Tulitikkuja lainaamassa

Låna tändstickor (ruotsinkielinen nimi)
Out to Borrow Matches (englanninkielinen nimi)
Les Allumettes (ranskankielinen nimi)
Za spitshkami (venäjänkielinen nimi)
Ihalainen lähtee tulitikkujen hakuun (työnimi)
Ihalainen tulitikkuja lainaamassa (työnimi)
Zündhölzer leihen (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tulitikkuja lainaamassa

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Henkilö Jevgeni Leonov , Antti Ihalainen
Henkilö Rita Polster , Anna-Liisa Ihalainen, o.s. Matikainen
Henkilö Vjatsheslav Nevinnyi , Jussi Vatanen
Henkilö Galina Polskih , Kaisa Karhutar
Henkilö Ritva Valkama , Miina Sormunen
Henkilö Georgi Vitzin , räätäli Tahvo Kenonen
Henkilö Kauko Helovirta , konstaapeli Torvelainen
Henkilö Leo Lastumäki , Mulon Partanen
Henkilö Pekka Autiovuori , Turtiainen
Henkilö Olavi Ahonen , Ville Huttunen
Henkilö Sergei Filippov , ukko Hyvärinen
Henkilö Nina Grebeshkova , Hyvärisen emäntä
Henkilö Vera Ivleva , Anna-Kaisa Hyvärinen
Henkilö Mihail Pugovkin , poliisipäällikkö
Henkilö Martti Pennanen , seppä
Henkilö Seela Sella , akka pyykillä
Henkilö Tapio Schestihin , autonomistaja
Henkilö Ari Pohjalainen , maalarinsälli
Henkilö Stefan Ekholm , polkupyörällä kehää ajava nuori mies
Henkilö Kauko Koivu , sepän apulainen
Henkilö Simo Lahtinen , Kotilaisen poika
Henkilö Leonid Kuravljov , rahtilainen
Henkilö Nikolai Tengajev , rahtilainen
Henkilö Viktor Uralski , rahtilainen
Henkilö Martti Tschokkinen , Antti Ihalaisen suomalainen ääni  (jälkiäänitysääni)
Henkilö Aarno Sulkanen , Jussi Vatasen suomalainen ääni  (jälkiäänitysääni)
Henkilö Maija-Leena Soinne , Kaisa Karhuttaren suomalainen ääni  (jälkiäänitysääni)
Henkilö Heikki Kinnunen , Tahvo Kenosen suomalainen ääni  (jälkiäänitysääni)
Henkilö Yrjö Tähtelä , poliisipäällikön ääni  (jälkiäänitysääni)
Henkilö Severi Seppänen , ukko Hyvärisen ääni  (jälkiäänitysääni)
Henkilö Eine Helke-Viljanen , Hyvärisen emännän ääni  (jälkiäänitysääni)
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Anki Andersson , nainen kaupungissa
Henkilö Lea Eriksson , nainen kaupungissa
Henkilö Leena Niemelä , nainen katukahvilassa
Henkilö Irma Lindström , tarjoilija katukahvilassa
Henkilö Kaj Stolt , poika rannassa
Henkilö Ann-Christine Anderson , nainen kadulla
Henkilö Pasi Koskela , poika kadulla
Henkilö Jukka Nykänen , poika kadulla
Henkilö Jouni Raudaskoski , poika kadulla
Henkilö Liisa Forsberg , nainen kievarissa ja kadulla
Henkilö Hannu Henttonen , mies kievarissa ja kadulla
Henkilö Erik Laine , mies kievarissa ja kadulla
Henkilö Kurt Kallio , mies kievarissa ja kadulla
Henkilö Gundel Karlson , mies kievarissa ja kadulla
Henkilö Else Stenbäck , nainen kievarissa ja kadulla
Henkilö Kaarina Valander , nainen kievarissa ja kadulla
Henkilö Risto Vuorimies , mies kievarissa ja kadulla
Henkilö Helena Heiskanen , kievarin piika
Henkilö Vilho Hämäläinen , kievarin kokki
Henkilö Pentti Haapiainen , rahtilainen
Henkilö Risto Heinikainen , rahtilainen
Henkilö Veikko Lahtinen , rahtilainen
Henkilö Martti Puhakka , rahtilainen
Henkilö Toivo Syrjäläinen , rahtilainen
Henkilö Reino Väisänen , rahtilainen
Henkilö Kauko Koivu , satunnaisäänet  (jälkiäänitysääni)
Muut esiintyjät
Vatasen hevonen: Veera Ihalaisen hevonen: Virkku Ihalaisen kissa: Viva (Lähde: SKF 8) , muutesiintyjät
Tekijät
Henkilö Risto Orko , Ohjaaja
Henkilö Leonid Gaidai , Ohjaaja
Henkilö Kare Orko , elokuvan johto
Henkilö German Krylov , elokuvan johto
Henkilö Tapio Vilpponen , käsikirjoitus
Henkilö Vladlen Bahnov , käsikirjoitus
Henkilö Risto Orko , käsikirjoitus
Henkilö Leonid Gaidai , käsikirjoitus
Henkilö Sergei Polujanov , kuvaus
Henkilö Jevgeni Shvedov , kuvaus  (B-kuvaaja)
Henkilö Olavi Tuomi , kuvaus  (B-kuvaaja)
Henkilö Juri Jepishin , kuvaus  (B-kuvaaja)
Henkilö Gunnar Friman , kuvaus  (B-kuvaaja)
Henkilö Klaudia Alejeva , leikkaus
Henkilö Raisa Margatsheva , äänittäjä
Henkilö Matti Lehtonen , äänittäjä
Henkilö Pertti Salo , äänittäjä
Henkilö Aleksandr Zatsepin , musiikki
Henkilö Roy , lavastus
Henkilö Feliks Jasykevitsh , lavastus
Henkilö Roy , pukusuunnittelu
Henkilö Tatjana Kovrigina , maskeeraus
Henkilö Jelena Bogatireva , maskeeraus
Henkilö Kauko Koivu , järjestäjä
Henkilö Aune Kämäräinen , tuotantosihteeri
Henkilö Rosa Budantseva , toimittaja
Henkilö Elsa Pättiniemi , puvut
Henkilö Zoja Dudarova , puvut
Henkilö Helmi Kastikainen , ompelimo
Henkilö Olavi Tuomi , apulaisohjaaja
Henkilö Marina Volovich , apulaisohjaaja
Henkilö Olavi Tuomi , kuvauspäällikkö
Henkilö Erkki Melakoski , musiikkiasiantuntija
Henkilö Aune Kämäräinen , laulujen sanat
Henkilö Juri Entin , laulujen sanat  (venäjä)
Yhteisö Suomi-Filmi Oy , levittäjä
Yhteisö Suomi-Filmi Oy , levittäjä
Yhteisö VLMedia Oy , levittäjä
Orkesteri: Mosfilmin sinfoniaorkesterista koottu studio-orkesteri (Lähde: SKF 8)
Kreditoimattomat
Henkilö Anatoli Golubev , valaistusmestari
Henkilö Valentina Brusnika , tuotantosihteeri, kuvaussihteeri
Henkilö Teuvo Hietanen , äänittäjän apulainen
Henkilö Antti Venäläinen , järjestäjän apulainen
Henkilö Eila Sipilä , puvustonhoitajan apulainen
Henkilö Stefan Ekholm , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Ari-Matti Helkapalo , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Mika Rikström , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Ari Pohjalainen , kuvausryhmän jäsen, Risto Orkon autonkuljettaja
Henkilö Valentin Kovalski , valokuvat
Henkilö Katri Kajosvuo , taloussihteeri
Henkilö Arkadi Zlobin , tulkki
Henkilö Vanda Leonova , tulkki
Henkilö Tatjana Nojonen , tulkki
Henkilö Erkki Leppänen , muusikko  (laulu)
Henkilö Martti Tschokkinen , muusikko  (laulu)
Henkilö Aarno Sulkanen , muusikko  (laulu)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
2 987 770 mk
Rahoitus
Julkaistu
1980
Alkuperäisteos
Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa. Helsinki: Kansa, 1910. (romaani)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
18.01.1980
Ensi-iltapaikat
Helsinki: La Scala, Ritz
Lahti: Kare
Oulu: Rio
Tampere: Kino-Palatsi
Turku: Kino-Palatsi
Filmikopioiden määrä
6
Katsojaluku
68 205
Muut näytökset
  • 18.01.1980 Ritz, Helsinki kutsuvierasnäytäntö
  • 14.03.1980 Alfaromeo (Suuri Näyttämö), Kuopio ensi-iltakierros
  • 21.03.1980 Kino-Palatsi, Pori ensi-iltakierros
  • 28.03.1980 Maxim 2, Jyväskylä ensi-iltakierros
  • 18.04.1980 Ritz, Vaasa ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 30.12.1985 MTV1 Katsojia: 1 320 000
  • 07.05.2015 YLE Teema [Kino Suomi]
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Karttula: Riuttalan ulkomuseoalue (Ihalaisen maatila, Hyvärisen tilan tuulimylly ja kaivo)

Ristiina: Pien-Toijolan talonpoikaismuseo Someenjärvellä (Hyvärisen maatila), rantatie ja Laukan tilan pellot Tiirolassa (Ihalainen ja Vatanen hevosajelulla)

Mäntsälä: Sepänmäen käsityömuseo Hirvihaarassa (Vatasen talo, Ihalaisen sauna)

Porvoo: Maarin silta (Ihalainen ja Vatanen saapuvat Join kaupunkiin), Välikatu - Välitörmä - Sillanmäki - Kankurinkuja - Kulmakuja - Vuorikatu - Vanha raatihuoneentori (takaa-ajo), Vanha Raatihuone (poliisilaitos), Maarin ranta (vene irtoaa rannasta), Vanhan sillan pohjoispuoli (pyykkäri), Braskiksenkujan kallio (vaatteiden kuivattelu), Borgströminkuja - Aurinkokellonpuistikko - Kulmakuja - Koulukujan "Pirunportaat" - Ralinginkuja - Jokikatu (porsaan pyydystys), Solitanderin talon piha Kirkkokadulla (Karhuttaren talo), ravintola Wanha Laamanni Vuorikatu 17 (kievari)

Itä-Suomi (loppulaulun näkymät)

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Sisäkuvat
Mäntsälä: mylly (Huttunen levittää juorua), Sepänmäen käsityömuseo Hirvihaarassa (sepänpaja)

Ristiina: Pien-Toijolan talonpoikaismuseon päärakennus (Anna-Liisa ja muuttokuorma Hyvärisen pihassa)

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Studiot
Neuvostoliitto: Moskova: Mosfilmin studiopaviljonki 10, Mosfilmovskaja ulitsa (Ihalaisen talo, Hyvärisen talo, räätäli Kenosen asiakkaan talo, Vatasen sauna, putka, poliisipäällikön toimisto, Karhuttaren talo, Ihalaisen sauna)

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Kuvausaika
Kesäkuu - elokuu 1979

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.

Sisältöseloste
Liperi Pohjois-Karjalassa 1900-luvun alussa. Ihalaisen emäntä Anna-Liisa aikoo keittää kahvit taloon saapuneelle sukulaiselleen Miinalle, mutta huomaa tulitikkujen loppuneen. Yhteisvoimin he herättävät Antti-isännän, joka lähtee asialle Hyvärisen taloon. Matkalla Antti kohtaa Jussi Vatasen, varakkaan leskimiehen, joka pyytää Anttia kosimaan puolestaan Hyvärisen tytärtä Anna-Kaisaa. Antti saakin asian toimitetuksi ja Hyväriset ovat tyytyväisiä naimakauppaan.

Antti saunoo ja yöpyy Vatasen luona. Lähtiessään aamulla kihlojen ja tuliaisviinojen ostoon Join kaupunkiin miehet löytävät kymmenen vuotta vanhan vajaan viinapullon. Sitä tyhjentäessään he pääsevät niin hilpeälle tuulelle, että huutavat vastaan tulevalle Ville Huttuselle olevansa matkalla Amerikkaan. Huhu tavoittaa huolestuneen Anna-Liisan ja saa liikkeelle Anna-Liisan vanhan kosijan, räätäli Tahvo Kenosen. Kaupungissa miehet hurjastelevat hevosellaan niin vauhdikkasti, että kaatavat torikojuja, joutuvat poliisin takaa-ajamaksi ja päätyvät nukkumaan yön putkassa. Maksettuaan aamulla sakkonsa he vilvoittelevat rannalla veneessä, huomaavat veneen lähteneen ajelehtimaan ja joutuvat veden varaan. Rannalla heidän luullaan hukkuneen ja huhu asiasta leviää Ville Huttusen paisuttelemana Liperiin ja Anna-Liisan korviin.

Antti ja Vatanen ovat kuitenkin vain kastuneet, ja vaatteensa kuivateltuaan he ovat pian jo uudessa touhussa yrittäessään ottaa kiinni isännätöntä porsasta. Takaa-ajo vie heidät entisen liperiläisen Kaisa Karhuttaren pihaan: Kaisa on ollut Vatasen nuoruudenrakastettu ja jäänyt vastikään leskeksi. Kuulumisten, omaisuuksien ja siviilisäätyjen selvittyä lempi syttyy uudelleen, kunnes miehet muistavat jättäneensä hevosen irralleen ja saavat pian tietää sen suunnanneen synnyinseudulleen Kiihtelykseen. Miehet päättävät lupaa kysymättä lainata takaa-ajoon hevosta, joka kuuluu Partaselle, Kaisaa kosimaan tulleelle isännälle. Partanen huomaa varkauden, poliisi hälytetään ja kaverukset pidätetään jälleen. Tällä kertaa he saavat todistajiksi Kaisan ja Partasen, joka naisen mieliksi peruu syytöksen hevosvarkaudesta, mutta saa itse syytteen poliisin härnäämisestä.

Samaan aikaan kun Vatanen, Kaisa ja Antti lähestyvät Liperiä Kaisan muuttokuorman kanssa, Kenonen on ehtinyt Hyväriselle, missä hän saa tiedon Antin hukkumisesta. Hän kiirehtii Ihalaiselle laskien matkalla kotieläimet, ottaen isännyyden ja taivuttaen Anna-Liisan muuttamaan kanssaan kirkonkylään. Antti jää Vatasen ja Kaisan kyydistä Hyvärisen tienhaarassa ja selittelee talossa naimakaupan peruuntumista sillä, että Vatanen on hävinnyt häneltä kaupungissa. Samaan aikaan Kenosen ja Anna-Liisan muuttokuorma saapuu Hyvärisen pihaan. Antti raivostuu ymmärtäessään Kenosen aikeet, ajaa miestä takaa ympäri pihaa ja pientareita ja vangitsee hänet lopulta kaivoon, mistä Hyväriset hänet pelastavat uudeksi vävykseen.

Antti ja Anna-Liisa saunovat kotonaan. Antti kertoo Vatasen uudesta naimakaupasta ja kaivaa esiin tulitikkulaatikon, jonka hän on muistanut lainata Hyvärisestä juuri ennen Kenosen tuloa. Laatikosta löytyy kuitenkin vain yksi palanut tikku. "Mitä kaikkea sitä heruukaan yhdestä vaivaisesta tikusta, kun lypsämään rupeaa", Antti sanoo. Molemmat nauraa kihertävät aviollisen sopusoinnun vallitessa.

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"Kahden maan yhteistyönä tehtävä elokuva on tuomittu epäonnistumaan", ilmoitti Helena Ylänen (Helsingin Sanomat 19.1.1980). "Tulitikkuja lainaamassa kantaa harteillaan yhteistyöelokuvan sovittamattomuuksia, tyylirikkoja, hajanaisuutta, outoa kokonaishahmoa. [- -] Leonid Gaidai ja Risto Orko ovat joutuneet tekemään lukuisia kompromisseja, he ovat joutuneet sulattamaan yhteen kahta, lähes vastakkaista koomista näkemystä. Gaidain elokuvahuumori keskittyy kikkoihin, kovakätiseen kuvalla ja äänellä pelleilyyn. Orkon lähtökohdat ovat olleet lähempänä perinteistä suomalaista Lassila-tulkintaa, annetaan puheen ja luonteenpiirteiden kasvaa hiljalleen huvittaviksi. Tämä kompromissi on filmin tulkinnallinen ja tyylillinen perusvirhe. Hyrisevä, hyväntuulinen jollottelu ei pääse kehittymään, farssi ei irtoa nopeaan menoon."

"Maiju Lassilan syvä ja vetoava näkemys suomalaisesta talonpojasta on kadonnut Suomi-Filmin ja Mosfilmin kolikoiden kilinään", luonnehti Markku Tuuli (Katso 7/1980), "ja tilalle on tullut halpaa farssia, jolla koetetaan tavoitella kansanvälistä yleisöä. Risto Orkolla on kieltämättä ollut ohjausansionsa historiallisissa elokuvissaan ja Leonid Gaidailla on ollut kosketusta koomisiin satiireihin sellaisissa elokuvissa kuin 12 tuolia ja Briljanttikäsi. Mutta yhteen he eivät tunnu sopivan. Tulitikkuja lainaamassa on kömpelö yhdistelmä Gaidain mauttomia farssitrikkejä ja liikkumatonta kansannäyttämöilmaisua, johon jälkiäänitys tuo vielä yhden epäaidon tekijän lisää."

"En hetkeäkään epäile, etteikö tätä elokuvaa olisi tehty huolella ja rakkaudella", koki Erkka Lehtola (Aamulehti 19.1.1980), "mutta siitä huolimatta se jää etäiseksi, ohueksi ja pinnalliseksi. Pahimmillaan Maiju Lassilan hersyvä huumori, hänen pilaileva komediallisuutensa, on muuttunut naiiviudeksi. Tätä elokuvaa katselee - mutta se ei sytytä, se ei vedä mukaansa. Siinä on luistavuutta mutta ei imua. Jo elokuvan ensimmäiset jaksot ennakoivat sen tulevaa laimeutta: suviset näkymät ovat oudon verettömiä ja ponnettomia. Kun ihmiset tulevat kuvaan, he eivät liity maahan ja maisemaan - he ovat runottomia, ammattitaitoisia näyttelijöitä mutta eivät kansankomedian rakastettavia ihmishahmoja, joiden karakteristiikka pulppuaisi syvimmistä sisäisistä lähteistä."

"Katsoja ei siis näe elokuvaa, jossa Maiju Lassilan unohtumattomasti ja kansatieteellisellä varmuudella hahmotellut henkilöt eläisivät elokuvallista elämäänsä", myönsi Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti 19.1.1980) ja jatkoi: "Mutta jos unohtaa Lassilan, voi täydellä syyllä nauttia filmin usein riemukkaista käänteistä, osuvista tyypeistä ja hurjasta menosta. [- -] Tulitikkuja lainaamassa on sujuvaa ja kansanomaista viihdettä, joka viisaasti omissa rajoissaan pysytellen tarjoaa puolitoistatuntisen kestonsa aikana harmitonta hupia niin nuorille kuin vanhoillekin. Tässä mielessä tulosta voi pitää onnistuneena."

"Meillä on suomalaisenkin elokuvan piiristä kosolti näyttöjä siitä miten vaikeata komedian tekeminen on", pohti Leo Stålhammar (Suomenmaa 22.1.1980), "eikä näkemysten yhdisteleminen elokuvassa ole myöskään niitä helpoimpia asioita. Huomionarvoista on siten se, että Gaidain-Orkon Tulitikkuja lainaamassa parhaimmillaan tavoittaa lassilamaisia äänenpainoja ja mutkatonta huumoria ja tilannekomiikkaa [- -]. Yhteistyöelokuvan suurin ongelma on ääni eli se että suomenkielisessä versiossa venäläiset näyttelijät puhuvat suomalaisilla haamuäänillä. Martti Tschokkinen ja Aarno Sulkanen ovat lainanneet äänensä Ihalaiselle ja Vataselle eli Jevgeni Leonoville ja Vjatseslav Nevinnyille. Tulos on taidokas ja ansaitsee tunnustuksen, mutta siitä huolimatta tällainen ratkaisu on rasite elokuvalle tai sitten suomalainen korva on herkempi tajuamaan vivahteet koska meillä ei ole totuttu tähän monessa muussa maassa itsestään selvään käytäntöön. Joka tapauksessa Jevgeni Leonovin hienon luonnenäyttelijän ote näkyy tässäkin ja Vjatseslav Nevinnyi kasvattaa roolistaan varsin juoheasti leppoisan kun katsoja ei pyri näkemään tulosta ensi sijaisesti 'suomalaisena' toteutuksena."

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Taustaa
Uusi värisovitus Maiju Lassilan klassisesta Tulitikkuja lainaamassa -romaanista oli Risto Orkon (1899-2001) ensimmäinen ohjaustyö 37 vuoteen - edellinen oli ollut talvella 1943 nähty sotaseikkailu Jees ja just. Lassilan romaani oli muuttunut ensimmäisen kerran elokuvaksi vuonna 1938 Oy Suomen Filmiteollisuuden tuottamana, ohjaajina Toivo Särkkä ja Yrjö Norta. Uuden version tuotti Suomi-Filmi Oy yhteistyössä neuvostoliittolaisen Mosfilmin kanssa, joka kiinnitti toiseksi ohjaajaksi 56-vuotiaan komediantekijän Leonid Gaidain. Myös käsikirjoitus syntyi suomalais-venäläisenä yhteistyönä. Elokuvan filmaus aloitettiin kesäkuussa 1979 studiokuvauksilla Moskovassa, minkä jälkeen tehtiin ulkokuvat Suomessa pääosin elokuun aikana. Tärkeimmissä rooleissa nähtiin sekä suomalaisia että neuvostoliittolaisia näyttelijöitä. Anna-Liisan rooliin koekuvattiin myös Raili Tiensuuta, Kaisa Karhuttaren osaan Soile Karppista, Pirkko-Liisa Tikkaa ja Kati Hyväristä. Pääkuvaaja oli venäläinen, kuvauspäällikkö suomalainen. Apulaisohjaajia oli yksi kummastakin maasta.

Leonid Kuravljovin sukunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Kuravlev. Vera Ivlevan sukunimi on alkuteksteissä muodossa Iwleva ja Eine Helke-Viljasen sukunimi muodossa Viljanen.

Suomalaisen osapuolen tuotantokustannukset nousivat lähes 3 miljoonaan markkaan, josta Suomen elokuvasäätiön tukiosuus oli 750 000 mk ja opetusministeriön 500 000 mk. Elokuvasäätiön tuki myönnettiin pitkällisen kädenväännön ja hallituksen äänestyksen jälkeen yhden äänen enemmistöpäätöksellä. Katsojia elokuva keräsi odotettua huomattavasti vähemmän, 68 205 henkeä eli vain puolet vuosien 1979-80 keskiarvosta. Elokuva aiheuttikin Suomi-Filmille 963 561 markan tappiot. Neuvostoliitossa katsojamäärät nousivat useihin kymmeniin miljooniin.

Tasavallan presidentti Urho Kekkonen kunnioitti läsnäolollaan elokuvan kutsuvierasensi-iltaa Helsingin Ritz-teatterissa 18.1.1980. Kesällä 1980 Tulitikkuja lainaamassa edusti Suomea Karlovy Varyn elokuvajuhlilla.

Elokuva jäi Risto Orkon viimeiseksi ohjaustyöksi, hän kuoli vuonna 2001.

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Musiikki
1. "Alkulaulu"
Säv. ja sov. Aleksandr Zatsepin, san. Aune Kämäräinen, ven. san. Juri Entin
Erkki Leppänen, laulu, ja studio-orkesteri (off, alkutekstimusiikki), 2' 15".


2. "Juoppojen laulu"
Säv. ja sov. Aleksandr Zatsepin, san. Aune Kämäräinen, ven. sanat Juri Entin
Es. Jevgeni Leonov ja Vjatseslav Nevinnyi, laulu (playback, Martti Tschokkinen ja Aarno Sulkanen, laulu, ja studio-orkesteri), 1' 55".


3. "Loppulaulu"
Säv. ja sov. Aleksandr Zatsepin, san. Aune Kämäräinen, ven. san. Juri Entin
Erkki Leppänen, laulu, ja studio-orkesteri (off, loppumusiikki), 1' 55".

Huomautuksia:
Jevgeni Leonov (Martti Tschokkinen) hyräilee putkassa kahteen kertaan yht. 0' 20".

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
23683
Tarkastuspäivä
10.01.1980
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2710 m
Kesto/leikattu
99 min
Veroluokka
10 %
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
5
Tarkastusnumero
T-23683
Tarkastuspäivä
24.03.1992
Formaatti
video
Pituus/leikattu
95'07"
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
1
Tarkastuttaja
Suomi-Filmi Oy
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
07.03.2012
Kesto/leikattu
01:34:00
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
väri, Fujicolor
Ääni
ääni
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
99 min
Kieli (VOD)
suomi