Ryhmy ja Romppainen

Ryhmy och Romppainen (ruotsinkielinen nimi)
Ryhmy and Romppainen (englanninkielinen käännösnimi)
Ryhmy et Romppainen (ranskankielinen käännösnimi)
Ryhmy und Romppainen (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tiedätkö elokuvan filmauksista? Tunnistatko sivuosia esittäviä henkilöitä? Tunnistatko elokuvantekijöitä?

Ryhmy ja Romppainen

Risto Orkon ohjaama, Matti Kurjensaaren ja Ilmari Unhon käsikirjoittama komedia Ryhmy ja Romppainen (1941) pohjautuu Armas J. Pullan romaaniin. Sota-aikaan sijoittuvassa tarinassa vääpeli Kalle Ryhmy (Oiva Luhtala) ja vänrikki Ville Romppainen (Reino Valkama) sekä Mörökölli-kissa matkaavat rintamalta lomalle Helsinkiin. Resiinalla reissaava kolmikko pelastaa lumihangesta salaperäisen kaunottaren Doran (Kirsti Hurme) ja argentiinalaisen sotareportterin Santa Rosan (Ville Salminen), jotka johdattavat jermut sotasalaisuuksia metsästävän kansainvälisen vakoiluliigan jäljille.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Henkilö Reino Valkama , vänrikki Ville Romppainen
Henkilö Oiva Luhtala , vääpeli Kalle Ryhmy
Henkilö Kirsti Hurme , Dora Rastola
Henkilö Ville Salminen , Santa Rosa, argentiinalainen sanomalehtimies
Henkilö Santeri Karilo , Kars, kansainvälinen seikkailija
Henkilö Sasu Haapanen , Virt, kansainvälinen seikkailija
Henkilö Paavo Jännes , eversti Rastola
Henkilö Kullervo Kalske , luutnantti Kanerva, everstin adjutantti
Henkilö Vilho Siivola , Santtu, autonkuljettaja
Henkilö Hannes Häyrinen , Jallu, ullakkovaras
Henkilö Salli Karuna , rouva Hölppänen
Henkilö Arvo Lehesmaa , johtaja Hölppänen
Henkilö Kerttu Salmi , majatalon emäntä
Henkilö Irja Rannikko , Manta, Manti, Hölppästen palvelija
Henkilö Jussi Piironen , konstaapeli
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Ossi Korhonen , hovimestari
Henkilö Hannes Hako , tarjoilija
Henkilö herra Kämäräinen , talonmies
Henkilö Varma Lahtinen , Alma, Santun morsian
Henkilö Matti Aro , mies tehtaalla
Henkilö Hannes Veivo , toinen mies
Henkilö Irja Koskinen , tanssisolisti
Henkilö Alex. Saxelin , tanssisolisti
Henkilö Pentti Saares , Strogos
Henkilö Into Lätti , merimiestanssija
Henkilö Armand Lohikoski , Muukalaisklubin eteisvahtimestari
Henkilö Robert Nikko , tanssisolisti
Henkilö Holger Salin , hovimestari
Henkilö Ema Vinermo , kokki
Henkilö Paavo Honkamäki , tarjoilija
Henkilö Joel Asikainen , kokki
Henkilö Einari Ketola , baarimestari
Henkilö Rakel Linnanheimo , yökerhon laulajatar
Henkilö Taito Mäkelä , tarjoilija
Henkilö Kaarlo Hiltunen , apashitanssija
Henkilö Matti Aulos , komisario
Henkilö Emma Väänänen , everstin sisäkkö
Muut esiintyjät
Tanssitytöt: Suomalaisen Oopperan baletti (Lähde: SKF 2) , muutesiintyjät
Tekijät
Henkilö Risto Orko , Ohjaaja
Henkilö Erik Blomberg , kuvaus
Henkilö Uno Pihlström , kuvaus
Henkilö Georg Brodén , äänittäjä
Henkilö George de Godzinsky , musiikki
Henkilö Roy , lavastus
Yhteisö Suomi-Filmi Oy , levittäjä
Yhteisö Suomi-Filmi Oy , levittäjä
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Yhteisö VLMedia Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Matti Schreck , tuottaja
Henkilö Matti Kurjensaari , käsikirjoitus
Henkilö Ilmari Unho , käsikirjoitus
Henkilö Risto Orko , leikkaus
Henkilö Rakel Linnanheimo , naamiointi
Henkilö Risto Orko , tuotantopäällikkö
Henkilö Väinö Tulosmaa , studiopäällikkö
Henkilö Niilo Harju , kamera-assistentti
Henkilö Pentti Lintonen , kamera-assistentti
Henkilö Eino Oksanen , äänitysassistentti
Henkilö Pentti Pihlaja , järjestäjä
Henkilö Irene Kallioniemi , kampaaja
Henkilö Kosti Lehtinen , valokuvat
Henkilö Eero Troberg , valokuvat
Henkilö Toivo Grönroos , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Paavo Honkamäki , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Eino Laakso , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Yrjö Liukkonen , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Frans Nieminen , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Arvo Pietarsaari , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Lauri Saarinen , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Emil Turunen , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Kerttu Mustonen , laulujen sanoitus  (musiikikappale Laulu laiturilla)
Henkilö George de Godzinsky , muusikko  (orkesterin johto)
Henkilö Kirsti Hurme , muusikko  (laulu)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
1 464 741 mk
Julkaistu
1941
Alkuperäisteos
Armas J. Pulla: "Jees, punamultaa!" sanoi kersantti Ryhmy. Hämeenlinna: Karisto, 1940. (romaani)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
16.11.1941
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Kino-Palatsi, Scala
Jyväskylä: Elohuvi, Salome
Kuopio: Scala
Oulu: Bio Kiistola
Pori: Kino-Palatsi
Tampere: Kino-Palatsi
Turku: Kino-Palatsi
Filmikopioiden määrä
10 (arvio)
Muut näytökset
  • 02.12.1941 Vaasa: Gloria ensi-iltakierros
  • 04.01.1942 Lahti: Ilves ensi-iltakierros
  • 12.04.1942 Viipuri: Scala ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 28.11.1989 YLE TV1 Katsojia: 293 000
  • 11.03.1994 YLE TV2 Katsojia: 590 000
  • 29.09.1999 YLE TV1
  • 13.06.2006 YLE TV2
  • 10.08.2010 YLE TV2
  • 23.04.2012 YLE TV1
  • 11.11.2013 YLE TV1
  • 21.04.2015 YLE TV1
  • 20.07.2017 Yle TV1
  • 16.03.2020 Yle TV1
  • 25.09.2020 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Espoo: Kauklahden rautatieasema (Ryhmy ja Romppainen lähdössä lomalle), junarata Espoo - Kauklahti - Kirkkonummi (juna matkalla)

Helsinki: Pasilan alaratapiha (Ryhmyn ja Romppaisen lähtö resiinalla), Hotelli Klaus Kurki Bulevardi 2 (ravintola), Merikatu 37-39 sekä Hernesaarenkatu 3:n edusta, piha ja porttikäytävä (hotellin ja Hölppästen asuintalon pihapuolen katu, edusta, piha ja porttikäytävä)

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Sisäkuvat
Helsinki: Grand Hotellin portaikko Mikonkatu 17 (hotellin ja Hölppästen asuintalon portaikko)

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Studiot
Helsinki: Suomi-Filmin Munkkisaaren ja Salmisaaren studiot

Elosepon studio Pikku Satamakatu 6

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Kuvausaika
Talvi 1941

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Sisältöseloste
Vääpeli Ryhmy ja vänrikki Romppainen matkaavat rintamalta lomalle Helsinkiin. Asemalla he astuvat viimeiseen vaunuun, joka kuitenkin on irrotettu junasta, ja joutuvat jatkamaan matkaa resiinalla. Samaan aikaan junassa on kysymys sotasalaisuuksista: eversti Rastolalta on viety tärkeitä papereita, joista salaperäinen kaunotar Dora yrittää käydä kauppaa kahden epäilyttävän herrasmiehen, Karsin ja Virtin kanssa. Miehet heittävät Doran junasta ja hänen peräänsä argentiinalaisen sotareportterin Santa Rosan, joka on onnistunut ottamaan valokuvan tapahtuneesta. Ryhmy ja Romppainen poimivat molemmat resiinan kyytiin.

Helsingissä Ryhmy ja Romppainen päätyvät ravintolaan, jossa he jälleen tapaavat Doran Karsin ja Virtin seurassa. Kun niin ikään paikalle osuva Santa Rosa näkee miehet, hän tunnistaa heidät valokuvansa konniksi ja hälyttää Ryhmyn ja Romppaisen turhaan takaa-ajoon. Hotellihuoneen ikkunasta kiikaroidessaan Ryhmy kuitenkin näkee Doran, Karsin ja Virtin oleskelevan vastapäisen talon huoneistossa. Ystävykset epäilevät vakoilua ja kiirehtivät paikalle: yllätys antaa heille aluksi yliotteen, mutta Santa Rosan ilmaantuminen aiheuttaa hämmingin ja tappelun, jonka seurauksena Kars ja Virt Doran avustuksella vangitsevat kumppanukset ullakolle ja sulkevat Santa Rosan vaatekaappiin.

Ryhmy ja Romppainen vapautuvat, kun ullakolle saapuu murtovaras, joka osoittautuu heidän sotakaverikseen Jalluksi. Portaikossa miehet erehtyvät ovesta ja joutuvat johtaja Hölppäsen asuntoon, juopottelevaa miestään höykyttävän vaimon uhreiksi. Jallu tiirikoi ystävänsä oikeaan huoneistoon, jonka ovelle rouva Hölppäsen hälyttämä poliisi pian koputtaa. Dora, Kars ja Virt säikähtävät ja pakenevat takaovesta, kun taas Ryhmy, Romppainen ja heidän komerosta löytämänsä Santa Rosa huiputtavat poliisia onnistuen livahtamaan pääovesta ja piiloutumaan ulkopuolelle pysäköidyn Pesula Klaaran kuorma-auton laatikoihin.

Auto ajaa hylätylle tehtaalle: perillä paljastuu, että myös Dora, Kars ja Virt ovat paenneet laatikoissa. Ryhmy ja Romppainen joutuvat jälleen konnien vangeiksi. Santa Rosa jää huomiotta mutta onnistuu pian aikaansaamaan hämmingin, jonka kuluessa Dora saa siepatuksi tärkeät paperit. Kars ja Virt suunnittelevat pakenevansa aamunkoitteessa ja aikovat tehdä selvää vangeistaan. Dora tarjoutuu tehtävään, antaa paperit Ryhmylle ja ampuu kolme kertaa ilmaan. Kun Virt ei löydä papereita, Dora uskottelee, että Kars on pettänyt kumppaninsa ja saa Virtin lähtemään tämän perään Muukalaisklubille, missä Karsin on määrä hankkia väärennetyt passit. Tärkeiden paperien osoittautuessa pelkiksi sanomalehdiksi Ryhmy, Romppainen ja Dora lähtevät niin ikään Muukalaisklubille.

Naamiaisjuhlaa viettävällä klubilla Ryhmy ja Romppainen sekaantuvat ensin tanssijoiden joukkoon ja ryhtyvät sitten tainnuttamaan keittiöhenkilökuntaa. He pukeutuvat baarimestariksi ja tarjoilijaksi, kun taas Dora esiintyy laulajattarena. Kars ja Virt ovat tappelun jälkeen selvittäneet väärinkäsityksensä ja käyvät yhdessä Romppaisen kimppuun, jota Ryhmy ryhtyy pelastamaan. Kesken kaiken valot sammuvat ja paikalle hälytetty poliisi pidättää sekä konnat että Ryhmyn ja Romppaisen.

Kars ja Virt eivät kuitenkaan tunnusta mitään: papereita ei ole löytynyt ja eversti Rastola on epätoivoinen. Hänen adjutanttinsa, nuori luutnantti Kantola ja Dora lohduttavat toisiaan. Ryhmy ja Romppainen vapautuvat ja saavat kutsun everstin luo, joka kiittää miehiä ja paljastaa, että Dora on hänen tyttärensä. Vasta tällöin Ryhmy kaivaa paperit saappaastaan ja ilonpito voi alkaa: "Isä, sinä olet pelastettu", Dora huudahtaa ja suutelee kiitokseksi Romppaista - "esimies ensin" - ja Ryhmyä. Santa Rosa keskeyttää valokuvauksellaan jälkimmäisen suudelman: "Jees", sanoo Dora ja syventyy asiaan uudelleen.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Armas J. Pullan sotasankarit toivotettiin tervetulleiksi valkokankaalle, vaikka elokuvaan liitettiin myös varauksia. "Ryhmy ja Romppainen on vauhdikas kevyen sarjan hulluttelu", luonnehti S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 16.11.1941), "jonka meno aluksi tuntuu hiukan hapuilevalta, mutta käy sitten yhä kiinteämmäksi ja muodostuu loppupuolella varsin ehyeksi. Juoni tosin toisinaan tekee melkoisia hyppäyksiä ja filmin tekijä (tai tekijät) on monin paikoin luottanut katsojan kykyyn täyttää aukot, mutta tämänlaatuisessa elokuvassa se ei kuitenkaan tunnu häiritsevän. Päinvastoin, katsoja heittäytyy vallan vastustamattomasti Ryhmyn ja Romppaisen vietäväksi ja hyväksyy kiitollisena suomalaiselle elokuvalle melko harvinaisen toiminnan vilkkauden. Mieluista on todeta myös elokuvaan sisältyvä tosisuomalainen, reima sotilashenki."

"Käsikirjoituksen puutteista huolimatta on Ryhmy ja Romppainen monessa mielessä ansiokas elokuva", kiitti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 18.11.1941). "Risto Orkon ohjaus on huoliteltua työtä ja valokuvaajat Erik Blomberg ja Uno Pihlström ovat toisinaan suorastaan herkutelleet kameroillaan. Lisäksi kohottaa vielä edullista vaikutelmaa nimimerkki Royn rakennelmat, joista varsinkin muukalaisklubin muutamat interiöörit edustavat suorastaan kansainvälistä eleganssia."

"Todellisen taiteilijan" ja "mestarin" työnä piti H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 17.11.1941) elokuvan ohjausta ja jatkoi kuvauksesta: "En utomordentligt smidig och sensitiv medhjälpare i sitt regiarbete har Orko haft i Erik Blomberg. De fotografiska impulser han i tiderna mottog ur Pabsts Tiggaroperan har han nu smält och omsatt i fullt självstängig artistisk form. Man har nöje av detta utsökta, på en gång sensuella och raffinerade spel av ljus och skuggor och halvdagrar i hans kameraarbete."

"Ohjaajan ja käsikirjoituksen tekijän ote on oikea", koki O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 17.11.1941), "mutta he eivät ole jaksaneet toteuttaa sitä loppuun saakka ja ovat erehtyneet muutamiin mauttomuuksiin ja liioitteluihin [- -]. Mutta tällaisenaankin katselee Ryhmyä ja Romppaista mielellään, varsinkin kun osat ovat Reino Valkaman ja Oiva Luhtalan käsissä, jotka selviytyvät vaikeimmistakin tilanteista synnynnäisellä nokkeluudella ja rempseällä huumorin täyttämällä, oikean suomalaisen sotilashengen ryydittämällä reipasotteisella toiminnalla."

"Sotasankareista Reino Valkaman Romppainen oli kerrassaan erinomainen suoritus, joka katsomossa herätti ansaittua riemua", kirjasi S. S. "Häntä säesti kiitettävästi Oiva Luhtala Ryhmynä. Kirsti Hurme elokuvan salaperäisenä naisena vakiinnutti jälleen mainettaan yhtenä suomalaisen filmin erikoislaatuisimmista ja lahjakkaimmista näyttelijättäristä. Santeri Karilo ja Sasu Haapanen loivat kumpikin uskottavan kansainvälisen konnatyypin. Sen sijaan Ville Salminen argentiinalaisena sanomalehtimiehenä liioitteli etelämaisuuttaan hulluttelunkin puitteissa."

Myöhempien aikojen tv-arvioissa Ryhmy ja Romppainen nähtiin "ripaleena kulttuurihistoriaa" (A-A. Tuominen eli Arja-Anneli Tuominen, Kansan Uutiset 28.11.1989), joka "kestää hyvin vertailun esimerkiksi silloisten Abbott & Costello -farssien kanssa" (Tapani Maskula, Turun Sanomat 11.3.1994). Toisaalta Arto Pajukallio (Katso 48/1989) ei pitänyt elokuvaa "kovin kiinnostavana" ja Antti Lindqvist (Katso 10/1994) luonnehti sitä "laahaavasti kerrotuksi, loogisesti onnahtelevaksi tarinaksi": "Ryhmy ja Romppainen on tanssiesityksillä ja naamiaishuveilla ryyditetty tyyppigalleria, jossa huudetaan ja mekastetaan korviasärkevästi."

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Taustaa
Kirjailija Armas J. Pullan talvella 1940 ideoimat suruttomat sotasankarit Ryhmy ja Romppainen nousivat romaaniversioina niin suuriin myyntilukuihin, että ne kiinnostivat myös elokuvantekijöitä. Suomi-Filmi tuotti ja Risto Orko ohjasi romaanien pohjalta vuosina 1941 ja 1943 elokuvat Ryhmy ja Romppainen sekä Jees ja just. Kimmo Laineen (Filmihullu 3/1989) mukaan: "Päähenkilöiden luonteenpiirteet vakiintuivat nopeasti: Molemmat olivat urheita ja viisaasti höperöitä, mutta kavahtivat turhantärkeyttä, byrokratiaa, kansanhuoltoa ja korkeita herroja, perin populistisia sankareita siis. Ryhmyllä oli Mörököllinsä ja sipuliviinansa ja hän sanoi 'jees', kun Romppainen taas totesi 'juu' ja 'just'. Kumpaisenkin tärkein ase oli puukalikka. Vakiokuviot siis pysyivät ja tarvittavat variaatiot sommiteltiin hienovirityksessä."

Ensimmäisen elokuvan lähtökohdaksi otettiin sarjan toinen romaani "Jees, punamultaa!" sanoi kersantti Ryhmy, missä kaverukset seikkailivat talvisodan aikana Laatokan rintamalla. Talvella 1941 kuvattu elokuva sijoittuu kuitenkin lähinnä Helsinkiin, ja romaanista pääsi juonikuvioon mukaan Ryhmyn ja Romppaisen lisäksi vain argentiinalainen sanomalehtimies Santa Rosa. Suomi-Filmin Uutisaitassa ohjaaja kertoi lokakuussa 1942: "Filmaus tapahtui meille raskaan välirauhan aikana, jolloin emme luonnollisestikaan voineet elokuvata itse talvisodan tapahtumia, kuten ajatus ensin oli, ja siksi koetettiin filmin roistoista tehdä läpinäkyviä ryssiä - ei sentään niin läpinäkyviä, että kansainväliset suhteet olisivat pahenneet." Elokuvan tehdasympäristökohtauksissa näkyvä seinäkalenteri ajoittaa tapahtumat marraskuun 30. päivän 1940 ympärille.

Elokuvan alkuteksteissä kuvaaja Uno Pihlströmin sukunimi on virheellisesti muodossa Philström ja George de Godzinskyn etunimi muodossa Georges.

Kirjailija itse oli lopputulokseen hieman pettynyt: "Minulla oli muuten tilaisuus nähdä filmini; se ei erikoisesti minua miellyttänyt. Se oli enemmän kurjensaarimainen kuin pullamainen. En kiellä Kurjensaaren kykyjä, mutta ei hän ilmeisesti oikein ymmärrä Ryhmyä ja Romppaista, ja mielestäni melko kiinteän juonen hän on omituisesti hajoittanut omilla välipaloillaan, joita Orko on vielä lisäillyt. Mutta kuuluhan se menevän yleisöön, joten siitä lienee hyötyä kirjojenkin menekille." (Kimmo Laine, Filmihullu 3/1989)

Ensi-iltaa kaavailtiin aluksi toukokuuhun 1941, mutta kuvausvaiheen pitkittyminen lykkäsi sitä ensin elokuuksi ja jatkosodan puhkeamisen jälkeen vielä pitemmälle. Ensi-iltansa Ryhmy ja Romppainen sai vihdoin marraskuun puolivälissä 1941 yhtaikaa seitsemässä kaupungissa. Yleisömenestys oli vuoden kolmanneksi paras. Elokuvan tuotantokustannukset peittyivät elokuussa 1942.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Musiikki
1. Alkusoitto
Säv. George de Godzinsky
Viihdeorkesteri (off), 2' 30".


2. Anssin Jukka / Härmän häät / Härmässä häät oli kauhiat
Säv. ja san. trad.
1) Es. Oiva Luhtala ja Reino Valkama, laulu (100 %), 0' 20".
2) Es. Reino Valkama, laulu (100 %), 0' 05".


3. Muurari / Kevät toi, kevät toi muurarin
Säv. trad.
Es. Vilho Siivola, vihellys ja hyräily (100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 25".


4. E luce van le stelle, Cavaradosin aaria oopperasta Tosca
Säv. Giacomo Puccini
Es. Sasu Haapanen, vihellys (100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 25"


5. Tanssimusiikki 1
Säv. George de Godzinsky
Es. tanssiorkesteri (playback ja off, joht. George de Godzinsky), 2' 05".


6. Fanfaari
Säv. George de Godzinsky
Es. tanssiorkesteri (playback, joht. George de Godzinsky), 0' 05".


7. Tanssimusiikki 2
Säv. George de Godzinsky
Es. tanssiorkesteri (playback ja off, joht. George de Godzinsky), kahteen otteeseen, yht. 3' 25".


8. Tanssimusiikki 3
Säv. George de Godzinsky
Es. tanssiorkesteri (off), 0' 40".


9. Laulu laiturilla
Säv. George de Godzinsky, san. Kerttu Mustonen
Es. Kirsti Hurme, laulu sekä tanssiorkesteri (playback), 3' 30".


10. Loppumusiikki
Säv. George de Godzinsky
Viihdeorkesteri (off), 0' 40".

Huomautuksia:
Oiva Luhtala matkii puhelauluna Sydämeni laulua, säv. Jean Sibelius, san. Aleksis Kivi: "Siin' on lapsen lysti olla" (100 %), 0' 05".

Tanssimusiikki 1:n (nro 5) aikana tanssii solistipari, Tanssimusiikki 2:n (nro 7) aikana balettikuoro, Tanssimusiikki 3:n (nro 8) aikana "juhlijat".

Reino Valkama viheltelee (100 %), 0' 05", ja taustalta kuuluu viheltelyä (100 %), 0' 10".

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1616
Tarkastuspäivä
07.11.1941
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
79 min
Kesto/leikattu
2160 m
Veroluokka
10 %
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 3a
Osia
4
Tarkastusnumero
T-01616
Tarkastuspäivä
24.03.1992
Formaatti
video
Pituus/leikattu
75'49"
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 3a
Osia
1
Tarkastuttaja
Suomi-Filmi Oy
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
22.12.2015
Kesto/leikattu
01:14:17
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
79 min
Kieli (VOD)
suomi