. Matos Rodriguez, sov. V. Billi
Viihdeorkesteri (off, radio), 1' 05".


6. "Mustasukkaisuus"
Säv. ja sov. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri, joht. Väinö Haapalainen (off), 1' 25".


7. Stille Nacht, heilige Nacht / Jouluyö, juhlayö
Säv. Franz Gruber, sov. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri, joht. Väinö Haapalainen (off), 1' 00".


8. Virsi 21 ("Enkeli taivaan lausui näin - -")
Säv. trad., san. Martin Luther, suom. Hemminki Maskulainen, Elias Lönnrot, Julius Krohn ja virsikirjakomitea
Es. "tukkilaiset" sekä Eino Kaipainen ja Helena Kara, laulu (100 %), 0' 45".


9. "Valssi"
Säv. ja sov. Väinö Haapalainen
Es. Eino Kaipainen, viulu, Hannes Häyrinen, klarinetti, ja Helena Kara, piano (playback, Hugo Huttunen, viulu, Matti Rajula, B-klarinetti, ja Väinö Haapalainen, piano), 0' 50".


10. "Finaali"
Säv. ja sov. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri, joht. Väinö Haapalainen (off ja off, lopputekstit), 2' 15".

Huomautuksia:
"Alkusoitto" ja "Jäähyväiset" toistuvat myös elokuvan taustamusiikin aiheina.

La Cumparsita -sävelmä on otettu tunnistamattomalta äänilevyltä.

Hannes Häyrinen esittää puhelaulumaisesti kansansävelmää Yksin istun ja lauleskelen ja iltan' on niin ikävä (100 %), 0' 05", sekä lausuu "...kukapa tietää, ken lemmen tajuaa", 0' 05".

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) pohjalta.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1880
Tarkastuspäivä
27.04.1944
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2450 m
Veroluokka
25 %
Ikäraja
K
Osia
4
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastuspäivä
14.05.1946
Veroluokka
30 %
Ikäraja
K
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
30.11.2012
Kesto/leikattu
01:23:33
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
90 min