Unelma karjamajalla

Drömmen på fäbodvallen (ruotsinkielinen nimi)
Hälsingar (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
In the Fields of Dreams (englanninkielinen nimi)
Le Rêve dans la hutte bergère (ranskankielinen nimi)
Traum in der Viehhutte (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko esiintyjiä? Tiedätkö näyttelijöistä Ida Kallio, Kössi Leino, Väinö Kangas tai Olga Tainio? Onko sinulla elokuvan käsikirjoitusta tai valokuvia?

Unelma karjamajalla

Teuvo Tulion ohjaama melodraama Unelma karjamajalla (1940) pohjautuu ruotsalaisen Henning Ohlsonin näytelmään Hälsingar ja sen pohjalta tehdyn ruotsalaisen elokuvan käsikirjoitukseen. Ylitalon Aarne (Kille Oksanen) kohtaa maantiellä orpotyttö Sirkka Valkaman (Sirkka Salonen) ja pyytää tätä laidunpiiaksi kotitilalleen. Nuoret kiintyvät toisiinsa, mutta onnea varjostavat Aarnen suuret pelivelat. Hän väärentääkin epätoivoissaan vekselin ja pakenee paikkakunnalta. Aarnea himoitseva Ylitalon piika Kirsti (Kirsti Hurme) juonittelee viattoman Sirkan lapsenmurhasta vankilaan.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Sirkka Salonen , Sirkka Valkama, Ylitalon pikkupiika
Henkilö Olga Tainio , Ylitalon vanhaemäntä
Henkilö Kille Oksanen , Ylitalon Aarne
Henkilö Kyösti Erämaa , Ylitalon Urho
Henkilö Kirsti Hurme , Kirsti Turja, Ylitalon piika
Henkilö Aku Peltonen , Matti, Ylitalon renki
Henkilö Varma Lahtinen , Aino, Ylitalon piika
Henkilö Eino Jurkka , Kylälahden kauppias
Henkilö Ida Kallio , Kerttu-muori
Henkilö Väinö Kangas , tuomari
Henkilö Evald Terho , vanha mustalainen
Henkilö Taito Mäkelä , yleinen syyttäjä
Henkilö Timo Jokinen , Sirkan poika
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Lauri Korpela , Antti, postinkantaja
Henkilö Edigio Morelli , lapsenryöstäjä
Henkilö Veikko Laakso , vanginvartija
Henkilö Seija Vesanto , Sirkan vauva
Tekijät
Henkilö Teuvo Tulio , Ohjaaja
Henkilö Eino Heino , ulkokuvaus
Henkilö Felix Forsman , sisäkuvaus
Henkilö Tapio Ilomäki , musiikki ja musiikin sovitus  (nimimerkillä T. Tumma)
Yhteisö Suomi-Filmi Oy , äänitystyöt
Yhteisö Suomi-Filmi Oy , levittäjä
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Teuvo Tulio , tuottaja
Henkilö Ivar Johansson , käsikirjoitus  (1933)
Henkilö Teuvo Tulio , käsikirjoitus
Henkilö Teuvo Tulio , leikkaus
Henkilö Harald Koivikko , äänittäjä
Henkilö Viljo Rummukainen , lavastus
Henkilö Rakel Linnanheimo , naamiointi
Kokoonpanot
Group Name Helsingin Teatteriorkesteri , orkesteri
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1940
Alkuperäisteos
Ruotsalainen elokuva Hälsingar (1933, ohjaus: Ivar Johansson; esitettiin Suomessa Unelma karjamajalla -nimisenä 1934). Elokuva perustuu Henning Ohlsonin näytelmään Hälsingar (kantaesitys: Tranebergsteatern, Tukholma 1.6.1922); Unelma karjamajalla. Suom. Thure Wahlroos. (kantaesitys: Turun Työväen Teatteri 20.4.1929)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
22.09.1940
Ensi-iltapaikat
Kuopio: Scala
Lahti: Ilves
Pori: Kinopalatsi
Filmikopioiden määrä
6 (arvio)
Muut näytökset
  • 29.09.1940 Helsinki: Adlon, Rea, Savoy ensi-iltakierros
  • 13.10.1940 Oulu: Bio Kiistola ensi-iltakierros
  • 20.10.1940 Jyväskylä: Elohuvi, Salome; Turku: Casino ensi-iltakierros
  • 19.01.1941 Tampere: Kino-Palatsi ensi-iltakierros
  • 25.01.1941 Vaasa: Gloria ensi-iltakierros
  • 14.06.1942 Viipuri: Scala ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 21.02.1962 TES Katsojia: 120 000
  • 07.08.1964 TES Katsojia: 230 000
  • 13.01.1973 MTV1 Katsojia: 1 920 000
  • 14.05.1983 MTV1 Katsojia: 921 000
  • 17.01.2005 YleTeema [Kino Klassikko]
  • 13.07.2008 YLE TV2
  • 28.06.2012 YLE Teema [Kino Tulio]
  • 23.02.2015 YLE TV1
  • 27.06.2017 Yle Teema & Fem [Kino Tulio]
  • 23.06.2018 Yle Teema & Fem [Kino Tulio]
  • 25.09.2018 Yle Teema & Fem [Kino Tulio]
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Nurmijärvi: (maaseutujaksot), kirkko (Aarnen ja Sirkan vihkiäiset)

Hämeenlinna: Hämeenlinnan naisvankila (Sirkka vankilassa)

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Studiot
Helsinki: Vanhankaupungin Nuorisoseuran talo

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Kuvausaika
Kesä 1939

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Sisältöseloste
17-vuotias Sirkka Valkama on menettänyt vanhempansa ja elää Kerttu-muorin mökissä. Kerran maantiellä kulkiessaan hän on vähällä jäädä vinhaa vauhtia ajavan Ylitalon Aarnen hevosen alle. Nuoret tutustuvat ja Aarne lupaa Sirkalle pikkupiian paikan. Ylitalon vanhaemäntä ottaa Sirkan hyvin vastaan ja lähettää hänet laidunpiiaksi karjamajalle. Sirkka antaa Aarnelle luvan käydä tervehtimässä häntä. Kylälahden kauppias muistuttaa Aarnea peliveloista ja viikon päästä lankeavasta vekselistä: Aarne lupaa hoitaa asian ja rauhoittaa myös äitiään.

Lauantai-iltana Aarne saapuu karjamajalle ja romanssi saa täyttymyksensä. Ylitalon toinen piika Kirsti on niin ikään ihastunut Aarneen ja seuraa suhteen kehittymistä mustasukkaisena, mutta huvittelee toisen miehen kanssa lavatanssien jälkeen. Yöllä vanhaemäntä saa kohtauksen, johon hän on vähällä kuolla. Aarne väärentää vekseliin vanhemman veljensä Urhon, Ylitalon varsinaisen isännän, sekä toisen takaajan nimet, saa rahat pankista ja käy maksamassa kauppiaalle; pitääkseen asian salassa Aarne ohjaa postin itselleen. Ennen pitkää Aarnen tilanne käy kuitenkin tukalaksi ja hän aikoo livistää huolimatta siitä, että Sirkka odottaa lasta ja alkaa puhua häistä. Urho on kuullut Sirkan raskaudesta ja yrittää estää veljensä lähdön; vasta tappelun jälkeen Aarne onnistuu jättämään kotitalonsa.

Talvella Sirkka synnyttää pojan, jolla on syntymämerkki rinnassa. Kesällä hän on jälleen karjamajalla hoitaen samalla lasta. Sillä aikaa kun Sirkka pelastaa eksynyttä karitsaa kosken partaalta, muuan mustalaismies, kostoksi talossa kärsimästään huonosta kohtelusta, varastaa lapsen seurueensa mukaan. Sirkan itkiessä lapsen katoamista Kirsti osuu paikalle ja kostaakseen Aarnen menetyksen syyttää Sirkkaa lapsenmurhasta. Oikeudenkäynnissä hän toistaa syytöksensä ja Sirkka saa kahden vuoden vankilatuomion, vaikka Urho lautamiehenä vakuuttaa uskovansa Sirkan syyttömyyteen ja vetoaa lievän tuomion puolesta.

Kuusi vuotta kuluu. Sirkka on kärsinyt rangaistuksensa ja palannut kotikyläänsä, missä hän yhä on juorujen ja vainon kohteena. Urho kuitenkin suhtautuu häneen ystävällisesti ja antaa työtä Ylitalosta. Eräänä kesäisenä lauantaina, väen valmistautuessa talkootansseihin, Aarne palaa hienolla autolla, kertoo raataneensa kuin orja ja tulleensa nyt hyvittämään kaiken. Urho on ynseä, mutta Sirkka vakuuttaa aina rakastaneensa Aarnea, joka tytön kovasta kohtalosta kuultuaan uskoo heidän yhteisen poikansa olevan elossa. Rakastavaiset antautuvat jälleennäkemisen ja sovinnon syleilyyn.

Samaan aikaan vanha mustalaisukko tekee kuolemaa ja lähettää nyt jo kuolleen poikansa aikoinaan ryöstämän valkolaispojan etsimään oikeita vanhempiaan. Pikku poika vaeltaa pitkän matkan ja saapuu Ylitalon portille Sirkan ja Aarnen hääpäivänä. Matti-renki, joka on aina puolustanut Sirkkaa Kirstiä vastaan, kutsuu pojan taloon ja tämän peseytyessä näkee syntymämerkin. Kun poika vielä sanoo etsivänsä isää ja äitiä, myös Kirsti ymmärtää tilanteen ja lähtee talosta revittyään ensin Aarnen kuvan: "Sano terveisiä Sirkalle ja pyydä anteeksi", hän jättää Matin välityksellä hyvästinsä. Matti vie pojan kirkkoon ja osoittaa tälle Sirkkaa ja Aarnea, jotka hääpuvuissaan ovat parhaillaan polvistumassa alttarin ääreen. Valo lankeaa Jeesusta esittävään alttaritauluun.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Aiheet
Lehdistöarviot
"Unelma karjamajalla muodostuu ennakkoluuloiselle katsojalle monessa suhteessa miellyttäväksi yllätykseksi", tervehti S. (Helsingin Sanomat 4.10.1940) Tulion uutuutta. "Kertomuksen kulku tosin muistuttaa monessa suhteessa tosikertomustarinaa, mutta tapa, jolla se on kerrottu, kykenee loppupuolen laahaavaa tahtia lukuunottamatta pitämään katsojan mielenkiinnon vireillä. Enimmän nautintoa tarjoaa ulkokohtauksien erinomaisesti, paikoitellen suurenmoisestikin elokuvattu Suomen luonto. Teuvo Tulion ohjaus on juuri näissä ulkokohtauksissa niittänyt suurimman voittonsa."

"On ilo katsella filmiä, joka on niin aito kuin tämä Teuvo Tulion uusi elokuva", ilahtui myös S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 4.10.1940). "Se on ennen kaikkea sävyltään aito, täynnä sitä oikeaa atmosfääriä, joka on tämänkaltaisen kansanomaisen idyllin välttämättömin edellytys vaikuttaakseen katsojaan. Mutta se on aito myös muussa mielessä. Puhutaan usein filmaattisuudesta teatterimaisuuden vastakohtana. Jos näitä termejä halutaan käyttää, Unelma karjamajalla on jotakuinkin sataprosenttisesti filmaattinen."

"Det blev rena 'levande livet'-novellen, men Tulios iscensättning har fart och kläm och hans berättarhumör är friskt och flytande", kiitti H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 23.9.1940). "Om filmen onekligen kunde ha gestaltats mer poetiskt, har den i stället blivit lätt, ledig och framför allt underhållande. En egenskap så sällsynt i inhemsk film att man inte kan annat än glädja sig däröver, även om man gärna sett motivet behandlat med en smula mer artistisk finess."

"Tavanomainen keskimitan suomalainen elokuva", kiteytti puolestaan Parras (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 20.1.1941) arvionsa. "Missään suhteessa ei Unelma karjamajalla siis merkitse uutta aluevaltausta. Se tyytyy vanhaan sovinnaiseen tyyliin, ja ehkä tässä juuri onkin sen vahvin puoli. T. Tulion ohjaus on elokuvan alkuosaan luonut perin vitkallisen vauhdin tavanomaisine päähenkilöiden toisiinsa tuijotuksineen. [- -] Mutta loppua kohden elokuva kuitenkin tiivistyy ja tunnelma tihenee päättyen hartaan kauniisti."

Musiikin käyttöä ihmeteltiin. "Kuinka tämänkaltaiseen lemmentunteita tulvillaan olevaan melodraamaan", paheksui T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 20.1.1941), "on otettu alkumusiikiksi viimetalven tapauksiin läheisesti liittyvä Klemetin Oi kallis Suomenmaa, jonka esiintyminen tässä yhteydessä todistaa vain yleisön tunteiden väärinkäyttöä."

"Musiikissa on yksi elokuvan heikkouksia", säesti S. S. "Oi kallis Suomenmaa alkusävelenä tuntuu oudolta ja irralliselta, ja filmi olisi varmasti voittanut paljon, jos siihen olisi sovitettu erikoismusiikki, sensijaan että tunnelmat heijastetaan nyt jonkinlaisessa suomalaisten sävelmien sikermässä, jossa ovat miltei kaikki tunnetuimmat laulumme."

Näyttelijätyötäkin S. S. pohti pisimpään ja jokseenkin arvioiden yleislinjan mukaisesti: "Näyttelijöistä on ykkösenä Kirsti Hurme, suomalainen Viviane Romance, täynnä niin verevää temperamenttia, ettei sellaista paljon ole ennen suomalaisessa elokuvassa nähty. Hänen vastakohtanaan, elokuvan vaaleana ingenuena on Sirkka Salonen, jonka filmidebyytti ennustaa varsin kaunista tulevaisuutta. Hänen vahvimpia puoliaan on harvinaisen kaunis liikunta, jotavastoin replikointi kaipaa harjaantumista. Kille Oksanen hurjapäisenä Aarnena ei pääse kiinni talonpoikaisesta sävystä, mutta esittää luontevasti tuhlaajapoikatyyppiä. Aku Peltonen renkinä on yleisön suuri suosikki - eikä vähiten ulkomuotonsa vuoksi [- -]."

Vastaanotto vuoden 1983 tv-esityksen yhteydessä heijasteli Tulion arvostusta uuden sukupolven silmissä. "Tarinaltaan ei Unelma karjamajalla kaikkien Tulion elokuvien tapaan erityisemmin kestä", kirjoitti Pertti Avola (Uusi Suomi 14.5.1983), "mutta sen visuaalisessa rakenteessa, luonnonkuvien ja maalaismaiseman sävyjen hienossa sommittelussa sekä joskus yltiöpäisiksikin riehaantuvissa symboleissa on oma imunsa."

"Tulio on tehnyt aina 'elämää suurempia elokuvia'", luonnehti Markku Varjola (Vaasa 14.5.1983), "joissa vihan, rakkauden, tuskan ja intohimon tuntemukset välittyvät epärealistisin melodraaman keinoin. Kirjallisia arvoja on turha etsiä sieltä missä tehdään elokuvaa."

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Taustaa
Tulion elokuva perustui ruotsalaisen Henning Ohlsonin kansannäytelmään Hälsingar, jonka kantaesitys oli kesällä 1922 Tukholmassa. Thure Wahlroosin suomentamana Unelma karjamajalla nähtiin meillä ensi kerran Turun Työväen Teatterissa 20.4.1929 ja saman vuoden kesällä Mustikkamaan Ulkoilmateatterissa Helsingissä.

Ohlsonin suosittu näytelmä muutettiin Ruotsissa elokuvaksi kahdesti: vuonna 1923 William Larssonin ja vuonna 1933 Ivar Johanssonin ohjaamana. Vuoden 1923 versio tapahtui 1870- ja 1880-luvuilla, vuoden 1933 versiossa elettiin nykyaikaa mutta siten, että edellisen elokuvan tapaan senkin tapahtumien ajallinen jänneväli oli 17 vuotta.

Vuonna 1933 olivat Suomessa aiheesta kiinnostuneet sekä Kurt Nylund että Teuvo Tulio. Pidemmän korren veti Tulio, joka kutsui Johanssonin Suomeen vieraakseen rapuaikaan ja tuloksena hyvästä kestityksestä sai oikeuden käyttää Johanssonin käsikirjoitusta. Tulio siirsi kuitenkin oman versionsa alkamaan kesästä 1937 ja lyhensi kertomuksen ajallisen kaaren seitsemäksi vuodeksi. Elokuva kuvattiin talvella, keväällä ja kesällä 1939 ja sen traileri oli valmis jo elokuun puolivälissä. Itse elokuva toimitettiin valtion elokuvatarkastamoon talvisodan aikaan, helmikuun puolivälissä, mutta ensi-illan Tulio lykkäsi aina syyskuuhun 1940.

Naispääosassa nähtiin vuoden 1938 Miss Eurooppa, peräseinäjokelainen "heinäniityn tyttö" Sirkka Salonen ainoan kerran valkokankaalla vuonna 1938 tehdyn dokumenttilyhytelokuvan lisäksi. Tosin hänen kerrotaan olleen avustajana ruotsalaisessa elokuvassa Sussie (1945) - Svensk Filmografi ei häntä kuitenkaan mainitse. Karhu-Filmin 1939 suunnittelema elokuva Kultainen kotimaa, jossa Sirkka Salonen näytteli, jäi keskentekoiseksi.

Tulion muokkaamaan käsikirjoitukseen sisältyy joukko ajallisia epäloogisuuksia: Ylitalon Aarne tekee vekseliväärennyksensä 19.6.1937, mutta pankin muistutuskirje on päivätty 15.9.1939, Sirkan poika syntyykin talvella ja ryöstetään kesällä 1938, ja Sirkka vapautuu vankilasta kuusi vuotta myöhemmin, ts. kesällä 1944 eli neljä vuotta elokuvan ensi-illan jälkeen! Pankin muistutuskirjeen mukaan Ylitalon tila sijaitsee Ponttilan kylässä, mutta Sirkan poika sanoo löytävänsä vanhempansa Suur-Korven kylästä.

Ulkokuvaus on Eino Heinon ja studiokuvaus Felix Forsmanin - työ oli Heinon ensimmäinen A-kuvaajana. Alkutekstien mukaan musiikin on sovittanut muista yhteyksistä tuntematon T. Tumma. Nimimerkin taakse kätkeytynyt säveltäjä Tapio Ilomäki on valinnut sävytykseltään voimakkaasti suomalaiskansallista ja isänmaallista musiikkia, mikä selittyy talvisodan herättämällä tunnelatauksella. Hevosella-ajokohtauksen kuvia Tulio on hyödyntänyt useissa myöhemmissäkin elokuvissaan, ja kirkon alttaritaulu on sama kuin elokuvassa Levoton veri (1946).

Elokuvan alkuteksteissä Taito Mäkelän etunimi on virheellisessä muodossa Taisto.

Unelma karjamajalla oli lapsille sallittu, mutta sen traileria elokuvatarkastamo määräsi "sänkykohtauksen" osalta lyhennettäväksi ja luokitteli trailerin lapsilta kielletyksi. Yleisömenestys kuului vuoden kärkipäähän, ja Unelma karjamajalla myytiin myös Ruotsiin.

Keväällä 1941 Tulio aloitteli uutta elokuvaa, miespääosassa Kille Oksanen. Työ oli keskeneräinen jatkosodan puhjetessa ja myös jäi sellaiseksi, sillä Oksanen kaatui itärintamalla lokakuussa 1941. Tulion seuraavaksi elokuvaksi tuli näin syksyllä 1944 nähty Sellaisena kuin Sinä minut halusit.

Kansallisen audiovisuaalisen arkiston kokoelmissa ei ole käsikirjoitusta.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Musiikki
1 . Oi kallis Suomenmaa
Säv. trad. ja Heikki Klemetti, san. Heikki Klemetti
Mieskuoro (off), 2' 05".
Levytykset:
Mieskuoro Finlandia, joht. Arvi Poijärvi; His Master's Voice X-6281, 13.4.
1939.
"Suomen laulun" mieskuoro, joht. Heikki Klemetti; Odeon A-228544, 19.6.1939.


2. Sunnuntaiaamuna
Säv. Hj. Backman, sov. T. Tumma
Helsingin Teatteriorkesteri (off), neljään kertaan, yht. 3' 50".


3. Minä laulan sun iltasi tähtihin
Säv. Frans Linnavuori, sov. T. Tumma
Helsingin Teatteriorkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 2' 10".


4. Hevosajo
Säv. T. Tumma
Helsingin Teatteriorkesteri (off), neljään kertaan, yht. 3' 45".


5. Kansanlaulu
Säv. trad. ja T. Tumma
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 30".


6. Käköä kuunnellessa
Säv. Yrjö Kilpinen, san. trad.
Aulikki Rautavaara, laulu, sekä Berliinin Filharmonikot, joht. Hans Schmidt-Isserstedt (off), 1' 25".
Levytys:
Aulikki Rautavaara, säest. Berliinin Filharmonikot, joht. Hans Schmidt-Isserstedt; Finlandia 588152, 1992 (alkuperäinen saksalainen levytys kokoelmassa Telefunken Recordings 1934-38, 1938).


7. Sången om korsspindeln / Korsspindeln / Laulu ristilukista / Ristilukki näytelmästä Kuningas Kristian II, opus 27, nro 4
Säv. Jean Sibelius, sov. T. Tumma
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 05".


8. Als die alte Mutter / Lauloi mulle äiti muinoin sarjasta Zigánské melodie / Zigeunerlieder / Mustalaislauluja, opus 55 nro 4
Säv. Antonin Dvořák, sov. T. Tumma
Helsingin Teatteriorkesteri ja viulusolisti (off), kolmeen kertaan, yht. 1' 55".


9. En sommardag i Kangasala / Kesäpäivä Kangasalla / Mä oksalla ylimmällä
Säv. Gabriel Linsen, sov. T. Tumma
Helsingin Teatteriorkesteri (off), kolmeen kertaan, yht. 3' 05".


10. Na sopkah Mantšurii / Mantšurian kukkuloilla / Mantšurian kummut
Säv. J.A. Šatrov, sov. T. Tumma
Es. tunnistamaton viulisti (playback, Helsingin Teatteriorkesteri ja harmonikkasolisti), 1' 30".


11. Kesäillan idylli
Säv. Oskar Merikanto, sov. T. Tumma
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 50".


12. Tuonelan joutsen teoksesta 4 legendaa, opus 22
Säv. Jean Sibelius, sov. T. Tumma
Helsingin Teatteriorkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 1' 30".


13. Soi vienosti murheeni soitto
Säv. Oskar Merikanto
Kantele (off), 1' 20".
Levytys:
Ulla Katajavuori, kantele; Odeon A-228509, 1938.


14. Kehtolaulu
Säv. Armas Järnefelt, sov. T. Tumma
Helsingin Teatteriorkesteri ja viulusolisti (off), 1' 10".


15. Toccata und Fuge d-moll / Toccata ja fuuga d-molli, BWV 565
Säv. Johann Sebastian Bach, sov. T. Tumma
Helsingin Teatteriorkesteri (off), kolme kertaa, yht. 7' 40".


16. Reppurin laulu
Säv. Oskar Merikanto
Kantele (off), kahteen kertaan, yht. 2' 00".
Levytys:
Ulla Katajavuori, kantele; Odeon A-228509, 1938.


17. Vankilasta vapautuminen
Säv. T. Tumma
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 55".


18. Syystunnelma
Säv. Toivo Kuula, sov. T. Tumma
Helsingin Teatteriorkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 4' 00".


19. Mustalaismusiikki
Säv. trad. ja T. Tumma
Viulu ja symbaali (off), 2' 00".


20. Airs Bohémiens / Zigeunerweisen / Mustalaislauluja (Mustalaiseks' olen syntynyt), opus 20
Säv. Pablo de Sarasate, sov. T. Tumma
Es. tunnistamaton viulunsoittaja (playback, Helsingin Teatteriorkesteri ja viulusolisti), 2' 25".


21. Liebster Herr Jesu / Rakkahin Jeesus, BWV 484
Säv. Johann Sebastian Bach, sov. T. Tumma
Helsingin Teatteriorkesteri ja viulusolisti (off), 1' 40".


22. Hochzeitsmarsch / Häämarssi näytelmästä A Midsummer Night's Dream / Kesäyön unelma
Säv. Felix Mendelssohn-Bartholdy, sov. T. Tumma
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 45".

Huomautuksia:
Teostolla ei ole merkintöjä elokuvan taustamusiikista, vain eräistä yksittäisistä sävellyksistä. T. Tumma (= Tapio Ilomäki) on koonnut ja sovittanut sekä osittain säveltänyt musiikin.

"Kyläläiset" tanssivat Mantšurian kukkuloilla -sävellyksen (nro 10) tahdissa.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1409
Tarkastuspäivä
16.02.1940
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2950 m
Kesto/leikattu
108'
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Osia
6
Muut tiedot
"Sänkykoht. lyhennetään."
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
108 min
Kieli (VOD)
suomi