Harmagedon - Erään maailman loppu

Harmagedon (ruotsinkielinen nimi)
Harmagedon (rinnakkaisnimi)
Harmagedon - elokuva erään maailman lopusta (alaotsikko)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Harmagedon - Erään maailman loppu

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
K16
Näyttelijät
Henkilö Jussi Parviainen , Juska Paarma
Henkilö Aake Kalliala , Hili-Bili Huotari
Henkilö Esko Salminen , ruumishuoneen vartija
Henkilö Kari Väänänen , kaveri
Henkilö Satu Silvo , Hili-Bilin nainen
Henkilö Pirkko Mannola , Juskan äiti
Henkilö Kari Heiskanen , näyttelijä
Henkilö Jukka-Pekka Palo , Tarjan poikaystävä
Henkilö Jukka Puotila , poliisi
Henkilö Sari Mällinen , Kirsti
Henkilö Carl-Kristian Rundman , Juskan veli
Henkilö Ulla Koivuranta , humalainen nainen
Henkilö Marjut Toivanen , Kristiina, Juskan sisar
Henkilö Marko Röhr , Antsu
Henkilö Risto Autio , nuori mies, Veijo
Henkilö Heikki Luukas , narkkari
Henkilö Petteri Asikainen , Lasse, Kirstin uusi poikaystävä
Henkilö Antti Tarkiainen , spurgu
Henkilö Sarina Röhr , Tarja
Henkilö Sanna Fransman , Löpö-Leena  (poisleikattu rooli)
Henkilö Santeri Kinnunen , poika bileissä
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Kari Sara , mies metroradan alla
Henkilö Bror Wahlroos , mies metroradan alla
Henkilö Thomas Zilliacus , mies metroradan alla
Henkilö Kjell Lagerroos , tumma lyhythiuksinen mies bileissä
Henkilö Hannu Kallio , iso mies bileissä
Henkilö Hannu Eerikäinen , mies bileissä
Henkilö Wilma Schlizewski , nainen bileissä
Henkilö Kim Weckström , runkkaava mies bileissä
Tekijät
Henkilö Juha Rosma , Ohjaaja
Henkilö Kaj Holmberg , tuottaja
Henkilö Jussi Parviainen , käsikirjoitus
Henkilö Slawomir Idziak , kuvaus
Henkilö Kristina Schulgin , leikkaus
Henkilö Tero Malmberg , äänittäjä
Henkilö Ralf Örn , musiikki
Henkilö Pirjo Ristola , maskeeraaja
Henkilö Timo Heinänen , kamera-assistentti
Henkilö Jari Innanen , ääniassistentti
Henkilö Juha Tuura , valaisija
Henkilö Kjell Lagerroos , valaisija
Henkilö Marja-Liisa Raunio-Laine , kuvaussihteeri
Henkilö Kari Sara , järjestäjä
Henkilö Pekka Uotila , still-kuvaaja
Henkilö Karl von Kügelgen , erikoistehosteet  (loppuräjäytys)
Henkilö Timo Jyllikoski , rakennusmies
Henkilö Pirjo Laivuori , värinmäärittely  (MTV Oy)
Henkilö Juhani Jotuni , kuvauspäällikkö
Henkilö Milja Salomies , tuotantopäällikkö
Henkilö Tom Forsström , miksaus  (SES)
Yhteisö O. Y. Kinosto , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Jussi Parviainen , lavastus, puvustus, musiikin valinta
Yhteisö Studio Face , maskien suunnittelu
Henkilö Taru Pihlaja , tuotantosihteeri
Henkilö Pekka Pohjola , muusikko  (rummut)
Henkilö Jimi Sumén , muusikko  (kitara)
Henkilö Heikki Virtanen , muusikko  (basso)
Henkilö Ralf Örn , muusikko  (syntetisaattori)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1986
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
28.03.1986
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Adams, Nordia 3
Jyväskylä: Adams 2
Tampere: Nordia 3
Filmikopioiden määrä
4
Katsojaluku
9 450
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Mallaskadun autotunneli (Juska ampuu spurgun), metrorata Sörnäinen - Kulosaari (metrojuna), Vuosaaren ranta (Juska ampuu Tarjan poikaystävän, Juska ampuu Antsun, Juska ampuu itsensä), Soutustadionin katsomo Merikannontiellä (Tarjan poikaystävä ampuu Juskaa), puhelinkioski Hietakannaksentiellä (Juska soittaa Hili-Bilille), Hietaniemen hautausmaa (hautausmaa), Koffin vanha puisto (Juska ampuu jupit ja narkkarit), asuintalo Kiviportintie 60 (poliisit saapuvat bileisiin)

Vantaa: Mikael Rundmanin asuintalo Museokujalla (Juskan äidin talo)

Kirkkonummi: Tom Pöystin ja Tiina Brännaren asuintalon piha Brittebontiellä (Kirstin talo)

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.
Sisäkuvat
Helsinki: porraskäytävä ja Olli-Pekka Parviaisen asunto Kitarakuja 1 A (Veijon talon porraskäytävä ja asunto), porraskäytävä Kalevankatu 28 A (Juska ja humalainen nainen rakastelevat), Ristomatti Ratian asunto Ehrensvärdintie 4-6 B 11 (Juska tappaa Tarjan), Kaj Holmbergin työhuone (Hili-Bili puhelimessa) ja ovi rappukäytävään (Hili-Bilin nainen ovella) Skandia-Filmi Oy:ssä Töölönkatu 56, Isa Kukkapuron asunto Mariankatu 13 b A (Hili-Bilin naisen asunto), Vicino Oy Luotsikatu 12 (Hili-Bilin asunnon eteinen), Aake Kallialan asunto Laivastokatu 12 (Hili-Bilin asunnon keittiö ja kylpyhuone), huoneisto Kiviportintie 60 (bileet)

Vantaa: Mikael Rundmanin asuintalo Museokujalla (Juskan äidin talo)

Kirkkonummi: Tom Pöystin ja Tiina Brännaren asuintalo Brittebontiellä (Kirstin asunto)

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.
Studiot
Helsinki: Warranttimakasiini K 11 Katajanokanlaituri 7 (ruumishuone)

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.
Kuvausaika
14.10. - 8.11.1985 (12 kuvauspäivää)

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.

Sisältöseloste
"Kun minä tapoin Tarjan, minun maailmani kuoli minulta", aloittaa Juska Paarma. "[- -] Kun minä tapoin, minä kuvittelin olevani Jumala, siksi etten tiennyt, miten olla ihminen. Niin minun oli tultava takaisin, otettava päälleni kaikkien ihmisten kuolinsyyt ja tapettava heidät siihen."

Juska katselee kuollutta miestä ruumishuoneella ja kertoo valkotakkiselle vartijalle, että mies oli ampunut hänet ja itsensä, kun hän oli humalassa tappanut miehen tyttöystävän Tarjan. Vartija antaa Juskalle valkoisen haulikon ja käskee tulla takaisin sitten kun ihmiset loppuvat.

Juska ampuu ohi kulkiessaan spurgun ja menee tapaamaan nuorta miestä, joka on yrittänyt itsemurhaa. Miehellä on kaikkea, mutta hän tietää kuolevansa kohta. Juska ampuu hänet ja yrittää mennä kotiinsa. Naapurissa asuva humalainen nainen kertoo, että asunnossa asuu nyt toinen, ja pyytää Juskan porrastasanteelle rakastelemaan. Ennen kuin Juska ampuu hänet, nähdään muistikuvina, kuinka Juska nai kuollutta Tarjaa.

Juska soittaa ystävälleen Hili-Bilille ja sanoo tulevansa käymään, mutta menee ensin Hili-Bilin naisen luokse. Nainen sanoo Hili-Biliä mustasukkaiseksi ja estelee aluksi, kun Juska haluaa rakastella, mutta miehen kävellessä pois huutaa: "Älä jätä mua näin lähelle!" Juska ampuu naisen vastapäisen talon katolta ja menee Hili-Bilin luo. Hili-Bili ja hänen kaverinsa sanovat kaikkien olleen huolissaan Juskasta kun tästä ei kuulunut mitään.

Hautausmaalla Juska sanoo kaverin olevan hänen paikallaan Hili-Bilin maailmassa ja ampuu hänet. Hili-Bili saapuu paikalle ja sanoo, että häntä vituttaa huumorintajuttomuus ja avuttomuus. Hänestä ihmisten pitäisi osata tappaa itsensä.

Juska ampuu kehonrakentajaystävänsä Antsun, kun tämä poseeraa auton katolla parhaassa asennossaan, ja menee tapaamaan äitiään. Humalainen äiti sanoo pelkäävänsä kuolemaa ja väittää, ettei ole ollut huono äiti. Juska ampuu hänet ja lohduttaa pikkuveljeään ennen kuin ampuu tämänkin. Lopuksi hän ampuu rukoilevan sisarensa, joka uskoo pääsevänsä taivaaseen.

Ammuttuaan joukon satunnaisia ohikulkijoita Juska menee bileisiin, joissa keskustellaan näyttelemisestä, ja alkaa ammuskella. Paikalle saapuu poliisi, joka ampuu Juskaa, mutta tämä ei haavoitu vaan tappaa poliisin.

Juska menee entisen tyttöystävänsä Kirstin luo. Nainen yrittää ensin ajaa hänet pois mutta tunnustaa lopulta, että kaikki on tuntunut turhalta heidän eronsa jälkeen. Juska sanoo heidän olleen liian sopivia toisilleen. Hän ampuu ensin Kirstin uuden poikaystävän Lassen ja lopulta myös Kirstin, joka anelee: "Anna mulle vielä, rakas, anna mulle vielä!"

"Ja nyt minulla oli jäljellä enää minun maailmani viimeinen ihminen", kertoo Juska, "ja minun oli tapettava hänetkin, vaikka hän oli parhaani, sillä tappaessani ensimmäisen minä ymmärsin, ettei ensimmäisellä ja viimeisellä ihmishengellä ole mitään eroa." Hän istuu juopottelevan ja puheliaan Hili-Bilin kanssa hautausmaalla. Miehet painivat veljellisesti, ja Hili-Bili nauraa itsensä melkein kuoliaaksi ja huutaa: "Nyt, Juska, nyt!". Juska ampuu hänet ja sen jälkeen itsensä.

Ruumishuoneen vartija ottaa Juskalta haulikon ja sanoo: "Terve!" Juska jää makaamaan ruumispöydälle.

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"Elokuvassa on paljon näyttelijöitä ja vuoropuhelua, mutta oikeastaan se on yhtä Juska Paarman tuskaista yksinpuhelua", arvioi Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 27.3.1986), "painia minän, maailman ja Jumalan kanssa. On vaikea elää, on paha olla - tämä ei tule minään yllätyksenä Parviaisen työtä seuranneelle, niin kuin ei sekään että Parviainen on suureellinen, itsekeskeinen ja yksiraiteinen ja että häntä ei voi juuri moittia tekopyhyydestä, sievistelystä tai liian innokkaasta naisnäkökulman harrastuksesta. Yllättävää sen sijaan on, että elokuva kaikkine näine eväineen, kaikessa sotkuisuudessaan, karheudessaan ja hulluudessaan jotenkin toimii: katsoja jotenkin uskoo Juska Paarman sekopäiseen olemassaoloon tai sen takana olevien tunteiden ja tuntemusten vilpittömyyteen."

Jarmo Valkolan (Keskisuomalainen 8.4.1986) mielestä tietyt "ekspressionistiset näkymät leimaavat Harmagedonin elokuvallista toteutusta. Jotkut yölliset hautausmaanäkymät ovat punertavassa visualismissaan paikoin tehokkaitakin, sillä tuo maisemallinen autius luo oivaa kaikupohjaa Paarman repivälle eksistentialismille. Näin saattaa hetkellinen elokuvallinen intensiteettikin syttyä, mutta varsin usein se katkeaa johonkin naivistiseen ja alkeelliseen elämänpohdiskeluun, mitä Harmagedonissa on aivan riittämiin. Rytmisesti on Harmagedon rakennettu shokeeraavuuden kaikkivaltiudelle, ja tässä mellastuksessa ei ole aikaa etsiytyä tuhovietin ajatuksellisille tasoille."

"Katsoja, joka ei ole nähnyt Juska Paarmaa teatterissa, ei ymmärrä Juskan syitä", arveli Osmo Peltonen (Kansan Uutiset 28.3.1986), "sillä elokuvan ihmiset jäävät hahmottomiksi. Juskan heiluminen haulikkonsa kanssa vaikuttaa päättömältä. [- -] Lahkolaissaarnaajien tavoin Parviainen on halunnut ravistella ihmisiä tajuamaan oman tilansa, sen että tuomiopäivä on nyt. Harmagedonissa on kuitenkin enemmän sekavaa nihilismiä kuin puhdistavaa kirkkautta."

Myös Helena Ylänen (Helsingin Sanomat 28.3.1986) piti elokuvaa lähes mahdottomana ymmärtää, "ellei ole aiemmin nähnyt ainakin Jumalan rakastajaa. Harmagedon ei kuitenkaan selittele mitään, ei esittäydy katsojalle, ei tunne mitään seuratapoja, ei seuraa mitään normeja. Epäkiinnostava tai harmittava se ei kuitenkaan ole, sillä se hehkuu Parviaisen omaleimaista charmia. [- -] Filmi on nautittavasti tyylitelty, oman pienuutensa koko ajan tyylikkäästi huomioonottava."

"- Rajua, toi on varmaan selkeästi tän, tän... konsensuksen vastaista", parodioi Antti Lindqvist (Katso 14/1986). "Mua ainakin nyppii tää nykyinen, kun kaikki on samaa mieltä, on vaan mammonaa, pintaa, paskaa... [- -] - Niin. Äh, kun ei voi olla oikein mitenkään. Kaikki on vaan olemassa, niillä ei oo hajuakaan kunnon ahistuksesta."

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.
Taustaa
Elokuvan alkuteksteissä lukee, että kyseessä on "Jussi Parviaisen Harmagedon", ja lopputeksteissä ilmoitetaan: "elokuvaohjaus Juha Rosma". Kirjailija-näyttelijä Jussi Parviainen (s. 1955) ja ohjaaja Juha Rosma olivat olleet yhteistyössä ennenkin, sillä Rosman lyhytelokuva Jeesuksen pojat (1982) perustui Parviaisen käsikirjoitukseen. Harmagedon, alaotsikoltaan Erään maailman loppu, oli kuitenkin ennen muuta Parviaisen elokuva, jossa Rosma toimi lähinnä teknisenä ohjaajana: idea, käsikirjoitus, pääosa, lavastus, puvut ja pitkälle koko toteutus olivat Parviaisen vastuulla. "Jonkun täytyi johtaa ja lopputulos oli minun hallinnassani", Parviainen korosti Ilta-Sanomien (19.3.1986) haastattelussa, jossa hän myös kertoi valinneensa muut näyttelijät sekä kuvauspaikat ja istuneensa leikkauspöydän takana alusta loppuun. Samassa yhteydessä Parviainen paljasti, että "Harmagedonin dramaturgia on hahmottunut vasta leikkauspöydällä". Elokuva kuvattiin 12 päivässä loka-marraskuussa 1985. Parviainen kirjoitti kohtausten dialogit sitä mukaa kun kuvaukset etenivät, Aake Kalliala improvisoi osittain omat vuorosanansa. Sanna Fransmanin poisleikatusta Löpö-Leenan roolista on jätetty otos traileriin.

Juha Rosmalla oli opiskeluaikaisia suhteita Puolaan, mistä kuvaajaksi saatiin Slawomir Idziak, sittemmin mm. Krzysztof Kieslowskin kuvaaja, joka kehitteli erikoissuodattimiensa käyttöä esimerkiksi Kieslowskin elokuvassa Krótki film o zabijaniu / Lyhyt elokuva tappamisesta (1987).

Harmagedonin taustalla oli Parviaisen kolme näytelmää, joissa hän oli esittänyt ja kehittänyt Juska Paarma -hahmoaan: Diletantti Helsingin Ylioppilasteatterin esityksenä ja Leena Havukaisen ohjauksena 1983, Jumalan rakastaja Ryhmäteatterin esityksenä ja Arto af Hällströmin ohjauksena 1984 sekä Valtakunta Intimiteatterin esityksenä ja Antti-Einari Halosen ohjauksena 1985. Parviaisen mukaan Harmagedon oli jatkoa ja "väistämätön päätös" (Ilta-Sanomat 19.3.1986) tälle kohua herättäneelle näytelmätrilogialle, mutta hän palasi vielä Juska Paarman tarinaan näytelmässä Moniminä vuonna 1994.

Lehdistötiedotteessa ilmoitettiin, mistä elokuva oli saanut nimensä: "Harmagedon tarkoittaa alunperin Megiddon vuorta, jossa Ilmestyskirjan 16:16 mukaan aikojen lopussa tapahtuu ratkaiseva taistelu Jumalan valtakunnan ja maailmanvaltojen välillä." Samassa esitteessä Parviainen jatkoi, että "elokuva päättyy totaaliseen hävitykseen, erään maailman loppuun, koska kukaan ei noussut vastarintaan, kukaan ei ottanut vastuuta, kellään ei ollut moraalista rohkeutta nousta kapinaan".

Parviaisen tekijyys korostui myös hänen oman aviokriisinsä tilityksessä Yksinteoin (1990), jossa "teknisenä ohjaajana" toimi Pekka Lehto.

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.
Musiikki
1. Requiem KV 626
III osa Sequentia (Dies Irae)
Säv. Wolfgang Amadeus Mozart
1) Sinfoniaorkesteri (off, alkutekstit), 0' 55".
2) Sinfoniaorkesteri ja kuoro (off), 0' 35".


2. Tarja
Säv. ja san. Raul Reiman, sov. Jori Sivonen
Kake Randelin, laulu, ja yhtye (off), kolmeen kertaan, yht. 6' 55".
Levytys:
Kake Randelin; Finnlevy FL 5103,
1982.


3. La fleur que tu m'avais jetée / Don Josén Kukkaisaaria oopperasta Carmen
Säv. Georges Bizet, libretto Prosper Mériméen novellin Carmen mukaan Henri Meilhac ja Ludovic Halévy
Beniamino Gigli, laulu, ja oopperaorkesteri (off), 3' 45".


4. Täällä Pohjantähden alla
Säv. trad., san. Jaakko Juteini
Es. Marjut Toivanen, laulu (100 %), 0' 35".


5. Ruhe sanft, mein holdes Leben / Zaïden aaria oopperasta Zaïde KV 344
Säv. ja libretto Wolfgang Amadeus Mozart
Kiri Te Kanawa, laulu, ja oopperaorkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 3' 15".

Huomautuksia:
Tarjan kolmas kerta soi lopputekstien aikana.

Ralf Örn on säveltänyt elokuvaan lähinnä tehostemusiikkia.

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.
Kiitokset
Studio Face, Liikuntapiste, Ristomatti Ratia
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
25557
Tarkastuspäivä
18.03.1986
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
1945 m
Kesto/leikattu
71 min
Veroluokka
10 %
Ikäraja
K16
Osia
4
Tekniset tiedot
Väri
väri, Fujicolor
Ääni
ääni
Kuvasuhde
1,66:1
Kesto
71 min