Ketunhäntä kainalossa

En Räv bakom örat (ruotsinkielinen nimi)
A Foxtail Under the Arm (englanninkielinen käännösnimi)
Une Queue de renard sous le bras (ranskankielinen käännösnimi)
Mit dem Fuchsschwanz unter dem Arm (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tiedätkö Helsingissä tehdyn elokuvan kuvauksista? Tunnistatko esiintyjiä?

Ketunhäntä kainalossa

Hugo Hytösen ohjaama revyyelokuva Ketunhäntä kainalossa (1940) pohjautuu Pallen eli Reino Hirvisepän laatimaan ja Erik Blombergin muokkaamaan käsikirjoitukseen. Vuoden 1940 Helsinkiin sijoittuvassa hupailussa irtisanotut konttoritytöt Sirkku (Mirjami Kuosmanen), Irkku (Juliska Koka) ja Mirkku (Aune Häme) unohtavat arkiset murheensa iloisten muusikoiden Vallen (Arvo Lehesmaa), Jallen (Martti Lohikoski) ja Nallen (Leo Lähteenmäki) seurassa.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Mirjami Kuosmanen , Sirkku, pikakirjoittajatar
Henkilö Arvo Lehesmaa , Valdemar, laulaja-velikulta Valle
Henkilö Aune Häme , Mirkku, kassaneiti
Henkilö Leo Lähteenmäki , Napoleon, iskelmäsäveltäjä Nalle
Henkilö Juliska Koka , Irkku, konttorineitonen
Henkilö Martti Lohikoski , Jalmar, boheemiylioppilas Jalle
Henkilö Aino Angerkoski , Ines Kontiokorpi
Henkilö Onni Veijonen , johtaja Mauri Kontiokorpi
Henkilö Emmi Jurkka , Emmi, malli
Henkilö Hertta Leistén , povariakka
Henkilö Verna Piponius , huonokuuloinen täti
Henkilö Lida Salin , Varpu, Ineksen ystävätär
Henkilö Irja Rannikko , Hilma, palvelijatar
Henkilö Hugo Hytönen , 1. dekkari
Henkilö Sasu Haapanen , kettufarmari Schneibelstein
Henkilö Aku Käyhkö , 1. Maurin kaveri
Henkilö Hannes Veivo , 2. Maurin kaveri
Henkilö Reino Lammila , pölynimurikauppias
Henkilö Vilho Siivola , 3. Maurin kaveri
Henkilö Ossi Korhonen , hovimestari Petterström
Henkilö Jalmari Parikka , issikka
Henkilö Artturi Laakso , toimittaja
Henkilö Otto Noro , Savolainen, asiakas
Henkilö Pekka Tiilikainen , radioreportteri
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Lauri Korpela , yksi odottajista
Henkilö Jussi Jurkka , Iikka, juoksupoika
Henkilö Kaarlo Saarnio , professori
Henkilö Erik Blomberg , 2. dekkari
Muut esiintyjät
Salapoliisikoira Pinkerton: tanskandogi (Lähde: SKF 2) , muutesiintyjät
Tekijät
Henkilö Hugo Hytönen , Ohjaaja
Henkilö Erik Blomberg , tuottaja
Henkilö Palle , käsikirjoitus
Henkilö Erik Blomberg , kuvaus
Henkilö Evan Englund , äänittäjä
Henkilö George de Godzinsky , musiikki
Henkilö B. Joni , lavastus
Henkilö Elo Kuosmanen , tanssit
Yhteisö Filmihankkija, Reino Wathen ja Erkki Itkonen , levittäjä
Yhteisö VLMedia Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Erik Blomberg , käsikirjoitus
Henkilö Erik Blomberg , leikkaus
Henkilö Erik Blomberg , studiopäällikkö
Henkilö Reino Lammila , kamera-assistentti
Henkilö herra Båsk , kuvausryhmän jäsen
Henkilö herra Karlsson , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Paavo Kuoppala , kuvausryhmän jäsen
Henkilö A. Laiho , kuvausryhmän jäsen
Henkilö C. J. Lindström , kuvausryhmän jäsen
Henkilö M. Vilkman , kuvausryhmän jäsen
Henkilö herra Lindqvist , äänitysassistentti
Henkilö Jan Tschiftschis , järjestäjä
Henkilö Erik Blomberg , valokuvat
Henkilö Palle , laulujen sanoitus
Henkilö Kerttu Mustonen , laulujen sanoitus
Henkilö George de Godzinsky , muusikko  (orkesterin johto, piano)
Henkilö Aune Häme , muusikko  (laulu)
Henkilö Juliska Koka , muusikko  (laulu)
Henkilö Mirjami Kuosmanen , muusikko  (laulu)
Henkilö Arvo Lehesmaa , muusikko  (laulu, harmonikka, kitara)
Henkilö Martti Lohikoski , muusikko  (laulu, kitara, trumpetti)
Henkilö Leo Lähteenmäki , muusikko  (laulu, kampa, kitara)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1940
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
29.12.1940
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Elysée, Metropol
Kuopio: Kuvakukko
Pori: Sampo
Tampere: Hällä
Filmikopioiden määrä
6 (arvio)
Muut näytökset
  • 05.01.1941 Turku: Kino-Palatsi; Vaasa: Kino ensi-iltakierros
  • 12.01.1941 Lahti: Kuvapalatsi ensi-iltakierros
  • 09.02.1941 Jyväskylä: Suomi-Elokuvat; Oulu: Hovi ensi-iltakierros
  • 01.02.1942 Viipuri: Palatsi ensi-iltakierros
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Pikku Satamakatu 6 (Kontiokorpien asunto), ravintola Brondin Eteläinen Esplanaadikatu 20 (ravintola Moulin Rouge), Rautatientori ja rautatieaseman asemalaituri, nyk. Merikasarminkatu (Jalle ja Nalle isvossikassa)

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Studiot
Helsinki: Pikku Satamakadun studio

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Kuvausaika
Syksy - syystalvi 1940

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Sisältöseloste
Viipurilainen evakko Valle etsii asuntoa Helsingistä ja löytää sen toisen karjalaisen, sotakaverinsa Jallen luota, joka asuu taiteilijaserkkunsa ateljeessa. Musisoivat kumppanukset hakevat lehti-ilmoituksen perusteella työtä Punaisesta Myllystä, missä tarvitaan trio, mutta miehet lupaavat kolmannen jäsenen löytyvän iltaan mennessä. Samassa portaassa asuu johtaja Kontiokorpi: hänen hienosteleva vaimonsa Ines haluaa loistaa seurapiireissä ja kääntää poikansa Nallen harrastamaan iskelmämusiikin sijasta oopperaa.

Johtaja Kontiokorpi on lähdössä liikematkalle, mutta myöhästyy junasta liiallisen konjakin naukkailun seurauksena. Rouva yllättää hänet hyräilemässä "punaisesta sukkanauhasta" konttoristi Sirkun seurassa ja nostaa metelin löydettyään vielä sukkanauhankin: Sirkun lisäksi muutkin konttoritytöt Mirkku ja Irkku saavat potkut ja rouva uhkaa ottaa heidän tilalleen mieskonttoristit.

Valle ja Jalle tapaavat sattumalta Nallen, joka kyllästyneenä on päättänyt lähteä kotoaan, ja saavat hänestä pianistin trioonsa. Jallen asunnolle saapuessaan he törmäävät konttorityttöihin, jotka odottavat palkkasaataviaan Kontiokorven oven ulkopuolella - rouva ja johtaja ovat juhlimassa ravintolassa. Sirkku ilahtuu tavatessaan jälleen suuren rakkautensa Vallen ja myös Jalle ja Nalle löytävät vastaanottavaiset kumppanit Mirkusta ja Irkusta juhliessaan asunnossa laulaen, tanssien ja Jallen serkun ruokavarastoista nauttien.

Kun miehet ovat saattamassa tyttöjä kotiin, Kontiokorven parvekkeelta putoaa kettupuuhkia, joita rouva on hankkinut hämäräperäisellä kaupalla. Asiasta kehkeytyy poliisijuttu ja avaimensa unohtanut Valle joutuu pidätetyksi yrittäessään sisään ikkunasta ja jäädessään kiinni "ketunhäntä kainalossa". Vuokrarästien sovittamiseksi johtaja vaatii Jallea ja hänen trioaan esiintymään Punaiseen Myllyyn, mutta häviää tarjouskilpailun samaan aikaan miehille soittavalle rouvalleen, joka luulee palkkaavansa mieskonttoristeja.

Naapurissa asuva Jallen serkun malli Emmi pistäytyy omalla avaimellaan Jallen asuntoon ja puolipukeisena esiintyessään saa paikalle osuvat tytöt kuten myös rouva Kontiokorven kuvittelemaan, että miehet pettävät heitä. Tytöt päättävät kuitenkin lähteä Punaiseen Myllyyn, missä he naamioituneina seuraavat trion esiintymistä, joka alkukangertelun jälkeen sujuu hyvin. Miehet tunnistavat tyttönsä ja lähtevät naistenvalssiin kaikkien laulaessa parinsa löytäneinä: "Onni se on kuin omena, tuo punaposkinen."

Aamulla rouva Kontiokorpi näkee lehdessä uutisen hamstrauskätköstä ja potee huonoa omaatuntoa kettukaupastaan. Hän käy povarilla, joka osoittaa syylliseksi "ristirouvan" - Ineksen itsensä - ja kehottaa häntä hyvittämään vääryydet. Johtaja selvittää kaupan lailliseksi ja lupaa ostaa vielä lisää kettuja. Rouva onnittelee tyttöjä ja Nallea: hän ilmoittaa ottavansa tytöt takaisin konttoriin, lupaa Vallelle ja Sirkulle asunnon ja sanoo Nallelle olevansa ylpeä tämän musiikista ja esiintymisestä. Tytöt päättävät luovuttaa kihlasormuksensa isänmaalle, joka Sirkun mukaan tarvitsee nyt myös poikia. "Sepä selvä, ei tässä turhan päiten ole kuljettu ketunhäntä kainalossa", Valle lisää.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Elosepon revyy-elokuva ei saanut naurajia puolelleen. "Tämä 'kaikkien aikojen hauskin suomalainen filmi' ei saanut yleisöä naurahtamaan kuin kerran", raportoi E. P-la (Eino Palola, Helsingin Sanomat 30.12.1940), "ja silloinkin vain siinä esiintyvän salapoliisitoimiston nimelle. Se olikin kahden tunnin aikana ainoa vitsi. [- -] Sitä paitsi sukkeluuksien hakemisellakin on rajansa: räikeät mauttomuudet tympäisevät. Tilanteet ovat yleensä ennen käytettyjä. Pallen viisut ovat hauskojakin, kun niitä kuulee yksitellen, mutta kun niitä kaadetaan katsojille kokonainen kuorma, kyllästyy niihinkin pakosta."

"Eloseppo näyttää olevan yllätysten yhtiö", aloitti P. T-vi (Paula Talaskivi, Ilta-Sanomat 30.12.1940). "Alkusyksyllä se perin myönteisesti yllätti filmillään Miehen tie, joka ainakin allekirjoittaneen mielestä on tähän asti paras suomalainen elokuva. Mutta nyt on yllätys tuiki toista maata: eilen nähty Ketunhäntä kainalossa, tämä 'vuoden 1941 revyy', on ikävintä nähtävää, mitä ylimalkaan valkokankaalle saattaa kuvitella pantavan. Ja koska sen pitäisi juuri ennen kaikkea olla lystikäs ja hauska - monilta vioilta sulkisi yleisö silloin silmänsä ilman muuta - on ikävyys tietysti pahin mahdollinen virhe ja enemmänkin kuin virhe, se on rikkomus yleisöä kohtaan."

"Se on joukko melko irrallisia ja hajanaisia kuvaelmia, lauluja ja tansseja, joita hatara ja hämärä, katselijalle monin paikoin käsittämätön juoni pitää koossa", arvosteli Parras (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 30.12.1940). "Olisi ollut parempi, että juonta ei olisi ollut lainkaan, vaan olisi todella pysytty pelkän revyyn pohjalla. Elokuva on auttamatta ikävystyttävä, varsinkin kun sen sutkaukset ja vitsit eivät ole liialla neroudella pilattuja ja ovat osaksi vanhoja. Hyvän revyyn tekeminen vaatii älykkyyttä, kehittynyttä huumorintajua ja eloisaa pirteyttä, jotka eivät ole Pallen vahvimpia puolia."

"Ohjaaja on pyrkinyt tekemään kunnollista työtä", myönteli E. T. (Kauppalehti 30.12.1940), "mutta kaikesta päättäen käsikirjoitus on laadittu enemmän teatteri- kuin filmisilmällä. Koko keitos vaikuttaakin suunnilleen siltä, kuin jollakin keskinkertaista paremmalla seuranäyttämöllä suoritettua iltamaohjelman loppunumeroa olisi filmattu. Filmin mahdollisuuksia ei ole juuri lainkaan käytetty, juttu rakentuu pääasiassa laulelmiin ja sutkauksiin ja muutamaan sukkanauhan näyttämiseen."

"Redan scenariot med sina mossbelupna vitsar gav en härsken smak i munnen", koki H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 30.12.1940). "Och insceneringen för sin del gjorde allt som stod i människomakt för att styrka intrycket av jättefiasko. De så kallade schlagernumren exekverades i närbild mot publiken som operettkupletter över rampen."

Maaseutulehdistö tarjosi myönteistäkin palautetta: "Palle on kehittänyt niistä kerrassaan riemastuttavan 'sillisalaatin', jonka kuplettilaulut, reipas musiikki ja vilkas toiminta saa vakavimmankin katsojan hyvälle tuulelle", kirjoitti la (Savon Sanomat 30.12.1940) viitaten "ajankohtaisiin ilottelun aiheisiin". "Siinä elokuvassa on vilkkautta ja vauhtia, niin että sitä katsellessa ei suinkaan ketään nukuta. Paikoitellen hipoo elokuva sellaisia sopivaisuuden rajoja, että se on täydellä syyllä lapsilta kielletty."

"Skådespelarna äcklade en med operettfasoner av sämsta och billigaste slag", ilmoitti H. K. varsin edustavan näkemyksensä näyttelijätyöstä. "Detta gällde inte minst Leo Lähteenmäki, som tidigare gjort goda filmsaker, och som borde ha så mycken filmrutin att han inte följer vilken huvudlös instruktion som helst. Skammen får han broderligt dela med Arvo Lehesmaa och Mirjami Kuosmanen - en konstnärinna av hennes rang borde inte taga i en uppgift av detta slag ens med tång."

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Taustaa
Käsiohjelmassa ja ilmoituksissa elokuvan kerrotaan perustuvan Pallen revyykäsikirjoitukseen. Nimimerkki Palle, kirjailija Reino Hirviseppä, viralliselta arvoltaan ja nimeltään majuri Reino William Palmroth (1906-1992), oli vuodesta 1934 alkaen kirjoittanut Yleisradiolle parisenkymmentä revyytä, joissa esiintyivät toistuvasti mm. herrasväki Ines ja Mauri Kontiokorpi sekä reipasotteinen Sirkka ja hulivililuontoinen Valle. Tuottaja Erik Blomberg halusi talvisodan jälkeen valmistaa elokuvan, joka hyödyntäisi Pallen kirjailijamainetta, ja tilasi häneltä syksyllä 1940 käsikirjoituksen. Tilaus tehtiin kiireellisenä - kuvaus edistyi sitä mukaa kuin käsikirjoituskin. Heiveröinen, osittain tutuille radiohahmoille sekä ajankohtaisille aineksille rakentuva juoni muuttui lähes käsittämättömäksi, kun käsikirjoittajan ja tuottajan välille syntyi työn edistyessä syviä erimielisyyksiä. Palle olisi ottanut mukaan myös kesäkohtauksia, mutta ymmärrettävästi tuottaja halusi elokuvan valmiiksi mahdollisimman pian. Toisaalta Palle ryhtyi sabotoimaan tuotantoa moittien lopputulosta jo etukäteen rahoittajille, koska Blomberg teki tekstiin runsaasti muutoksia "kaikkein tomuttuneimpien puujalkavitsien kohdalta" (Blombergin lausunto elokuussa 1975).

Elokuvan nimen Palle kertoi syntyneen seuraavasti (Suomen Kinolehti 11-12/1940): "Sen päivän jälkeisenä yönä, jolloin minulta oli tilattu käsikirjoitus - synopsis, näin unen vihtahoususta, josta Jukolan Simeoni kertoo saapasnahkatorninäkemyksessään: 'kuin tyhmyys itse, mutta kas kuinka ketunhäntä keikahtelikin siellä takana'. Aamulla lukiessani sanomalehdistä kaikenlaisista suur- ja pienpoliittisista 'toilauksista', elokuvan nimi olikin sitten selvillä."

Elokuvassa nähtiin ensimmäistä kertaa valkokankaalla 10-vuotias Jussi Jurkka, unkarilainen tanssija Juliska (oik. Rasonella) Koka sekä näyttelijä Aune Häme (oik. Hämäläinen). Povari-akan (käsiohjelmassa porvari-akka) rooliin oli alunperin ajateltu Kaisu Puuskaa. Suunnitelluista näyttelijöistä jäivät pois myös Uuno Montonen, Valter Tuomi ja Einari Ketola ja heidän tilalleen tulivat Aku Käyhkö, Hannes Veivo ja Vilho Siivola. Naispuolista pölynimurikauppiasta esitti Reino Lammela.

George de Godzinskyn etunimi on elokuvan alkuteksteissä muodossa Georges.

Kutsuvierasnäytäntö oli Savoyssa. "Ensi-ilta oli kamala, minä häpesin koko ajan. Toivoin, että koko elokuva olisi jäänyt esittämättä", muisteli Palle joulukuussa 1987. Esityksen jälkeen eivät herrat Palmroth ja Blomberg enää suostuneet tervehtimään toisiaan. Levitystoimistona oli pieni Filmihankkija, jolla ei ollut omia elokuvateattereita. Yleisömenestys oli koko vuoden 1940 heikoin, ja tähän kariutuivat suunnitelmat Elosepon seuraavasta elokuvasta Laulava Tuhkimo, jonka ensi-illan piti olla kevätkaudella 1941 ja pääosassa tuolloin 16-vuotias Marjatta (Maaria) Eira. Ketunhäntä kainalossa jäi Elosepon viidenneksi ja viimeiseksi elokuvaksi. Vuonna 1974 lyhyen aikaa toiminut samanniminen tuotantoyhtiö oli omistuspohjaltaan kokonaan toinen.

Kansallisen audiovisuaalisen arkiston kokoelmissa ei ole elokuvan julistetta.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Musiikki
1. Alkusoitto
Säv. George de Godzinsky
Aune Häme, Juliska Koka, Mirjami Kuosmanen, Arvo Lehesmaa, Martti Lohikoski ja Leo Lähteenmäki, laulu sekä orkesteri, joht. George de Godzinsky (off), 2' 45".


2. "Sä älä välitä, vaan käytä järkeä"
Säv. George de Godzinsky, san. Palle (= R.W. Palmroth)
1) Es. Arvo Lehesmaa ja Martti Lohikoski, laulu (100 %), 0' 05".
2) Es. Martti Lohikoski, laulu (100 %), 0' 05".
3) Es. Arvo Lehesmaa sekä Aune Häme, Juliska Koka, Mirjami Kuosmanen ja Leo Lähteenmäki, laulu sekä Martti Lohikoski, laulu ja kitara (100 %, George de Godzinskyn pianosäestys), 0' 25".


3. "Kortti tuo ja toinen vie"
Säv. George de Godzinsky, san. Palle
1) Es. Juliska Koka ja Mirjami Kuosmanen, laulu (100 %, George de Godzinskyn pianosäestys), 2' 00".
2) Es. Onni Veijonen, laulu (100 %), 0' 15".


4. Kuubalainen serenadi
Säv. Juhani Pohjanmies, san. Unto Koskela
1) Es. Aku Käyhkö, Onni Veijonen ja Hannes Veivo, laulu (100 %), 0' 10".
2) Es. Onni Veijonen, laulu (100 %), 0' 05".


5. "Hiiret hyppii, hiiret hyppii"
Säv. George de Godzinsky, san. Palle
Es. Aune Häme, Juliska Koka ja Mirjami Kuosmanen, laulu (100 %, George de Godzinskyn pianosäestys), 0' 30".


6. "Veikkaa, veikkaa, kaikki nyt veikkaa"
Säv. George de Godzinsky, san. Palle
Es. Aune Häme, Juliska Koka ja Mirjami Kuosmanen, laulu (100 %, orkesterin säestys, joht. George de Godzinsky), 1' 35".


7. An der schönen blauen Donau / Tonava kaunoinen
Säv. Johann Strauss nuorempi
Es. Juliska Koka, Mirjami Kuosmanen, Arvo Lehesmaa, Martti Lohikoski ja Leo Lähteenmäki, rallatus sekä Aune Häme, rallatus ja piano (100 %, George de Godzinskyn pianosäestys), 0' 10".


8. Viihdemusiikki
Säv. George de Godzinsky
Es. Aino Angerkoski, rallatus (100 % sekä orkesteriesitys, joht. George de Godzinsky, off, radio), 0' 20".


9. "Korvike"
Säv. George de Godzinsky, san. Palle
Es. Aune Häme, laulu sekä Arvo Lehesmaa, harmonikka, Martti Lohikoski, kitara, ja Leo Lähteenmäki, kampa (100 %, orkesterin säestys, joht. George de Godzinsky), 1' 30".


10. "Puh-puh-puh-puh-puhjenneet on lemmen kukkaset"
Säv. George de Godzinsky, san. Palle
1) Es. Aune Häme, Juliska Koka, Mirjami Kuosmanen, Arvo Lehesmaa ja Martti Lohikoski, laulu sekä Leo Lähteenmäki, laulu ja flyygeli (100 %, George de Godzinskyn pianosäestys), 1' 00".
2) Es. Aune Häme, Juliska Koka, Mirjami Kuosmanen, Arvo Lehesmaa ja Leo Lähteenmäki, laulu sekä Martti Lohikoski, lauluja trumpetti (100 %, orkesterin säestys, joht. George de Godzinsky), 1' 10".


11. "Kaunis oot sä armahin"
Säv. trad. unkarilainen, suom. san. Palle
Es. Juliska Koka ja Martti Lohikoski, laulu (100 %), 0' 20".


12. Tuo suru jonka sain ("Mun sydämeni lyö, ah, sulle vain")
Säv. Gorni Craemer, san. Palle
1) Es. Arvo Lehesmaa, laulu (100 %), 0' 05".
2) Es. Emmi Jurkka, lauluja hyräily (100 %), neljään kertaan, yht. 0' 20".
Levytys:
Eugen Malmstén ja Rytmi-Pojat Eugen Malmsténin johdolla; Columbia DY-184, 1938.


13. Songe d'automne / Syysunelmia ("Vankilan muurit on kylmät ja kolkot - -")
Säv. Archibald Joyce, san. Palle
Es. Arvo Lehesmaa, laulu (100 %), 0' 25".
Levytys:
Georg Malmstén ja Odeon-Solistiorkesteri; OdeonA-228537, 21.6.1939.


14. Oli mulla aarre kallis ("Oli kerran Onnimanni - -")
Säv. ja san. trad.
Es. Arvo Lehesmaa, laulu (100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 25".


15. Valencia ("Oi veljeni, tyttö nätti näin mun jätti ikävään - -")
Säv. J. Sadilla, san. Palle
Es. Martti Lohikoski, laulu ja kitara sekä Leo Lähteenmäki, flyygeli (100 %, George de Godzinskyn pianosäestys), 0' 40".


16. "Elomme päivät katkerimmiks' kohtalo meille tarjosi - -"
Säv. George de Godzinsky, san. Palle
Es. Martti Lohikoski, laulu ja trumpetti sekä Leo Lähteenmäki, laulu ja kitara (playback, vaskipuhaltimien säestys), 0' 30".


17. "Hamster-walk"
Säv. George de Godzinsky
Es. Leo Lähteenmäki, rallatus ja flyygeli (100 %, George de Godzinskyn pianosäestys), kahteen
kertaan, yht. 0' 10".


18. "Kettu-iskelmä"
Säv. George de Godzinsky, san. Palle
Es. Aune Häme, Juliska Koka ja Mirjami Kuosmanen, laulu, Arvo Lehesmaa, laulu ja kitara, Martti Lohikoski, laulu ja trumpetti sekä Leo Lähteenmäki, laulu ja flyygeli (playback, soitinyhtyeen säestys, joht. George de Godzinsky), 2' 00".


19. Tanssimusiikki
Säv. George de Godzinsky
Orkesteri, joht. George de Godzinsky (off), 0' 40".


20. Se onni on
Säv. George de Godzinsky, san. Kerttu Mustonen
Es. Aune Häme, Juliska Koka, Mirjami Kuosmanen, Arvo Lehesmaa, Martti Lohikoski ja Leo Lähteenmäki, laulu sekä "tanssiorkesteri", joht. George de Godzinsky (playback), 1' 45".
Levytys:
Georg Malmstén ja Odeon-Solistiorkesteri; OdeonA-228575, 22.11.1940.

Huomautuksia:
Alkusoitto (nro 1) lauluosuuksineen on yhteenveto elokuvan keskeisistä iskelmistä sekä sisältää otteen mm. Karjalan poikia, säv. trad.

Elokuvan monet repliikit on esitetty laulaen (100 %) tunnettuihin sävelmiin: Meill' viini, laulu, naiset, säv. ja san. Sam Sihvo, es. Arvo Lehesmaa, 0' 05"; Kesäillan valssi ("Oli perheonni armainen, ja impi ihanaparmainen"), säv. Oskar Merikanto, es. Arvo Lehesmaa, 0' 05"; Alahärmästä keskeltä pitäjästä / Häjyjen tulo, säv. trad., es. Onni Veijonen, 0' 05"; Ajomies ("Yli ruumiimme yksin nyt vie tästä Kontiokorpien tie"), säv. trad. venäläinen, es. Aune Häme, Juliska Koka ja Mirjami Kuosmanen, 0' 10"; Vedä verkaa, kudo sarkaa ("Tehdään velkaa, nähdään nälkää"), säv. trad., es. Arvo Lehesmaa, 0' 05"; Talvella Talikkalan markkinoilla, säv. trad., es. Arvo Lehesmaa, vihellys, 0' 05"; Tammerkosken sillalla ("Tullaan, tullaan, kyllä täältä tullaan"), säv. trad., es. Leo Lähteenmäki, kahteen kertaan, yht. 0' 10"; Kesäpäivä Kangasalla ("Niin kauas kuin silmä kantaa, näen tyhjiä pulloja"), säv. Gabriel Linsén, es. Aune Häme, 0' 05"; Tiiliä taalia tallallaa, säv. trad., es. Arvo Lehesmaa, 0' 05"; La donna è mobile / Nainen on häilyvä, säv. Giuseppe Verdi, es. Leo Lähteenmäki, 0' 05".

Lisäksi improvisoiden laulettuja repliikkejä: "Mo-mo-mo, no-no-no, pol-pol-pol. Monopol", 1) Aku Käyhkö, Onni Veijonen ja Hannes Veivo, 0' 05", 2) Ossi Korhonen, 0' 05"; "Millä minä heilan taitin - -", Mirjami Kuosmanen, 0' 10"; "Kontiokorpea kohden vie", Aune Häme, Juliska Koka ja Mirjami Kuosmanen, 0' 05"; "Ra-ra-ra, kas-kas-kas - -", Martti Lohikoski ja Leo Lähteenmäki, kahteen kertaan, yht. 0' 20"; "Kas silloin se poika tallella on kun oven pääll' on rautakanki", Leo Lähteenmäki, 0' 10".

Aino Angerkoski harjoittaa ääntään itseään flyygelillä säestäen (100 %), kahteen otteeseen, yht. 0' 10", radiosta kuuluu pianomusiikkia, 0' 10", Juliska Koka laulaa (100 %) unkarilaista kansanmusiikkia, kahteen otteeseen, yht. 0' 15", radiosta kuuluu orkesterin säestämää koloratuuriaariaa, 0' 15".

Juliska Koka tanssii useiden kappaleiden aikana ja Se onni on -valssin (nro 20) aikana tanssivat "juhlijat".

Elokuvan musiikkiin kuuluvaksi on ilmoitettu seuraava levytys: On syys, tango, säv. George de Godzinsky, san. Kerttu Mustonen; Georg Malmstén ja Odeon Solistiorkesteri; Odeon A-228575, 22.11.1940.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1494
Tarkastuspäivä
27.12.1940
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2700 m
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Osia
5
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, van Leers
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
99 min