Rantasuon raatajat

Sagan om Rantasuo (ruotsinkielinen nimi)
Rantasuon sankarit (työnimi)
The Toilers of Rantasuo (englanninkielinen käännösnimi)
La Légende de Rantasuo (ranskankielinen käännösnimi)
Die Roderer des Strandmoors (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko kuvauspaikkoja mm. Vihdistä, Nurmijärveltä, Hämeenlinnasta, Porvoosta tai Helsingistä? Tunnistatko esiintyjiä?

Rantasuon raatajat

Orvo Saarikiven ohjaama ja Toivo Särkän käsikirjoittama draama Rantasuon raatajat (1942) pohjautuu Urho Karhumäen romaaniin. 1860-luvun Hämeeseen sijoittuvassa elokuvassa Rantasuon nuori isäntä Taavetti (Eino Kaipainen) ei anna periksi, vaikka halla vie sadon, kiero tukkipäällikkö metsärahat ja epärehellinen vallesmanni vapauden. Syytön Taavetti joutuu vankilaan ja velkainen Rantasuon tila vasaran alle. Sisukas suonraivaaja taistelee henkensä, rakkaidensa ja maansa puolesta.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Henkilö Ansa Ikonen , Töyrylän Maija, Rantasuon nuori emäntä
Henkilö Eino Kaipainen , Taavetti, Rantasuon nuori isäntä
Henkilö Toppo Elonperä , Isoahon äijä
Henkilö Elna Hellman , Anna Lemppanen, "Lemppa-Anna"
Henkilö Hugo Hytönen , Vanha Taavetti, Rantasuon vanha isäntä
Henkilö Ensio Jouko , Rantalan Masa
Henkilö Paavo Kostioja , vallesmanni
Henkilö Edvin Laine , Antti, Taavetin vankitoveri
Henkilö Veikko Linna , tukkipäällikkö Veijonen
Henkilö Aino Lohikoski , Tiina, Rantasuon vanha emäntä
Henkilö Aku Peltonen , Pummi, vanginvartija
Henkilö Jalmari Rinne , Töyrylän isäntä, Maijan isä
Henkilö Kalle Rouni , vankilanjohtaja
Henkilö Yrjö Tuominen , Abraham Väisänen, talollinen
Henkilö Pentti Viljanen , Salmisen Jussi
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Valli Raita , Taava, Isoahon piika
Henkilö Simo Osa , kultaseppä
Henkilö Kalle Viherpuu , Lahnalan Mika
Henkilö Evald Terho , markkinamies
Henkilö Olavi Saarinen , Voutilan Ellu
Henkilö Jalmari Parikka , Pahkamäen Aapo
Henkilö Erkki Anio , kyytipoika
Henkilö Arja Niska , tyttö kirkonmäellä
Henkilö Leo Sarri , Jänispuron Manu
Henkilö Topo Leistelä , tuomari
Henkilö Edvin Kajanne , lautamies
Henkilö Otto Noro , lautamies
Henkilö Eija Hiltunen , Väisäsen piikatyttö
Henkilö Jarl Malmstén , vanginkuljettaja
Henkilö Teijo Joutsela , huutokauppakirjuri
Henkilö Einar Nieminen , hakumies
Henkilö Martti Saarikivi , Maijan ja Taavetin poika
Muut esiintyjät
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä tai avustajia: E. Kämäräinen, Kyösti Käyhkö, U. Ryöppy, Savolainen (Lähde: tilikirja, SKF 3) , muutesiintyjät
Tekijät
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
1 223 088 mk
Julkaistu
1942
Alkuperäisteos
Urho Karhumäki: Rantasuon sankarit. Helsinki: WSOY, 1923. (romaani); uusittu laitos Rantasuon raivaajat. Romaani murrosvuosilta. Porvoo: WSOY, 1943. (romaani)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
25.12.1942
Ensi-iltapaikat
Kuopio: Puijo
Lahti: Ilves
Pori: Asto
Tampere: Kino, Petit
Turku: Bio-Bio, Pallas
Vaasa: Kinema
Filmikopioiden määrä
12
Muut näytökset
  • 27.12.1942 Helsinki: Bio-Bio, Rex ensi-iltakierros
  • 17.01.1943 Jyväskylä: Suomi-Elokuvat; Oulu: Hovi ensi-iltakierros
  • 21.02.1943 Riihimäki: Riihilinna ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 23.07.1966 TV1 Katsojia: 820 000
  • 11.03.1987 TV2
  • 13.05.1994 TV2
  • 03.07.1999 YLE TV2
  • 17.04.2003 YLE TV2
  • 12.02.2005 YLE TV2
  • 31.10.2006 YLE TV2
  • 27.10.2009 YLE TV2
  • 03.02.2012 YLE TV1
  • 30.12.2013 YLE TV1
  • 07.05.2015 YLE TV1
  • 07.03.2017 Yle TV1
  • 18.12.2018 Yle TV1
  • 31.08.2020 Yle TV1
  • 15.09.2021 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Nurmijärvi: Lepsämä, Nurmijärven kirkko kirkonkylässä

Hämeenlinna: naisten keskusvankilan portti

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Studiot
Haaga (nyk. Helsinki): SF-studio 2

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Kesä 1942, syystalvi 1942
Sisältöseloste
Häme 1860-luvun puolivälissä. Halla vie Rantasuon sadon. Vanha Taavetti jättää talon isännyyden nuorelle Taavetille, joka lupaa jatkaa isänsä työtä suon raivaamiseksi. Taavetti poikkeaa Isoahon taloon ja pyytää lainaa: äijä suosittaa Taavetille kaskiviljelyä, joka hänen maillaan antaa jälleen runsaan sadon; hän ei lainaa rahaa "suohon upotettavaksi", mutta haluaa ostaa Rantasuon tamman - Taavetti kieltäytyy myymästä.

Äidin neuvojen saattamana Taavetti lähtee markkinoille "etsimään morsianta". Matkalla hän poikkeaa Töyrylään ja tapaa talon tyttären Maijan, jonka ylpeä suhtautuminen "markkinamieheen" lientyy pian. Taavetti alkaa jo puhua kihlojen ostosta eikä tyttö näytä vastahakoiselta. Kaupungissa Taavetti ostaa kihlat. Muuan tuttava houkuttelee hänet kapakkaan, missä hän joutuu tappeluun Rantalan Masan kanssa, mutta pystyy lopulta lannistamaan puukollakin uhkaavan öykkärin. Paluumatkalla Taavetti käy Maijan aitan ovella ja antaa sormuksen kissankolosta: tyttö ottaa kihlat vastaan.

Taavetti kosii Maijaa Töyrylän isännältä. Töyrylä suostuu vain vastahakoisesti, silla hän on kaavaillut vävyksi naapuria, Salmisen Jussia. Häiden jälkeen Jussi syyttää isäntää sanansa syömisestä: "Ei arka mies koskaan saa koreata akkaa", vastaa toinen.

Rantasuon vanha emäntä tuntee kuoleman lähestyvän: sitä ennen hän uskoo emännyyden Maijalle ja pyytää tätä huolehtimaan vanhasta isännästä. Miehet jatkavat suon raivaamista ja Maija mukautuu uuteen osaansa. Tukkipäällikkö Veijonen saapuu taloon ostamaan metsää ja tarjoaa 5000 markkaa viidestätuhannesta tukkipuusta. Kaupat tehdään ja Taavetti saa 500 markan ennakon Salmisen Jussin ja Lemppasen Annan toimiessa todistajina. Taavetti iloitsee onnenpotkusta, sillä nyt hän pystyy maksamaan vanhat velkansa Väisäsen ukolle. Talvella hän kaataa puut ja ajaa ne hevosella joen varteen.

Veijonen juonii Taavetin Raamatun väliin tallettaman kauppakirjan kaksoiskappaleen Lemppasen Annan avustamana itselleen ja lisää ennakkomaksuun yhden nollan totikavereidensa vallesmannin ja Jussin siunauksella; vallesmannikin kantaa kaunaa Taavetille maantien katselmuksessa syntyneen sanaharkan ja käsirysyn vuoksi. Ymmärtäessään urakan mittaustilaisuudessa tulleensa huijatuksi Taavetti lyö Veijosta ja saa syytteen päällekarkauksesta sekä kauppaa todistamassa olleen vallesmannin vastustamisesta. Oikeudenkäynnissä Jussi ja Anna väittävät etteivät muista ennakkomaksun summaa: Taavetti syyttää heitä väärästä valasta. Taavetti tuomitaan kahdeksi vuodeksi ja kahdeksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen. Taavettia puolustava Isoahon äijä saa sakot oikeudessa kiroilemisesta. Taavetti ei kuitenkaan masennu, vaan rohkaisee hyvästellessään myös Maijaa, joka odottaa lasta.

Taavetin istuessa tuomiotaan Maija käy pyytämässä saidalla ja hurskastelevalta Väisäseltä lykkäystä velan maksuun. Ukko ei myönny, vaan järjestää koko Rantasuon tilan vasaran alle: "Se on Herran tahto", ukko sanoo. Huutokauppatilaisuudessa Isoahon äijä kuitenkin ilmestyy pelastajaksi: hän nostaa huudoillaan ensin tamman hintaa, maksaa sitten Väisäsen kaikki saatavat, 2645 markkaa, kontillisella kolikoita, ja lopuksi polttaa velkakirjan.

Vankilassa Taavetti saa sellitoverikseen puukotuksesta tuomitun pohjalaisen Antin. Kun miehet tuoreeltaan ovat selvittäneet välinsä tappelemalla, he ystävystyvät ja voittavat myös vankilanjohtajan suopeuden.

Kaksi vuotta kuluu. Rantasuon vilja korjataan talkoovoimin. Maija on synnyttänyt pojan ja ikävöi Taavettia, joka vankilassa on oppinut tekemään puusepäntöitä. Ennen vapautumistaan Taavetti ja Antti lahjoittavat tekemänsä hienon pöydän ja tuolit johtajalle kiitokseksi rehdistä suhtautumisesta.

Vapaus koittaa ja miehet aloittavat kotiin paluun Antin rattailla. Matkalla he kohtaavat toiset rattaat, joilla istuu Veijonen vanginpuvussa: "Palkkansa näkyy saaneen tuokin haaskalintu", Taavetti toteaa. Erottuaan Antista ja lähestyessään kotiaan Taavetti kohtaa ensimmäisenä tammansa, jolla nyt on varsa. Paikalle osuu myös Isoahon äijä, jota Taavetti kiittää avusta ja jolle hän lupaa lahjoittaa varsan. Vanha isäntä raivaa yhä suota, ja raivatuilla pelloilla kasvaa vilja lähes miehenkorkuisena. Tuvassa odottavat Maija ja lapsi, jotka Taavetti ottaa syleilyynsä: "En jätä sinua enkä poikaa enää koskaan".

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
SF:n 50. elokuva kohtasi kiitollisen kritiikin; "Suomen Filmiteollisuus antaa Suomen kansalle kauniin joululahjan", aloitti -tomi- (Ilta-Sanomat 24.12.1942) ja jatkoi: "Suomalainen filmitaide on saavuttanut kauneimmat laakerinsa käsitellessään puhtaasti kansallisia aiheita. Paljon hyvää olemme aikaisemmin nähneet tältä alalta, mutta Rantasuon raatajat on - vilpittömästi sanoen - kuitenkin eräs kaikkein parhaita tätä laatua. On suorastaan ilahduttavaa, että monien sota-ajan aiheuttamien vaikeuksien keskellä meillä pystytään luomaan jotain Rautasuon raatajien veroista."

Sovitustyölle kirjoittaja antoi erityisen tunnustuksen: "Urho Karhumäen esikoisteos on elokuvattuna paljon parempi kuin romaanina - sen myöntää kirjailija itsekin - ja se johtuu lähinnä siitä, että filmikäsikirjoituksen laatija Toivo Särkkä on löytänyt sen syvimmän ja kauneimman säveleen, jota Karhumäki itse on 20 vuoden takaisessa kynänsä kankeudessa tavoitellut."

H. A.:n (Ajan Suunta 24.12.1942) näkemys oli sama: "Tämä käsikirjoitus on innoittanut Orvo Saarikiven ohjaajan ominaisuudessa luomaan ehkä tähän asti vakavintaan ja parastaan. On syntynyt vaikuttava runoelma, joka sykkii ja elää herättäen herkällä, vaatimattomalla tavallaan katsojassa vireille parhaita ajatuksia ja tunteita. Saamme tutustua pienoiseen muunnelmaan kaikkien tuntemasta näytelmästä Pohjalaisia, muunnelmaan, joka vain on lyyrillisempi, hauraampi ja sellaisena samalla ehkä joissakin suhteissa vielä lämpimämmän muiston jättävä."

Monet arvostelijat panivat merkille yhteydet Järviluoman näytelmään, mutta kaikille aihe ei ollut aivan tyydyttävä. P. T-vi:n (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 3.1.1943) mukaan "itse juoni ei sinänsä, suhteellisen niukkana tapahtumakäänteiltään ja toiminnaltaankin yksiviivaisena, ole mikään esimerkillisen sovelias filminaihe, mutta juuri tällaisena kauniina, hartaana suomalaisen maalaiselämän filmimaalailuna se puolustaa hyvin paikkaansa".

"Aihe ei siis ole kovinkaan persoonallinen", lisäsi O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 30.12.1942), "ja paikka paikoin se muistuttaa markkinoineen, hevosilla ajamisineen, tunteiluilleen ja kyyneleineen aika tavalla helppohintaistä romantiikkaa, mutta tästä huolimatta elokuvassa viehättää sen tuore kotoinen tuntu ja maalaiselämän koruton kuvaus. Ohjaaja Orvo Saarikivi on tavoittanut kodikkaita tunnelmia ja juonen kehityskin etenee varmasti ja laskelmoidusti, niin että kaikesta huolimatta elokuva hyvin puolustaa paikkaansa lukuisten samantapaisten kotimaisten elokuvien joukossa, vieläpä asettuu niiden etupäähän."

"Koko filmi henkii suomalaisen talonpojan ja suomalaisen maiseman väkevyyttä ja kauneutta", kiitti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 30.12.1942). "Rantasuon raatajissa oli juuri tämä maalaiselämän ylistys saatu hyvin esille", myönsi myös S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 5.1.1943), mutta esitti myös varauksensa: "Itse juoni on romanttisuudestaan huolimatta melko raskas ja keskittyy oikeastaan kahteen ihmiseen muiden ollessa enemmän tai vähemmän välttämättömänä taustana. Osat oli uskottu Ansa Ikoselle ja Eino Kaipaiselle, joita oli taas pitkästä aikaa todellinen nautinto nähdä yhdessä. Nähtävästi ohjaaja oli tahallisesti korostanutkin päähenkilöiden välistä vastakohtaisuutta. Eino Kaipainen tulkitsi voimakkaasti suomalaisen talonpojan juurevuutta, josta vastoin väitteitä ei suinkaan puutu temperamenttia. Ansa Ikonen taas oli luonut nuoren vaimon osasta ennen kaikkea hennon ja hauraan salotorpan tytön tyypin."

P. T-vi nosti esiin muitakin osatekijöitä: "Hyvin tärkeä osuus on ehjän ja kauniin kokonaisuuden syntymisessä ollut myös säveltäjällä, Väinö Haapalaisella, jonka musiikki perinpohjin suomalaisena ja soinniltaan puhtaana tuo erinomaisen tehokkaan positiivisen lisän siihen värikkäästi maalailevaan kerrontaan, jota ohjaus kautta linjan on korostanut myös valokuvaaja Armas Hirvosen huolitellussa, soveliaasti romanttiseksi hakeutuneessa kameratyössä".

Pyrkijä-lehdessä (1/1943) V. T. lausui SF:lle "nuorisoseuraväen kiitokset", "sillä hyvähenkiset elokuvat tekevät suuren palveluksen kansansivistyspyrkimyksille, kuten koko kansan elinvoimallekin, kun taasen huonot ovat mitä tuhoisimmat [- -]. Elokuvan kulttuurihistoriallinen arvo on myöskin huomattava, sillä se käsittelee erästä aikakautta, jonka esittely kirjallisuudessamme on jäänyt melko vähäiseksi."

Vuoden 1987 tv-esitys ei enää koskettanut uuden sukupolven tunteita: "Tänään Rantasuon raatajat näyttää vanhentuneelta kotimaiselta elokuvalta", kirjoitti Mikael Fränti (Helsingin Sanomat 11.3.1987). "Iäkkäämpi yleisö katsoo sen varmasti nostalgian vallassa. Nuoremmat voivat ihmetellä maahenkisen isänmaanuskon ja yltiöpäisten tunteiden paloa."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Elokuva perustuu Urho Karhumäen romaaniin Rantasuon sankarit (1923), jonka pohjalta SF:n pääjohtaja Toivo Särkkä laati käsikirjoituksen. Elokuvasovituksen nimeksi hän antoi Rantasuon raatajat. Romaanista ilmestyi vuonna 1943 uusittu laitos Rantasuon raivaajat, alaotsikkonaan "romaani murrosvuosilta".

Syksyllä 1942 SF-Uutiset (6/1942) kertoi, että aiheen perusmotiivina on "maa ja maan läheisyydessä elävä ihminen": "Taavetti Rantasuo kasvaa filmissä suomalaisen miehen ruumiillistumaksi. Hän tuo mieleemme kaiken sen, mihin suomalainen mies tässä maassa on pystynyt ja pystyy." Eino Kaipaista rooli miellytti: "Siinä on aitoutta ja todellisen elämän tuntua. Ei tarvitse luoda osasuoritusta 'tyhjästä' [- -]" (SFU 7/1942). Mainoslauseen mukaan kyseessä oli "Vihdoinkin jälleen voimakkaasti suomalaishenkinen elokuva, kertomus suomalaisen korvenraivaajan jättiläistaistelusta nurjamielistä luontoa ja ilkeämielisiä ihmisluonteita vastaan - kuvaus kamppailusta, jonka voittopalkintona on oma maa ja oma vaimo!"

Rantasuon vanhan emännän hautaristissä näkyvä merkintä 1801.21.6. (syntynyt) — 1865.1.1. (kuollut) ajoittaa kertomuksen vuosiin 1864 - 1867. Suoria viitteitä ajankohdan suuriin nälkävuosiin ei tarinassa kuitenkaan ole.

Pääosissa nähtiin Runon kuninkaan ja muuttolinnun (1940) yleisöä suuresti miellyttäneet Eino Kaipainen ja Ansa Ikonen. Rantasuon nuoren isännän rooliin 42-vuotias Eino Kaipainen on selvästi yli-ikäinen.

Kalle Rounin etunimi on elokuvan alkuteksteissä muodossa Kaarlo ja v:llä alkavat nimet on muutettu w:ksi vanhaa tyyliä tavoitellen, esim. Pentti Wiljanen, Kurt Wilja ja Wäinö Haapalainen.

Rantasuon raatajia mainostettiin 50:ntenä SF-elokuvana. Itse asiassa kunnia olisi kuulunut yhtiön edelliselle uutuudelle "Niin se on, poijaat!". Rantasuon raatajien yleisömenestys oli yhdeksän suurimman kaupungin teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden 1942 keskitasoa hieman parempi, mutta jäi Möttös-elokuvaa heikommaksi. Ensiesitys oli jouluna 1942 Helsingin ohella myös Hämeenlinnassa ja Kotkassa. Riihimäellä Rantasuon raatajat nähtiin 21.2.1943 SF:n ensimmäisen oman teatterin, Riihilinnan, avajaisohjelmana.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. Alkumusiikki
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 15".


2. Halla
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 15".


3. Suru
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 10".


4. Elotanssit
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 10".


5. Markkinat l
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 40".


6. Markkinat 2
Säv. Väinö Haapalainen
Es. kaksi huuliharpunsoittajaa, viulisti ja harmonikansoittaja (playback ja off), 4' 30".


7. Kihlaus
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 55".


8. Kivisillalla
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 05".


9. Häät
Säv. Väinö Haapalainen
Venni Kuosma, urut ja Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 55".


10. Äidin lähtö
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 30".


11. Työn ylistys 1
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 20".


12. Tukkityöt 1
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 30".


13. Tukkityöt 2
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 40".


14. Vankilaan lähtö
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 30".


15. Suruviesti
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 50".


16. Painajaisuni
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 3' 20".


17. Huutokauppa
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 3' 20".


18. Työn ylistys 2
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 45".


19. Talkoot
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 00".


20. Kivenvihan polska
Säv. Väinö Haapalainen
1) Es. klarinetisti ja viulisti (playback, pelimanniyhtye), 0' 25".
2) Es. Toppo Elonperä, viulu (playback, pelimanniyhtye), 0' 20".


21. Nuori äiti
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 05".


22. Vapauteen
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 3' 55".


23. Kotona jälleen!
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 3' 05".


24. Loppumusiikki
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 40".

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1733
Tarkastuspäivä
22.12.1942
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2500 m
Kesto/leikattu
91 min
Veroluokka
10 %
Ikäraja
K
Osia
5
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastuspäivä
28.02.1946
Pituus/leikattu
2500 m
Kesto/leikattu
91 min
Veroluokka
25 %
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastuspäivä
01.02.1950
Pituus/leikattu
2500 m
Kesto/leikattu
91 min
Veroluokka
VV
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
30.11.2012
Kesto/leikattu
01:29:40
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
91 min