Saatanan radikaalit

Satans radikaler (ruotsinkielinen nimi)
... mutta tulipa tehtyä (työnimi)
... reissu, mutta tulipa tehtyä (työnimi)
Reissu (työnimi)
Damned Radicals (englanninkielinen käännösnimi)
Ces putains de radicaux (ranskankielinen käännösnimi)
Die Verfluchten Radikalen (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko helsinkiläisiä esiintyjiä?

Saatanan radikaalit

Paavo Piirosen, Heikki Nousiaisen, Timo Nissin ja Heikki Huopaisen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa komediaelokuvassa Saatanan radikaalit (1971) Perkele (Yrjö Järvinen) ja Saatana (Heikki Savolainen) lähettävät neljä helvetin kuumuudessa liiankin hyvin viihtyvää nuorukaista ”lomalle” takaisin Suomeen. Pave, Hese, Timppa ja Viiksi (elokuvan käsikirjoittaja-ohjaajat) saavat mukaansa salkullisen rahaa, ehdon olla tekemättä rehellistä työtä ja vitsauksen: heille ei nouse viina päähän. Kvartetti pääsee takaisin maan päälle, mutta loma ei etene aivan suunnitelmien mukaisesti.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Paavo Piironen , Paavo
Henkilö Heikki Nousiainen , Hese
Henkilö Timo Nissi , Timppa
Henkilö Heikki Huopainen , Viiksi
Henkilö Yrjö Järvinen , Perkele
Henkilö Heikki Savolainen , Saatana, Helvetin ylipäällikkö
Henkilö Oiva Tainio , poliisi
Henkilö Matti Vihola , poliisi Arvo Ensio Kivimaa
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Leo Jokela , alkutekstien kertoja ja kirjoittaja
Henkilö Toivo Reinikka , 1. pikkupiru
Henkilö Lauri Lehto , 2. pikkupiru
Henkilö Toivo Linkoma , päivystävä poliisi
Henkilö Seppo Saarikivi , matkustajakodista poistuva humalainen mies / runoa lausuva mies
Henkilö Ville-Veikko Salminen , Ajanmiehen myyjä
Henkilö Kaisu Puuska-Joki , valuuttakurssien lukijan ääni radiossa
Henkilö Matti Aro , pankinjohtaja
Henkilö Ere Kokkonen , lompakon jälleenvarastaja
Henkilö Pentti Silvennoinen , auton omistaja / humalainen mies ravintolassa
Henkilö Evita Wager , nainen ravintolassa
Henkilö Sirkka Huopainen , nainen ravintolassa
Henkilö Eija Nousiainen , haastateltava pankin kassanhoitaja
Henkilö Oskari Viskari , pahoinpidelty merimies
Henkilö Pirjo Piironen , tv:n katselija
Henkilö Heikki Kahila , tv:n uutistenlukija
Henkilö Hannu Karpo , tv-haastattelija
Henkilö Eero Karhuneva , poliisipäällikkö
Henkilö Osmo Savolainen , poliisi auton katolla
Henkilö Kyösti Korpiola , varusupseeri
Muut esiintyjät
Sotilaat: Kaartin pataljoonan varusmiehiä (Lähde: SKF 8) , muutesiintyjät
Tekijät
Henkilö Paavo Piironen , Ohjaaja
Henkilö Heikki Nousiainen , Ohjaaja
Henkilö Timo Nissi , Ohjaaja
Henkilö Heikki Huopainen , Ohjaaja
Henkilö Paavo Piironen , käsikirjoitus
Henkilö Heikki Nousiainen , käsikirjoitus
Henkilö Heikki Huopainen , käsikirjoitus
Henkilö Timo Nissi , käsikirjoitus
Henkilö Kari Sohlberg , kuvaus
Henkilö Irma Taina , leikkaus
Henkilö Oskari Viskari , äänittäjä
Henkilö Esa Helasvuo , musiikki
Henkilö Pepe Willberg , muusikko  (laulu)
Henkilö Jorma Aarroskari , kamera-assistentti
Henkilö Tuomo Kattilakoski , miksaus
Henkilö Pentti Silvennoinen , järjestäjä
Henkilö Elina Katainen , kuvaussihteeri
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Pertti Pasanen , tuottaja
Henkilö Paavo Piironen , lavastus
Henkilö Heikki Nousiainen , lavastus
Henkilö Heikki Huopainen , lavastus
Henkilö Timo Nissi , lavastus
Henkilö Elina Katainen , lavastus
Henkilö Pentti Silvennoinen , lavastus
Yhteisö Ajanmies Oy , puvut
Henkilö Matti Bergström , muusikko  (Matti Oiling Happy Jazz Bandin basisti)
Henkilö Timo Hanhinen , muusikko  (Matti Oiling Happy Jazz Bandin sellisti)
Henkilö Esa Helasvuo , muusikko  (Matti Oiling Happy Jazz Bandin pianisti)
Henkilö Matti Oiling , muusikko  (Matti Oiling Happy Jazz Bandin rumpali)
Henkilö Paroni Paakkunainen , muusikko  (Matti Oiling Happy Jazz Bandin saksofonin ja huilun soittaja)
Henkilö Nono Söderberg , muusikko  (Matti Oiling Happy Jazz Bandin kitaristi)
Henkilö Tuomo Tanska , muusikko  (Matti Oiling Happy Jazz Bandin urkuri)
Henkilö Elina Katainen , valokuvat
Henkilö Elina Katainen , mainosmateriaalin piirrokset
Kokoonpanot
Group Name Matti Oiling Happy Jazz Band , yhtye
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
190 000 mk
Julkaistu
1971
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
21.02.1971
Ensi-iltapaikat
Kauhava: Kolmio
Filmikopioiden määrä
6
Katsojaluku
7 535
Muut näytökset
  • 16.04.1971 Maxim ja Tuulensuu, Helsinki ensi-iltakierros
  • 23.04.1971 Juko, Lahti ensi-iltakierros
  • 01.07.1971 Picnic, Jyväskylä ensi-iltakierros
  • 27.07.1971 Kinola, Turku ensi-iltakierros
  • 26.10.1971 Jaarli, Pori ensi-iltakierros
  • 21.11.1971 Honkapirtti, Oulu ensi-iltakierros
  • 01.12.1971 Kuvakukko, Kuopio ensi-iltakierros
  • 17.12.1971 Kinema, Vaasa ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 26.07.2008 MTV3
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Pyhäjärvi: Outokumpu Oy:n Pyhäsalmen kaivos (Helvetin uloskäynti)

Helsingin mlk.: maantiet Seutulassa (liftarikyyti, poliisiauton anastus)

Helsinki: nakkikioski Fredrikinkatu / Kampinkatu (poliisi nakkikioskilla), Fredrikinkatu / Kalevankatu (auton jättö), Mikonkatu 15 (Paavo ja Viiksi menevät vaateliikkeeseen), Fleminginkatu (Viiksi kaupittelee kukkia), Citykäytävä (kemikalioliike), Arkadiankatu / Fredrikinkatu (auton kaupittelu), Pietarinkatu 15 (pankkiryöstö), Aleksanterinkatu / Kluuvikatu, Helsingin Tuomiokirkon pääportaikko, Sofiankatu (Hessu pakenee rahakottikärryjen kanssa), Senaatintori (poliisit Hessun kintereillä), Finlandia-talon rakennustyömaa Karamzininkatu 4 (Hessu kippaa setelit), näkymä Hakaniemeen yli Eläintarhanlahden, Kallion kirkko (näkymiä talon harjalta), Yleisradio Pasilassa (kassanhoitaja Niemen haastattelu), Helsingin lääninvankila Vyökatu 1-3 (kiipeäminen muurin yli, vangin pako), Helsingin keskusvankila Ristikkotie 6 (viilan toimitus Hessulle, poistuminen vankilasta), kaatopaikka Huopalahdessa (pakoauto päätyy lietealtaaseen), kiviportaikko Oksasenkadun alkupäässä (Paavo seuraa kuhertelevaa paria), Annankatu 3 1-33 (Viiksi vaateliikkeen ikkunassa), Kaartin pataljoonan pääportti Mechelininkatu 34 (sotilaat palaavat alusasuissa), Santahaminan varuskunta-alue (panssarivaunulla ajelu), purettava kivitalo Neljäs linja 6-8 (pako kattoja pitkin, sotilaat jahtaavat nelikkoa, sortuva talo), Huvilakatu (taksiin nousu), Huvilakatu / Pietarinkatu (poliisien auto kiilaa taksin), sisäpiha Fleminginkatu 20 (harmonikansoittaja)

Espoo: Kivilampi (pelastuslautta)

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Sisäkuvat
Helsinki: Hupi-Klubin toimisto Fredrikinkatu 61 ("alkutekstit", Saatanan toimisto, pankinjohtajan puheilla, rikkaan johtajan kiristys) ja leikkaamo Eerikinkatu 35 (Helvetin varustevarasto), yleinen sauna Imatra Malminkatu 24 (Helvetti), tiiliholvi Kustaanmiekalla Suomenlinnassa (lähtö Helvetistä), autoliike Autorex Eteläesplanadi 12 (autojen osto), asusteliike Ajanmies Mikonkatu 15 (vaateostoksilla), portaikko Asematunnelista Asema-aukiolle (Paavo taskuvarkaana), kemikalioliike Citykäytävässä (suojelurahojen kiristys), Säästöpankki Torkkeli Pietarinkatu 15 (pankkiryöstö), Yleisradio Pasilassa (tv-kuuluttaja), Pertti Pasasen asunto Laukkaniementie 1 C 15 (ryöstö), Helsingin keskusvankila Ristikkotie 6 (Hessu vankilassa), Ere Kokkosen asunto Oksasenkatu 1 A 3 (Paavo vie sotilaan vaatteet, räsypokeria pelaava seurue), porraskäytävä (varastoon meno) ja varustevarasto (suojapukujen anastus) Kaartin pataljoonassa Mechelininkatu 32-34

Espoo: Poliisiopisto Otaniemessä (valokuvakollaasi Hessun työtapaturmasta)

poliisiauto Peugeot 404 (ajelu poliisiautolla), henkilöauto Simca Versailles (pako vankilasta)

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Studiot
Helsinki: purkamista odottava kerrostalo Neljäs linja 6-8 (poliisilaitos, matkakoti Onnelan vastaanottotiski ja vierashuoneet, ravintola, perhe katselee uutisia, riitelevä pariskunta, poliisipäällikön huone)

Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan
Kuvausaika
Kesä - syksy 1970

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.

Sisältöseloste
Näyttelijä Leo Jokela kirjoittaa koneella alkutekstit, kommentoi niitä ja johdattelee elokuvan maailmaan: "Menkää helevettiin!" Suomalaisnuorukaiset Pave, Hese, Viiksi ja Timppa tuntevat Helvetin kuumuudessa olonsa kotoisaksi kuin saunassa, mikä ei sovi paikan johtomiesten pirtaan. Niinpä Saatana ja hänen päämiehensä Perkele lähettävät suomalaiset lomalle kotimaahan ja antavat heille salkullisen rahaa ylellistä elämää varten. Ainoana ehtona on, että rehellistä työtä he eivät saa tehdä, ja kiusaksi määrätään, että viina ei heille mene päähän. "Helvetillistä lomaa!", herrat toivottavat.

Miehet nousevat maan päälle kaivoksen suuaukosta ja varastavat paikalla olevan maastoauton kulkuneuvokseen. Matkalla he ottavat kyytiin niin paljon liftareita, että poliisi pysäyttää auton. Syntyneessä sekamelskassa miehet pääsevät pakenemaan poliisiautossa, mutta unohtavat rahasalkun maastoautoon. Toiset poliisit pysäyttävät takaa-ajavat poliisit ylinopeuden takia ja nämä puolestaan pidättävät pysäyttäjänsä väärästä pysäköinnistä. Poliisiradion välityksellä ja poliisiylijohtajan nimissä karkulaiset komentavat poliiseja nakkikioskeille ja kaljalle. Helsingissä miehet jättävät poliisiauton keskelle katua liikenteen tukkeeksi ja asettuvat matkustajakotiin.

Salkun menetys saa miehet pohtimaan keinoja rahan hankkimiseksi. Vessanpytyllä istuessaan Pave unelmoi naisista, autojen ja vaatteiden ostosta. Kun pankinjohtaja ei myönnä heille lainaa ilman takuita, he kokeilevat taskuvarkauksia, kukkien myyntiä, kiristystä ja kadunvarren autojen kauppaa, mutta tulokset ovat laihoja. He päättävät ryöstää pankin ja erinäisten sähläysten jälkeen onnistuvatkin, mutta rahoja kottikärryissä kuljettava Hese joutuu eroon tovereistaan. Rahat lentävät taivaan tuuliin ja poliisi pidättää hänet.

Hesen jouduttua vankilaan muut tekevät perinpohjaisen suunnitelman hänen vapauttamisekseen. Kommellusten ja keskinäisten kähinöitten jälkeen Pave onnistuu köydestä roikkuen toimittamaan sellin ikkunasta leivokseen kätketyn viilan ja Hese pääsee ulos. Pakomatkalla auto romuttuu, karkulaiset joutuvat veden varaan ja palaavat läpimärkinä matkustajakotiin. Illalla tv-uutiset kertovat uudesta keksinnöstä, kuumuutta eristävästä puvusta, jollaisia miehet päättävät hankkia tuliaisiksi Helvettiin. Tällä välin poliisiasemalla selviää, että Hese on 20 vuotta aikaisemmin tapaturmaisesti kuollut poliisi ja että salkun setelit on poltettu viisi vuotta sitten.

Erilaisin kepulikonstein miehet hankkivat itselleen upseerien univormut, ajavat panssarivaunulla armeijan varusvarastolle ja tappelun jälkeen saavat suojapuvut haltuunsa. "Saatanan radikaalit!", huutaa varusupseeri heidän peräänsä. Samaan aikaan käynnistyy poliisin suurhälytys, johon pyydetään myös armeijan apua: poliisi- ja sotilasosastot ajavat miehiä takaa pitkin kattoja ja katuja tuhoten kaiken tielleen osuvan. Operaatio riistäytyy täysimittaiseksi sodaksi, jonka syy hautautuu pommien ja raunioiden alle.

Tuhon äärellä pojat päättävät palata Helvettiin. Ylpeinä he esittelevät eristyspukuja päämiehilleen, jotka keksivät uuden kidutuskeinon: suomalaispojat saavat itse pitää pukuja Helvetin kuumuudessa.

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"Pohjalle on päästy", otsikoi Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 17.4.1971) ja jatkoi: "On elokuvia, joissa ei tiedä itkeäkö vai nauraa, joista on vaikea mitään sanoa ja vielä vaikeampi olla sanomatta. Saatanan radikaalien tekijäryhmä [- -] ei näytä juuri vaivanneen itseään sillä mitä virkaa heidän elokuvallaan mahdollisesti voisi tai tulisi olla. [- -] Yritän sanoa, että Saatanan radikaalit ei juuri naurata. Ensinnäkään siksi, ettei tiedä mille nauraa, koska elokuva ei mihinkään puutu. Toiseksi siksi, että minusta ollaan jo murhenäytelmän puolella, jos neljä miestä lähes puolentoista tunnin ajan yrittää tosissaan hauskuttaa."

"Saatanan radikaalit on kotimaisen elokuvan pohjanoteerauksia joka suhteessa", säesti Markku Tuuli (Katso 19/1971). "Saatanan radikaalit on niin kertakaikkisen hymytön ja hölmö elokuva, että jopa filmin alussa esitetyt typerimmätkin mainokset huvittavat enemmän. Huumorin tekeminen ei ole helppoa, eikä sitä ainakaan hartiavoimin synny, vaikka kaverukset lienevätkin filmissä niin kuvitelleet."

"Koko touhun ainoa ammattimies tuntuu näytön perusteella olevan Kari Sohlberg eikä hänenkään panoksensa pysty muuttamaan kokonaistilannetta", arvosteli L.St. (Leo Stålhammar, Suomenmaa 22.4.1971). "[- -] Elokuva on ikävä, pitkäveteinen ja avuton. Katsojasta ei irtoa naurua navarillakaan ja kuitenkin kaiketi komedia on ollut tarkoituksena."

Myös Eeva Järvenpää (Helsingin Sanomat 18.4.1971) piti elokuvaa "suurena munauksena", mutta yritti löytää myönteistä sanottavaa: "Jos Saatanan radikaaleista väkisin yrittää puristaa jotakin positiivista irti, voi mainita Esa Helasvuon mainion musiikin ja Kari Sohlbergin siistin kuvauksen. Muuten sopii toivoa, että Saatanan radikaalit matkustaisi sinne missä pippuri kasvaa."

Heikki Eteläpään (Uusi Suomi 18.4.1971) mukaan "tämän kitkaisen karusellin 'juoni' ei toki ideana ole ihan mahdoton": "Sitä ei kuitenkaan ole vaivauduttu sanottavasti kehittelemään, vaan se on jätetty etenemään oman onnensa, ts. muutaman vitsin (keskimäärin ehkä yksi noin joka viidestoista minuutti) varassa. Pari klassisen farssin slapstickin mekanismiin perehtymisestä todistavaa katoilla seikkailun tilannetta ei vielä yksin tee kesää. Eniten ihmetyttää, että Saatanan radikaalien aivoriihi, lahjakkaita nuoren polven näyttelijöitä, ei ole vaivautunut tai pystynyt [- -] itselleen kirjoittamaan mitään, mitä voisi kutsua rooleiksi. He jäävät täysin kasvottomiksi, filmin ainoan pienen roolityön - ja hupaisan - tekee Eija Grönberg ryöstöstä televisiossa haastateltuna pankkineitinä."

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Taustaa
Suomen Teatterikoulusta vuonna 1969 valmistuneet Heikki Huopainen, Timo Nissi, Heikki Nousiainen ja Paavo Piironen perustivat jo opiskeluaikanaan vapaamuotoisen WilmiCopla-nimisen kvartetin, joka teki huumoristisia pieniä sketsejä ja sai niitä kaupaksi Spede Pasasen televisio-ohjelmiin. Kevättalvella 1970 Pasanen näytejakson nähtyään tarjoutui tuottamaan poikien omiin ideoihin perustuvan kokoillan elokuvan heidän itsensä ohjaamana ja näyttelemänä. Mustavalkoisena toteutettu Saatanan radikaalit kuvattiin 16 mm:n materiaalille, josta esityskopiot vedettiin normaalilevyisinä: kuvan laatu kärsi tästä selvästi. Ensi-iltaa suunniteltiin jo lokakuun puoleenväliin 1970, mutta honteloksi ja lyhyeksi jäänyttä tarinaa jouduttiin paikkailemaan monilla lisäkuvauksilla. Lopun sotajaksot koottiin Juhan af Grannin televisiodokumentin Kun maailma paloi (1970) poistoista, osittain oman käden oikeutta käyttäen. Elokuvatarkastamoon työ ehti tammikuun lopussa 1971.

Varsinainen levityskierros alkoi vasta huhtikuussa, mutta kantaesitys sijoitettiin Kauhavan Kolmio-teatteriin 21.2.1971, jotta Saatanan radikaalit saataisiin kilpailemaan vuoden 1971 valtionpalkinnoista. Menestystä ei kuitenkaan tullut, ja kävijämäärätkin jäivät vuoden alhaisimmiksi, 7 500 maksavan katsojan pintaan. Tampereella Saatanan radikaaleja ei esitetty lainkaan, ja Oulussakin vain Pateniemen Honka-Pirtissä. Tuottoja kertyi kaikkiaan 8 200 markkaa, tappiota 181 800 markkaa. Ilta-Sanomissa 16.2.1972 Spede Pasanen totesi: "Aina jankutetaan sitä, että nuorille pitää antaa mahdollisuus yrittää. No, minä annoin, mutta hemmetin paljon rahaa siihen meni."

Elokuvan alkutekstit kirjoittaa ja niitä kommentoi Leo Jokela - itse tarinassa hän ei esiinny. Piirosen, Nousiaisen ja Huopaisen tehtäviä ei ole määritelty alkuteksteissä.

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Musiikki
1. Oudot miehet
Säv. ja sov. Esa Helasvuo, san. Heikki Nousiainen
Pepe Willberg, laulu, ja Matti Oiling Happy Jazz Band (off), 2' 00".
Levytys:
Pepe Willberg ja Matti Oiling Happy Jazz Band; Scandia KS-842, 1971.


2. Juomaripoika
Säv. ja san. trad.
Es. Seppo Saarikivi, laulu (100 %), 0' 05".


3. Songe d'automne / Syysunelmia
Säv. Archibald Joyce
Es. tunnistamaton harmonikansoittaja (100 %), 0' 10".


4. Kasteen jälkeen
Säv. ja sov. Esa Helasvuo, san. Heikki Nousiainen
Pepe Willberg, laulu, ja Matti Oiling Happy Jazz Band (off), 1' 55".
Levytys:
Pepe Willberg ja Matti Oiling Happy Jazz Band; Scandia KS-842, 1971.

Huomautuksia:
Taustamusiikin aiheina mm. "pako-pop", 1' 45", "wc-jazz", 1' 50", "varastelu- ja kiristysmusiikki", 1' 40", "pakomusiikki", 1' 10" sekä "marssiaihe", 0' 10", kaikki off. Baarissa pianomusiikkia (off, Esa Helasvuo, piano), 1' 45". Televisiossa suojapuvun esittelymusiikki (off), 0' 50".

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Kiitokset
Ajanmies, Autorex, Suomen Armeija, Helsingin Poliisilaitos
Arkistoaineisto
Elokuvassa nähdään arkistomateriaalia pommitusten tuhoista Viipurissa ja Helsingissä, samoin Saksan pommituslaivueista ja pommitusten tuhoista.

Mukana on myös poistoja Juhan af Grannin televisiodokumentista Kun maailma paloi (1970).
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
21058
Tarkastuspäivä
25.01.1971
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2045 m
Kesto/leikattu
75 min
Veroluokka
10 %
Ikäraja
S
Osia
4
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Picot
Kuvasuhde
1,33:1
Kesto
75 min