Tuomari Martta

Domaren Martha (ruotsinkielinen nimi)
Dommeren Martha (tanskankielinen nimi)
Magistrate Martta (englanninkielinen käännösnimi)
Le Juge Martta (ranskankielinen käännösnimi)
Die Richterin Martta (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko elokuvan kuvauspaikkoja? Tiedätkö elokuvan filmauksesta? Tunnistatko elokuvan esiintyjiä tai tekijöitä?Tiedätkö mitä rooleja  Näsäkkälä ja Siviä Nordman näyttelivät?

Tuomari Martta

Hannu Lemisen ohjaama ja Martti Larnin käsikirjoittama draama Tuomari Martta (1943) pohjautuu Ilmari Turjan näytelmään. Helsinkiin ja itäsuomalaiseen pitäjään sijoittuvassa elokuvassa Martta Karstan (Helena Kara) ongelmana on työn ja perheen yhteensovittaminen. Aviomiehen, varatuomari Juho Karstan (Unto Salminen) ja appiukon, professori Kalle Karstan (Uuno Laakson) mielestä äidiksi tulleen naisen paikka on kotona lapsen luona eikä työelämässä. Ainoastaan anoppi, hammaslääkäri Ilona Sjöberg-Karsta (Elsa Rantalainen) kannustaa Marttaa etenemään urallaan.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Henkilö Helena Kara , tuomari Martta Eliina Karsta, o. s. Kaataja
Henkilö Uuno Laakso , professori Kalle Karsta
Henkilö Elsa Rantalainen , hammaslääkäri Ilona Sjöberg-Karsta
Henkilö Aku Korhonen , kihlakunnantuomari Gustaf Schroderus
Henkilö Mervi Järventaus , puutarhuri Hedvig Johanna Koski
Henkilö Unto Salminen , varatuomari Juho Heikki Karsta
Henkilö Sasu Haapanen , nimismies Väinö Pellikka
Henkilö Pentti Viljanen , asianajaja Pentti Raitanen
Henkilö Thure Bahne , ylioppilas Andersson
Henkilö Elna Hellman , Tilta
Henkilö Hertta Leistén , Fiina, Karstojen emännöitsijä
Henkilö Veikko Linna , tilanomistaja Johannes Raitanen
Henkilö Jalmari Rinne , Laakilan seppä
Henkilö Kyllikki Väre , Hento Kunttu, Martan ja Juhon kotiapulainen
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Erkki Saares , Erkki, Karstan perheen pikkupoika
Henkilö Aina Osa , Pellikan äiti
Henkilö Irja Kuusla , puutarha-apulainen
Henkilö Arvo Kuusla , 1. ylioppilas
Henkilö Eino Salmi , 2. ylioppilas
Henkilö Alf Salin , potilas odotushuoneessa / ylioppilas
Henkilö Regina Heinonen , potilas odotushuoneessa
Henkilö Varma Lahtinen , Martan vuokraemäntä
Henkilö Olavi Saarinen , ylioppilas
Henkilö Osmo Harkimo , ylioppilas
Henkilö Felix Forsman , ylioppilas
Henkilö Kalle Rouni , kansliapäällikkö
Henkilö Edvin Kajanne , vanginvartija
Henkilö Verna Piponius , konekirjoittajatar
Henkilö Anni Hämäläinen , Jemiina Schroderus
Henkilö Lennart Vaikonpää , 1. lautamies
Henkilö Otto Noro , 2. lautamies
Henkilö Lauri Kyöstilä , 3. lautamies
Henkilö Kosti Aaltonen , 4. lautamies
Henkilö Artturi Laakso , herastuomari
Henkilö Anton Soini , ukko
Henkilö Hilly Lindqvist , nainen käräjäsalissa
Henkilö Lida Salin , nainen käräjäsalissa
Henkilö Senja Soitso , sairaanhoitajatar
Henkilö Arvi Tuomi , tohtori
Muut esiintyjät
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä tai avustajia: Dagi Angervo, Onni Korhe, P. Lehmus, O. Mikkonen, Siviä Nordman, Näsäkkälä (Lähde: SKF 3, tilikirja) , muutesiintyjät
Tekijät
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
1 030 000 mk
Julkaistu
1943
Alkuperäisteos
Ilmari Turja: Tuomari Martta. Porvoo: WSOY, 1938. (näytelmä, kantaesitys Suomen Kansallisteatteri 30.11.1938)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
20.03.1943
Ensi-iltapaikat
Riihimäki: Riihilinna
Filmikopioiden määrä
12
Muut näytökset
  • 21.03.1943 Kuopio: Puijo; Lahti: Ilves; Viipuri: Salama ensi-iltakierros
  • 04.04.1943 Pori: Asto; Turku: Bio-Bio, Pallas; Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 18.04.1943 Helsinki: Elysée; Oulu: Hovi; Tampere: Kino, Petit ensi-iltakierros
  • 01.05.1943 Jyväskylä: Suomi-Elokuvat ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 06.12.1966 TV1 Katsojia: 1 320 000
  • 20.05.1975 TV1 Katsojia: 1 436 000
  • 11.09.1986 TV2 Katsojia: 722 000
  • 14.04.1995 TV2
  • 07.04.2004 YLE TV1
  • 08.01.2008 YLE TV2
  • 15.09.2010 YLE TV2
  • 30.03.2012 YLE TV1
  • 24.01.2013 YLE TV1
  • 26.11.2014 YLE TV1
  • 01.02.2016 Yle TV1
  • 14.05.2018 Yle TV1
  • 25.11.2019 Yle TV1
  • 11.06.2021 Yle TV1
Kuvauspaikat
Studiot
Helsinki: SF-studio

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Talvi 1943
Sisältöseloste
Väinö Pellikka ja Martta Kaataja valmistautuvat lakitieteen lopputentin suulliseen kuulusteluun, jonka pitää professori Karsta. Väinö on kotoisin maalta vaatimattomista oloista. Hänen kurssitoverinsa on saman pitäjän tilanomistajan poika Pentti Raitanen, joka kutsuu tilan puutarhurina työskentelevän Hedvig Kosken Helsinkiin juhlimaan miesten valmistumista. Marttaa valmentaa tenttiin professorin poika, varatuomari Juho Karsta: he ovat rakastavaisia ja aikovat julkaista kihlauksensa tentin jälkeen. Professori puolestaan keskittyy taloustöihin, joista hänen naisasiaa ajava hammaslääkäri vaimonsa Ilona ei välitä.

Väinö saapuu tenttiin yhdessä Pentin kanssa. Väinö hermoilee, Pentti rauhoittelee. Kolmas tenttijä on monta kertaa reputtanut ylioppilas Andersson. Martta saapuu ajoissa, mutta hiukan myöhemmin kuin professori, ja joutuu heti tämän hampaisiin. Andersson luopuu parin kysymyksen jälkeen, Väinö ja Pentti kangertelevat. Martta osaa parhaiten, mutta profesori reputtaa hänet, koska hän ei muista erään kurssiin kuulumattoman pykälän tarkkaa sanamuotoa.

Juho kuulee isältään Martan tentin tuloksen ja paljastaa tytön olevan morsiamensa. Marttaa hän lohduttaa selityksellä, että isä on niin vanhanaikainen, että tämän mielestä naisten ei pitäisi lukea lakia. Martta on masentunut ja suostuu vasta taivuttelun jälkeen pitämään sovitun puheen osakunnan juhlassa ja tapaamaan Juhon vanhemmat.

Väinö juhlii valmistumista omalla tahollaan ja puhuu opiskelutovereilleen riittämättömyydestään tuomariksi ja tulevaisuutensa epävarmuudesta. Hänen seurassaan ovat myös Pentti ja Hedvig, jotka hän illan päätteeksi jättää kahden: Pentti ja Hedvig viettävät yön yhdessä. Osakuntajuhlassa Martta puhuu naisen oikeuksista ja itsenäisyydestä, millä hän saa Ilonan puolelleen. Myöhemmin Karstat juhlivat kotonaan Juhon ja Martan kihlausta: professori kutsuu Martan uuteen kuulusteluun ja kohottaa maljan suvun jatkuvuudelle.

Kaksi vuotta kuluu. Martta on synnyttänyt pojan, joka on lähinnä Juhon hoidossa, sillä Martta tekee paljon ylitöitä menestyäkseen miesten hallitsemalla alalla. Edetäkseen urallaan Martan on hankittava varatuomarin arvo ja istuttava käräjät. Juho vastustaa ajatusta vedoten lapseen, Ilona kannattaa ja professori myöntyy suosittelemaan Marttaa ystävälleen, kihlakunnantuomari Schroderukselle, jonka tuomiopiirissä tarvitaan välikäräjien istuja.

Väinö hoitaa nimismiehen virkaa kotipitäjässään, juuri Schroderuksen piirissä. Hän on säilyttänyt ystävyytensä Hedvigiin, jonka suhde Penttiin on katkeamassa. Väinö tuo metsästysretkeltään Hedvigille linnun ja lupaa palata virkatehtäviensä jälkeen nauttimaan paistista; hän jättää haulikkonsa huoneen nurkkaan. Pentin isä ilmestyy juovuksissa Hedvigin luokse, kertoo että Pentillä on rikas morsian ja yrittää lähennellä Hedvigiä. Miehen käydessä käsiksi Hedvig tarttuu Väinön jättämään aseeseen, joka laukeaa ja surmaa miehen. Hedvig saa syytteen taposta: Väinö joutuu kuulustelemaan häntä, mutta ei saa paljonkaan irti umpimielisestä naisesta.

Martta saapuu istumaan käräjiä, joilla Hedvigin kohtalo ratkeaa, ja esittäytyy vanhalle ja leppoisalle Schroderukselle, joka toivottaa Martan tervetulleeksi, vaikka epäileekin tehneensä erehdyksen ja ihmettelee: "Jo on maailma päälaellaan, kun naiset istuvat käräjiä ja miehet hoitavat lapsia". Ennen oikeudenkäynnin alkua myös lautamiehet päivittelevät asiaa, herastuomari jopa uhkaa erota.

Hedvigin jutussa Väinö toimii syyttäjänä, Pentti on asianomistaja. Uutena todistuskappaleena Väinö esittää vankilanjohtajan kirjelmän, josta selviää, että Hedvig on vankilan sairaalassa synnyttänyt terveen poikalapsen. Martan kysyessä lapsen isää Hedvig ei vastaa, mutta lopulta Pentti nousee ja tunnustaa isyytensä. Nyt myös Hedvig on valmis puhumaan: hän kertoo Raitasen tarttuneen haulikon piippuun ja vetäneen siitä, jolloin ase laukesi vahingossa. Syyttäjänä Väinö luopuu kanteesta ja määrittelee tapauksen hätävarjelun liioitteluksi lieventävin asianhaaroin. Pentti jättää asian päätettäväksi.

Oikeudenkäynnin aikana Helsingistä on ilmoitettu Martan lapsen sairastumisesta. Tauolla Martta ottaa puhelun ja saa kuulla, että poika on pudonnut rappusista ja on hoidettavana sairaalassa. Martta hoitaa istunnon loppuun ja lukee oikeuden päätöksen, jolla Hedvig vapautetaan syytteestä. Väinö ja Hedvig kättelevat: "Hän on oikea tuomari, ja sinäkin pidit minun puoltani", Hedvig sanoo. "Oikeuden puolta", Väinö vastaa.

Martta tapaa Juhon ja professorin sairaalassa: selviää, että vaara on ohi, poika on jalkeilla parissa viikossa. "Siellä käräjillä minä vasta lopulta opin naisen tehtävän", Martta tunnustaa. "En olisi antanut itselleni anteeksi, jos olisin menettänyt lapsen vähäisen kunnianhimon vuoksi." Hän kieltäytyy Naisten Suojeluliiton sihteerin tehtävistä, sanoo valinneensa toisin ja vetoaa: "Äidit, älkää jättäkö pieniä lapsianne!."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"Tuomari Martassa on vältetty onnistuneesti pahin kompastuskivi: se ei ole elokuvattua teatterinäytelmää, vaan aiheeltaan mielenkiintoinen ja toteutukseltaan varsin laatuunkäypä elokuva." Näin kiteytti O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 19.4.1943) arvionsa kokonaisuudesta, mutta esitti myös varauksia: "Tosin filmin alkupuoli on hidastahtinen ja kohtauksia - mm. tenttiä - venytetty liikaa, eikä lopussa ole voitu välttää esim. oikeudenkäyntikohtauksessa sentimentaalisuuden tuntua, mutta elokuvalla on kuitenkin ilmeisiä ansioita nimenomaan filmaattisessa mielessä kohtausten muotoilussa ja siirtymisissä. Julistuksellisuutta olisi ollut kuitenkin syytä karsia, sillä vaikka se soveltuukin teatterilavalle, vaikuttaa esim. pateettinen loppuponsi kovin teennäiseltä filmissä."

P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 22.4.1943) kiitti oikeudenkäyntikohtausta, mutta oli muutoin kriittinen: "Käsikirjoittaja ei ole käyttänyt hyväkseen ensinnäkään juoneen sisältyvää liikkuvaisuutta, vaan järjestelee kohtaukset jokseenkin niiden samojen seinien sisäpuolelle, joiden piiriin näytelmä oli rajoitettava. Sitä paitsi hän ei ole pannut henkilökuvaukseen ollenkaan sitä painoa, mikä tämäntapaisen, aatesisällöltään painavimmaksi tarkoitetun aiheen yhteydessä tietystikin ennen muuta kuuluisi asiaan. [- -] Hannu Leminen näyttää muuten nopeasti kehittyvän [- -] mutta vaikutti siltä, ettei Tuomari Martan aihe [- -] ole inspiroinut hänen ohjaajanäkemyksiään vireimmilleen. Myös Felix Forsman, joka nykyisin jo on kuvaajakykyjemme ensimmäisiä, on suorittanut työnsä tosin huolella, mutta hänkin ilmeisesti erikoisemmin innostumatta."

Useimmat moitteet kohdistuivat käsikirjoitukseen. "Och man har också ett intryck inför filmen", arveli H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 20.4.1943), "att man haft ett starkt och substantiellt litterärt underlag, som tyvärr förfuskats genom ett grumligt och klumpigt utformat scenario". S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 27.4.1943) vertaili: "Sen sijaan elokuva jättää katsojan paljon kylmemmäksi ja kriitillisemmäksi, eikä yksinomaan siksi, että nykyinen ajankohta melko huonosti sopii elokuvan tendenssiin - naisethan ovat sodan johdosta joutuneet vielä entisestäänkin laajentamaan toimialojaan - vaan myöskin siksi, että filmikäsikirjoitus jää paljon latteammaksi ja 'saarnaavammaksi' kuin alkuperäinen näytelmä."

T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 20.4.1943) pohti pitempäänkin aiheen osoitetta ja rajoituksia: "Tämän elokuvan nainen-kuuluu-kotiin-tendenssi tuskin kuitenkaan lienee tarkoitettu niille sanomattoman lukuisille äideille, jotka sodassa miehensä menetettyään ovat pakoitetut vastoin tahtoaan jättämään lapsensa muiden huostaan [- -]. Ei se myöskään ole voitu tarkoittaa niille lukuisille työläisäideille, jotka niin sodan kuin rauhan päivinä saavat jättää sekä kotinsa että lapsensa oman onnensa nojaan hankkiakseen lisäansiota perheelleen. Jos elokuvan nuhdesaarna olisi heille tarkoitettu, se olisi naurettavaa. Sen tendenssi on siis suoraan tähdätty niihin onnellisiin naisiin, jotka sekä mies että yhteiskunnallinen asema suojelevat ja jotka puhtaasti itsekkäistä syistä jättävät perheensä ja lapsensa. Ja sellaisia löytyy kyllä - vaikkapa filmin omasta piiristä."

Helena Karan koettiin olevan jossain määrin väärässä osassa. S. S.:n mukaan hän "ei tyypiltään vastaa elokuvan vaatimaa virkanaista - hän on enemmän kotonaan Puckin tapaisissa osissa". Myös O. V-hl katsoi "hänen taipumustensa viittaavan enemmän komedienneen" ja T. A. arvioi: "Osa jää liian ulkokohtaiseksi, kuin pelkäksi naamioksi, josta puuttuu sisäinen elämä." Sen sijaan Aku Korhosen nähtiin olevan "oikeassa elementissään" (P. T-vi) ja "varastavan elokuvan useimmilta kanssanäyttelijöiltään" (L. S. eli Leo Schulgin, Ilta-Sanomat 19.4.1943).

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Elokuva perustuu Ilmari Turjan esikoisnäytelmään, jonka ensiesitys oli Suomen Kansallisteatterissa 30.11.1938. Kantaesityksessä pääosaa esitti Kyllikki Väre; professori Karstana nähtiin Uuno Laakso, tuomari Schroderuksena Aku Korhonen ja Laakilan seppänä Jalmari Rinne kuten elokuvassakin. Teatterin Juho Karstana esiintyi Joel Rinne, Ilona Sjöberg-Karstana Helmi Lindelöf, Hedviginä Ansa Ikonen, Hento Kunttuna Päivi Horsma, Schroderuksen vaimona Aili Somersalmi ja tenttiin tulevina ylioppilaina Unto Salminen ja Eino Kaipainen. Elokuvassa Unto Salminen on Juho Karsta ja Kyllikki Väre Hento Kunttu. Nimiosaa esittää ohjaajan puoliso Helena Kara.

Näytelmän kolme näytöstä jakautuvat yhteensä seitsemään kuvaelmaan. Ensimmäinen ja toinen kuvaelma tapahtuvat professori Karstan työhuoneessa, kolmas osakunnan sivuhuoneessa, neljäs ja seitsemäs Juhon ja Ilonan "helsinkiläisessä, nykyaikaisessa pienkodissa", viides Schroderuksen kansliassa ja kuudes käräjiä varten järjestetyssä kunnantalon salissa. Ensimmäisen ja toisen näytöksen välillä on kulunut yksi vuosi, toisen ja kolmannen välillä kaksi vuotta. Elokuvassa ovat tapahtumapaikkoina lisäksi mm. Pellikan ja Hedvigin mökit, Raitasen kasvihuone, Martan opiskelijaboksi, hotellihuone, kansliapäällikön huone, nimismiehen kanslia sekä sairaala. Ulkokuvia elokuvassa on pari lyhyttä jaksoa.

Näytelmän henkilöistä on jäänyt pois Hento Kuntun sulhanen Salmelan Veikko, sivuosia on sen sijaan lisätty runsaasti. Käsikirjoituksessa Hento sanoo menevänsä vapaailtanaan elokuviin - kuvattaessa on otettu mukaan nimikin: SF:n oma Uuteen elämään (1942). Puheensa Hento kohdistaa Juho Karstalle eli Unto Salmiselle, jolla kyseisessä elokuvassa on miespääosa.

Tuomari Martasta on jätetty pois käsikirjoituksen 31 kuvan mittainen osuus, joka liittyy Martan lopulliseen päätökseen lähteä istumaan käräjät. Kun Martta pitää puhetta osakunnassa, on osakuntanauha hänen yllään ylösalaisin, virheellisesti tummempi väri ylempänä.

Anu Koivusen ja Hannu Salmen haastattelussa 7.9.1992 Helena Kara kertoi tuottaja Särkän puuttuneen ainoan kerran Lemisen työhön: loppukohtaus, jossa Karan piti puhua suoraan kameralle, uusittiin kolmeen kertaan, ennen kuin sen paatoksellinen sävy tyydytti tuottajaa. Tausta on tyhjä ja kuvarajaus tiukka, koska lavasteet oli tässä vaiheessa jo purettu.

Suoraan näytelmästä otettu Martan loppurepliikki sopi huonosti vuoden 1943 ajankuvaan, kun naisten oli korvattava asepalveluksessa olevien miesten työtehtävät.

Tuomari Martan teatterikierros alkoi Riihimäen Riihilinnasta jo neljä viikkoa ennen pääkaupunkia. Helsinkiä aikaisemmin se nähtiin kymmenellä muullakin paikkakunnalla. Yleisömenestys oli kymmenen suurimman kaupungin esityskertojen mukaan laskien vuoden keskitasoa parempi.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. Aa tussa lulla
Säv. ja san. trad.
Es. Uuno Laakso, laulu (100 %), 0' 20".

Huomautuksia:
Uuno Laakso hyräilee (100 %), 0' 05".

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1759
Tarkastuspäivä
19.03.1943
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2500 m
Kesto/leikattu
91 min
Veroluokka
10 %
Ikäraja
K
Osia
5
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastuspäivä
26.02.1946
Veroluokka
25 %
Ikäraja
K
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastuspäivä
01.02.1950
Veroluokka
VV
Ikäraja
K
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
24.01.2013
Kesto/leikattu
01:28:56
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
91 min