Yli rajan

Över gränsen (ruotsinkielinen nimi)
Oltre la frontiera (italiankielinen nimi)
Over Grænsen (tanskankielinen nimi)
Over the Border (englanninkielinen käännösnimi)
A travers la frontière (ranskankielinen käännösnimi)
Über die Grenze (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko elokuvan esiintyjiä tai tekijöitä? Tiedätkö elokuvan kuvauksista Espoossa tai Helsingissä?

Yli rajan

Wilho Ilmarin ohjaama ja Martti Larnin käsikirjoittama draama Yli rajan (1942) pohjautuu Urho Karhumäen romaaniin. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 1930-luvun Kannaksen rajavyöhykkeelle. Neuvostoliiton puolella asuva Eliisa Raaska (Irma Seikkula) haluaa muuttaa Suomeen rakkaansa Mikko Vanhalan (Joel Rinne) luokse, mutta ei tahdo jättää vanhaa ja sairasta isäänsä (Wilho Ilmari) Inkerinmaalle.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
12
Näyttelijät
Henkilö Irma Seikkula , Eliisa Raaska
Henkilö Joel Rinne , Mikko Vanhala
Henkilö Wilho Ilmari , suutari Raaska, Eliisan isä
Henkilö Santeri Karilo , Gregor, vartiopäällikkö
Henkilö Vilho Siivola , Ivan, vartiosotilas
Henkilö Paavo Jännes , johtaja Pellikka
Henkilö Emma Väänänen , Vanhalan emäntä, Mikon äiti
Henkilö Henny Valjus , Maija, Eliisan täti
Henkilö Senja Lehti , Helka Meller
Henkilö Ilmari Unho , pastori
Henkilö Eino Jurkka , ukko Meller
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Tuli Arjo , Gregorin vaimo
Henkilö Flora Uura , Gregorin vaimon ystävätär
Henkilö Wäinö Korhonen , Väinö Vanhala, Mikon pikkuveli
Henkilö Allan Ranta , Mikon pikkuveli
Henkilö Kyösti Käyhkö , venäläinen sotilas
Henkilö Karl Tulkio , venäläinen sotilas
Henkilö Emil Turunen , likvidoimisideaa vahvistava sotilas
Henkilö Ville Hänninen , mies kirkossa
Tekijät
Henkilö Wilho Ilmari , Ohjaaja
Henkilö Martti Larni , käsikirjoitus
Henkilö Erkki Majava , kuvaus
Henkilö Hugo Ranta , äänittäjä
Henkilö Uuno Klami , musiikki
Henkilö Ville Hänninen , lavastus
Yhteisö Suomi-Filmi Oy , levittäjä
Yhteisö Suomi-Filmi Oy , levittäjä
Yhteisö VLMedia Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Matti Schreck , tuottaja  (tuotannonjohto)
Henkilö Uno Pihlström , kuvaus
Henkilö Elle Viljanen , leikkaus
Henkilö Risto Orko , tuotantopäällikkö
Henkilö Väinö Tulosmaa , studiopäällikkö
Henkilö Wäinö Korhonen , klaffi
Henkilö A. Adlivankin , kamera-assistentti
Henkilö Väinö Kolhonen , klaffi
Henkilö Pentti Lintonen , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Ensio Lumes , kuvausryhmän jäsen
Henkilö I. A. Lundenius , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Tuli Arjo , puvustonhoitaja
Henkilö Erkki Majava , valokuvat
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
1 408 240 mk
Julkaistu
1942
Alkuperäisteos
Urho Karhumäki: Yli rajan. Hämeenlinna: Arvi A. Karisto, 1938. (romaani)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
11.10.1942
Ensi-iltapaikat
Jyväskylä: Elohuvi, Salome
Kuopio: Scala
Lahti: Ilves
Oulu: Bio Kiistola
Pori: Kino-Palatsi
Tampere: Kino-Palatsi
Turku: Kino-Palatsi
Vaasa: Kinema
Filmikopioiden määrä
10
Muut näytökset
  • 18.10.1942 Helsinki: Kino-Palatsi, Scala ensi-iltakierros
  • 25.10.1942 Viipuri: Scala ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 12.08.1994 TV2
  • 12.05.1999 TV1
  • 08.10.2003 YLE TV1
  • 02.08.2006 YLE TV1
  • 06.11.2007 YLE TV2
  • 29.09.2009 YLE TV2
  • 19.12.2011 YLE TV2
  • 22.10.2013 YLE TV1
  • 07.01.2015 YLE TV1
  • 21.02.2017 Yle TV1
  • 26.03.2019 Yle TV1
  • 23.03.2021 Yle TV1
Palkinnot
Venetsia 1942: Medaglia della Biennale
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Espoo: Nuuksio, Espoon vanha kirkko

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Studiot
Helsinki: Katajanokan studio, Munkkisaaren studiot

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Talvi - kesä 1942
Sisältöseloste
Eliisa Raaska ja Mikko Vanhala elävät Kannaksen rajavyöhykkeellä 1930-luvulla ja tapaavat toisiaan yli rajan. Eliisa asuu isänsä kanssa Neuvostoliitossa Inkerinmaalla ja käy tapaamassa tätiään Suomen puolella. Näillä retkillä hän on tutustunut Mikkoon ja haluaisi tulla tämän vaimoksi, mutta ei halua toisaalta jättää isäänsä, joka kieltäytyy palaamasta Suomeen. Eliisan isä on tsaarinarmeijan entinen upseeri, joka on invalidisoitunut ensimmäisessä maailmansodassa, työskentelee suutarina ja vaalii inkeriläisen vaimonsa muistoa. Rajasotilaiden inkeriläinen vartiopäällikkö Gregor, joka on naimisissa komissaarin tyttären kanssa, auttaa Eliisaa rajan ylityksissä ja yllyttää sekä tyttöä että tämän isää pakenemaan lopullisesti Suomeen.

Vanhalan emäntä, Mikon äiti, on velkaantunut ukko Mellerille ja pyytää lykkäystä lainan maksussa. Meller uhkaa ensin uloshaulla ja ehdottaa sitten velkaa kuitattavaksi sillä, että Mikko menee naimisiin hänen tyttärensä Helkan kanssa. Mikon äiti ei voi muuta kuin suostua; Mikolle hän ei kuitenkaan rohkene asiasta kertoa.

Mikko puolestaan lähtee kosiomatkalle yli rajan. Hän saapuu Raaskan mökille ja pyytää Eliisan isältä tyttöä vaimokseen. Kun Eliisa sanoo rakastavansa Mikkoa, isä antaa siunauksensa. Hän lahjoittaa Eliisalle vaimovainajansa sormuksen ja kaulakäädyt: "Olette nyt mies ja vaimo". Nuoret yrittävät taivuttaa isää pakenemaan kanssaan, mutta tämä kieltäytyy ja lupaa tulla perässä. "He pääsevät rajan yli ja minä pääsen myös", isä sanoo itsekseen Eliisan ja Mikon lähdettyä.

Nuoret puhuvat avioaikeistaan seurakunnan papille, joka kuultuaan, että Eliisalla ei ole tarvittavia kirkollisia papereita, kieltäytyy lakiin vedoten vihkimästä heitä. Mikon äiti järkyttyy, kun Mikko esittelee hänelle Eliisan morsiamenaan. "En kelpaa papille enkä äidille", masentuu Eliisa ja lähtee tätinsä luokse. Mikko kuulee äidiltään Mellerin ehdottamasta naimakaupasta, mutta siltä välttyäkseen onnistuu järjestämään tuttavaltaan, johtaja Pellikalta, 21 000 markan lainan jolla maksaa velan Mellerille sekä ukon että Helkan pettymykseksi.

Tällä välin Eliisan isä polttaa paperinsa, telkeää oven, sytyttää talon palamaan ja ampuu itsensä. Eliisa näkee tulipalon tätinsä talosta ja kiirehtii yli rajan. Vastassa on Gregor, joka kertoo isän kuolleen ja Eliisan olevan suuressa vaarassa. Gregor pelkää myös oman asemansa puolesta, sillä sotilaat ovat alkaneet epäillä häntä ja juonivat hänen päänsä menoksi. Hän järjestää Eliisalle piilopaikan, jonka kuitenkin Ivan, Eliisaa toistuvasti lähennellyt vartiosotilas, saa selville.

Kuultuaan Eliisan lähdöstä Mikko ylittää rajan ja löytää tytön, joka on surusta poissa tolaltaan eikä halua palata Suomeen. Isän sanoihin vedoten Mikko taivuttaa Eliisan lähtemään kanssaan ja he viettävät hääyönsä isän "vihkimyksen" turvin: "Olen vaimosi nyt ja aina", sanoo Eliisa. Kun he lähtevät ylittämään rajaa, heitä väijyy Ivan, joka ei ole totellut Gregorin käskyä ilmoittaa palosta komissaarille. Ivan ampuu heitä, Gregor ampuu Ivania. Kun Mikko ja Eliisa ovat jo turvallisesti Suomen puolella, kuuluu vielä yksi laukaus.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Tieto Venetsian festivaalipalkinnosta oli tavoittanut arvostelijat ja tarjosi odotuksia, joiden yleensä koettiin täyttyvän. "Myönnettävä on, että esitys vastasi odotukset", tunnusti A-L. S. (Uusi Suomi 11.10.1942) "Yli rajan oli syvää, elävää ja psykologisesti uskottavaa ihmiskuvausta. Ilmassa väreili todellakin rajan tuntu." Myöskään T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosisaalidemokraatti 25.10.1942) ei pettynyt, "sillä Yli rajan on kokonaisuudessaan erittäin arvokas elokuvaluomus. Se on kauttaaltaan tiivistä ja lujaa työtä ja puolustaa kunnialla paikkaansa parhaiden kotimaisten elokuvasaavutustemme joukossa."

"Yli rajan ei ole ansiotta päässyt palkintosijoille", myönsi O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 11.10.1942) ja jatkoi: "Se edustaa suomalaisen elokuvan parhaimpia puolia ja on vakuuttava osoitus siitä, että suomalainen taide-elokuva on sittenkin kehittymässä, vaikka se onkin viime aikoina ollut vähällä hukkua rihkaman tulvaan. [- -] Näyttelijäsuoritukset yhdessä ohjaajan keskitetyn ja taiteellisin ilmaisukeinoin kokonaisuuteen pyrkivän ohjaustavan kanssa valavat elokuvaan sen varmuuden ja tasaisuuden, joka on sen parhaimpia puolia. Mutta tässä piilee myöskin elokuvan heikkous: voimakkaamman dramaattisen toiminnan puute. Se on liian tasainen ja siloiteltu ollakseen varsinaisesti väkevä elokuva. Myöskin eräät käsikirjoituksen arkipäiväisyydet häiritsevät paikka paikoin. Hidastettu tempo on tarjonnut ohjaajalle tilaisuuden hienoon detaljityöhön, mutta toiminnan kannalta olisi ripeämpi tahti ollut usein eduksi."

"Psykologiskt sett är handlingen inte särskilt intressant", katsoi H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 26.10.1942), "men den rullar fram med ganska god fart och är därtill onekligen rätt underhållande i Vilho Ilmaris iscenering, vars värde främst ligger i regissörens hurtiga och rättframma grepp kring stoffet. Ilmari är en känd och uppskattad teaterman och en viss teatralisk överdrift i spelet skämmer onekligen i någon mån det eljest nog så goda helhetsintryck filmen gör."

"Yli rajan merkitsee ennen kaikkea Vilho Ilmarin ohjaajavoittoa, detalji- ja valokuvaussaavutusta", aloitti I. H. O-s. (Ilta-Sanomat 12.10.1942) ja jatkoi kriittisesti: "Muissa suhteissa se ei suinkaan ole - ei edes saamansa ulkomaisen palkinnon voimallakaan - se lintu, joka vihdoinkin toisi suomalaiselle elokuvalle odotetun kesän. Elokuvakertomus on probleeminasettelultaan ja psykologisilta perusteiltaan sovinnainen, epäuskottava, tunteileva, mahdollisimman heikko ja teennäinen. [- -] Elokuvan yleinen vaikutelma on ehkä liian unelmoiva ja koristeellinen, sen yllä väreilee eräänlainen merkillinen legendatunnelma, itsessään kylläkin hyvin kaunis ja runollinen, joka mielestäni ei kuitenkaan oikein onnistuneesti soinnu yhteen sisällyksen kanssa, sillä tapahtumien kululla on ennen kaikkea aktiivinen, dramaattinen sävy."

"Elokuvan valokuvauksellinen vaikutus on erittäin kaunis", korosti I. H. O-s, ja Erkki Majavan kuvaustyö nostettiin esiin monissa muissakin arvosteluissa. "Parasta ja taiteellisessa mielessä hienointa siinä on valokuvaus", arvioi T. A. "Elokuvaaja Erkki Majava, jonka mainion kameran tuotteita saimme nähdä jo elokuvassa Kuollut mies rakastuu, on todella tehnyt suurenmoista työtä. Eräitä kohtia voi huoletta verrata ranskalaisen elokuvan hienoimpiin saavutuksiin tällä alalla. Elokuvauksen ansiosta tulee filmiin paikoitellen suorastaan sellaista dramaattista hehkua, jota siinä itse asiassa käsikirjoituksen perusteella ei ole."

Näyttelijäsuoritukset arvioitiin tasaisen hyviksi, "jämna över hela linjen" (B-s eli Greta Brotherus, Svenska Pressen 31.10.1942). Uuno Klamin "kaunis ja vaikuttava" (A-L. S.) musiikki pantiin merkille, Helsingin Sanomissa jopa A. V.:n erillisenä arviona: "Hänen musiikkinsa on yksinkertaista, vahvasti yksilöllistä ja antaa elokuvalle vaikuttavan tunnelmataustan. Se herättää huomiota heti voimakkaissa alkusävelissä ja osoittaa jälleen selvästi, että musiikki ei elokuvissa ole mikään välttämätön paha [- -] vaan sillä saattaa olla kerrassaan ensiarvoinen osuutensa [- -]."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Yli rajan perustuu Urho Karhumäen samannimiseen, vuonna 1938 ilmestyneeseen romaaniin. Suomi-Filmi oli Karhumäen tuotannosta muuntanut elokuvaksi jo urheiluromaanin Avoveteen, jonka Orvo Saarikivi ohjasi vuonna 1939. Samanaikaisesti kun Wilho Ilmari ohjasi Yli rajan, Saarikivi teki Suomen Filmiteollisuudelle Karhumäen romaaniin Rantasuon sankarit perustuvaa elokuvaa Rantasuon raatajat.

Käsikirjoittaja Martti Larni sovitti vuosina 1942-43 Suomi-Filmille neljä muutakin romaania tai näytelmää. Yli rajan -elokuvan aloittaa karttapiirros Suomen ja Neuvostoliiton kaakkoisrajasta. Raja aukeaa kuvassa "railona", ja alkutekstit ilmestyvät tähän aukkoon, joiden päätyttyä "railo" umpeutuu.

Romaanissa päähenkilö Mikko Vanhala on 25-vuotias, elokuvassa häntä esittää 45-vuotias Joel Rinne. Romaanissa Mikko käy tapaamassa johtaja Pellikkaa Viipurissa, elokuvassa pitäjän kirkolla. Wilho Ilmarin etunimi on elokuvan alkuteksteissä muodossa Vilho.

Musiikin sävelsi Uuno Klami, joka aikaisemmin oli tehnyt musiikin elokuviin Ne 45 000 (1933) ja Jumalan myrsky (1940). Yli rajan kantaesitys oli elokuussa 1942 Venetsian "filmiolympialaisissa", missä se sai alimman palkinnon, yhden neljästä Medaglia della Biennale -mitalista. Edellisenä vuonna Suomea oli Venetsiassa edustanut Suomen Filmiteollisuuden Kaivopuiston kaunis Regina.

Elokuvan ensi-illan piti olla jo huhtikuussa 1942, mutta kuvaustyöt pitkittyivät, ja ensiesitys Suomessa siirtyi lokakuuhun. Yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden keskitasoa jonkin verran parempi. Jatkosodan päätyttyä tuotantoyhtiö poisti elokuvan levityksestä. Helsingissä elokuvan viimeinen näytäntö oli 1.7.1944. Televisiossa se esitettiin ensi kerran viisikymmentä vuotta myöhemmin 12.8.1994.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
Huomautuksia:
Uuno Klami hyödynsi elokuvan musiikissa aikaisempaa tuotantoaan, erityisesti sävellyksiä Merikuvia ja Tsheremissiläinen fantasia sellolle ja orkesterille, opus 19.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1696
Tarkastuspäivä
06.10.1942
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2200 m
Kesto/leikattu
80 min
Veroluokka
10 %
Ikäraja
K16
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
4
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1696
Tarkastuspäivä
18.02.1987
Formaatti
35 mm
Perustelut
Suomen elokuva-arkiston järjestämässä tilaisuudessa 18.2.1987 klo 19.00 elokuvan tarkastuksesta tehdyn anomuksen mukaisesti.
Pituus/leikattu
2310 m
Kesto/leikattu
85 min
Veroluokka
10 %
Ikäraja
K8
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
4
Tarkastusnumero
T-01696
Tarkastuspäivä
31.10.1988
Formaatti
video
Pituus/leikattu
81'05"
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
1
Tarkastuttaja
Suomi-Filmi Oy
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
27.08.2018
Kesto/leikattu
01:21:13
Ikäraja
12
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
80 min
Kieli (VOD)
suomi