Professori Uuno D.G. Turhapuro

Professor Uuno D.G. Turhapuro (ruotsinkielinen nimi)
Professor Numbskull D(avid) G(oliath) Emptybrook (englanninkielinen käännösnimi)
Le Professeur Bébert D.G. Bocal (ranskankielinen käännösnimi)
Professor Uuno D G Turhapuro (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Professori Uuno D.G. Turhapuro

Ere Kokkosen ohjaama ja Spede Pasasen käsikirjoittama komedia Professori Uuno D.G. Turhapuro (1975) on Turhapuro-sarjan toinen elokuva. Uunon (Vesa-Matti Loiri) joutilas kesänvietto katkeaa äkisti, kun vaimo Elisabeth (Marjatta Raita) alkaa appivanhempien (Anja Pohjola ja Pehr-Olof Siren) painostuksesta patistaa miestään työnhakuun. Uuno välttelee töitä kekseliäisyydellään ja ystävänsä Härski-Hartikaisen (Spede Pasanen) avustuksella, joten lopulta vuorineuvos Tuuran on järjestettävä Uunolle poliittinen virka sosiologian laitokselta.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Vappu Jurkka , nakkikauppias Andersson
Henkilö Ere Kokkonen , kuvaaja
Henkilö Jyrki Kovaleff , olutkuski
Henkilö Juhani Kumpulainen , yläkerran naapuri
Henkilö Seppo Laine , elokuvafirman johtaja
Henkilö Vesa-Matti Loiri , Uuno Turhapuro, "johtaja Edelström"
Henkilö Pertti Pasanen , Härski-Hartikainen
Henkilö Anja Pohjola , Elisabethin äiti
Henkilö Marjatta Raita , Elisabeth Turhapuro
Henkilö Raimo Roiha , haitarinsoittaja
Henkilö Anna-Liisa Ruotsi , huvilanaapuri
Henkilö Pehr-Olof Sirén , Elisabethin isä
Henkilö Eira Soriola , elokuvafirman johtajan sihteeri
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Tarja Tallqvist , autokorjaamon johtajan vaimo
Tekijät
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
450 000 mk
Rahoitus
Julkaistu
1975
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
29.08.1975
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Boston, Rex
Kotka
Lahti: Kuvapalatsi
Lappeenranta
Pori: Jaarli
Tampere: Häme
Turku: Kino Turku
Vaasa: Kinema
Filmikopioiden määrä
10
Katsojaluku
455 739
Muut näytökset
  • 05.09.1975 Adams 1, Oulu ensi-iltakierros
  • 05.09.1975 Kuvakukko, Kuopio ensi-iltakierros
  • 10.10.1975 Elohuvi, Jyväskylä ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 17.12.1978 MTV1 Katsojia: 1 852 000
  • 16.06.1983 MTV2 Katsojia: 1 220 000
  • 04.06.1994 MTV3 Katsojia: 913 000
  • 30.12.1997 MTV3 Katsojia: 180 000
  • 07.09.2002 MTV3
  • 04.01.2004 MTV3
  • 28.09.2013 MTV3
  • 15.02.2015 MTV3
  • 19.09.2015 MTV3
  • 16.01.2016 MTV3
  • 26.08.2016 MTV3
  • 27.01.2017 MTV3
  • 12.07.2018 Sub
  • 04.01.2019 Sub
  • 03.06.2020 Sub
  • 18.12.2020 Sub
  • 07.07.2021 Sub
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Kallvik (kesämökki), Kallahdenharju (Uuno pyöräilee), Fredrikinkadun loppupää - Temppeliaukio - Oksasenkadun alkupää (Uuno juoksee hakemaan rahat), Dagmarinkatu / Fredrikinkatu (Uuno palaa ruokakaupasta, Elisabeth palaa ruokakaupasta), Luotsikatu (olutkuljetus saapuu), Luotsikatu 11 sisäpiha (Uuno koemaistaa oluita), nakkikioski Töölönkatu / Dagmarinkatu (Uuno terveystarkastajana), Spede Pasasen asunnon parveke Laukkaniementie 1 C 15 (naapuri haistaa makkarantuoksut), huvila Jollaksessa (Elisabethin vanhempien huvila)

Valkeala: Tirvanjärvi (uimahyppyrimäki)

Lappeenranta: Huhtiniemen talviurheilukeskus (Spedelinko)

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Sisäkuvat
Helsinki: porraskäytävä Laukkaniementie 1 C (Uuno kiusoittelee naapuriaan olutkorilla), nakkikioski Töölönkatu / Dagmarinkatu (Uuno terveystarkastajana)

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Studiot
Helsinki: Oy Mainos-TV-Reklam Ab:n studio 3, Ilmalantori 2 (kesämökki, Turhapurojen asunto, Elisabethin äiti puhelimessa, autokorjaamo, Härski-Hartikaisen toimisto, elokuvafirman johtajan toimisto)

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Kuvausaika
Kesä 1975

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.

Sisältöseloste
Uuno Turhapuro viettää vaimonsa Elisabethin kanssa kesää maalla. Vaimo yrittää huutaa Uunon hereille ja ohjaa tämän pää edellä vesisaaviin. Uuno luulee tapausta uneksi ja on edelleen niin unenpöpperössä, että pitää vaimoaan vieraana naisena ja pelkää näkönsä lisäksi menettäneensä haju- ja makuaistinsa haroessaan tyhjää ruokapöytää. Herättyään Uuno esittää asioiden tärkeysjärjestykseksi hyvän lounaan, hyvän sikarin ja naiset, mutta Elisabeth komentaa hänet kitkemään kukkapenkkiä. Yritettyään erilaisin tempuin päästä pälkähästä Uuno saa suurella metelillä irti yhden rikkaruohon ja pyytää vaimon vahvistamaan asian kirjallisesti. Elisabeth ei enää kestä: pariskunta palaa kaupunkiin.

Elisabethin isän 60-vuotispäivä lähestyy: Uunon on hankittava siihen mennessä työpaikka, sillä naistenlehdet haluavat haastatteluja sekä kuvia koko perheestä. Uuno vie pysähtyneen käkikellon Härski-Hartikaisen korjattavaksi ja säestää rumpalina tämän ruokatuntitangoa johtajan vaimon kanssa - Hartikaisen mukaan tanssi kuuluu nykyisen yritysdemokratian ja työlainsäädännön henkeen. Kotona Uuno vastaa vaimon kiihtyviin vaatimuksiin ilmoittamalla menevänsä töihin seuraavana aamuna. Elisabeth lupaa tehdä eväät valmiiksi ja lähtee kauppaan. Tällä välin Uuno nauhoittaa kuvitteelliset aamutoimensa, panee herätyskellon soitua nauhan pyörimään, ryömii sängyn alle syömään eväät ja nukahtaa. Elisabeth nielee esityksen, kunnes Uunon kuorsaus paljastaa juonen.

Uuno pyytää apua Härski-Hartikaiselta, sillä ilman työpaikkaa hänellä ei ole menemistä kotiin. Härskin neuvon mukaan Uuno onnistuu juonimaan Elisabethilta 500 markan "alkupääoman" ja ostaa koko rahalla ruokaa selittäen, että tällä varastolla he voivat elää yli syntymäpäiväjuhlan ja sanoa olleensa etelässä. Vaihtoehtoisena suunnitelmana Uuno pukeutuu juhla-asuun ja esittää, että he voisivat syödä kerralla vuoden kaikki juhlaruuat, jotka hän tuli hankkineeksi.

Elokuvafirman johtaja kaipaa avustajaa ja ottaa puhelimitse yhteyttä Uunoon, joka samalla hetkellä saapuu toimistoon. He sopivat "pääosasta" tuottajan huomaamatta, että Uuno puhuu kaiken aikaa hänen toiseen korvaansa, ei puhelimeen. Kotona Uuno kiinnittää oveen kyltin "Elokuvanäyttelijä Uuno Turhapuro (vain pääosat)" ja ryhtyy arvioimaan Elisabethin soveltuvuutta elokuvanäyttelijäksi. Vaimon hämmästykseksi tuottaja soittaa vahvistaen asian ja Uuno määrää kuvaukset appivanhempiensa huvilalle luvaten maksaa oluet. Kun olutauto saapuu, Uuno laaduntarkkailun nimissä juo pullon jokaisesta korista, kiristää kuskilta ilmaisen korin ja kiusaa naapuriaan lähettämällä sen ensin muka erehdyksessä kerrosta ylemmäksi. Samalla menetelmällä Uuno hankkii nakkikioskilta ilmaiset makkarat ja ärsyttää naapuria niiden tuoksuilla.

Maalla Uuno ryhtyy pullistelemaan naapurihuvilan kaunottaren edessä, kohtelee Elisabethia hovimestarinaan ja esittelee taitojaan vesihyppyrissä ja Speden linkomäessä. Lopuksi hän kuitenkin esittää naiselle yksityiskohtaisen laskun tarjoamastaan olutpullosta. Tuottajan ja kuvaajan ryhtyessä työhön appivanhempien huvilalla osoittautuu, että kyseessä on mainoselokuva hyönteismyrkyistä: Uuno joutuu yläruumis paljaana itikoiden uhriksi. Uuno erottaa ohjaajan ja uhkaa tehdä uuden eläinelokuvan eli "mammuttielokuvan" Ingemar Bergmanin kanssa.

Turhautunut appiukko keksii juopotellessaan, että Uunolle on järjestettävä poliittinen virka: niinpä hän saa nimityksen professoriksi Tampereen yliopiston sosiologian laitokselle. Innoissaan Uuno ryhtyy laatimaan monistetta Pirkkalan koulun uudeksi kasviopiksi ja testaa vaimonsa vatsan kautta, ovatko hänen ruuaksi valmistamansa sienet myrkyllisiä.

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"Speden idea Turhapuron tapaisten 'uunojen' sijoittamisesta yhteiskuntaan on mainio", aloitti Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 30.8.1975) toisen Turhapuro-elokuvan kritiikkinsä. "Sitä olisi toivonut hänen tässä kehittelevän oikein hirtehisesti. Mutta hän jättää sen heitoksi ja keskittyy jälleen lähinnä Turhapuro-Loirin oleskelun ja pelleilyjen lähikuvaukseen. [- -] Kerronnallisesti Kokkosen ohjaus on entistä joustavampaa, kuvaus ja musiikki pätevää työtä ja vitsejäkin on mukana. Sääli vain, että tässä tarjotaan taas rumaa hauskuutena."

"KARMEAA", korosti Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 31.8.1975) isoin kirjaimin. "Hetken, pari Turhapuro saattaa ilahduttaa todistellessaan voikukkaa narsissiksi tai päinvastoin 'Tampereen yliopiston sosiologian professorina, joka kirjoittaa Pirkkalan kouluun kasvioppia', mutta muuten tämä on täyttä haja-ammuntaa ja puuroa turhasta. Kansa saa sellaiset johtajat kuin ansaitsee, on tapana sanoa, ja käsittämättömän höllässä oli nauru ensi-iltakatsomossa, jossa istui paljon myös täysikasvuisen näköisiä. Joten ilmeisesti me olemme Speden ansainneet kansallisen naurukuoron johtajaksi."

"Jag har inte tidigare stiftat bekantskap med Uuno Turhapuro, denna groteskt utspökade figur, vars första film blev något av kassapjäs", tunnusti Gunne Ström (Hufvudstadsbladet 31.8.1975). "Lockad av framgången har man slarvat fram en fortsättning, som milt sagt är obehagligt plump. För mig var det en chock att se hur bedrövligt undermålig och enkel inhemsk underhållning kan bli."

Kalevan (3.10.1975) Kari Karemo onnitteli Pertti Pasasta siitä, että "hän on vuosien uurastuksen jälkeen päässyt siihen pisteeseen, että voi tehdä halvalla halpaa viihdettä ja myydä sitä kalliilla". "Tämän kauniimmin en osaa sanoa suomalaisen elokuvan uutuudesta Professori Uuno D.G. Turhapuro."

"Ere Kokkonen ja Spede Pasanen ovat uudessa elokuvassaan tehneet ainutlaatuisen teon", irvaili myös Markku Tuuli (Katso 41/1975). "Ensimmäistä kertaa elokuvaa katsoessa tulee toivoneeksi, että filmi katkeaisi ja tilalle tulisi vaikka alkupalana esitetty pankin mainosfilmi. Lieneekö kyseessä Mainos-TV:ssä vaikuttavien taiteilijoiden tietoinen teko?"

"Kieltämättä mukana on muutamia hyviä kaskuja ja muutamia hyvin visuaalisia temppuja", tunnusti Pentti Kirstilä (Aamulehti 31.8.1975), "mutta rasitteena on koko ajan ennen nähdyn maku. Ja kun elokuva koostuu pelkästään irrallisista sketseistä, olisi kaikkien sketsien oltava todella hyviä, jotta kokonaisuus vaikuttaisi vielä yhteensäkin hyvältä. Juonettomuus ei sinänsä välttämättä ole rasite elokuvalle, mutta Turhapurossa kun ei ole juonta, siinä ei ole oikeastaan mitään."

Vuoden 1997 kirjoittaja- ja katsojapolvesta löytyi toisenlaista henkeä. "Kerrankin pätevä syy herätä hemulimaiseen aikaan: tarjolla on kolme ensimmäistä Uunoa", ihasteli Jukka Väänänen (Katso 1-2/1998). "Uuno Turhapuro (1973) on vielä haeskelua, eikä Uunon jalo persoona ole puhjennut kukkaansa. Professori Uuno D.G. Turhapuro (1975) on puolestaan ehta Uuno-klassikko, armotonta mättöä alusta loppuun. [- -] Vesa-Matti Loiri on ensi-Uunoissa elämänsä vedossa. Miehen draivi ja verbaaliakrobatia on vertaansa vailla (tsekatkaa D.G.:n henkeäsalpaava selitys asioista, jotka voivat olla varttia yli kuusi!). Nimenomaan Loirin briljantit suoritukset ovat tehneet Uunoista kansallisen kulttuurimme kulmakiviä."

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Taustaa
Spede Pasasen vuonna 1973 tuottama Uuno Turhapuro oli tarkoitettu lajissaan ainoaksi. Seuraavana kesänä Pasanen tuotti Viu-hah hah-tajan, jossa Vesa-Matti Loiri ei ollut mukana. Se keräsi yleisöä vain 60 % Uuno Turhapuron katsojamääristä, ja niinpä kesän 1975 tuotanto-ohjelmaan otettiin Uunon jatko-osa, joka sai nimen Professori Uuno D.G. Turhapuro. Elokuvasta käy ilmi, että kirjaimet tarkoittavat Daavid Goljatia - siitä syystä, että Uunon isä oli aikoinaan halunnut varmuuden vuoksi ristiä poikansa kummankin kaimaksi. Sarjan kolmannessa osassa etukirjaimet ovat UKK, arvatenkin tasavallan silloisesta presidentistä käytetyn nimilyhenteen mukaan. Elokuva toteutettiin nopeasti parissa viikossa, eräänlaisena Rakastuneen ramman kuvausryhmän välityönä - molemmissa kuvaajana Kari Sohlberg ja päänäyttelijänä Vesa-Matti Loiri. Sisäkuvauksia varten saatiin käyttöön MTV:n varustuksiltaan keskeneräinen AV-studio. Laboratoriossa tapahtuneen virheen vuoksi osa negatiivista hunnuttui, mutta kuvauksia ei kuitenkaan uusittu. Muutenkin kuvan laatu kärsi 16 mm:n originaalimateriaalin leventämisen yhteydessä.

Jyrki Kovaleffin sukunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Kovalef ja Eira Soriolan sukunimi virheellisessä muodossa Sorjola. Alkuteksteissä on aakkosellinen lista elokuvan tekijöistä ja näyttelijöistä, heidän tehtäviään ei ole määritelty.

Professori Uuno D.G. Turhapuro sai ensi-iltansa 29.8.1975 samanaikaisesti kuudessa suuressa kaupungissa ja lisäksi myös Kotkassa ja Lappeenrannassa. Oulussa elokuva nähtiin 5.9.1975 uuden Adams 1 -teatterin avajaisohjelmana. Jyväskylään elokuva ehti vasta lokakuun puolella. Katsojamäärät eivät yltäneet ensimmäisen Turhapuron tasolle, mutta olivat esitysvuoden korkeimmat ja Viu-hah hah-tajaa 22 % paremmat.

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Musiikki
1. Uuno Turhapuro
Säv. ja sov. Jaakko Salo, san. Jukka Virtanen
Monica Aspelund, Maija Hapuoja ja Irma Tapio, laulu, ja Jaakko Salon studio-orkesteri, alkuteksti- ja loppumusiikki (off), yht. 1' 30".
Levytys:
Vesa-Matti Loiri ja Jaakko Salon orkesteri; Scandia KS-903 ja SLP-591, 24.7.1973.


2. Jalousie / Mustasukkaisuutta
Säv. Jacob Gade
Es. Vesa-Matti Loiri, rummut, ja Raimo Roiha, harmonikka (100 %), 0' 35".


3. Ave Maria ("Ave Maria, on aivan kauhee tuskaisuus --")
Säv. Franz Schubert, san. Sir Walter Scott, suom. san. elokuvassa Vesa-Matti Loiri
Es. Vesa-Matti Loiri, laulu (100 %), 0' 25".

Huomautuksia:
Musiikkinumeron 2 edellä Vesa-Matti Loiri esittää rumpusoolon (100 %), 0' 30". Uuno äänittää työhönlähtönauhalle laulelua suihkussa "Piccopiccolissima serenata sinulle vain soi --", Joka jatkuu mm. katkelmana laulusta Tiritomba (säv. trad. italialainen, san. elokuvassa Vesa-Matti Loiri), Vesa-Matti Loiri, laulu, kahteen kertaan (100 % ja off, kasettinauhuri), kumpikin 0' 25".

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
22398
Tarkastuspäivä
26.08.1975
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2345 m
Veroluokka
10 %
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
4
Tarkastusnumero
T-22398
Tarkastuspäivä
17.02.1993
Formaatti
video
Pituus/leikattu
82'20"
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Tarkastuttaja
Finnkino Video
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Picot
Kuvasuhde
1,66:1
Kesto
86 min