Hevoshuijari

Hästskojaren (ruotsinkielinen nimi)
Horse Swindler (englanninkielinen käännösnimi)
Le Maquignon (ranskankielinen käännösnimi)
Der Rosstäuscher (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko Helsingissä kuvatun elokuvan kuvauspaikkoja, esiintyjiä tai tekijöitä?

Hevoshuijari

Ossi Elstelän ohjaama ja Toivo Särkän käsikirjoittama musiikkipitoinen jännityselokuva Hevoshuijari (1943) pohjautuu Sam Sihvon näytelmään. Karjalankannakselle vuosiin 1916-17 sijoittuvassa tarinassa pahoin velkaantunut komisarius Birger Virenius (Thure Bahne) tavoittelee vaimokseen rikasta Helena Paasiota (Kyllikki Forssell). Neito torjuu miehen kosinnat ja kaipaa lapsuudenystäväänsä Kuismaa (Leif Wager). Birgerin mustasukkainen rakastajatar Verotshka (Birgit Kronström) hämmentää ihmisuhdekuvioita ja auttaa samalla suomalaisia sekä inkeriläisiä itsenäisyystaistelussa. Elokuva on osin tuhoutunut.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Henkilö Birgit Kronström , Verotshka, Vireniuksen rakastajatar
Henkilö Leif Wager , Kuisma, jääkäri, "hevoshuijari Kusmin"
Henkilö Kyllikki Forssell , Helena Paasio
Henkilö Thure Bahne , komisarius Birger Karlovitsh Virenius
Henkilö Uuno Laakso , poliisi Korppi
Henkilö Toini Vartiainen , Sanni Mertala, ravintola "Biljardin" emäntä
Henkilö Toppo Elonperä , santarmiratsumestari Ivan IIjitsh Bashkirjoff
Henkilö Hannes Häyrinen , Tepa, inkeriläinen sotamies
Henkilö Laila Rihte , Hessu, sisäkkö
Henkilö Irja Elstelä , Laura Paasio
Henkilö Teijo Joutsela , Sutela, jääkäri, "hevoshuijari"
Henkilö Varma Lahtinen , Selma, keittäjätär
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Airi Säilä , tanssijatar
Henkilö Onni Korhe , upseeri
Henkilö Robert von Essen , pianisti
Henkilö Hugo Hytönen , kalastaja Mertala, aktivisti
Henkilö Arvo Kuusla , juopunut venäläinen sotilas
Henkilö Vilho Kekkonen , venäläinen sotilas
Henkilö Anton Soini , vanginvartija
Henkilö Nestori Lampi , santarmi
Henkilö Topo Leistelä , venäläinen sotilastuomari
Henkilö Veikko Linna , alituomari
Henkilö Lauri Kyöstilä , alituomari
Henkilö Vilho Ruuskanen , alituomari
Henkilö Eija Hiltunen , Paasioiden piika
Tekijät
Henkilö Ossi Elstelä , Ohjaaja
Henkilö Toivo Särkkä , käsikirjoitus
Henkilö Vittorio Mantovani , kuvaus
Henkilö Pertti Kuusela , ääni
Henkilö Kurt Vilja , ääni
Henkilö Tapio Ilomäki , musiikki
Henkilö Ossi Elstelä , rakennelmat  (lavastus)
Henkilö Bure Litonius , pukuasiantuntija
Henkilö Reino Hirviseppä , laulujen sanat
Henkilö Palle , laulujen sanat
Henkilö Airi Säilä , tanssit
Henkilö Alf Salin , tanssit
Yhteisö Suomen Filmiteollisuus SF Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö T. J. Särkkä , tuottaja  (tuotannonjohto)
Henkilö Armas Vallasvuo , leikkaus
Henkilö Senja Soitso , naamiointi
Henkilö herra Virtanen , naamiointi
Henkilö Eeva-Liisa Ruuskanen , kampaaja
Henkilö Tuulikki Uskali , kampaaja
Henkilö Alf Salin , studiopäällikkö
Henkilö Arja Niska , kuvaussihteeri
Henkilö herra Eloranta , kamera-assistentti
Henkilö Arvo Kuusla , järjestäjä
Henkilö Vilho Kekkonen , järjestäjä
Henkilö Thure Bahne , muusikko  (laulu)
Henkilö Birgit Kronström , muusikko  (laulu)
Henkilö Hannes Häyrinen , muusikko  (laulu)
Henkilö Toini Vartiainen , muusikko  (laulu)
Henkilö Leif Wager , muusikko  (laulu)
Kokoonpanot
Group Name Helsingin Teatteriorkesteri , orkesteri
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1943
Alkuperäisteos
Sam. Sihvo: Hevoshuijari. Kolminäytöksinen kansannäytelmä lauluineen ja tansseineen. Helsinki: Otava, 1924. (näytelmä, kantaesitys Lappeenrannan Teatteri 9.5.1925)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
15.08.1943
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Elysée, Metropol
Kuopio: Puijo
Oulu: Hovi
Pori: Asto
Tampere: Kino, Petit
Turku: Bio-Bio, Pallas
Vaasa: Kinema
Filmikopioiden määrä
12
Muut näytökset
  • 29.08.1943 Lahti: Ilves ensi-iltakierros
  • 01.09.1943 Jyväskylä: Suomi-Elokuvat ensi-iltakierros
  • 10.10.1943 Viipuri: Scala ensi-iltakierros
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Sisäkuvat
Helsinki: Hotelli Kämpin ala-aula ja portaikko Pohjoinen Esplanaadikatu 29 (pietarilaisen hotellin eteishalli)

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Studiot
Helsinki: SF-studiot 1 ja 2

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Kesä 1943
Sisältöseloste
Karjalan Kannas kesällä 1916. Komisarius Birger Virenius pitää pietarilaisille ystävilleen juhlat rouva Paasion huvilassa. Isäntäväki on poissa, mutta läsnä on Vireniuksen rakastajatar Verotshka. Hän on mustasukkainen talon tyttärelle Helenalle, jonka kanssa velkaantunut Virenius havittelee edullista naimakauppaa. Samaan aikaan juhlitaan myös ravintola Biljardissa: inkeriläinen sotamies Tepa kosiskelee paikan kaunista nuorta emäntää Sannia ja järjestää kilpakosijansa poliisi Korpin pois tieltä.

Hevoshuijarina tunnettu nuorukainen Kusmin juhlii puolestaan Valkeasaaressa santarmipäällikkö Bashkirjoffin kanssa. Kusmin toimittaa hevosia rajan yli Suomeen, Bashkirjoff huolehtii että salakuljetusta ei häiritä ja saa puolet voitosta; huhutaan, että hevoset myytäisiin välikäsien kautta saksalaisille. Bashkirjoff saa viestin, että kolme saksalaista upseeria on karannut Pietarin vankilasta, ja lähtee virantoimitukseen. Upseerit pääsevät rajan yli kalastaja Mertalan, Sannin isän moottoriveneessä: santarmit ajavat venettä takaa ja Mertalan apuri haavoittuu heidän luodeistaan.

Virenius saa tiedon, että rouva Paasio ja Helena ovat yllättäen palaamassa huvilalle, ja hätistää vieraansa ulos. Asian takana on Verotshka, joka haluaa nähdä, valitseeko Virenius hänet vai Helenan. Mies raivostuu, ruoskii Verotshkaa ja ajaa tämän ulos. Verotshka vannoo rakkauttaan ja uhkaa kertoa Helenalle, joka saavuttuaan torjuu jyrkästi Vireniuksen kosinnan. Mies yrittää kiristää Helenaa tiedoillaan Kusminista, joka itse asiassa on Helenan opiskelutoveri Kuisma ja jonka Helena tietää lähteneen Saksaan jääkäriksi yhdessä Helenan veljen Eskon kanssa. Tyttö ei suostu uskomaan Vireniuksen väitettä, että Kuisma olisi santarmien palveluksessa. Virenius lohduttautuu Hessun, huvilan sisäkön, sängyssä.

Virenius tapaa Kuisman ja lähettää tämän viemään kirjeen Helenalle. Kuisma antaa tytölle myös toisen kirjeen, jonka sanoo olevan Eskolta. Kun käsiala ei ole Eskon, Helena alkaa epäillä Kuismaa petturiksi. Virenius puolestaan varmistuu, että Kuisma pettää häntä, kun hänen pöytälaatikostaan häviää salainen asiapaperi. Kuisman on määrä saada Helenan vastaus Vireniuksen kirjeeseen ravintola Biljardiin, jossa Kuisma ensin tapaa Mertalan: tämän poika Heikki on myös jääkärinä Saksassa ja isä alkaa luottaa Kuismaan, kun tämä esittää todisteeksi valokuvan itsestään, Heikistä ja Eskosta yhdessä.

Virenius määrää Kuisman pidätettäväksi. Ravintola piiritetään, Verotshka toimii houkutuslintuna ja Korppi varjostajana. Mertala ehtii kertoa Helenalle, että Kuisma on heidän puolellaan, ennen kuin hänet vangitaan. Helena kiirehtii Kuisman luo: he syleilevät ja tunnustavat rakkautensa; Kuisma antaa salaiset paperit Helenalle. Verotshka, joka on hankkiutunut Kuisman huoneeseen, näkee kohtauksen ja oman etunsa vuoksi lupaa auttaa Kuisman pakoon. Mertala saa vartijansa Tepan puolelleen ja lähettää tämän varoittamaan Kuismaa. Verotshkan lauluesityksen aikana Tepa houkuttelee Korpin pois tieltä. Kuisma on salissa pukeutuneena venäläiseen univormuun, mutta Bashkirjoff tunnistaa hänet: Kuisma ampuu ja haavoittaa santarmipäällikköä, hän onnistuu raivaamaan tiensä ulos, mutta paetessaan aidan yli Kuismaan osuu ja hän joutuu vangiksi.

Spalernajan vankila maaliskuussa 1917. Mertala kertoo Kuismalle saaneensa 10 vuotta pakkotyötä, vaikka mitään todisteita ei hänen hallustaan löytynyt. Helena saapuu tapaamaan Kuismaa ja kertoo luovuttaneensa tämän hankkiman asiapaperin, luettelon suomalaisista aktivisteista, Vireniukselle, joka on uskotellut Kuisman tällä perusteella pian vapautuvan. Hotellissa Helena torjuu jälleen Vireniuksen suurta tulevaisuutta maalailevan kosinnan: mies paljastaa vehkeilynsä ja käy väkivaltaiseksi, mutta Helena onnistuu pakenemaan hänen kynsistään.

Oikeudenkäynnissä Kuisma saa kuolemantuomion, mutta ennen kuin se ehditään panna täytäntöön, maaliskuun vallankumous puhkeaa ja poliittiset vangit vapautuvat. Kuisma johtaa suomalaisia ja käskee heidän kokoontua Suomen asemalle: itse hän saa vastaansa aseella uhkaavan Vireniuksen, joka haavoittuu tappelussa.

Verotshka hoitaa loukkaantunutta Vireniusta Paasion huvilalla, kun hän saa tietää, että Hessu odottaa miehen lasta. Verotshka ampuu Vireniuksen ja itsensä: "Lopultakin saan pitää sinut yksin." Kuisma ja Helena, jotka ovat saaneet rouva Paasion siunauksen liitolleen, kuulevat laukaukset ja toteavat seuraukset. Kuisma on juuri puhunut siitä, miten vapauden puolesta on taisteltava, ja kääntyy hymyillen kuuntelemaan ikkunasta kaikuvaa "Vapauslaulua". Saman laulun kuulevat Tepa ja Sanni, jotka puolestaan ovat saaneet Mertalan siunauksen omalle liitolleen. Kuisma ja Helena nojautuvat luottavaisina toisiinsa.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
SF:n Sam Sihvo -elokuva kohtasi ristiriitaisen kritiikin. "Käsikirjoituksessa on tosin täytynyt lisätä tuntuvastikin alkuperäisen näytelmän melko vähäisiä draamallisia aineksia", pohti S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 17.8.1943), "mutta ennen kaikkea laulu- ja tanssikohtausten avulla siitä on tullut miellyttävä, reipas elokuva, joka varmasti saavuttaa yleisön suuren suosion."

"Sam Sihvon Hevoshuijari sopii vahvassa romanttisuudessaan haikean syyskesän elokuvaohjelmaksi oikein hyvin", aloitti P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 17.8.1943). "Siitä voi odottaa SF:lle onnellista 'pelinavausta', ja tälle ajanviete-elokuvalle suo myös mielellään sen varman menestyksen, sillä työ on tehty antaumuksella ja joustavasti, kuvaukselle on koko ajan leimaa-antavana mieluisan lavea mielikuvitus, ja kokonaisuus on ylipäätään varsin miellyttävä. Käsikirjoituksessa [- -] panee merkille luontevat repliikit, ohjaaja Ossi Elstelä taas kunnostautuu erityisesti muutamien vallan mahtavasti hoidettujen joukkokohtausten hoitelussa; niitä liikuteltiin eloisasti ja niissä näkyi monia taitavasti tavattuja tyyppejä."

"Valitettavasti ei käsikirjoitus kuitenkaan tee täyttä oikeutta aiheelle", katsoi T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 19.8.1943). "Juoni hukkuu ja hajoaa epämääräiseen meluun ja melskeeseen, jopa siinä määrin, että katsoja, joka ei entuudestaan tunne aihetta, on alkupuolella täydellisesti pussissa eikä tajua, mistä on kysymys [- -]. Onkohan muuten psykologisessa mielessä oikeaan osuttu, että vihollinen tehdään niin kelvottomaksi ja juominkien melskeessä pauhaavaksi kuin tässä elokuvassa? Ei sellaisen vihollisen nenästä vetämiseen tarvita kovinkaan suuria henkisiä tai ruumiillisia voimia."

Jyrkimmän arvio antoi H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 28.8.1943): "Ett enfaldigt manuskript iscensatt av en klåpare var det slutintryck Hästskojaren kvarlämnade. Var det någon som blev skojad under föreställningen var det nog publiken på biljettavgiften. Ossi Elstelä hörde i tiden till den finska talscenens stora löften, som filmregissör har han däremot misslyckats gång på gång. Det blir också allt tydligare att han inte alls begriper vad film är."

Hyvin kriittinen oli myös Kauppalehden J. L. (17.8.1943): "[- -] Hevoshuijari alkaa operettina, heilahtaa farssiksi, hipoo seuraavassa silmänräpäyksessä traagillisen draaman piiriä ja ryöpsäyttää lopuksi pahaa-aavistamattoman katsojan eteen ylenmääräisen annoksen isänmaallista paatosta, joka kuitenkin tässä yhteydessä tuntuu melkoisen profanisoidulta. Tästä draamallisten ainesten yhteensovittelusta aiheutuu melkoinen pitkäveteisyys, jota ei suinkaan paranna se, että eräät kohtaukset on jätetty viemättä loogilliseen loppuunsa."

"Tämä näytelmä, joka ei ole koskaan saavuttanut sellaista suosiota kuin Jääkärin morsian", säesti H. W. (Savo 17.8.1943), "on elokuvana sekä pitkäveteinen että remuava ja sitä paitsi sen operettijuoni, niin isänmaallisiin tunteisiin kuin se onkin vetoava, ei enää jaksa kiinnostaa nykyajan tapahtumia eläviä suomalaisia. Me katsomme jo jääkäriliikettä historiallisemmasta näkövinkkelistä kuin ryssän juominkien ja kasakkatanssin humun takaa."

Myös näyttelijätyö arvioitiin epätasaiseksi ja roolit epäkiitolliksi nuorille esittäjille. "Man hade en känsla av att Hannes Häyrinen gick omkring och vantrivdes i sin omöjliga uppgift och detsamma kan sägas om Leif Wager, som just inte hade något annat att göra än att se snygg ut och kila sig nervöst på låren", H. K. kirjoitti. Monet näkivät Leif Wagerin kehittyneen, mutta kaipaavan vielä koulutusta ja kokemusta vaativiin suorituksiin. "Ilmeilyyn on tullut uskottavia piirteitä, liikehtiminen vaikuttaa vapautuneemmalta, keskustelussa havaitsee aitoja äänenpainoja", T. A. pani merkille. "Ja mikä parasta: hänessä on jotain persoonallista, jotain sellaista, joka panee uskomaan, että hän tulevaisuudessa pystyy tekemään muutakin kuin satukirjojen kreivejä ja hevoshuijareita."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Hevoshuijari perustuu Sam (Samuli) Sihvon 1924 kirjoittamaan "kolminäytöksiseen kansannäytelmään lauluineen ja tansseineen", jonka kantaesitys oli 9.5.1925 Lappeenrannan Teatterissa. Tunnettuun sotilassukuun kuulunut jääkärivänrikki Sihvo (1892 - 1927) kirjoitti vuonna 1921 myös laulunäytelmän Jääkärin morsian, josta on tehty elokuva kahdesti, vuonna 1931 Kalle Kaarnan ja 1938 Risto Orkon ohjaamana.

Näytelmä tapahtuu vuosina 1916-17 "Kannas-Karjalassa tsaarinvallan luhistuessa". Ensimmäinen näytös on Paasion huvilan edustalla, toinen "Biljard"-ravintolassa ja kolmas Paasion salissa. Elokuvassa tapahtumia on viety ulkokuvajaksojen lisäksi myös Valkeasaaren komendantin Bashkirjoffin taloon, Vireniuksen toimistoon sekä Spalernajan vankilaan Pietarissa ja pietarilaiseen hotelliin.

Kuvauskäsikirjoituksen laati vapaasti näytelmän pohjalta Toivo Särkkä 1943. Eräiden tietojen mukaan hankkeessa oli mukana myös kirjailija Olavi Linnus. Näytelmän filmausoikeudet oli SF:lle hankkinut Erkki Karu jo vuonna 1934, yhtäaikaa Agapetuksen Syntipukin ja Minna Canthin Roinilan talossa -näytelmän kanssa. Syntipukki ja Roinilan talossa toteutettiinkin vuonna 1935, mutta Hevoshuijarin kuvaukset siirtyivät yhdeksällä vuodella.

Leif Wager kiinnitettiin nimiosaan ilmeisestikin Katariinan ja Munkkiniemen kreivin erinomaisen yleisömenestyksen innoittamana. Spalernajan vankilasta tehtiin elokuvaa varten pienoismalli.

Vittorio Mantovanin etunimi on elokuvan alkuteksteissä muodossa Wittorio.

Sam Sihvon lauluista on elokuvaan hyväksytty vain Syysillan tuuli ja "Kusminin laulu", nekin Reino Hirvisepän mukailemina. Musiikki tilattiin Tapio Ilomäeltä, ja elokuvan alkutekstit ilmoittavat laulujen sanoittajaksi sekä Reino Hirvisepän että Pallen - kumpikin nimimerkki kuuluu samalle miehelle, kapteeni R. W. Palmrothille.

Hevoshuijari vedettiin vuoden 1944 jälkeen pois levityksestä sisältönsä ja esitystapansa vuoksi. Viimeiset esitykset Jyväskylässä olivat toukuussa 1944 ja Helsingissä elokuussa 1944.

Elokuvan kaikki esityskopiot ovat tuhoutuneet, samoin rullien 3, 5 ja 9 ääninegatiivit. Kansallisen audiovisuaalisen arkiston pelaste on näiltä osin ilman ääntä.

Leif Wagerista huolimatta elokuvan yleisömenestys oli kymmenen suurimman kaupungin teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden keskitasoa heikompi.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. Ripaska
Säv. Tapio Ilomäki
Es. Helsingin Teatteriorkesterin yhtye (playback), 0' 50".


2. "Vireniuksen laulu" ("Tuon ajan armaan sen muistan ain', se oli silloin kuin unta vain - -")
Säv. Tapio Ilomäki, san. Reino Hirviseppä (= R. W. Palmroth)
Es. Thure Bahne ja "juhlijat", laulu sekä Helsingin Teatteriorkesterin yhtye (playback, Thure Bahne ja mieslaulajat, Helsingin Teatteriorkesterin yhtyeen säestys), 2' 05".


3. "Verotshkan laulu" ("- - kaivatulle laulan lemmestäin, yksin vain sä kuulut mulle - -")
Säv. Tapio Ilomäki, san. Reino Hirviseppä (= R. W. Palmroth)
Es. Birgit Kronström, laulu sekä Helsingin Teatteriorkesterin yhtye (playback), 1' 30".


4. Tanssi
Säv. Tapio Ilomäki
Es. Helsingin Teatteriorkesterin yhtye (playback), 0' 35".


5. "Tepan ja Samin laulu" ("Eihän se paljon lämmitä kun tuli-tuli-tikku palaa, vaan se se vasta lämpöä nostaa kun tällainen poika halaa - -")
Säv. trad., san. Reino Hirviseppä (= R. W. Palmroth), sov. Tapio Ilomäki
Es. Hannes Häyrinen ja Toini Vartiainen, laulu, tunnistamaton balalaikansoittaja ja Helsingin Teatteriorkesterin yhtye (playback), 0' 45".


6. Musiikki 1
Säv. Tapio Ilomäki
Es. Helsingin Teatteriorkesterin yhtye (playback), 0' 50".


7. "Ryyppylaulu"
Säv. ja san. tunnistamaton venäläinen
Es. Thure Bahne, tunnistamaton mies ja "juhlijat", laulu, sekä Helsingin Teatteriorkesterin yhtye (playback, Thure Bahne, tunnistamaton bassolaulaja ja mieslaulajat, Helsingin Teatteriorkesterin yhtyeen säestys), 2' 10".


8. Venäläinen tanssi
Säv. Tapio Ilomäki
Es. Leif Wager, harmonikka (playback, tunnistamaton harmonikansoittaja), 0' 25".


9. "Hevoshuijarien laulu"
Säv. ja san. tunnistamaton
Es. "hevoshuijarit", laulu; laulun osuus noin 1' 00".

10." Ryssäläistanssi"
Säv. tunnistamaton
Helsingin Teatteriorkesterin yhtye (off); tanssin osuus 0' 20".


11. Syysillan tuuli
Säv. ja san. Sam Sihvo, san. mukaellut Reino Hirviseppä (= R. W. Palmroth), sov. H. Sjöblom
Es. Kyllikki Forssell, laulu ja piano (playback, tunnistamaton laulajatar, Helsingin Teatteriorkesterin yhtyeen säestys), 1' 45".
Levytykset:
Viljo Immonen ja Sointu-orkesteri; Sointu 472, 1943.
Henry Theel ja Poliisiseitsikko, joht. Arthur Fuhrmann; Rytmi R-6576, 12.9.1967.


12. "Sannin hyräilylaulu"
Säv. ja san. tunnistamaton
Es. Toini Vartiainen, laulu; noin 0' 05".


13. "Kusminin laulu 1" ("Käy kulku kautta kolkon korpimaan, on tieni pitkä, taival taloton - -")
Säv. ja san. Sam Sihvo, san. mukaellut Reino Hirviseppä (= R. W. Palmroth), sov. H. Sjöblom
Es. Leif Wager, laulu (playback, Helsingin Teatteriorkesterin yhtyeen säestys), 1' 25".


14. "Verotshkan laulu"
Säv. ja san. tunnistamaton
Es. Birgit Kronström, laulu; laulun osuus noin 2' 15".


15. "Vankien laulu"
Säv. ja san. tunnistamaton venäläinen
Es. "vangit", laulu, sekä tunnistamaton balalaikan soittaja (playback, mieslaulajat, balalaikka ja Helsingin Teatteriorkesterin yhtye), 1' 25".


16. "Kun kotoa mä läksin niin puhkesi tuomen se tuoksuvainen kukka - -"
Säv. Tapio Ilomäki, san. Reino Hirviseppä (= R. W. Palmroth)
Es. tunnistamaton mies, laulu (playback, Helsingin Teatteriorkesterin yhtyeen säestys), 0' 30".


17. "Kusminin laulu 2" ("Vedet välkkyi helmivöin, kun kanssas' soudella sain, sun kanssas' vain - -")
Säv. Tapio Ilomäki, san. Reino Hirviseppä (= R. W. Palmroth)
Es. Leif Wager ja "vangit", laulu (playback, Leif Wager ja mieslaulajat, Helsingin Teatteriorkesterin yhtyeen säestys), 0' 40".


18. "Vapauslaulu"
Säv. ja san. tunnistamaton; esitetään off, kuvassa näkyvä jakso noin 1' 00".

Huomautuksia:
Elokuvan ääni on osittain tuhoutunut. "Hevoshuijarien laulu" (nro 9), "Ryssäläistanssi" (nro 10), "Sannin hyräilylaulu" (nro 12), "Verotshkan laulu" (nro 14) ja "Vapauslaulu" (nro 18) ovat vailla ääntä. Nimet ovat käsikirjoituksessa ja niiden pituus on arvioitu kuvassa näkyvän esityksen mukaan.

Musiikin numero 1 aikana tunnistamaton tanssipari esittää ripaskaa, numero 4:n aikana tanssii Birgit Kronström, numero 8:n aikana tanssivat "juhlijat" sekä numero 10:n aikana Thure Bahne, Birgit Kronström ja "juhlijat".

Soitinyhtyeessä on mm. seuraava kokoonpano: poikkihuilu, kaksi viulua, balalaikka, sello ja piano.

Sam Sihvon näytelmän musiikista on seuraavat levytykset:
Pohjola-orkesteri, Sekakuoro ja Solistit; His Master's Voice X-3494, 27.5.1930;
Vieno Kekkonen, Juha Eirto, Tamara, Elias Palola, Jorma Lyytinen ja Pentti Tuominen; Decca DN-3005, 12.11.1957.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1794
Tarkastuspäivä
12.08.1943
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2500 m
Kesto/leikattu
91 min
Veroluokka
10 %
Ikäraja
K
Osia
5
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
29.09.2016
Kesto/leikattu
01:25:42
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
91 min