Erehtyneet sydämet

Inspiration (ruotsinkielinen nimi)
Kaipaus (työnimi)
Mistaken Hearts (englanninkielinen käännösnimi)
Coeurs égarés (ranskankielinen käännösnimi)
Herzen in Irrung (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko sivuroolien näyttelijöitä? Onko sinulla elokuvan käsikirjoitusta? Työnimenä käytettiin nimeä Kaipaus.

Erehtyneet sydämet

Eero Leväluomalta kesken jääneen ohjaustyön Erehtyneet sydämet (1944) saattoi päätökseen näyttelijä-ohjaaja Erkki Uotila. Sota-ajan Helsinkiin sijoittuvassa draamassa johtaja Limanka (Kalle Rouni) lähentelee sihteeriään Eila Kanervaa (Eija Karapää). Nainen läimäyttää miestä ja menettää paikkansa huikentelevaiselle Anni Siintolalle (Assi Raine), joka on valmis viihdyttämään pomonsa liiketuttavia. Monien vaikeuksien jälkeen Eila pääsee kuvanveistäjä Lauri Järven (Erkki Uotila) malliksi. Nuoret rakastuvat toisiinsa, mutta mustasukkainen Limanka sotkee heidän välinsä.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Henkilö Eija Karapää , Eila Kanerva
Henkilö Erkki Uotila , kuvanveistäjä Lauri Järvi
Henkilö Kalle Rouni , johtaja Limanka
Henkilö Assi Raine , Anni Siintola
Henkilö Ulla Polviander , Katri Kanerva
Henkilö Aku Peltonen , Karl Andersson
Henkilö Pentti Viljanen , Heikki
Henkilö Varma Lahtinen , rouva Vaahtonen
Henkilö Eeva Savonen , Irene
Henkilö Uuno Montonen , turkisliikkeen johtaja
Henkilö Artturi Laakso , johtaja
Henkilö Hulda Keskinen , muotiliikkeen myyjätär
Henkilö Irma Elo , turkisliikkeen vanhempi myyjätär
Henkilö Eira Vallasvaara , Limangan uusi sihteeri
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Eero Leväluoma , Limangan apuri
Tekijät
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
2 585 109 mk
Julkaistu
1944
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
07.04.1944
Ensi-iltapaikat
Vaasa: Kinema
Filmikopioiden määrä
7 (arvio)
Muut näytökset
  • 09.04.1944 Helsinki: Elysée, Metropol; Jyväskylä: Elohuvi, Salome; Kuopio: Puijo; Lahti: Ilves; Tampere: Petit ensi-iltakierros
  • 22.04.1944 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
  • 30.04.1944 Pori: Asto ensi-iltakierros
  • 27.08.1944 Turku: Kinola ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 30.08.2013 YLE TV1
  • 23.12.2019 Yle TV1
  • 14.01.2022 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Humalistonkatu, myöhempi Topeliuksen puisto Humalistonkadun suuntaan (Eilan ja Laurin tutustuminen), Pohjoinen Rautatiekatu 21 (turkisliike), A. Tortolaisen kukkakauppa Runeberginkatu 55 (kukkakauppa), Mechelininkatu 31 B / 33 b (Laurin ateljee)

Lahti: urheilukeskus (Kuusivaaran talviurheilukeskus)

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Studiot
Helsinki: Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan talo Poli Lönnrotinkatu 29

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Syksy 1943 - talvi 1944
Sisältöseloste
Eila Kanerva työskentelee johtaja Limangan sihteerinä. Eräänä aamuna johtaja kutsuu hänet huoneeseensa ja yrittää sanelun lomassa lähennellä, jolloin Eila läimäyttää miestä ja saa potkut. Paikan saa Eilan työtoveri Anni, joka on halukkaampi myötäilemään Limangan toiveita ja valmis viihdyttämään tämän liiketuttavia.

Kotimatkalla Eila tapaa vastapäätä asuvan kuvanveistäjä Lauri Järven, joka osoittaa kiinnostusta häntä kohtaan ja saapuu pian vierailulle Eilan ja tämän nuoremman sisaren Katrin alivuokralaisasuntoon. Lauri haluaa Eilan mallikseen, mutta tämä kieltäytyy. Huvittelunhaluinen Katri, joka on tyytymätön Eilan menetettyä työpaikkansa ja heidän ainoan ansiolähteensä, tarjoutuu Laurin malliksi, mutta Eila kieltää häntä ryhtymästä siihen.

Eilalla on vaikeuksia saada uutta työpaikkaa, sillä Limanka ei suosittele häntä työnantajille. Lopulta hän saa paikan turkisliikkeessä ja hankkii sinne myyjättäreksi myös Katrin, joka tällä välin on ryhtynyt Laurin alastonmalliksi, kuten Eila järkytyksekseen saa selville.

Limanka puolestaan juonii apurinsa kanssa maakauppaa pikkukaupungissa asuvan Anderssonin kustannuksella. Tarkoituksena on houkutella Andersson Helsinkiin, saada hänet Annin viehätysvoiman turvin jatkoille, juovuksiin ja allekirjoittamaan kauppakirja.

Eilan ja Laurin suhde etenee: Eila suostuu Laurin malliksi, istunnon jälkeen mies kutsuu hänet illalliselle ravintolaan, jossa Anni viihdyttää Anderssonia. Myös Limanka saapuu paikalle ja pyytää Lauria ja Eilaa liittymään seuraan, mutta Eila kieltäytyy. Sen sijaan Lauri kutsuu Eilan teelle ateljeehensa: he tunnustavat rakkautensa ja viettävät romanttisen illan.

Samana iltana Katrilla on oma seikkailunsa. Hän on myöntynyt Heikin, rikkaan naissankarin houkutuksiin ja seurannut miestä tämän asuntoon. Heikki tarjoaa hänelle avainta hienoon huoneistoonsa, mutta samaan aikaan paikalle ilmestyy miehen rakastajatar Irene, joka mielenosoituksellisesti heittää avaimensa lattialle.

Seuraavana aamuna Limanka ja hänen apurinsa juhlivat onnistunutta kauppaa. Andersson on saatu allekirjoittamaan suunnitelman mukaisesti. Limanka havittelee edelleen Eilaa ja jatkaa juoniaan: hän menee tapaamaan Lauria ja uskottelee, että hänellä ja Eilalla on ollut vakava suhde. Lauri masentuu ja aikoo matkustaa ulkomaille jättäen Eilalle kirjeen, jonka Limanka onnistuu saamaan haltuunsa Eilan vuokraemännältä. Eila käy Laurin ateljeessa, näkee Laurin murskaamassa veistoksessa rakkautensa kohtalon ja saa lohduttajakseen Limangan, joka sanoo katuvansa käytöstään ja tarjoaa Eilalle ystävyyttään. Kun turkisliikkeen johtaja yllättäen sanoo Eilan irti, tämä turvautuu Limankaan ja saa takaisin entisen paikkansa. Annista Limanka hankkiutuu eroon lähettämällä tytön lomalle Kuusivaaran talviurheilukeskukseen.

Eilan ja Limangan suhde kehittyy luottamukselliseksi. Limanka kutsuu Eilan luokseen illalliselle ja kosii tätä ennen muiden vieraiden tuloa. Samana iltana Katri lähtee juhlimaan Heikin kanssa ja hukkaa konsulinnan turkisviitan, jonka on saanut toimitettavakseen perille. Turkisliikkeen johtaja uhkaa antaa asian poliisille, mutta Eila saa hänet odottamaan jonkin aikaa. Eila uskoutuu Limangalle ja kertoo miehelle rakkaustarinansa Laurin kanssa.

Tällä välin Anni palaa lomaltaan ja saa kuulla Limangalta, että hänen palveluksiaan ei enää tarvita. Penkoessaan suutuspäissään johtajan huoneessa Anni löytää Anderssonin allekirjoittaman kauppakirjan ja päättää kostaa ilmoittamalla Anderssonille huijauksesta. Andersson ja hänen vaimonsa luona sukuloiva Lauri matkustavat yhdessä Helsinkiin. Anni luovuttaa kauppakirjan Anderssonille, joka puolestaan saa Limangan luona käydessään sattumalta haltuunsa miehen pimittämän Laurin kirjeen Eilalle. Andersson lupaa järjestää Katrin ongelman, Anni puolestaan paljastaa Limangan juonet Eilalle, joka kirjeen luettuaan rientää Laurin ateljeehen: "Tulen rakastamaan sinua aina", Lauri sanoo hetken epätietoisuuden jälkeen.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"Fenno-Filmin valtteina ovat tähän saakka olleet jännitys- ja seikkailufilmit", muistutti S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 13.4.1944) ja jatkoi: "Erehtyneet sydämet on kuitenkin jäänyt välipalaksi, jossa on paljon miellyttävää, mutta joka ei kokonaisuudessaan kohoa yhtiön aikaisempien elokuvien tasolle. Käsikirjoituksessa on kyllä runsaasti aineksia, on rakkautta ja romantiikkaa, jännitystä ja huumoria, siinä on moraalista opetusta ja silmällekin kaunista katseltavaa, mutta filmissä tämä kaikki tuntuu jonkinlaisena runsauden pulana, jonka käsittely on jäänyt pinnalliseksi ja sovinnaiseksi."

"Käsikirjoituksen syytä ensi kädessä on", tähdensi P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 14.4.1944), "ettei elokuva kohoa yhtiön aikaisempien tuotteiden tasolle. Siinä on liiaksi kaikkia mahdollisia aineksia, joita myöskään ohjaaja ei pysty hallitsemaan. Kokonaisuus jää pintapuoliseksi, lapselliselta vaikuttavaksi ajanvietekertomukseksi, joka ei etenkään meikäläisessä miljöössä vaikuta uskottavalta. Ansioksi filmille voi lukea sen, että pahimmat mauttomuudet on vältetty, etenkin loppupuolella on toiminnassa vauhtia ja huumoriakin paikoitellen sekä että näyttelijäsuoritukset ylimalkaan ovat tunnustettavaa työtä."

"Tapahtumat jäävät pintapuolisiksi ja luonteenkuvaus kaavamaiseksi", arvioi myös O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 11.4.1944), "elokuvasta puuttuu henki ja siksi se onkin pelkkä ajanvietefilmi, vieläpä sellaisenakin varsin helppohintainen". T. A.:n (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 13.4.1944) mielestä se "puutteellisuuksiensa lukuisuudessa ja vississä kömpelyydessään tuo mieleen vähemmän onnistuneet kotoiset elokuvayrityksemme vuosikymmenen taaksepäin. Itse aihe jo vaikuttaa tältä ajankohdalta peräisin."

"En luxuös iscenering, ett ljust ja läckert foto och en Valentin Vaalas virtuosa fingerfärdighet hade kanske lyckats få någonting ur det triviala uppslaget", pohti H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 14.4.1944), "men uppgiften översteg nog betydligt den debuterande regissörens krafter. Eero Leväluoma hade nog fått en viss fart och kläm på spektaklet, men personinstruktionen är ännu osäker, och han saknar även, som naturligt är, nödig teknisk skicklighet för att forma ut spelscenerna effektivt och elegant; filmens dramatiska episoder kunde ha gestaltats betydligt verkningsfullare än vad som nu blev fallet."

"Erehtyneiden sydämien paras suoritus oli Erkki Uotilan kuvanveistäjä, hillitty, surumielinen, mutta miehekäs tyyppi", ilmaisi O. V-hl yleisen mielipiteen. "Erkki Uotila saavuttaa elokuvassa kauniin voiton kuvanveistäjänä, joka jää mieleen ehyenä, miellyttävänä, välittömänä suomalaisen elokuvan sankarina", kiitti S. S.

O. V-hl tunnusti Eija Karapään kehittyvän filmi filmiltä, "mutta hänen olisi enemmän kiinnitettävä huomiota ilmaisukeinojensa monipuolistamiseen ja äänenkäyttönsä syventämiseen. Nyt hän jäi hieman valjuksi ja mitään sanomattomaksi, hänessä kaipaa itsenäisempää otetta filmien päätehtävissä." "Eija Karapää on kehittynyt kameran edessä yhä luontevammaksi", säesti P. Ta-vi, "hänessä on annos lisää naisellisuutta ja kaikesta päättäen hän on hyvällä kehityksen tiellä, mutta tarvitsee lujaa ohjaajakättä. Osa ei vain anna tilaisuutta erikoisemmin viehättävän kuvan luomiseen. Sitä paitsi ei kuvaaja Esko Töyrikään käsittele hänen kasvojaan oikein."

Muista poikkeavaa näkemystä ajoi L. S. (Leo Schulgin, Ilta-Sanomat 13.4.1944): "Elokuvan vahvin puoli oli siinä esiintyvien uusien näyttelijöiden panos. Ennen muita on syytä mainita uusi tulokas Ulla Polviander, jolla esittäessään nuoren tytön ensihapuiluja elämänpolkunsa varrella, oli muutamia erittäin onnistuneita kohtauksia. Samoin Assi Raine toivotettakoon mielihyvin tervetulleeksi valkokankaalle onnistuneen konttorikanan osassaan."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Erehtyneet sydämet oli Fenno-Filmin neljäs elokuva ja Eero Leväluoman toinen ohjaustyö sotilashupailun Varuskunnan "pikku" morsian (1943) jälkeen. Leväluoma jätti Erehtyneet sydämet kuitenkin kesken ja työn saattoi päätökseen miespääosan esittäjä Erkki Uotila. Eino Karille on alkuteksteissä annettu epiteetti elokuvausjohto. Leväluoma näytteli tärkeätä osaa Limangan apurina, mutta hänen nimeään ei mainita alkutekstien näyttelijäluettelossa.

Fenno-Filmin toimitusjohtajan Theodor Lutsin puoliso Aksella Luts oli toinen käsikirjoittaja nimimerkillä Antti Metsalo. Käsikirjoitus pohjasi vapaasti Erik Dahlbergin alkuperäisaiheeseen. Aikaisemmat Dahlbergin käsikirjoituksiin perustuneet elokuvat olivat olleet Yövartija vain... (1940) ja Ballaadi (1944); myöhemmin tulivat vielä Rakkautensa uhri (1945) sekä Mä oksalla ylimmällä (1954).

Ulkokuvia elokuvassa on vain muutama. Talviurheilukeskus Kuusilinnan näkymät kuvattiin Lahdessa. Sota-aikaan viittaa elokuvassa ainoastaan puukaasuttimen voimalla kulkeva pirssiauto sekä muutama katukuvassa näkyvä sotilas.

Erehtyneet sydämet oli ensimmäinen Esko Töyrin kuvaama elokuva, joka nähtiin Helsingissä. Sitä ennen hän oli jo kuvannut Valo-Filmin elokuvan Minä jätän sinut, jonka valtakunnallinen esityskierros alkoi keväällä 1944, mutta ehti Helsinkiin vasta helmikuussa 1946. Televisiossa elokuva sai ensiesityksensä vasta 30.8.2013.

Erehtyneiden sydämien yleisömenestys oli yhdeksän suurimman kaupungin teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden 1944 keskitasoa heikompi. Fenno-Filmin tuotannossa se oli ensimmäinen tappiollinen elokuva.

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmissa ei ole Erehtyneiden sydämien käsikirjoitusta.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. Paso doble
Säv. Gerhard Winkler
Orkesteri (off), 4' 50".


2. Im Case
Säv. Franz Grothe
Orkesteri (off), 2' 43".

Huomautuksia:
Im Case -sävellyksen tiedot perustuvat Teoston merkintöihin.

Taustamusiikissa on orkesterin esittäminä mm. Tauno Pylkkäsen säveltämät hidas valssi (off, levysoitin), 0' 40", ja tunnelmamusiikki (off), 2' 30".

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1870
Tarkastuspäivä
30.03.1944
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2600 m
Veroluokka
25 %
Ikäraja
K
Osia
5
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
30.08.2013
Kesto/leikattu
01:34:00
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, YN-menetelmä
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
95 min
Kieli (VOD)
suomi