Synnitön lankeemus

Syndabocken utan synd (ruotsinkielinen nimi)
The Sinless Fall (englanninkielinen käännösnimi)
Une Chute sans pêché (ranskankielinen käännösnimi)
Der Sündlose Fall (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko seikkailuelokuvan kuvauspaikkaa, esiintyjiä tai tekijöitä?

Synnitön lankeemus

Hannu Lemisen ohjaama ja Ilmari Unhon kanssa käsikirjoittama jännityskomedia Synnitön lankeemus (1943) pohjautuu Cecil Scott Foresterin romaaniin. Filmiversion tapahtumat sijoittuvat 1940-luvun Helsinkiin. Timo Hattara (Hannes Häyrinen) esittää näyttämöllä mustasukkaista aviomiestä, joka ampuu vaimonsa rakastajan. Teatterinjohtaja (Jalmari Rinne) kehottaa ujoa nuorukaista hankkimaan kokemuksia naisista ja aseista ennen ensi-iltaa. Molemmat tulevat tutuiksi, kun Timo joutuu näyttelijäkollegansa Aili Katajan (Toini Vartiainen) ja venäläisen vakoiluliigan pyöritykseen.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Hannes Häyrinen , Timo Hattara
Henkilö Toini Vartiainen , Aili Kataja
Henkilö Aino Lohikoski , rouva Karpalo
Henkilö Elsa Turakainen , Sofia Blom, Ailin täti
Henkilö Verna Piponius , täti Augusta
Henkilö Laila Rihte , nainen näyttämöllä
Henkilö Toppo Elonperä , setä August
Henkilö Hugo Hytönen , tohtori Sergei Krasnov
Henkilö Sasu Haapanen , Mihail
Henkilö Veikko Itkonen , ylioppilas Esko Hako
Henkilö Onni Korhe , ylioppilas Lauri Kehä
Henkilö Topo Leistelä , insinööri Kataja
Henkilö Uuno Montonen , Antti Blom, Ailin setä
Henkilö Jalmari Rinne , teatterinjohtaja
Henkilö Pentti Saares , näyttelijä Yrjö Koski
Henkilö Yrjö Tuominen , asetehtailija Adam Goldschmidt
Henkilö Pentti Viljanen , ylioppilas Ruupe Nieminen
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Kaarle Haapanen , näyttämöharjoitusten katsoja
Henkilö Fiinu Autio , näyttämöharjoitusten katsoja
Henkilö Helmi Grön , näyttämöharjoitusten katsoja
Henkilö Anni Lehmus , näyttämöharjoitusten katsoja
Henkilö Marita Ståhlberg , teatterin avustajaneitonen
Henkilö Eila Tenho , teatterin avustajaneitonen
Henkilö Viljo Huttunen , Henriksson, teatterin järjestäjä
Henkilö Eija Hiltunen , Timoa arvosteleva teatterin avustajaneitonen
Henkilö Senja Soitso , naamioitsija
Henkilö Verner Friström , rooliaan harjoitteleva näyttelijä näyttämön takana
Henkilö Eine Helke , Timoa suuteleva teatterin avustajaneitonen
Henkilö Kalevi Hartti , Kalle
Henkilö Oili Jaatinen , Ester, palvelijatar
Henkilö Lauri Kyöstilä , mies uimahallissa / mies kadulla
Henkilö Urho Westman , Krasnovin avustaja
Henkilö Leo Sarri , asemamies
Henkilö Eino Salmi , Krasnovin autonkuljettaja
Henkilö Onni Korhonen , varjostaja
Henkilö Ensio Jouko , Ivan, varjostaja
Henkilö Aarne Salonen , James, varjostaja
Henkilö Meeri Tikkanen , Timoa vikittelevä Ruupen ystävätär
Henkilö Veikko Linna , Krasnovin avustaja
Henkilö Eero Leväluoma , Krasnovin avustaja
Henkilö Olavi Suominen , Krasnovin avustaja
Henkilö Vilho Siivola , Pjotr
Henkilö Anton Soini , teatterin vahtimestari
Henkilö Valma Hildén , nainen näyttämön takana
Henkilö Vili Jägermalm , näyttelijä teatterinjohtajan puhuttelussa
Henkilö Eino Haavisto , Leonard, Goldschmidtin apuri
Henkilö Vilho Ruuskanen , poliisiupseeri
Tekijät
Henkilö Hannu Leminen , Ohjaaja
Henkilö Hannu Leminen , käsikirjoitus
Henkilö Felix Forsman , kuva
Henkilö Vittorio Mantovani , kuva
Henkilö Pertti Kuusela , ääni
Henkilö Kurt Vilja , ääni
Henkilö Tapio Ilomäki , musiikki
Henkilö Hannu Leminen , rakennelmat  (lavastus)
Yhteisö Suomen Filmiteollisuus SF Oy , levittäjä
Yhteisö Yleisradio / Tallennepalvelu , levittäjä
Yhteisö VLMedia Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö T. J. Särkkä , tuottaja  (tuotannonjohto)
Henkilö Ilmari Unho , käsikirjoitus
Henkilö Hannu Leminen , leikkaus
Henkilö Senja Soitso , naamiointi
Henkilö Eeva-Liisa Ruuskanen , kampaaja
Henkilö Alf Salin , studiopäällikkö
Henkilö Valma Hildén , kuvaussihteeri
Henkilö Leo Sarri , järjestäjä
Henkilö Eero Leväluoma , järjestäjä
Henkilö Fiinu Autio , puvustonhoitaja
Henkilö Erkki Eloranta , kamera-assistentti
Henkilö Kaarlo Nissilä , äänitysassistentti
Henkilö Esko Marttinen , äänitysassistentti
Henkilö Nils Gustafsson , sähköryhmän esimies
Henkilö Aarne Kajonterä , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Heikki Packalén , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Harry Karlsson , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Jukka Laurin , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Erkki Lahtinen , kuvausryhmän jäsen
Henkilö herra Vilén , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Lasse Nummelin , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Aarno Virtanen , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Tauno Susi , klaffi
Henkilö Palle , laulujen sanoitus  (Juomalaulu)
Kokoonpanot
Group Name Helsingin Teatteriorkesteri , orkesteri
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1943
Alkuperäisteos
Cecil Scott Forester: The Wonderful Week, 1927; Ihmeellinen viikko. Suom. Alpo Kupiainen. Hämeenlinna: Karisto, 1928. (romaani)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
21.11.1943
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Elysée, Metropol
Jyväskylä: Elohuvi, Salome
Lahti: Ilves
Riihimäki: Riihilinna
Filmikopioiden määrä
10
Muut näytökset
  • 24.11.1943 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 12.12.1943 Kuopio: Puijo; Turku: Bio-Bio, Pallas ensi-iltakierros
  • 25.12.1943 Pori: Asto; Tampere: Kino, Petit ensi-iltakierros
  • 09.01.1944 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 10.08.1973 TV2 Katsojia: 300 000
  • 16.11.1988 TV2
  • 16.04.1997 YLE TV1
  • 27.01.2004 YLE TV2
  • 29.07.2006 YLE TV2
  • 04.03.2008 YLE TV2
  • 22.06.2010 YLE TV2
  • 10.04.2014 YLE TV1
  • 01.09.2015 YLE TV1
  • 30.12.2016 Yle TV1
  • 18.06.2018 Yle TV1
  • 10.12.2020 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: asuintalo Rehbinderintie 21 (Täysihoitola Karpalo), Laivurinkatu / Tehtaankatu, puisto Armfeltintie / Tehtaankatu / Laivurinkatu (nyk. Eiran puisto) (Aili ja Timo matkalla Sofia-tädin luo), Käpylän rautatieasema ja ylikulkusilta (Timo ja Aili juoksevat rautatiepysäkille), Kaivopuisto ja Puistokatu (Timo roistojen autossa, ampumiskohtaus), Oy Nuotti ja Kirja Ab Pohjoinen Makasiinikatu 7 (kirja-antikvariaatti), Kaartin kasarmi Fabianinkadun puolella - Mariankatu / Aleksanterinkatu (Ivan varjostaa Timoa), asuintalo Puistokatu 6 / Läntinen puistotie 2 (Sofia-tädin asuintalo), asuintalon edusta Aurorankatu 5 (Timo ja professori roistojen vankina), asuintalon sisäpiha ja parveke Aurorankatu 3 (Timo ja professori pakenevat parvekkeen kautta), Armfeltintie 1 (teatterin takaportti)

Brändön eli Kulosaaren huvilakaupunki (nyk. Helsinki): Hopeasalmentie (Timo ajaa taksilla Katajoille), asuintalo Hopeasalmentie 4 (Aili Katajan kotitalo)

Helsingin mlk (nyk. Helsinki):
kesähuvila Tullisaaressa (Ailin tädin kesähuvila), Tullisaaren länsipuoli (Aili ja Timo rannalla)

- Toim. Juha Seitajärvi (2021) Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) pohjalta.
Sisäkuvat
Helsinki: Koiton näyttämö ja katsomo Simonkatu 8 (teatterin näyttämö ja katsomo), Uimahallin iso allas Yrjönkatu 21b (vesipallo-ottelu uimahallissa), SF-studio 3:n porraskäytävä Kansakoulukatu 8 (Timo ja professori pakenevat roistojen talon portaikossa), asuintalon porraskäytävän ulko-ovi Aurorankatu 5 (Timo ja professori roistojen vankina)

- Toim. Juha Seitajärvi (2021) Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) pohjalta.
Studiot
Helsinki: SF-studio 1 (teatterin käytävä ja pukuhuoneet, antikvaarinen kirjakauppa, Täysihoitola Karpalon halli, ruokasali ja makuuhuoneet, Katajien asuintalon porraskäytävä ja asunnon eteinen, halli ja olohuone; Sofia-tädin asunnon eteinen, arkihuone ja makuuhuone; rautatieaseman odotushalli, vankihuone ja kuulusteluhuone sekä katto)

- Toim. Juha Seitajärvi (2021) Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) pohjalta.
Kuvauspaikkahuomautukset
Porttikäytäväkohtauksen kuvauspaikka on tunnistamatta.
SF-Uutisissa 5 / 1942 mainitaan kesän 1942 kuvausten aloituspaikaksi Herttoniemi.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) pohjalta.
Kuvausaika
Kesä 1942, kesä - syksy 1943
Sisältöseloste
Timo Hattara työskentelee setänsä antikvariaatissa, mutta teatteri on hänen varsinainen kutsumuksensa. Timolla on osa näytelmän asetta heiluttelevana mustasukkaisena aviomiehenä; teatterinjohtajan mielestä hän ei ole intohimossaan tarpeeksi vakuuttava. Kun Timo tunnustaa, ettei ole koskaan suudellut naista, johtaja kehottaa häntä harjoittelemaan ja tutustumaan naisiin sekä aseisiin ennen ensi-iltaa. Teatterin tytöt kiusaavat Timoa, mutta eräs heistä, Aili, lohduttaa ja rohkaisee häntä.

Timo asuu rouva Karpalon täysihoitolassa, huonetoverinaan reipasta ylioppilaselämää viettävä Ruupe. Rouva Karpalo pitää Timoa mallikelpoisuuden ja säntillisyyden perikuvana eikä salaa käsitystään muilta asukkailta, joihin kuuluvat myös vallattomat ylioppilaat Esko ja Lauri. Uimahallissa järjestetään vesipallo-ottelu teatterien välillä. Kun naisten joukkueeseen kuuluvaa Ailia ei näy, Timo miesten joukkueen varamiehenä lähetetään noutamaan häntä. Ailin kotiportilla Timo todistaa kidnappauksen, sisällä hän näkee kamppailun jälkiä, joutuu itse hyökkäyksen kohteeksi ja löytää Ailin sidottuna. Kun Timo vapauttaa tytön, tämä pyörtyy hänen käsiinsä. Toivuttuaan Aili kertoo, että kysymys on hänen isänsä asekeksinnön piirustuksista, ja pyytää Timoa jäämään turvakseen yöksi.

Aamulla rouva Karpalo kokee järkytyksen, kun Timo saapuu täysihoitolaan silmä mustana ja uima-asu takin ja housujen alla. Aili aikoo muuttaa Sofia-tätinsä luo ja pyytää Timoa avukseen: ankaran moraalisen tädin edessä Aili esittelee Timon sulhasenaan. Täti ehdottaa kuulutuksia ja kutsuu nuoret sunnuntaiksi maalle, missä he Antti-sedän torkahtaessa karkaavat kuhertelemaan kahdenkesken ja unohtavat ajan kulun. He myöhästyvät viimeisestä junasta: asemalla kiukkuinen Sofia-täti syyttää Timoa viettelijäksi ja jättää Timon yksin maantielle muiden matkustaessa autolla. Yöllä vaeltaessaan Timo saa kyydin autosta, jota poliisi ajaa takaa: osa autossa olleista jää kiinni, mutta Timo pääsee pakoon hallussaan hänelle sysätyt paperit, jotka osoittautuvat salaisiksi asepiirustuksiksi.

Seuraavana päivänä muuan mies, Ivan, ilmestyy antikvariaattiin hakemaan papereita, joita Timo kieltäytyy luovuttamasta. Mies uhkaa Timoa "kohtalokkailla seurauksilla" ja varjostaa tätä täysihoitolaan: Ruupe löytyy nojatuoliin sidottuna ja huone myllerrettynä. Timo pyytää Ruupea viivyttämään varjostajaa ja livahtaa keittiön ovesta ulos Ailin luo: täti kuitenkin ajaa Timon tiehensä, ennen kuin tämä ehtii antaa paperit Ailille. Ulkopuolella Timo saa seurakseen Ruupen ja kaksi tyttöä, jotka houkuttelevat hänet juhlimaan. Sofia-täti näkee kohtauksen ikkunasta ja kutsuu Ailin katsomaan sitä.

Timo ja Ruupe palaavat täysihoitolaan hilpeästi juovuksissa ja laulaen. Rouva Karpalo ilmoittaa pettyneensä Timoon, joka vastaa komentamalla talon parasta ruokaa pöytään. Kaverukset valmistavat kepposen Eskolle ja Laurille, joiden Ruupe epäilee sitoneen hänet ja myllertäneen huoneen. Odottaessaan yöllä poikien vastaiskua Timo ja Ruupe tulevat yllättäneeksi konnat, jotka yrittävät jälleen päästä käsiksi papereihin. Aamulla rouva Karpalo hemmottelee Timoa, joka yöllisessä tappelussa on saanut sankarin maineen.

Timo käy teatterissa piilottamassa paperit ja saa kuulla kenraaliharjoituksen olevan samana iltana. Teatterin takaovella konnat, jotka osoittautuvat tohtori Krasnovin johtamiksi vakoilijoiksi, kaappaavat Timon autoonsa. Vakoilijoiden vankina on myös muuan insinööri, jota Krasnov kiduttaa ja joka vannottaa Timoa olemaan paljastamatta mitään. Tällä välin papereita metsästää niin ikään asetehtailija Goldschmidt, Euroopan rikkain mies. Muuan vakoilijoista, Mihail, kertoo Timolle työskentelevänsä nyt Goldschmidtin laskuun ja lupaa auttaa Timon pakoon, jos tämä myy paperit asetehtailijalle. Timo suostuu sillä ehdolla, että saa mukaansa insinöörin. Mihail päästää miehet ullakolle, josta he pääsevät katolle ja pakoon laskeutumalla parvekkeelta vöidensä varassa pihalle.

Teatterissa on käynnissä kenraaliharjoitus, kun Timo ja insinööri saapuvat hakemaan papereita. Timo ehtii näyttämölle esittämään osansa: hänen housunsa putoavat kesken kohtauksen, mutta intohimoisuudestaan hän saa teatterilaisten aplodit. Myös johtajan varauksellisuus kääntyy mielistelyksi, kun hän saa tietää, että Goldschmidt on tullut tapaamaan Timoa. Goldschmidt ehdottaa Timolle kauppoja ja ehtii korottaa tarjouksensa puolesta miljoonasta viiteen, ennen kuin poliisit saapuvat ja pidättävät asetehtailijan "ratkaisevasta virheestä". Timo saa kiitokset ja hänelle luvataan palkkio "palveluksestaan isänmaalle".

Täysihoitolaan palatessaan Timo löytää laukkunsa valmiiksi pakattuina: rouva Karpalo on lopullisesti kyllästynyt miehen epäsäännöllisiin elämäntapoihin. Timo saa lohtua ja turvapaikan Ailin kotoa. Tytön isäksi paljastuu sama insinööri, jonka Timo on pelastanut vakoilijoiden kynsistä ja joka nyt kertoo myös Krasnovin joukkion tulleen pidätetyksi. "Enää ei ole mitään pelättävää", hän vakuuttaa, mihin Aili vastaa, että muutaman vuoden kuluttua pelättävää jälleen on: "Talo on täynnä pikku-Hattaroita eikä täällä vietetä yhtään rauhallista yötä."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
SF:n jännityskomedia ei saanut arvostelijoita innostumaan. Monet kiinnittivät huomiota siihen, että Valkoisten ruusujen jälkeen SF jo toisen kerran jätti alkuteoksen maininnatta. "Tällainen ilmiö on vähemmän miellyttävä, varsinkin kun se näyttää tulleen tavaksi SF:lle", valitti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 25.11.1943) ja jatkoi kritiikkiään: "Tekisi mieli väittää, että elokuvassa on samaa ristiriitaisuutta kuin itse nimessäkin. Sellainen nimi kuin Synnitön lankeemus antaa aiheen olettaa, että kysymyksessä olisi vähintäin joku intohimoinen rakkausdraama eikä suinkaan mikään paroodinen jännityselokuva, josta kaikki synnillisyys on hyvin kaukana. 'Synti' sana lasketaan tietenkin vetäväksi nimeksi, mutta eihän sitäkään nyt toki sovi lyödä mihin tahansa leimamerkiksi."

"Tärkein ero alkuperäisen esikuvan ja elokuvan välillä on siinä", kirjoitti P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 25.11.1943), "etteivät meikäläiset tekijät ole valkokankaalla kyenneet noudattamaan Ihmeelliselle viikolle oleellista mainiosti parodioivaa sävyä johdonmukaisesti. Se on tosin ollut käsikirjoittajan ja ohjaajan Hannu Lemisen ilmeisenä pyrkimyksenä, mutta ote lupsahtaa tuon tuostakin milloin mihinkin suuntaan, niin että välillä liikutaan hirmuvakavassa rikostarinassa, välillä farssissa metelöiden, ja vain joskus katsoja pääsee perille siitä, että tarkoituksena on huikean leikillisesti käsitellä merkillisten sattumain sarjaa."

"Ainesta käsikirjoituksessa on yllin kyllin", arvioi O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 28.12.1943), "ja epäilemättä siitä olisi saanut herkullisen jännitysparodian, mutta nyt olivat ohjaajan piirustukset menneet niin pahasti sekaisin, että tuloksena oli aikamoinen sekasotku todella jännittävää rikosfilmiä, hassuttelevaa farssia ja typerän äitelää 'nuorta lempeä', mutta parodiaa oli filmissä tuskin nimeksi."

"En förstklassig film och två lättare saker, det är väl ungefär vad man rimligtvis kan fordra per säsong av en ambitiös iscensättare", hahmotteli H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 26.11.1943) Lemisen uraa ja panosta. "Syndabocken saknar visserligen inte underhållande episoder och rymmer också några spännande avsnitt, men man har en känsla av att varken Hannu Leminen eller hans utmärkta fotograf Felix Forsman rikligt trivts med arbetet. De olika beståndsdelarna kriminalitet, kärlek och humor ha inte skakats samman med den fermitet man väntat sig. Kanske skulle filmen som helhet ha vunnit på om det kriminella inslaget gjorts bredare och utarbetats mer?"

"Aivan kiitoksen ansaitseva valokuvaus!", ihasteli sitä vastoin P. T-vi. "Lahjakas nuori valokuvaajamme Felix Forsman V. Mantovanin avustamana antaa Synnittömässä lankeemuksessa näytteitä loisteliaan joustavasti toteutetusta, mielikuvitusrikkaasta ja teknillisesti varmasta kameran käyttelystä, jossa tuntui olevan merkkejä oikean tunnelman tajuamisesta yli ohjaajan."

Kauppalehden J. L. (26.11.1943) löysi myönteisen näkökulman ja perusteli: "Amerikkalaistyylinen rikoshumoreski ja keveäluonteinen jännityselokuva ovat toistaiseksi olleet meikäläisen filmin koskematonta maastoa. Sitä ilahduttavampaa on havaita, että kotimaisin voimin kyetään tekemään ylläpitävä tämän alan tuote ja täten korvaamaan useimmat ulkomaiset tekeleet [- -]. Koomillisen jännityselokuvan onnistumisesta on ohjaajalla suurin vastuu. Hänen on osattava ilmentää salamannopeasti syntyvä jännitys ja sen yhtä nopea, vapauttava purkautuminen. Tässä suhteessa Leminen ei ole pettänyt häneen syystäkin kiinnitettyjä odotuksia. Ainoita tyylivirheitä oli vankeusja kidutuskohtausten ylenmääräinen realistisuus, joka vaikutti muun yleisen keveyden ja karrikoinnin rinnalla häiritsevältä."

Näyttelijätyön kiitokset keräsi Hannes Häyrinen, joka "hajamielisine, hiukan pelästyneine ilmeineen ja liikuttavan viattomine olemuksineen soveltui osaan loistavasti ja sai esitykseensä aitoa huumoria hänelle ominaisin poikamaisin välähdyksin, jotka tuntuvat luiskahtavan ikäänkuin erehdyksessä." (P. T-vi).

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Synnitön lankeemus perustuu englantilaisen Cecil Scott Foresterin romaaniin The Wonderful Week (1927), joka ilmestyi suomeksi jo seuraavana vuonna nimellä Ihmeellinen viikko. Alkutekstit eivät mainitse mitään romaanista, käsikirjoittajaksi ilmoitetaan ainoastaan ohjaaja Hannu Leminen. Vuonna 1942 valmistuneen käsikirjoituksen nimilehdellä tekijäksi on merkitty Eino Seisjoki - nimimerkki, jota Leminen ja Ilmari Unho yhteisesti käyttivät Valkoisten ruusujen (1943) käsikirjoituksessa.

Romaani tapahtuu Lontoossa 1920-luvun lopussa. Elokuva siirtää tapahtumat Helsinkiin ja lähemmäksi nykyaikaa. Tarinan keskushenkilöstä, pankkivirkailija Harold Norman Atridgesta on tehty antikvariaatin libristi ja harrastelijanäyttelijä Timo Hattara, hänen tyttöystävästään Marjorie Clarencesta Aili Kataja, täysihoitolan pitäjästä rouva Poundista rouva Karpalo jne. Tennis on vaihdettu vesipalloksi. Deutsche-Oesterreichische Erdöl Gebiet Gesellschaft ja sen tavoittelemat öljykonsessiot Balkanilla sijaitsevassa Pikku-Avarian kuningaskunnassa on muutettu venäläisen Krasnovin vakoilijajoukon sekä juutalaisperäisen asetehtailijan Adam Goldschmidtin tavoittelemaksi suomalaiseksi asekeksinnöksi. Romaanin juonikuvion erottaa myös sen suomalaisessa elokuvasovituksessa.

Jaksossa, jossa Timo Hattara ja hänen huonetoverinsa Ruupe Nieminen palaavat vahvassa humalatilassa täysihoitolaan, Hannes Häyrinen ja Pentti Viljanen improvisoivat antaumuksella.

Miespääosa kirjoitettiin alun alkaen Hannes Häyristä silmälläpitäen. Esko Haon rooliin suunniteltiin Leo Lähteenmäkeä ja Aili Katajan rooliin Sirkka Sipilää, tehtäviin kiinnitettiin kuitenkin Veikko Itkonen ja Toini Vartiainen.

Vakoiluteema oli vuosien 1943 - 1944 suomalaisessa näytelmäelokuvatuotannossa varsin yleinen. Synnittömän lankeemuksen lisäksi saman aiheeseen kajottiin elokuvissa Salainen ase, Nuoria ihmisiä, Varjoja Kannaksella, Kuollut mies vihastuu ja Hiipivä vaara. Synnittömän lankeemuksen yleisömenestys oli yhdeksän suurimman kaupungin teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden keskitasoa jonkin verran heikompi.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. Valssi
Säv. Tapio Ilomäki
Helsingin Teatteriorkesteri (off, alkutekstit), 2' 10".


2. Kuubalainen serenadi
Säv. Juhani Pohjanmies, san. Unto Koskela
Es. Hannes Häyrinen ja Pentti Viljanen, laulu (100 %), 0' 30".


3. Juomalaulu ("Ei meitä mettät peloita eikä heiluta mailman tuuli - -")
Säv. Tapio Ilomäki, san. Palle
Es. Hannes Häyrinen ja Pentti Viljanen, laulu (100 %), 0' 30".


4. Hochzeitsmarsch / Häämarssi näytelmästä A Midsummer Night's Dream / Kesäyön unelma
Säv. Felix Mendelssohn-Bartholdy, sov. Tapio Ilomäki
Helsingin Teatteriorkesteri (off, lopputekstit), 0' 30".

Huomautuksia:
Alkumusiikin valssiteema toistuu taustamusiikissa.

Toppo Elonperä improvisoi urkuharmonilla (playback, tunnistamaton soittaja), 0' 40", jonka aikana Hannes Häyrinen ja Pentti Viljanen hoilaavat myös kansansävelmää Hiljaa juuri kuin lammen laine (kaikki 100 %), 0' 05".

- Toim. Juha Seitajärvi (2021) Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) pohjalta.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1828
Tarkastuspäivä
18.11.1943
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2300 m
Veroluokka
25 %
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
4
Tarkastusnumero
T-01828
Tarkastuspäivä
23.10.1990
Formaatti
video
Pituus/leikattu
2300 m
Kesto/leikattu
80'44"
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Tarkastuttaja
Yleisradio / Tallennepalvelu
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
84 min