Runon kuningas ja muuttolintu

Skaldekonungen och flyttfågeln (ruotsinkielinen nimi)
Skaldekonungen och flyttfågeln (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Runeberg - Finlands Digterkonge (tanskankielinen nimi)
Runoilijakuninkaan rakkaus (työnimi)
Suuren runoilijan rakkaus (työnimi)
The King of Poets and the Bird of Passage (englanninkielinen käännösnimi)
Le Roi de la poésie et l'oiseau migrateur (ranskankielinen käännösnimi)
Dichterfürst und Zugvogel (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko elokuvan esiintyjiä?

Runon kuningas ja muuttolintu

Toivo Särkän yhdessä Yrjö Nortan kanssa ohjaama historiallinen elämäkertaelokuva Runon kuningas ja muuttolintu (1940) pohjautuu Berta Edelfeltin teokseen. Vuosiin 1837-1848 sijoittuvassa filmatisoinnissa kuvataan Johan Ludvig Runebergin (Eino Kaipainen) vaiheita Porvoossa. Runoilija kaipaa innoittajaa, jonka löytää piispan perheeseen vieraaksi tulleesta Emilie Björksténistä (Ansa Ikonen). Nuoren kaunottaren ja naimisissa olevan kansallisrunoilijaan suhde herättää puheita ja pahennusta pikkukaupungin seurapiirissä.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Eino Kaipainen , Johan Ludvig Runeberg
Henkilö Ansa Ikonen , Emilie Björkstén
Henkilö Anni Hämäläinen , Fredrika Runeberg
Henkilö Ossi Elstelä , piispa
Henkilö Elsa Rantalainen , piispatar
Henkilö Laila Rihte , Sofi
Henkilö Jalmari Rinne , kapteeni Pitkä
Henkilö Toppo Elonperä , kapteeni Pätkä
Henkilö Siiri Angerkoski , Malla
Henkilö Sointu Kouvo , Mia
Henkilö Irja Elstelä , Tilda Runeberg
Henkilö Evald Terho , Elias Lönnrot
Henkilö Artturi Laakso , M.A. Castrén
Henkilö Kalle Rouni , Fredrik Cygnaeus
Henkilö Matti Aulos , Marcus Larson
Henkilö Aino Haverinen , Karolina, piispan palvelijatar
Henkilö Gunnar Calenius , glunttilaulaja
Henkilö Erkki Eirto , glunttilaulaja
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Bure Litonius , ylioppilas "Säästöpankin" terassilla / mies salongissa / Sakari Topelius
Henkilö Urho Westman , ylioppilas "Säästöpankin" terassilla
Henkilö Roine Rikhard Ryynänen , kvartettilaulaja "Säästöpankin" terassilla
Henkilö Martti Vuorjoki , kvartettilaulaja "Säästöpankin" terassilla
Henkilö Rauli Tuomi , ylioppilas
Henkilö Irja Kuusla , Liisa, Runebergin palvelijatar
Henkilö Aatu Talanne , opettaja
Henkilö Hannes Häyrinen , kimnasisti luokassa
Henkilö Ahti Lehtinen , kimnasisti luokassa
Henkilö Seppo Sariola , kimnasisti luokassa
Henkilö Viljo Lampela , primus
Henkilö Sakari Jurkka , Ludvig Runeberg
Henkilö Oscar Tengström , Kalle, piispan kuski
Henkilö Mirjam Melin , pitkälettinen tyttö
Henkilö Unto Salminen , Robert Bastman
Henkilö Alf Salin , tanssija
Henkilö Kyllikki Väre , Amanda Björkstén
Henkilö Hellä Laiho , vieras Amandan salongissa / nainen Porvoon raatihuoneen edustalla
Henkilö Inari Koponen , Asteniuksen palvelijatar
Henkilö Martti Similä , säestäjä
Henkilö Aku Käyhkö , sotavanhus
Henkilö Kaarlo Hiltunen , mies Runebergin salongissa
Henkilö Sven Relander , Porvoon pormestari
Henkilö Vilho Ruuskanen , mies piirileikissä
Henkilö Kauko Kokkonen , mies piirileikissä
Henkilö Inna Ahti , nainen piirileikissä
Henkilö Arja Niska , nainen piirileikissä
Henkilö A. Hytönen , lähetystön jäsen
Henkilö Jarl Malmstén , lähetystön jäsen
Henkilö Arvo Kuusla , juhlamaljan esittäjä
Henkilö Matti Kuusla , Runebergin poika
Muut esiintyjät
<u>Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä tai avustajia:</u> P. Akimoff, Ida Appelberg, Ossi Korhonen, J. Käyhkö, Toivo Lehmus, J.L. Perrel, Ida Salmi, Mauno Tamminen, M.O. Turunen, Tuukkanen (Lähde: SKF 2) , muutesiintyjät
Tekijät
Henkilö Toivo Särkkä , Ohjaaja
Henkilö Elsa Soini , käsikirjoitus
Henkilö Toivo Särkkä , käsikirjoitus
Henkilö Marius Raichi , kuva
Henkilö Kurt Vilja , ääni
Henkilö Martti Similä , musiikki
Henkilö Ossi Elstelä , rakennelmat  (lavastus)
Henkilö Bure Litonius , pukuasiantuntija
Henkilö Olavi Suominen , naamioitsija
Yhteisö Suomen Filmiteollisuus SF Oy , levittäjä
Yhteisö Yleisradio / Tallennepalvelu , levittäjä
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Yhteisö VLMedia Oy , levittäjä
K. Hakosen kuljetusliikkeen miehiä (Lähde: SKF 2) Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä tai avustajia: P. Akimoff, Ida Appelberg, Ossi Korhonen, J. Käyhkö, Toivo Lehmus, J.L. Perrel, Ida Salmi, Mauno Tamminen, M.O. Turunen, Tuukkanen (Lähde: SKF 2)
Kreditoimattomat
Henkilö Yrjö Norta , Ohjaaja
Henkilö T. J. Särkkä , tuottaja
Henkilö Theodor Luts , kuvaus
Henkilö Armas Vallasvuo , leikkaus
Henkilö Yrjö Norta , äänittäjä
Henkilö Arja Niska , kuvaussihteeri
Henkilö Ossi Elstelä , studiopäällikkö
Henkilö Vittorio Mantovani , B-kuvaaja
Henkilö Unto Kumpulainen , kamera-assistentti
Henkilö Sulo Tammilehto , kamera-assistentti
Henkilö Nils Gustafsson , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Aarne Kajonterä , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Ahti Lehtinen , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Olli Savolainen , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Fiinu Autio , puvustonhoitaja
Henkilö Senja Soitso , naamiointiapulainen
Henkilö Hellä Laiho , kampaaja
Henkilö Hannes Kuokkanen , peruukit ja parrat  (Hannes Kuokkasen peruukkiliike)
Henkilö Airi Säilä , tanssit
Henkilö Olavi Saarinen , järjestäjä
Henkilö Arvo Kuusla , järjestäjän apulainen
Henkilö Viljo Lampela , järjestäjän apulainen
Henkilö Pauli Huovila , valokuvat  (Valokuvaamo Tenhovaara)
Henkilö Aarne Tenhovaara , valokuvat  (Valokuvaamo Tenhovaara)
Henkilö Eka Karppanen , alkutekstit
Henkilö Ansa Ikonen , muusikko  (laulu)
Henkilö Martti Similä , muusikko  (piano)
Kokoonpanot
Group Name Helsingin Teatteriorkesteri , orkesteri
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
1 267 686 mk
Julkaistu
1940
Alkuperäisteos
Berta Edelfelt: Ur en gammal dagbok. Helsingfors: Schildt, 1922; Vanhan päiväkirjan lehtiä. Suom. Helsinki: Otava, 1922.
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
06.10.1940
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Bio-Bio, Rex
Kotka: Bio-Bio, Kinema
Kuopio: Puijo
Lahti: Ilves
Pori: Asto
Porvoo: Royal
Tampere: Kino, Petit
Turku: Bio-Bio, Pallas
Vaasa: Kino
Filmikopioiden määrä
13
Muut näytökset
  • 03.11.1940 Jyväskylä: Elohuvi, Salome, Suomi-Elokuvat ensi-iltakierros
  • 10.11.1940 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 02.02.1958 TV1
  • 13.02.1965 MTV1 Katsojia: 800 000
  • 29.01.1972 MTV2 Katsojia: 200 000
  • 24.03.1978 YLE TV1 Katsojia: 1 655 000
  • 25.12.1990 YLE TV2 Katsojia: 400 000
  • 07.01.1996 YLE TV2
  • 20.05.1998 YLE TV1
  • 19.11.2003 YLE TV1
  • 08.02.2004 YleTeema
  • 16.08.2005 YLE TV2
  • 02.11.2008 YLE TV2
  • 27.01.2012 YLE TV1
  • 18.01.2013 YLE TV1
  • 02.02.2015 YLE TV1
  • 07.08.2017 YLE TV1
  • 05.12.2019 YLE TV1
  • 07.02.2022 YLE TV2
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Porvoo: Näsinmäki - Porvoon vanha silta (Runeberg perheineen saapuu Porvooseen), tuomiokirkon oven edusta (Runeberg ja piispa poistuvat kimnaasista), Maarin alue Linnamäen juurella (Runeberg puusillalla), Välikatu - Vanha raatihuoneentori (Emilie saapuu Porvooseen), Kulmakuja (kapteenit Pitkä ja Pätkä juoksevat katsomaan Emilietä), Orraeuksen talo Kirkkotorilla (Runebergin koti), Kirkkotorin itälait - Marthagårdenin, ent. Borgå Hemslöjdskolanin portti (Emilie saapuu piispantaloon), Marthagården (piispantalo), Kirkkotorina, ent. Välitörmä / Välikatu (piispatar moittii Sofita ja Emilietä), Linnamäki (Emilien ja Runebergin ensimmäinen kohtaaminen luonnossa), Kulmakujan puistikko eli Auringonkellopuistikko (Emilie ja Runeberg kohtaavat kadulla), tuomiokirkko (Emilie tulee kirkkoon), tuomiokapitulin portti - Lukiokuja (Runeberg kohtaa kapteenit kadulla), Orraeuksen talo Kirkkotorilla (Runeberg kohtaa kapteenit kotinsa edessä), Kaupunginpuisto (Emilie ja Runeberg puistokujanteella), Välikatu Porvoon seurakuntayhtymän talon kohdalla (Runeberg kuulee Emilien laulavan ikkunassa)

Haaga: nyk. Etelä-Haaga (Joulurauhan julistus Porvoon Raatihuoneentorilla)

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Studiot
Helsinki: SF-studiot

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Kuvausaika
14.7.1938 - kesä 1940

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Sisältöseloste
Toukokuu 1837. Johan Ludvig Runeberg jättää Helsingin Yliopiston ja muuttaa perheineen Porvooseen. Hänelle järjestetään läksiäisjuhla, jossa lauletaan ja kohotetaan maljoja runoilijalle.

Kahdeksan vuotta kuluu. Runeberg julkaisee Jouluillan (1841), Nadeschdan (1841) ja Kuningas Fjalarin (1844). Porvoon kimnaasin rehtorina hän vaalii "järjestystä ennen kaikkea" ja suhtautuu ankarasti oppilaiden yöllisiin kolttosiin. Runebergin Fredrika-vaimo on kuuroutunut ja kiinni taloushuolissa, Matilda-sisar onneton huolimatta kevään tulosta, joka innostaa runoilijaa. Rinnan kevään kanssa Porvooseen saapuu nuori kaunotar Emilie Björkstén, orpotyttö, joka kiertää kaupungista toiseen eläen sukulaistensa armoilla. Porvoossa hän on piispan, piispattaren ja heidän tyttärensä Sofin vieraana. Emilie ihailee Runebergia ja palaa halusta tutustua häneen. Se onnistuu, kun Seurahuoneella järjestetään kuvaelma Kuningas Fjalarista, jossa Emilie esiintyy naispääosassa. Runeberg kiittää Emilietä "Fjalarin puolesta" ja ilmaisee ihailevansa tytön kauneutta.

Kesän mittaan Runeberg on levoton ja haluaa luontoon. Hän tapaa Emilien harjulle suuntautuvalla kävelyretkellään ja heidän yhteisymmärryksensä syvenee. Runeberg saa innoituksen sotarunoihinsa ja lausuu eräässä tilaisuudessa Sven Dufvaa antaen käsikirjoituksen muistoksi Emilielle. Kun he jälleen tapaavat harjulla, mies pyytää Emilietä suhtautumaan häneen miehenä eikä runoilijana, ja Emilie vakuuttaa onneaan. Myöhästyttyään kirkosta Emilie rukoilee Jumalalta voimaa kiusausta ja kiellettyä rakkautta vastaan. Hän päättää matkustaa heti samana päivänä sisarensa luo Helsinkiin eikä pysähdy hyvästelemään Runebergia.

Pari vuotta kuluu. Vänrikki Stoolin runot tunnetaan jo Helsingissä, missä Cygnaeus ylistää niitä Emilielle, joka matkustaa pian Porvooseen. Hän kohtaa Runebergin sokkoleikin aikana ja pyörtyy tämän käsivarsille. Mies soimaa Emilietä tämän äkkilähdöstä ja seuranneesta hiljaisuudesta. Emilie sanoo ajatelleensa miestä, joka vaatii ja saa luettavakseen Emilien päiväkirjan.

Lönnrot ja Castrén poikkeavat Porvoossa ja heidän kunniakseen järjestetyn illanvieton kuluessa Runeberg ja Emilie tapaavat kahden kesken: mies palauttaa päiväkirjan, sanoo että "rakkautta ei kenenkään tarvitse hävetä" ja suutelee tyttöä. Runeberg lausuu illanvietossa rakkausrunon, minkä jälkeen häneltä vaaditaan "sotamuistoja". "Adlercreutzin" poljento saa Emilien kuulemaan marssin tahdit, jolloin Runeberg lupaa kirjoittaa sanat Porilaisten marssiin. Emilien avustaessa säestäjänä mies saakin työn pian valmiiksi.

Runebergin ja Emilien suhde alkaa herättää puheita pikkukaupungin seurapiirissä. Kesken eräiden tanssiaisten Emilie kuulee Runebergin jääneen kotiin Hannan aikaisen ihastuksensa Maria Prydzin seuraan ja syöksyy tapaamaan miestä: "Minun täytyi tulla", Emilie sanoo. Maria on vierailulla Fredrikan kanssa ja Runeberg vakuuttaa rakastavansa vain Emilietä. Joulun alla Runeberg kertoo Marian matkustaneen ja Vänrikki Stoolin tarinoiden ilmestyvän keväällä. "Tämä on ollut elämäni rikkain ja tuotteliain vuosi, en tiedä kuinka voisin siitä kylliksi kiittää", hän sanoo Emilielle. Kun tyttö epäilee heidän suhteensa olevan syntiä, Runeberg sanoo vastaavansa asiasta Jumalan edessä: "Ilo ei voi olla syntiä." Juorujen yhä levitessä piispatar varoittaa Emilietä.

Eräissä jouluntienoon juhlissa Runeberg vie Emilien parvekkeelle ja tytön heikoista vastalauseista huolimatta ottaa hänet syleilyynsä: ikkunan läpi vieraat näkevät heidän suudelmansa ja skandaali on valmis. Piispa ja piispatar pitävät Emilielle nuhdesaarnan vedoten kymmenenteen käskyyn. Tyttö pyytää anteeksi ja lupaa olla tapaamatta Runebergiä. "Minä yksin olen syyllinen, emme koskaan enää saa nähdä toisiamme", Emilie kirjoittaa jäähyväisiksi.

Kevään tullen Runeberg sommittelee ikävissään runoa, jonka hän Fredrikalle myöntää olevan tarkoitettu Emilielle. Kävellessään piispantalon ohi Runeberg kuulee Emilien laulavan runoa avoimen ikkunan ääressä. "En voi luopua sinusta, on kevät, uusi kevät", hän sanoo. Emilie pyytää miestä menemään ja sanoo matkustavansa pian Helsinkiin serkkunsa ja vanhan ihailijansa Robertin kanssa. "Kiitos, rakas Luoja, että kestin loppuun", Emilie huokaa miehen mentyä.

Sotavanhukset tuovat tervehdyksensä Runebergille: he laulavat Porilaisten marssin ja antavat kiitoslahjan. Toukokuun 13. päivänä 1848 Runeberg on kunniavieraana Helsingissä Kumtähden kentällä, suuressa juhlassa, jossa Maamme-laulu saa ensiesityksensä. Cygnaeus puhuu "kuolemattomasta laulusta" ja sen runoilijasta. Miesten paljastaessa päänsä Runeberg kuuntelee lauluaan puhujakorokkeella, Emilie nähdään kauempana suuren puun varjossa, yksinäisenä hahmona, joka hymyilee ja poistuu pian paikalta.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Aiheet
Lehdistöarviot
"Suomalaista elokuvaa on onniteltava tänään sen suuren merkkipäivän johdosta", tervehti L. S. (Leo Schulgin, Helsingin Sanomat 6.10.1940) SF:n Runeberg-elokuvaa ja jatkoi: "Aivan varauksitta voidaan sanoa elokuvan olevan paras tähänastisista kotimaisista elokuvataiteen tuotteista. Eteemme avautuu valkokankaalla kokonainen aikakausi maamme sivistyselämästä [- -]. Elokuvaan on harvinaisella totuudenmukaisuudella vangittu sekä historialliset henkilöhahmot että syvää tunnelmaa uhkuva ajankuva arkineen ja juhlatanssiaisineen [- -]."

"Mieluisa yllätys oli", koki P. T-vi (Paula Talaskivi, Ilta-Sanomat 8.10.1940), "että yhtiö oli valmistanut elokuvan harvinaisen suurella tunnon tarkkuudella ja huolella ja että tämän äärimmäisen vaativan sekä aran aiheen käsittelyssä koko ajan oli noudatettu kiitettävää arvokkuutta ja hienotunteisuutta. Niinpä tulokseksi olikin sitten saatu eräs SF:n tähänasti parhaista elokuvista. Rinnalle asettaisi näin äkkiä muistellen ehkä vain Seitsemän veljeksen elokuvasovituksen, jota lähinnä voinee Runeberg-filmin saavutuksiin verrata senkin vuoksi, että myös juuri siinä, kuten nyt tässäkin, aihepiiri ja sen kuvaaminen tarjosivat tavallista enemmän kompastusmahdollisuuksia ja työn tulokset sekä voitot muodostuivat näin ollen sitäkin arvokkaammiksi."

"Skaldekonungen och flyttfågeln är ingen genial eller inspirerad film", arvioi B-s (Greta Brotherus, Svenska Pressen 8.10.1940), "men den tecknar miljö och tid på ett trovärdigt sätt, den är omsorgsfull och smakfull - med ett undantag: de båda kaptenerna [- -]. Det är den enda riktiga plumpen. Handlingen flyter lugnt och jämnt och om man också kan säga att Runebergs mångskiftande personlighet inte blir så fylligt tecknad som det hade varit möjligt, så är personkarakteristiken i stället redbar och väl avvägd. Elsa Soini och Toivo Särkkä ha all heder av sin filmskildring."

"Toivo Särkän ohjaus ansaitsee yleensä täyden tunnustuksen", kiitti S. L. (Uusi Suomi 6.10.1940). "Nimenomaan alkupuolella elokuvassa tosin on katkelmallisuutta, ja paljon väitellyn suhteen kuvaaminen tahtoo joskus kallistua tavanomaiseen filmiromantiikkaan. Mutta yleissävy on koko ajan erinomainen. 1840-luvun Porvoon elämä esitetään suurella harrastuksella ja huolella, esim. Runebergin kotona pidettyjen kutsujen kuvaus tuntuu todella olevan kappale elokuvanauhalle kiinnitettyä kulttuurihistoriaa."

"Kun todetaan Runeberg-elokuvan ajankuvallinen aitous, niin on puvusto-, lavastus- ym. seikkojakin tärkeämpänä mainittava valokuvaajan osuus", korosti Erve (Orvo Kärkönen, Aamulehti 7.10.1940). "Marius Raichi on valo ja varjorikkaalla kamerankäytöllään ollut illuusiota luovista tekijöistä ansiokkaimpia. Hänen huoltamanaan on sitäpaitsi kameraa luontevasti liikuteltu tavallisen kohtisuoran syvyysradan sivullakin. Elokuvassa on kohtauksia, joiden tehoa tuollainen kahleeton kamerankäyttö on nostanut tuntuvasti."

"Näyttelijäsuoritukset olivat kauttaaltaan elokuvan henkeä ja korkeaa tasoa vastaavaa laatua", kirjasi L. S. näyttelijäarvioiden yleislinjan. "Eino Kaipainen luo Runebergistaan inhimillisesti ajattelevan ja tuntevan miehen, joka on samalla tietoinen suuresta runoilijatehtävästään. Hillitty, ennenkaikkea inhimillinen luonnekuva muodostui näyttelijälle suureksi voitoksi. Ansa Ikonen Emilie Björksténinä [- -] on parempi kuin koskaan. Herkkä ilmeily on edelleenkin nuoren näyttelijättären vahvimpia puolia. Samoin Laila Rihte tyttöosassaan saavutti tähänastisen suurimman voittonsa."

Televisioesitysten aikoihin oltiin varauksellisempia. Vuonna 1978 Mauri Taviola (Helsingin Sanomat 24.3.1978) piti elokuvaa "kovin kultturellina, vaikka nykyisen katsannon mukaan melko epäuskottavana". "Sen hehkuttamaa isänmaallista paatosta ei henkeään haukkomatta niele", kirjoitti Arto Pajukallio (Katso 51—52/1990) kaksitoista vuotta myöhemmin ja koki, että "jälleen kerran perustuu elokuvan viihdyttävyys lumolle ajasta ja maailmasta, jota ei pelkästään tällaisena ole ollut olemassakaan".

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Taustaa
Runon kuningas ja muuttolintu oli Suomen Filmiteollisuuden siihenastisen historian pisimpään työstetty elokuva. T. J. Särkkä oli jo talvella 1937 tilannut kirjailija Elsa Soinilta elokuvakäsikirjoituksen, jonka aiheena oli kansallisrunoilija J. L. Runebergin kiistelty rakkaussuhde kauniiseen Emilie Björksténiin. Suhteesta oli tullut yleisemmin tunnettu Berta Edelfeltin julkaistua vuonna 1922 teoksen Ur en gammal dagbok / Vanhan päiväkirjan lehtiä, jonka pohjana oli Emilie Björksténin autenttinen päiväkirja.

Särkän suunnitelma herätti tuoreeltaan vilkasta keskustelua. Vaikka hän Suomen Kinolehdessä 5/1937 asian julkistaessaan selitti Runeberg-elokuvan edustavan "meikäläisessä filmitaiteessa aivan uutta tyyppiä, kulttuurihistoriallista elokuvaa, jonka merkitys mannermaan ja Englannin elokuvatuotannolle on ollut perustavalaatuinen", sai hän luokseen Yliopiston professoreiden lähetystön, "jossa olivat mm. Yrjö Hirn ja J. V. Lehtonen. He jättivät minulle kirjelmän, jossa kaikkien hyvien voimien puolesta pyydettiin ja vannotettiin, ettei tätä elokuvaa tehtäisi eikä häpäistäisi kansallisrunoilijan mainetta. Sanoin heille, etten minä sitä häpäise, mutta kyllä minä tämän elokuvan teen." (T. J. Särkkä, Kinolehti 7/1965). Muut lähetystön jäsenet olivat professorit Otto Manninen ja O. Hj. Granfelt sekä tohtorit Aarne Anttila ja Eirik Hornborg. Kuvaustöiden käynnistyessä kesällä 1938 Porvoossa T. J. Särkkä vakuutti vielä uudelleen: "Me emme tavoittele sensatiota, vaan pyrkimyksemme on luoda todella ensimmäinen suomalainen kulttuurifilmi, jossa pieteettiä noudatetaan." Ja SF-Uutisissa 7/1939: "Kun tätä Runeberg-filmiä on nyt valmistettu kohta kolme vuotta, aikaa ja kustannuksia säästämättä, riittänee pelkästään työajan pituus osoittamaan, että SF on pyrkinyt täydelleen lunastamaan antamansa lupaukset."

Pääosissa nähtiin Eino Kaipainen ja Ansa Ikonen, ensi kertaa yhdessä sitten vuoden 1937 Kuin uni ja varjo -elokuvan. Käsikirjoitus rajaa tarinan alkavaksi keväällä 1837 ja päättää sen Maamme-laulun ensiesitykseen Kumtähden kentällä 13.5.1848. Ohjaaja on lisännyt tarinaan ravintola "Säästöpankin" terassilla tapahtuvan johdannon ja muuttanut Stensböleen suuntautuvan rekiretken iltahuvitteluksi itse kartanossa. Ylipitkää tarinaa on kuvaus- ja leikkausvaiheessa monin paikoin lyhennelty - pituutta elokuvalla on silti 115 minuuttia.

Erkki Eirton sukunimi on alkuteksteissä muodossa Eirtto.

Kuvaustyöt saatiin päätökseen vasta kesällä 1940. Alkutekstit ilmoittavat ohjaajaksi vain Toivo Särkän, vaikka toisena ohjaajana vuoden 1938 ja seuraavan vuoden alkukuukausien kuvauksissa oli Yrjö Norta. Ensi-ilta oli alunperin määrätty marraskuun 19. päiväksi 1939 ja sitten vuoden 1939 viimeiseksi päiväksi, mutta epävakaiden olosuhteiden vuoksi se siirtyi lähes vuodella eteenpäin. Ensiesitys oli 6.10.1940 myös Porvoon Royalissa sekä Kotkassa peräti kahdessa teatterissa. Yleisömenestys oli vuoden 1940 paras. Maksavia katselijoita kertyi vuoden 1945 loppuun mennessä 576 473 henkeä, joista aikuisia 504 872 ja alennuslippulaisia 71 601. Elokuvasta tehtiin myös ruotsinkielinen versio, joka myytiin Ruotsiin sekä Tanskaan. Tukholmassa elokuvaa ei kuitenkaan esitetty, ja Kööpenhaminassa sen yleisönsuosio oli ensi-iltateatteri Palladiumissa teatterin kolmivuotisen historian heikoin. Tätä ruotsinkielistä versiota esitettiin myös Helsingissä.

Suomessa elokuvaan liittyvä polemiikki käynnistyi uudelleen ensi-illan jälkeen ja jatkui sanomalehtien yleisönosastoissa vilkkaana puolesta ja vastaan parin kuukauden ajan.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Musiikki
1. Alkusoitto
Säv. Martti Similä
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 35".


2. Runebergille / Till Runeberg
Säv. Martti Similä, san. Lars Stenbäck, suom. Uuno Kailas
Es. vahvistettu mieskvartetti, laulu (100 %), kolmeen otteeseen, yht. 2' 10".


3. "Palovahtien laulu"
Säv. ja san. trad.
Es. kaksi "palovahtia", laulu (100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 45".


4. Integer vitae
Säv. Friedrich Ferdinand Fleming, san. Horatius (Quintus Horatius Flaccus)
Es. "kimnasistit", laulu (100 %), 0' 10".


5. Andra sängen / Toinen laulu eepoksesta Kung Fjalar / Kuningas Fjalar
Säv. Martti Similä, san. Johan Ludvig Runeberg, suom. tunnistamaton
Es. Ansa Ikonen, laulu ja Unto Salminen, lausunta (playback, tunnistamattoman viulistin säestys ja Martti Similän pianosäestys), 1' 30".


6. Pozegnanie ojczyzny / Jäähyväiset isänmaalle / Oginskin poloneesi / Poloneesi a-molli
Säv. Michal Kaleofas Oginski
Martti Similä, piano (off), 0' 45".


7. "Katrilli"
Säv. Martti Similä
Martti Similä, piano (off), 2' 00".


8. "Franseesi"
Säv. Martti Similä
Martti Similä, piano (off), 0' 30".


9. Valssi
Säv. Martti Similä
Martti Similä, piano (off), 0' 40".


10. "Vain Sinä - Sinä yksin vaan - -"
Säv. Martti Similä, san. tunnistamaton
Ansa Ikonen, laulu (off, Helsingin Teatteriorkesterin säestys), 1' 00".


11. Svanen / Joutsen
Säv. Martti Similä, san. Johan Ludvig Runeberg, suom. Kaarlo Forsman ja Elsa Soini
1) Es. Ansa Ikonen, laulu (playback, kitarasäestys), kahteen otteeseen, yht. 0' 50".
2) Es. Irja Elstelä, laulu (playback, tunnistamaton laulajatar), 0' 35".


12. "Virsi"
Säv. Martti Similä
Venni Kuosma, urut, ja Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 25".


13. "Taustamusiikki"
Säv. Martti Similä
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 45".


14. Vid brasan på magisterns kammare efter en stor middagsbjudning / Vaivu hiljaa hämyhetki
Säv. ja san. Gunnar Wennerberg, mukaillen suom. Artur Siegberg
Es. Gunnar Calenius ja Erkki Eirto, laulu sekä Martti Similä, piano (100 %), 2' 40".


15. Kamarimusiikki
Säv. Martti Similä
Tunnistamaton viulisti sekä Martti Similä, piano (off), 1' 10".


16. Vad jag är säll / Mua onnellista / Oon onnekas
Säv. Martti Similä, san. Johan Ludvig Runeberg, suom. Kaarlo Forsman
Es. Ansa Ikonen, laulu ja Martti Similä, piano (100 %, Helsingin Teatteriorkesterin jousien säestys), 1' 40".


17. Björneborgamas marsch / Porilaisten marssi
Säv. Christian Fredric Kress, san. Johan Ludvig Runeberg, suom. Otto Manninen
1) Es. Ansa Ikonen, piano (playback, Martti Similä, piano), 0' 25".
2) Mieskuoro (off), 0' 15".


18. "Konserttimusiikki"
Säv. Martti Similä
Martti Similä, piano (off), 0' 50".


19. Menuetti oopperasta Don Giovanni
Säv. Wolfgang Amadeus Mozart
Martti Similä, piano (off), 1' 45".


20. Tiernapojat
Säv. ja san. trad.
Es. "tierna- ja tähtipojat", laulu (playback), 1' 15".


21. "Piirileikkilaulu"
Säv. ja san. trad.
Es. "rekiretkeläiset", laulu (100 %), 0' 30".


22. Fåfäng önskan / Turha toivotus / Turha toivo
Säv. Martti Similä, san. Johan Ludvig Runeberg, suom. tunnistamaton
1) Es. Eino Kaipainen, lausunta (100 %) ja Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 00".
2) Es. Ansa Ikonen, laulu (playback, Helsingin Teatteriorkesterin säestys), 1' 35".
3) Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 30".


23. Suomalaisen ratsuväen marssi 30-vuotisessa sodassa
Säv. trad.
Es. "Kaartin soittokunta" (playback, Helsingin Teatteriorkesteri), 0' 20".


24. Suomis sång / Suomen laulu
Säv. Fredrik Pacius, san. Emil von Qvanten, suom. Taavi Hahl
Es. "ylioppilaat", laulu (playback, mieskuoro), 1' 10".


25. Gaudeamus igitur
Säv. ja san. trad.
Es. "ylioppilaat", laulu (playback, mieskuoro), 0' 35".


26. Vårt land / Maamme
Säv. Fredrik Pacius, san. Johan Ludvig Runeberg, suom. Otto Manninen
1) Es. "ylioppilaat", laulu (playback, mieskuoro), 1' 10".
2) Sekakuoro ja Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 10".

Huomautuksia:
Joulurauhan julistuksesta ilmoittaa kaksi rumpalia (100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 20".

"Juhlijat" tanssivat musiikkinumeroiden 6, 7, 8, 9 ja 18 aikana.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1434
Tarkastuspäivä
02.10.1940
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
3150 m
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
6
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastuspäivä
26.02.1946
Formaatti
35 mm
Veroluokka
25 %
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastuspäivä
01.02.1950
Formaatti
35 mm
Veroluokka
VV
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Ilmoitus
ilmoitus
Tarkastusnumero
T-01434
Tarkastuspäivä
26.08.1996
Formaatti
video
Perustelut
VTL 4.pyk.
Pituus/leikattu
110'33"
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
1
Tarkastuttaja
Yleisradio / Tallennepalvelu
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
18.01.2013
Kesto/leikattu
01:53:21
Ikäraja
S
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, YN-menetelmä
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
115 min