Totinen torvensoittaja

Den Allvarlige hornblåsaren (ruotsinkielinen nimi)
The Solemn Hornblower (englanninkielinen käännösnimi)
Un Joueur de trompette sérieux (ranskankielinen käännösnimi)
Der Ernste Trompeter (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko helsinkiläisen elokuvan esiintyjiä?

Totinen torvensoittaja

Orvo Saarikiven ohjaama komedia Totinen torvensoittaja (1941) perustuu Agapetuksen (Yrjö Soini) romaaniin. Kaupungininsinööri Volmari Kerhola (Leo Lähteenmäki) saapuu monien kommellusten jälkeen naamiaisiin museon ritarihaarniska yllään. Hän tanssii sokkotreffi-ihastuksensa Raili Ilmosen (Laila Rihte) kanssa, kunnes sirkuksen musta laulaja Bertha (Siiri Angerkoski) tempaa hänet mukaansa ja uusi väärinkäsitysten hullunmylly saa vauhtia.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Henkilö Leo Lähteenmäki , kaupungininsinööri Volmari Kerhola
Henkilö Laila Rihte , neiti Raili Ilmonen
Henkilö Aino Lohikoski , hammaslääkäri, neiti Elna Hiekkamaa
Henkilö Wilho Ilmari , lehtori Tarkkanen
Henkilö Siiri Angerkoski , Bertha, sirkuksen musta laulaja
Henkilö Toppo Elonperä , vahtimestari
Henkilö Jalmari Parikka , sirkuksen johtaja Suomaa
Henkilö Lauri Kyöstilä , ritari-Armand
Henkilö Kaija Suonio , Miina, Kerholan ja Tarkkasen taloudenhoitaja
Henkilö Uno Wikström , ylikonstaapeli
Henkilö Leo Sarri , sähkömies
Henkilö Pentti Saares , tehtaaninsinööri Heiniö
Henkilö Kyösti Käyhkö , talonmies
Henkilö Vilho Auvinen , Elmeri
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Kaarlo Kartio , alkutekstien torvensoittaja
Henkilö Holger Salin , sähkömiehen kaveri ravintolassa
Henkilö Eino Hyyrynen , ulosheittäjä
Henkilö Kaarlo Hiltunen , 1. poliisi
Henkilö Evald Terho , 2. poliisi
Henkilö Helen Mardi , juhlija Vikakosken kerholla
Henkilö Otto Noro , juhlija Vikakosken kerholla
Henkilö Assi Raine , juhlija Vikakosken kerholla
Henkilö Asser Fagerström , pianonsoittaja
Henkilö Anton Soini , tanssiorkesterin jäsen
Henkilö Urho Westman , tanssiorkesterin jäsen
Henkilö herra Kamppe , kulissimies
Henkilö Paul Budsko , kvartetin jäsen
Henkilö Arnold Tilgmann , kvartetin jäsen
Tekijät
Henkilö Orvo Saarikivi , Ohjaaja
Henkilö Veikko Syväoro , käsikirjoitus
Henkilö Armas Hirvonen , kuva
Henkilö Unto Suominen , ääni
Henkilö George de Godzinsky , musiikki
Henkilö Ossi Elstelä , rakennelmat  (lavastus)
Yhteisö Suomen Filmiteollisuus SF Oy , levittäjä
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Yhteisö VLMedia Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö T. J. Särkkä , tuottaja
Henkilö Orvo Saarikivi , käsikirjoitus
Henkilö Orvo Saarikivi , leikkaus
Henkilö Senja Soitso , naamiointi
Henkilö Osmo Harkimo , kamera-assistentti
Henkilö Ossi Tahvanainen , kamera-apulainen
Henkilö Ossi Elstelä , studiopäällikkö
Henkilö Arja Niska , kuvaussihteeri
Henkilö Leo Sarri , järjestäjä
Henkilö Fiinu Autio , puvustonhoitaja
Henkilö Tuulikki Seppälä , kampaaja
Henkilö Hellä Laiho , kampaaja
Henkilö Eka Karppanen , alkutekstit
Henkilö Kauko Andersson , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Nils Gustafsson , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Veikko Laakso , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Viljo Syrjänen , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Ossi Tahvanainen , kuvausryhmän jäsen
Henkilö George de Godzinsky , muusikko  (musiikin johto)
Henkilö Siiri Angerkoski , muusikko  (laulu)
Henkilö Asser Fagerström , muusikko  (piano)
Kokoonpanot
Group Name Helsingin Teatteriorkesteri , orkesteri
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
1 643 000 mk (SF:n vuoden 1941 keskiarvokustannus)
Julkaistu
1941
Alkuperäisteos
Agapetus: Totinen torvensoittaja. Helsinki: Otava, 1933. (romaani; ilmestyi ensin jatkokertomuksena Suomen Kuvalehdessä 1/1933 - 36/1933)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
23.03.1941
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Elysée, Metropol
Hämeenlinna
Kotka
Kuopio: Puijo
Lahti: Ilves
Pori: Asto
Tampere: Kino, Petit
Turku: Casino
Vaasa: Kino
Filmikopioiden määrä
11
Muut näytökset
  • 11.05.1941 Jyväskylä: Suomi-Elokuvat ensi-iltakierros
  • 22.05.1941 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 16.10.1976 MTV2 Katsojia: 1 108 000
  • 27.10.1992 TV1 Katsojia: 276 000
  • 10.03.2001 YLE TV2
  • 28.02.2004 YLE TV2
  • 27.09.2005 YLE TV2
  • 14.05.2008 YLE TV2
  • 30.10.2010 YLE TV2
  • 23.11.2012 TV1
  • 27.03.2014 YLE TV1
  • 16.03.2016 Yle TV1
  • 24.04.2018 Yle TV1
  • 19.03.2020 Yle TV1
  • 17.03.2021 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Koulukuja, nyk. Kansakoulukuja 1 (Kaupunginmuseo)

Huopalahti: Suomen Filmiteollisuus Oy:n studio 2:n pääovi Haagassa (Vikakosken kerho)

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Sisäkuvat
Huopalahti: Suomen Filmiteollisuus Oy:n studio 2 Haagassa (Vikakosken kerho)

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Studiot
Helsinki: SF-studio 2 ja 3

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Kuvausaika
Talvi 1940 - 1941

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Sisältöseloste
Kaupungininsinööri Volmari Kerhola ja lehtori Tarkkanen valmistautuvat juhliin taloudenhoitajansa Miinan avustamina: edellinen on menossa insinöörikerhon naamiaisiin Vikakoskella, jälkimmäinen museon juhlaan. Koska junanlähtöön on aikaa, Volmari poikkeaa matkalla museoon, jonka ovi on jäänyt auki vahtimestarin odotellessa sähkömiestä korjaamaan vikaa. Volmarin ollessa sisällä vahtimestari lukitsee oven ja Volmari jää loukkuun. Matkalla omiin juhliinsa lehtori tuo naisystävänsä, hammaslääkäri Erna Hiekkamaan katsomaan museon uutta rahakokoelmaa: Volmari ei näyttäydy, mutta hänen aivastuksensa pelästyttää Ernan, ja hän jää jälleen lukkojen taakse.

Ajankuluksi Volmari pukeutuu ritarihaarniskaan ja onnistuu pelästyttämään sähkömiehen, joka on juopotellut vahtimestarin kanssa. Volmari saa kimppuunsa vahtimestarin ja joutuu pakenemaan haarniskassaan kadulle, mistä poliisit pidättävät hänet. Samaan aikaan kaupunkiin on näet saapunut sirkusseurue, jonka eräs jäsen, niin ikään haarniskaan esiintymistä varten pukeutunut ritari-Armand on kadonnut juopottelukierrokselle. Poliisi ilmoittaa löydöstään sirkustirehtööri Suomaalle, joka ottaa huostaansa haarniskan naamioiman Volmarin huolimatta tämän vastalauseista.

Armand on sammunut ravintolan eteiskomeroon ja joutuu löydyttyään museon vahtimestarin höykytykseen: miehet kuitenkin pääsevät sopimukseen, että Armand etumaksua vastaan toimittaa haarniskansa museoon aamuyöllä. Lehtori on saanut tiedon haarniskan katoamisesta ja lähtee Ernan kanssa naamiaisiin, missä Volmarin kanssa sokkotreffit tehnyt neiti Raili Ilmonen etsii partneriaan. Raili päätyykin tanssilattialle haarniska-asuisen Volmarin kanssa miestä tunnistamatta, mutta Armandiin ihastunut sirkuksen musta laulaja Bertha tempaa mustasukkaisena miehen mukaansa. Volmari joutuu esiintymään torvensoittajana ohjelmanumerossa, jossa Suomaa säestää pianolla Berthan laulua. Volmari karkaa kesken esitykseen, etsii Railin käsiinsä ja haarniskakypärän riisuttuaan onnistuu vakuuttamaan tytön henkilöllisyydestään ja puhtaista aikeistaan.

Raili ei kuitenkaan suostu auttamaan miestä haarniskan riisumisessa, sillä hän sanoo haluavansa "ritarin". Pian Volmari joutuu pakenemaan lehtoria kellariin, missä hän vihdoin pääsee eroon haarniskastaan hävittyään sen ja muutkin vaatteensa korttipelissä talonmiehelle. Haalaripuvussa ja naamio kasvoillaan Volmari ilmestyy yläkertaan ja istuutuu vahingossa suoraan Railin syliin: tyttö ei enää suostu uskomaan miehen selityksiä, vaan sättii tätä "roistoksi" ja "pelleksi". Tällä välin lehtori näkee Armandin esiintyvän ohjelmanumerossa, ryntää lavalle ja ehtii syyttää miestä varkaaksi, kunnes haarniskan takapelti todistaa hänen erehdyksensä, jota hän pyytää anteeksi. Lehtori on koko illan yrittänyt esittää kaartelevan kosintansa Ernalle: nyt hän onnistuu tekemään tiettäväksi sen mitä Erna tunnustaa odottaneensa kahdeksan vuotta.

Armand riisuu haarniskansa, jonka hän pakkaa säkkiin ja toimittaa museoon. Volmari puolestaan pyytää ystävältään 500 markan lainan, ostaa menettämänsä haarniskan takaisin ja kiirehtii hänkin palauttamaan sen. Perillä museossa Volmari pyörtyy nähdessään haarniskan jo olevan paikalla ja näkee tuttujen henkilöiden kansoittaman ja illan tapahtumien esiin nostaman painajaisunen, joka alkaa hänen ja Railin välisenä idyllinä ja päättyy kidutuskammioon.

Volmari herää omassa sängyssään: osoittautuu että hän on houraillut eikä ole tuntenut ystäviään. Kun Raili pääsee miehen sairasvuoteen ääreen, tunnistamisvaikeuksia ei enää ilmene: Volmari ja Raili löytyvät suukottelemasta ja kaulailemasta toisiaan. Lehtori onnittelee Volmaria tervehtymisestä ja ilmoittaa tämän tulleen valituksi museon varapuheenjohtajaksi. Pienen naljailun jälkeen niin Volmari kuin lehtorikin keskittyvät suutelemaan mielitiettyjään.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
SF:n Agapetus-farssi ei naurattanut arvostelijoita. "Suomen Filmiteollisuus on lisännyt jälleen uuden numeron kehnojen filmiensä luetteloon", aloitti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 25.3.1941). "Tässä Agapetuksen Totisessa torvensoittajassa ei ole juonta edes senkään vertaa kuin edellisissä SF:n lapsellisissa luomuksissa. [- -] Sekavuuden lisänä on jonkinlainen kuumehourailu, joka tosin on tekotavaltaan mielenkiintoinen mutta muuten tolkuton liite."

"Ihmetellä täytyy kuinka kauan kotimainen elokuvatuotanto voi jatkaa sellaisella tasolla olevien elokuvien kuin Totinen torvensoittaja valmistusta tuottamatta lopulta itselleen vakavaa takaiskua", pohti O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 24.3.1941). "Tämä Suomen Filmiteollisuuden näyttämövuoden uusin elokuva - ties kuinka mones - on sen laatuinen, että sen arvosteleminen on toivotonta, koska se tuntuu aivan tolkuttomalta hosumiselta ja hääräilemiseltä, josta on vaikeata löytää mitään juonta tai edes jotain katselemisen arvoista. Muutamien melko onnistuneiden alkukohtausten jälkeen elokuva muuttuu hyppelehtiväksi, pitkäveteiseksi ja komiikaltaan niin latteaksi, että sen huvittavuus on minimaalinen."

"SF:n Totisen torvensoittajan alku lupasi jotakin, minkä täyttyminen kuitenkin kävi sitä epätodennäköisemmäksi, mitä pitemmälle tarina edistyi", koki myös M. V. (Uusi Suomi 24.3.1941). "Filminauhaa oli tuhlattu ilmapalloihin ja serpentiineihin sekä elokuvan loppuosassa jostakin selittämättömästä syystä keskiaikaiseen linnanneitoidylliin ja, humoristiseksi tarkoitettuun kidutuskammiokohtaukseen - mikä ei pystynyt puolustamaan paikkaansa elokuvassa, niin unesta kuin olikin kysymys."

"Totinen torvensoittaja ei kuulu Agapetuksen humoristisen tuotannon parhaimpiin", puntaroi puolestaan N-aa (Ilta-Sanomat 24.3.1941). "Elokuvassa kaikki perustuu tilannekomiikkaan, niinkuin muuten kirjassakin, mutta olisihan Agapetuksen leikinlaskusta sentään luullut irtautuvan muutakin. Käsikirjoituksen sisältämä replikointi tekee suorastaan vääryyttä Agapetukselle huumoria köyhänä kuivuudessaan, ja kun koomilliset tilanteetkin on koetettu saada aikaan melkein pelkästään naamiohuveissa rellestävien panssarimiesten turvin, niin katsojat tuntevat hauskutuksensa väkisinkin vähän yksipuoliseksi [- -]."

Näyttelijöiden tehtävä nähtiin näissä puitteissa yleensä epäkiitollisena, mutta N-aa löysi myös kiitoksen aihetta: "Myönteisintä Totisessa torvensoittajassa olivat eräät ansiokkaat näyttelijäsuoritukset. Leo Lähteenmäki toteuttaa oivallisesti hänelle ominaista taiteilijalaatua tässäkin tehtävässä: 'totinen torvensoittaja' on hänen tulkitsemanaan asianmukaisen sorea ja huoleton hurmuri. Laila Rihte on vievä ja näppärä naamiaisten rakastuneena perhoskuningattarena, ja Siiri Angerkoski laulaa repäisevän vetävästi ja vaikuttavasti hauskat iskelmänsä Mustan Berthan burleskissa osassa. Georges de Godzinskyn musiikki muuten on myös luettava elokuvan valopuoliin, ja sen ansiosta myös rouva Angerkoskella on tilaisuus 'ekselleerata'; muuten ei hänellä ole paljonkaan mahdollisuuksia käsikirjoituksen vajaamittaisuuden takia."

Aika ei näytä patinoineen heikkouksia: "Kysymyksessä on kotimaisen elokuvataiteen heikoimpiin tekeleisiin kuuluva, täysin ajatukseton törmäily, josta ei löydy edes pelastavaa camp-huumoria", tyrmäsi Antti Lindqvist (Katso 44/1992) vuoden 1992 televisioesityksen yhteydessä.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Taustaa
Elokuva oli vapaa sovitus Agapetuksen - kirjailija Yrjö Soinin - samannimisestä romaanista, joka alkujaan ilmestyi Suomen Kuvalehden jatkokertomuksena 1933. Romaanin filmausoikeudet Suomen Filmiteollisuus oli ostanut jo 1930-luvun puolivälissä, ja kirjailijan omien sanojen mukaan tieto elokuvan valmistumisesta tuli hänelle yllätyksenä. Elokuva poikkeaa monessa kohdin kirjailijan tekstistä, mm. romaanin juoneen keskeisesti kuuluva pitkä sisävesilaivaepisodi on jätetty kokonaan pois ja korvattu Vikakosken kerhon naamiaistanssiaisilla. Käsikirjoituksen laati nimimerkki Veikko Syväoro, oikealta nimeltään toimittaja Veikko Ström, ja sitä täydensi ohjaaja Orvo Saarikivi. Käsikirjoituksen monistamisen jälkeen on lyhyehköksi jääneeseen tarinaan lisätty koko loppupuolen pitkä unijakso.

"Se oli eräänlainen hätäaputyö sotien välissä ja lapsellinen elokuva. Minä juoksentelin siinä naamiaispuvussa ja kaikenlaisia hassuja juttuja siinä sattui", muisteli Leo Lähteenmäki vuonna 1976 (Katso 42/1976).

Ritari-Armandin rooliin ajateltiin alunperin Kaarlo Kartiota. Hän kuitenkin kuoli joulukuun 1940 lopussa, ja tehtävän sai Lauri Kyöstilä. George de Godzinskyn etunimi on elokuvan alkuteksteissä muodossa Georges.

Totinen torvensoittaja oli Orvo Saarikiven seitsemäs työ ja Suomi-Filmin vuosien jälkeen hänen ensimmäinen ohjauksensa Suomen Filmiteollisuudelle, jonka kanssa työsuhde jatkui vuoteen 1947 saakka.

Ensiesitys oli 23.3.1941 myös Hämeenlinnassa ja Kotkassa. Yleisömenestys oli vuoden näytelmäelokuvauutuuksien heikoin. Maksaneita katsojia kertyi vuoden 1945 loppuun mennessä 158 842 henkeä, joista aikuisia 126 051 ja alennuslippulaisia 32 791.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Musiikki
1. "Alkusoitto"
Säv. George de Godzinsky
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 15".


2. "Kadulla 1"
Säv. George de Godzinsky
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 30".


3. "Kadulla 2"
Säv. George de Godzinsky
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 15".


4. "Kadulla 3"
Säv. George de Godzinsky
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 15".


5. "Kadulla 4"
Säv. George de Godzinsky
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 20".


6. "Pako"
Säv. George de Godzinsky
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 30".


7. "Valssi 1"
Säv. George de Godzinsky
Es. "tanssiorkesteri" (playback, Helsingin Teatteriorkesteri), 1' 00".


8. "Valssi 2"
Säv. George de Godzinsky
Es. "tanssiorkesteri" (playback, Helsingin Teatteriorkesteri), kahteen otteeseen, yht. 1' 25".


9. "Valssi 3"
Säv. George de Godzinsky
Es. "tanssiorkesteri" (playback, Helsingin Teatteriorkesteri), 1' 05".


10. Fanfaari
Säv. George de Godzinsky
Es. "tanssiorkesteri" (playback, Helsingin Teatteriorkesteri), kahteen kertaan, yht. 0' 20".


11. "Neekerin valitus" / "Rumba" ("Kuuma on lempeni liekki kun mua rakastetaan - -")
Säv. George de Godzinsky, san. tunnistamaton
Es. Siiri Angerkoski, laulu, Leo Lähteenmäki, pasuuna, Jalmari Parikka, piano sekä "tanssiorkesteri" (playback, Siiri Angerkoski, laulu sekä Helsingin Teatteriorkesteri), 3' 10".


12. "Ballaadi" ("Ennen muinoin meillä löytyi ritareita - -")
Säv. George de Godzinsky, san. tunnistamaton
1) Es. Siiri Angerkoski ja neljä "naamiaisvierasta", laulu, Jalmari Parikka, piano sekä "tanssiorkesteri" (playback, Siiri Angerkoski ja mieskvartetti, laulu sekä Helsingin Teatteriorkesteri), 2' 20".
2) Es. neljä "naamiaisvierasta", laulu ja "tanssiorkesteri" (playback, mieskvartetti ja Helsingin Teatteriorkesteri), 2' 00".


13. "Tango"
Säv. George de Godzinsky
Es. "tanssiorkesteri" (playback, Helsingin Teatteriorkesteri), kolmeen otteeseen, yht. 2' 25".


14. Painajaisuni
Säv. George de Godzinsky
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 8' 20".


15. "Loppusoitto"
Säv. George de Godzinsky
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 30".

Huomautuksia:
Leo Lähteenmäki puhaltelee leikkitorveen (100 %), kolmeen kertaan, yht. 0' 15", viheltelee ja lauleskelee.

"Naamiaisvieraat" tanssivat musiikkinumeroiden 7, 8, 9, 12:2 ja 13 aikana.

"Tanssiorkesterin" pianistina on Asser Fagerström.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1545
Tarkastuspäivä
18.03.1941
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2200 m
Veroluokka
10 %
Ikäraja
S
Osia
4
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
30.11.2012
Kesto/leikattu
01:14:26
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, YN-menetelmä
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
80 min