Varjoja Kannaksella

Varjoja (rinnakkaisnimi)
Skuggor över Näset (ruotsinkielinen nimi)
Skuggor (ruotsinkielinen rinnakkaisnimi)
Shadows over the Isthmus (englanninkielinen käännösnimi)
Les Ombres de Kannas (ranskankielinen käännösnimi)
Schatten auf der Karelischen Landenge (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko tekijöitä ja kuvauspaikkoja Helsingistä tai lähiympäristöstä? Tunnistatko esiintyjiä? Tiedätkö mitä roolia elokuvassa näytteli Väinö Jokinen?

Varjoja Kannaksella

Theodor Lutsin ja Erkki Uotilan ohjaamassa vakoiluaiheisessa jännityselokuvassa Varjoja Kannaksella (1943) luutnantti Ville Somero (Matti Lehtelä) selvittää linnoitustyömaan sabotointia Karjalankannaksella kesällä 1939. Hänen epäilykset kohdistuvat täysihoitola Runolinnan monenkirjavaan asiakaskuntaan. Linnoitustyömaata johtava insinööri Aarno Teräs (Aarno Kivistö) joutuu morsiamensa Birgit Lahden (Anna-Liisa Sarvanto) kanssa kiipeliin vakoilijoiden ja tanssijatar Veronica Sorrenton (Dolly von Alfthan) takia.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
12
Näyttelijät
Henkilö Matti Lehtelä , luutnantti Ville Somero, "kirjailija"
Henkilö Dolly von Alfthan , tanssijatar Veronica Sorrento
Henkilö Ensio Jouko , Kausalainen, suurenmaailman roisto
Henkilö Aarno Kivistö , insinööri Aarno Teräs
Henkilö Anna-Liisa Sarvanto , Birgit Lahti, Teräksen morsian
Henkilö Verna Piponius , Lindström, vanhapiika
Henkilö Sven Relander , Suhonen, vanhapoika
Henkilö Aune Häme , rouva Berg
Henkilö Runar Schauman , Maximov, emigrantti-eversti
Henkilö Eero Leväluoma , romukauppias Tuomi
Henkilö Vilho Siivola , "Limppunaama", Tuomen apulainen
Henkilö Erkki Uotila , kapteeni Karvonen
Henkilö Pentti Saares , vänrikki Korpi
Henkilö Joel Asikainen , radistivääpeli
Henkilö Fritz-Hugo Backman , vartiopäällikkö
Henkilö Kerttu Salmi , keittäjä
Henkilö Väinö Hartonen , sabotööri
Henkilö Eino Haavisto , nimismies
Henkilö Meeri Tikkanen , Aili, kanttiinin tyttö
Henkilö Reijo Taipale , Matti, karjalainen sotilaspoika
Henkilö Armand Lohikoski , päivystävä luutnantti
Henkilö Oiva Turunen , majuri
Henkilö Assi Raine , Aino, täysihoitolan sisäkkö
Henkilö Urho Virta , linnoituksen kolkattava vartiomies
Henkilö Reino Jokilehto , radisti
Henkilö Väinö Jokinen , tunnistamaton rooli
Henkilö Matti Aro , työmies
Henkilö Lauri Korpela , työmies
Henkilö Urho Westman , kuriirivänrikki
Henkilö Tauno Lehtihalmes , työnjohtaja
Henkilö Lennart Vaikonpää , poliisi
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Ema Vinermo , roisto
Henkilö Theodor Luts , mies junan käytävällä
Tekijät
Henkilö Theodor Luts , Ohjaaja
Henkilö Erkki Uotila , Ohjaaja
Henkilö Eero Pursi , käsikirjoitus
Henkilö Antti Metsalo , käsikirjoitus
Henkilö Eino Kari , kuvaus
Henkilö Eino Kari , leikkaus
Henkilö Holger Wernbom , äänittäjä
Henkilö Pekka Attinen , musiikki
Henkilö Robert von Essen , musiikki  (Rumba)
Henkilö Eero Levä , lavastus
Yhteisö Bio-Kuva Oy , levittäjä
Valokuvat: Valokuvaamo Savia, Helsinki (Lähde: SKF 3)
Kreditoimattomat
Henkilö Theodor Luts , tuottaja  (tuotannonjohto)
Henkilö L. V. Karijärvi , alkuperäisaihe
Henkilö Yrjö Norta , tuotantopäällikkö
Henkilö Eero Leväluoma , studiopäällikkö
Henkilö Arvi Matilainen , valokuvat  (Valokuvaamo Matilainen)
Yhteisö Valokuvaamo F. E. Fremling , valokuvat
Henkilö Erkki Uotila , laulujen sanoitus
Henkilö Aune Häme , muusikko  (laulu)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
1 990 948 mk
Julkaistu
1943
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
07.11.1943
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Elysée, Metropol
Lahti: Ilves
Filmikopioiden määrä
8
Muut näytökset
  • 14.11.1943 Jyväskylä: Elohuvi, Suomi-Elokuvat ensi-iltakierros
  • 28.11.1943 Turku: Kinola ensi-iltakierros
  • 01.01.1944 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 09.01.1944 Kuopio: Puijo ensi-iltakierros
  • 27.02.1944 Tampere: Kino, Petit ensi-iltakierros
  • 05.03.1944 Viipuri: Scala ensi-iltakierros
  • 12.03.1944 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
  • 09.04.1944 Pori: Asto ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 24.08.2015 YLE TV1
  • 01.09.2017 Yle TV1
  • 27.09.2021 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsingin mlk.: tietyömaa Herttoniemessä (linnoitustyömaa), Vuosaari (takaa-ajokohtaukset)

Huopalahti: Munkkiniemen uimaranta (Runolinnan täysihoitola)

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Studiot
Helsinki: Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan talo Poli Lönnrotinkatu 29

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Kesä 1943
Sisältöseloste
Insinööri Aarno Teräs johtaa linnoitustyömaata Karjalan Kannaksella kesällä 1939. Tapahtuu onnettomuus, joka osoittautuu sabotaasiksi, ja Teräs aikoo selvittää tihutyön. Teräs on asemalla vastassa morsiantaan Birgitiä, mutta häntä odotellessaan sattumalta tapaa vuosien takaisen rakastettunsa Veronica Sorrenton, josta ulkomailla on tullut kuuluisa tanssijatar. Birgit näkee heidän kohtaamisensa asemalla ja kiukuttelee mustasukkaisuuttaan miehen saatettua hänet Runolinnan täysihoitolaan. Sen omistaa emigranttieversti Maximov ja siellä asuvat heidän lisäkseen Veronica, leskirouva Berg, ikääntynyt vanhapoika Suhonen, ikäneito Lindström, maailmanmiehen elein käyttäytyvä herra Kausalainen ja papereihinsa uppoutunut kirjailija Somero.

Tuomen romukauppa on sabotöörien pesäpaikka, missä Tuomi ja hänen apurinsa Limppunaama suunnittelevat uutta tihutyötä: haurastuttavan aineen lisäämistä betoniseokseen. He saavat määräyksen ryöstää linnoitustöiden piirustukset sotilaiden vartioimasta toimistosta ja heidän avukseen saapuu Kausalainen, joka soittaa kapteenin nimissä väärän hälytyksen saadakseen vartioston pois paikalta. Jäljelle jäänyt vartija tainnutetaan, päivystävä luutnantti haavoittuu, mutta konnat eivät ehdi avata kassakaappia, kun Kausalainen arvioi tilanteen liian vaaralliseksi.

Vastavakoilutoimisto ryhtyy ottamaan selvää täysihoitolan asukkaista, joissa on "monia outoja tyyppejä". Kirjailija Someron ajatus, että piirustukset itse asiassa ovat insinöörin salkussa hänen huoneessaan, leviää pian täysihoitolan väen ja myös konnien tietoon. "Mies työmaalta" ilmestyy hakemaan insinöörin salkkua, jonka hän jättää metsään: Kausalainen noutaa salkun ja vie sen romukauppaan, missä sen sisältö osoittautuu roskapaperiksi. Nyt konnat aikovat käydä kapteenin kuriirin kimppuun: he levittävät maantielle piikkimaton, mutta kuljetusta turvaava konepistoolimies estää heidän aikeensa.

Somero, joka aikaisemmin oli varjostanut Kausalaista ja salkkua romukaupalle, vakoilee ullakolla konnien kokoontuessa autiotaloon. Hänet havaitaan, mutta hänen onnistuu tappelussa nujertaa Limppunaama, pysyä tuntemattomana ja palata huomaamatta täysihoitolaan, jossa muuan pikkupoika, Matti, on hämäyksen vuoksi naputtanut tuntikausia kirjoituskonetta hänen huoneessaan. Kausalainen epäilee kuitenkin Someroa ja käy tekosyyn varjolla hänen huoneessaan saamatta mitään selville. Seuraavana keinonaan Kausalainen suunnittelee ryöstävänsä Birgitin ja kiristävänsä siten piirustukset Teräkseltä.

Täysihoitolan vieraat juhlivat tanssiravintolassa, missä rouva Berg laulaa tangon ja Veronica esittää tanssinumeron. Herra Suhonen ja neiti Lindström löytävät yhteisen sävelen. Birgit on Teräkselle yhä mustasukkainen Veronicasta ja suostuu mieluummin Kausalaisen kuin sulhasensa tanssipariksi. Tällä välin Teräs noudattaa Veronican kutsua ja käy tämän pukuhuoneessa: nainen tunnustaa yhä rakastavansa miestä ja varoittaa tätä sattumalta kuulemansa keskustelun perusteella. Birgit löytää Veronican kirjelipun ja yllättää heidät kesken intiimiltä näyttävien hyvästien, sen jälkeen kun Teräs on vakuuttanut Veronicalle uskollisuuttaan morsiamelleen.

Seuraavana päivänä Tuomi ja Limppunaama käyvät Someron kimppuun ja heittävät tajutonta teeskentelevän miehen kalliolta veteen. Somero pelastautuu rantaan ja ilmestyy vastavakoilutoimiston radioasemalle, jossa on yritetty jäljittää vakoilijoiden radiosanomaa. Somero osoittautuu vastavakoilun luutnantiksi ja viestin selvittyä ryhtyy toimiin. Tällä välin Kausalainen on uskotellut Veronicalle, että Birgit ei rakasta Terästä, ja saanut naisen toimittamaan Birgitille väärennetyn viestin, jossa sovitaan tapaamisesta Onnen Temppeliksi nimitetyllä huvimajalla. Teräs saa samanlaisen ja molemmat jäävät konnien ansaan: Tuomi ja Limppunaama tainnuttavat heidät ja aikovat kuljettaa pois kuorma-auton lavalla. Somero ja hänen miehensä tavoittavat auton ja vangitsevat konnat. Birgit ja Teräs vapautetaan: he tekevät vihdoin sovinnon ja sinetöivät sen suudelmalla.

Somero pidättää Kausalaisen radiolähettimen äärestä ja varmistuu Matin avulla vakoilurenkaan päällikön henkilöllisyydestä. Päällikkö on matkustanut junalla, jota Somero lähtee autolla tavoittamaan. Eräällä asemalla hän ehtii nousta junaan ja saa viime hetkellä kiinni päällikön, kun tämä on hyppäämässä junasta. Päällikkö paljastuu rouva Bergiksi. "Kuullos, pyhä vala", joka käynnisti tarinan, myös päättää sen.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Fenno-Filmin uutuus herätti väistämättä vertailuja yhtiön edelliseen vakoiluelokuvaan Salainen ase: Varjoja Kannaksella ei jäänyt vaille kiitosta, mutta yleensä se havaittiin edeltäjäänsä köykäisemmäksi. "Yhtiön nyt julkisuuteen tuoma uusi vakoiluaiheinen jännityselokuva Varjoja Kannaksella ei ole aivan niin hyvä kuin ensimmäinen, mikä ei suinkaan merkitse sitä, että se olisi huono", tasoitteli T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 10.11.1943).

"Se on reipas ja myöskin jännittävä, mutta ei niin rytmikäs ja kiinteä kokoonpanoltaan kuin edellinen", jatkoi T. A. vertailua. "Käsikirjoitus [- -] on sinänsä hyvin tehty, repliikit vaikuttavat aidoilta j.n.e., mutta itse juoni ei ole niin hyvä ja luistava kuin paljon puhutun esikoiselokuvan. Keinotekoinen asettelu tuntuu esim. rakkausjuonen yhteydessä. Se on kuin väkisin liitetty mukaan, tekee 'päälle liimatun' vaikutuksen, kuten tapana on sanoa, ja löysentää siksi osaltaan yleisvaikutelmaa. Henkilöt ovat myös jääneet erikoisesti tässä samassa yhteydessä klisheemäisiksi. Psykologinen kehittely puuttuu kokonaan."

"Juonessa on jännitystä ja vauhtia, vaikka Varjoja Kannaksella ei siinä suhteessa nousekaan Salaisen aseen tasolle", arvioi myös O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 2.3.1944). "Ohjaajat Th. Luts ja Erkki Uotila olivat yleensä tehneet hyvää työtä, kohtaukset vaihtuivat nopeasti ja toiminnan nousu oli loppua kohden mukaansa tempaava [- -]. Se on samalla jälleen todistus siitä, että jännitysfilmien suhteen kotimaiset seikkailuelokuvat pystyvät menestyksellisesti kilpailemaan hyvien ulkomaisten filmien kanssa."

P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 9.11.1943) puolestaan näki elokuvassa jopa "aimo edistysaskeleen nimenomaan sikäli, että tässä uudessa vakoiluelokuvassa oli melkoisesti hyvää huumoria, hauskoja välähdyksiä, joissa ennen kaikkea näkyi ohjaajien joustava, huumorintajuinen näkemys 'haudanvakavankin' aiheen keskessä. Jopa oli monta sinänsä ehkä kömpelösti tai ainakin tavanmukaisesti muovaeltua kohtausta pelastettu parilla repliikillä tai ilmevivahduksella, joihin sisältyi keventävää ja rikastuttavaa arkipäivän huumoria."

"Ohjauksessaan Th. Luts ja Erkki Uotila ovat korostaneet jännnitysmomentteja", katsoi S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 9.11.1943), "kun sensijaan filmin romanttinen puoli on jäänyt vähemmälle huomiolle. Varsinkin rakkauskohtaukset jättivät katsojan - niinkuin ilmeisesti asianomaiset näyttelijätkin - melko kylmiksi. Ohjauksen ansioksi jäävät monet taitavat yksityiskohdat sekä huumorin virkistävä käyttö."

"Varjoja Kannaksella ei vastaa siihen asetettuja odotuksia", pettyi L. S. (Leo Schulgin, Ilta-Sanomat 8.11.1943). "Aihe [- -] on mitä kiinnostavin, mutta sen sijaan, että sitä elokuvassa kehiteltäisiin linnoitustyöläisten kiitollisessa ympäristössä ja ilmapiirissä, salaisten linnoituspiirustusten ympäri kietoutunut juoni laahustaa töölöläiset interjöörit omaavan venäläishuvilan vain lievästi mielenkiintoisten asukkaiden keskuudessa. Kohokohdiksi tarkoitetut takaa-ajot eivät jaksa ylläpitää jännitystempoa, joten lopun asianmukainen laukeaminen on heikkotehoinen. On lisäksi omituista, että elokuvassa kuljetaan ja vakoillaan sen kuin ennätetään, ilman että joudutaan heti kiinni. Se käsikirjoituksesta ja ohjauksesta."

Näyttelijäsuoritukset todettiin epätasaisiksi. Kokeneet miesnäyttelijät, Matti Lehtelä etunenässä, saivat kiitosta. Ensikertalaisista toivotettiin ruotsalaisen teatterin Dolly von Alfthan tervetulleeksi, kun taas Aarno Kivistö ja Anna-Liisa Sarvanto koettiin kokemattomiksi ja jäykiksi. O. V-hl:n mukaan he "eivät saaneet paljoakaan irti osistaan ja olivat vähällä paikka paikoin vallan pilata kohtauksensa".

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Fenno-Filmin kolmas elokuva Varjoja Kannaksella perustuu L. V. Karijärven alkuperäisaiheeseen, jonka pohjalta kuvauskäsikirjoituksen laativat nimimerkit Antti Metsalo ja Eero Pursi eli Fenno-Filmin toimitusjohtajan Theodor Lutsin puoliso Aksella Luts sekä Valtiollisen poliisin etsivä Eero Brusila. Yhtymäkohtia yhtiön ensimmäiseen elokuvaan, Salaisen aseeseen (1943) on selvästi havaittavissa.

Kun lokakuussa 1943 ensi-iltansa saaneessa Maskotissa mainostettiin Salaista asetta, yhtiön ensimmäistä elokuvaa, niin Varjoja Kannaksella puolestaan mainostaa samalla tavoin epäsuorasti Maskottia: herra Kausalainen palauttaa kirjailija Somerolle romaanin Hotelli Huminan kantavieraat, johon Maskotti perustuu.

Jatkosodan jälkeen tuotantoyhtiö lyhensi sotasensuurin vaatimuksesta elokuvan nimen muotoon Varjoja, ruotsiksi Skuggor. Repliikeistä leikattiin pois kaikki viittaukset juonittelijoiden yhteyksiin itärajan taakse. Elokuvan viimeisimmät esitykset suurimmissa kaupungeissa olivat Turussa maaliskuussa 1946, Porissa elokuussa 1947 ja Vaasassa kesäkuussa 1948.

Vapaa Sana -lehden yleisönosastossa 29.8.1946 puututtiin otsikolla "Maaseudun elokuvateatterit taantumuksen palvelijoina" elokuvan Virroilla 10.8.1946 tapahtuneeseen esitykseen: "Tämä filmi oli alusta loppuun asti mitä karkeinta sotapropagandaa [- -]. Katsojasta tuntuu sangen omituiselta, että tämän tyyppisiä filmejä sallitaan ensinkään enää nykyisin esitettävän. Tämän tapaisten filmien esittämisellä pyritään määrätietoisesti, varsinkin maaseutuväestöä, edelleenkin pitämään sota-aikaisen sotapsykoosin vallassa ja elättämään toiveajattelua uuden sodan aikaansaamisesta yhdistyneiden kansakuntien välille. [- -] Kun maassamme nyt pyritään ainakin virallisesti saamaan hyvät ja ystävälliset suhteet itäiseen naapuriimme Neuvostoliittoon sekä pyritään demokraattisemmille linjoille, niin olisi tällaisten filmien esittäminenkin kokonaan estettävä. [- -] Olisi pantava filmitarkastamossakin toimeen muuttuneita olosuhteita vastaavat puhdistukset."

Elokuvan yleisömenestys oli kymmenen suurimman kaupungin teatteriesityskertojen mukaan laskien ensi-iltavuotensa keskitasoa heikompi. Voittoa Varjoja Kannaksella tuotti vain 179 790 markkaa.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. Vala
Säv. ja san. trad. unkarilainen
1) Es. "sotilasosasto", laulu (playback, mieslaulajat), 1' 05".
2) Mieskuoro (off), 0' 50".


2. Viulumusiikki
Säv. Pekka Akimov
Tunnistamaton viulisti ja pianisti (off), 1' 30".


3. Romanssi ("Suo mulle lohtua, mua ethän luotas heitä - -")
Säv. tuntematon, san. Erkki Uotila, sov. Pekka Akimov
Es. Aune Häme, laulu ja Runar Schauman, piano (playback, pianosäestys), 2' 15".


4. Pianomusiikki
Säv. Pekka Akimov
Runar Schauman, piano (off, tunnistamaton pianisti), 0' 20".


5. Tango 1
Säv. Pekka Akimov
"Ravintolaorkesteri" (off), 0' 20".


6. Tango 2
Säv. Pekka Akimov, san. Erkki Uotila
Es. Aune Häme, laulu ja "ravintolaorkesteri" (playback), 3' 40".


7. Rumba
Säv. Robert von Essen
Es. "ravintolaorkesteri" (playback), 2' 00".


8. Tanssimusiikki
Säv. Pekka Akimov
Es. "ravintolaorkesteri" (playback ja off), 2' 00".

Huomautuksia:
Dolly von Alfthan harjoittelee rallatellen ja tanssien (100 %), 0' 20"; hän tanssii Rumban (nro 7).

Verna Piponius yrittää tavoittaa jotakin melodiaa laulaen (100 %), 0' 15".

Tango 2:n (nro 6) ja Tanssimusiikin (nro 8) aikana "ravintolayleisö" tanssii.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1820
Tarkastuspäivä
02.11.1943
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2400 m
Veroluokka
25 %
Ikäraja
S
Osia
5
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
11.05.2016
Kesto/leikattu
01:26:27
Ikäraja
12
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, YN-menetelmä
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
88 min
Kieli (VOD)
suomi