Perheen musta lammas

Familjens svarta får (ruotsinkielinen nimi)
The Black Sheep of the Family (englanninkielinen käännösnimi)
Le Mouton noir de la famille (ranskankielinen käännösnimi)
Das Schwarze Schaf der Familie (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko  tekijöitä tai esiintyjiä? Mitä rooleja elokuvassa esittivät tilikirjassa mainitut Toivo Hiltunen, G. Karhulin, Lilli Orri tai I. Veikkonen [mahdollisesti Veikkanen]?

Perheen musta lammas

Jorma Nortimon ohjaama ja käsikirjoittama komedia Perheen musta lammas (1941) perustuu Melita Tångin romaaniin. Raili Wirma (Sirkka Sipilä) muuttaa pois ilkeiden tätiensä luota. Nuori nainen nauttii itsenäisestä elämästä, mutta velkaantuminen, petollinen poikaystävä ja potkut konttoristin työstä ajavat hänet vaikeuksiin. Railin eno Salomoni (Toppo Elonperä) ja hänen vaimonsa Salli (Siiri Angerkoski) tukevat kuitenkin sukulaistyttöään. Myös varatuomari Olli Paaso (Eino Kaipainen) haluaa auttaa kiristyksenkin uhriksi joutunutta Railia.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Sirkka Sipilä , Raili Wirma alias Risto ja Tytti Salonen
Henkilö Eino Kaipainen , varatuomari Olli Paaso
Henkilö Joel Rinne , taiteilija Erkki Rautia
Henkilö Siiri Angerkoski , Salli, ent. operettilaulajatar, Railin enon vaimo
Henkilö Toppo Elonperä , Salomoni, Railin eno
Henkilö Jorma Nortimo , Topi Leimu
Henkilö Elsa Rantalainen , rouva Schmitt, La Femme Bellen omistaja, Erkin täti
Henkilö Kaisu Leppänen , Saara Salonen
Henkilö Jalmari Rinne , kapteeni Nilsson
Henkilö Lilli Sairio , kapteenska Augusta Nilsson, muotiliikkeen omistaja
Henkilö Sylvi Palo , neiti Ritva
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Elsa Turakainen , Railin täti, vanhapiika
Henkilö Verna Piponius , Railin täti, vanhapiika
Henkilö Henny Waljus , Railin täti, vanhapiika
Henkilö Asser Fagerström , pianisti
Henkilö Taito Mäkelä , silmälasipäinen mies hipoissa ja tanssiaisissa
Henkilö Meeri Tikkanen , tyttö hipoissa
Henkilö Tuire Orri , Railin ystävätär, nainen hipoissa
Henkilö Erkki Salin , leikittelevä mies hipoissa
Henkilö Kyösti Käyhkö , laskujen perijä painajaisessa
Henkilö Marja-Terttu Parmasuo , Railin työtoveri toimistossa
Henkilö Aku Käyhkö , johtaja
Henkilö Sara Rainto , johtajan tytär
Henkilö Väinö Kolhonen , Pekka, juoksupoika
Henkilö Aino Haverinen , kassaneiti
Henkilö Nestori Lampi , muuttomies
Henkilö Lyyli Krogerus , ompelija
Henkilö Kyllikki Nortimo , tumma kosmetologi
Henkilö Henie Raichi , tumma kosmetologi
Henkilö Helen Mardi , nuori nainen La Femme Bellen odotushuoneessa
Henkilö Raija Valtonen , vaalea kosmetologi
Henkilö Eeva Savonen , saippuan ohjetta tiedusteleva kosmetologi
Henkilö Rauha Autere , Railin vuokraemäntä
Henkilö Pentti Saares , laskujen perijä
Henkilö Matti Aro , syyttäjä
Henkilö Eero Leväluoma , tuomari / mies Erkin ateljeessa
Henkilö Viljo Syrjänen , syytetty oikeudenkäynnissä
Henkilö William Reunanen , Korkeasaareen tuleva mies
Henkilö Senja Soitso , Topi Leimun daami
Henkilö Risto Veste , nuori mies tanssisalissa
Henkilö Jaana Ylhä , nuori vaalea nainen tanssisalissa
Henkilö Mervi Järventaus , nuori nainen tanssisalissa
Henkilö Arvo Jorma , vanhempi silmälasipäinen mies tanssisalissa
Henkilö Saima Veijonen , nainen tanssisalissa
Henkilö Mikko von Deringer , tanssiorkesterin pianisti
Henkilö Ivan Putilin , tanssiorkesterin kitaristi
Henkilö Olavi Haapalainen , tanssiorkesterin viulisti
Henkilö Väinö Aho , tanssiorkesterin kontrabasisti
Henkilö Matti Forsman , tanssiorkesterin viulisti
Henkilö Erkki Aaltonen , tanssiorkesterin viulisti
Henkilö Sulo Marttinen , tanssiorkesterin klarinetisti
Henkilö Inna Ahti , Linnosen taululiikkeen myyjätär
Henkilö Kerttu Salmi , Paason palvelijatar
Henkilö G. Karhulin , tunnistamaton rooli
Henkilö I. Veikkonen , tunnistamaton rooli
Henkilö Toivo Hiltunen , tunnistamaton rooli
Henkilö Lilli Orri , tunnistamaton rooli
Tekijät
Henkilö Jorma Nortimo , Ohjaaja
Henkilö Jorma Nortimo , käsikirjoitus
Henkilö Armas Hirvonen , kuva
Henkilö Unto Suominen , ääni
Henkilö Olavi Karu , musiikki
Henkilö Toivo Kärki , musiikki  (musiikki ja musiikin sovitus)
Henkilö Karl Fager , rakennelmat  (lavastus)
Yhteisö Suomen Filmiteollisuus SF Oy , levittäjä
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Yhteisö VLMedia Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö T. J. Särkkä , tuottaja
Henkilö Armas Vallasvuo , leikkaus
Henkilö William Reunanen , naamiointi
Henkilö Senja Soitso , naamiointi
Henkilö Arja Niska , kuvaussihteeri
Henkilö Inna Ahti , kuvaussihteeri
Henkilö Ossi Elstelä , studiopäällikkö
Henkilö Alf Salin , studiopäällikkö
Henkilö Osmo Harkimo , kamera-assistentti
Henkilö Viljo Soini , äänitysassistentti
Henkilö Ossi Tahvanainen , äänitysassistentti
Henkilö Leo Sarri , järjestäjä
Henkilö Kyösti Käyhkö , järjestäjän apulainen
Henkilö Fiinu Autio , puvustonhoitaja
Henkilö Tuulikki Seppälä , kampaaja
Henkilö Eeva-Liisa Perho , kampaaja
Henkilö Eka Karppanen , alkutekstit
Henkilö Veikko Laakso , kuvausryhmän jäsen
Henkilö herra Suomi , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Viljo Syrjänen , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Aarne Virkki , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Osmo Harkimo , klaffi
Yhteisö Oy Konetehdas Westa , kauneussalongin kalusto ja laitteet
Henkilö Päivi Kosonen , valokuvat  (Valokuvaamo Tenhovaara)
Henkilö Kerttu Mustonen , laulujen sanoitus
Henkilö Raija Valtonen , muusikko  (laulu)
Henkilö Siiri Angerkoski , muusikko  (laulu)
Henkilö Asser Fagerström , muusikko  (piano)
Kokoonpanot
Group Name Helsingin Teatteriorkesteri , orkesteri
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
996 591 mk
Julkaistu
1941
Alkuperäisteos
Melita Tång: En mörk punkt. Helsingfors: Söderström, 1934. (romaani)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
02.02.1941
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Elysée, Metropol
Hämeenlinna
Kotka
Kuopio: Kuvakukko
Lahti: Kuvapalatsi
Pori: Sampo
Tampere: Hällä, Olympia
Turku: Casino
Vaasa: Kino
Filmikopioiden määrä
11
Muut näytökset
  • 08.03.1941 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
  • 16.03.1941 Jyväskylä: Elohuvi, Salome ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 10.04.1979 TV1 Katsojia: 1 978 000
  • 28.03.1989 TV1 Katsojia: 264 000
  • 30.03.1997 YLE TV1
  • 07.10.2003 YLE TV2
  • 22.02.2006 YLE TV1
  • 29.04.2008 YLE TV2
  • 23.11.2010 YLE TV2
  • 05.06.2012 YLE TV1
  • 06.03.2014 YLE TV1
  • 03.03.2016 Yle TV1
  • 19.09.2017 Yle TV1
  • 29.04.2019 Yle TV1
  • 07.04.2020 Yle TV1
  • 05.07.2021 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Lemminkäisenkuja 4 B (Topi Leimun asunto Lemminkäisenkuja 4 B), Apollonkatu 11b (Raili kohtaa kapteeni Nilssonin), Eteläinen Hesperiankatu / Runeberginkatu 32 (Erkki etsii Railin asuntoa), Topeliuksenkatu 3a (Railin asunto), Korkeasaaren lautan laituri Pohjoisrannassa, Korkeasaaren lautta ja sen laituri Korkeasaaressa, sekä karhulinna, biisoni-, peura- ja kameliaitaukset ja apinahäkki, Linnosen kehystysliike Pohjoinen Rautatiekatu 11

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Sisäkuvat
Helsinki: Linnosen kehystysliike Pohjoinen Rautatiekatu 11

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Studiot
Helsinki: SF-studio 3

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Kuvausaika
Syksy 1940
Sisältöseloste
Raili Wirma muuttaa vanhapiikatätiensä luota, joiden hoivissa hän on elänyt 20 vuoden ajan vanhemmiltaan perimiensä varojen turvin. Tätien kauhuksi Railin eno Salomoni ja tämän vaimo Salli tukevat Railin päätöstä. Uuden asunnon vuoksi Raili kuitenkin velkaantuu pahasti ja kaiken lisäksi hän saa potkut työstään konttoristina. Sen sijaan samassa konttorissa työskentelevä Saara Salonen saa johtajan suosikkina palkankorotuksen ja Railin lisäharmiksi myös suosittu poikamies Topi Leimu on hänen omissa juhlissaan ryhtynyt kuhertelemaan Saaran kanssa.

Raili osallistuu "polterabendin" viettoon, jota varten hän pukeutuu pojaksi ja lähettää viestin Topille toivoen saavansa yöpyä tämän asunnossa. Topi ei kuitenkaan saa viestiä ja Raili yllättää hänet syleilemästä Saaraa sohvalla. Topin estelyistä ja takaa-ajosta huolimatta Raili karkaa kadulle, missä hän tapaa juopuneen kapteeni Nilssonin, joka pyytää "poikaa" saattamaan hänet kotiin. Rouva Nilsson, muotiliikkeen omistaja, antaa pojanasuisen Railin nukkua keittiössä ja lähettää hänet aamulla toimittamaan paketin kauneussalonki "La Femme Belleen", jonka omistaja rouva Schmitt ihastuu "poikaan" niin että tarjoaisi työtä, jos tämä olisi tyttö. Raili vastaa, että hänellä on kaksoissisar, joka voisi ottaa paikan.

Kun Raili saa rouva Nilssonilta toisen paketin viedäkseen, hän vaihtaa eräässä hississä vaatteita ja Tytti Saloseksi esittäytyen saa työtä kauneussalongissa. Tällä välin Railin velkojat ovat ryhtyneet ahdistelemaan hänen tätejään ja hänestä julkaistaan poliisitiedotus, jonka Topi ja eno vaimoineen kuulevat radiosta. Taidemaalari Erkki Rautia on puolestaan nähnyt Railin vaatteidenvaihdon hississä ja pääsee tytön jäljille Topille osoitetun kirjelapun ansiosta: poliisilla uhaten hän kiristää tytön mallikseen ja edelleen painostaen myös alastonmalliksi. Kun Erkki yrittää väkisin vielä suudella tyttöä, tämä puolustautuu puremalla miestä nenään ja saa suojelijakseen paikalle osuvan Erkin ystävän, varatuomari Olli Paason.

Olli ihastuu Railiin ja odottaa tätä kauneussalongin ulkopuolella, missä he törmäävät Salliin, joka onkin Ollin vanha tuttava. Raili ja Olli saavat kutsun päivälliselle ja heidän seurustelunsa jatkuu laivaretkellä Korkeasaareen: mies tunnustaa rakkautensa, mutta Raili sanoo uskovansa vain ystävyyteen.

Saara ilmestyy kauneussalongin asiakkaaksi ja Raili kostaa polttamalla hänen ihonsa alppiauringossa ja maalaamalla kestävällä ripsivärillä viikset hänen naamaansa. Tästä tempusta rouva Schmitt, joka on osoittautunut Erkin tädiksi, erottaa Railin, mutta enon luona häntä odottaa iloinen yllätys: perhe on saanut rikkaalta Amerikan-sedältä perinnön, josta myös Raili pääsee osalliseksi. Nyt hän maksaa velkansa ja julistaa riippumattomuutensa Erkistä, joka on kutsuttu ravintolaan juhlimaan perintöä. Myös Olli on saanut kutsun, mutta hän perääntyy nähdessään Railin Erkin seurassa ja ymmärtäessään keskustelunpätkän niin, että he olisivat kihloissa keskenään.

Olli ostaa Erkiltä tämän maalaaman Railin muotokuvan. Raili kuulee asiasta, ja jälleen pojaksi pukeutuneena hän hakee taulun kehystysliikkeestä, tuo sen Ollin asuntoon ja piiloutuu miehen saapuessa kotiin. Olli ilahtuu taulusta ja tunnistaa pojanasuisen Railin, kun aivastus on tämän paljastanut. Väärinkäsitys kihlauksesta selviää ja rangaistukseksi Olli tuomitsee Railin "elinkaudeksi vankeuteen". "Tuomioon kuuluu, että itse rupeat vanginvartijaksi", tyttö vastaa antautuen miehen suudeltavaksi.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
SF:n uusi komedia nähtiin "erinomaisena esimerkkinä" lajista, joka ei "vaadi tekijöiltään liikaa taiteellista keskittäytymistä", kuten T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 5.2.1941) asian ilmaisi. "Perheen musta lammas on tehty Melita Tångin kevyen tarinan perusteella", aloitti P. T-vi (Paula Talaskivi, Ilta-Sanomat 4.2.1941), "ja tehty siitä nähtävästi niin hyvin kuin mahdollista on. Mutta juuri itse aihe on niin tavanomainen, ettei siitä tekemälläkään juuri mitään ihmeellisempää saada. Jorma Nortimo on ohjannut jutun kevyesti, juoheasti ja hyväntuuliseen sävyyn, mutta välttänyt riehakkuutta, joka kuitenkin, samoinkuin hieman suurempi vauhti, tällä kertaa paikoitellen olisi ollut jopa tarpeen."

"Mutta hyvä näinkin", totesi E. P-la (Eino Palola, Helsingin Sanomat 3.2.1941) arveltuaan, että "pieni leikkaus ja liimaus siellä täällä olisi myös vain edistänyt filmin kiinteyttä, sen toiminnan yhtenäisyyttä ja vilkasta menoa". "Filmi on 'eri kiva' niinkuin sattuvalla koululaiskielellä sanottaisiin", kirjoittaja jatkoi, "juoni, myös ohjaajan sommittelema, vaihteleva. Eikä aivan tavallinen - ja esitys kaiketi parasta mitä meillä ja vähän muuallakin saattaa olla."

"Elokuvasta puuttuu keskitystä", arvosteli puolestaan M. V. (Uusi Suomi 3.2.1941), "se niin sanoaksemme 'ottaa toisen askeleen ennen ensimmäistä': painopiste on alkupuolella lopun luistaessa kuin omalla painollaan täysin yllätyksettömään ratkaisuun. Tällä välin pyritään paikoin rohkeuteen, joka näissä puitteissa tuntuu tuiki tarpeettomalta, paikoin taas farssimaiseen riehakkuuteen, mutta Perheen mustassa lampaassa on myös positiiviset puolensa, annos välitöntä huumoria ja vauhtia kiitos etupäässä eräiden osasuoritusten."

"Jorma Nortimo refererade innehållet klart och tydligt och hade därtill satt ganska god fart i handlingen", tunnusti myös H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 3.2.1941). "Men han kunde gärna ha broderat ut de komiska poängerna med yppigare skämtlynne och spralligare farshumör och framför allt med mer festivitas. Nu var det litet för långt mellan vitsarna, och när de kommo, märkte man litet för tydligt ansträngningarna bakom."

Näyttelijätyö koettiin pääosin myönteisenä: "Sirkka Sipilässä", kirjoitti E. P-la, "on tuollaista kuvamaista keveyttä, joka saa hänet kuin liitelemään kohtauksesta kohtaukseen, ja muissa osissa oli yleensä tottuneita ja taitavia taiteilijoita, jotka esiintyivät valkoisella kankaalla yhtä vapaasti kuin näyttämölläkin. Joel Rinteen taiteilija muistetaan hyvin, samoin Eino Kaipaisen varma varatuomari, Toppo Elonperän eno oli huumorin täyttämä ja Siiri Angerkoski huvitti esittämällä vähemmän sovinnaisesti vanhentuvan laulajattaren osaa."

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Taustaa
Elokuva perustuu suomenruotsalaisen kirjailijan Melita Tångin vuonna 1934 ilmestyneeseen ajanvieteromaaniin En mörk punkt. Teosta ei ole suomennettu. Käsikirjoituksen laati Jorma Nortimo, joka myös ohjasi elokuvan ja näytteli itse yhtä sen sivuosista. Sovitus suomensi päähenkilöiden nimet ja siirsi tapahtumat nykyaikaan.

Perheen musta lammas oli ensimmäinen elokuva, jonka musiikin tekoon Toivo Kärki osallistui, ja toisaalta Jorma Nortimon viimeinen SF-elokuva kymmeneen vuoteen. Kauneussalongin lavastukseen tarvittavan kaluston koneineen lainasi Westa Konetehdas Oy.

Elokuvan ensiesitys oli 2.2.1941 myös Hämeenlinnassa ja Kotkassa. Yleisömenestys jäi jonkin verran vuoden keskitason alle. Maksaneita katsojia kertyi vuoden 1945 loppuun mennessä 319 930 henkeä, joista aikuisia 257 861 ja alennuslippulaisia 62 069. Tuottajan osuus pääsylipputuloista oli vuoden 1949 loppuun mennessä 1 323 796 markkaa.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Musiikki
1. Alkusoitto
Säv. Olavi Karu - Toivo Kärki, sov. Toivo Kärki
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 55".


2. Kaikki tiet vievät Roomaan / "Railin laulu"
Säv. Olavi Karu - Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen, sov. Toivo Kärki
Es. Sirkka Sipilä, laulu (playback, Raija Valtonen, Helsingin Teatteriorkesterin säestys), 0' 50".
Levytys:
Eero Väre ja Kristalli-orkesteri, joht. Heinz Munsonius; Kristall 111, 1940.
Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla:
Suomalainen elokuvamusiikki vol. 3 - Levytyksiä vuosilta 1940-1942; Artie Music AMCD 1035, 2011.


3. Babet et Cadet / Babet ja Cadet, Denisen laulu
2. näytöksestä operetista Mam'zelle Nitouche / Pikku pyhimys
Säv. F. Hervé (= Florimond Ronger), san. Henry Meilhac ja A. Hillaud, suom. tuntematon
1) Es. Siiri Angerkoski, laulu (100 %), 0' 20".
2) Es. Siiri Angerkoski, laulu ja piano (playback, pianosäestys), 0' 55".


4. Päivänpaiste / "Nyt saa jo kirkas kesäpäivä paistamaan - -"
Säv. Olavi Karu - Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen, sov. Toivo Kärki
1) Es. Sirkka Sipilä, laulu, ja Asser Fagerström, piano (playback, Raija Valtonen, laulu, Helsingin Teatteriorkesterin säestys), 1' 25".
2) Es. "ravintolaorkesteri" (playback, Helsingin Teatteriorkesteri), 1' 10".
3) Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 50".
Levytys:
Eero Väre ja Kristalli-orkesteri, joht. Heinz Munsonius; Kristall 112, 1940.
Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla:
Suomalainen elokuvamusiikki vol. 3 - Levytyksiä vuosilta 1940-1942; Artie Music AMCD 1035, 2011.


5. "Foksi"
Säv. Olavi Karu, sov. Toivo Kärki
Es. Asser Fagerström, piano (100 %), 0' 40".


6. "Salomen tanssi"
Säv. Harry Bergström
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 50".


7. Bacchus! mon âme légère qui n'a pu se faire / Oi Bacchus - -, Eurydicen laulu
4. kuvaelman Finale-osassa. operetista Orphée aux enfers / Orfeus manalassa
Säv. Jacques Offenbach, san. H. Crémieux ja Ludovic Halévy, suom. tuntematon
1) Es. Siiri Angerkoski, laulu ja piano (playback, pianosäestys), 0' 50".
2) Es. Siiri Angerkoski ja "ravintolayleisö", laulu, sekä "ravintolaorkesteri" (playback, Siiri Angerkoski ja sekakuoro, laulu, sekä Helsingin Teatteriorkesteri), 1' 10".

Huomautuksia:
Alkusoitossa (nro 1) on jakso Can cania operetista Orfeus manalassa (sama teema kuin musiikissa nro 7), 0' 10", sekä pääaiheena muunnelma musiikkinumerosta 4, joka on myös loppumusiikin pääaihe (nro 4:3).

Siiri Angerkoski hyräilee, laulahtelee ja tapailee pianoa useaan otteeseen, Toppo Elonperä parodioi Angerkoskea laulamalla "- - ja särkyvät sävelehet - -" (100 %), 0' 05".

"Tervetuliaisvieraat" tanssivat musiikkinumeroiden 4: 1 ja 5 aikana, numero 4:2:n aikana "ravintolayleisö".

Teostoilmoituksen mukaan säveltäjänä on toiminut ainoastaan Olavi Karu, Toivo Kärki mainitaan sovittajana. Elokuvien alkuteksteissä säveltäjät mainitaan kuitenkin rinnakkain musiikin tekijöinä, samoin kappaleiden levytystiedoissa.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1506
Tarkastuspäivä
30.01.1941
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2450 m
Veroluokka
10 %
Ikäraja
S
Osia
5
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, YN-menetelmä
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
90 min