Miehen vankina

En mans fånge (ruotsinkielinen nimi)
A Man's Prisoner (englanninkielinen käännösnimi)
Prisonnière d'un homme (ranskankielinen käännösnimi)
Gefangene des Mannes (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko elokuvan kuvauspaikkoja mm. Turusta, Naantalista, Sauvosta, Kaarinasta ja Halikosta? Tunnistatko esiintyjiä? Tiedätkö tekijöistä kuten Björn Witt tai Ossi Nieminen?

Miehen vankina

Olavi Kallaksen eli Aarne Kivimäen ohjaama ja käsikirjoittama melodraama Miehen vankina (1943) pohjautuu Laura Sointen romaaniin. Klaus Vornankumpu (Hannes Jokelainen) kohtelee huonosti tytärtään Katariinaa (Mailis Marne), jota mielenvikainen isä luulee toisen miehen lapseksi ja epäilee syylliseksi Metsänreunan seppää (Yrjö Kianne). Sepän poika Kristian (Alpo Parma) ja Katariina rakastavat toisiaan, mutta Klaus tekee kaikkensa estääkseen heidän seurustelunsa.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
K
Näyttelijät
Henkilö Hannes Jokelainen , Klaus Vornankumpu
Henkilö Katariina Honkavaara , Roosa Vornankumpu
Henkilö Mailis Marne , Katariina Vornankumpu
Henkilö Rauni Helin , Katariina lapsena
Henkilö Jantte Suvanto , Lillu Vornankumpu
Henkilö Senni Lehto , Matleena
Henkilö Hannes Närhi , Mikko Närekorpi
Henkilö Hemmo Airamo , Ojala, suutari, Jeken isä
Henkilö Markku Vikla , Jekke Ojala
Henkilö Yrjö Kianne , Metsänreuna, seppä
Henkilö Aino Rautala , sepän vaimo
Henkilö Alpo Parma , Metsänreunan Kristian
Henkilö Maija Karte , Marketta
Henkilö Osmo Saarnio , poliisin Nils
Henkilö Annie Mörk , Augusta Johansson
Henkilö Nestori Huhtanen , Fred Johansson
Henkilö Kullervo Hurttia , Erik Wendell
Henkilö Hilkka Halla , Leena Venho
Henkilö Paavo Sainio , Sulo Heiniö
Henkilö Kerttu Hämeranta , Anni Heiniö
Henkilö Kaarlo Aavajoki , ravintoloitsija
Tekijät
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1943
Alkuperäisteos
Laura Soinne: Miehen vankina. Hämeenlinna: Karisto, 1932. (romaani)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
28.03.1943
Ensi-iltapaikat
Viipuri: Palatsi
Filmikopioiden määrä
2 (arvio)
Muut näytökset
  • 04.04.1943 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
  • 18.04.1943 Turku: Kinola ensi-iltakierros
  • 25.04.1943 Lahti: Häme ensi-iltakierros
  • 01.05.1943 Tampere: Häme ensi-iltakierros
  • 09.05.1943 Pori: Sampo ensi-iltakierros
  • 23.05.1943 Kuopio: Kuvakukko; Vaasa: Rio ensi-iltakierros
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Sauvo: Vartsalon kylä: Rihkon Itätalon päärakennus, navetta, aitta ja talli (nyk.) Itätalontie 172 (Katariinan kotitalo navettoineen ja aittoineen), läheinen tie (Katariina saattelee Mikkoa) ja läheinen rinne (Katariina kohtaa Jeken, Katariina kohtaa Kristianin, Jeken piilopaikka), ent. Karunantie, nyk. Finskyläntie, taustalla Kaukolan talo ja Vahtisten puimahuone (äitipuolta tuodaan taloon, Katariina Mikon kyydissä matkalla asemalle)

Sauvo: kirkonkylä: Seurala (nyk.) Seuralantie 4 (tanssilava, Jekke ampuu Kristiania sisäpihalla), Vesolan omistama Ilolan talo ja ulkorakennus (nyk.) Sauvontie 20 (Kristianin vanhempien talo, Katariina kohtaa Myllärin Marketan), Armas Suomen talo (nyk.) Vintterintiellä (tulo rautatieasemalle)

Kaarina: Littoisten rautatieasema (nyk. paritalo osoitteessa Häkyläkatu 19) (rautatieasema)

Salo: Halikko: rautatiesilta Halikonjoella Halikon kirkonkylässä ja läheiset maisemat, rautatietunneli Halikko - Hajala -välillä (junamatka Turkuun)

Turku: puutalo Savikadulla (Alfred Johanssonin asuintalo Savikadulla)

Naantali: Kuparivuori (Kristian ajaa autolla jyrkännettä alas)

Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n pohjalta.
Sisäkuvat
Sauvo: Vartsalon kylä: Rihkon Itätalon päärakennus, aitta, talli ja navetta (nyk.) Itätalontie 172 (Katariinan kotitalon tupa, makuuhuoneet, aitta ja navetta; suutari Ojalan verstas)

Sauvo: kirkonkylä: Seurala (nyk.) Seuralantie 4 (tanssilava), Vesolan omistama Ilolan talo ja ulkorakennus (nyk.) Sauvontie 20 (Kristianin vanhempien talo)

Turku: puutalo Savikadulla (Alfred Johanssonin asuintalo), Thelma Tuuloksen tanssikoulu Aurakatu 5 (Wendellin tanssikoulu), J.R. Lehtisen kahvila Sampo-talossa Yliopistonkatu 27 A (tanssiravintola), Turun lääninsairaalan käytävä ja potilashuone Kiinanmyllynkatu 4 - 8 (Kristian sairaalassa)

Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n pohjalta.
Kuvausaika
Elokuu - syksy 1942
Sisältöseloste
Käsiohjelman mukaan:

"Taikauskoinen ja sielullisesti sairas Klaus Vornankumpu ylläpitää talossaan tyrannimaista komentoa ja hänen tyttärensä Katariina olisi hukassa, ellei hänellä olisi äitivainajansa hyvää ystävää, Matleenaa turvanaan. Sairaudessaan Klaus luulee Katariinaa toisen miehen lapseksi ja epäilee syylliseksi Metsäreunan seppää. Sepän poika Kristian ja Katariina rakastavat toisiaan, mutta Klaus koittaa kaikkensa estääkseen heidän seurustelunsa, eikä halua, Kristianin mennessä pyytämään Katariinaa vaimokseen, kuulla puhuttavankaan avioliitosta, selittäen hänelle sairaalloisen luulonsa ja ajaen hänet ulos. Kristian uskoo Klausia ja puhumatta mitään Katariinalle hän lähtee masentuneena kotoaan. Katariina puolestaan luulee, että Kristian on hänet jättänyt ja on suostumaisillaan innokkaan kosijansa Jeken vaimoksi, kun hän yhtäkkiä huomaakin rakastavansa vain Kristiania.

Kyllästyneenä Jeken jatkuviin kosintoihin ja isänsä yliolkaiseen kohteluun, päättää Katariinakin lähteä. Matkalla asemalle hän tapaa vanhan ystävänsä Mikon joka toimittaa hänelle paikan kaupunkiin. Täällä hän sattumalta pääsee erääseen ravintolaan tanssijattareksi ja menestyy hyvin nousten pienessä ajassa kaupungin suosituimmaksi laulu- ja tanssitähdeksi. Kohtalo on myös järjestänyt Kristianin samaan kaupunkiin ja eräänä iltana huomaa Katariina hänet yleisön joukossa. Saatuaan Matleenan välityksellä selvän heidän suhteestaan, menee Katariina Kristianille selvittämään että Klausin luulo on kaikkea perää vailla. Heidän rakkautensa leimahtaa uudelleen ja he päättävät mennä naimisiin.

Pian kuitenkin Kristian loukkaantuu vaikeasti auto-onnettomuudessa nukahdettuaan ohjauspyörän ääreen ja auton syöksyessä korkealta kalliojyrkänteeltä mereen. Lääkärin lausunnon mukaan hän menettää näkönsä ja Katariinan mennessä häntä sairaalaan tapaamaan väittää Kristian peläten joutuvansa sokeana Katariinan taakaksi, ettei hän ole Katariinaa koskaan tosissaan rakastanutkaan, kaikki on ollut vain leikkiä. Katariina tuntee kuitenkin heidän rakkautensa olevan totta ja pyytää Kristianin tulemaan luokseen, jos tämä muuttaa mielensä.

Katariina palaa ravintolaan ja eräänä iltana hän huomaa että Kristian on palannut. Kristianin tunnustettua olleensa typerä ja selvitettyään että hänen silmilleen on tapahtunut ihme sekä ettei hän niin kaunista tyttöä ole milloinkaan ennen nähnyt, järjestyy kaikki nopeassa tempossa ja he saavat toisensa."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Turkulaisen Valo-Filmin esikoiselokuva jäi vaille pääkaupungin ensi-iltaa, ja vain yksi sanomalehtiarvostelu on löytynyt. Aamulehden O. V-hl (Olavi Vesterdahl, 5.5.1943) piti sinänsä ilahduttavana, että uusia yrittäjiä ilmestyi Suomi-Filmin ja Suomen Filmiteollisuuden hallitsemalle alalle, mutta päätyi tyrmäävään arvioon: "Kuriositeettina ja näytteenä siitä, miten elokuvaa ei pidä valmistaa, voi filmin katsella, mutta vakavalta kannalta ei siihen voi suhtautua."

"Ensinnäkään se ei teknillisesti täytä meillä jo asetettuja vaatimuksia", O. V-hl perusteli. "Valokuvaus on monasti himmeätä, kameran käsittely kömpelöä, äänitys, varsinkin puhe, suurelta osalta aivan käsittämätöntä, niin että katselijan on usein vaikeata seurata juonta jne. [— —] Siihen on yritetty ahtaa mahdollisimman paljon tapahtumia ja käänteitä, niin että syntyy tapahtumasarja, jota ei ole ehditty lainkaan perustella. Siten on muodostunut kuvasarjoja, jotka eivät liity toisiinsa, vaan työntävät nopeassa tempossa toinen toistaan tieltä pois. Kun lisäksi keskeisissä osissa on vallan harrastelijoita, joilta puuttuu näyttelijäkoulutus, saa koko elokuva ennen kaikkea heidän suoritustensa johdosta koomillisen vivahteen ja yleisö vastaanottaa vakavaksi tarkoitetut kohtaukset yleisellä hilpeydellä."

Elokuva-Aitta palasi elokuvaan seuraavan vuoden alussa Valo-Filmin uusien tuotantosuunnitelmien yhteydessä: "Kulttuurikehtomme Turku on aikojen kuluessa antanut paljon suomalaiselle elokuvalle, siellähän se ensimmäinen kotimainen äänielokuvakin taisi joskus takavuosina yllättäen ilmestyä, joten kyllä Valo-Filmillä on vaateliaita perinteitä vaalittavanaan. Sen pahempi, ettei valkokankaallemme ainakaan yhtiön viimekeväisen Miehen vankina -elokuvan mukana minkäänlaista 'valoa' tullut - omaa heikkouttansapa tämä tekele taisi jäädä pääkaupunkilaista esitystänsäkin vaille. Turkulaiset elokuvamiehet tekivät tässä elokuvassa paremmanpuoleisen haksahduksen jakaessaan pääosat järjestään kokemattomille amatööreille. Kovasti koreata joukkoahan he olivat, tulisilmäisiä tyttölapsia ja salskeita nuoriamiehiä, mutta voi, kuinka avuttomia kameran edessä! Näiden nuorten osuus vei elokuvan kerta kaikkiaan penkin alle, niin ettei Annie Mörkin, Hemmo Airamon ja kumppanienkaan onnistunut pienissä sivutehtävissään kohottaa Miehen vankia edes tyydyttävälle keskitasolle."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Miehen vankina oli turkulaisen Valo-Filmi Oy:n ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva - aikaisemmin yhtiö oli vuonna 1942 tuottanut kaksi veronalennuslyhytelokuvaa: Kennelliiton ja Suomen Kennelkerhon koiranäyttely Turussa sekä Jääprinsessat. Yhtiön perustivat vuonna 1941 turkulaiset veljekset Aarne ja Eino Kivimäki, taustavoiminaan mm. liikemiehet Sulho Reijonen ja Lauri Eijamo. Taide ja tekniikka olivat yhtiössä veljesten vastuulla, rahoitus liikemiesten.

Aivan tuntematonta ei elokuvanteko Kivimäen veljeksille ollut. Kesällä 1940 he olivat Box-Filmin nimellä ja 16 mm:n kalustolla valmistaneet Aarne Kivimäen ohjaaman tunnin mittaisen näytelmäelokuvan Kulkurin holhokki ja sen alkukuvaksi 14 minuutin lyhytelokuvan Turku. Elokuvia esitettiin veljesten omalla kiertueella kohtalaisella menestyksellä.

Nyt käytiin normaalikalustolla käsiksi Laura Sointeen romaaniin Miehen vankina (1932). Ohjaajana toimi Aarne Kivimäki taiteilijanimellä Olavi Kallas ja kuvaajaksi saatiin helsinkiläinen veteraani Oscar Lindelöf. Esiintyjät olivat osin Turun teatterien näyttelijöitä, osin ensikertalaisia amatöörejä.

Miehen vankina oli Laura Sointeen neljästä romaanista kolmas, ja ainoa jota WSOY ei kustantanut. Elokuvan mainoksissa katsojille luvattiin "luulotautia, rakkautta, epätoivoa, intohimoa, iskelmiä" (Elokuva-Aitta 18/1942). Juonenkulku näyttää poikkeavan romaanista, jossa Katariina Vornankumpu ansaitsee kaupungissa elantonsa ruumisarkkuliikkeen apulaisena.

Valtion filmitarkastamon hyväksyttäväksi Miehen vankina jätettiin helmikuun lopussa 1943. Elokuvan kantaesitys oli Viipurin Palatsissa kuukautta myöhemmin, Turussa elokuva nähtiin viikon ajan huhtikuun puolivälin jälkeen. Elokuvaa ei esitetty lainkaan Helsingissä eikä Jyväskylässä. Yleisömenestys oli näytelmäelokuvista selvästi vuoden huonoin.

Turkulainen Mailis Marne, oikealta nimeltään Mailis Laaksonen, oli voittanut Suomi-Filmin Uutisaitan vuonna 1942 järjestämän "filmikasvokilpailun". Mailis Vaajan nimellä hän esiintyi vuosina 1944-1950 neljässä Suomi-Filmin elokuvassa. Miespääosan esittäjä Markku Vikla oli Turun Työväen Teatterin näyttelijä. Hänet nähtiin vielä sivuosassa elokuvassa Huijarien huvittavat huiputtajat (1945).

Klaus Kurjen etunimi on elokuvan alkuteksteissä muodossa Kaarlo. Elokuva-Aitan 18/1942 ilmoituksessa Jantte Suvannon etunimi on muodossa Hellevi. Hänen oikea etunimensä on Maire.

Elokuvan Aarreaitta -teoksessa (1945) Kivimäen veljekset muistelivat: "Hairahduimme tekemään vaikea-aiheista elokuvaa Miehen vankina, joka epäonnistui ennenkaikkea pääosiin valitsemiemme 'löytöjen' ansiosta, mutta johon epäonnistumiseen oli kyllä syytä sepissäkin. Huolimatta siitä, että lupasimme ja vakuutimme yhtiön johtokunnalle seuraavalla filmillämme korvata Miehen vangin tappioita, saimme potkut. Tähän vaikutti ehkä sekin kun paikallemme oli innokkaasti pyrkimässä eräs teatterinjohtaja."

Valo-Filmin myöhemmät elokuvat Minä jätän sinut (1946) ja Pajasta palatsiin (1946) ohjasi teatterinjohtaja Toivo Hämeranta. Kivimäen veljesten seuraavan elokuvan Kaksi kivaa kaveria (1944) rahoittajana oli Lauri Eijamo.

Elokuva on säilynyt epätäydellisenä ja huonokuntoisena kopiona. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmissa ei ole elokuvan käsikirjoitusta eikä mainosvalokuvia.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
Teostolla ei ole tietoja elokuvan musiikista.

Suomen Kinolehdessä 7-10/1942 ilmoitetaan musiikin säveltäjäksi Klaus Kurki (= Klaus Salmi) ja iskelmien sanoittajaksi Harry Etelä (= Aimo Viherluoto).

Seuraavat sävellykset ovat Pentti Viherluodon mukaan sisältyneet elokuvaan:

Illan varjot
Säv. Klaus Kurki, san. Harry Etelä
Levytys:
Reino Armio ja Sointu-orkesteri; Sointu 510, 4.11.1942.

Unohduksen sävel / Miehen vankina
Säv. Klaus Kurki, san. Harry Etelä
Levytys:
Reino Armio ja Sointu-orkesteri; Sointu 510, 4.11.1942.

Muistojen lumoissa
Säv. Klaus Kurki, san. Harry Etelä

Onnellinen vanki
Säv. Klaus Kurki, san. Harry Etelä

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1752
Tarkastuspäivä
26.02.1943
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2200 m
Kesto/leikattu
80 min
Veroluokka
15 %
Ikäraja
K
Osia
4
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Lauri Pulkkila
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
80 min