Suomen Suurkisat 1947

Suomen Suurkisat (rinnakkaisnimi)
Finlands Festspel 1947 (ruotsinkielinen nimi)
The Finnish Festival Games 1947 (englanninkielinen nimi)
Les Jeux sportifs nationaux de 1947 (ranskankielinen käännösnimi)
Finnisches Grosssportfest 1947 (saksankielinen käännösnimi)
Suomen voimistelun suurkisat (työnimi)
Voimistelun suurkisat (työnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Suomen Suurkisat 1947

Suomen Suurkisat 1947 (1947) on Suomen Filmiteollisuuden tuottama urheiludokumentti Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton (SVUL) ensimmäisistä sodan jälkeisistä Suurkisoista. Elokuvassa seurataan kisavieraiden saapumista Helsinkiin ja heidän saavutuksiaan eri lajeissa. Voimistelunäytökset aloittavat ja päättävät urheilutapahtuman.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Esiintyjät
Henkilö Simeoni , selostaja
Henkilö Topo Leistelä , selostaja
Henkilö Kaisu Puuska , selostaja
Tekijät
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1947
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
15.08.1947
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Astor, Bio-Bio
Filmikopioiden määrä
6
Muut näytökset
  • 17.08.1947 Jyväskylä: Elohuvi ensi-iltakierros
  • 07.09.1947 Lahti: Kino ensi-iltakierros
  • 19.09.1947 Turku: Pallas ensi-iltakierros
  • 26.09.1947 Tampere: Petit ensi-iltakierros
  • 17.10.1947 Pori: Asto ensi-iltakierros
  • 30.10.1947 Oulu: Bio Kiistola ensi-iltakierros
  • 08.11.1947 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 11.01.1948 Kuopio: Kuvapirtti ensi-iltakierros
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Jämijärvi (lennokkikilpailut)

Helsinki: Malmin ampumarata (ammuntakilpailut), nyk. Soutustadion (moottorivenekilpailut, soutukilpailut, melontakilpailuja), Stadion (jalkapallo-ottelut, avajaisjuhla, yleisurheilukilpailuja, sotilasottelu, nyrkkeilyotteluja, pesäpallo-ottelu Itä-Länsi), Mannerheimintie - Aleksanterinkatu - Eteläinen Esplanaadikatu - Mikonkatu (avajaismarssi), Kauppatori, Rautatientori ja Senaatintori (kisahartaudet), Hietaniemen sankarihautausmaa (kunniakäynti sankarihaudoilla), Malmi (lentonäytös), Eläintarha (auto- ja moottoripyöräkilpailut), Eläintarhan urheilukenttä (voimistelukilpailuja, yleisurheilukilpailuja), Hesperian, Käpylän, Kulosaaren, Annalan, Johanneksenkirkon, Haapaniemen, Väinämöisen, Munkkiniemen, Pakilan, Oulunkylän, Brahenkadun ja Runeberginkadun urheilukentät (pesäpallo-otteluja), Kaisaniemen urheilukenttä (koripallo-otteluja), Tali (ratsastuskilpailuja), Ratsastusstadion (ratsastuskilpailuja), Eteläsatama (melontakilpailuja), Pallokenttä (käsipallo-ottelut, nurmipallonäytös, jousiammuntakilpailu, voimistelujuhla, päättäjäisjuhla), Stenbäckinkatu - Rajasaarenkatu - Mechelininkatu - Linnankoskenkatu - Topeliuksenkatu (pyöräilykilpailuja), Mäntymäki (retkeilyväen iltanuotio), nyk. Uimastadion (uintikilpailut), Kauppatori - Pohjoinen Esplanaadikat - Mannerheimintie - Pallokenttä (katuviesti), Laakson ratsastusrata (murtomaajuoksu), Pyöräilystadion (pyöräilykilpailuja)

Espoo: Westendin verkkopallostadion (verkkopallokilpailut)

Hattula: Parola (purjelennon Suomen mestaruuskilpailut)

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Sisäkuvat
Helsinki: Helsingin Taidehalli (taidenäyttelyn avajaiset), Tennispalatsi (miekkailukilpailut, painiottelut, koripallo-otteluja), Suomen Kansallisteatteri (voimistelunäytöksiä, taidekilpailujen palkintojenjakojuhla, kulttuurijuhla), Messuhalli (voimistelukilpailuja ja -näytöksiä, painonnoston Euroopan mestaruuskilpailut, nyrkkeilyotteluja, kisatanssiaiset), Ruotsalainen teatteri (kansantanhuesitys, voimistelunäytöksiä, Suomen Tanssitaiteilijoiden Liiton näytös)

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Kesä - heinäkuun vaihde 1947
Sisältöseloste
Myös lyhytelokuvien Olinhan siellä minäkin ja Suomen Suurkisat värifilmi sekä teoksen Suomen Suurkisat mukaan:

Kesä-heinäkuun vaihteessa 1947 Helsingissä järjestettiin Suomen Suurkisat, voimistelu- ja urheilujuhla, joka keräsi yli 100 000 osanottajaa eri puolilta Suomea ja ulkomailta. Junat tuovat kotimaisia kisavieraita, laivat ulkomaisia. Majoitusongelman ratkaisuksi on syntynyt telttakyliä, joihin mahtuu yli 20 000 henkeä ja joissa toimivat vesijohdot ja puhelimet. Ruokailua varten on pystytetty satoja kenttäkeittiöitä eri puolille kaupunkia. Kisavieraiden viihteeksi on järjestetty mm. yleisölennätyksiä Helsingin yläpuolella.

Kisojen ensimmäisenä päivänä kymmenien lajien ja liittojen edustajat osallistuvat mahtavaan avajaismarssiin pitkin Mannerheimintietä yli 50 000 hengen voimalla. Hallitus ja ulkomaiset vieraat vastaanottavat marssin Eduskuntatalon edessä. Pohjoismaiset kisavieraat käyvät jättämässä tervehdyksensä sankarihaudoilla. Pääkaupungin kolmella suurtorilla kokoonnutaan kisahartauksiin. Tasavallan presidentti on läsnä stadionin avajaisjuhlassa, johon puheiden ja tervehdysten ohella kuuluu mittava voimisteluesitys. Pyöräilijät tuovat kisaviestin, jonka viimeinen vaihto on tapahtunut Tuusulassa.

Kilpailujen esittely alkaa yleisurheilusta. Bebbe Storskrubb on ensimmäinen suomalaisvoittaja ja hän johtaa Helsingin IFK:n myös katuviestin voittoon. Emil Zatopek lyö niukasti Viljo Heinon jännittävässä 5 000 metrin juoksussa. Erkki Kataja voittaa seiväshypyn ja Väinö Suvivuo 110 metrin aidat. Taisto Mäki johtaa pitkään 10 000 metrin juoksua, mutta Salomon Könönen lyö hänet loppukirillään.

Muiden lajien osalta nähdään välähdyksiä Ruotsin ja Norjan jalkapallomaaottelusta, 50 kilometrin katupyöräilystä, tennisturnauksesta, melonnasta ja melavoimistelunäytöksestä, ratsastuksesta, uinnista ja uimahypyistä. Tennispalatsissa miekkaillaan, koripalloa pelataan ulkona ja Tennispalatsissa. Jousiammunta on järjestetty Hesperian puistoon, nyrkkeilyn, vapaavoimistelun ja painonnoston kilpailut Messuhalliin. Eläintarhassa seurataan autoilua ja moottoripyöräilyä.

Kisat huipentuvat pallokentän suureen voimistelunäytökseen, johon parhaimmillaan osallistuu yli 35 000 esiintyjää. Selostuksen mukaan tällainen urheileva nuoriso on se moraalinen voimavara, jonka avulla Suomi käy vastaanottamaan olympiakisojen luottamustehtävää. Urheileva Suomi kutsuu koko maailmaa.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
SF:n urheiludokumentti sai valtaosin myönteisen vastaanoton. "Suurkisafilmi ei ole ainoastaan urheilevan Suomen, vaan jokaisen kansalaisen elokuva", hehkutti O. V-jä (AL 29.9.1947) ja perusteli: "SF:n parhaat kameramiehet ovat olleet työssä ja jälki on selvää ja kirkasta. Saksia on käytetty myös runsaasti ja taitavasti, niin ettei katselija pitkästy samaan lajiin. Erilaisin teknillisin siirroin vaihdetaan kuvasarjoja joustavasti. Oivallisina selostajina ovat Topo Leistelä, 'Simeoni' Kolkka ja Kaisu Puuska ja oleellisesti tunnelmaa luovan musiikin on järjestänyt Tauno Pylkkänen. Myöskin Suurkisojen kansallinen tulevaisuudenuskoa luova henki on onnistuttu ilmentämään vaikuttavasti sekä kuvissa että selostuksissa avajaismarssin sytyttävistä marssintahdeista päättäjäisjuhlan hartaina kaikuviin Maamme-laulun säveliin saakka."

"Det är en utomordentlig kameraskildring av Finlands Festspel som Suomen Filmiteollisuus har gjort", tunnusti Kajsa K. (Hbl 17.8.1947), "det är en glädje att få erkänna det utan några förbehåll. Den är inte bara rent reportagemässigt av hög klass, den har också fångat själva den stämning och skönhet som präglade denna imponerande massdemonstration av ungdom och idrott."

"Tämän filmilajin klassillinen esikuva on Leni Riefenstahlin kuulu Olympia-elokuva Berliinin maailmankisoilta", muistutti Ra. H. (US 17.8.1947). "Suomalainen urheiluelokuva ei tosin omista sitä persoonallista leimaa, minkä yhden ainoan suunnittelijan ja toteuttajan työ olisi voinut sille antaa. Mutta vaikkakin se suurin piirtein on tehty sovinnaisen urheilufilmin tyyliin, ei siitä silti puutu virkistäviä yksityiskohtia."

"Suurkisafilmi on näkemisen arvoinen ei-urheilumiehellekin", kiitti H. V. (Vaasa 10.11.1947), joka niin ikään käytti ulkomaisia vertailukohtia: "Ei tosin voi olla vertaamatta tätä tekelettä aikoinaan kuuluun Berliinin kisojen elokuvaan eikä myöskään täälläkin esitettyihin mainioihin elokuviin Moskovan urheilujuhlista. Vertailu on tietysti meikäläiselle elokuvalle epäedullinen. Mikä ei ole ihmekään, sillä onhan muilla vallan toiset teknilliset ja muut mahdollisuudet."

Suoraakin kritiikkiä esiintyi. "Filmen är ungefär lika tröttsam att se på som festspelen var det och har sin huvudsakliga publik i deltagarna", katsoi W. H. (NP 20.8.1947). "Den finska ljudtexten - någon annan text förekom inte - var också fullkomligt renons på orgininalitet när den inte var direkt salvelsefull eller storfinsk och Kalevalabombastisk."

"Jos työ olikin vaativa, niin ei siitä oltu aivan puhtaasti päästy selviämäänkään", arvioi -so. (Kansan Lehti 30.9.1947), "sillä varsinkin loppukohtaukset, joissa useita yhteisvoimisteluesityksiä oli perätysten, muodostuivat verrattain pitkäveteisiksi ainaisine marsseineen [- -]. Ns. 'tunnin elokuvan' olisi näistä aineksista saanut paljon paremman käyttämällä sopivasti saksia."

"Tunnelma nousi näkyvästi filmin lopussa", koki puolestaan Eko (SSd 16.8.1947), "ja todettava onkin, että filmin alku ja loppu olivat parasta. Kun sopivasti siitä karsitaan toisarvoiset kohdat (mm. nurmipallo ja naisten koripallo) sekä epätarkkuudet, saadaan filmistä hyvä, kisoja oikealla tavalla mainostava esitys."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton (SVUL) ensimmäisiin sodan jälkeisiin Suurkisoihin liittyen Suomen Filmiteollisuus tuotti paitsi urheilukomedian Kultamitalivaimo myös runsaan tunnin mittaisen dokumenttielokuvan Suomen Suurkisat 1947. Elokuvasta on säilynyt vain n. 2 minuutin katkelma, joka sisältää alkutekstit.

Kisaelokuvasta sekä sen leikkausvaiheessa ylijääneestä materiaalista SF teki myös 11-minuuttisen kisojen järjestelyjä ja kisavieraita esittelevän lyhytkuvan Olinhan siellä minäkin. Kuvavalmistamo Poutiainen Oy kuvasi kisoista noin 27 minuutin värillisen kaitaelokuvan, joka tarkastutettiin 3.10.1947 nimellä Suomen Suurkisat värifilmi. Siitä on tallella kaksi SVUL:n Filmipalvelun levityksessä ollutta hieman epätäydellistä esityskopiota.

Kun Työväen Urheiluliitto (TUL) järjesti kesällä 1954 neljännet liittojuhlansa, SF valmisti juhliin liittyen vastaavanlaisen näytelmäelokuvan Veteraanin voitto ja pitkän dokumenttielokuvan Työn ja kisan kädenlyönti.

Suomen Suurkisojen yleisömenestys oli yhdeksän suurimman kaupungin teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden 1947 heikoin. Elokuvakiertuemies Asser Kantolan kertoman mukaan se oli kuitenkin maaseudun kiertue-esityksissä hyvin suosittu.

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmissa ei ole elokuvan selostustekstilistaa.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
Teoston merkintöjen mukaan elokuvassa on Tauno Pylkkäsen säveltämää tai sovittamaa musiikkia 46' 27", sekä Suurkisa-fanfaari, säv. Lauri Saikkola, 0' 50", Vårt land / Maamme, säv. Fredrik Pacius, sov. Artturi Rope, 1' 14", Siniristilippumme, säv. Yrjö Kilpinen, san. V.A. Koskenniemi, 0' 52"; lisäksi Artturi Ropen sovittamia suomalaisia sotilasmarsseja, yht. 8' 01".

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2428
Tarkastuspäivä
12.08.1947
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
1800 m
Kesto/leikattu
66 min
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Osia
4
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
mykkä, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
66 min