August järjestää kaiken

August ordnar allt (ruotsinkielinen nimi)
August Will Fix Everything (englanninkielinen käännösnimi)
August peut tout arranger (ranskankielinen käännösnimi)
August schmeisst den ganzen Laden (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko elokuvantekijöitä? Miten osallistui elokuvan tekoon Anna-Liisa Kuukka?

August järjestää kaiken

Toivo Särkän ohjaama komedia August järjestää kaiken (1942) perustuu ruotsalaiseen elokuvaan Blyge Anton (1940), joka pohjautuu Alexander Faragón näytelmään. Kevytmielinen pankinjohtaja Visapää (Thure Bahne) haluaa vaihtaa vanhan henkilökuntansa nuoriin työntekijöihin. Erotettu kassanhoitaja August Kivipaasi (Aku Korhonen) antaa työnantajalleen ja pankin johtokunnalle mojovan opetuksen.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Aku Korhonen , kassanhoitaja August Kivipaasi
Henkilö Siiri Angerkoski , kirjeenvaihtaja Maria Blom
Henkilö Thure Bahne , pankinjohtaja Visapää
Henkilö Jalmari Rinne , paroni Hjalmar von Bergenbohm, johtokunnan puheenjohtaja
Henkilö Hannes Häyrinen , pankkivirkailija Hannes Heino
Henkilö Edvin Laine , kontrollööri Koiranen
Henkilö Toini Vartiainen , pankkivirkailija Anna Aaltonen
Henkilö Kyllikki Väre , Inga, Visapään ystävätär
Henkilö Arvi Tuomi , notaari Noppa
Henkilö Anton Soini , vahtimestari Nuutinen
Henkilö Eero Leväluoma , pankkivirkailija Johansson
Henkilö Aarne Salonen , johtokunnan jäsen Huttunen
Henkilö Eino Salmi , johtokunnan jäsen Kaakamo
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Risto Veste , Jorma, Hanneksen boksikaveri
Henkilö Veikko Linna , johtokunnan jäsen
Henkilö Ossi Korhonen , pastori
Henkilö Varma Lahtinen , orpokodin hoitajasisar
Henkilö Lars Mikos , Lemmitty
Henkilö Ljubov Kejola , Ihanelma
Muut esiintyjät
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä tai avustajia: Aino Angerkoski, Anna-Liisa Kuukka, Lars Mikos, E. Peltoniemi, M. Tamminen (Lähde: tilikirja, SKF 3) , muutesiintyjät
Tekijät
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
841 569 mk
Julkaistu
1942
Alkuperäisteos
Ruotsalainen elokuva Blyge Anton (1940, ohjaus: Emil A. Pehrsson; esitettiin Suomessa Kehno sulhanen -nimisenä 1941; elokuva perustuu Alexander Faragón näytelmään Der Herr Schlögl).
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
27.09.1942
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Bio-Bio, Rex
Kotka: Bio-Bio
Kuopio: Puijo
Lahti: Ilves
Pori: Asto
Tampere: Kino, Petit
Turku: Bio-Bio, Pallas
Vaasa: Kinema
Filmikopioiden määrä
12
Muut näytökset
  • 18.10.1942 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
  • 25.10.1942 Jyväskylä: Elohuvi, Salome ensi-iltakierros
  • 07.02.1943 Viipuri: Seppo ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 18.02.1963 STV
  • 24.05.1975 MTV2 Katsojia: 1 230 000
  • 17.08.1986 TV2 Katsojia: 448 000
  • 21.04.1995 TV2
  • 02.01.2002 YLE TV2
  • 14.10.2003 YLE TV2
  • 29.11.2005 YLE TV2
  • 23.04.2008 YLE TV2
  • 12.01.2012 YLE TV1
  • 25.04.2014 YLE TV1
  • 06.07.2016 YLE TV1
  • 17.10.2018 YLE TV1
  • 17.11.2020 YLE TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Tähtitornin vuori (Annan ja Hanneksen kävelyretki)

Helsingin mlk. (nyk. Helsinki): Marjaniemi (Nuutisen palsta)

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Studiot
Helsinki: SF-studio

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Kesä 1942
Sisältöseloste
August Kivipaasi on ollut 25 vuotta Nikkaripankin kassanhoitajana. Työtoverit turvautuvat häneen ja kertovat hänelle haaveistaan ja ongelmistaan. Kun Johansson, monilapsisen perheen pää, ei saa pyytämäänsä palkankorotusta, August lainaa hänelle rahaa. Iäkäs vahtimestari Nuutinen unelmoi huvilapalstan hankkimisesta, nuori pankkivirkailija Hannes Heino kosiskelee työtoveriaan Anna Aaltosta, joka lupaa suostua vasta sitten, kun mies pystyy kunnolla elättämään perheen. August on 20 vuotta aikaisemmin kihlannut työtoverinsa, kirjeenvaihtaja Maria Blomin, mutta ei ole uskaltanut mennä naimisiin. Nyt hän katuu menettelyään ja toivoo, että Hannes olisi rohkeampi.

Virkailijoiden haaveillessa palkankorotuksista ja paremmasta elämästä pankinjohtaja Visapää juhlii ravintolassa ystävättärensä Ingan kanssa kuluttaen suruttomasti samppanjaa. Johtaja lupaa Ingalle paikan pankissaan ja tarjoaa samassa ravintolassa iltaa viettävälle kontrollööri Koiraselle pääkasöörin tointa. Inga ja Koiranen saapuvat pankkiin seuraavana päivänä, juuri kun työtoverit juhlivat Augustin 25-vuotista palvelusta lahjalla ja laulutervehdyksellä. Aikansa luimisteltuaan johtaja myöntää, että August ja Maria joutuvat eroamaan Koirasen ja Ingan tieltä. August vetoaa turhaan Marian, Maria Augustin puolesta. Virkailijat esittävät vastalauseensa, Hannes sanoo eroavansa toimestaan.

Pankin johtokunta kokoontuu paroni von Bergenbohmin johdolla. Pienomistajien edustaja Huttunen esittää vastalauseensa Augustin erottamisesta, paroni sanoo luottavansa Visapään arvostelukykyyn ja ehdottaa Augustia koskevien muodollisten kiitosten merkitsemistä pöytäkirjaan. Kun tilinpäätös tulee käsiteltäväksi, August kieltäytyy luovuttamasta käteiskassaa: hän sanoo kavaltaneensa rahat, runsaat kaksi miljoonaa markkaa, ja tuhlanneensa ne naisiin, uhkapeliin ja muuhun makeaan elämään. Syyksi hän selittää, että hänen palkkaansa ei ole korotettu kertaakaan koko 25 vuoden aikana. Samalla hän syyttää johtokuntaa asioiden huonosta hoidosta ja johtajaa epäpäteväksi ja huikentelevaiseksi.

August ottaa aloitteen käsiinsä ja esittää tyrmistyneelle johtokunnalle vaihtoehdot: joko asiasta ilmoitetaan poliisille ja pankki ei näe koskaan rahojaan tai sitten se voi saada puolet takaisin, jos asia jätetään silleen. Sillä aikaa kun johtokunta pohtii tarjousta August käy pyytämässä anteeksi työtovereiltaan, jotka Johanssonia lukuunottamatta suhtautuvat ymmärtäväisesti tai eivät usko Augustia kavaltajaksi. August ehdottaa, että johtokunta siirtyisi ravintola Grandin kabinettiin, missä August jättää laskun ateriasta ja samppanjasta notaari Nopan maksettavaksi.

Kaikki ovat koolla pankissa, kun August tilaa vielä yhden pullon samppanjaa ja esittää uudet ehtonsa: Johanssonin palkkaa on korotettava 1000 markalla, Nuutiselle on myönnettävä 8000 markan laina huvilapalstan ostoon, Hanneksen ja Annan palkkoja on nostettava 3000 ja 2000 markkaan, Maria Blomin on saatava paikkansa takaisin ja hänet itsensä nimitettävä pankin johtajaksi. Johtokunnan herrat suostuvat vaatimuksiin, jonka jälkeen August paljastaa, että koko käteiskassa on koskemattomana tallella, mitään kavallusta ei ole tapahtunut. Johtaja August vaatii, että apulaisjohtaja Visapään on saavuttava työpaikalle neljännestuntia ennen avaamisaikaa eikä tuntia sen jälkeen. Paroni ehdottaa Augustille sinunkauppoja.

Hannes ja Anna voivat nyt mennä naimisiin vapaina taloudellisista huolista. August itse kosii Mariaa: häät vietetään ja he löytävät orpokodista juuri sellaiset lapset joista he ovat haaveilleet, Lemmityn ja Ihanelman, joiden vanhemmat ovat kuolleet talvisodassa. Nuutinen saa palstansa, jonne pankinjohtaja Kivipaasi perheineen saapuu vierailulle. Nuutinen kiittää Augustia, joka muistuttaa lainan lyhennyksistä. Myös Anna ja Hannes tulevat käymään, onnestaan laulaen. "Älkää odottako yhtä kauan kuin me", Maria sanoo, "Suomi tarvitsee nyt paljon lapsia", lisää Nuutinen. Kaikki kajauttavat yhdessä laulun Suomen keväälle.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
SF:n komediauutuus kohtasi varsin varauksellisen kritiikin. Uuden Suomen A-L. S. (28.9.1942) koki, että elokuva "ei jaksanut huvittaa yleisöä läheskään koko aikaa, vaan tunnelma laski huomattavasti loppua kohti. Käsikirjoituksen tekijä ja ohjaaja maist. Toivo Särkkä olisi hyvällä omallatunnolla voinut vetää esiripun kiinni huomattavasti aikaisemmin, kuin mitä nyt tapahtui."

"En tunne näytelmää, mutta sisällöstään päätellen se arvattavasti on farssi", alusti O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 28.9.1942) viitaten alkuperäisaiheeseen. "Hyvää farssia katseleekin mielellään välipalaksi, jos se ohjataan farssin tapaan ja viritetään farssin henkeen kautta linjan. Mutta filmi, joka on puoleksi farssi, puoleksi jotain muuta epämääräistä sentimentaalisuuden ja imelöitetyn banaalisuuden välimailla, on surullinen ilmestys. Monet samanlaiset elokuvat ovat kuitenkin siinä määrin tylsistyttäneet elokuvayleisömme maun, että luultavasti tämäkin filmi menee täydestä kuin väärä raha."

Ilta-Sanomien O. (28.9.1942) pohti pitkässä, seitsemän palstan artikkelissaan elokuvan ja teatterin suhteita yleensä ja näki, että SF:n uutuus "erittäin havainnollisesti paljastaa erään suomalaisen elokuvan pahimmista kompastuskivistä, sen parantumattoman riippuvuuden teatterista". "Itse asiassa", O. jatkoi, "onko August järjestää kaiken muuta kuin filmattua teatteria. Tuo hidasteleva toiminnan tempo, nuo pitkät keskustelut, järkeilyt ja tunnelmoinnit, eleet ja liikkeet, lausunnon paatoksellinen, teatraalinen värinä - milloin suomalainen elokuva oikein vapautuukaan tästä painolastista. Arvostelijaa kiusaa myös elokuvan alituinen melodraama, sen raskas tunteileminen, sen liiaksi tyrkytetty didaktisuus. Epäilemättä SF:n viimeisin uutuus ei ole mikään saavutus. Se on merkillinen sekoitus tunteilevaa vakavuutta, farssia ja melodraamaa."

Maaseutulehdistä löytyi myönteisiäkin arvioita: "Suosittelen elokuvaa", kirjoitti H. (Vaasa 29.9.1942). "Se on hyvä työ ja puhuu todella hyvää suomalaisesta yrityksestä. [- -] Se on suurelta osalta komediaa. Kuitenkin se on varsin vakavaa julistusta meistä ihmisistä ja meille. Sellaisia me olemme. Tarvitaan meidän kurittamiseksi totuutta, jotta ilma selvenisi."

"Aku Korhonen on näyttelijä, jonka kasvoissa ja ilmeissä riittää katsomista ja tutkimista", aloitti L-a (Uusi Aura 30.9.1942), "Hän pystyy hyvin onnellisesti täyttämään henkilöllisyydellään osansa, olkoot nämä sitten enemmän tai vähemmän mielenkiintoisia ja sisältörikkaita. Hän on omaa itseään, pysyy oman persoonallisuutensa rajoissa, tulkitsee siis aina sitä, mitä läpikotaisin tuntee, eikä näinollen koskaan näytä näyttelevän. Kun filmissä on yhdetkin tällaiset kasvot, yksikin tällainen henkilö, ei sen katsoja tunne elokuvissakäynnin viemän ajan menneen hukkaan."

Aku Korhonen nähtiin kautta linjan elokuvan kantavana voimana. "Hän on kiistämättä paras elokuvakoomikkomme, jolle käsikirjoituksen köyhyys ei tuottanut mitään vaikeuksia", kiitti J. L. (Kauppalehti 28.9.1942). "Hän elävöitti kassanhoitajaansa viimeisiä piirtoja myöten ja hänen ansiokseen on luettava miltei kaikki elokuvan ansiot."

O. V-hl ja T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 4.10.1942) toivoivat Korhoselle enemmän "hänen näyttelijäarvoaan vastaavia tehtäviä" (O. V-hl). "Hänen Augustinsa on niin mainio ja niin ilmeikäs kuin Aku Korhoselta voi odottaakin", kirjoitti T. A. ja lisäsi: "Tuntuu vain säälittävältä, että hänen kaltaisensa näyttelijä saa jatkuvasti esittää tällaisia epämääräisiä, psykologisesti löysiä ja mitäänsanomattomia osia toinen toisensa jälkeen."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Kun Alexander Faragón näytelmä Der Herr Schlögl sovitettiin ruotsalaiseksi elokuvaksi 1940, käsikirjoittajat Theodor Bertels ja Henry Richter liittivät mukaan ajankohtaisia aineksia: tarinan sivuhenkilöihin kuului Suomen talvisodassa haavoittunut ruotsalainen vapaaehtoinen Arne Boman, jota ambulanssisisar Kätie hellästi hoivaa. Elokuvan ohjasi Emil A. Pehrsson, ja se sai ensi-iltansa Tukholmassa 6.5.1940 nimellä Blyge Anton. Suomessa elokuva esitettiin vuotta myöhemmin nimellä Kehno sulhanen.

T. J. Särkkä päätti tehdä aiheesta suomalaisen elokuvan. Tilikirjan mukaan filmausoikeudesta maksettiin Ruotsissa asuneelle Faragólle 11 170 markkaa. Faragón näytelmän kirjoitusvuotta sekä mahdollista kantaesityspäivää ja -teatteria ei ole onnistuttu selvittämään.

August järjestää kaiken kuvattiin kesällä 1942. Mukana on vain kaksi ulkojaksoa. Niistä ensimmäinen kuvattiin Helsingin Tähtitornin vuorella. Toisen tapahtumapaikkana oli käsikirjoituksen mukaan Nuutisen mökki Puistolassa. Jakso on kuvattu Marjaniemessä Särkän huvilalla, taustalla näkyy joissakin kuvakulmissa merenlahti.

Tarina tapahtuu pääosiltaan kahden vuorokauden aikana, elokuun 6. ja 7. päivänä. Käsikirjoituksessa Hannes Heino toteaa, että Rexissä menee paraikaa kiva filmi "Ei onnea ... ei rakkautta". Kuvattaessa elokuvan nimeksi vaihdettiin SF:n oma Avioliittoyhtiö, jonka ensi-ilta oli 9.8.1942.

Repliikeissä on muitakin viittauksia ajankohtaisiin aiheisiin. Orpokodin hoitajasisar toteaa: "Tässä olisi herrasväelle varmastikin sopiva sotakummilapsipari. [- -] He ovat orpoja, isä kaatui Summassa talvisodan ankarissa taisteluissa." Ja Nuutinen myöhemmin: "Suomi tarvitsee nyt paljon, paljon lapsia. Tyttöjä ja poikia. Lisääntykää siis ja täyttäkää maa [- -]." Ja tähän Hannes vastaa: "Koetetaan, Nuutinen, koetetaan. Kyllä Suomi lapsia tarvitseekin!"

Särkälle tyypillinen operettimainen loppu poikkeaa kerronnan muusta tyylistä. Reino Rannan eli Roine Richard Ryynäsen sanoittaman loppulaulun "Suomen kevät" kuudesta säkeistöstä ohjaaja on käyttänyt kolme. Pois on jätetty mm. säkeistö, jossa viitataan Suur-Suomeen: "Seestyväksi huomeneksi / esi-isäin lailla / suuren Suomen luomiseksi / Kalevalan mailla."

Huolimatta yleisönsuosikki Aku Korhosesta menestys jäi teatteriesityskertojen mukaan laskien Helsingissä vuoden 1942 keskitasoa heikommaksi ja maaseutukaupungeissakin ylitti sen vain niukasti.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. Ich küsse Ihre Hand, Madame / Suutelen kättänne, Madame
Säv. Ralf Erwin, san. Fritz Rötter
Es. Thure Bahne, laulu saksaksi (100 %), kahteen otteeseen, yht. 0' 15".


2. Orava
San. Aleksis Kivi
Es. Aku Korhonen, laulu (100 %), 0' 30".


3. Tosca / Tosca-valssi / Kaipaus
Säv. M. Obytschaiko, san. trad., suom. R. Reima
Kullervo Hurttia, laulu, ja HMV-Tanssiorkesteri (off, levysoitin), 0' 30".
Levytys:
Kullervo Hurttia ja HMV-Tanssiorkesteri; His Master's Voice X-6300, 25.5.1939.


4. "Swing-tanssi"
Säv. tunnistamaton
Tanssiorkesteri (off, levysoitin), 0' 40".


5. "Laulutervehdys" ("Laulumme soikohon riemuisa, raikas - -")
Säv. Martti Similä, san. Reino Ranta (= Roine Rikhard Ryynänen)
Es. Siiri Angerkoski, Hannes Häyrinen, Eero Leväluoma ja Toini Vartiainen, laulu (playback, lauluyhtye, harmonikkasäestys), 0' 50".


6. "Onnen tie" ("Onnen tiet' on astella helppo kahden nuoren - -")
Säv. Martti Similä, san. Reino Ranta (= Roine Rikhard Ryynänen)
Es. Hannes Häyrinen ja Toini Vartiainen, laulu (playback, tunnistamaton laulaja ja laulajatar sekä Helsingin Teatteriorkesteri, joht. Martti Similä), 0' 35".


7. "Suomen kevät" ("Vihdoin koitti Suomen kevät, suvi Pohjolamme - -")
Säv. Martti Similä, san. Reino Ranta (= Roine Rikhard Ryynänen)
Es. Siiri Angerkoski, Hannes Häyrinen, Aku Korhonen, Anton Soini ja Toini Vartiainen, laulu (playback, lauluyhtye ja Helsingin Teatteriorkesteri, joht. Martti Similä), 0' 55".

Huomautuksia:
Aku Korhonen laulaa (100 %) omatekoisella sävelellä Oravan, samoin sanoin "Surun päiviä viettämään on tämä poika liian nuori", 0' 10", sekä puhelauluna "Ma olin rakastunut, ma olin rakastunut - -", 0' 25".

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1691
Tarkastuspäivä
23.09.1942
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2600 m
Kesto/leikattu
95 min
Veroluokka
10 %
Ikäraja
S
Osia
5
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
08.12.2015
Kesto/leikattu
01:33:20
Ikäraja
S
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
95 min