Tyttö astuu elämään

En Flicka i grått (ruotsinkielinen nimi)
Ein Mädchen in Grau (saksankielinen nimi)
Ein Mädchen tritt ins Leben (saksankielinen nimi)
The Girl Goes Out into the World (englanninkielinen käännösnimi)
Une Jeune fille au seuil de la vie (ranskankielinen käännösnimi)
Lottatyttö komennuksella (työnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko lotta-aiheisen elokuvan kuvauspaikkoja mm. Helsingistä, Tuusulasta ja Hangosta? Tunnistatko esiintyjiä?

Tyttö astuu elämään

Orvo Saarikiven ohjaama kehityskertomus Tyttö astuu elämään (1943) pohjautuu Mika Waltarin käsikirjoitukseen. Kevätkesästä 1941 alkavassa tarinassa hemmoteltu ylioppilasneiti Elli Arho (Ansa Ikonen) liittyy lottiin, koska haluaa ihailua ja jännittävää elämää. Kevytmielinen tyttö muuttuu rintamalla vastuuntuntoiseksi aikuiseksi. Elokuva on osittain tuhoutunut.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
12
Näyttelijät
Henkilö Ansa Ikonen , Elli Arho
Henkilö Eino Kaipainen , luutnantti Arvo Tani
Henkilö Laila Rihte , Lillukka Koponen
Henkilö Kyllikki Forssell , Aino Mäkinen
Henkilö Yrjö Tuominen , johtaja Arho, Ellin isä
Henkilö Ossi Elstelä , nostomies Mälli
Henkilö Eero Eloranta , Veli Arho
Henkilö Joel Asikainen , Arvi
Henkilö Sasu Haapanen , punaupseeri
Henkilö Mervi Järventaus , Maija, keräyslotta
Henkilö Ensio Jouko , eversti
Henkilö Aino Lohikoski , järjestelylotta
Henkilö Varma Lahtinen , kurssinjohtaja / sotilaskodin johtajatar
Henkilö Matti Lehtelä , päivystäjäsotamies
Henkilö Veikko Linna , sänkinen sotamies
Henkilö Leo Lähteenmäki , 2. kaveri
Henkilö Armand Lohikoski , everstin adjutantti
Henkilö Liisa Peitsalo , pikkulotta
Henkilö Kalle Rouni , sotilaslääkäri
Henkilö Kaija Suonio , lotta
Henkilö Olavi Saarinen , 1. kaveri
Henkilö Vilho Siivola , vartiomies
Henkilö Elsa Turakainen , kanslialotta
Henkilö Pentti Viljanen , Jaakko
Henkilö Esko Vettenranta , iloinen sotamies
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö herra Salonen , hevosmies
Henkilö Henrik Linnove , suojeluskuntapappi
Henkilö Laila Jokimo , ravintolatanssijatar
Henkilö Senja Soitso , lotta
Henkilö Regina Heinonen , keskuslotta
Henkilö Kyösti Käyhkö , sotamies
Henkilö Leo Sarri , työmies / pioneerisotamies
Henkilö Vili Jägermalm , vartiomies
Henkilö Anna-Maija Kahilahti , lääkintälotta
Henkilö Erkki Miettinen , kuoleva sotilas
Henkilö Kalle Kultala , haavoittunut
Henkilö Arvo Kuusla , lääkintäkersantti
Henkilö Vilho Ruuskanen , pioneerikersantti
Henkilö Antti Karppanen , aliupseeri
Henkilö Eino Salmi , punasotilas
Henkilö Otto Noro , matkustaja junassa
Henkilö J. A. F. Sarmo , konduktööri
Henkilö Onni Korhonen , hovimestari
Henkilö Anton Soini , tarjoilija
Tekijät
Henkilö Orvo Saarikivi , Ohjaaja
Henkilö Mika Waltari , käsikirjoitus
Henkilö Armas Hirvonen , kuvaus
Henkilö Pertti Kuusela , ääni
Henkilö Kurt Vilja , ääni
Henkilö Väinö Haapalainen , musiikki
Henkilö Karl Fager , lavastus
Yhteisö Suomen Filmiteollisuus SF Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö T. J. Särkkä , tuottaja  (tuotannonjohto)
Henkilö Orvo Saarikivi , leikkaus
Henkilö Armas Vallasvuo , leikkaus
Henkilö Senja Soitso , naamiointi
Henkilö Tuulikki Uskali , kampaaja
Henkilö Alf Salin , studiopäällikkö
Henkilö Leo Sarri , järjestäjä
Henkilö Veikko Linna , järjestäjä
Henkilö Nils Gustafsson , sähköryhmän esimies
Henkilö Kalle Kultala , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Arvo Nieminen , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Viljo Syrjänen , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Oskari Puukko , autonkuljettaja
Yhteisö Valokuvaamo Tenhovaara , valokuvat
Henkilö Eero Eerola , laulujen sanoitus
Henkilö Esko Vettenranta , muusikko  (laulu)
Kokoonpanot
Group Name Helsingin Teatteriorkesteri , orkesteri
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1943
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
28.02.1943
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Rea
Kuopio: Puijo
Lahti: Ilves
Viipuri: Salama, Seppo
Filmikopioiden määrä
12
Muut näytökset
  • 21.03.1943 Oulu: Hovi; Pori: Asto; Tampere; Kino, Petit; Turku: Bio-Bio, Pallas; Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 28.03.1943 Jyväskylä: Elohuvi, Salome ensi-iltakierros
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Hietaniemen hautausmaan sankarihauta-alue ja siunauskappelin edusta, Annankatu 31 - 33 (liikekannallepanokuulutus näyteikkunassa), Pohjoinen Rautatiekatu 23 ja 31 sekä Mechelininkatu Humallahden puiston kohdalla (reserviläisten marssi)

Hanko ja Hankoniemi (rintama-alueet)

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Sisäkuvat
Helsinki: Johanneksen kirkko (lottavalan vannominen)

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Studiot
Helsinki: SF-studio 3

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Syksy 1942 - alkutalvi 1943
Sisältöseloste
Kevätkesä 1941: uudet ylioppilastytöt laskevat ruusunsa koulun sankarivainajille. Yksi luokan tytöistä, Maija, on lottapuvussa ja puheessaan hän innostaa muitakin liittymään lottiin. Elli Arho, hemmoteltu yläluokan tyttö, torjuu ajatuksen ja sanoo sen sijaan haluavansa "iloa ja elämää". Illalla Elli juhlii miesystäviensä Jaakon ja Arvin kanssa ravintolassa, jonne Maija saapuu keräämään rahaa lottatoiminnan hyväksi. Elli potee huonoa omaatuntoa ja yrittää piiloutua Maijan silmistä. Kun miehet antavat tunnustusta lottatyölle ja ihailevat Maijan rohkeutta, Elli päättää liittyä lottiin huolimatta miesten epäilyksistä.

Elli toteuttaa aikeensa ja palvelee aluksi kenttäkeittiöllä: hän ilahtuu ja saa itseluottamusta, kun keittoa kiitetään. Kun Elli on antanut lottalupauksensa, tulee ilmoitus liikekannallepanosta: miehet lähtevät, heidän joukossaan Ellin veli.

Sota syttyy ja Elli haluaa kotirintamaa "jännittävämpään paikkaan". Riemukseen Elli ja hänen lottatoverinsa Lillukka ja Aino saavatkin siirron rintamalle. Junassa Elli kohtaa luutnantti Tanin, joka jäähdyttelee tyttöjen intoa muistuttamalla sodan kärsimyksistä.

Tytöt saapuvat hävitettyyn kaupunkiin, missä heidät määrätään pitämään kanttiinia läpikulkeville joukoille. Ilmahyökkäys keskeyttää heidän siivoustyönsä ja he joutuvat aloittamaan sen jälleen alusta. Tytöt tarjoilevat kanttiinissa, kuuntelevat sotilaiden laulua ja huolia. Elli kirjoittaa kotiin haavoittuneen sotilaan puolesta, joka puhuu kiittävään sävyyn esimiehestään luutnantti Tanista. Elli tapaa veljensä, joka on läpikulkumatkalla komennukselle ja jota Lillukka intoutuu saattamaan. Kun tulee tieto, että yksi lotista tarvitaan rintaman kenttäkanttiiniin, kaikki kolme haluavat lähteä: pitkää tikkua vetämällä ja päivystäjäsotamiehen avulla asia ratkeaa Ellin hyväksi.

Elli matkustaa rintamalle kuorma-autossa ja joutuu heti saavuttuaan suojautumaan tykistötulelta. Leppoisa nostomies Mälli perehdyttää hänet tilanteeseen ja kertoo edellisen kanttiinilotan kaatuneen. Elli kokoaa lotan jäämistön, joka mm. sisältää kotiväelle osoitetun, rohkaisevan kirjeen. Mällin avustuksella Elli ryhtyy hoitamaan liikkuvaa kenttäkanttiinia. Eräällä matkallaan he poikkeavat sotilassairaalassa: vaikeasti haavoittuneet saavat Ellin järkyttymään.

Etulinjoilla Elli tapaa jälleen Tanin, joka pitää paikkaa tytölle liian vaarallisena ja komentaa hänet pois. Matkalla komentajan luo Tani poikkeaa kanttiinissa ja pyytää anteeksi kiivauttaan: Elli ompelee miehen revenneen puseron ja sanoo nyt nähneensä surua, kärsimystä ja kuolemaa, mutta myös iloa, toveruutta ja uljuutta. Mälli huomaa Ellin mielenkiinnon Taniin ja esittää oman kaartelevan kosintansa: Elli kieltäytyy hienotunteisesti ja vakuuttaa ystävyyttään.

Vihollisen partio murtautuu läpi linjojen ja kanttiini joutuu tulituksen kohteeksi. Mälli haavoittuu, Elli ehtii hälyttää apua, ennen kuin jää puna-armeijan upseerin vangiksi. Upseeri kuulustelee ja pahoinpitelee tyttöä, kunnes Tani syöksyy sisään ja haavoittuu olkapäähän. Viimeisillä voimillaan Mälli onnistuu ampumaan venäläisen ja kuolee Ellin syliin. Elli on aivan poissa tolaltaan. Kun tytön veli saapuu paikalle Lillukan ja Ainon seurassa, hän ehdottaa Ellille lomaa ja lepoa.

Junassa matkalla kotiinsa Elli kohtaa Tanin, joka on saanut kahden viikon toipumisloman huolimatta halustaan osallistua hyökkäysoperaatioon. Elli sanoo olevansa uupunut ja tuntevansa nyt sodan todellisuuden. Turvaa hakien hän nojautuu mieheen, joka ehdottaa tapaamista Helsingissä: "Tietysti", vastaa Elli. Kotona isä ilahtuu ja sanoo tytön muuttuneen. "Ei mikään ole sama kuin ennen", Elli myöntää. Ravintolaelämä ei enää maistu Ellille, joka kutsuu Tanin kotiinsa. He syleilevät ja tunnustavat rakkautensa. Lyhyen onnen ajan jälkeen he palaavat yhdessä rintamalle, tietoisina kuoleman vaarasta ja tulevaisuutensa epävarmuudesta, mutta luottavaisina ja valmiina uhrauksiin.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"Tyttö astuu elämään on laatuaan ensimmäinen lottaelokuva, mutta lottatyön muistomerkiksi se on aivan liian kevyesti kokoonpantu", tiivisti S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 5.3.1943) kritiikin valtalinjan. "Mika Waltarin käsikirjoitus väläyttää kyllä muutamia varsin lämpimästi ja inhimillisesti nähtyjä piirteitä kanttiinilotan elämästä, mutta isänmaallinen paatos elokuvassa on aivan liiaksi puheiden varassa. On kuin ei olisi luotettu paljonkaan itse elokuvan sisältöön tässä mielessä."

"Aihe ei ilmeisesti ole innoittanut käsikirjoituksen tekijää Mika Waltaria", epäili T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 3.3.1943), "sillä siksi kepeästi hän tuntuu tarttuneen tehtäväänsä. Aiheen käsittely pysähtyy melkein suorastaan viikkolukemiston tasolle. Joitakin hyviä kohtauksia, aitoja ja todellisen tuntuisia, on joukossa, mutta aitous on pikemminkin saavutettu näyttelijöiden kuin käsikirjoituksen ansiosta. Alku varsinkin on heikko ja naiivi."

"Hyvä ja kaunis aihe olisi ansainnut huolellisemman toteutuksen ja ilmeisesti vielä pitkään kypsytystä", ilmoitti P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 5.3.1943) käsityksensä kokonaisuudesta. "[- -] käsikirjoitukseen on jätetty kovin paljon epäjohdonmukaisuuksia, teennäisyyttä repliikkeihin ja luonnotonta paatoksellisuutta ja - varsinkin koko elokuvan alkupuoli [- -] on jäänyt jokseenkin mahdottomaksi, epäuskottavaksi ja sävyltäänkin merkilliseksi."

H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 3.3.1943) painotti myönteisiä puolia: "Ehuru man kan säga att den psykologiska motiveringen långt ifrån alltid räcker till att förklara alla faser i huvudpersonens själsliv, och om även fosterländskheten stundom tjocknade till teaterpatos, har dock berättelsen i det stora hela en sympatisk och anspråklös ton, som man tycker om. Denna flärdfria och grå ton hade också alldeles riktigt understrukits av Orvo Saarikivi i hans regi."

"Tyttö astuu elämään on ajankohtainen ja tervehenkinen elokuva", teki O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 22.3.1943) yhteenvetonsa. "Sen isänmaallinen paatos on sota-aikana paikallaan ja sen pyrkimys on vilpitön [- -]. Monin paikoin tuulahtaa vastaan yksinkertainen, reipas huumori ja lottien arkitouhut on kuvattu uskottavasti ja ilman liikoja paisutteluja. Jos sanailu olisi ollut vähemmän mahtipontista ja toiminnan olisi annettu enemmän puhua puolestaan, olisi vaikutus ollut vielä parempi. Mutta näinkin Tyttö astuu elämään on viimeaikaisten kotimaisten elokuvien joukossa parhaimpia. Onpa sillä psykologisiakin ansioita: nuoren lottatytön kokemukset sodan pyörteissä ja niiden vaikutukset on paikka paikoin kuvattu tavallista syvemmällä otteella."

Ansa Ikonen sai tunnustusta, vaikka häntä pidettiinkin tuoreeksi ylioppilastytöksi liian vanhana ja osaa muutenkin epäkiitollisena. "Herkkyys on edelleen Ansa Ikosen parhaita avuja", arvioi O. V-hl ja lisäsi "Monivivahteisempaa esitystä hänen kohdaltaan kaipaa, mutta kokonaisuudessaan hän suoriutui hyvin." Myönteisessä hengessä pantiin merkille myös Eino Kaipaisen ja etenkin Ossi Elstelän suoritukset sekä "hauskannäköinen ja mielenkiintoinen", "tuntematon nuori mies" - itse asiassa Esko Vettenranta - "joka laulelee kanttiinissa. Hänessä oli jotain sellaista huoletonta miehekkyyttä, joka ei yleensä ole ominaista koulutyttöjen 'söpöiksi' nimittämissä nuorissa miesnäyttelijöissämme, kuka sitten lieneekin", totesi T. A.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Tyttö astuu elämään, "nuoren lotan tarina Suomen sodassa 1941", perustuu Mika Waltarin alkuperäiskäsikirjoitukseen vuodelta 1941. Kertomus alkaa lakkiaispäivänä toukokuun lopussa ja päättyy noin kolme kuukautta myöhemmin.

Kuvausvaiheessa kesällä ja syksyllä 1942 ohjaaja Orvo Saarikivi on jonkin verran lyhennellyt käsikirjoitusta. Myöhemmin on esityskopioista leikattu pois vuorosanoja, joissa viitataan Suur-Suomeen tyyliin "Meistä tulee suuri kansa. Vapaa ja onnellinen kansa". Myös presidentti Risto Rytin radiopuhe 26.6.1941 sekä vangiksi joutuneita puna-armeijalaisia esittelevä jakso on poistettu.

Mika Waltarin sukunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Valtari.

Elokuvaan sisältyy talvi- ja jatkosotaan liittyvää dokumenttimateriaalia. Kansallisen audiovisuaalisen arkiston pelasteduplikaatissa on jaksoja ilman ääntä, koska ääninegatiivit ovat osittain tuhoutuneet.

Elokuvaa ei ole esitetty Helsingissä huhtikuun 1944 jälkeen. Yleisömenestys Helsingissä oli teatteriesityskertojen mukaan laskien hieman vuoden keskitasoa parempi, muissa suurimmissa kaupungeissa selvästi heikompi.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. "Pro patria"
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 20".


2. "Sankarihaudalla"
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 10".


3. Nyt hulmu sinivalkoinen!
Säv. Väinö Haapalainen, san. Eero Eerola
Es. "pikkulotat", laulu ja tunnistamaton pianisti (playback, tyttökuoro, pianosäestys), 1' 05".


4. "Tanssi"
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 45".


5. Rullaati rullaa
Säv. ja san. trad.
Es. Joel Asikainen, laulu (100 %), kolmeen otteeseen, yht. 0' 20".


6. "Ravintolamusiikki"
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 10".


7. "Lottavala"
Säv. Väinö Haapalainen
Urut (off), 1' 10".


8. "Kuulutus"
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 35".


9. "Sota alkaa"
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 35".


10. Björneborgarnas marsch / Porilaisten marssi
Säv. Christian Fredric Kress
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 50".


11. Marssilaulu / Sillanpään marssilaulu
Säv. Aimo Mustonen, san. F. E. Sillanpää, sov. Väinö Haapalainen
Es. "sotilaat", laulu (playback, mieskuoro sekä harmonikka ja Helsingin Teatteriorkesteri), 0' 50".


12. Mannerheimin linjalla
Säv. Matti Jurva, san. Tatu Pekkarinen, sov. Väinö Haapalainen
Es. "sotilaat", laulu, solistina Esko Vettenranta; Teoston mukaan 1' 40".
Levytys:
Matti Jurva, säest. H. Munsenius ja Kristalli-orkesteri; Kristalli K-116, 1940.


13. "Rauniot"
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 40".


14. "Rintamalle"
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 25".


15. "Rukous" / "Kamarissa"
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri, sellosolisti (off), 2' 10".


16. "Työpäivä"
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 10".


17. Virsi 402 ("Kaikki maat, te riemuitkaatte, Kansat Herraa palvelkaa! --"), säkeistöt 2 ja 3
Sävel Jacob Arrheniuksen virsikirjassa, san. Johann Franck, suom. tuntematon
Es. "haavoittuneet", laulu (playback, mieskuoro, Helsingin Teatteriorkesterin säestys), 1' 45".

Huomautuksia:
Elokuvan ääni on osittain tuhoutunut. Mannerheimin linjalla -laulu (nro 12) on vailla ääntä, samoin elokuvan loppujaksojen käsikirjoitukseen ja partituureihin merkityt Haapalaisen sävellykset "Mällin kuolema", "Epätoivo", ja "Rakkautta". Partituureihin sisältyvät ja käsikirjoitukseen merkityt sävellykset "Odotus" ja "Entinen elämä" eivät ole ainakaan niille tarkoitetuissa kohdissa.

"Tanssin" (nro 4) aikana Laila Jokimo tanssii.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1750
Tarkastuspäivä
24.02.1943
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2500 m
Kesto/leikattu
91 min
Veroluokka
10 %
Ikäraja
K
Osia
5
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
29.09.2016
Kesto/leikattu
01:24:17
Ikäraja
12
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
91 min