Kuisma ja Helinä

Kuisma och Helinä (ruotsinkielinen nimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko kuvauspaikkoja mm. Imatralta ja Lappeenrannasta? Tunnistatko esiintyjiä? Studiokohtauksia kuvattiin myös Turussa

Kuisma ja Helinä

Kalle Kaarnan ohjaama draama Kuisma ja Helinä (1932) on ensimmäinen Larin-Kyöstin runoelman kahdesta filmatisoinnista (toinen 1951). 1800-luvun loppupuolelle sijoittuvassa elokuvassa kasakkaosasto majoittuu maalle Sankolan taloon. Osaston komea päällikkö Kuisma (Tauno Brännäs) herättää nuoren Helinän (Iris Knape-Jäderholm) huomion. Talon isäntärenki Isma (Kaarlo Kytö) on puolestaan rakastunut tyttöön.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
K
Näyttelijät
Henkilö Iris Knape-Jäderholm , Helinä
Henkilö Tauno Brännäs , Kuisma
Henkilö Kaarlo Kytö , Isma
Henkilö Hannes Närhi , Micha
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Kalle Kaarna , Sankolan isäntä
Henkilö Ivan Putilin , balalaikkaa soittava kasakka
Henkilö Ville Salminen , yksi kasakoista
Henkilö Katri Viita , nainen keinulla
Henkilö Sylva Rossi , tanssiva kubanilaisnainen
Henkilö Onni Tanner , Salkolan renki
Henkilö Kaarlo Angerkoski , tanssiva kasakka
Avustajat
Ratsuväkiprikaatin varusmiehiä (taitoratsastusta esittävät kasakat) , avustajat
Tekijät
Henkilö Kalle Kaarna , Ohjaaja
Henkilö Katri Viita , käsikirjoitus
Henkilö Kalle Kaarna , käsikirjoitus
Henkilö Larin-Kyösti , alkuperäisteos
Henkilö Josef Dietze , valokuvaus  (kuvaus)
Henkilö Yrjö Nyberg , valokuvaus  (kuvaus)
Henkilö Tapio Ilomäki , musiikin sovitus
Yhteisö Lahyn-Filmi , äänittäjä
Yhteisö Sarastus Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Hugo Stenlund , tuottaja
Henkilö Kalle Kaarna , leikkaus
Henkilö Aaro Helmisalo , äänittäjä
Henkilö Kalle Kaarna , lavastus
Henkilö Aarne Kuokkanen , naamiointi
Henkilö Yrjö Nyberg , apulaisäänittäjä
Henkilö Kurt Vilja , äänitysassistentti
Henkilö Väinö Hukka , järjestäjä
Henkilö Björn Soldan , valokuvat
Henkilö Tauno Brännäs , muusikko  (laulu)
Henkilö Kaarlo Kytö , muusikko  (laulu)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1932
Alkuperäisteos
Larin-Kyösti: Kuisma ja Helinä. Kuvaus kasakkamajoituksen ajoilta. Kertova runoelma yhdessätoista laulussa. Porvoo: WSOY, 1902. (runoelma)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
10.01.1932
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Capitol, Gloria
Filmikopioiden määrä
4 (arvio)
Muut näytökset
  • 17.01.1932 Turku: Bio-Bio; Viipuri: Kinolinna ensi-iltakierros
  • 01.02.1932 Tampere: Tuulensuu ensi-iltakierros
  • 08.02.1932 Vaasa: Kino ensi-iltakierros
  • 09.02.1932 Kuopio: Puijo ensi-iltakierros
  • 15.02.1932 Jyväskylä: Kino; Kotka: Kulma-Palatsi ensi-iltakierros
  • 18.02.1932 Rauma: Fennia ensi-iltakierros
  • 21.02.1932 Oulu: Germania ensi-iltakierros
  • 22.02.1932 Lahti: Kuva-Pirtti ensi-iltakierros
  • 26.02.1932 Pori: Sampo ensi-iltakierros
  • 29.02.1932 Hämeenlinna: Hämeen Kino ensi-iltakierros
  • 03.03.1932 Rovaniemi: Kino ensi-iltakierros
  • 05.03.1932 Lappeenranta: Kino-Pirtti ensi-iltakierros
  • 11.03.1932 Joensuu: Tapio ensi-iltakierros
  • 15.03.1932 Savonlinna: Kino ensi-iltakierros
  • 17.03.1932 Hyvinkää: Areena ensi-iltakierros
  • 20.03.1932 Kouvola: Maxim ensi-iltakierros
  • 02.04.1932 Kajaani: Otava ensi-iltakierros
  • 09.04.1932 Tammisaari: City ensi-iltakierros
  • 13.04.1932 Pietarsaari: Central ensi-iltakierros
  • 17.04.1932 Porvoo: Royal ensi-iltakierros
  • 18.04.1932 Loviisa: Sylvia ensi-iltakierros
  • 26.04.1932 Iisalmi: Kaleva ensi-iltakierros
  • 30.04.1932 Sortavala: Foto ensi-iltakierros
  • 13.05.1932 Uusikaupunki: Suomi ensi-iltakierros
  • 25.08.1932 Forssa: Työväen Elokuvat ensi-iltakierros
  • 13.09.1932 Riihimäki: Sampo ensi-iltakierros
  • 22.09.1932 Hanko: Olympia ensi-iltakierros
  • 24.09.1932 Mikkeli: Elokuvat Mikonkatu 18 ensi-iltakierros
  • 08.10.1932 Hamina: Sampo ensi-iltakierros
  • 13.10.1932 Raahe: Huvimylly ensi-iltakierros
  • 21.01.1933 Lohja: Lohjan Kino ensi-iltakierros
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Karunan kirkko Seurasaaressa (Helinän ripillepääsy)

Jääski (nyk. Imatra): Ahopellon talo Näträmälän kylässä (Sankola), Kyyrönkoski (Kuisma pelastaa Helinän) ja Vallinkoski Vuoksessa (koskikohtaukset)

Lappeenranta: ratsuväen harjoituskenttä, nyk. lentokentän alue (Venäjän aromaisema)

Lappeenrannan ja Imatran välinen maantie (kasakoiden ratsastus)

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan
Studiot
Turku: Lahyn-Filmin studio Olavinpalatsi Olavintie 2

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan
Kuvausaika
4.8.1931 - syksy 1931

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan

Sisältöseloste
Eletään 1800-luvun loppupuolta. Sankolan nuori Helinä pääsee ripiltä ja saa lahjan Ismalta, talon isäntärengiltä joka on häneen rakastunut. Kasakkaosasto majoittuu Sankolaan ja sen päällikkö Kuisma herättää Helinän huomion komealla muodollaan, laulullaan ja ratsastustaidollaan. Helinän ollessa pyykillä laituri irtoaa rannasta ja tyttö on vaarassa ajautua koskeen, kunnes paikalle osuva Kuisma ehtii hätään ja kantaa hänet rantaan.

Juhannusta juhlitaan tanssien ja leikkien, kasakat tuovat oman panoksensa ripaskallaan. Sokkoleikissä Helinä huomaa hämmentyneenä koskettelevansa Kuisman rintapieliä. Myöhemmin he tapaavat metsässä: Kuisma lupaa viedä Helinän vaimonaan kotimaahan ja tyttö antautuu. Jälkeen päin molemmat ovat katumuksen vallassa. Isma löytää metsästä Helinän hiusnauhan ja koputtaa turhaan Helinän aitan ovelle.

Kuisman kasakkatoveri Micha, joka jo aikaisemmin on varoittanut Ismaa Kuismasta, kertoo juovuksissa, miten Kuisma kotona Kubanissa vei häneltäkin morsiamen. Takauma näyttää Kuisman ja Darjan häät, joiden todistajaksi Micha yllättäen joutuu palatessaan matkalta: Micha juo hääparin maljan ja yhtyy tanssiin, mutta vetäytyy pian juopottelemaan ja aron yksinäisyyteen suremaan kohtaloaan.

Kesä kuluu. Helinä on Kuisman pauloissa, Isma murheen vallassa. Kun muuan kasakka jää kiinni jyvien varastamisesta, syntyy tappelu, joka Michan yllytyksestä kääntyy Isman ja Kuisman väliseksi painiksi. Mittelössä Kuisma jää Isman armoille, mutta Helinä estää Ismaa kuristamasta Kuismaa.

"Niin meni kesä kuin iloinen ilta." Kylällä Helinää nimitetään avoimesti "kasakan heilaksi". Kuisma lupaa pian viedä tytön turvaan kotimaahansa. Mutta kun kasakat saavat lähtökäskyn sotaan Karpaateille, Kuisma pyörtää puheensa ja sanoo hakevansa Helinän myöhemmin. Kasakoiden läksiäisjuhlassa Isma juopuu ja syöksyy puukon kanssa Kuisman kimppuun, mutta Micha estää veriteon. Kasakat raahaavat Isman ulos ja sitovat hänet pihapaaluun. Helinä rukoilee turhaan, ettei Kuisma jättäisi häntä, ja roikkuu hevosessa, kunnes putoaa maahan. Micha palaa päästämään Isman siteistä ja vakuuttaa tappavansa Kuisman itse, "kotiaroilla, missä yö on tietymätön ja mykkä".

Vuosi kuluu ja tulee uusi kesä. Helinä on yhä murheen murtama ja riutuu vuoteenomana. Kuumehoureissaan hän näkee Kuisman ja palaa muistojensa esineiden pariin. Poissa tolaltaan hän rientää joelle aikoen hukuttautua, mutta Isma pelastaa hänet. Helinä kietoo kätensä Isman kaulaan.

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"Kokonaisuudessaan Kuisma ja Helinä on kotimaisen elokuvauksen alalla ilahduttava edistysaskel ja sellaisena nähtävä", antoi Bio Boy (Helsingin Sanomat 11.1.1932) yleisarvionsa "muutamien reunahuomautusten" jälkeen. "Kuisman ja Helinän teknillinen suoritus on epäröimättä merkittävä uudeksi saavutukseksi elokuvatuotannollemme. Kuten aikaisemminkin, nähdään tässäkin filminauhalle kiinnitettynä paljon luonnonkauneutta ja yksityiskohtia kansanelämästämme, joiden valinnassa ohjaajan tositaiteellinen näkemys on ollut määräävänä. Ja äänivalokuvauksen edistyminen on suorastaan hämmästyttävä ja osoittaa, että meillä tässä suhteessa on tasapäiset mahdollisuudet kilpailla ulkolaisten kanssa."

"Ohjaajaa saattaa onnitella tuloksesta", säesti U. H. (Uuno Hirvonen, Uusi Suomi 11.1.1932). "Vauhti ei tosin kiihdy niin nopeaksi kuin kenties kasakkajuonessa odottaisi, mutta se kasvaa ja kohoaa kiinteästi - se on ballaadimainen. Se maalaa ja kuvailee ja siinä on murhenäytelmän tuntu juhannuskeinullakin."

"I Kuisma och Helinä har officinen Sarastus egentligen funnit ett utmärkt filmmotiv", aloitti F. (Svenska Pressen 16.1.1932). "Brytningen mellan det sävliga finska allmogetemperamentet och den ryska soldateskens obändiga och våldsamma lynne. Upptakten är också utmärkt genomfört. [- -] Alla masscener äro bra gjorda och ljudbeledsagningen är väl utförd. Men då handlingen bryter sig ur dessa masscener och skall föras fram i detaljskildringen, börjar det brista. [- -] Slutet på filmen hade säkert vunnit i konstnärligt värde om manuskriptet mera troget hållit sig till Larin Kyöstis diktverk."

"Aihe on sinänsä kiitollinen, mutta samalla arka ja vaativa", koki Spectata (Karjala 20.1.1932). "Sen filmisovitus ei tunnu alkupuoleltaan täysin onnistuneelta. Suomalaisten filmiemme yleisvika, pitkäveteisyys juoniratkaisun 'johdannossa' kiusoittaa tässäkin. Myöskin valokuvaus [- -] jättää paikottain toivomisen varaa. Jonkinlainen harmaasävyisyys ja hämäryys vaivaa sitä silloin tällöin sellaisissakin kohtauksissa, jotka on valokuvattu kesäisessä päivänpaisteessa. Toiselta puolen taas panee merkille erinomaisia valokuvauksellisia suorituksia."

Aiheen käsittely herätti toisenlaisiakin soraääniä. "Suututtavaa reklaamia - Kasakka kummittelemassa kaduillamme", otsikoi Ajan Sana tarkoittaen sitä, että elokuvaa mainostettiin kaduilla ratsastavalla "elävällä kasakalla". Saman lehden arvostelijanimimerkki Jyväs (11.1.1932) purki mieltään elokuvan nähtyään: "Kuisman ja Helinän rakkausepisoodista on paisutettu täydellinen sarja 'venäläisromantiikkaa' loppumattomine kasakkain ratsastusnäytöksineen, tansseineen ja haikeine lauluineen. Vaikka se olisi voitu käsitellä - runoilijallekin paremmin oikeutta tehden - puhtaana inhimillisenä lemmentarinana. Onhan rakkaudessa toki asteikkoja ja kohtausten mahdollisuuksia ilman kasakkaupseerin koristeita ja venäläissolttujen esiintymisten yhtämittaista toistamista, mitkä olisi voitu jättää taustaksi eikä nostaa pääasiaksi. Nykypolven suomalaiselle on suorastaan piinaavaa joutua näkemään noiden murheellisten aikojen aiheetonta ihannointia."

"Kuismaa näyttelee Tauno Brännäs, jonka muhkea ulkomuoto sopii erinomaisesti kasakka-atamaaniksi ja naisten valloittajaksi", pohti A-o (Kansan Lehti 3.2.1932) näyttelijätyötä. "Ylipäänsä hän näyttelee onnistuneesti, joskin väkevämpää intohimoa ja tulisuutta kaipaa, mutta niinä harvoina kertoina kuin hän joutuu lausumaan repliikkejä, eivät ne tunnu vakuuttavilta. Helinää näyttelee Iris Knape-Jäderholm, joka on uusi tuttavuus elokuvataivaalla. Hänen näyttelemisensä on vilkasta ja herkkävireistä, joten osasta syntyy eloisa ja uskottava luomus. Parhain mielestäni on kuitenkin Hannes Närhi. Hänen Michansa on varmaa ja vakuuttavaa työtä ja niinpä se onkin yksityiskohtia myöten kelpoisa saavutus. Kaarlo Kytö on hartaudella syventynyt osaansa. Yksityiskohtia myöten on hänen Isma-renkinsä tutkittu ja niinpä katsojan sympatia pysyykin hänen puolellaan kaikissa vastoinkäymisissä."

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan.
Taustaa
Kuisma ja Helinä (1932) perustui Larin Kyöstin samannimiseen, vuonna 1902 ilmestyneeseen "kertovaan runoelmaan yhdessätoista laulussa". Käsikirjoituksen laati ohjaaja Kalle Kaarna yhdessä kirjailija Katri Viidan kanssa. Elokuvan loppu poikkeaa alkuperäisteoksesta, missä Helinä kuumehoureisena hukuttautuu talviseen railoon.

Ulkokuvat kuvattiin loppukesästä 1931 ja studiojaksot syksyllä 1931 Lahyn-Filmin tiloissa Turussa. Lahyn-Filmin miehet huolehtivat myös elokuvan äänityksestä. Ulkokohtaukset jälkiäänitettiin, mutta kaikissa studiojaksojen repliikeissä oli 100-%:nen äänitys. Elokuvan viimeistelytyöt tapahtuivat Tukholman Kino-Centralissa.

Nimiosia näyttelivät Tauno Brännäs (myöh. Palo) sekä vastikään avioliiton solminut Iris Knape-Jäderholm. Jälkimmäiselle jäi tämä tehtävä viimeiseksi valkokankaalla. Sylva Rossille Kuisma ja Helinä oli ensimmäinen elokuva, ja Ville Salminen sai puolestaan tässä elokuvassa lausua ensimmäisen repliikkinsä näyttelijänä. Taitoratsastusta esittävinä kasakoina avusti joukko Ratsuväkiprikaatin varusmiehiä.

Elokuvaansa Kalle Kaarna ei ollut täysin tyytyväinen: "Tulos olisi voinut olla parempikin, jos vain olisi ollut rahaa ja aikaa enemmän kuin oli. Koko työ oli suoritettava liian nopeassa tempossa." (Lahti 14.1.1932). Ulkomaisen myynnin toiveissa elokuvan repliikit jälkiäänitettiin myös ruotsiksi ja saksaksi - näiltä osin työ osoittautui kuitenkin turhaksi.

Sarastus ja Kalle Kaarna suunnittelivat seuraaviksi elokuvikseen mm. "erästä tunnettua suurteosta" - Hufvudstadsbladetin 11.1.1932 mukaan kyseessä oli Aleksis Kiven Seitsemän veljestä - sekä Tiituksen "Herra Kenosen edesottamusten kiinnittämistä valkoiselle kankaalle". Vaikka Kuisman ja Helinän yleisömenestys olikin hyvä, Erämaan turvissa -elokuvan katastrofaaliset tappiot saivat aikaan sen, ettei tuotantotoimintaa kyetty enää jatkamaan. Kesästä 1934 alkaen Kalle Kaarna siirtyi Jäger-Filmin ohjaajaksi. Seitsemän veljestä toteutti Suomen Filmiteollisuus vuonna 1939 osittain Kalle Kaarnan käsikirjoituksen pohjalta, mutta ohjaajana Wilho Ilmari, herra Kenosen valkokangasversiota ei tehty koskaan.

Suomi-Filmi tuotti Larin-Kyöstin runoelmasta 1951 uuden elokuvasovituksen Ilmari Unhon ohjaamana. Kuismaa näytteli tässä versiossa Kalervo Nissilä ja Helinää Elina Pohjanpää.

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmissa ei ole vuoden 1932 Kuisman ja Helinän käsikirjoitusta.

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan.
Musiikki
1. Alkusoitto
Säv. Tapio Ilomäki
Orkesteri (off), 1' 00".


2. Virsi 472 ("Jo joutui armas aika, Ja suwi suloinen - -")
Säv. ja san. tuntematon ruotsalainen, suom. trad., sov. Tapio Ilomäki
Es. "kirkkoväki", laulu (synkr., sekakuoro ja urkuharmoni), 2' 10".


3. Impromptu op. 99 nro 4
Säv. Jean Sibelius, sov. Tapio Ilomäki
Orkesteri (off), 1' 30".


4. Couplet op. 99 nro 5
Säv. Jean Sibelius, sov. Tapio Ilomäki
Orkesteri (off), 1' 00".


5. Ataman Tšurkin
Säv. ja san. trad. venäläinen, sov. Tapio Ilomäki
Es. "kasakat", laulu (synkr., mieskuoro ja balalaikkayhtye), 1' 35".


6. Lusinuška
Säv. ja san. trad. venäläinen
Balalaikkayhtye (off), 0' 55".


7. Korobeiniki / Kulkukauppias
Säv. trad. venäläinen, sov. Tapio Ilomäki
1) Orkesteri (off), 0' 30".
2) Es. harmonikansoittaja (synkr. ja off), 1' 45".


8. Ukrainalainen kansanlaulu "Laulu nuoruudesta"
Säv. ja san. trad. ukrainalainen
Es. tunnistamaton laulaja, laulu venäjäksi, ja Ivan Putilin, balalaikka (synkr.), 1' 55".


9. Belyje akatsii / Valkoakaasiat / Tuoksuvat tuomien
Säv. ja san. trad., sov. Tapio Ilomäki
Es. Tauno Brännäs, laulu suomeksi ja balalaikka (synkr., balalaikkayhtyeen säestys), 1' 55".


10. "Helinän laulu"
Säv., san. ja sov. Tapio Ilomäki
Es. Iris Knape-Jäderholm, laulu (synkr., tunnistamaton laulajatar, orkesterin säestys), 1' 00".


11. Stenka Razin / Stenka Rasin / Volga, Volga
Säv. ja san. trad. venäläinen, sov. Tapio Ilomäki
Mieskuoro, balalaikkayhtye ja orkesteri (off), 2' 10".


12. Heilu keinuni korkealle
Säv. Oskar Merikanto, san. Larin-Kyösti, sov. Tapio Ilomäki
Es. "kylän nuoret", laulu (synkr., sekakuoro), 0' 45".


13. Karjalan poikia
Säv. trad., sov. Tapio Ilomäki
Harmonikka (off), 1' 20".


14. "Aron mailla armas oottaa - -"
Säv. ja san. trad. tunnistamaton, suom. trad., sov. Tapio Ilomäki
1) Es. Tauno Brännäs, laulu ja balalaikka (synkr., balalaikan säestys), 2' 50".
2) Es. Tauno Brännäs, laulu ja balalaikka (synkr., balalaikan ja orkesterin säestys), 1' 30".


15. Suomalainen tanssi
Säv. trad., sov. Tapio Ilomäki
Pelimanniyhtye (off), 1' 50".


16. Venäläinen tanssi Poljanka
Säv. trad. venäläinen, sov. Tapio Ilomäki
Es. balalaikkayhtye (synkr. ja off), kahteen kertaan, yht. 5' 05".


17. "Mikä ääni rinnassani soi - -"
Säv. Tapio Ilomäki, san. tunnistamaton
Es. Kaarlo Kytö, laulu (synkr., orkesterin säestys), 0' 45".


18. Vo luzjah / Niityllä
Säv. ja san. trad. venäläinen, sov. Tapio Ilomäki
Es. "kasakat", laulu venäjäksi, ja balalaikansoittaja (synkr., mieskuoro, balalaikan säestys), 1' 10".


19. Sveti mesjats / Kuu kirkas
Säv. trad. venäläinen, sov. Tapio Ilomäki
Es. balalaikansoittaja (synkr.), 2' 55".
Levytys:
Helsingin balalaikkaorkesteri; His Master's Voice X-31 19, 21.5.1929.


20. Elegia / Intermezzo oopperasta Thaïs
Säv. Jules Massenet, suom. san. Wäinö Sola, sov. Tapio Ilomäki
Tauno Brännäs, laulu, ja orkesteri (off), 1' 00".


21. "Oi jospa sinut armahain - -"
Säv. Tapio Ilomäki, san. tunnistamaton
Es. Kaarlo Kytö, laulu (100%), 0' 30".


22. Loppusoitto
Säv. Tapio Ilomäki
Orkesteri (off), 4' 50".

Huomautuksia:
Teostolla ei ole merkintöjä elokuvan musiikista. Musiikin koko kesto on käytettävissä olevan videokopion mukaan 71' 05", josta orkesterin soittaman (off) taustamusiikin osuus on 31' 35" ja balalaikkojen soittama taustaosuus (off) 1' 40". Taustamusiikki jakautuu elokuvan kohtauksien mukaan kahteenkymmeneenneljään itsenäiseen jaksoon.

"Helinän laulun" teema on elokuvan pääteemana alku- ja loppumusiikissa sekä taustamusiikissa.

Tauno Brännäs nappailee balalaikkaa kahteen kertaan (synkr., tunnistamaton soittaja), yht. 0' 25". "Kylän nuoret" tanssivat sävellysten Karjalan poikia (nro 13) ja Suomalaisen tanssin (nro 15) aikana, "kasakat" Korobeinikin (nro 7:2) ja Sveti mesjatsin (nro 19) aikana, "venäläiset häävieraat" Venäläisen tanssin (nro 14) aikana.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) pohjalta
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
17152
Tarkastuspäivä
09.01.1932
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2730 m
Veroluokka
VV
Ikäraja
K
Osia
7
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
17152
Tarkastuspäivä
22.08.1977
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2550 m
Kesto/leikattu
93 min
Veroluokka
10 %
Tarkastamolaji
1 Näytelmä
Osia
5
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Lahyn
Kuvasuhde
1,2:1
Kesto
100 min