Antreas ja syntinen Jolanda

Antreas och den syndiga Jolanda (ruotsinkielinen nimi)
Andreas and Sinful Jolanda (englanninkielinen käännösnimi)
Antreas et Jolanda la pécheresse (ranskankielinen käännösnimi)
Andreas und die sündige Jolanda (saksankielinen käännösnimi)
Wege des Schicksals (saksankielinen nimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko esiintyjiä, muusikkoja tai tekijöitä?

Antreas ja syntinen Jolanda

Valentin Vaalan ohjaama ja Turo Karton käsikirjoittama melodraama Antreas ja syntinen Jolanda (1941) perustuu nimimerkki Antti Kokkolan eli Tatu Pekkarisen aiheeseen. Vuoden 1940 Helsinkiin sijoittuvassa tarinassa syntymästään sokea Antreas Tuurio (Olavi Reimas) saa niukan elantonsa myymällä harjoja Kauppatorilla. Vammastaan huolimatta hän on luonteeltaan valoisa ja elämänmyönteinen ihminen. Kiltti lukiolaistyttö Martta (Kaija Rahola) rakastaa Antreasta, jolle konttoristi Jolanda (Kirsti Hurme) on unelmien täyttymys. Sokea ja köyhä mies ei saa tunteilleen vastakaikua, mutta kun hän perii miljoonia niin huikentelevainen Jolandakin hakeutuu Antreaksen seuraan.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Kirsti Hurme , Jolanda Matsson
Henkilö Olavi Reimas , harjakauppias Antreas Tuurio
Henkilö Kaija Rahola , Martta Miettinen
Henkilö Kille Oksanen , Reinar, pianisti, Antreaksen serkku
Henkilö Aino Lohikoski , Edla Miettinen, talonmiehen vaimo
Henkilö Varma Lahtinen , Matssonska
Henkilö Topo Leistelä , lehtori
Henkilö Elli Ylimaa , täti Auroora
Henkilö Reino Valkama , Jaakko-setä, "Poju"
Henkilö Rakel Linnanheimo , sairaanhoitajatar
Henkilö Martti Seilo , tohtori Sukanen
Henkilö Matti Aulos , silmäklinikan apulaislääkäri
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Ida Salmi , pyykkiharjan ostaja Kauppatorilla
Henkilö Aku Peltonen , toripoliisi
Henkilö Eija Hiltunen , konttorityttö
Henkilö Väinö Kolhonen , poika portilla
Henkilö Nils Lindfors , pasunisti
Henkilö Arvi Tuomi , tuomari
Henkilö Ossi Korhonen , sisustusarkkitehti
Henkilö Henie Raichi , koruliikkeen myyjätär
Henkilö Tuli Arjo , turkisliikkeen myyjätär
Henkilö Nora Mäkinen , mannekiini
Henkilö Emma Väänänen , Jolandan ystävätär Kasinolla
Henkilö Kauko Forsell , Julle, Jolandan tanssipartneri
Henkilö Karl Tulkio , tanssiva mies Kasinolla
Henkilö Vilho Ruuskanen , mies Jolandan seurueessa
Henkilö Toivo Salovuori , viulisti Kasinolla
Henkilö Ivan Putilin , kitaristi Kasinolla
Henkilö Matti Rajula , bassoklarinetisti Kasinolla
Henkilö Jomi Leino , rumpali Kasinolla
Henkilö Asser Fagerström , pianisti Kasinolla
Henkilö Aarne Orri , hovimestari
Henkilö Kerstin Nylander , Kasinon johtajatar
Henkilö Elli Kari , sisäkkö
Tekijät
Henkilö Valentin Vaala , Ohjaaja
Henkilö Turo Kartto , käsikirjoitus
Henkilö Eino Heino , kuvaus
Henkilö Pertti Kuusela , äänittäjä
Henkilö Harry Bergström , musiikki
Henkilö Antti Kokkola , aihe
Yhteisö Suomi-Filmi Oy , levittäjä
Yhteisö Suomi-Filmi Oy , levittäjä
Yhteisö VLMedia Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Matti Schreck , tuottaja
Henkilö Valentin Vaala , leikkaus
Henkilö Igor Karpinsky , lavastus
Henkilö neiti Pulkkinen , puvut
Henkilö Aarne Kuokkanen , naamiointi
Henkilö Rakel Linnanheimo , naamiointi
Henkilö Risto Orko , tuotantopäällikkö
Henkilö Väinö Tulosmaa , studiopäällikkö
Henkilö Erkki Majava , kamera-assistentti
Henkilö Yrjö Aaltonen , kamera-assistentti
Henkilö Aarne Lampinen , äänitysassistentti
Henkilö Antti Ilvos , järjestäjä
Henkilö Kosti Lehtinen , valokuvat
Henkilö Eka Karppanen , alkutekstit
Henkilö Kosti Aaltonen , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Yrjö Liukkonen , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Kirsti Hurme , muusikko  (laulu)
Henkilö Asser Fagerström , muusikko  (piano)
Henkilö Kerttu Mustonen , laulun sanat
Henkilö Harry Bergström , musiikin johto
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
1 303 007 mk
Julkaistu
1941
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
02.02.1941
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Kino-Palatsi, Scala
Jyväskylä: Elohuvi, Salome
Kuopio: Scala
Oulu: Bio Kiistola
Pori: Kino-Palatsi
Tampere: Kino-Palatsi
Turku: Kino-Palatsi
Filmikopioiden määrä
10
Muut näytökset
  • 09.02.1941 Lahti: Ilves ensi-iltakierros
  • 14.02.1941 Vaasa: Gloria ensi-iltakierros
  • 28.07.1942 Viipuri: Scala ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 20.04.1974 MTV2 Katsojia: 1 699 000
  • 21.02.1981 MTV2 Katsojia: 1 011 000
  • 21.01.1994 TV2 Katsojia: 440 000
  • 26.09.2006 YLE TV2
  • 21.03.2012 YLE TV1
  • 08.11.2013 YLE TV1
  • 02.04.2015 YLE TV1
  • 23.08.2017 Yle TV1
  • 05.03.2019 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki:
Kauppatori (Antreaksen työpaikka torimyyjänä), Pitkäsilta Pitkänsillanrannan kohdalla, Tehtaankatu (Antreas matkalla Alkoholiliikkeeseen), Alkoholiliike AB:n myymälä nro 6 Tehtaankatu 11 (Antreas menee Alkoon), Punavuori mm. Eerikinkadun kohdalla (kattonäkymä), Pitkäsilta (siltanäkymä), Kolmensepänaukio (Martta ostaa kukkia), Itäinen Puistotie 13 (ent. nro 8 A) (Antreaksen loistohuvila pihoineen), autoliike Korpivaara & Halla Heikinkatu 9 (nyk. Mannerheimintie 5) (Antreas ja Jolanda autoliikkeessä), rautatieaseman asemalaituri (Antreas lähtee Turkuun) ja itäisen sisäänkäynnin portaat, taustalla Suomen Kansallisteatteri (Antreas, Martta ja lehtori saapuvat Turusta Helsinkiin)

Naantali:
Nunnalahden Merikylpylän uimaranta (Jolanda ja Reinar tutustuvat Kasinon hiekkarannalla), Rantakadun laivalaituri (Jolanda ja Reinar venelaiturilla)

Turku:
Turun lääninsairaala Kiinanmyllynkatu 4-8 (Martta ja lehtori odottavat silmäleikkauksen tulosta), Tuomiokirkkosilta, taustalla Turun tuomiokirkko ja Linnankatu (Martta ja lehtori sillalla), Samppalinnan ravintolan terassi Itäinen Rantakatu 10 (Antreas, Martta, lehtori, lääkäri ja hoitajatar aamiaisella)

Asikkala:
Särkijärven kylä (Antreas ja Martta kukkaisniityllä)

- Toim. Juha Seitajärvi (2021) Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Studiot
Helsinki: Suomi-Filmin Munkkisaaren studiot

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Kuvausaika
Kesä - syksy 1940

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Sisältöseloste
Antreas Tuurio on ollut syntymästään sokea: hyväntuulisena hän kuitenkin myy harjoja kauppatorilla ja ilahduttaa koko pihapiiriä valoisalla ja elämänmyönteisellä asenteellaan. Virattoman lehtorin opastamana Antreas on suorittanut keskikoulun kurssin ja tarjoaa viiniä naapureilleen: talonmiehen vaimolle ja tämän tyttärelle Martalle, lukiolaiselle joka salaa rakastaa Antreasta, sekä Matssonskalle, jonka tytär Jolanda työskentelee konttorissa ja viettää huikentelevaista elämää johtajansa kanssa. Antreas puolestaan on ihastunut Jolandaan, joka torjuu hänen kutsunsa lähtiessään ulos juhlimaan. Martta on surullinen mutta yrittää lohduttaa Antreasta kertomalla saksalaisesta lääkäristä, joka pystyy leikkauksella parantamaan sokeuden.

Kun Jolanda palaa aamuyöllä, Antreas odottaa häntä ja tunnustaa rakkautensa saamatta vastakaikua. Naisen mielenkiinto kuitenkin herää, kun Antreas pian osoittautuu miljonääriksi: hän on perinyt 100 000 puntaa - 16 000 000 markkaa - edesmenneeltä veljeltään, jonka tilalta Australiassa on löydetty hopeasuoni. Lehtiuutinen perinnöstä saa myös Antreaksen hienostelevan ja sisarenpoikaansa laiminlyöneen tädin matkustamaan Helsinkiin miehensä kanssa. Kun hän ilmoittaa ottavansa Antreaksen luokseen asumaan, Jolanda puuttuu asiaan ja vie Antreaksen kahden kesken pyykkitupaan. Hellän kohtauksen jälkeen Antreas esittelee Jolandan morsiamenaan naapureille ja sukulaisilleen.

Antreas ja Jolanda hankkivat loistohuvilan Kaivopuistosta ja hienon avoauton, Jolanda ostaa vaatteita ja koruja. Antreas on onnellinen eikä välitä rahan tuhlauksesta, vaikka Jolanda pian lähteekin yksin kylpyläkaupunkiin huvittelemaan. Siellä hän tutustuu Reinariin, ravintola-orkesterin pianistiin, ja viettelee miehen huolimatta tämän aluksi osoittamasta ynseydestä. Reinar joutuu täysin Jolandan lumoihin ja laiminlyö työtään niin että hänet erotetaan orkesterista. Helsingissä Reinar etsii käsiinsä Antreaksen, joka on hänen serkkunsa ja joka kutsuu hänet vieraakseen siksi aikaa että hän löytää uuden työpaikan. Reinar järkyttyy ymmärtäessään, että Jolanda on Antreaksen morsian, mutta nainen taivuttaa hänet jäämään huvilaan.

Antreas matkustaa Martan saattamana Turkuun, jonne silmäleikkauksia tekevä saksalainen professori Keller on saapunut. Leikkaus onnistuu, mutta maailma ja sen ihmiset ovat pimeään kasvaneelle Antreakselle pettymys, ja hänen on aloitettava elämä alusta kuin pienen lapsen, kuten lääkäri evästää. Jälkitarkastusta varten Antreas ja Martta jäävät muutamaksi päiväksi Turkuun: Martta opettaa Antreasta näkemään maailman kauneutta, mutta Antreas päättää esiintyä sokeana Jolandalle ja talonsa väelle.

Tällä välin Jolandasta ja Reinarista on jälleen tullut rakastavaisia. Antreas yllättää Jolandan tulossa Reinarin huoneesta, mutta ei paljasta näkevänsä. Reinar potee huonoa omaatuntoa ja haluaa jättää Jolandan, joka aikoo paeta ja aloittaa "uuden ihanan elämän" hänen kanssaan. Tässä tarkoituksessa Jolanda esittää Antreakselle shekin, jonka hän sanoo olevan 20 000 markan, mutta joka itse asiassa on 300 000 markan arvoinen. Antreas kutsuu luokseen Reinarin, joka murtuu ja tunnustaa osallisuutensa rikoksen. Antreas paljastaa näkevänsä ja antaa yhtä kaikki Reinarille 300 000 markan shekin erään yhteisen onnellisen lapsuudenmuiston vuoksi. Jolanda saa lähteä, mutta hänen äitinsä "kunnon ihmisenä" jäädä taloon.

Martta kutsuu Antreaksen puutarhaan katsomaan koiranpentuja, joiden silmät ovat juuri auenneet. "Vasta tänään minunkin silmäni ovat auenneet lopullisesti", Antreas sanoo ja lisää hellästi: "Ja sinä Martta olet ensimmäinen ihminen, joka alkaa minun silmissäni näyttää kauniilta".

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"Suomi-Filmi on Syntisessä Jolandassaan uskaltautunut vaikeaan tehtävään", aloitti P. T-vi (Paula Talaskivi, Ilta-Sanomat 4.2.1941). "Elokuvalla on pohjanaan mitä suurimmat epäonnistumisen mahdollisuudet, sillä itse kuvattavan aiheen tuntuva imelä viikkolehtisävy oli saatava muunnetuksi ja kuitenkin sitä oli ylläpidettäväkin [- -] Jo sekin, että tässä komediaksi muuntamisessa onnistuttiin [- -] on sekä käsikirjoituksen laatijan Turo Karton että ohjaajan Valentin Vaalan suuri ansio ja sinänsä merkittävä muistiin. Mutta vielä suuremmaksi voitoksi ohjaajalle on se, että hän on kyennyt säilyttämään alkuperäisen tarinan suurimman avun, kertomuksen viehättävän sydämellisyyden, lämpimän inhimillisyyden valkokankaalla niin tuntuvana kuin se Syntisessä Jolandassa on."

"Kertakaikkiaan mielenkiintoinen elokuva", koki T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 21.2.1981). "Siinä on kylläkin mukana paljon naiivia tunnepitoisuutta, joten vähemmän vaativa määritelmä vakava komedia on paikallaan, mutta aiheen perusajatus on intresantti ja erikoinen, jollei suorastaan syvällinen. [- -] Elokuvan on ohjannut Valentin Vaala erittäin ansiokkaasti. Ensinnäkin kiintyy siihen ilahduttavaan seikkaan, että kaupunkimiljöö tulee mukaan niin harvinaisen luontevasti ja värikkäästi ilman mitään korostuksia ja alleviivauksia."

"Epäonnistuneen ja banaalin nimen taakse kätkeytyy varsin erikoislaatuinen ja psykologisesti mielenkiintoinen filminäytelmä, joka merkitsee uutta elokuvamme aihealan valtausta", ajatteli Parras (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 3.2.1941). "Juoni ei siis itsessään ole juuri minkäänlainen [- -] mutta aiheen käsittelytapa ja näyttelijäsuoritukset tekevät elokuvasta varsin korkeatasoisen suomalaisen filmin."

"Filmin ydin on tällä kertaa lukemattomissa pienissä yksityiskohdissa, jotka luovat mielikuvitusrikkaan ja taiteellisesti varsin pätevän kokonaisuuden", katsoi S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 3.2.1941). "Elokuvassa on herkkiä kohtauksia [- -] jotka ovat liikuttavia vaikuttamatta sentimentaalisilta. Elokuvan elämänmyönteisyys ja hillitty huumori oikeuttavat sille nimityksen vakava komedia, vaikka tarinan takana lopulta piilee syvä tragiikka."

"Antreas och den syndiga Jolanda är en kvalitetsprodukt", kiitti myös H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 3.2.194). "Vaala har i detta verk lyckats frigöra sig från de ytliga, mondäna maner, vilka i så hög grad tidigare skämt några av hans saker som En rik flicka, Grönt guld och Guds storm. I Antreas och den syndiga Jolanda finnes det en mänsklig värme och en impulsiv friskhet som är alldeles ny för honom."

Selkeästi poikkeavaan arvioon päätyi E. P-la (Eino Palola, Helsingin Sanomat 4.2.1941): "Suomi-Filmin uutuus vaikuttaa hyvistä tarkoitusperistä huolimatta ehdottomasti hiukan avuttomalta. Siinä ei missään suhteessa ole päästy aivan perille saakka - aidon taiteellisen vaikutuksen saavuttamiseen. [- -] Kaikesta puuttuu elävyyden ja välittömyyden tuntu hämmästyttävässä määrässä. Välistä tuntuu siltä kuin seurailisi oppilasnäytäntöä, jossa opittu myös on etualalla ja esittäjän persoonallisuus näkymättömissä."

Yleensä näyttelijäsuoritukset kuitenkin saivat kiitosta. "Miten koruttomasti ja kauniisti Olavi Reimas esittääkään sokean harjojentekijänsä", innostui T. A. "Siinä todella on sisäistä valoa, onnellisen luonteen heijastusta [- -] Kirsti Hurme on niin osaansa sopiva, että voisi melkein kuvitella, että aihe on valittu hänen näyttelijämahdollisuuksiaan silmällä pitäen."

"Kirsti Hurme on nousemassa elokuvanäyttelijättäriemme eturiviin", arvioi Parras. "Hän luo Jolandansa ympärille voimakkaasti eroottisen ilmapiirin. Tähän hänellä on erinomaiset ulkomuodolliset edellytykset, mutta hän käyttää myös älyään pystyen vaativaan luonnekuvaukseen menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin, johon Jolandan osassa olisi hyvät mahdollisuudet. [- -] Olavi Reimas esittää Antreaksen osan miellyttävästi, jaksamatta tosin aina vapautua vaivaavasta pateettisuudesta, mutta loppuun päin [- -] hän ilmentää uskottavasti näkönsä saavan sokean miehen tunnelmia ja järkytyksiä. Tamperelainen Kaija Rahola hoitaa osansa [- -] ilahduttavan varmasti ja välittömän herttaisesti. Tosin tekniikassa on vielä paljon oppimista, mutta luontevuus ja välittömyys ovat ilmeisiä."

Tv-esitysten vuosikymmenillä näkökulma on vaihtunut ja kriittisyys kasvanut. "Vakavasta komediasta" on tullut "puhdasta viikkolehtiviihdettä" (Pertti Lumirae, Suomen Sosialidemokraatti 21.2.1981) ja "estottomasti läikähtelevää melodraamaa" (Pekka Eronen, Aamulehti 1994). "Antreas ja syntinen Jolanda on tarinaltaan kiehtova melodraama", kirjoitti Markku Tuuli (Katso 8/1981), "joka kuitenkin erityisesti henkilöohjauksen tasolla on pahasti ajan kuluttama. Kirsti Hurme on pääosassa uhkea, mutta hänen niinkuin Olavi Reimaksen ja Kaija Raholankin näyttelijäsuoritukset ovat kankeita ja kömpelöitä. Vaalan vivahteikas elokuvallinen näkemys tulee kyllä esille muutamissa jaksoissa, mutta ne eivät riitä kantamaan Antreasta ja syntistä Jolandaa loppuun asti."

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Taustaa
Elokuvan pohjana oli nimimerkki Antti Kokkolan (käsikirjoituksessa Antti Kokko) teksti, jonka romaaniversio ilmestyi vasta vuonna 1945. Nimimerkin taakse kätkeytyi kirjailija Tatu Pekkarinen, joka tällä tavoin halusi ottaa etäisyyttä humoristitaustaansa. Aiheen muokkasi kuvauskäsikirjoituksen muotoon Turo Kartto. Romaaniversio sai nimekseen Maailman kasvot, ja siinä Tatu Pekkarinen käytti taas kirjoittajanimeä Ilmari Mäkitie. Elokuvaan verrattuna romaanissa on mm. täti Aurooran ja Jaakko-sedän osuutta lyhennetty, Antreaksen nimi muutettu Jalmariksi, Jolandan Selmaksi, Martan Hannaksi, Reinarin Rauliksi jne. Jalmarin rikastumisen lähteenä romaanissa on hänen tekemänsä harjansitomiskone, ja Rauli pääsee lopuksi jaloilleen keksimänsä taskukirjoituskoneen avulla. Romaanissa Jalmari tyytyy vain ostamaan sen puutalon, jossa hän aikaisemminkin on asunut. Elokuvassa vanhan puutalon osoite on Vanajantie 6 ja Antreaksen ostaman uuden loistohuvilan osoite Kaivopuisto 14.

Elokuvan tapahtuma-aika on kesä 1940, vaikka eräissä alkupuolen repliikeissä puhutaankin Suomea uhkaavasta diktatuurista. Jolanda lukee eräässä kohtauksessa vuonna 1940 ilmestynyttä V. Laikon salapoliisiromaania Elokuun murha, ja Antreaksen shekin päiväyksenä on 29.7.1940.

Kuvaajana Vaala käytti ensimmäistä kertaa Eino Heinoa. Tästä alkoi yhteistyö, jota jatkui tiiviinä aina vuoteen 1958 saakka. Puutalon pihakohtaukset jouduttiin myöhäisen syksyn vuoksi lavastamaan studioon. Miespääosaa näytteli Olavi Reimas, joka muisteli osaansa vuonna 1974 seuraavasti: "Näyttelin siinä Antreasta, sokeata harjakauppiasta, joka hyvänä tienestipäivänä paineli suoraan Alkoon. Kuvattiin tätä menoa Tehtaankadulla ja siinä likellä olevassa Alkon liikkeessä. Kun kävelin sokean lailla kauppaa kohden, muuan mies tuli käsipuoleeni ja sanoi, että hei hei älkäähän nyt sinne menkö, se on alkoholiliike."

Elokuvan yleisömenestys jäi jonkin verran vuoden keskitasoa heikommaksi. Tuotantokustannukset peittyivät vasta lokakuussa 1946. Elokuva myytiin Norjan ja Tanskan lisäksi Kroatiaan ja Saksaan.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Musiikki
1. "Alkusoitto"
Säv. Harry Bergström
Orkesteri (off, alkutekstit), 1' 40".


2. Polkka
Säv. Harry Bergström
Tanssiorkesteri (off, levysoitin), 1' 30".


3. Valssi
Säv. Harry Bergström
1) Orkesteri (off), viiteen kertaan, yht. 4' 25".
2) Orkesteri (off, lopputekstit), 1' 40".


4. Levoton liekki
Säv. Harry Bergström, san. Kerttu Mustonen
1) Es. "tanssiorkesteri" (playback ja off, sekä off, levysoitin), kahteen kertaan, yht. 1' 30".
2) Es. Kirsti Hurme, hyräily (100 %), kolmeen kertaan, yht. 0' 35".
3) Es. Kirsti Hurme, laulu, ja "tanssiorkesteri" (playback ja off), 2' 50".
4) Es. Kille Oksanen, piano (playback, Asser Fagerström, piano), kahteen kertaan, yht. 1' 20".
5) Es. "tanssiorkesteri" (playback), 0' 45".
Levytys:
Kirsti Hurme ja orkesteri; ääniraidan uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 9 & 10 - Suomi-Filmin elokuvamusiikkia 1933-1961; Artie Music AMCD 1056, 2021.


5. Sun hymys elokuvasta Juurakon Hulda (1937)
Säv. ja sov. Harry Bergström, san. Eine Laine
Eugen Malmstén, laulu, ja Rytmi-Pojat, joht. Eugen Malmstén (off), 1' 40".
Levytys:
Eugen Malmstén ja Rytmi-Pojat, joht. Eugen Malmstén; Columbia DY 105, 1937.
Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 2 - Levytyksiä vuosilta 1937-1939; Artie Music AMCD 1031, 2010.


6. Niin rakastan mä maailmaa
Säv. Harry Bergström, san. levytyksessä Eine Laine
1) Es. "tanssiorkesteri" (playback), 1' 15".
2) Tanssiorkesteri (off), 1' 05".
Levytys:
Kalevi Korpi ja Odeon-orkesteri, joht. Harry Bergström; Odeon PLD-107, 3.3.1955.
Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 9 & 10 - Suomi-Filmin elokuvamusiikkia 1933-1961; Artie Music AMCD 1056, 2021.


7. "Misterio"
Säv. Harry Bergström
Orkesteri (off), 1' 30".


8. "Uskottomuus"
Säv. Harry Bergström
Viulu ja orkesteri (off), 2' 45".

Huomautuksia:
Valssi (nro 3) muodostaa "Alkusoiton" (nro 1) loppuosan, 0' 30", sekä koko loppumusiikin, 1' 15".
Levoton liekki toistuu perusaineksena alkusoitossa.

Varma Lahtinen laulaa Sulamithia, säv. ja san. Matti Jurva, (100 %), 0' 05", ja Olavi Reimas hyräilee (100 %), 0' 15".

"Kylpylävieraat" tanssivat tangon Niin rakastan mä maailmaa (nro 6) aikana.

Kasinon kabinetissa soitetaan pianolla sävelmää Ukko Nooa (off), 0' 45".

Kille Oksanen esittää pianistia musiikkinumeroissa 4:3 ja
6. Muulloin "tanssiorkesterin" pianistina on Asser Fagerström.

- Toim. Juha Seitajärvi (2021) Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1505
Tarkastuspäivä
30.01.1942
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2760 m
Veroluokka
10%
Ikäraja
K
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
5
Tarkastusnumero
T-01505
Tarkastuspäivä
01.09.1993
Formaatti
video
Pituus/leikattu
96'54"
Ikäraja
K16
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Tarkastuttaja
Suomi-Filmi Oy
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
30.11.2012
Kesto/leikattu
01:32:51
Ikäraja
S
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
101 min
Kieli (VOD)
suomi