Laulava sydän

Hjärtats sång (ruotsinkielinen nimi)
The Singing Heart (englanninkielinen nimi)
Le Coeur chantant (ranskankielinen käännösnimi)
Das Singende Herz (saksankielinen käännösnimi)
Hjärtans sång (ruotsinkielinen työnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Laulava sydän

Edvin Laineen ohjaamassa musiikkielokuvassa Laulava sydän (1948) pankin kamreeri Aarno Harjus (Tauno Palo) joutuu erotetuksi toimestaan väärien rikosepäilyjen vuoksi ja samalla hänen vaimonsa (Mirjami Kuosmanen) jättää hänet. Ystävänsä rikoskomisario Erän (Ossi Elstelä) avulla Harjus saa tilaisuuden esiintyä radiossa salanimellä Con Amore. Lukuisten muiden naisten tavoin myös sairaanhoitajatar Rauni Verkkola (Eila Peitsalo) kiinnostuu komeaäänisestä laulajasta.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Henkilö Tauno Palo , kamreeri Aarno Harjus alias radiolaulaja Con Amore
Henkilö Mirjami Kuosmanen , Niina Harjus
Henkilö Eila Peitsalo , sairaanhoitajatar Rauni Verkkola
Henkilö Elna Hellman , Anna, Harjusten kotiapulainen
Henkilö Ossi Elstelä , komisario Viljami Erä alias iskelmäsäveltäjä E. Viljami
Henkilö Wilho Ilmari , lääkäri
Henkilö Joel Asikainen , etsivä Richard Kuusimaa
Henkilö Pikku-Annika , Annika Harjus
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Leevi Linko , 1. etsiväkokelas
Henkilö Mauri Jaakkola , 2. etsiväkokelas
Henkilö Tarmo Manni , 3. etsiväkokelas
Henkilö Runar Tuurno , 4. etsiväkokelas
Henkilö Martti Katajisto , konstaapeli
Henkilö Ville Salminen , matkakirjailija Håkansson
Henkilö Veikko Sorsakivi , pankkivirkailija Kristian Ström
Henkilö Nisse Mikander , hotellipoika
Henkilö Kauko Kokkonen , pankinjohtaja
Henkilö Olga Tainio , kassanhoitajatar
Henkilö William Reunanen , lääkäri / radionkuuntelija
Henkilö Aarne Laine , potilas sairaalassa
Henkilö Topo Leistelä , Yleisradion kapellimestari
Henkilö Jussi Snellman , lääkäri
Henkilö Carl-Erik Creutz , radiokuuluttaja
Henkilö Ida Salmi , Lydia, vanhempi sairaanhoitajatar
Henkilö Rauha Rentola , Yleisradion virkailija
Henkilö Ilmari Peitsalo , Yleisradion vahtimestari
Henkilö Vili Järe , Yleisradion virkailija
Henkilö Ossi Runne , trumpetisti
Henkilö Henie Raichi , tarjoilijatar
Henkilö Alf Salin , tanssija ravintolassa
Henkilö Paavo Sainio , tunnistamaton rooli
Tekijät
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1948
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
30.04.1948
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Kaleva, Rex
Pori: Asto
Riihimäki: Riihilinna
Tampere: Kino
Turku: Bio-Bio
Filmikopioiden määrä
8
Muut näytökset
  • 16.05.1948 Jyväskylä: Elohuvi; Kuopio: Puijo; Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 20.06.1948 Lahti: Kuvapalatsi ensi-iltakierros
  • 22.09.1948 Oulu: Tähti ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 20.06.1969 TV1 Katsojia: 970 000
  • 21.07.1974 TV2 Katsojia: 120 000
  • 24.10.1989 TV1 Katsojia: 330 000
  • 26.02.1994 TV1
  • 25.04.1998 YLE TV2
  • 11.04.2001 YLE TV1
  • 12.07.2005 YLE TV2
  • 12.07.2006 YLE TV1
  • 15.10.2008 YLE TV2
  • 04.10.2012 YLE TV1
  • 26.05.2014 YLE TV1
  • 03.12.2015 Yle TV1
  • 24.05.2017 Yle TV1
  • 01.11.2018 Yle TV1
  • 24.01.2020 Yle TV1
  • 22.07.2021 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Tähtitornin vuori, Välskärinkatu 7 (Aarno Harjuksen asuintalo), Korkeavuorenkatu / Vuorimiehenkatu (pankki), radiotalon edusta Fabianinkatu 15, Fabianinkatu / Pohjoinen Makasiinikatu

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Studiot
Helsinki: SF-hallit

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Kuvausaika
Kevättalvi 1948
Sisältöseloste
Komisario Viljami Erä harrastaa innokkaasti musiikkia: hän säveltää iskelmiä ja etsii turhaan niille esittäjää poliisikokelaiden joukosta. Sanomalehden uutiskuvasta hän erottaa sodan takaa tutut kasvot ja määrää varjostamaan kyseistä, laivalla Suomeen saapunutta miestä, joka esiintyy matkakirjailija Häkanssonina. Tämä hämäräperäinen mies suunnittelee valuuttarikosta ja tarjoaa tehtävää vanhalle tuttavalleen Niinalle, joka on pankissa työskentelevän kamreeri Aarno Harjuksen vaimo. Edellisestä avioliitostaan Aarnolla on pikku tytär Annika, jonka Niina on jättänyt yksin mennäkseen tapaamaan Häkanssonia. Asiasta kehkeytyy kotona riita, jonka katkaisee komisario Erän saapuminen: hän on jäljittänyt Håkanssonin tapaaman naisen. Käy ilmi, että Aarno on Erän vanha lauluveikko.

Håkansson huijaa pankista yli miljoona markkaa rahaa katteettomalla shekillä, johon pankkivirkailija Ström, Håkanssonin apuri, väärentää Harjuksen nimen. Samaan aikaan Aarno kaatuu portaissa, saa aivotärähdyksen ja hänen sodassa saamansa lonkkahaava aukeaa. Hän joutuu sairaalaan, jossa Niina vain pikaisesti käy häntä katsomassa. Komisariolle Niina kertoo tunteneensa Håkanssonin ennen sotaa ja väittää ettei tiedä mitään tämän nykyisistä puuhista. Ennen kuin Aarno pääsee sairaalasta, Niina kuitenkin matkustaa Håkanssonin toimeksiannosta Pariisiin. Sairaalassa Aarno ystävystyy sairaanhoitaja Rauni Verkkolan kanssa ja tottuu voimakkaisiin kipulääkkeisiin. Aarnoa pidetään syyllisenä väärennökseen eikä hän voi osoittaa viattomuuttaan: hänet erotetaan työpaikastaan eikä hän maineensa vuoksi löydä uutta paikkaa.

Erä ehdottaa, että Aarno esittäisi radiossa hänen uuden iskelmänsä Toukokuu, ja keksii hänelle taiteilijanimen Con Amore. Aarnolle aukeaa ura laulajana, mutta samalla hänen riippuvuutensa lääkkeistä lisääntyy ja hän turvautuu lääkäriin päästäkseen niistä eroon. Iskelmä nimeltä Laulava sydän saavuttaa suuren suosion ja Aarno alkaa saada ihailijapostia. Ihailijoiden joukossa on Rauni, joka pitää ääntä tuttuna ja yrittää turhaan tavata laulajaa radiotalossa.

Eräänä iltana Aarno joutuu vaihtamaan pukua ennen lähetystä: pillerit jäävät makuuhuoneen yöpöydälle, Annika pääsee niihin käsiksi ja syö niitä ennen kuin kotiapulainen Anna ehtii hätään. Anna soittaa radioon, ohjelma keskeytetään, Aarno syöksyy ulos ja sattuu samaan vuokra-autoon kadulla odottaneen Raunin kanssa. Lääkärin mukaan Annika pelastuu, jos hänet onnistutaan pitämään vuorokausi valveilla. Aarno laulaa, soittaa torvea ja helistimiä estääkseen Annikaa nukahtamasta; Rauni ja komisario ponnistelevat hänen rinnallaan. Kamppailu Annikan hengestä kestää koko yön ja seuraavan päivän, mutta hän selviytyy.

Niina postittaa Pariisista kirjeen, joka todistaa Aarnon viattomuuden. "Otetaanko täti uudeksi äidiksi?", Annika kysyy isältään Raunia tarkoittaen. Kysymys saa vastauksekseen Raunin hymyn, ja tämä jää yhdessä Annikan kanssa kuuntelemaan radiosta Aarnon esittämää Laulavaa sydäntä.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Laulava sydän sai kiitosta musiikkielokuvana ja komediana, mutta "traagillissävyiset ainekset olisi pitänyt käsitellä syvemmin", kuten O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 6.5.1948) tiivisti yleisen mielipiteen. "Kuten jo nimestä huomaa, on kysymyksessä musiikkielokuva", aloitti Uuden Suomen Ra. H. (Raoul af Hällström, 1.5.1948), "ja onnellisinta olisi ollutkin, jos se olisi reilusti pysytetty sellaisena. Käsikirjoituksen tekijä Eino (po. Toivo) Kauppinen on kuitenkin kasannut siihen kaikenlaisia muita aineksia, joita hän ei ole kyennyt järkevästi tai uskottavasti juoneen sijoittamaan, joten hänen filmistään on tullut sekalainen tekele. Parasta siinä on laulupuoli. Toivo Kärjen iskelmämusiikki on sievää ja tunnelmallista, ja Tauno Palo laulaa hänen laulujaan keväästä ja rakkaudesta ihan koko sydämellään".

Samaa mieltä oli Helsingin Sanomissa P. Ta-vi (Paula Talaskivi, 4.5.1948): "Jos filmi olisi jatkunut siinä vallattomassa, lähes crazyluontoisen musiikki-ilottelun sävyssä kuin se alkoi ja johon Edvin Laine oli muuten ohjaajana keksinyt monta aivan lystikästä käännettä ja tehokeinoa, olisi siitä voinut tulla todellinenkin keväinen täysosuma. Mutta siihen oli sotkettu kaikkien lajien aineksia luonnosmaisen paksusti ja epäsuhtaisesti sen sijaan, että olisi musiikkipuolta kohennettu ratkaisevasti tai vaikkapa vain yhdellä ensiluokkaisella iskusävelmällä ja kehitelty sen ympärille herttainen, sydämellinen ja mauttomia kaameuksia karttava tarina."

"Onnellinen loppukin on kerrottu niin latteasti", täydensi Ilta-Sanomien J-a N-nen (Juha Nevalainen, 3.5.1948), "ettei edes se muodosta pientä kohokohtaa Laulavan sydämen alamäkeen. Otaksuttavasti kiire on näytellyt pääosaa tätä filmiä valmistettaessa, muuten kyllä uskoisi tuloksen voineen olla huomattavasti paremman."

Myös siitä arvostelijat olivat yksimielisiä, että Pikku-Annika, Annika Sipilä, oli elokuvan valopilkku. Ra. H. nosti hänet "ihastuttavimmaksi lapsinäyttelijäksi, mitä meillä on filmiin keksitty": "Tämä Annika on luontevalla ja suloisella olemuksellaan kameran edessä ihan kuin kotonaan. Hänen varaansa voinee tulevaisuudessa rakentaa uusiakin filmejä."

Niin ikään Satakunnan Kansan Camera (Kauko Peltola, 4.5.1948) kirjoitti, että "suunnilleen viiden vuoden ikäinen pikku Annika on varmaan paras lapsinäyttelijä, mitä suomalainen elokuva on vielä koskaan löytänyt. Hän on valloittavan herttainen ja luonnollinen, hän tuo mieleen Ditten suloiset lapsinäyttelijät". (Ditte menneskebarn / Ditte ihmislapsi, ohjaus Bjarne Henning-Jensen, Tanska 1946.)

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Taustaa
Sosiaalisen melodraaman Laitakaupungin laulu (1948) jälkeen Edvin Laine kävi yhdeksäntenä elokuvaohjauksenaan käsiksi huomattavasti kevyempään aiheeseen. Alkuperäiskäsikirjoituksen laatija oli nyt kirjailija Toivo Kauppinen (Topias), jonka tekstien pohjalta Laine oli jo aikaisemmin ohjannut elokuvat Nokea ja kultaa (1945), Kultainen kynttilänjalka (1946), Kultamitalivaimo (1947) sekä Pikku-Matti maailmalla (1947). Uutuuden ensi-ilta osutettiin vapunaattoon 1948, ja julkisuuden pääpaino kohdistettiin Tauno Palon esittämiin, Toivo Kärjen säveltämän uusiin iskelmiin. Mirjami Kuosmanen oli elokuvan "paha nainen", Niina; hänen vastapoolinaan esiintyi lehti-ilmoituksen avulla löytynyt 17-vuotias toisen polven turkulainen näyttelijä Eila Peitsalo ensimmäisessä elokuvaosassaan. Alunperin Niinan rooliin ajateltiin Marja Korhosta Turun Kaupunginteatterista, mutta teatterikiireiden vuoksi hän ei kuitenkaan voinut ottaa tarjousta vastaan. Sen jälkeen tehtävä harkittiin vielä annettavaksi Kaisu Leppäselle. Perheen kotiapulaisena esiintyi Elna Hellman, kun SF:n elokuvien tämänkaltaisten roolien vakioesittäjä, kuukausipalkkainen Siiri Angerkoski oli maaseutukiertueella Aku Korhosen kanssa. Pikku-Annika, Annika Sipilä, oli jo aikaisemmin nähty Hannu Lemisen elokuvissa Hedelmätön puu (1947) ja Tuhottu nuoruus (1947) sekä Laineen Laitakaupungin laulussa (1948). Kauppisen käsikirjoituksessa hänen roolinimenään oli Paula. Tuottaja T.J. Särkkä ohjasi osan elokuvan kohtauksista.

Kauppisen käsikirjoitus ei sisällä laulujen sanoja, jotka sepitti erikseen tuon ajan johtaviin sanoittajiin kuulunut Kerttu Mustonen. Mukana on myös yksi Gunnar Wennerbergin laulu Tauno Palon ja Ossi Elstelän duettona.

Kohtauksessa, missä komisario Erä varjostaa hämäräperäistä matkakirjailija Håkanssonia hotellin aulassa, hänen kädessään on ajankuvana Totuuden Torvi, professori Ernesti Hentusen Radikaalisen kansanpuolueen äänenkannattaja.

Laulavan sydämen menestys oli suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden keskitasoa selvästi parempi. Elokuva sai 30.4.1948 ensi-iltansa myös SF:n ainoassa omassa teatterissa, Riihimäen Riihilinnassa.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Musiikki
1. Jos muistelet mua
Säv. Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen
1) Es. Leevi Linko, laulu (playback, viihdeyhtyesäestys), 0' 15".
2) Es. Mauri Jaakkola, laulu (playback, viihdeyhtyesäestys), 0' 15".
3) Es. Tarmo Manni, laulu (playback, viihdeyhtyesäestys), 0' 15".
4) Es. Runar Tuurno, laulu (playback, viihdeyhtyesäestys), 0' 15".
Levytys:
Henry Theel ja Rytmin solistiorkesteri, joht. Toivo Kärki; Mirva B- 100 12, 28.3.1946.


2. Tule hiljaa
Säv. Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen
Es. Joel Asikainen, laulu (100 %), 0' 10".
Levytys:
Olavi Virta ja Mirva-Tanssiorkesteri, joht. Toivo Kärki; Mirva B- 10010, toukokuu 1945.


3. "Satutorni"
Säv. Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen
1) Es. Tauno Palo, laulu (playback, viihdeyhtyesäestys), 1' 20".
2) Es. Tauno Palo, laulu (100 %), 0' 10".


4. Laulava sydän
Säv. Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen
1) Es. Ossi Elstelä, laulu (playback, harmonikkasäestys), kahteen kertaan, yht. 0' 35".
2) Es. Tauno Palo, laulu (playback, viihdeyhtyesäestys), 0' 50".
3) Es. Elna Hellman, laulu (100 %), 0' 10".
4) Es. Tauno Palo, laulu, ja viihdeyhtye (playback), 2' 20".
5) Tauno Palo, laulu, ja viihdeyhtye (off, radio), 0' 45".
Levytys:
Tauno Palo ja Decca-orkesteri, joht. Toivo Kärki; Decca SD-5027, 12.4.1948.
Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 5 - Musiikkia elokuvista 1946-1949; Artie Music AMCD 1042,
2013.


5. Här är gudagott att vara / Keväällä / Tää on veikot, auvon aika
Säv. ja san. Gunnar Wennerberg
Es. Ossi Elstelä, laulu ja piano, ja Tauno Palo, laulu (playback), 1' 05".


6. "On kiire nykyajan tunnus niin, suur' kilpailu käy - -"
Säv. Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen
1) Es. Ossi Elstelä, laulu ja piano (playback), 1' 10".
2) Es. Annika Sipilä ja Ossi Elstelä, laulu (100 %), 0' 10".


7. "Nukku-Matti -laulu"
Säv. Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen
Es. Tauno Palo, laulu (playback, viihdeyhtyesäestys), 2' 00".


8. Toukokuu
Säv. Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen
1) Es. Tauno Palo, laulu, ja Ossi Elstelä, piano (playback, viihdeyhtyesäestys), 1' 15".
2) Es. Tauno Palo, laulu, ja Ossi Elstelä, piano (playback), 1' 30".
Levytys:
Tauno Palo ja Decca-orkesteri, joht. Toivo Kärki; Decca SD-5028, 12.4.1948.
Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 5 - Musiikkia elokuvista 1946-1949; Artie Music AMCD 1042,
2013.


9. Onnellinen ilta
Säv. Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen
1) Es. Annika Sipilä, laulu, ja Tauno Palo, piano (100 %, pianosäestys), 0' 30".
2) Es. Tauno Palo, laulu ja hyräily (100 %), 0' 10".
3) Es. Tauno Palo, laulu (playback, viihdeyhtyesäestys), 1' 35".
Levytys:
Tauno Palo ja Decca-orkesteri, joht. Toivo Kärki; Decca SD-5028, 12.4.1948.
Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 5 - Musiikkia elokuvista 1946-1949; Artie Music AMCD 1042,
2013.


10. Milloin viestin saan
Säv. Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen
Es. Tauno Palo, laulu, ja viihdeyhtye (playback), 1' 10".
Levytys:
Tauno Palo ja Decca-orkesteri, joht. Toivo Kärki; Decca SD-5027, 12.4.1948.
Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 5 - Musiikkia elokuvista 1946-1949; Artie Music AMCD 1042,
2013.


11. Jänis istui maassa
Säv. ja san. trad.
Tauno Palo, laulu (off), kaksi kertaa, yht. 0' 20".


12. Nokipoika
Säv. ja san. trad.
Es. Eila Peitsalo, laulu (playback, pianosäestys), 0' 25".


13. "Oli pikkuinen vallaton hiiri - -"
Säv. Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen
Es. Ossi Elstelä, laulu (playback, viihdeyhtyesäestys), 1' 30".


14. "Uuninpankolla kissani vei - -"
Säv. Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen
Es. Elna Hellman, laulu (playback, viihdeyhtyesäestys), 0' 35".

Huomautuksia:
Laulava sydän (nro 4) esiintyy taustamusiikin teemana sekä loppumusiikkina.

Ossi Elstelä tapailee Onnellinen ilta -sävelmän (nro 9) aihetta hyräillen ja pianolla (100 %), kahteen kertaan, yht. 1' 10".

Elokuvan lopussa ravintolakohtauksessa Ossi Runne, trumpetti, ja viihdeyhtye esittävät jazz-musiikkia (playback), 1' 05".

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2604
Tarkastuspäivä
29.04.1948
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
1950 m
Veroluokka
25 %
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1.
Osia
4
Tarkastusnumero
T-02604
Tarkastuspäivä
27.06.1989
Formaatti
video
Pituus/leikattu
1950 m
Kesto/leikattu
69 min.
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1.
Osia
1
Tarkastuttaja
Europa Vision Oy
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
30.11.2012
Kesto/leikattu
01:11:12
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
71 min