Seitsemän veljestä

Sju bröder (ruotsinkielinen nimi)
Seven Brothers (englanninkielinen nimi)
Die Sieben Brüder (saksankielinen nimi)
Sept frères (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Seitsemän veljestä

Riitta Nelimarkan ja Jaakko Seeckin pala-animaatiotekniikalla toteuttama Seitsemän veljestä (1979) on ensimmäinen suomalainen kokoillan animaatioelokuva. Niin draamallisia kuin komediallisiakin elementtejä sisältävä elokuva pohjautuu Aleksis Kiven samannimiseen romaaniin. Kertojaäänen (Esko Salminen) tukema tarina kertoo Jukolan talon seitsemän jukuripäisen veljeksen elämänvaiheista 1800-luvun puolivälin Etelä-Hämeessä. Veljekset (ääninä Kari Franck, Pekka Milonoff ja Sulevi Peltola) joutuvat kahnauksiin järjestäytyneen yhteiskunnan kanssa ja painuvat metsään, Impivaaraan.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Kari Franck , Juhanin ääni
Henkilö Pia Hattara , Männistön muorin ääni
Henkilö Pekka Milonoff , Eeron ja Laurin äänet
Henkilö Sulevi Peltola , Simenonin ja Aapon äänet
Henkilö Matti Ruohola , rovastin, Viertolan isännän ja Aapon tarinan kertojan äänet
Henkilö Erkki Saarela , lukkarin ääni
Henkilö Leena Uotila , Venlan ääni  (ei käytetty)
Henkilö Esko Salminen , kertoja
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Riitta Nelimarkka , Venlan ääni
Tekijät
Henkilö Riitta Nelimarkka , Ohjaaja
Henkilö Jaakko Seeck , Ohjaaja
Henkilö Riitta Nelimarkka , käsikirjoitus
Henkilö Riitta Nelimarkka , piirrokset
Henkilö Jaakko Seeck , animaatiokuvaus
Henkilö Pipsa Valavaara , leikkaus
Henkilö Kaija Ahopelto , leikkaus
Henkilö Pekka Jalkanen , musiikki
Henkilö Antero Honkanen , tehosteet
Henkilö Pauli Vellonen , miksaus
Henkilö Kari Franck , näyttelijäohjaus
Henkilö Juha Metsäpelto , muusikko  (Pekka Jalkasen orkesterin oboen soittaja)
Henkilö Paavo Lampinen , muusikko  (Pekka Jalkasen orkesterin klarinetin soittaja)
Henkilö Simo Kanerva , muusikko  (Pekka Jalkasen orkesterin pasuunan soittaja)
Henkilö Pekka Kari , muusikko  (Pekka Jalkasen orkesterin viulisti)
Henkilö Vesa Raiskinen , muusikko  (Pekka Jalkasen orkesterin viulisti)
Henkilö Jaakko Raulamo , muusikko  (Pekka Jalkasen orkesterin sellisti)
Henkilö Teppo Hauta-aho , muusikko  (Pekka Jalkasen orkesterin kontrabasson soittaja)
Yhteisö Ruusujen aika Oy , levittäjä
Yhteisö Yleisradio / Tallennepalvelu , levittäjä
Yhteisö Seneca Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Jaakko Seeck , tuottaja
Henkilö Jaakko Seeck , kuvaus
Henkilö Veijo Lehti , äänittäjä
Henkilö Pekka Jalkanen , muusikko  (Pekka Jalkasen orkesterin urkuharmoni)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
700 000 mk
Rahoitus
Julkaistu
1979
Alkuperäisteos
Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1870. (romaani)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
20.10.1979
Ensi-iltapaikat
Oulu: Formia 2
Filmikopioiden määrä
3
Katsojaluku
137
Televisioesitykset
  • 23.12.1979 YLE TV1 Katsojia: 445 000
  • 31.10.1981 TV1 Katsojia: 245 000
  • 11.10.1982 TV1
  • 12.10.1982 TV1
  • 13.10.1982 TV1
  • 13.10.1984 TV1
  • 10.10.1994 YLE TV1 Katsojia: 26 000
Palkinnot
Elokuvatuotannon laatutuki: 80 000 mk.
Elokuvafestivaali, Rooma, Italia 1980: Association Internationale du Film d'Animation (ASIFA): yksi parhaista koko maailmassa vuosina 1979-1980 valmistuneista animaatioelokuvista.
Festivaaliosallistumiset
Tampereen elokuvajuhlat Tampere, Suomi 1979
Chicago International Film Festival Chicago (IL), Yhdysvallat 1980
Ulkomaanmyynti
Les Films du Paradoxe [2011], Ranska
Kuvauspaikat
Studiot
Helsinki: Riitta Nelimarkan ja Jaakko Seeckin animaatiostudio, Niittyranta 22

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Kuvausaika
1976-1978

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.

Sisältöseloste
"Tämä on kertomus Jukolan talon seitsemän jukuripäisen veljeksen elämänvaiheista eteläisessä Hämeessä alla monen tuhannen kultaisen auringon kierron", kertoja aloittaa.

Jukolan veljekset valmistautuvat lukkarin kouluun. Takauma näyttää heidän isänsä kuoleman karhun kourissa, heidän lapsuutensa villit leikit. Lähtöä tehdessään veljekset huomaavat naapurin Venlan ja alkavat kuvitella tytön kisailua Tikkalan komean rengin kanssa. He käyvät kosimassa Venlaa, mutta saavat äkkilähdön. Eero ja Juhani kertovat kumpikin Venlaan liittyvän unensa. Matkalla lukkarin taloon he kohtaavat Toukolan pojat, joiden pilkantekoon he vastaavat ryhtymällä tappeluun.

Veljekset pänttäävät aapista lukkarin ankarassa komennossa. Kun edistystä ei tapahdu, lukkari telkeää pojat väentupaan ruokailun ajaksi ja heittää eväspussit perään. Veljekset päättävät, etteivät syö ennen kuin Sonninmäellä, murtautuvat ikkunasta ulos ja heittävät ohimennessään pilkallisia terveisiä rovastille. Seuraavana aamuna he nousevat ankeissa tunnelmissa: paluumatkalla he ovat saaneet pahasti selkäänsä Toukolan pojilta, sauna on palanut ja lautamies Mäkelä välittää rovastin uhkauksen jalkapuurangaistuksesta.

Veljekset kokevat olonsa ahdistavaksi ja muuttavat Impivaaraan vuokrattuaan Jukolan nahkapeitturille kymmeneksi vuodeksi. Ensimmäisen yönsä Impivaarassa he viettävät unettomina paljaan taivaan alla. Aapo kertoo tarinan yksisilmäisestä peikosta, joka ryöstää kalvean immen ja imee hänestä veren. Pimeässä loistava silmä kauhistuttaa poikia, kunnes he huomaavat sen kuuluvan hevoselleen.

Uudessa pirtissään veljekset viettävät joulua saunoen ja sahtia juoden. Kinastelu yltyy tappeluksi, jonka tuoksinassa päre putoaa olkiin ja sytyttää koko talon tuleen. Veljesten ei auta muu kuin paeta paitasillaan Jukolaan, pakkasessa ja susien ulvoessa.

Seuraavana syksynä Impivaarassa seisoo jo uusi pirtti. Veljeksillä on aikaa metsästykselle, mutta karhua jahdatessaan he joutuvat Viertolan härkien takaa-ajamiksi ja pelastautuvat Hiidenkivelle. Lauri juopottelee ja yltyy saarnaamaan. Hänet uhataan heittää härkien eteen, kunnes Timo keksii, että heidän on ammuttava härät. Teurastuksen jälkeen Eero lähetetään viemään sanaa Viertolan herralle, joka on raivoissaan, mutta suostuu siihen ratkaisuun, että härät maksetaan viljalla. Veljekset kaatavat kaskea ja saavat niin hyvän sadon, että ylijäämästä voidaan keittää viinaa.

Eero ja Simeoni lähetetään kaupunkiin hankkimaan Mikkelinpäivän tarvikkeita. He palaavat vasta yli viikon kuluttua: Simeoni karkaa metsään ja Eero saa selkäänsä. Kun Simeoni löydetään, hän kertoo tavanneensa itse Lusiferuksen, joka on lennättänyt hänet kuuhun, saapasnahkatorniin, mistä käsin hän on nähnyt maapallon puhkeavan kuin kuplan ja häviävän avaruuteen.

Veljekset näkevät tämän enteenä ja opetuksena. Päättäneinä parantaa tapansa he palaavat kylään - huomatakseen erehtyneensä pyhäpäivästä. Tapeltuaan vielä kerran toukolaisten kanssa he kuitenkin asettuvat ja kasvavat kunnon miehiksi.

"Tämä on kertomuksen loppu", kertoja sanoo. "Rauhallisesti kulkivat heidän elämänsä päivät ja kallistuivat illan lepoon monen tuhannen kultaisen auringon kiertoessa."

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"Seitsemän veljeksen animaatiotulkinta yllättää vauhdillaan ja hurjalla komiikalla", kirjoitti Markku Luoto (Helsingin Sanomat 24.2.1979) Tampereen lyhytelokuvajuhlien ensiesityksen jälkeen, "se elää ja liikkuu koko ajan, pysähtyneitä kohtia ei filmiin juuri ole jäänyt. Tekijät eivät ole säästäneet itseään paljon työtä vaativan liikkeen piirtämisessä ja kuvaamisessa. Luonto on Seitsemän veljeksen taustana lähes koko ajan. Sen sävytys on vivahteikas ja runsas: metsä on todella puita ja eläimiä, taivaalla lentävät varikset. Erikoisuutena jää mieleen jokin kameran katsanto suoraan ylös piirretylle taivaalle."

"Vaikka elokuvan perusta on hersyvän humoristisissa kohtauksissa, ei aiheen kehittelyä ole kuitenkaan jätetty siihen", näki Eero Hämäläinen (Savon Sanomat 25.2.1979). "Animaatiotekniikan avulla on tarinan vakavampiin aineksiin saatu yllättävää syvyyttä, mikä perinteiselle näytelmätulkinnalle on ollut vaikeaa, jopa ylivoimaista. Ominta aluetta animaatiolle ovat Seitsemässä veljeksessä Laurin ja Simeonin viinahuuruiset näyt, kuten tarina kalveasta immestä sekä Simeonin kuumatka. Kerronta ei näissä fiktiivisissä kohdissa kompastu vanhempien elokuvaversioiden jopa naurettavuuksiin, vaan luo unikuvat jännittäviksi ja tehokkaiksi. Elokuvan yli 400 kuvataustaa lähinnä vesivärein maalannut Riitta Nelimarkka on tehnyt sävykästä ja tunnelmallista työtä. Veljesten kasvotutkielmat on harkittu tarkkaan, myös akvarellit luonnosta - eräästä elokuvan perustekijästä - ovat lämpimiä."

"Man konstaterar gärna att filmen är både vacker och lyrisk", luonnehti Eirik Udd (Hufvudstadsbladet 2.3.1979), "att den arbetar med en kombibation av bild, musik och ljud på ett skönt, poetiskt sätt, att den gång på gång frammanar fina, måleriska stämningar, att den fantiserar, leker, drömmer." Kiitosten jälkeen Udd jatkoi kritiikillä: "Det är närmast på manusstadiet som det brister -helheten hänger inte ihop, man fascineras för mycket av detaljer, gör så många utvikelser och avhopp från Kivis rena, logiska linje att resultatet av tvång blir splittrad och osammanhängande. Det kan förstås verka omöjligt att individualisera alla sju bröder. Men nu är det bara en eller två av bröderna som skiljer sig från mängden - oftast vet man inte vem som är vem. Bröderna smälter samman till en anonym massa."

"Valitettavasti Seitsemän veljestä -piirrostyöstä ei tullut kovin hyvin lapsille avautuvaa elokuvaa", valitti Mikael Fränti (Helsingin Sanomat 23.12.1979) joulun 1979 kolmiosaisen tv-esityksen yhteydessä. "Tämä on huomattu niissä monissa kerhoesityksissä, joissa elokuvaa on pyöritetty. Sittenkin Kiven hahmot elävät paremmin vanhempien katsojien edessä. Ihailtavaa Seitsemässä veljeksessä on piirroshahmojen omaperäisyys ja toimivuus. Veljekset elävät ympäristöstä, heidät kiinnitetään tarkasti ajan ja paikan kehyksiin. Toisaalta piirroselokuvassa on saatu huumori ja luonto erinomaisesti esille. Värikuvat ovat onnistuneita. Samoin Pekka Jalkasen musiikki."

"En ole nähnyt pidempää versiota", pohti Ywe Jalander (Suomen Kuvalehti 41/1981) 50 minuuttiin tiivistetyn elokuvan tv-esityksen johdosta 1981, "mutta minusta tuntuu, että Seitsemän veljestä juuri tämän pituisena on onnistunut, jaksaa kiinnostaa alusta loppuun asti, joskin siellä täällä tuntuu olevan tapahtumain kulun hieman epäselväksi jättäviä hyppyjä. Tämä on sikäli sääli, että Nelimarkan dramatisointi Kiven tekstistä on erittäin onnistunut tiivistelmä, itsenäisesti toimiva tarina, jossa kohtaukset on hyvin muotoiltu. Kertomuksessa on jäntevyyttä, joka niin usein puuttuu nykyelokuvistamme."

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Taustaa
Seitsemän veljestä on ensimmäinen suomalainen pitkä animaatioelokuva. Sen toteutti aviopari Riitta Nelimarkka (s. 1948) ja Jaakko Seeck (s. 1946), jonka aikaisempaa animaatiotuotantoa olivat kuusiosainen Sammon tarina (1973) sekä lyhytelokuva Piispa Henrik ja Lalli (1975). Niiden tavoin myös Seitsemän veljestä toteutettiin kollaasianimaatiotekniikalla. Kahden hengen voimin kolmessa vuodessa valmistettu 80 minuutin elokuva vaati tuhansia työtunteja ja noin 115 000 yksittäistä kuvaa, joissa liike saatiin aikaan mm. siirtelemällä veljesten käsiä ja jalkoja pinsettien avulla ruutu kerrallaan. Lisäksi tarvittiin 400 erilaista käsinmaalattua kuvataustaa. Riitta Nelimarkka oli valmistunut kuvaamataidon opettajaksi 1972 ja Jaakko Seeck humanististen tieteiden kandidaatiksi 1971.

Aleksis Kiven alkuperäisteoksesta otettiin elokuvaan mukaan vain joitakin keskeisiä episodeja. Toisaalta mukana on paljon Riitta Nelimarkan omaa kuvahuumoria. "Yhteenvetona voisi sanoa", kirjoittivat tekijät saatesanoissaan, "että elokuvassa on pyritty tulkitsemaan Seitsemän veljeksen maailmaa sellaisena, kuin sen oman välineemme, animaation kuvan ja äänen runokielen, kautta olemme kokeneet." Myöhemmin tekijät editoivat elokuvasta myös 1400 metrin pituisen eli 51 minuutin kestoisen version.

Opetusministeriö tuki vuosina 1975-76 Seitsemän veljeksen tuotantoa 130 000 markalla ja Suomen elokuvasäätiö 1977-78 puolestaan 75 000 markalla. Myös Yleisradio (TV-1) rahoitti tuotantoa. Elokuva sai 80 000 markan laatutukipalkinnon, ja animaatioelokuvantekijöiden kansainvälisen liiton, ASIFA:n, raati valitsi Roomassa 1980 sen yhdeksi parhaista vuosina 1979-80 koko maailmassa valmistuneista animaatioelokuvista.

Seitsemälle veljekselle ei varsinaista elokuvateatterilevikkiä järjestetty - Oulun Formia 2:ssa se nähtiin matineaohjelmana 20.10.1979 ja Ilomantsin Kino Mantsissa 29.10.1979. "Päälevityskanavat olivat televisio, joka oli ennakkoon ostanut esitysoikeuksia, sekä ns. vapaa levitys, jolla tarkoitamme erilaisia sivistyksen kohennuslaitoksia kuten AV-keskus, Elokuvakontakti, kunnalliset ja maakunnalliset kirjastolaitokset Suomessa sekä vastaavat suomalaisen kulttuurin tuntemusta edistävät yhteisöt maailmalla." (Tekijät Kari Uusitalolle kirjeessään 2.4.1992.) TV-1 on esittänyt elokuvan useita kertoja.

Kansallisen audiovisuaalisen arkiston kokoelmissa ei ole Seitsemän veljeksen käsikirjoitusta.

Lopputeksteissä Kari Franckin sukunimi on oikein kirjoitettu näyttelijäohjaajana, mutta väärin näyttelijänä, jona hänet virheellisesti kirjattu muodossa Frack.

Riitta Nelimarkka julkaisi elokuvan pohjalta vuonna 1980 samannimisen värikuvateoksen. "Työn myötä syntyi ajatuksia ja pinottain kuvia, joista tämä kirja on sommiteltu."

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Musiikki
1. Tule, tule kultani -muunnelma
Säv. trad., sov. Pekka Jalkanen
Pekka Jalkasen orkesteri (off), 0' 45".


2. Björneborgarnas marsch / Porilaisten marssi
Säv. Christian Fredric Kress
1) "Aa-bee-aa-bee-cee-dee-ee --"; Erkki Saarela, puhelaulu (off), 0' 05".
2) Pekka Jalkanen, urkuharmoni (off), viiteen otteeseen, yht. 1' 00".


3. Virsi 475 ("Totuuden henki, johda sinä meitä --")
Säv. trad. saksalainen, san. Sakari Topelius, suom. Martti Ruuth
Pekka Jalkanen, urkuharmoni (off), 0' 10".

Huomautuksia:
Musiikkinumerot 1-3 eivät esiinny itsenäisinä sävelteoksina vaan sitaatteina taustamusiikin lomassa. Musiikkinumeroa 2 tapailee elokuvassa urkuharmonilla lukkarin tytär. Veljesten paetessa lukkarilasta pakomusiikissa musiikkinumeron 1 lisäksi aihelma sävelmästä Vid en källa / Lähteellä (säv. F.A. Ehrström).

Antero Honkanen sävelsi ja toteutti lopputyöstövaiheen musiikkia, mm. "Kissan tanssin" sekä Aapon ja Simeonin tarinoihin liittyvää elektronimusiikkia.

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
23382
Tarkastuspäivä
15.02.1979
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2375 m
Kesto/leikattu
87 min
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
animaationäytelmä
Osia
4
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastuspäivä
13.03.1985
Pituus/leikattu
1400 m
Kesto/leikattu
51 min
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
animaationäytelmä
Tarkastuselin
VET
Tarkastusnumero
T-23382
Tarkastuspäivä
20.07.1988
Formaatti
video
Pituus/leikattu
50 min
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
animaationäytelmä
Osia
1
Tarkastuttaja
Yleisradio / Tallennepalvelu
Tekniset tiedot
Väri
väri
Ääni
ääni
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
87 min