Eulalia-täti

Tant Eulalia (ruotsinkielinen nimi)
Aunt Eulalia (englanninkielinen käännösnimi)
La Tante Eulalia (ranskankielinen käännösnimi)
Tante Eulalia (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko helsinkiläisiä esiintyjiä?

Eulalia-täti

Eino Jurkan ohjaama musiikkikomedia Eulalia-täti (1940) pohjautuu Hjalmar Nortamon samannimiseen näytelmään. Pienen rannikkokaupungin Tukkilahden puuhamies Mauri Huhkinen (Eino Jurkka) on haalinut itselleen kunnallisia luottamustoimia niin, että hänellä on kolme kokousta illassa eikä aikaa perheelleen. Kaikki muuttuu kun tukkilahtelaiset saavat kuulla Maurin ja muiden luottamusmiestensä riehakkaasta ravintolaillasta Helsingissä kauniin laulajattaren Louise Calattin alias Eulalia-tädin (Birgit Kronström) kanssa.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Birgit Kronström , rouva Jaatsi, Eulalia-täti, "laulajatar Louise Calatti"
Henkilö Eino Jurkka , Mauri Huhkinen
Henkilö Hugo Hytönen , kapteeni Poukka
Henkilö Emmi Jurkka , rouva Edla Sjöroos
Henkilö Tuire Orri , Kyllikki Huhkinen
Henkilö Arvo Lehesmaa , postimestari Roger Sjöroos
Henkilö Rosi Rinne , rouva Anna Huhkinen
Henkilö Kalle Rouni , maisteri Kallio
Henkilö Vilho Siivola , sihteeri Nestor Athanasius Mahlamäki
Henkilö Kaarlo Kytö , tohtori Niilo Jaatsi, "impressaario Caesar Mayer"
Henkilö Onni Korhonen , lakitieteen ylioppilas Eino Ansasmaa
Henkilö Thure Bahne , Aallottaren perämies
Henkilö Uuno Montonen , kauppias Topi Tolonen
Henkilö Kaarlo Saarnio , rehtori Ansasmaa
Henkilö Paavo Kostioja , Metropol-hotellin omistaja Bergholm
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Heikki Kiviluoto , Aallottaren kokki
Henkilö Ture Ara , souteleva merimies
Henkilö Kaija Suonio , ompeluseuran lähetystön jäsen
Henkilö Varma Lahtinen , ompeluseuran lähetystön jäsen
Henkilö Lida Salin , ompeluseuran lähetystön jäsen
Henkilö Jalmari Parikka , matkustaja junassa
Henkilö Orvokki Siponen , tanssija
Henkilö Klaus Salin , tanssija
Henkilö Aatu Talanne , hotellin portieeri
Henkilö Jan Tschiftschis , huonetta haluava turisti
Henkilö Hannele Keinänen , pikku ballerina
Henkilö Ida Salmi , kerrossiivooja
Tekijät
Henkilö Eino Jurkka , Ohjaaja
Henkilö U. R. Kalmari , käsikirjoitus
Henkilö Erik Blomberg , kuvaus
Henkilö Evan Englund , äänittäjä
Henkilö Väinö Hannikainen , musiikki
Yhteisö Kiertue-elokuvateatteri Tenho-Filmi , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Arvo Tamminen , tuottaja
Henkilö Armas Vallasvuo , leikkaus
Henkilö Lasse Elo , lavastus
Henkilö Mirjami Kuosmanen , naamiointi
Henkilö Reino Lammila , kamera-assistentti
Henkilö herra Karlsson , kuvausryhmän jäsen
Henkilö herra Båsk , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Paavo Kuoppala , kuvausryhmän jäsen
Henkilö A. Laiho , kuvausryhmän jäsen
Henkilö C. J. Lindström , kuvausryhmän jäsen
Henkilö M. Vilkman , kuvausryhmän jäsen
Henkilö herra Lindqvist , äänitysassistentti
Henkilö George Gé , tanssit
Henkilö Erik Blomberg , valokuvat
Henkilö Mirjami Kuosmanen , klaffi
Henkilö Veli Tamminen , taloudenhoitaja
Henkilö Eine Laine , laulujen sanoitus  (Kyllikin laulu)
Henkilö Väinö Hannikainen , musiikin johto
Henkilö Birgit Kronström , muusikko  (laulu)
Henkilö Thure Bahne , muusikko  (laulu, harmonikka)
Henkilö Ture Ara , muusikko  (laulu)
Henkilö Tuire Orri , muusikko  (laulu)
Henkilö Onni Korhonen , muusikko  (laulu)
Henkilö Hugo Hytönen , muusikko  (laulu)
Henkilö Arvo Lehesmaa , muusikko  (laulu)
Henkilö Vilho Siivola , muusikko  (laulu)
Henkilö Eino Jurkka , muusikko  (laulu)
Henkilö Heikki Kiviluoto , muusikko  (laulu)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1940
Alkuperäisteos
Hjalmar Nortamo: Eulalia-täti. Porvoo: WSOY, 1929. (näytelmä, kantaesitys: Porin Näyttämö 27.2.1929)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
17.11.1940
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Elysée, Metropol
Jyväskylä: Jyväs-Kino
Kuopio: Kuvakukko
Oulu: Aula, Kino
Pori: Kino
Tampere: Hällä
Turku: Olympia
Filmikopioiden määrä
7
Muut näytökset
  • 24.11.1940 Vaasa: Kino ensi-iltakierros
  • 28.11.1940 Lahti: Kuvapalatsi ensi-iltakierros
  • 10.01.1943 Viipuri: Salama ensi-iltakierros
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Uusikaupunki: Alinenkatu 42

Helsinki: Suurkirkko - Eduskuntatalo - Postikatu - Postitalon pääsisäänkäynti - Merenneitopatsas Kauppatorilla - Töölön raitiovaunuhalli Turuntiellä - Kansallismuseon pääsisäänkäynti (Huhkinen ja Sjöroos Helsingissä), Ruoholahdenkatu 10 (pikkupojat pilkkaavat Mauri Huhkista tämän asunnon ikkunan alla), Ruoholahdenkatu 15 (Poukka jättää kissakorin kaupan edustalle)

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Sisäkuvat
Helsinki: Uimahalli Yrjönkatu 21b (Mauri Huhkinen ja postimestari Sjöroos satama-altaaseen pudonneina)

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Studiot
Helsinki: Oy Eloseppo Ab:n studio Pikku Satamakatu 6

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Kuvausaika
Syksy 1940

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Sisältöseloste
Tukkilahden pikkukaupunki meren rannalla. Mauri Huhkinen on kasannut itselleen kunnallisia luottamustoimia niin, että hänellä on kolme kokousta illassa eikä aikaa kotiasioille, joista Kyllikki-tyttären kihlaus rehtori Ansasmaan pojan Einon kanssa vaatisi kiireellistä kannanottoa. Illan eräässä kokouksessa Ansasmaa asettuu vastustamaan Maurin ehdotusta lähettää postimestari Sjöroos ja sihteeri Mahlamäki Helsinkiin tutustumaan kengänkiillottajapoikien ongelmiin, mutta Mauri saa tahtonsa läpi.

Kyllikin eno, kapteeni Poukka, on palannut samana päivänä meriltä ja järjestää tervetuliaisjuhlat, joihin Mauri, Sjöroos ja Mahlamäki osallistuvat. Palatessaan ravintolasta Mauri ja Sjöroos putoavat laiturilta mereen ja joutuvat kuivattelemaan Poukan laivalla; Sjöroos saa ylleen perämiehen liivit, joiden taskusta Edla-vaimo järkytyksekseen löytää aamulla Lorelei-nimisen naisen viestin ja tapaamisehdotuksen. Miehet lohduttautuvat ajatuksella, että pian he pääsevät Helsinkiin pitämään hauskaa, sillä myös Mauri on lähdössä mukaan "kaupungin asioissa". Kiireissään Mauri torjuu Einon pääsyn puheilleen, jolloin kapteeni lupaa Kyllikille hoitaa asian ja saada Maurin irti "kunnallisesta hosumisestaan".

Ennen lähtöä Mauri ehtii suostua Edlan johtaman ompeluseuran perustaman Kananhoitoyhdistyksen puheenjohtajaksi. Maisteri Kallio yrittää esittää kiireiselle Maurille kosinnan Einon puolesta, mutta ei saa asiaansa selväksi: sen sijaan Mauri luulee hänen kosivan Kyllikkiä itselleen, mistä on seurauksena tytön vihat. Tällöin myös kapteeni ja maisteri Kallio päättävät lähteä Helsinkiin järjestämään tilanteen sille tolalle, että Mauri pääsisi luottamustehtävistään.

Pitkin matkaa on ollut puhetta Eulalia-tädistä, rikkaasta leskestä, jolta sekä Mauri että Sjöroos odottavat perintöä. Helsingissä selviää, että Eulalia on hyvin nuorekas ja kaunis leski, joka Amerikasta palattuaan on mennyt uusiin naimisiin tohtori Jaatsin kanssa. Eulalia ei tunne ensimmäisen miehensä sukulaisia, mutta on kirjoittanut Edlalle ja sopinut kohtaavansa tämän hotelli Metropolissa, missä myös miehet asuvat Helsingin vierailunsa aikana.

Mauri ja Sjöroos seuraavat Metropolin varietee-ohjelmaa, jossa myös Eulalia on lupautunut esiintymään, kun samaan pöytään tunkeutuu Tukkilahden juorukello Topi Tolonen. Miehet karkaavat ja päätyvät kapteeni Poukan esitteleminä illastamaan Eulalian ja hänen miehensä seuraan. Eulalia esittää paraikaa eroottisesti virittynyttä lauluohjelmaansa, kun Edla ilmestyy paikalle Tolosen seurassa ja vie miehensä pois Tolosen uhatessa paljastaa Tukkilahdessa, miten kaupungin asioita Helsingissä hoidetaan. Edla, joka ei ole tunnistanut Eulaliaa, ilmestyy tapaamaan tätä uudelleen: Eulalia ei uskalla vastaanottaa naista, jonka tohtori Jaatsi hätäpäissään lähettää hakemaan kissaa Hillevi-tätinsä luota.

Tukkilahdessa luottamusmiesten Helsinginmatka on kohun ja juorujen aiheena. Mauri on muuttunut mies: hän ei uskalla vastata puhelimeen ja päättää luopua luottamustehtävistään. Eino kuitenkin puolustaa häntä valtuuston kokouksessa niin hyvällä menestyksellä, että Mauri peruu eronpyyntönsä ja hyväksyy Einon vihdoin vävykseen. Myös Eulalia saapuu paikalle ja järkyttää Edlan, joka pitää häntä miehiä viihdyttäneenä laulajattarena, kunnes paljastuu, että Huhkisten seinällä oleva "tädin muotokuva" on tehty valokuvan vanhasta kotiopettajattaresta, mistä tunnistamisvaikeudet ovat johtuneet. Edlan hoivaama kissa on tällä välin varastettu, mutta senkin kohtalo selviää, kun saapuu tieto, että sen voi periä 20 markalla.

Siunatuksi lopuksi Eulalia ilmoittaa, että Henrik-vainajan tahdon mukaisesti Mauri ja Sjöroos saavat kumpikin 10 000 dollarin perinnön. "Älkää ryhtykö järjestelmään naisväen asioita, sillä he järjestävät ne itse paremmin", kapteeni sanoo. "Niin kuin nyt tämä Eulalia-täti. Sen vuoksi kuuluu hänelle se kunniallinen ja tavallinen loppupusu."

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Sampo-Filmin Nortamo-hupailu sai varsin ilahtuneen vastaanoton. "Sampo-filmiä on onniteltava ennenkaikkea Nortamon mehevän huumorin elokuvaamisesta yleisön makuvaatimusten rajoittamalle tasolle", tervehti L. S. (Leo Schulgin, Helsingin Sanomat 18.11.1940) ja jatkoi: "Ohjaaja Eino Jurkka on kyennyt joustavasti hallitsemaan pienimmätkin tilanteet, samalla kyllästyttäen ne pettämättömällä huumorivaistolla. Väinö Hannikaisen uvertyyri häikäisi heti alkuunsa kotimaisessa elokuvassa ennenkuulumattomalla, suureen yleisöönkin käyvällä meloodisuudella. Ainoa huomautus, jonka voisi tehdä, koskee käsikirjoitusta. Eulalia-täti, jonka tulee olla odotuksen mukaan elokuvan ytimenä, esiintyy valitettavasti verrattain virallisena persoonana, josta syystä elokuva tavallaan jakautuu kahteen erilaiseen osaan."

"Nortamolainen pikkukaupunkihuumori ja Nortamon laulut ovat ne kaksi tekijää, jotka ilahuttavan aitoina kuvastuvat Eulalia täti -elokuvasta", koki myös S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 18.11.1940). "Eino Jurkka, joka vastaa filmin ohjauksesta, on saanut sen tempon luistavaksi, mikä jo sinänsä on suomalaiselle elokuvalle suuri ansio. Sen rinnalle nousee filmin musiikkipuoli, jonka takana on Väinö Hannikainen. Hän on onnistuneesti 'miksannut' Nortamon tunnettujen laulujen sävelmiä taustamusiikiksi, ja erityisesti raumalaisen laulajapojan merimieslaulut sekä Eulalia tädin esittämä Bellona ja Rodrigo saivat yleisön valtoihinsa."

"Hjalmar Nortimon ainoa näytelmä Eulalia täti ei ole vaativa juoneltaan ja sisällöltään", aloitti Erve (Orvo Kärkönen, Aamulehti 18.11.1940), "mutta hilpeä ja harmiton se on, ja nämä kaksi virkistävää ominaisuutta on jopa tehostettuina osattu säilyttää Sampo Filmi Oy:n elokuva-Eulaliassa. Se on filmilliseltä toteutukseltaan todellakin nokkela, ja hyvät näyttelijävoimat ovat hauskan kirpeästi eläytyneet käsikirjoituksen tekijän ja ohjaaja Eino Jurkan hilpeihin päähänpistoihin."

"Eulalia täti on huvinäytelmä, joka sinänsä ei vielä suuren suurta huomiota ansaitse", myönsi myös JV (Ylioppilaslehti 6/1940), "mutta joka kuitenkin on ilahtuneesti pantava merkille sen uudenlaisen otteen ansiosta, joka sille on kauttaaltaan leimaa-antavana. [- -] Elokuvan iloittelu on luistavan kepeää ja harmitonta ilman, että siinä juuri tapaa jälkeäkään tekemällä tehdyn teennäisyyden tunnusta taikka karkeasta liioittelusta. Ei enää mitään keittiörakkautta puolihassahtavine renkeineen ja lemmenkipeine vanhoine- ja muine piikoineen, vaan ihmisiä, joiden heikkoudet ovat inhimillisiä ja joiden edesottamuksille voi vilpittömästä sydämestä hymähdellä. Kerta kaikkiaan eräs niitä harvoja näkemiäni suomalaisia ilotteluja, joiden jossakin kohdassa katsojan ei tee mieli lähteä kesken pois."

Niin ikään B-s (Greta Brotherus, Svenska Pressen 20.11.1940) tunnusti elokuvan "miellyttävän hyväntuulisuuden", sen "hauskuuden vaatimattomalla tavalla" ja ansiot "mauttomuuden ja latteuden pohjatason" välttämisessä, jatkaen kuitenkin isolla "mutalla": "Filmen är hopfogad av lösa bitar och fristående scener, sång- och dansnumren är alldeles för många, ofta likgiltiga och för slarvigt instuckna mellan sammanträden och rituellt nattsudd. Eller med andra ord: Tant Eulalia har finsk films båda vanliga fel: ett manuskript som hoppar över vissa, för sammanhanget väsentliga detaljer och dröjer för länge vid andra, vilket ger upphov till felproportioner och här och där små luckor, samt en regi som bara alltför påtagligt haft en teaterman vid skaftet - denna gång Eino Jurkka. En sådan kan aldrig se en film som film - varken när det gäller instruktionen av skådespelarna eller den slutliga utformningen av filmen. Det blir fel både mimik, tal, tempo och bildrytm."

"Näyttelijäsuoritukset olivat kauttaaltaan korkeata laatua", ilmoitti L. S. yhtä kaikki arvioiden yleislinjan mukaisesti. "Birgit Kronström ja Eino Jurkka olivat luonnollisestikin hallitsevina henkilösuorituksina. Jurkan miimillinen taitohan on entuudestaan tunnettu. Birgit Kronström sensijaan tehosi ja touhusi ennenkaikkea luontevalla esiintymisellään ja kabinetti-kohtauksen laulunumeroilla."

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Taustaa
Elokuva perustui Hjalmar Nortamon samannimiseen näytelmään, jonka kantaesitys oli Porin Näyttämöllä 27.2.1929 nimiosassa Aino Haverinen-Niska ja Mauri Huhkisena Hannes Flinck (myöh. Hako). Kolminäytöksisen näytelmän tapahtuma-aika on "nykyinen" ja sen ensimmäinen ja kolmas näytös tapahtuvat Huhkisen kotona Tukkilahden kaupungissa ja toinen helsinkiläisen hotelli-ravintolan sivuhuoneessa. Kieltolaista huolimatta alkoholia viljellään tarinassa runsaanlaisesti. Kaikki näytelmän henkilöt ovat mukana myös elokuvasovituksessa ja sen lisäksi uusina mm. Aallottaren perämies ja kokki, juoruileva kauppias Topi Tolonen sekä Einon isä, rehtori Ansasmaa.

Käsikirjoituksen on alkutekstien mukaan laatinut U. R. Kalmari. Ilmeisesti kysymyksessä on salanimi, jonka taakse on kätkeytynyt Suomi-Filmin vakinainen skenaristi Ilmari Unho. Päätelmää tukee myös se, että käsikirjoitus on laadittu Suomi-Filmin käyttämille kaavakkeille. Elokuvan alkuun on kuvausvaiheessa lisätty Uudenkaupungin vanhaa puukaupunkimiljöötä esittelevä johdanto. Roger Sjöroosin ja Mauri Huhkisen putoaminen laiturilta veteen on kuvattu osittain Helsingin Uimahallissa.

Eulalia-täti oli Eino Jurkan toinen ja samalla viimeinen elokuvaohjaus. Tuottajana oli Sampo-Filmi, jolle Eulalia-täti niin ikään merkitsi toista ja viimeistä näytelmäelokuvaa. Musiikkipuolella on runsaasti myös Hjalmar Nortamon omia lauluja. Elokuvatarkastamo poisti Birgit Kronströmin tanssikohtauksesta jalannoston pöydälle ja jalkineen kiinnisitomisen, yhteispituudeltaan noin 8 sekuntia.

Yleisömenestys oli Helsingissä hieman vuoden keskitasoa heikompi, mutta maaseutukaupungeissa vastaavasti hiukan sitä parempi. Alkukuvana nähtiin musiikkipitoinen Ankkurikahvilan kantavieraat, jossa esiintyivät Matti Jurva, Eugen Malmstén, Sointu Kouvo, Esko Mannermaa ja Pentti Viljanen.

Elokuvaa ei ole esitetty televisiossa.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Musiikki
1. Alkusoitto
Säv. Väinö Hannikainen
Orkesteri (off), 2' 05".


2. "Kansanlaulu"
Säv. trad. ruotsalainen, sov. Väinö Hannikainen
Harmonikka (off), 0' 25".


3. Meripoikatte veis / Meripoegi meit varjelgo daevas
Säv. Axel Törnudd, san. Hjalmar Nortamo, sov. Väinö Hannikainen
1) Orkesteri (off), 0' 40".
2) Es. Thure Bahne, laulu ja harmonikka sekä Hugo Hytönen, Arvo Lehesmaa ja Vilho Siivola, laulu (playback, mieslaulajat, harmonikan säestys), 0' 45".
3) Orkesteri (off), 0' 45".
Levytys:
Kipparikvartetti ja George de Godzinskyn yhtye; Scandia SEP-92, 29.4.1959.


4. Tukkilahtelaisten ryyppylaulu
Säv. Ernst Borenius, san. Hjalmar Nortamo
1) Es. Thure Bahne, Hugo Hytönen, Eino Jurkka, Heikki Kiviluoto, Arvo Lehesmaa ja Vilho Siivola, laulu (playback, mieslaulajat), kahteen otteeseen, yht. 0' 30".
2) Es. Arvo Lehesmaa, laulu (100 %), 0' 05".
3) Es. Hugo Hytönen, Eino Jurkka, Arvo Lehesmaa, Kalle Rouni ja Vilho Siivola, laulu (100 %), 0' 10".


5. Merimiäste läksilaul
Säv. Ernst Borenius, san. Hjalmar Nortamo, sov. Väinö Hannikainen
Es. Heikki Kiviluoto, laulu (playback, harmonikan säestys), 0' 55".
Levytys:
Raf. Ramstedt, säest. H. Lindbergin kvartetti; Polyphon XS-42728, 1929.


6. Lontoon Jenny
Säv. Emil Kauppi, san. Hjalmar Nortamo, sov. Väinö Hannikainen
Es. Thure Bahne, laulu ja harmonikka sekä Hugo Hytönen, Eino Jurkka, Heikki Kiviluoto, Arvo Lehesmaa ja Vilho Siivola, laulu (playback, Thure Bahne ja mieslaulajat, harmonikan säestys), 1' 50".
Levytys:
Hannes Saari ja Columbian Suomalainen Mieskvartetti, säest. Wm.E. Stein, piano; Columbia
16002, 25.10.1928.


7. Båklandets vackra Maja / Saarennon Maija sorja / Seiskarin kaunis Siiri
Säv. Hanna Hagbom, san. Arvid Mörne, suom. Hjalmar Nortamo sekä Kullervo (= Tapio Kullervo Lahtinen), sov. Väinö Hannikainen
Ture Ara, laulu, sekä orkesteri (off), 1' 50".
Levytys:
R.R. Ryynänen, säest. Helsingin Polyphon-orkesteri; Polyphon XS-42862, 1929.


8. Juhlan päättäjäislaulu / On taasen vietetty juhlahetki
Säv. trad. ruotsalainen, san. Hjalmar Nortamo, sov. Väinö Hannikainen
Es. Thure Bahne, laulu ja harmonikka sekä Hugo Hytönen, Eino Jurkka, Heikki Kiviluoto ja Arvo Lehesmaa, laulu (playback, Thure Bahne sekä mieslaulajat, harmonikan säestys), 1' 05".
Levytys:
Th. Weissmann ja Homocord-orkesteri; Homocord O.4.-23017, 1929.


9. Tuulan tei
Säv. Oskar Merikanto, san. Larin-Kyösti
Es. Eino Jurkka ja Arvo Lehesmaa, laulu (100 %), 0' 10".


10. Kai muistat / Kai muistat kannella kun fregatin
Säv. trad., sov. Väinö Hannikainen
Viulu ja orkesteri (off), 1' 15".


11. Tuuli laulaa / "Kyllikin laulu" ("Tuuli sulle laulaa kun se illoin sulle julistaa - -")
Säv. Väinö Hannikainen, san. Eine Laine
Es. Tuire Orri, laulu, ja Onni Korhonen, laulu ja piano (playback, pianosäestys), 2' 45".


12. Akrobaattitanssi
Säv. Georg Malmstén
Es. "ravintolayhtye" (100 %), 1' 45".

13 . Jukolan polkka
Säv. Ernst Pingoud
Es. "ravintolayhtye" (100 %), 1' 55"


14. Lippen schweigen / Vait' on huulet, laulu operetista Die lustige Witwe / Iloinen leski
Säv. Franz Lehár
Es. Arvo Lehesmaa, rallatus (100 %), 0' 10".


15. Balettinumero
Säv. tunnistamaton
Es. "ravintolayhtye" (100 %), 1' 15".


16. "Oon naisten kesken elegantti am ja kaikkein muodikkain - -"
Säv. ja san. tunnistamaton
Es. Birgit Kronström, laulu, ja Kaarlo Kytö, piano (playback, viihdeyhtyeen säestys), 2' 00".


17. Bellona ja Rodrigo
Säv. Emil Waldteufel, san. Hjalmar Nortamo
Es. Birgit Kronström, laulu, ja Kaarlo Kytö, piano (playback, viihdeyhtyeen ja kastanjettien säestys), 1' 55".
Levytykset:
Th. Weissmann ja Homocord-orkesteri; Homocord 0.4.-23017,
1929. Kullervo Hurttia ja HMV-Tanssiorkesteri; His Master's Voice X-6297, 25.5.1939.

Huomautuksia:
Meripoikatte veis (nro 3:1) sisältyy Alkusoittoon, 0' 40", ja se (nro 3:3) on elokuvan loppumusiikkina.

Kulkurin valssi, säv. trad. ja J. Alfred Tanner, sisältyy keskiosana Jukolan polkkaan, 0' 15".

Eino Jurkka ja Arvo Lehesmaa hyräilevät ja laulavat käsikirjoituksen sanoin (100 %), 0' 15", Hugo Hytönen ja Kalle Rouni laulavat ja tanssivat "Nyt teki Mauri lopultakin viisaan teon - -" (100 %), 0' 05".

Klaus Salin ja Orvokki Siponen tanssivat soolonumeron Akrobaattitanssin (nro 12) ja Jukolan polkan (nro 13) aikana, Hannele Keinänen Balettinumeron (nro 15) aikana.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1464
Tarkastuspäivä
15.11.1940
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
97 min
Kesto/leikattu
2650m
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Osia
5
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, van Leers
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
85 min
Kieli (VOD)
suomi