Uuteen elämään

Mot nytt liv (ruotsinkielinen nimi)
Usko, rakkaus ja Kello-Kalle (työnimi)
To a New Life (englanninkielinen käännösnimi)
Vers une nouvelle vie (ranskankielinen käännösnimi)
Zu neuem Leben (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko Helsingissä kuvatun elokuvan sivuosien esittäjiä tai elokuvan tekijöitä?Tiedätkö mitä rooleja elokuvassa ovat näytelleet M. (mahdollisesti) Mered Merisavo, O. Nickman, Palletvuori, Starostin tai S. Vitikainen? Tiedätkö sisäkköä näytelleen K. Kämäräisen etunimen?

Uuteen elämään

Toivo Särkän ohjaama ja käsikirjoittama draama Uuteen elämään (1942) perustuu ruotsalaiseen elokuvaan ... som en tjuv om natten (1940). Pikkurikollinen Niilo Nurmi (Unto Salminen) saa elämänsä tilaisuuden, kun rikkaat Sahlbergit luulevat häntä kadonneeksi sukulaispojakseen. Yrjö Sahlbergin roolin omaksuva kaksoisolento pääsee kassakaappitehtaan johtajaksi, jota vanha rikoskumppani Oksa (Ossi Elstelä) ryhtyy kiristämään hämäriin puuhiin. Rakastuttuaan ”serkkutyttö” Annikkiin (Ansa Ikonen) Niilo haluaa kohdata menneisyytensä ja aloittaa uuden elämän rehellisenä miehenä.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Ansa Ikonen , Annikki Aho
Henkilö Unto Salminen , Niilo Nurmi alias Yrjö Sahlberg, "Nikke"
Henkilö Aku Korhonen , Kalle Karlsson, "Kello-Kalle"
Henkilö Siiri Angerkoski , Tekla, keittäjätär
Henkilö Anni Hämäläinen , rouva Sahlberg, Annikin isoäiti
Henkilö Ossi Elstelä , Einari Oksa
Henkilö Hugo Hytönen , komisario Koskinen
Henkilö Verna Piponius , Julia Modin
Henkilö Yrjö Tuominen , konttoripäällikkö Kapperi
Henkilö Eero Eloranta , konttoristi Penttinen
Henkilö Teddy Weissman , johtaja Kotivalo Svalling
Henkilö Arvi Tuomi , Suomen konsuli San Franciscossa
Henkilö Eero Leväluoma , Salminen
Henkilö Mervi Järventaus , lastenhoitaja Laurinen
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Evald Terho , mies sanfranciscolaisessa kapakassa
Henkilö Hilly Lindqvist , kapakkalaulaja
Henkilö Nestori Lampi , kapakoitsija
Henkilö Lauri Korpela , mies kapakassa
Henkilö Lennart Vaikonpää , konstaapeli Yhdysvalloissa
Henkilö Ossi Korhonen , konsulaattivirkamies Solanko
Henkilö K. Kämäräinen , Esteri, sisäkkö
Henkilö Aku Käyhkö , mestari
Henkilö Anton Soini , talonmies Andersson
Henkilö Lauri Kyöstilä , majuri Miekanheimo
Henkilö Saima Korhonen , neiti Kanerva
Henkilö Orvokki Lahtinen , tyttö lastentarhassa
Avustajat
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä tai avustajia: Regina Heinonen, Vilho Jägermalm, Mered Merisavo, O. Nickman, Palletvuori, Starostin, S. Vitikainen (Lähde: SKF 3) , avustajat
Tekijät
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
1 064 095 mk
Julkaistu
1942
Alkuperäisteos
Ruotsalainen elokuva ...som en tjuv om natten (1940, ohjaus: Börje Larsson ja Ragnar Arvedson).
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
06.09.1942
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Bio-Bio, Rex
Kotka: Bio-Bio
Kuopio: Puijo
Lahti: Ilves, Kino
Pori: Asto
Tampere: Kino, Petit
Turku: Bio-Bio, Pallas
Vaasa: Kinema
Filmikopioiden määrä
12
Muut näytökset
  • 27.09.1942 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
  • 04.10.1942 Jyväskylä: Suomi-Elokuvat ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 04.11.1981 TV1 Katsojia: 1 142 000
  • 20.05.1994 TV2
  • 27.12.2005 YLE TV2
  • 07.05.2008 YLE TV2
  • 06.09.2011 YLE TV2
  • 30.11.2012 TV1
  • 16.02.2015 YLE TV1
  • 25.09.2017 YLE TV1
  • 02.01.2020 YLE TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Yhdysvallat: San Franciscon satama

Suomi: Helsinki: Eteläsatama, Jätkäsaaren Laivaranta, Töölön Sokeritehtaan konttori Turuntie 5 - 7 (nyk. Mannerheimintie 15) (Sahlbergin konttori ja asuinkiinteistö), puhelinkioski Vuorimiehenpuistikossa (Oksan puhelinsoitto), ravintola Alppila (Kallen ja Teklan illanvietto), Rikospoliisiosasto Aleksanterinkatu 24

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Studiot
Helsinki: SF-studio 1

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Kevät - kesä 1942
Sisältöseloste
Niilo Nurmi potee koti-ikävää San Franciscossa. Hän on rahaton, nälkäinen ja vailla henkilöllisyyspapereita. Hämäräperäisen kapakan ratsiassa hän joutuu pidätetyksi, mutta Suomen konsuli ilmestyy vapauttamaan hänet putkasta. Konsuli pitää häntä Yrjö Sahlbergina, jonka kanssa Niilo on ällistyttävän yhdennäköinen ja jonka perhe haluaa takaisin kotiin. Niilo saa matkarahat ja paperit Yrjö Sahlbergin nimellä.

Helsingin satamassa Niilo kohtaa vanhat rikoskumppaninsa, kellovarkauksiin erikoistuneen Karlssonin eli "Kello-Kallen", sekä Einari Oksan, joka Niilon menneisyyteen vedoten kiristää tämän jatkamaan esiintymistä Yrjö Sahlbergina. Sahlbergin suku omistaa kassakaappitehtaan ja Oksa kaavailee, että Niilo pystyy hankkimaan avaimet yhtiön valmistamiin kassakaappeihin.

Sahlbergien talossa Yrjönä esiintyvä Niilo saa tuhlaajapojan vastaanoton perheen isoäidiltä, rouva Sahlbergilta, ja serkkutyttö Annikilta. Vähitellen Niilo saa selville, että Yrjön isä on avioliitollaan rikkonut välinsä isoisän kanssa ja että Yrjön molemmat vanhemmat ovat sittemmin kuolleet; Yrjö on kadonnut ulkomaille, hänestä on kuultu vain huonoja uutisia ja isoäiti on saanut vastaanottaa toistuvia rahapyyntöjä.

Vanha rouva ja Annikki ilmaisevat luottamuksensa "Yrjöön", joka näyttää aloittaneen uuden elämän. Rouva uskoo hänelle liikkeen johdon ja kassakaapin avaimet. Oksan soittaessa Niilo joutuu kiusaukseen ja avaa kassakaapin, mutta perääntyy rikoksesta. Sen sijaan hän saa selville, että osa perheen omistamista obligaatioista on varastettu. Nuuskajäljistä hän päättelee, että syyllinen on hurskasteleva konttoripäällikkö Kapperi. Niilo panee miehen tiukalle: tämä tunnustaa ja sanoo aikoneensa palauttaa "lainan". Rouvan suostumuksella Niilo erottaa Kapperin ja nimittää tämän apulaisen Penttisen uudeksi konttoripäälliköksi.

Epäluuloinen Oksa käy toimistossa, mutta johtajan elkein käyttäytyvä silmälasipäinen Niilo onnistuu vakuuttamaan tämän siitä, että hän on oikea Yrjö Sahlberg. Kello-Kalle puolestaan on hankkiutunut talon keittäjättären Teklan suosioon ja esittäytyy rouvalle Yrjön vanhana ystävänä: Niilo joutuu ottamaan hänet työhön konttoriin. Oksa huomaa tulleensa petkutetuksi ja palaa vaatimaan kassakaappien avaimia. Niilo kuitenkin onnistuu antamaan miehelle väärät avaimet.

Niilo kotiutuu yhä enemmän rooliinsa Sahlbergin perheessä ja liikkeen johdossa. Hän on lahjoittanut pianon lastentarhaan, jossa Annikki työskentelee. Annikki kutsuu hänet tarhan musiikki-iltaan, jonka jälkeen he kävelevät yhdessä luonnossa. Niilo tunnustaa rakastavansa Annikkia, yrittää kertoa todellisesta henkilöllisyydestään, mutta ei pysty siihen. Kello-Kalle ja Tekla huvittelevat samaan aikaan ulkoilmaravintolassa ja päättävät mennä naimisiin.

Niilo kamppailee koko yön itsensä kanssa ja aamulla tunnustaa petoksensa rouva Sahlbergille, joka sanoo jo tietävänsä asian: Yrjö on kuollut ja Niilo on juuri sellainen kuin hän olisi halunnut Yrjön olevan. Niilo tapaa Annikin lastentarhassa ja tunnustaa olevansa "tavallinen, inhottava varas". Annikki vakuuttaa rakastavansa Niiloa, siitäkin huolimatta että tämä joutuisi vankilaan. Poliisilaitoksella Niilo tekee tunnustuksensa komisario Koskiselle, joka sanoo Niilon entisten rikosten vanhentuneen eikä uudesta ole tullut ilmoitusta.

Niilon mielenmuutoksesta hälyttynyt Kello-Kalle ryntää paikalle, tulee vanhasta tottumuksesta varastaneeksi komisarion kellon ja joutuu putkaan. Niilo menee Kallesta takuuseen ja komisario suostuu juoneen: Niilo pannaan samaan selliin, missä hän tiukkaa Kallelta lupauksen vastaisesta rehellisyydestä. Komisarion auki jättämästä ovesta miehet pääsevät vapauteen. Oksa odottaa kadulla ja yrittää turhaan kiristää Niiloa, joka rientää uuden perheensä luo. Tekla hellii Kallea keittiössä samaan aikaan kun Niilo kohtaa Annikin. "Minä uskon sinuun, Niilo", Annikki sanoo ennen suudelmaa. "Me emme päästä sinua enää milloinkaan", täydentää vanha rouva.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Elokuva ei juuri herättänyt kriitikoissa vastakaikua: "Niin kömpelöä kuin eilen ensiesityksensä saanut SF:n elokuva Uuteen elämään ei valkokankaalla tosiaan aikoihin ole esitetty", kirjoitti A-L. S. (Uusi Suomi 7.9.1942). "Elokuvayleisöllemme ei olisi koitunut pienintäkään vahinkoa, vaikka tämänkaltainen 'tosikertomus' olisi jäänyt kertomatta. Elokuvan juoni on psykologisesti mahdoton, ja kun sen lisäksi pitkin matkaa oli pakotettu toteamaan suoranaisia mauttomuuksia, poistui katsoja näytännöstä tympääntyneenä."

"Efter en premiär sådan som Suomen Filmiteollisuus Mot nytt liv skulle en kritiker helst avstå från varje omdöme", aloitti Kk (Hufvudstadsbladet 8.9.1942) ja antoi arvionsa: "Det har blivit en fruktansvärd blandning av melodram och buskteater. Lägger man därtill mörka interiörer och tråkig fotografering, så förstår man att resultatet inte är muntert."

"Epäajankohtainen, perin melodramaattinen ja opettavainen, epäilyttävästi viikkolukemistojen tositarinoihin vivahtavalla mauttomalla sentimentaalisuudella esitetty elokuvatarina", luonnehti O. (Ilta-Sanomat 7.9.1942) ja jatkoi: "Tämä 'sormiharjoitus' on ilmeisesti tahdottu päästää markkinoille mahdollisimman pian, sillä se on vailla viimeistelyä, keskeneräinen ja banaali. Ikäänkuin ohimennen, ilman minkäänlaista sielullista motivointia, ilman vähäisintäkään keskitystä liukuu kuvaelma toisensa jälkeen ohitse päättyäkseen lopulta liian helposti, liian mutkattomasti onnelliseen loppuun."

Muutamat löysivät myös myönteistä sanottavaa: "Elokuva on nimittäin sinänsä toteutettu varsin laadullisesti", katsoi P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 8.9.1942), "siinä on tuntuvia avuja sekä ohjauksessa että näyttelijäsuorituksissa, mutta itse aiheenvalinta on eittämättä eräänlainen haksahdus". T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 9.9.1942) näki "erään hyvän puolen" verrattuna SF:n joihinkin aikaisempiin tuotteisiin: "Siinä on kartettu liioittelevaa pateettisuutta ja siirappimaista tunteellisuutta, ja sekin on jo jotain."

Näyttelijät todettiin nimekkäiksi ja päteviksi, mutta katsottiin, että käsikirjoitus ei juuri antanut heille mahdollisuuksia. "Suurin osa näyttelijöistä tuntuu liikkuvan ikäänkuin pakkopaidassa", tiivisti O. Kiitosmaininnoilla muistettiin lähinnä Ossi Elstelää ja Aku Korhosta.

Savo-lehden H. W. (8.9.1942) tarjosi laajempaa näkökulmaa: "Naiviudestaan ja epätodellisuudestaan huolimatta tulee Uuteen elämään saavuttamaan elokuvayleisömme kannatuksen, siinähän on niin paljon herttaista ja somaa, jota nykyisen karkean ja vakavan todellisuuden vastapainoksi kaivataan. Ja ehkäpä vain se onkin ollut tämän elokuvan päätarkoituksena."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Suomen Filmiteollisuus tuotti 1940-luvulla useita elokuvia, jotka perustuivat Ruotsissa jo filmattuihin käsikirjoituksiin. Eräs näistä toisinnoista oli Uuteen elämään, työnimeltään Usko, rakkaus ja Kello-Kalle. Pohjana oli Börje Larssonin ja Ragnar Arvedsonin kirjoittama ja ohjaama elokuva ...som en tjuv om natten, jonka ensi-ilta Tukholmassa oli ollut 18.3.1940. SF:n pääjohtaja T. J. Särkkä oleskeli Tukholmassa koko talvisodan ajan ja arvatenkin näki elokuvan heti tuoreeltaan. Käsikirjoituksen suomalaiseen versioon teki pääjohtaja itse - nimiösivulta löytyy teksti: "Filmikäsikirjoituksen kyhäellyt Toivo Särkkä". Copyright-vuodeksi on merkitty 1942.

Elokuvan pääosissa nähtiin Ansa Ikonen Annikkina, Unto Salminen Niilona ja Aku Korhonen Kello-Kallena. Alkuperäisversiossa heidän rooleissaan olivat Birgit Tengroth Anna-Marina, Sture Lagerwall Nilsinä ja Thor Modéen Klock-Johanina. Ruotsissa hilpeänä johtaja Svallingina nähtiin koomikko Nils Poppe; suomalaisessa toisinnossa Svallingia esitti valkokankaalla harvoin nähty kuplettilaulaja Teddy (Theodor) Weissman, jonka ensimmäinen elokuvarooli oli ollut vuonna 1913 elokuvassa Nuori luotsi.

Suomalainen versio alkaa ruotsalaisen esikuvansa tapaan näkymällä San Franciscon satamasta. Niilon ensimmäinen käynti Annikin lastentarhassa on leikatessa siirretty myöhempään yhteyteen ja hänen toinen käyntinsä tarhassa ja lapsiorkesterin harjoittelu on jätetty kokonaan pois. Käsikirjoituksen jaksoon, jossa Niilo antaa Oksalle tämän vaatimat kassakaapin avaimet, Särkkä on merkinnyt: "Huom! Tämä Niilon ja Oksan kohtaussarja on tehtävä kahdella tavalla. Myöskin sillä tavoin, että emme huomaa, antaako Niilo oikeat vaiko väärät avaimet. Vasta filminauhan tultua kahdella eri tavalla kokoonleikatuksi voimme päättää kumpi versioni on käytettävä." Esityskopioon on valittu jälkimmäinen vaihtoehto.

Kuvaan 352 on jäänyt replikointi virhe. Käsikirjoituksen mukaan Teklan (Siiri Angerkosken) tulisi sanoa Kello-Kallelle (Aku Korhoselle): "Kukapa voisi vastustaa Kallea." Sen asemesta hän lausahtaakin: "Kukapa voisi olla vastustelematta Kallea."

Alkuteksteissä on kuvaajan Vittorio Mantovanin sukunimi virheellisessä muodossa Montovani.

Elokuvan ensi-ilta oli 6.9.1942 myös Kotkan Bio-Biossa. Viipurissa elokuvaa ei esitetty. Menestys oli yhdeksän suurimman kaupungin teatteriesityskertojen mukaan mitaten vuoden keskitasoa.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. Kapakkalaulu
Säv. ja englanninkieliset san. tunnistamaton
Es. Hilly Lindqvist, laulu, ja tunnistamaton pianisti (playback), 1' 30".


2. Muurari / Kevät toi, kevät toi muurarin ("Miksi annat minun piikana raataa - -")
Säv. trad., san. elokuvassa tunnistamaton
Es. Siiri Angerkoski, laulu (100 %), 0' 15".


3. Hei, tonttu-ukot ("Kom, kom lilla söta vän, vi ska dansa och hoppa - -")
Säv. trad. ruotsalainen, sanat käsikirjoituksessa
Es. Teddy Weissman, laulu (100 %), 0' 10".


4. Oravan pesä
Säv. P. J. Hannikainen, san. Immi Hellén
Es. "lastentarhan lapset", laulu, joht. Ansa Ikonen (playback, lapsikuoro, pianosäestys), 1' 25".


5. Suomen salossa / Honkain keskellä
Säv. Juhana Ennola, san. Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen
Es. Unto Salminen, laulu (playback), 0' 10".

Huomautuksia:

Ansa Ikonen improvisoi pianolla (playback), 0' 15".

Aku Korhonen laulahtelee (100 %) Aa tuuti lasta ("Aa tussa lullaa "), säv. trad., 0' 05", ja Teddy Weissman laulahtelee Franz Léharin operetin Die lustige Witwe laulua Grisettenlied (100 %), 0' 05".

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1684
Tarkastuspäivä
04.09.1942
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
3000 m
Kesto/leikattu
110 min
Veroluokka
10 %
Ikäraja
S
Osia
6
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
110 min