Simo Hurtta

Simo Hurtta, Karjalan sortaja (työnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tiedätkö tämän tuhoutuneen klassikon kuvauksista vuosina 1939-1940 mm. Siuntiossa, Suomussalmella, Hausjärvellä, Kangasalla ja Helsingissä? Tiedätkö näyttelijäluettelossa mainituista henkilöistä Santeri Karilo, Aili Tikka, Aune Kemppainen, Aarne Jaatinen, Sylvi Koskinen tai Rauha Autere?

Simo Hurtta

Roland af Hällströmin ohjaama historiallinen elokuva Simo Hurtta (1940) pohjautuu Eino Leinon samannimiseen runosarjaan ja näytelmään. 1700-luvulle, isonvihan aikaan sijoittuvassa tarinassa kuvataan Simo Hurtaksi kutsutun majuri Simo Affleckin (Santeri Karilo) ongelmallista suhdetta Pielisjärven liepeillä elävään talonpoikaisväestöön. Väkivaltainen Hurtta muuttuu lempeäksi mieheksi kohdatessaan hyväsydämisen Irja Sormuisen (Aili Tikka), mutta onni ei kestä ikuisesti. Elokuva on oletettavasti tuhoutunut.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
K16
Näyttelijät
Henkilö Santeri Karilo , majuri Simo Affleck, "Simo Hurtta", Karjalan rajavouti, Hovilan herra
Henkilö Urho Somersalmi , Reittu Sormuinen
Henkilö Aili Tikka , Irja Sormuinen
Henkilö Teuvo Puro , Sippo Nevalainen
Henkilö Hannes Veivo , Juho Nevalainen
Henkilö Hugo Hytönen , rovasti Pietari Haerkepaeus
Henkilö Aarne Jaatinen , henkikirjuri Arnkil, Simo Hurtan henkiherra
Henkilö Sven Relander , tulliherra Pietari Jessenhaus, Simo Hurtan henkiherra
Henkilö Onni Korhonen , nimismies Björn Finne, Simo Hurtan henkiherra
Henkilö Aune Kemppainen , Kaunikki, venetyttö
Henkilö Anton Soini , Pyykönen
Henkilö Rauha Autere , Pyykösen vaimo
Henkilö Sylvi Koskinen , Reetta
Henkilö Lida Salin , Pirkko, Hovilan emäntäpiika
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Arvi Tuomi , tunnistamaton rooli
Henkilö Erkki Palmujoki , nuori poika
Tekijät
Henkilö Roland af Hällström , Ohjaaja
Henkilö Kurt Jäger , tuotantojohto
Henkilö Vilho Heinämies , käsikirjoitus
Henkilö Konstantin Märska , valokuvaus  (kuvaus)
Henkilö Tapio Ilomäki , musiikin johtanut
Henkilö Armas Rauhamies , lavastus
Yhteisö Jäger Filmi Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Tapio Ilomäki , leikkaus
Henkilö Kurt Jäger , äänittäjä
Henkilö Armas Rauhamies , kuvausassistentti
Henkilö Ahti Ilomäki , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Elo Kuosmanen , lavastus
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1940
Alkuperäisteos
Eino Leino: Simo Hurtta. Runoja Isonvihan ajoilta. 1. sarja. Helsinki: Otava, 1904. (runosarja) Eino Leino: Simo Hurtta. Runosikermä Isonvihan ajoilta. 2 sarja. Helsinki: Otava, 1919. (runosarja) Leino, Eino: "Simo Hurtta". 5-näytöksinen historiallinen näytelmä. Teoksessa Naamioita. 3. sarja. Helsinki: Vihtori Kosonen, 1908. (näytelmä, kantaesitys: Suomalainen Maaseututeatteri, Viipuri 11.11.1908)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
29.09.1940
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Metropol
Kuopio: Kuvakukko
Tampere: Hällä
Filmikopioiden määrä
5 (arvio)
Muut näytökset
  • 01.10.1940 Lahti: Kuvapalatsi ensi-iltakierros
  • 06.10.1940 Turku: Kinola ensi-iltakierros
  • 13.10.1940 Jyväskylä: Elohuvi, Salome; Pori: Sampo ensi-iltakierros
  • 03.11.1940 Oulu: Aula, Kino ensi-iltakierros
  • 14.04.1941 Vaasa: Scala ensi-iltakierros
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Suomussalmi: Ämmä- ja Jalokosken ympäristö

Kangasala

Siuntio (Hovila)

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Studiot
Helsinki: Jäger-Filmi Oy

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Kuvausaika
Kevät - kesä 1939, kesä 1940

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Sisältöseloste
Kinolehdessä 9/1940 julkaistun juoniselostuksen mukaan.

Simo Hurtta -elokuvan keskeisimpinä tekijöinä ovat Hurtan suhde talonpoikaisväestöön sekä samalla hänen kaunis ja traagillinen rakkaustarinansa.

Nälkää kärsineet talonpojat tietävät voudin olevan veronkantomatkoilla ja päättävät ryöstää Hovilan, jossa he tietävät olevan viljaa ja ruokatarpeita yllin kyllin. Talonpoikaisjoukon johtajaksi valitaan varakas talollinen Reittu Sormuinen. Sippo Nevalainen, maltillisempi, ajattelevainen kansan mies yksinään koettaa hillitä vimmastunutta joukkoa, mutta turhaan. Nevalaisen oma poikakin, Juho, on mukana kansan asiassa. Hän on lähtenyt jokivarsille väijymään kotiin palaavaa Hurttaa, sillä Sormuinen on luvannut hänelle tyttärensä Irjan, jos Hurtta kuolee. Irja ei kuitenkaan rakasta Juhoa, eikä hän voi myöskään hyväksyä isänsä ja muiden talonpoikien ryöstöaikeita, vaan kehottaa Sippo Nevalaista varoittamaan voutia. Juho tosin haavoittaa Hurttaa, mutta vanha Nevalainen ehtii myös ajoissa varoittaa tämän väkeä. Hovila joutuu talonpoikien ryöstettäväksi, mutta Hurtan joukon saapuessa yllättäen vangitaan suurin osa, vain Reittu Sormuisen ja Hovilaan jo ehtineen Juho Nevalaisen tuomitsee Hurtta hirtettäväksi. Kansanjoukot tungeksivat Hovilan pihalla, kun Arnkil huovien kanssa valmistautuu hirttämään Sormuista ja nuorta Nevalaista. Tietämättä isänsä kohtalosta tulee myös Irja Hovilan pihalle, jolloin hänelle selviää kaamea tilanne. Hän päättää epätoivoissaan lähteä pyytämään armoa Simo Hurtalta, jonka hän sisimmässään tietää olevan mainettaan paremman. Hurtta joka täydelleen lumoutuu Irjan nähdessään, suostuu hänen pyyntöihinsä, mutta ennenkuin hän ehtii takaisin ulos, kuuluu kirkonkellojen soitto, Sormuinen ja nuori Nevalainen ovat menettäneet henkensä. Irja syöksyy hirsipuun juurelle, jolloin raivostunut kansajoukko aikoo kivittää hänet kuoliaaksi. Hurtta tulee ulos, ajaa kivittäjät pois ja kantaa Irjan sisälle. Kuolema yhdistää heidän elämänsä.

Vuoden kuluessa muuttuu Hovilan koko elämä. Irja tekee kaikkensa auttaaksensa hädänalaisia. Arnkilin ponnistuksista huolimatta on myös Simo Hurtta muuttunut uudeksi ihmiseksi.

Sippo Nevalainen palaa Ruotsista mukanaan Kaarle kuninkaan käskykirje, jonka mukaan kansalle on koittava helpommat ajat. Talonpoikien etunenässä hän lähtee rauhan miehenä viemään kirjettä Hovilaan.

Irja on ottanut hoiviinsa Hurtan entisen rakastajattaren Reetan, joka ruttoon sairastuneena on tullut hakemaan Hovilasta apua lapselleen, mutta Irja saa itsekin ruttotartunnan. Kun tieto tästä leviää, valtaa pakokauhu koko kartanon väen. Samalla Arnkil ilmoittaa talonpoikaisjoukon lähestymisen ja luulleen näitä kostonhimoisiksi vihollisiksi kehoittaa hän Hurttaa heti pakenemaan. Irja ei enää jaksa lähteä, hän rukoilee Hurttaa surmaamaan hänet, ettei vihollinen saisi häntä elävänä häväistäkseen. Hurtta syöksee epätoivoissaan miekkansa rakkaimpansa sydämeen juuri ennen kuin Sippo Nevalainen saapuu kuninkaan viestin kanssa. Hurtta tajuaa liian myöhään, että hänen on mahdotonta koskaan päästä sovintoon kansan kanssa. Hänen viimeiset sanansa Nevalaiselle ovat: "Raja on turvattava. Opeta sinä se tälle kansalle hyvällä - minä koetin pahalla. Väistyä ei saa - mutta kaatua kyllä." - Kuuluu pistoolin laukaus - Simo Hurtan taru on lopussa.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Aiheet
Lehdistöarviot
Jäger-Filmin uusi historiallinen elokuva ei kerännyt kunniamainintoja. "Simo Hurtta muodostui - emme haluaisi sanoa - fiaskoksi, mutta lievempää kotimaista sanontaa ei löytyne", tyrmäsi L. S. (Leo Schulgin, Helsingin Sanomat 30.9.1940). "Elokuva oli tyypillistä filmattua teatteria, ei missään tapauksessa elokuva. Ja täytyy myöntää, että teatteri oli huononpuoleista."

"Yritys ja tarkoitus on kieltämättä ollut hyvä ja sinänsä kunnioitettava, mutta aihe on sittenkin ollut tekijöille ylivoimainen", tiivisti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 2.10.1940) arvionsa valittaen, että ilman oikeaa atmosfääriä "romanttisluonteisen historiallisen filmin henkilöhahmot voivat vaikuttaa koomillisilta".

"Det lönar sig egentligen inte att spilla många ord på Jäger Filmis senaste produkt", aloitti B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 23.9.1940). "Vi har aldrig förut sett en film så utan inre spänning som den om Simo Hurtta. Människor blir hängda och barn svälter ihjäl, kvinnor dör i pesten och bönder gör uppror, utan att det bekommer åskådaren ett spår. Alltsamman är tunt, långsamt och ointressant. Man tar god tid på sig innan man säger en helt vanlig replik, men man tar sats en lång stund också innan man talar i vrede eller slår handen i borden. [- -] Ingenting som händer är förberett, motiverat eller meningsfyllt, men ingenting kommer heller som överraskning."

"Mutta niukat teknilliset apukeinot ovat kaikesta päättäen jossakin määrin sitoneet hänen kätensä", pyrki S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 30.9.1940) ymmärtämään ohjaajan työtä. "Simo Hurtan lavastus saa aitouden tunnun niissä kohtauksissa, jotka on otettu koskemattomassa luonnossa. Siellä kamerakin on tehnyt kaunista työtä, ja ohjaaja on hienosti ja hyvällä maulla selviytynyt eräästä elokuvan arimmista ja dramaattisimmista kohtauksista, Simo Hurtan venematkasta alastomien talonpoikaistyttöjen vetäessä hänen venettään koskien ohi. Mutta sitten tulemme sisäkuvauksiin, jotka antavat katsojalle ehdottomasti vaikutelman kulisseista. On kuin ne loihtisivat filmin paikotellen palaamaan 15-20 vuoden taakse. Saman vaikutelman antavat jäykät, amatööriteatterimaiset kohtaukset, jolloin henkilöt vain seisovat ja kuin lukevat ulkoa repliikkejään."

"Kyllin ehyt ei ole ohjaajan, Roland af Hällströmin, aikaansaannos", myönsi Erve (Orvo Kärkönen, Aamulehti 30.9.1940), samalla kun antoi tunnustusta: "Yleensä on käsikirjoitus laadittu uskottavasti ja ansiokkaastikin. [- -] Puvusto, lavastukset ja musiikki on toteutettu kustannuksia karttamatta ja esim. valokuvauksessa (K. Märska) on käytetty melko vaihtelevasti erilaisia kameratapoja. Kuvaus onkin onnistunutta, äänitys samoin. Yleisvaikutelma Simo Hurtasta jää näiltä puolin varsin myönteiseksi."

"Elokuvan jättämä kokonaisvaikutelma on ehjä ja mieliinpainuva", kiitti myös H-la (Savon Sanomat 30.9.1940), vaikka myönsikin, "että elokuvan joukkokohtauksissa on paljon teennäistä ja luonnottomalta vaikuttavaa jäykkyyttä". "Veikko Heinämiehen scenario ja ohjaajan ote muovaavat alkuosasta runsaine ja hajallisine tapahtumineen sarjan välähdyksiä, joilla ei ole elokuvallista yhtenäisyyttä, ei vauhtiakaan", arvosteli R. N. (Keskisuomalainen 17.10.1940), mutta päätyi kiitokseen: "Loppuosassa, missä draama kärjistyy, elokuva sitävastoin kohoaa voimaan ja tehoon, joka on meikäläisessä elokuvassa ennennäkemätöntä. Jos elokuva onkin pateettinen, ei se ole tieltä poissa tällaisen historiallisen elokuvan kyseessä ollessa."

"Santeri Karilo loi Simo Affleckista ulkonaisesti erittäin vakuuttavan ja voimakkaan kuvan", arvioi S. S. näyttelijätyötä. "Sensijaan Simo Hurtan sisäinen kehitys säälimättömän kovasta rajavoudista ja hurjastelijasta sovinnontekoon valmiiksi, oikeamieliseksi mieheksi jäi hieman hämäräksi. Aili Tikalla Irja Sormuisena oli ensimmäinen suuri pääosansa. Näyttelijättären elokuvadebyytti Paimen, piika ja emäntä -filmissä antoi kauniin lupauksen, jota herkästi tulkittu Irja Sormuinen vakuuttavasti täydensi. Elokuvan sankaritar ei tosin pääse sillä tavoin aktiiviseksi suoritukseksi kuin Eino Leinon draaman Irja Sormuinen, mutta Aili Tikka sai osastaan irti sen minkä siitä voi saada."

"Elokuvan kannattavana voimana on Santeri Karilo nimiosan esittäjänä", katsoi R. N. "Hänen suorituksessaan on voimaa ja väkevyyttä, väriä ja temperamenttia ja siksipä Simo Hurtan hahmo muovautuukin monumentaaliseksi. Teuvo Puro talonpoikaispäällikkö Nevalaisena on ehyt, joskin näyttämöllinen tyyppi, mutta se sopii hyvin elokuvankin puitteisiin ja Urho Somersalmen osasuoritus tulisena Sormuisena ansaitsee näyttämöllisyydestään huolimatta kiitosmaininnan."

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Taustaa
Elokuva perustui Eino Leinon samannimisiin teoksiin. Kaksiosaisen runosikermäkokoelman ensimmäinen sarja ilmestyi vuonna 1904 ja toinen sarja 1919. Niiden välissä Leino kirjoitti aiheesta myös 5-näytöksisen näytelmän, jonka kantaesitys oli Viipurin Suomalaisessa Maaseututeatterissa 11.11.1908 ja joka ilmestyi samana vuonna myös painettuna Leinon Naamioita-sarjassa,. Näytelmän viisi ensimmäistä kuvaelmaa on sijoitettu Hovilan tilalle Nurmeksessa, kuudes autioon metsätölliin ja seitsemäs Turunkorvan tilalle Sotkamossa. On isonvihan aika; ensimmäisen näytöksen ensimmäinen kuvaelma tapahtuu myöhäisenä marraskuun iltana, toinen seuraavana aamuyönä vuonna 1710, toinen näytös kylmänä ja kirkkaana aamupäivänä, kolmas lähes vuotta myöhemmin, neljännen näytöksen ensimmäinen kuvaelma samana talvena jonkin aikaa myöhemmin, toinen kuvaelma autiossa metsätöllissä kylmässä, sinertävässä kuutamovalaistuksessa ja viides näytös kesäisenä lauantai-iltana 12 vuotta myöhemmin.

Simo Hurtta oli historiallinen henkilö, sotilas ja kruununverojen kantaja Simon Affleck (noin 1660 - 9.5.1725), Pielisjärven hovin vuokraaja, jota Kansallinen elämäkerrasto (1927) luonnehtii sanoilla "tarmokas ja toimintahaluinen, mutta samalla väkivaltainen ja kova". Käsikirjoituksen elokuvaan teki Leinon tekstien pohjalta Vilho Heinämies, lisäten tarinan henkilöihin ainakin Juho Nevalaisen, Reittu Sormuisen, Reetan, Pyykösen sekä Pyykösen vaimon. Näytelmän henkilöistä lienee jätetty pois Mantsi, Sykkö ja valkea vaimo.

Simo Hurtan ohjasi toisena varsinaisena elokuvanaan Roland af Hällström ja sen kuvasi virolainen Konstantin Märska. Ulkokuvaukset tapahtuivat kesällä 1939 ainakin Suomussalmella, Kangasalla ja Siuntiossa. Alunperin vuoden 1939 lokakuulle tarkoitettu ensi-ilta siirtyi syksyyn 1940.

Kalle Kaarnan piti alunperin ohjata Simo Hurtta, mutta hän purki sopimuksen huonon käsikirjoituksen takia. (Kalle Kaarnan haastattelu 8.2.1962 Kari Uusitalon arkistossa).

Elokuvatarkastamo poisti kolmesta kohtaa yhteensä sata metriä. Lyhennysten kohteeksi joutuivat hirttokohtaus, rovastin tulo juhlaan sekä kirkkokohtaus.

Elokuvan yleisömenestys oli vuoden toiseksi heikoin. Seuraavan elokuvansa, Houkutuslinnun, Roland af Hällström ohjasi vasta vuonna 1946.

Kansallisen audiovisuaalisen arkiston kokoelmissa ei ole Simo Hurtan käsikirjoitusta, julistetta eikä kuva- ja ääniaineistoa.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Musiikki
Huomautuksia:
Teostolla ei ole merkintöjä elokuvan musiikista. Tapio Ilomäki lienee koonnut ja sovittanut sen
vapaasti käytettävissä olleista sävellyksistä.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Tarkastustiedot
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1420
Tarkastuspäivä
06.09.1940
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2400 m
Veroluokka
VV
Ikäraja
K16
Osia
4
Muut tiedot
Filmitarkastamon poisto: 3.,4. os.: "1) hirttämiskohtausesta, 2) rovastin tulo juhlaan, 3)kirkkokohtaus", yht. 100 m.
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Jägerton
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
88 min