Kaksi kivaa kaveria

2 kivaa kaveria (rinnakkaisnimi)
Två roliga kamrater (ruotsinkielinen nimi)
Two Nice Guys (englanninkielinen käännösnimi)
Deux bons copains (ranskankielinen käännösnimi)
Zwei prima Kumpel (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tiedätkö Turussa ja lähikunnissa, mm. Kaarinassa kuvatun elokuvan kuvauspaikoista, elokuvan tekijöistä ja esiintyjistä? Tiedätkö naispääosanesittäjästä nimeltä Jantte eli Maire Suvanto? Onko sinulla elokuvan käsikirjoitusta, sopimusta tai valokuvia esim. elokuvan teosta?

Kaksi kivaa kaveria

Aarne Kivimäen ohjaama ja käsikirjoittama farssi Kaksi kivaa kaveria (1944) sijoittuu kesän 1940 Turkuun. Kartanonomistajan poika Olavi Vuori (Toivo Lehto) ryhtyy tutkimaan isänsä lautatarhassa ilmenneitä vajauksia. Työmaalla hän tutustuu sählääviin kaveruksiin Samiin (Alpo Viika) ja Santtuun (Eino Hyrsky), jotka tietämättään ovat sotkeutuneet varkauksiin. Parivaljakon taloutta hoitava orpo karjalaistyttö Anni Koivu (Jantte Suvanto) rakastuu Olaviin, mikä ei miellytä työnjohtaja Haapalaa (Kullervo Hurttia).

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Toivo Lehto , Olavi Vuori
Henkilö Jantte Suvanto , Anni Koivu
Henkilö Alpo Viika , Sami
Henkilö Eino Hyrsky , Santtu
Henkilö Kullervo Hurttia , herra Haapala, "kaunis Kalle"
Henkilö Yrjö Kianne , kartanonomistaja Vuori
Henkilö Ilmari Peitsalo , tuomari Kallio
Henkilö Hannes Jokelainen , rikoskomisario
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Einari Vehmas , Kallen rikoskumppani
Tekijät
Henkilö Aarne Kivimäki , Ohjaaja
Henkilö Aarne Kivimäki , käsikirjoitus
Henkilö Lauri Eijamo , tuottaja
Henkilö Eino Kivimäki , kuvaus
Henkilö Eino Kivimäki , leikkaus
Henkilö Kalle Österbacka , laulut ja musiikki
Yhteisö Lauri Eijamo , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Harry Hagström , äänittäjä
Henkilö Viljo Puola , lavastus
Henkilö Aimo Viherluoto , musiikki
Henkilö Pentti Viherluoto , musiikki
Henkilö Erkki Niemi , musiikin sävellys  ("Pois jo vanha onnen aika")
Henkilö Urho Johansson , musiikin sovitus
Henkilö Jantte Suvanto , muusikko  (laulu)
Henkilö Alpo Viika , muusikko  (laulu)
Henkilö Toivo Lehto , muusikko  (laulu)
Henkilö Eino Hyrsky , muusikko  (laulu)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1944
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
09.04.1944
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Edison
Muut näytökset
  • 16.04.1944 Jyväskylä: Suomi-Elokuvat ensi-iltakierros
  • 23.04.1944 Pori: Sampo ensi-iltakierros
  • 07.05.1944 Lahti: Häme; Turku: Olympia ensi-iltakierros
  • 14.05.1944 Tampere: Häme ensi-iltakierros
  • 28.05.1944 Viipuri: Seppo ensi-iltakierros
  • 30.07.1944 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
  • 30.09.1944 Vaasa: Scala ensi-iltakierros
  • 20.05.1945 Kuopio: Palatsi ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 16.04.1983 MTV2 Katsojia: 825 000
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Turku: Kanavaniemi (valokuva), satama-alue Turun linnan ympäristössä - Kanavaniemi - rantakaistale linnan kaakkoispuolella - Linnankadun koillispuolinen alue (Vuorenkartanon lautatarha), Linnankatu Suomen Öljytehtaan varaston kohdalla (lautatarha), Linnankatu Martinsillan kohdalla (Olavi hyppää raitiovaunuun), Aurajoki Kanavaniemeltä Korppolaismäkeen (Annin ja Olavin soutelu), Aninkaistensilta - Linnankatu itään päin nähtynä - puisto Tuomiokirkko sillan länsirannalla - Linnankadun alkupää - suihkukaivo kaupunginkirjaston edessä - Martinsillan länsipää - satamalaituri Aurajoen itärannalla (Anni harhailee kaupungilla), Brinkkalan talo Vanha Suurtori 3 (poliisilaitos), satama-alue - Kalastajankatu - Portsan kaupunginosa - Ratapihankatu - rautatieaseman edusta - rautatieaseman matkustajalaituri (Kallea ajetaan takaa), Ikituurin hiekkakuoppa (Olavi tavoittaa ratsain junaa), Aurajoen rautatiesilta (Olavi ja Kalle putoavat junasta jokeen)

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Sisäkuvat
Turku: ravintola Teini Juseliuksen talossa Vanhalla Suurtorilla Uudenmaankatu 1 (Anni ja Olavi ravintolassa), Lehtisen kahvila Sammon talossa Yliopistonkatu 27a (Kalle ja rikoskumppani kahvilassa)

junanvaunu

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Kesä - syksy 1943
Sisältöseloste
Turku kesällä 1940. Olavi Vuori, kartanonomistajan poika, päättää ryhtyä tutkimaan isänsä lautatarhassa ilmenneitä vajauksia. Hän pestautuu tavalliseksi työmieheksi, mutta herättää epäluuloja Kallessa, työnjohtajassa, jonka kanssa hän joutuu tappeluun heti ensimmäisenä päivänä. Lautatarhalla työskentelevät myös Sami ja Santtu, sähläävä ja toisiaan kiusoitteleva parivaljakko, joka on saanut kotihengettärekseen Annin, orvon karjalaisneitosen. Anni laittaa miehille ruokaa ja tasoittelee heidän kommelluksiaan. Anni ja Olavi tutustuvat, Anni kertoo miehelle, että Kalle järjestää Samille ja Santulle ylitöitä pari kertaa kuukaudessa.

Illalla Sami ja Santtu seuraavat mustasukkaisina, kun Olavi tulee hakemaan Annia ulos. Nuoret soutelevat, käyvät laivahylyssä ja tunnelmoivat meren äärellä. Anni kertoo Olaville takaumana nähtävän tarinansa: hänen isänsä kaatui talvisodan ensimmäisessä taistelussa, äiti kuoli kotitalon tuhonneessa pommituksessa viikko sen jälkeen; Anni joutui evakkoon tätinsä luo lähelle Turkua, kunnes hän tädin ilkeyden ajamana päätti lähteä kaupunkiin, missä harhaillessaan hän tapasi Samin ja Santun ja ryhtyi hoitamaan heidän talouttaan. Olavi valaa Anniin tulevaisuudenuskoa, he laulavat yhdessä. Kalle näkee heidän hellät hyvästinsä Annin kotiovella ja suhtautuu yhä vihamielisemmin Olaviin.

Aamulla Sami, Santtu ja Olavi herättävät Annin yhteislaululla, esittävät syntymäpäiväonnittelut ja antavat lahjansa: Sami ja Santtu muotokuvansa, Olavi laatikollisen uusia vaatteita. Olavi vie Annin juhlimaan ravintolaan tarjoten hienon päivällisen. Anni kertoo kuulleensa yövahdilta, että lautatarhasta on hävinnyt tavaraa satojentuhansien markkojen arvosta ja että asiaa tutkitaan. Hän epäilee Kallea ja arvelee Samin ja Santun tietämättään sotkeutuneen juttuun.

Olavi turvautuu rikoskomisarion apuun ja löytää poliisin arkistosta valokuvan, joka paljastaa Kallen herra Haapalaksi, vankilasta juuri vapautuneeksi rikolliseksi. Tällä välin Kalle kertoo Annille, että Olavi on lautatarhan omistajan poika ja kihloissa kotipaikkakunnallaan. Anni pakkaa Olavin lahjat takaisin laatikkoon ja torjuu tämän huomionosoitukset. Kalle ilmoittaa tulossa olevista ylitöistä Samille ja Santulle, jotka välittävät tiedon Olaville.

Illalla lautatarhaan saapuu kaksi kuormaautoa, jotka lastataan täyteen tavaraa. Kalle saa rahat rikoskumppaniltaan. Olavi yllättää rikolliset itse teossa, mutta muuan Kallen apuri iskee hänet tainnoksiin ja sulkee satamassa olevan laivan ruumaan. Olavi herää sidottuna, onnistuu polttamaan köydet poikki öljylampulla, mutta jää kannella jälleen vangiksi. Anni näkee tapauksen ja hälyttää Samin ja Santun, jotka kiirehtivät laivalle: konnat kuitenkin heittävät Santun kahteen kertaan veteen ja Samin Olavin seuraksi ruumaan. Santtu hakee turhaan apua passipoliisilta, mutta ärsyttämällä sataman miehiä hän saa heidät ajamaan itseään takaa ja johdatetuksi heidät laivalle. Ratsupoliisit liittyvät takaaajoon: laivalla syntyy sekasortoinen tappelu, johon vapautuneet Olavi ja Sami myös osallistuvat ja jonka aikana Kalle pääsee pakenemaan, ensin veneellä, sitten kuorma-autolla.

Olavi huomaa paon ja lähtee takaa-ajoon: hän pysäyttää henkilöauton, johon myös Sami, Santtu ja Anni kiirehtivät, ja pyytää seuraamaan kuorma-autoa, jonka kuljettajan Kalle on pakottanut ajamaan asemalle. Kalle ehtii junaan ja vilkuttaa myöhästyville takaa-ajajilleen, jotka eivät hellitä: Sami, Santtu ja Anni ottavat vossikan, Olavi jatkaa takaa-ajoa ensin autolla, sitten hevosella. Ratsullaan hän tavoittaa junan ja hyppää sisään. Tappelun tuoksinassa Olavi ja Kalle putoavat siltaa ylittävästä junasta jokeen. Tappelu jatkuu rannalla: ensin Olavi lannistaa Kallen, joka kuitenkin pääsee uudelleen pakoon, kunnes joutuu Santun ohjaaman traktorin tielle ja piiritetyksi. Poliisit noutavat Kallen, jonka salkusta löytyy iso tukku rahaa. Olavi ja Anni suutelevat kartanon kuistilla; Sami, Santtu ja Olavin isä kääntyvät hienotunteisesti selin.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Turkulaisveljesten yritys sai kannustusta arvostelijoilta, jotka heidän elokuvaansa käsittelivät. Heikkoudet pyrittiin suhteuttamaan tuotantoedellytyksiin: "Kaksi kivaa kaveria on amatöörielokuva ja sellaisena sitä on katseltavakin", kirjoitti S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 19.4.1944). "Elokuvantekijäin teknilliset mahdollisuudet ovat olleet varsin vähäiset, mikä näkyy ennen kaikkea kuvauksessa, ja äänityksessäkin on paljon toivomisen varaa. Sensijaan Aarne Kivimäen käsikirjoitus on sekä vauhdikas että vaihteleva, ja kun hän ohjauksessaan on rohkeasti palautunut osittain mykän filmin tyyliin tehostaen farssimaisuuksia asianomaisella musiikilla ja antaen elokuvan mittaan pitkät matkat pelkästään kuvien ja itse toiminnan puhua, on tuloksena varsin hauska hulluttelu."

"Se on jonkinlainen suomalainen Majakka ja Perävaunu -mukaelma ja tuo mieleen mykän kauden", muistutti myös O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 24.5.1944). "Suuri osa filmistä on näet mykkää ja äänitystä on sijoitettu vain kaikkein välttämättömimpiin paikkoihin - onneksi, sillä äänitys on aivan kehnoa, puhe suurimmaksi osaksi sekavaa ja taustaäänet heikkoja. Jos elokuvasta olisi jätetty pois siihen liitetty naiivi rakkaustarina, jota amatööriasteella olevat henkilöt kömpelösti näyttelevät ja tyydytty kuvailemaan 'kahden kivan kaverin' kommelluksia, olisi kokonaisvaikutus ollut tuntuvasti parempi, sillä näiden kahden kaveruksen - Alpo Viikan ja Eino Hyrskyn - tempauksissa on väärentämätöntä Chaplin-kauden peruskomiikkaa, joka ei oikeastaan koskaan vanhene. Filmin ansiopuoleksi on myös katsottava loppuosan jännitys ja vauhdikkuus, joka ripeydessään ansaitsee tunnustuksen."

Niin ikään V. H. H. (Suomen Sosialidemokraatti 25.4.1944) kiitti vauhtia ja toimintaa ja pani merkille "oikean luomisen ilon, josta suuremmillakin elokuvatuottajilla olisi oppimista". "Tietysti elokuvaa vastaan voisi sekä taiteellisessa että teknillisessä mielessä esittää montakin huomautusta", jatkoi kirjoittaja. "Mm. huomaa näyttelemisessä melkoisesti amatöörimäisyyttä ja varsinkin vuorosanojen vaihto on yleensä avutonta - puhe kulkee sitäpaitsi koko ajan häiritsevästi edellä kuvausta - nimihenkilöt noudattavat naamioitusta myöten liiaksi Majakka ja Perävaunu-esikuviaan jne. Mutta huoleton farssitahti, filmin monet kieltämättömät hauskuudet, yleensä koko menon aitous tekee kokonaisuudesta katsomisen arvoisen."

Myötämieli vallitsi Turun suomenkielisissä lehdissä. "Aloittelevien elokuvavalmistajien ansioksi on heti alussa mainittava", kirjoitti -la (Turun Sanomat 8.5.1944), "että elokuva, eräistä teknillisistä vioistaan, kuten esim. puheen ja äänen erikoisuudesta y.m. sekä paikoittaisista amatöörimäisistä esityksistä huolimatta on suurin piirtein katsottuna mukiin menevä, toiminnallisesti vauhdikas, jopa loppuosaltaan melko jännittäväkin."

On oma viehätyksensä nähdä tuttuja henkilöitä ja tuttuja maisemia valkokankaalla", tuumaili L-a (Uusi Aura 8.5.1944), "ja jo sen vuoksi uskoo elokuvan 'menevän' hyvin kotikaupungissaan. Sillä on kuitenkin eräitä muitakin ansioita: ohjaajalla on nimittäin humoristista silmää, eikä kaikki huvittavuus perustu pelkästään kaikkein yksinkertaisimpaan tilannekomiikkaan. Esim. se tapa, millä 'kivoista kavereista' toinen apua tarvitessaan sai koko joukon juoksemaan perässään laivalle, oli nokkelasti keksitty."

Yhtä kiltti ei ollut H. E. (Åbo Underrättelser 8.5.1944): "Två glada kamrater är ingenting signifikativt för den stad den producerats i - kulturvaggan - utan hör hemma i rena rama buskteatern och pajaseriet. Trick som man för länge sedan inbillat sig försvunnit från vita duken blomma friskt och bredas på för fullt och effekterna äro av billigaste slag."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Elokuvan tuotti turkulaisveljesten Aarne ja Eino Kivimäen yhtiö Turun Elokuva Oy, rahoittajanaan liikemies Lauri Eijamo (1909 - 1991). Veljesten edellinen elokuva, myös turkulaisen Valo-Filmi Oy:n tuottama Miehen vankina (1943) oli ollut tasoltaan niin heikko, ettei yhtiön osakkaiden enemmistö enää halunnut jatkaa yhteistyötä Kivimäkien kanssa. Turun Elokuva Oy oli perustettu jo vuonna 1939, ja aloittanut toimintansa elokuvakiertueena. Kaksi kivaa kaveria oli yhtiön ensimmäinen ja viimeinen kokoillan näytelmäelokuva.

Ammattinäyttelijät olivat kaikki turkulaisia. Jantte (Maire) Suvanto oli amatööri, tappelukohtausten avustajat paikallisia satamajätkiä. Laulujen ja musiikin säveltäjäksi alkutekstit ilmoittavat K. Österbackan eli Kalle Österbackan, joka teki elokuvaan lähinnä laulujen sanoituksia. Elokuvan musiikkia tekivät ilmeisesti Usko Kemppi (ent. Hurmerinta) ja Erkki Niemi. Lauri Eijamon alkuperäinen sukunimi oli puolestaan ollut juuri Österbacka eli Eijamo oli Kalle Österbackan veli.

Elokuvan tapahtuma-aika on kesä 1940, vaikka eräissä näkymissä nähdäänkin ilmapommituksessa 26.6.1941 pahoin vaurioitunut Turun linna. Vuonna 1945 ilmestyneessä Elokuvan Aarreaitassa veljekset muistelivat Kahta kivaa kaveria mm. seuraavasti: "Tehdessämme yllämainittua elokuvaa, oli käytettävissämme vanha Erneman-merkkinen mykkä kamera, joka oli muutettu sähkökäyttöiseksi ja varustettu kierroslukumittarilla. Kuvaajan oli kuvatessaan saatava näyttelijät pysymään kuvassa ja toisella silmällään tähystettävä mittaria, sekä sormellaan jarrutettava hihnapyörästä, että mittarin osoitin pysyisi 24 kuvanopeuden kohdalla. Äänilaitteet sensijaan olivat nykyaikaiset. Filmi äänitettiin kokonaisuudessaan jälkeenpäin. Ajattelimme monasti kuinka ihanaa olisi tehdä elokuvaa kunnollisilla laitteilla."

Elokuvan äänittäjä Harry Hagström (1901 - 1973) oli pitkän linjan elokuvamies, joka 1930-luvulla omisti elokuvateattereita Helsingissä ja oli 1938 tuottanut kokoillan elokuvan Karmankolon kuningas.

Elokuvan yleisömenestys oli suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden 1944 heikoin. Helsingin ohella menestyi parhaiten Tampereella, Turussa ja Jyväskylässä.

Huhtikuussa 1946 tehdyllä kauppakirjalla Lauri Eijamo myi elokuvan kaikki oikeudet turkulaiselle Enok Raivoselle.

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmissa ei ole elokuvan käsikirjoitusta eikä valokuvia.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. Ruokatuntilaulu ("Päivän paiste ulapalla päilyy, tuulen soitto riemuisasti soi, onnen ailahdus mielessäni säilyy, niin kuin uusi kirkas aamunkoi - -")
Säv. ja san. Aimo ja Pentti Viherluoto
Es. Jantte Suvanto ja "lautatarhan miehet", laulu, sekä Alpo Viika, laulu ja huuliharppu (synkr., soitinyhtyeen säestys), 1' 15".


2. "Pois jo vanha onnen aika haipui muisteloiden kartanoon, murheiseksi mieleni mun vaipui maailmalla kun yksin oon - -"
Säv. Erkki Niemi, san. Aimo Viherluoto
Es. Jantte Suvanto ja Toivo Lehto, laulu (synkr. kitarasäestys), 2' 20".


3. Pienet sammakot / Syntymäpäivälaulu ("Niin herttainen ja kultainen on meidän pikku Anni - -")
Säv. trad., san. ja sov. elokuvassa Aimo ja Pentti Viherluoto
Es. Eino Hyrsky ja Toivo Lehto, laulu, sekä Alpo Viika, laulu ja kitara (synkr., kitarasäestys), 1' 10".

Huomautuksia:
Kalle Österbacka on tehnyt lähinnä laulujen sanoituksia.

Teoston merkinnöissä on sovittajana Urho Johansson.

Soitinyhtyeessä soittivat sellistin lisäksi Usko Kemppi ja Viljo Armio viulua sekä Reino Armio pianoa.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1869
Tarkastuspäivä
30.03.1944
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2000 m
Veroluokka
35 %
Ikäraja
S
Osia
4
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
73 min