Oi, aika vanha, kultainen...!

Kvartetten som förenades (ruotsinkielinen nimi)
Vanha kvartetti laulaa (työnimi)
Oh, Those Golden Days of Yore (englanninkielinen käännösnimi)
Ô, le vieil âge d'or (ranskankielinen käännösnimi)
Oh, ihr alten guten Zeiten... (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko helsinkiläisiä sivuosien esittäjiä tai kuvausryhmäläisiä?

Oi, aika vanha, kultainen...!

Orvo Saarikiven ohjaama musiikkipitoinen draama Oi, aika vanha, kultainen...! (1942) perustuu Matti Hällin samana vuonna ilmestyneeseen romaaniin. Pikkukaupungissa asuva ikuinen ylioppilas ja satunnaisilla töillä elävä Joonas Karhu (Urho Somersalmi) haluaa viettää vapun Helsingissä 30 vuoden takaisten opiskelutovereidensa kanssa. Vanhat kaverit ovat menestyneitä, mutta toisistaan vieraantuneita ja onnettomia ihmisiä. Joonas auttaa heitä löytämään jälleen ystävyyden ja elämisen riemun.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Urho Somersalmi , Joonas Karhu, ikuinen ylioppilas
Henkilö Hugo Hytönen , lääkäri Risto Hukari
Henkilö Yrjö Tuominen , maisteri Esko Kumpula
Henkilö Ture Ara , tuomari Paavo Kataja
Henkilö Hannes Häyrinen , Erkki Hukari
Henkilö Ruth Snellman , Maj-Lis Kumpula
Henkilö Elsa Turakainen , Agnes Kataja
Henkilö Aino Lohikoski , Berta Hukari
Henkilö Sasu Haapanen , asioitsija Holger Kanninen
Henkilö Jalmari Rinne , rehtori Albin Lundell
Henkilö Pentti Viljanen , runoilija Seppo Sointula, oik. Kääriäinen
Henkilö Aapo Similä , Juho Korpela
Henkilö Aku Peltonen , vanha ajuri
Henkilö Toini Vartiainen , Kaarina Kataja
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Anton Soini , 1. työmies
Henkilö Evald Terho , 2. työmies
Henkilö William Reunanen , mies puistossa
Henkilö Pentti Riihimäki , abiturus
Henkilö Mervi Järventaus , abitura
Henkilö Lauri Kyöstilä , valokuvaaja
Henkilö Elisabeth Holm , Elina Saaristo
Henkilö Maikki Sälehovi , Alina
Henkilö Oili Jaatinen , sisäkkö
Henkilö Inna Ahti , hoitajatar
Henkilö Leo Sarri , potilas
Henkilö Paavo Hukkinen , toimistoapulainen
Henkilö Senja Soitso , nainen ravintolassa
Henkilö Selma Ruusunen , Kannisen vuokraemäntä
Henkilö Rauha Rentola , vappujuhlija
Henkilö Urho Westman , ylioppilas / orkesterilainen
Tekijät
Henkilö Orvo Saarikivi , Ohjaaja
Henkilö Matti Hälli , käsikirjoitus
Henkilö Nisse Hirn , käsikirjoitus
Henkilö Armas Hirvonen , kuva
Henkilö Kurt Vilja , ääni
Henkilö Martti Similä , musiikki
Henkilö Karl Fager , rakennelmat  (lavastus)
Yhteisö Suomen Filmiteollisuus SF Oy , levittäjä
Yhteisö VLMedia Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö T. J. Särkkä , tuottaja  (tuotannonjohto)
Henkilö Orvo Saarikivi , leikkaus
Henkilö Armas Vallasvuo , leikkaus
Henkilö Unto Suominen , äänittäjä
Henkilö Senja Soitso , naamiointi
Henkilö Alf Salin , studiopäällikkö
Henkilö Vittorio Mantovani , B-kuvaaja
Henkilö Arja Niska , kuvaussihteeri
Henkilö Leo Sarri , järjestäjä
Henkilö Tuulikki Seppälä , kampaaja
Yhteisö Valokuvaamo Tenhovaara , valokuvat
Henkilö Viljo Mikkola , musiikin sovitus  (Heipparalla rallaa)
Henkilö Martti Similä , muusikko  (musiikin sovitus, orkesterin johto)
Henkilö Ture Ara , muusikko  (laulusolisti)
Kokoonpanot
Group Name Helsingin Teatteriorkesteri , orkesteri
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1942
Alkuperäisteos
Matti Hälli: Oi, aika sä entinen. Porvoo: WSOY, 1942. (romaani)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
22.02.1942
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Bio-Bio, Rex
Kuopio: Puijo
Lahti: Ilves
Pori: Asto
Tampere: Kino, Petit
Turku: Bio-Bio, Pallas
Vaasa: Kino
Filmikopioiden määrä
12
Muut näytökset
  • 22.03.1942 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
  • 29.03.1942 Viipuri: Palatsi ensi-iltakierros
  • 05.04.1942 Jyväskylä: Elohuvi, Salome ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 01.05.1966 TV1 Katsojia: 1 610 000
  • 29.04.1994 YLE TV2
  • 01.05.1998 YLE TV2
  • 30.04.2003 YLE TV1
  • 01.06.2004 YLE TV2
  • 29.04.2009 YLE TV2
  • 20.09.2012 TV1
  • 20.05.2014 YLE TV1
  • 12.02.2016 Yle TV1
  • 30.04.2020 Yle TV1
  • 01.05.2021 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Pasilan puisto Pasilankatu 16:n kohdalla (puisto rehtori Lundellin asunnon lähellä), ravintola Alppila, Runeberginesplanaadi, Töölöntori, Vanhan ylioppilastalon edusta Heikinkatu 7, Senaatintori, Helsingin yliopiston kirjaston edusta ja portaat Unioninkatu 36, rautatieasema, Töölöntorinkatu 11 A - B (Kumpuloiden asunnon edusta), Kolmen sepän patsas, Uuden ylioppilastalon edusta Heikinkatu 9, ravintoloiden Kämp, Hungaria, Rio, Hansa ja Paris neonvalot, ravintola Kaisaniemen edusta, Kaisaniemen puisto, Kaisaniemen puisto - Rautatientori - Mikonkatu - Kauppatori (Merenneito / Havis Amanda -patsas) - Kaivopuisto - Tähtitornin vuori (vossikka-ajelu)

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Sisäkuvat
Helsinki: Vanhan ylioppilastalon juhlasali Heikinkatu 7, Helsingin yliopiston juhlasali Unioninkatu 34, Helsingin yliopiston kirjaston kupolisali Unioninkatu 36

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Studiot
Helsinki: SF-studiot 1 ja 3

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Kevät 1941, syksy 1941, tammikuu 1942
Sisältöseloste
Joonas Karhu on pikkukaupungin kummajainen, sekalaisilla töillä elävä ikuinen ylioppilas. Hän nauttii kevään tulosta ja lykkää työtarjousta, sillä hän aikoo viettää vapun Helsingissä 30 vuoden takaisten ylioppilastovereidensa kanssa: sopimus tapaamisesta on kirjoitettu vanhan valokuvan selkäpuolelle. Joonas lainaa matkarahat ystävältään, entiseltä rehtoriltaan; junassa hän tapaa Korpelan, maalaisisännän, joka aikoo etsiä Helsingistä käsiinsä erään runoilija Sointulan, tyttärensä aviottoman lapsen isän.

Joonaksen ylioppilastoverit ovat menestyneet elämässä, mutta kullakin heistä on ongelmansa. Maisteri Esko Kumpula on joutunut kiinteistökaupoissaan asioitsija Kannisen huijaamaksi, lääkäri Risto Hukari ja tuomari Paavo Kataja ovat riitaantuneet keskenään; Hukarin poika Erkki ja Katajan tytär Kaarina seurustelevat, mutta joutuvat tekemään sen salaa; Kataja on etääntynyt vaimostaan Agnesista, joka mieluummin viettää aikaansa runoilija Sointulan kanssa. Joonas lupaa järjestää asiat kuntoon.

Joonas löytää Agnesin ja Sointulan ravintolasta, missä runoilija yrittää houkutella Agnesia osallistumaan taiteilijain vappukarnevaaleihin. Paikalle ilmestyy myös Korpela, joka vetää Sointulan alias Seppo Kääriäisen tilille aviottomasta lapsesta ja vie miehen mukanaan maalle kevättöihin. Agnes ymmärtää erehdyksensä ja Joonaksen muistuttaessa entisistä ajoista hän palaa miehensä luo.

Joonas elvyttää muistojaan Runebergin patsaalla, Vanhalla ylioppilastalolla, yliopistolla ja yliopiston kirjastossa. Ylioppilastoverit kokoontuvat ja Joonaksen järjestämässä "kapakkaoikeuden" istunnossa Risto ja Paavo sopivat riitansa: päälle lauletaan ja kohotetaan veljenmaljat. Paavo ja Agnes löytävät jälleen toisensa, Eskon vaimo Maj-Lis ja Riston vaimo Berta liittyvät seurueeseen. Miehet laulavat Maj-Lisille saman serenadin kuin 30 vuotta aikaisemmin.

Joonas hakee käsiinsä Kannisen ja miehen civis-menneisyyteen vedoten pakottaa tämän kirjoittamaan kuitin Eskon maksamista rahoista. Vappujuhlaan kokoonnutaan Kaisaniemeen, "Topeliuksen, Snellmanin ja Runebergin ravintolaan". Joonas lähettää ylimääräisen ilmapallon Kanniselle, jota teetä juoden juhlii yksin pöydässään, ja ojentaa kuitin Eskolle, joka ilahtuneena kutsuu Joonasta taikuriksi. Pöydän kaksi ylimääräistä tuolia Joonas on varannut Erkille ja Kaarinalle, joille toivotetaan onnea "laululla nuoruudelle". Joonas puhuu rakkaudesta - rakkaudesta puolisoon ja vanhoihin tovereihin. Kohta seurueen naiset jättävät miehet juhlimaan keskenään ja saavat saattajakseen Kannisen.

Miehet päättävät tyytyä kohtuuteen vanhan roomalaisen esimerkin mukaisesti: he laulavat, juovat viimeisen maljan ja särkevät lasinsa lattiaan. He ottavat ajurin ja ajelevat pitkin katuja ja puistoja Tähtitornin vuorelle, missä he kajauttavat viimeisen laulun: Oi, aika sä kvartettien. Vanha ajuri laskuttaa heitä myös 30 vuoden takaisesta maksamattomasta kyydistä, joka tapahtui Maj-Lisille pidetyn serenadin yhteydessä. Miehet tunnustavat myhäillen velkansa ja jäävät katsomaan rinta rinnan uuden päivän koittoa.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Oi, aika vanha, kultainen...! koettiin miellyttävänä tunnelmapalana, joka säästyi kritiikin ankarimmilta aseilta. "Elokuvaa katseli sangen mielellään", tunnusti P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 23.2.1942). "Se oli kautta linjan hyvää, huoliteltua työtä. Nisse Hirn [- -] osoittaa juonen kehittelyssä ja esimerkiksi repliikkien laadinnassa kehittyneensä huomattavasti sitten viime näkemän. Niinpä tarina on otollisen keskitetty ja keskustelujen asu tehostaa tyylitellysti sitä vaikuttavaa vanhanaikaista ja samalla hivenen verran surumielistä sävyä, jonka puitteissa ohjaaja Orvo Saarikivi puolestaan johdonmukaisesti pysyttää koko menon ja jonka hän jopa liikuttavan kauniina tuo esiin myös eräissä muistelmatuokioissa."

"Kokonaisvaikutus elokuvasta on myönteinen ja SF:lle kunniaksi", arvioi A. K. (Ajan Suunta 23.2.1942). "Siitä maaseudun yleisö, joka ei tunne helsinkiläistä vappukarnevaalia, saa selvän läpileikkauksen pääkaupungin vähän remuavasta, mutta kevään nuoruutta pursuavasta vapusta." "Tekotapansa puolesta elokuva vaikuttaa huolitellulta", katsoi T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 25.2.1942). "Ohjaaja Orvo Saarikivi on tehnyt sen, mitä on ollut tehtävissä. Useissa joukkokohtauksissa välähtää railakasta eloisuutta eikä miljöökuvauksestakaan puutu aitouden tunnetta."

"Vad regin framför allt fått fram var den uppsluppet muntra feststämningen", säesti H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 23.2.1942) ja jatkoi: "Visserligen fanns det kvasimoraliskt långrandiga och sentimentala partier, men dem glömde man ganska hastigt. Det var denna trolska och förtätade stämning av nordisk vårnatt, som gav filmen dess speciella, glada och vemodiga tjusning. Det var regissörens brokiga skildring av nattens festivitas, Armas Hirvonens utomordentligt sköna nattbilder, vilka levande fångade den lyriska skymningsstämningen över nordens vita stad - och sist och inte minst var det musiken, studentsångerna, som här klingade sällsynt välljudande och rika på glada och lätt melankoliska minnen."

"Kaunis kuvaus ja Martti Similän tuntehikkaaksi sikermäksi järjestämät vanhat ylioppilaslaulut ovat elokuvan vahvimpia puolia", ajatteli myös Marjatta (Sosialisti 27.2.1942), kun taas Uuden Suomen M. V. (23.2.1942) löysi kritiikin aihetta: "SF:n elokuvauutuus Oi, aika vanha, kultainen...! on ilmeisesti tarkoitettu jonkinlaiseksi ylioppilasromantiikan, kvartettien ja kevään tunnelmakuvaksi. Tämä tunnelma on tosin tavallaan saavutettu, suureksi osaksi kauniin valokuvauksen avulla, mutta sitä on viljelty niin ylenmäärin, että elokuva pitkittä puheitta on pitkästyttävä. Kaikki mitä kertomuksessa on mielenkiintoista, päättyy jo alkupuolella, ja yleensä vaikuttaa siltä kuin koko suuri työ olisi tehty ainoastaan muutamien lauluesitysten lavastamiseksi."

Näyttelijöistä sai päähuomion Urho Somersalmi, joka "loi todella miehekkään karun, suorasukaisen ja peräti suomalaisen tyypin" (O. V-hl, Olavi Vesterdahl, Aamulehti 23.2.1942). "Urho Somersalmella oli pitkästä aikaa suuri elokuvaosa", muistutti P. T-vi, "vieläpä sellainen, joka vaikutti suoraan häntä varten tehdyltä. Ja hänen ikuinen ylioppilaansa olikin sitten aivan omalaatuinen suoritus: siinä oli hiven vanhanaikaista, tälle näyttelijälle ominaista paatosta, joka kuitenkin oli juuri tähän osaan omiaan. Sitäpaitsi hänen vahva miehisyytensä hallitsi tilanteita niin vakuuttavasti, että se todella riitti kuin takeeksi tarinan uskottavuudelle silloinkin, kun eräät sinänsä helpot keikahdukset kohtaloissa eivät muutoin olisi tuntuneet mahdollisilta. Oli todella ilo katsella Somersalmea oikeassa elementissään ja toivoa sopii, että tämä ensimmäisten elokuviemme kuulu sankari useamminkin taas näkyisi valkokankaalla."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Kuuden Suomi-Filmille ohjaamansa elokuvan jälkeen Orvo Saarikivi vaihtoi talvella 1941 taloa ja siirtyi Suomen Filmiteollisuuden palvelukseen. Oi, aika vanha, kultainen...! oli hänen toinen SF-elokuvansa. Se kuvattiin pääosiltaan keväällä 1941 ja ehdittiin saattaa lähes loppuun ennen jatkosodan alkua. Sodan puhkeaminen viivästytti jälkitöitä, ja ensi-iltaan elokuva tuli helmikuussa 1942.

Käsikirjoituksen nimiölehden mukaan elokuva perustuu Matti Hällin romaaniin, josta Nisse Hirn on tehnyt kuvauskäsikirjoituksen. Hällin romaani ilmestyi kuitenkin vasta vuoden 1942 puolella, ja nimikin oli hiukan muuttunut: Oi, aika sä entinen.

Matti Hälli on tekstissään viljellyt runsaasti latinankielisiä lainauksia Horatiukselta ja Liviukselta. Romaani ja elokuva alkavat samalla tavalla, kevätpuron rannalla ilman matoa onkivasta Joonaksesta. Romaani loppuu vapunpäivään, kun Joonas lähtee junalla takaisin maalle. Elokuva puolestaan päättyy vappuaamun auringonnousuun. Käsikirjoitukseen on merkitty vielä näkymiä Kaivopuistosta ja Ullanlinnan kentältä vappupäivänä ylioppilaineen - jakso, kaikkiaan kuusi otosta, on kuvattu, mutta jätetty pois lopullisesta esitysversiosta.

Romaanissa pohjalainen isäntämies on sukunimeltään Korkala, elokuvassa Korpela.

Orvo Saarikivi itse piti tätä elokuvaa parhaana ohjaustyönään - "vaikka en tämän kummempi ylioppilas olekaan" - hänen opiskelunsa oli aikoinaan päättynyt keskikouluun. Oman käsikirjoituskappaleensa nimiösivulle tuottaja T. J. Särkkä on kirjoittanut: "Tästä elokuvasta on tehtävä Helsinki-elokuva wieniläismalliin! Siis laulun avulla, laulun ja musiikin tahdissa joustavasti ja kepeästi eteenpäin menevä filmi, josta suomalaisen elokuvan raskaus ja töksähtelevät kuvaliittymät julistetaan pannaan!"

Elokuvassa on mukana autenttisia näkymiä vapun vietosta Helsingissä 1941, ja sisäkuvia Vanhan ylioppilastalon sekä yliopiston juhlasalista ja yliopiston kirjastosta.

Elokuvan yleisömenestys oli kymmenen suurimman kaupungin teatteriesityskertojen mukaan mitaten vuoden keskitasoa tuntuvasti heikompi.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. Gute Nacht / Hyvästi
Säv. A. E. Marschner, san. trad., sov. Martti Similä
1) Es. mieskvartetti, laulu (playback, mieslaulajat ja Helsingin Teatteriorkesteri, joht. Martti Similä), 1' 15".
2) Es. Ture Ara (solistina), Hugo Hytönen, Urho Somersalmi ja Yrjö Tuominen, laulu (playback, solisti ja mieslaulajat), 1' 15".


2. Oi, aika sä kvartettien / Ajomies
Säv. trad. venäläinen, suom. san. trad., sov. Martti Similä
1) Es. mieskvartetti, laulu (playback, mieslaulajat ja Helsingin Teatteriorkesteri, joht. Martti Similä), 0' 10".
2) Es. Aku Peltonen, vihellys (100 %), 0' 10".
3) Es. Ture Ara, Hugo Hytönen, Urho Somersalmi ja Yrjö Tuominen, laulu (playback, mieslaulajat ja Helsingin Teatteriorkesteri, joht. Martti Similä), kahteen kertaan, yht. 1' 10".


3. Tanssimusiikki
Säv. tunnistamaton
Tanssiorkesteri (off, levysoitin), kahteen kertaan, yht. 1' 10".


4. Laulajain lippu
Säv. trad., san. A. Rahkonen, sov. Martti Similä
Es. Ture Ara, Hugo Hytönen, Urho Somersalmi ja Yrjö Tuominen, laulu (playback, mieslaulajat), 0' 35".


5. Gaudeamus igitur
Säv. trad. saksalainen, san. trad.
Es. Ture Ara, Hugo Hytönen, Urho Somersalmi ja Yrjö Tuominen, laulu (playback, mieslaulajat ja Helsingin Teatteriorkesteri, joht. Martti Similä), 0' 35".


6. Stjernorna tindra / Kimmeltää kirkkahat
Säv. Jacob Axel Josephson, san. trad., suom. Heikki Klemetti, sov. Martti Similä
Es. Ture Ara, Hugo Hytönen, Urho Somersalmi ja Yrjö Tuominen, laulu (playback, mieslaulajat), 1' 05".


7. "Tule häitäni tanssimaan!" / Heipparalla rallaa
Säv. ja san. trad., sov. Viljo Mikkola ja Martti Similä
Es. "ravintolayleisön mieskuoro" (playback, solisti ja mieskuoro), 1' 00".


8. Kesäillan valssi
Säv. Oskar Merikanto, sov. Martti Similä
Es. "ravintolaorkesteri" (playback, Helsingin Teatteriorkesteri, joht. Martti Similä), 1' 40".


9. Vappumakarooni
Säv. ja san. trad., sov. Martti Similä
Es. "ravintolayleisö ja -orkesteri" (playback, sekakuoro ja Helsingin Teatteriorkesteri, joht. Martti Similä), 1' 00".


10. Rullaati rullaa
Säv. ja san. trad., sov. Martti Similä
Es. "ravintolayleisö ja -orkesteri" (playback, sekakuoro ja Helsingin Teatteriorkesteri, joht. Martti Similä), 1' 10".


11. Hei vahtimestari
Säv. ja san. trad., sov. Martti Similä
Es. "ravintolayleisö", laulu (playback, sekakuoro), 0' 30".


12. O, Alte Burschenherrlichkeit / Rückblick eines alten Burschen ("Oi entisaika kultainen, nuo osakunnan päivät - -")
Säv. E. Höfling, suom. san. trad., sov. Martti Similä
Es. Ture Ara, Hugo Hytönen, Urho Somersalmi ja Yrjö Tuominen sekä ravintolayleisö", laulu (playback, sekakuoro ja Helsingin Teatteriorkesteri, joht. Martti Similä), 1' 35".

Huomautuksia:

Alkumusiikin aiheena on O, Alte Burschenherrlichkeit, loppumusiikin Ajomies sekä Gaudeamus igitur, joista jälkimmäinen myös kohtauksessa Kolmen sepän patsaan luona. Taustamusiikin aiheina ovat myös Gute Nacht ja Ol' kaunis kesäilta, säv. trad.

Vossikka-ajelun aikana kuullaan taustamusiikkina sikermä, 3' 55", jonka aiheina ovat mm. Hei, tonttu-ukot, Rullaati rullaa, Juomaripoika ja Kapteeni katsoi horisonttihin, kaikkien säv. trad.

"Ravintolayleisö" tanssii Kesäillan valssin (nro 8)ja Vappumakaroonin (nro 9) aikana.

"Ravintolaorkesteriin" kuuluu kolme viulistia, sellisti, basisti, kaksi saksofonistia, pasunisti, rumpali ja pianisti.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1641
Tarkastuspäivä
18.02.1942
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2250 m
Veroluokka
10 %
Ikäraja
S
Osia
4
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
30.11.2012
Kesto/leikattu
01:17:58
Ikäraja
S
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, YN-menetelmä
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
82 min