Nuoria ihmisiä

Unga människor (ruotsinkielinen nimi)
Young People (englanninkielinen käännösnimi)
Jeunes gens (ranskankielinen käännösnimi)
Junge Menschen (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko kuvausryhmän jäseniä tai esiintyjiä? Tiedätkö elokuvan kuvauksista? Onko tekijöiden joukossa esim. henkilöitä nimeltä Nyman, Rissanen tai Tiiainen?

Nuoria ihmisiä

Ossi Elstelän ja Toivo Särkän ohjaama nuorisoelokuva Nuoria ihmisiä (1943) perustuu Mika Waltarin käsikirjoitukseen. 1940-luvun alkupuolelle sijoittuvassa tarinassa nuori keksijä Janne Kelo (Hannes Häyrinen) on yksinäinen. Hän rakastuu ihaniin tyttöihin, mutta ei saa tunteilleen vastakaikua. Sydänsurut ja epäonnistumiset vievät Jannen elämänhalun.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Henkilö Hannes Häyrinen , Janne "Jean" Kelo, keksijä
Henkilö Mervi Järventaus , taidemaalari
Henkilö Laila Jokimo , tanssijatar
Henkilö Kyllikki Forssell , Leni
Henkilö Toini Vartiainen , filmitähti Raikku Rovio
Henkilö Liisa Peitsalo , Paula
Henkilö Regina Heinonen , Untuvainen
Henkilö Yrjö Tuominen , Lenin isä, johtaja
Henkilö Thure Bahne , filmisankari
Henkilö Aarne Salonen , vakoilija
Henkilö Teijo Joutsela , Böna, nyrkkeilijä
Henkilö Olavi Virta , Klaus
Henkilö Veikko Linna , Untuvaisen isä
Henkilö Aino Mattila , runoilijatar
Henkilö Uuno Montonen , Laboratorio Ajaxin omistaja
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Aino Angerkoski , Paulan sisar, laulajatar
Henkilö Veikko Itkonen , radioselostaja
Henkilö Risto Veste , runoilijanuorukainen
Henkilö Simo Osa , runoilija
Henkilö Ossi Elstelä , elokuvaohjaaja
Henkilö Onni Korhonen , poliisi
Henkilö Sven Relander , mielitautilääkäri
Henkilö Maija-Leena Tapiola , Maija
Henkilö Matti Jurva , kuplettilaulaja
Henkilö Arvo Kuusla , tarjoilija
Tekijät
Henkilö Ossi Elstelä , Ohjaaja
Henkilö Mika Waltari , käsikirjoitus
Henkilö Marius Raichi , kuvaus
Henkilö Vittorio Mantovani , kuvaus
Henkilö Pertti Kuusela , ääni
Henkilö Kurt Vilja , ääni
Henkilö Tapio Ilomäki , musiikki
Henkilö Ossi Elstelä , rakennelmat  (lavastus)
Yhteisö Suomen Filmiteollisuus SF Oy , levittäjä
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Kuvausryhmän jäseniä: Nyman, Rissanen, Tiiainen (Lähde: SKF 3)
Kreditoimattomat
Henkilö T. J. Särkkä , tuottaja  (tuotannonjohto)
Henkilö Toivo Särkkä , Ohjaaja
Henkilö Armas Vallasvuo , leikkaus
Henkilö Martti Similä , musiikki
Henkilö Senja Soitso , naamiointi
Henkilö Tuulikki Seppälä , kampaaja
Henkilö Alf Salin , studiopäällikkö
Henkilö Arja Niska , kuvaussihteeri
Henkilö Vilho Kekkonen , järjestäjä
Henkilö Eino Salmi , järjestäjä
Henkilö herra Leskinen , äänittäjän apulainen
Henkilö herra Andersson , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Erkki Anio , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Lauri Haataja , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Kalle Kultala , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Veikko Laakso , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Jukka Laurin , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Matti Lehtonen , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Pauli Huovila , valokuvat
Henkilö Oskari Puukko , autonkuljettaja
Henkilö Mika Waltari , laulujen sanoitus
Henkilö Olavi Virta , muusikko  (laulu)
Henkilö Matti Jurva , muusikko  (laulu)
Kokoonpanot
Group Name Kaarlo Valkaman yhtye , orkesteri
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1943
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
25.04.1943
Ensi-iltapaikat
Kuopio: Puijo
Turku: Bio-Bio, Pallas
Filmikopioiden määrä
12
Muut näytökset
  • 02.05.1943 Lahti: Ilves; Viipuri: Salama ensi-iltakierros
  • 09.05.1943 Jyväskylä: Elohuvi, Salome; Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 16.05.1943 Pori: Asto; Tampere: Kino, Petit ensi-iltakierros
  • 23.05.1943 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
  • 06.06.1943 Helsinki: Elysée ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 06.05.1981 TV1 Katsojia: 1 569 000
  • 04.03.1991 TV2 Katsojia: 373 000
  • 18.07.1998 YLE TV2
  • 20.01.2004 YLE TV2
  • 04.06.2005 YLE TV2
  • 15.11.2008 YLE TV2
  • 23.04.2011 YLE TV2
  • 29.01.2013 YLE TV1
  • 15.09.2014 YLE TV1
  • 10.05.2016 Yle TV1
  • 15.12.2017 Yle TV1
  • 24.04.2019 Yle TV1
  • 16.02.2021 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Punanotkon puisto (pelikenttä), Kaivohuoneen edusta Kaivopuistossa (Janne ja Paula puistossa), Töölön ratsastusmaneesi Mannerheimintie 17 (nyrkkeilysali), Apollonkatu 15 (Untuvaisen asuintalo), Pohjoinen Rautatiekatu 19 (Raikku Rovion asuintalo)

Helsingin mlk. (nyk. Helsinki): T.J. Särkän asuintalon piha Marjaniemenranta 2 (Lenin isän huvila)

Espoo: Westendin uimaranta

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Studiot
Haaga (nyk. Helsinki): SF-studio 2

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Kesä 1942 - talvi 1943
Sisältöseloste
Janne Kelo työskentelee keksijänä pienessä teknokemiallisessa Ajax-tehtaassa yrittäen kehittää saippuakorviketta ja valittaen elämänsä parhaiden vuosien menevän hukkaan. Tytöt pelaavat pesäpalloa läheisellä kentällä ja pallo lennähtää sisään kellarilaboratorion ikkunasta. Kun muuan tyttö, Paula, ilmestyy hakemaan palloa, Janne hämmentyy niin, että hänen keitoksensa syttyy palamaan. Hän saa tilaisuuden kokeilla omaa pulverisammuttajaansa, mutta yhtä kaikki raivostunut johtaja erottaa hänet.

Janne törmää Paulaan kadulla ja syyttää tätä tapahtuneesta. Sovinto syntyy ja nuoret ryhtyvät seurustelemaan. Janne sanoo Paulan olevan hänen ensimmäinen ja ikuinen rakkautensa, mutta tytöllä on jo poikaystävä, nyrkkeilyä harrastava Böna. Janne päättää näyttää ja perustaa oman laboratorion. Tutustumiskäynnillään Jannen laboratoriossa Paula perehtyy tämän epäonnisiin keksintöihin: varasloukkuun, kaatuvaan keinutuoliin, katosta putoavaan sänkyyn, omatekoiseen tahranpoistoaineeseen.

Paula antaa Jannelle vapaalipun Bönan otteluun, jonka kuluessa vieressä istuva tyttö kiinnittää Jannen huomion. Janne seuraa tyttöä ja tämän isää heidän kotiinsa ja onnistuu isän epäluuloisesta valvonnasta huolimatta pääsemään asunnon keittiöön kahden kesken tytön kanssa. Tyttö, Untuvainen, sanoo olevansa runoilija ja lukee runojaan Jannelle, joka isän tullessa keittiöön joutuu piiloutumaan puulaatikkoon, mutta vannoo jälleen ensimmäistä ja ikuista rakkauttaan tytölle. Janne osallistuu runoilijakerhon illanviettoon, missä ikääntynyt naisrunoilija lausuu hänelle vihjailevia kohteliaisuuksia. Janne on kuitenkin mustasukkainen Untuvaisesta, jota toinen runoilija nimittää "untensa morsiameksi". "Sielumme eivät syki samaan tahtiin", Untuvainen sanoo Jannen saatettua hänet kotiovelle.

Kadulla Janne yrittää pelastaa erään kirkuvan naisen tämän kavaljeerin lähentelyiltä, mutta saa itse selkäänsä. Nainen on filmitähti Raikku Rovio ja mies hänen vastanäyttelijänsä. Janne syttyy jälleen ja palvoo Raikun kuvaa seinällään. Puhelinkorjaajaksi naamioituneena hän pääsee Raikun asuntoon, missä tähti harjoittelee kohtausta vastanäyttelijänsä ja ohjaajansa kanssa. Kun kohtaus tuntuu käyvän väkivaltaiseksi, Janne syöksyy esiin ja yrittää pelastaa Raikun. Janne vannoo taas ensimmäistä ja ikuista rakkauttaan, kunnes paikalle hälytetyt poliisit toimittavat hänet mielisairaalaan.

Hoitavalle lääkärille Janne vakuuttaa, että kyseessä on väärinkäsitys ja pääseekin vapaaksi. Noudattaen lääkärin ohjetta hän rentoutuu soutelemalla ja sattuu pelastamaan hukkumasta Lenin, seurapiiritytön, joka on lähtenyt uimaan herättäkseen toisen tytön kanssa kuhertelevan poikaystävänsä huomion. Lenin sijasta kiitollisuutta osoittaa tytön isä, rikas johtaja, joka valittaa tyttärensä joutuneen huonoon seuraan ja ihailee Jannen raittiita elämäntapoja. Johtaja pyytää Jannea jäämään päivälliselle, jonka jälkeen nuoret tanssivat. Janne on jälleen ihastunut ja tilaisuuden tullen tunnustaa ensimmäisen ja ikuisen rakkautensa Lenille, joka vastaa korvapuustilla.

Janne ryhtyy hukuttamaan murhettaan. Tottumattomana hän juopuu, poistuu paikalta ja päätyy ravintolaan, jossa cancan-tanssiryhmä esiintyy. Janne ihastuu erääseen tanssijattareen ja lahjoo tarjoilijan viemään tälle nimikorttinsa. Tanssijattaren miesystävä on vakoilija, joka luulee Jannea uuden konepistoolin keksijäksi: nainen suostuu houkutuslinnuksi ja yrittää vietellä Jannen, joka kuitenkin perääntyy tosipaikan tullen.

Seuraavana aamuna Janne herää laboratoriossaan kohmelon ja syyllisyydentunteen vallassa: hän aikoo hirttäytyä mutta ei onnistu kahdellakaan yrittämällä. Toisen yrityksen jälkeen, puunoksan katkettua, Janne näkee taiteilijatytön, joka luonnostelee maisemamaalausta. He ryhtyvät puheisiin, ja Jannen kerrottua epäonnistumisistaan tyttö kannustaa häntä yrittämään ja sanoo palaavansa paikalle joka päivä niin kauan kunnes hänen maalauksena on valmis. Janne ryhtyy tosissaan keksimään saippuakorviketta ja onnistuttuaan tekee entisen johtajansa kanssa sopimuksen tasavertaisena liikekumppanina.

Janne kutsuu tytön juhlimaan menestystään, jota ei himmennä edes se että kakku maistuu saippuakorvikkeelta. Jannen ihastukseen tyttö vastaa, että hänellä on jo toinen; taulu on valmis eikä hän palaa, mutta hän sanoo säilyttävänsä muiston heidän ystävyydestään. "Jossakin odottaa vain sinua kaunis, hymyilevä tyttö", hän sanoo jäähyväisiksi. Pian Janne kohtaakin kauniin tytön, joka leikkii laiturilla koiransa kanssa. Janne rohkaisee mielensä ja lähestyy hymyilevää tyttöä.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
SF:n nuorisoelokuva ei tavannut arvostelijoilta vastakaikua. "On kuvaavaa Suomen Filmiteollisuudelle", aloitti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 13.6.1943), "että kun se valmistaa elokuvan nuorista ihmisistä, se tehdään niin mauttomaksi, ettei sitä ainakaan soisi nuorison näkevän. Elokuva [- -] onkin lapsilta kielletty, mutta nuorisolta se pitäisi kieltää vielä ehdottomammin".

Käsikirjoittajaakaan ei säästetty: "Korkeaksi Mika Waltari ei todellakaan arvioi elokuvayleisömme huumorintajua", päätteli O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 17.5.1943). "Elokuvaan [- -] on saatu tosin mahdutettua paljon asioita - vallan liikaakin - mutta paljon muuta siinä ei sitten olekaan varsinkaan huvittamisen kannalta, joka kuitenkin on elokuvan tarkoitus. Komiikka on kovin alkeellista, juoni täydellistä perustelematonta satua, ja henkilötyypit uskomattoman naiveja. Muutamia hauskoja välähdyksiä on - varsinkin filmin alkupuolella [- -] mutta sitten tapahtumien kehittely vaipuu auttamattoman latteaksi."

"Mika Waltarilla on ilmeisesti hyvin surkeat käsitykset nykyisestä nuorisostamme", purki T. A. mieltään. "Poloinen nykyaikainen nuorisomme, joka kuvataan kevytmieliseksi, tyhmäksi, laiskaksi ja jonninjoutavaksi silloin kun se todellisuudessa saa ahertaa työleireillä hyvinkin uuvuttavissa ja sisua kysyvissä tehtävissä. Palkkioksi siitä sitä haukutaan lehdissä ja vielä lisäksi siitä tehdään surkea elokuva. Sen olisi syytä loukkaantua mokomasta kohtelusta."

"Nå! sämre än fadäserna Lyckan rullar och August ordnar allt är nu Unga människor egentligen inte", sovitteli H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 7.6.1943). "Där finns åtminstone en tjusig rolltolkning. Hannes Häyrinens unga glop var en sällsynt fräsch och spontan tolkning, som man avnjöt med oblandad glädje."

Helsingin ulkopuolisissa lehdissä oltiin myötämielisempiä. J-n (Savo 28.4.1943) arvioi: "Mika Waltarin aihe on siinä määrin 'kirjallinen', ettei se kaiketi joka suhteessa tyydytä sellaista katselijaa, joka odottaa elokuvalta kahden ihmisen kohtalontien yhtymistä onnelliseen loppuun, mutta niille, joille riittää vertauskuvallinen ja osaksi humoristinen elokuvatutkielma kevään vaikutuksista nuoriin ihmisiin, se tarjoaa mielenkiintoista katseltavaa. Filmin henkilökokoelma uusine nimineen on myös tutustumisen arvoinen, sillä näyttelijäin joukossa on useita lupaavia tulokkaita. Hannes Häyrinen, jonka entuudestaan tunnemme, suoriutuu hyvin miehisestä päätehtävästä, 'rakastavan hölmön' osasta."

"Egentligen har komedin väl gjorts", katsoi H. E. (Åbo Underrättelser 29.4.1943), "främst med tanke på att låta ett antal ungdomar vid den filmskola, som Suomen Filmiteollisuus upprätthåller, få ett tillfälle att visa vad de gå för. Det måste också sägas att det i Unga människor finns ett absolut övervallande spelhumor och en spelglädje, som nästan avväpnar. Dessa ungdomar spela ut för fullt och njuta av att få agera inför kamera. Att rutinen och vanan sedan inte är så stor bekommer dem föga. De formligen sjunga ut sin sprudlande vitalitet och livsglädje."

Vuoden 1981 tv-esityksen yhteydessä Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti 6.5.1981) näki tarinassa "jonkinlaista sodanaikaista viehätystä" ja Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 6.5.1981) oli erottavinaan, että "tiettyä raikkautta elokuvaan on kaikesta huolimatta tarttunut nuorekkaan esiintyjäkaartin, ennenkaikkea Hannes Häyrisen notkean ja paikoin aidosti hykerryttävän tulkinnan ansiosta".

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Elokuvan käsikirjoitus tilattiin Mika Waltarilta, joka laati sen nimenomaan Hannes Häyristä pääosaan ajatellen. Muissa tehtävissä kokeiltiin SF:n Filmikoulun kasvatteja, joista nähdään mm. Kyllikki Forssell, Regina Heinonen, Laila Jokimo, Teijo Joutsela, Mervi Järventaus, Liisa Peitsalo, Toini Vartiainen ja koulunjohtaja Aino Mattila.

Ulkokuvat ohjasi kesällä ja syksyllä 1942 Toivo Särkkä, studiojaksot Ossi Elstelä talvella 1943. Valmiista elokuvasta jäi pois 45 kuvan eli 14 käsikirjoitussivun pituinen jakso, joka liittyi loppupuolen ravintolakohtaukseen: jaksossa tanssityttö ja vakooja seuraavat Jannea tämän laboratorioon, tyttö jää yöksi kiinni Jannen suunnittelemaan varasloukkuun ja vakooja joutuu Jannen vangiksi istuuduttuaan pahaa-aavistamatta "eroon asiakkaista" -tuoliin. Juonen kehittelyssä on tämän vuoksi selvästi havaittava aukko.

Paulan osaan tuottaja T. J. Särkkä suunnitteli ensin Ulla Ilonaa, filmisankarin rooliin Leif Wageria, Untuvaisen isäksi Toppo Elonperää, Ajaxin omistajaksi Ossi Elstelää ja runoilijattareksi Mirjami Kuosmasta.

Jannen erääseen repliikkiin Waltari on liittänyt moraalisen opetuksen. Päästyään laboratorio Ajaxin omistajan yhtiökumppaniksi Janne toteaa: "Rikkaus ei ole pääasia, vaan t y ö!"

Elokuvassa mainostetaan tuotantoyhtiön omaa lehteä, SF-Uutisia, jonka kannessa nähdään "Raikku Rovio" kotimaisessa elokuvauutuudessa "Kuin varas yöllä". Tämän nimistä suomalaista elokuvaa ei ole tehty, mutta SF:n 1942 tuottama Uuteen elämään perustui ruotsalaiseen elokuvaan ...som en tjuv om natten.

Mika Waltarin sukunimi on elokuvan alkuteksteissä muodossa Valtari ja Vittorio Mantovanin etunimi muodossa Wittorio.

Nuoria ihmisiä aloitti teatterikierroksensa huhtikuun lopulla 1943, Helsingissä ensi-ilta oli kesäkuun alussa. Yleisömenestys oli yhdeksän suurimman kaupungin teatteriesityskertojen mukaan mitaten tuntuvasti vuoden keskitasoa heikompi.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. "Ihmeellinen on tää elon retki, onni kulkee ohi joka hetki - -"
Säv. ja sov. Martti Similä, san. Mika Waltari
1) Naisten lauluyhtye, Kaarlo Valkaman yhtyeen säestys (off), 0' 45".
2) Es. Liisa Peitsalo ja Hannes Häyrinen, laulu (playback, tunnistamaton laulajatar ja laulaja, Kaarlo Valkaman yhtyeen säestys), 1' 25".
3) Es. Hannes Häyrinen, hyräily ja laulu (100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 15".


2. Tanssimusiikki 1
Säv. Tapio Ilomäki
Harmonikka ja Kaarlo Valkaman yhtye (off, radio), 0' 25".


3. Barcarole operetista Les Contes d'Hoffmann / Hoffmannin kertomukset
Säv. Jacques Offenbach, sov. Tapio Ilomäki
Kaarlo Valkaman yhtye (off), 1' 45".


4. Laulu nuoruudelle / "Kelle laulaisin, mä kelle? Laulan laulun nuoruudelle! - -"
Säv. Martti Similä, san. Mika Waltari, sov. Tapio Ilomäki
Es. Olavi Virta, laulu ja kitara (playback, kitaristin ja Kaarlo Valkaman yhtyeen säestys), 1' 05".
Levytys:
Olavi Virta; ääniraidan uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 4 - Levytyksiä vuosilta 1943-1945; Artie Music AMCD 1039,
2012.


5. Valssi
Säv. Tapio Ilomäki
Kaarlo Valkaman yhtye (off), 2' 25".


6. Tanssimusiikki 2
Säv. Tapio Ilomäki
Kaarlo Valkaman yhtye (off), 2' 00".


7. "Naisista en sano pahaa sanaa, enkä sitä uskaltaisikaan - -"
Säv. Martti Similä, san. Mika Waltari, sov. Tapio Ilomäki
Es. Matti Jurva, laulu, ja Kaarlo Valkaman yhtye (playback), 1' 00".


8. Cancan
Säv. Tapio Ilomäki
Kaarlo Valkaman yhtye (off), 1' 10".


9. Morgenstemning / Aamutunnelma näytelmämusiikista Peer Gynt, opus 46
Säv. Edvard Grieg, sov. Tapio Ilomäki
Trumpetti ja pasuuna (off), 0' 55".

Huomautuksia:
Musiikin nro 1 aihe toistuu taustamusiikissa; kohdassa 1:2 kuuluu taustalla "Paulan isän" harjoittelu vetopasuunalla, kolmeen kertaan, yht. 0' 25", sekä itseään pianolla säestävän Aino Angerkosken lauluharjoittelu (playback ja off), 0' 25"; kohdassa 1:3 Hannes Häyrinen laulaa muun taustamusiikin päälle.

Valssin (nro 5) ja Tanssimusiikki 2:n (nro 6) aikana "nuoriso" tanssii, Cancanin (nro 8) aikana esiintyy viisi tanssijatarta.

Ravintolajaksossa on Tapio Ilomäen säveltämää ja Kaarlo Valkaman yhtyeen soittamaa, osittain tehostemusiikkia (off), kahteen kertaan, yht. 2' 10".

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1770
Tarkastuspäivä
22.04.1943
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2000 m
Veroluokka
10 %
Ikäraja
K
Osia
4
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
29.01.2013
Kesto/leikattu
01:11:00
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
73 min