Avioliittoyhtiö

Äktenskapsbolaget (ruotsinkielinen nimi)
Avioliitto-osakeyhtiö (työnimi)
Marriage, Inc. (englanninkielinen käännösnimi)
Société anonyme des mariages (ranskankielinen käännösnimi)
Die Ehegesellschaft (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko komedian tekijöitä?

Avioliittoyhtiö

Hannu Lemisen ohjaama ja Turo Karton käsikirjoittama romanttinen komedia Avioliittoyhtiö (1942) pohjautuu ruotsalaiseen elokuvaan Så tuktas en äkta man (1941). Arkkitehti Paavo Kannas (Tauno Palo) ihastuu ja kyllästyy toimistonsa kauniisiin apulaisiin. Keski-ikäisen kassaneitinsä Sandran (Siiri Angerkoski) vinkistä hän päättää palkata ruman ja uutteran naisen. Neuvokas Hilkka Salo (Birgit Kronström) nappaa työpaikan kätkemällä kauniit kasvonsa silmälasien taakse ja kutrinsa niskanutturalle.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Birgit Kronström , Hilkka Palo alias Salo, myöh. Kannas
Henkilö Tauno Palo , Paavo Kannas, arkkitehti
Henkilö Siiri Angerkoski , kassaneiti Sandra Matilda Hendonen, "Kassandra"
Henkilö Uuno Laakso , verhoilumestari Aatu Roni
Henkilö Aino Lohikoski , rouva Makkonen
Henkilö Sven Relander , pankinjohtaja Hesekiel Hassinen
Henkilö Sylva Rossi , Annikki, "Misse"
Henkilö Jalmari Rinne , herra Makkonen
Henkilö Laila Rihte , Ellen Berg
Henkilö Urho Somersalmi , professori Thorelius
Henkilö Sirkka Sipilä , Brita von Löwen
Henkilö Pentti Viljanen , Bertel Berg
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Elsa Rantalainen , tohtorinna
Henkilö Edvin Kajanne , puuseppä
Henkilö Turo Kartto , Erik Lönn
Henkilö Arvi Tuomi , hovimestari
Henkilö Arvo Kuusla , mies ravintolassa
Henkilö Senja Soitso , nainen ravintolassa
Henkilö Tuukka Soitso , mies ravintolassa
Henkilö Aku Käyhkö , johtaja, "Pupsi"
Henkilö Verna Piponius , neiti von Löwen
Henkilö Kyllikki Väre , Vera Broms
Henkilö Evald Terho , kamaripalvelija Johansson
Henkilö Eero Leväluoma , tuomari
Henkilö Ossi Elstelä , johtaja Hallberg
Tekijät
Henkilö Hannu Leminen , Ohjaaja
Henkilö Turo Kartto , käsikirjoitus
Henkilö Felix Forsman , kuvaus
Henkilö Kurt Vilja , ääni
Henkilö Georg Malmstén , musiikki
Henkilö Hannu Leminen , rakennelmat  (lavastus)
Yhteisö Suomen Filmiteollisuus SF Oy , levittäjä
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Yhteisö VLMedia Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö T. J. Särkkä , tuottaja  (tuotannonjohto)
Henkilö Hannu Leminen , leikkaus
Henkilö Hannes Kuokkanen , naamiointi
Henkilö Senja Soitso , naamiointi
Henkilö Alf Salin , studiopäällikkö
Henkilö Senja Soitso , kuvaussihteeri
Henkilö Veikko Laakso , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Emil Häkkänen , äänittäjän assistentti
Henkilö Osmo Harkimo , kamera-assistentti
Henkilö Hellä Laiho , kampaaja
Henkilö Leo Sarri , järjestäjä
Henkilö Bertil Holmström , järjestäjän assistentti
Henkilö Olavi Saarinen , järjestäjän assistentti
Henkilö Aarne Kajonterä , sähköryhmän esimies
Henkilö Viljo Syrjänen , sähkömies
Henkilö Tauno Norjavirta , valokuvat  (Valokuvaamo Tenhovaara)
Henkilö Ela , musiikin sanoitus
Henkilö Birgit Kronström , muusikko  (laulu)
Henkilö Tauno Palo , muusikko  (laulu)
Henkilö Eeva Pasila-Tamminen , muusikko  (laulu)
Kokoonpanot
Group Name Helsingin Teatteriorkesteri , orkesteri
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1942
Alkuperäisteos
Ruotsalainen elokuva Så tuktas en äkta man (1941, ohjaus: Ragnar Arvedson).
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
09.08.1942
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Bio-Bio, Rex
Kuopio: Puijo
Lahti: Ilves
Pori: Asto
Tampere: Kino, Petit
Turku: Bio-Bio, Pallas
Vaasa: Kinema
Filmikopioiden määrä
12
Muut näytökset
  • 23.08.1942 Jyväskylä: Elohuvi, Salome ensi-iltakierros
  • 06.09.1942 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
  • 27.06.1943 Viipuri: Salama ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 25.05.1958 STV
  • 11.06.1961 STV Katsojia: 200 000
  • 02.11.1988 TV2 Katsojia: 328 000
  • 10.03.1996 TV2
  • 02.05.2001 YLE TV1
  • 09.02.2005 YLE TV1
  • 15.01.2008 YLE TV2
  • 13.09.2011 YLE TV2
  • 11.10.2012 YLE TV1
  • 01.04.2014 YLE TV1
  • 30.03.2015 YLE TV1
  • 15.06.2017 Yle TV1
  • 14.08.2019 Yle TV1
  • 09.12.2020 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Huopalahti (nyk. Helsinki): Munkkiniemi (Paavon auton ja pyöräilevän Britan yhteenajo), Krogiuksen huvila Krogiuksentie 4 Kuusisaaressa (Löwenborgin kartano), Kuusisaari - Lehtisaaren salmi - Lehtisaari (Britan ja Paavon ratsastusretki)

Helsinki: Kansakoulukuja (ent. Koulukuja mm. nro 6) (matka Hilkan asuintalolle ja pelleily kaiteella), asuintalon sisäpiha Eerikinkatu 7 (Hilkan asuintalo), asuintalo Välskärinkatu 9 A (Hassisen asuintalo)

Brändön eli Kulosaaren huvilakaupunki (nyk. Helsinki): asuintalo Sjöströmintie 5 (Makkosten huvila)

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) pohjalta.
Sisäkuvat
Helsinki: Saksalainen kirkko Unioninkatu 1 (Hilkan ja Paavon vihkiminen), asuintalon porraskäytävä Pohjoinen Hesperiankatu 21 A (Hassisen talon porraskäytävä)

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) pohjalta.
Studiot
Haaga (nyk. Helsinki): SF-studio 2 (Minun kotinurkkani / Meidän kotinurkkamme -sisustustoimiston näyttelyhalli, konttori, verhoiluverstas ja piirustushuone, professori Thoreliuksen toimisto, Hilkan asunto, Paavon asunto, ravintolan sali ja kabinetti, Löwenborgin kartanon halli, sali ja makuuhuone, avioerotuomarin toimisto, johtaja Hallbergin konttori, Hassisen huoneisto, Makkosten huvila)

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) pohjalta.
Kuvausaika
Talvi - kevät 1942
Sisältöseloste
Arkkitehti Paavo Kannas johtaa sisustustoimistoaan Minun Kotinurkkani. Hänellä on hankaluuksia kauniiden naisapulaistensa kanssa: kun muuan heistä jälleen saa lähteä, Paavo alkaa etsiä "rumaa" tyttöä ja saa tukea naimattomalta keski-ikäiseltä kassaneidiltään Sandralta. Paavon ystävä professori Thorelius lupaa toimittaa tarvittavan tytön: tämä on professorin oppilas Hilkka Salo, kaunotar, joka ilmestyy liikkeeseen silmälasipäisenä, tukka sileäksi ja niskanutturalle kammattuna. Hilkka osoittaa heti pätevyytensä ja saa paikan.

Hilkka, hänen ystävättärensä Ellen ja tämän veli Bertel viettävät iltaa ravintolassa, jonne myös Paavo saapuu Thoreliuksen seurassa. Paavo epäilee nähneensä omana itsenään esiintyvän Hilkan jossakin, mutta Bertel esittelee hänet neiti Pallerona, Karjalan tyttönä, jonka roolin Hilkka omaksuu. Seuraavana päivänä Paavo määrää Hilkan ylityöhön ja kutsuu tämän ravintolan kabinettiin esittelemään piirustukset. Paavo juonii niin, että Hilkan tukka kastuu: hän joutuu riisumaan silmälasinsa ja kampaamaan tukkansa uudelleen. Hilkan paljastumista ja tunnustusta seuraa yhteinen illallinen, jonka kuluessa Paavo ja Hilkka sopivat olevansa ehdottoman rehellisiä toisiaan kohtaan. Paavo saattaa Hilkan kotiin ja pyytää tyttöä soittamaan hänelle auton. Hilkka teeskentelee, ettei saa autoa, ja pyytää miehen ylös asuntoonsa. He paistavat omenoita ja tunnelmoivat. Hilkka kertoo olevansa orpo, jonka Thorelius on ottanut hoiviinsa. Paavo suutelee Hilkkaa ja he tunnustavat rakastavansa toisiaan.

Aamulla Hilkka ilmestyy työpaikalle valeasussaan ja ilmaisee Paavolle pelkonsa, että suhde pilaa heidän yhteisen työnsä. Paavo on tuonut kukkia ja esittää kosintansa: Hilkka kuitenkin suostuu vasta sitten, kun he ovat sopineet perustavansa "reilun yhtiön", joka takaa työn jatkuvuuden, kävipä avioliitossa miten tahansa. Sandra ja häntä kosiskeleva verhoilumestari Aatu Roni ovat vastassa onnitteluineen, kun Hilkka ja Paavo ilmestyvät työhön häiden jälkeisenä aamuna.

Arjen kitka alkaa pian hiertää avio-onnea. Hilkka seuraa epäluuloisena Paavon ympärillä pyöriviä naisia. Paavo joutuu matkustamaan Löwenborgin kartanoon suunnittelemaan makuuhuoneen sisustusta nuorelle emännälle, Brita von Löwenille. Paavo viipyy kartanossa toista viikkoa ja viihtyy hyvin Britan seurassa. Kun Hilkka vastoin Paavon kieltoa yllättäen saapuu paikalle, hän ensimmäisenä näkee, kuinka Paavo kantaa Britan sisään ja suutelee tyttöä. Hilkka haluaa välittömästi avioeron huolimatta miehen selitysyrityksistä ja vastalauseista. Heidän yhteistyönsä kuitenkin jatkuu ja työpöytiensä ylitse he kuuntelevat tarkasti toistensa puhelinkeskusteluja. Mustasukkainen Paavo varjostaa Hilkkaa erään miehen asuntoon ja nostaa metelin, kunnes epäilyttävä käynti osoittautuukin työasiaksi. Vielä enemmän Paavo närkästyy saadessaan kuulla, että Thorelius on kutsunut Hilkan maalle tutustumaan vanhempiinsa. Paavon tiukatessa asiaa professori myöntää kaavailevansa avioliittoa Hilkan kanssa.

Suuri tilaus vaatii Hilkan ja Paavon huomion: amerikansuomalainen Makkosen pariskunta on palaamassa Suomeen ja heidän huvilansa on sisustettava yhden päivän aikana, sillä tilauskirje on viipynyt matkalla kaksi kuukautta. Aatun ja Sandran avulla, Hilkan ja Paavon johdolla työ valmistuu ajoissa. Makkoset ovat tyytyväisiä ja kutsuvat Hilkan ja Paavon illalliselle. Yhteinen ponnistus on lähentänyt heitä, kuten myös Aatua ja Sandraa, joka viimein alkaa taipua Aatun kosiskeluun.

Hilkan ja Paavon avioeron on määrä astua voimaan keskiyöllä. Aatun järjestettyä auton epäkuntoon Hilkka ja Paavo joutuvat jäämään yöksi Makkosten vierashuoneeseen. Koska Makkoset ovat valinneet heidät siksi, että he ovat nuori ja onnellinen pari, he eivät voi paljastaa avioeroaiettaan. Paavo yrittää etsiä yösijaa hallin sohvalta, mutta turhaan, sillä Makkosten iltapuuhat estävät hänen aikeensa. Lopulta hän päätyy vuodevaatteineen nukkumaan kylpyammeeseen, kunnes Makkonen avaa talon suljettuna olleen päävesihanan, ja Paavo kastuu läpikotaisin. Metelin pelästyttämä Hilkka ryntää kylpyhuoneeseen: "Paavo rakas, mitä on tapahtunut?" "Sanoitko rakas?", kysyy Paavo ja toisen myöntäessä sulkee hänet syleilyynsä. Kello lyö kaksitoista.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"Onnistuneena kotimaisena elokuvakomediana" tervehti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 11.8.1942) Hannu Lemisen toista ohjausta ja Turo Karton viimeistä käsikirjoitusta. "Käsikirjoitus ei aiheensa puolesta ole merkillinen, samanlainen kuin yleensä niin ulkolaiset kuin kotimaiset tämänkaltaiset komediat pyrkivät olemaan, mutta se on joustavasti punottu kokoon, ja vuoropuhelu on paikoitellen suorastaan nokkelaa. Se todistaa jo tottuneisuutta, alan varmaa hallintaa, mistä syystä sen tekijän Turo Karton äkillinen poismeno tuntuu valitettavalta tapaukselta, meillä kun on muutenkin kunnollisista käsikirjoittajista huutava puute. Yleensä vaikuttaa kokonaisuus eheältä ja johdonmukaiselta [- -]. Hannu Lemisellä on kohtalaisen hyvä tyylivaisto niin näyttelijöiden kuin lavastuksenkin käytössä. ""Eräitä meikäläisille tuotteille välttämättömiä töksähdyksiä lukuunottamatta [- -] elokuva oli taitavasti rakennettu ja sulavasti kuvattu", arvioi A-L. S. (Uusi Suomi 10.8.1942). "Miljöökuvaus oli onnistunutta, amerikkalaista vauhtia pidettiin yllä miltei pitkin matkaa ja koomillisia kommelluksia oli riittämiin." Aamulehden L-i (11.8.1942) katsoi Avioliittoyhtiön puolustavan paikkaansa kotimaisten elokuvien keskitasolla, teoksena jonka "tarkoituksena ei ilmeisestikään ole muuta kuin olla hetken hupina ja ajankuluna".

Kriittisintä linjaa edusti P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 11.8.1942): "Se on ylen kevyt, harmiton ja tavanmukainen laitos, josta etsimälläkään ei löydä uutta virkistävää piirrettä missään suhteessa, saati sitten mitään mieleenjäävää iskevyyttä [ - -]. Sen sijaan on tässä uutuudessa kosolti entisiä meikäläisten filmien vikoja. Epäloogillisuutta, luontevuuden puutetta ja mauttomia kohtauksia jälleen vilahtelee. Sitäpaitsi koko tarina ei erikoisen hyvin sovellu meikäläiselle maaperälle - ei ainakaan viikkolehtitason kuvitelmia vastaavine aateliskartanoineen. Kaiken lisäksi tapahtumien kehittely luistaa niin tähdennetyn selvästi että kovin vähänkin hoksaavainen yleisö [- -] alun perin oli selvillä jutun juoksusta ja mielenkiinto näinollen hupeni heti kovasti."

Näyttelijöistä Birgit Kronström sai enemmän huomiota kuin Tauno Palo, jolle L-i kuitenkin nosti "hattua sen johdosta, että hän vuodesta toiseen jaksaa yksin kantaa suomalaisen filmin ensirakastajan manttelia". "Hän on meidän Gary Grantimme ilmielävänä", luonnehti puolestaan T. A., joka piti Birgit Kronströmiä "niin sirona ja veikeänä, että häntä ilolla katselee". "Raikas, älykäs ja räiskähtelevän pirteä, 'rumanakin' lämminsydäminen ja valloittava", maalaili A-L. S. naistähden charmia ja lisäsi: "Replikoinnissa on havaittavissa ilahduttavaa edistystä. Ruotsinvoittoisuus ääntämisessä on kadonnut."

Vuoden 1988 televisioesityksen yhteydessä Tarmo Poussu (Katso 44/1988) ei juuri löytänyt elokuvasta valopilkkuja: "Turo Karton laatima käsikirjoitus on toivottoman puuroinen ja epädramaattinen. Lemisen ohjaus on yllättävän näppärää alkukohtausta lukuunottamatta alkeellista [- -]. Näyttelijöilläkään ei moisessa menossa ole paljon mahdollisuuksia [- -]. Elokuvan uskomattoman sovinistisen asenteen naisiin tiivistää hyvin Tauno Palon esittämä laulu, jossa rallatellaan nerokkaasti: 'Kas kauneutta miehet kaipaa, siks' silmälasit kauhistaa'. Birgit Kronströmin muuntautuminen rumasta työläisestä hemaisevaksi itsekseen tapahtuu nimittäin yksinkertaisesti poistamalla silmälasit."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Avioliittoyhtiö perustuu Torsten Flodénin käsikirjoittamaan ja Ragnar Arvedsonin ohjaamaan ruotsalaiseen elokuvaan Så tuktas en äkta man, jonka ensiesitys Tukholmassa oli 12.4.1941. Elokuvaa ei tuotu Suomeen, ja T. J. Särkkä osti aiheen filmausoikeudet tuoreeltaan. Käsikirjoituksen suomalaiseen versioon teki Turo Kartto ilmeisestikin syksyllä 1941. Elokuvan ulkokohtaukset on kirjoitettu tapahtuvaksi talvella; niiden mukaisesti Hilkka Palo huvittelee laskemalla liukua jäisellä kadulla, Brita von Löwen hiihtää ja Paavo Kannas ja Brita ovat rekiajelulla. Ohjaaja Hannu Leminen oli kuitenkin komennettu Puolustusvoimain palvelukseen Valtion tiedotuslaitoksen elokuvaosastolle, ja kuvaustyöt pääsivät vauhtiin suunniteltua myöhemmin. Ulkokuvat voitiin ottaa vasta kesällä 1942, ja niinpä Hilkka Palo tasapainoilee rauta-aidan päällä, Brita von Löwen pyöräilee ja Paavo Kannas sekä Brita ratsastavat.

Ruotsalaisessa elokuvassa nähtiin pääosissa Birgit Tengroth Anne-Marie Hedberginä ja Håkan Westergren arkkitehti Göran Brehmerinä. Ainoat henkilöt, jotka säilyttivät ruotsalaiset roolinimensä myös suomalaisessa versiossa, ovat professori Thorelius ja Vera Broms. Kassarouva Anna Matilda Blidistä on tullut Sandra Matilda Hendonen, pankinjohtaja Baltzar Hasslerista Hesekiel Hassinen jne. Tilaisuus sisäpiirin vitsiin jätettiin käyttämättä, kun verhoilumestari Kalle Fagerin roolinimi muutettiin Aatu Roniksi - SF:n päälavastajahan tuohon aikaan oli Karl Fager.

Elokuvassa tanssitaan ravintolassa, vaikka onkin sota-aika. Maassa vallitsevasta poikkeustilanteesta kertovat vain pimennysverhot, henkilöautojen puukaasutinpöntöt sekä Paavo Kannaksen niihin liittyvä repliikki: "Peijakkaan klapijuna!" Yhdysvalloista saapuneeseen kirjeeseen on painettu teksti "Opened by Censor".

Kuvaus- tai leikkausvaiheessa on jätetty pois käsikirjoituksen kaksi lyhyehköä jaksoa. Niistä ensimmäinen tapahtuu Paavo Kannaksen arkkitehtitoimistossa henkilökunnan kesken, toinen liittyy Hilkan ja Paavon yölliseen paluuseen ravintolasta.

Avioliittoyhtiö oli Hannu Lemisen toinen ohjaustyö - ensimmäinen oli ollut komedia Täysosuma (1941). Kun Avioliittoyhtiö sai ensi-iltansa 9.8.1942 kahdentoista kopion voimin, käsikirjoittaja Turo Kartto oli kuollut tapaturmaisesti kolme viikkoa aikaisemmin. Elokuvassa hän on mukana myös pienessä Erik Lönnin roolissa.

Avioliittoyhtiön menestys oli yleisömenestys oli kymmenen suurimman kaupungin teatteriesityskertojen mukaan mitaten vuoden keskitasoa parempi. Elokuvan toinen televisioesitys 11.6.1961 keskeytyi sähköhäiriön vuoksi.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. Alkumusiikki
Säv. ja sov. Georg Malmstén
Helsingin Teatteriorkesteri (off, alkutekstit), 2' 00".


2. Suurin onni / Suurin onni, lyhyin onni
Säv. ja sov. Georg Malmsten, san. levytyksessä Reino Ranta
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 30".
Levytykset:
Georg Malmsten ja Dallape-orkesteri; Odeon A 228609, 20.11.1940.
Georg Malmsten ja Sointu-orkesteri; Sointu 715, 1945.


3. Lemmenhaaveita
Säv. ja sov. Georg Malmstén
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 40".
Levytys:
Odeon-orkesteri; Odeon A 228611, 18.6.1942.
Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki Vol. 3; Artie Music Oy AMCD 1035, 2011.


4. Shamppanjakuhertelua
Säv. ja sov. Georg Malmstén, san. Ela (= Eine Laine)
1) Es. Birgit Kronström, laulu, ja Tauno Palo, laulu ja piano (playback, orkesterin säestys), 4' 10".
2) Helsingin Teatteriorkesteri (off, lopputekstit), 1' 00".
Levytys:
Birgit Kronström ja Tauno Palo sekä Odeon-orkesteri; Odeon A 228611, 18.6.
1942.
Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki Vol. 3; Artie Music Oy AMCD 1035, 2011, ja cd-kokoelmalla Tauno Palo - Tunteiden palo EMI 724354280924, 2002.


5. Vuokko
Säv. ja sov. Georg Malmstén, san. Ela (= Eine Laine)
Es. Sirkka Sipilä, laulu ja piano (playback, Eeva Pasila-Tamminen, laulu, ja orkesteri), 1' 30".
Levytys:
Eeva Pasila-Tamminen ja Odeon-orkesteri; Odeon A 228612, 18.6.1942.
Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki Vol. 3; Artie Music Oy AMCD 1035, 2011.


6. Nocturne nro 2 mi b majeure / Nocturne nro 2 Es-duuri op. 9 nro 2
Säv. Frédéric Chopin
Es. Birgit Kronström, piano (playback / tunnistamaton pianisti), 0' 20".

Huomautuksia:
Alkumusiikin teemoina soivat Shamppanjakuhertelua ja Vuokko.

Uuno Laakso hyräilee kansanlaulua Jo Karjalan kunnailla (100 %), 0' 10", ja Tauno Palo viheltelee tunnistamatonta sävelmää (100 %), 0' 10".

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) pohjalta.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1677
Tarkastuspäivä
06.08.1942
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2800 m
Kesto/leikattu
102 min
Veroluokka
10 %
Ikäraja
S
Osia
5
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
30.11.2012
Kesto/leikattu
01:41:35
Ikäraja
S
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
102 min