Kaikkien naisten monni

Flickornas egen rekryt (ruotsinkielinen nimi)
The Girl's Very Own Recruit (englanninkielinen käännösnimi)
Le Conscrit de ces dames (ranskankielinen käännösnimi)
Rekrut und Liebling der Frauen (saksankielinen käännösnimi)
...Nieminen tulee (työnimi)
Alokas Nieminen (työnimi)
Kaikkien aikojen monni (työnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko kuvauspaikkoja Kulosaaresta? Tunnistatko esiintyjiä?

Kaikkien naisten monni

Lasse Pöystin ohjaama sotilasfarssi Kaikkien naisten monni (1952) perustuu Joel Laikan romaaniin Aikamiehen aapinen. Asepalveluksensa kommellusten kautta ja toisten alokkaiden kiusaamana aloittava lukutaidoton Nieminen (Lasse Pöysti) aiheuttaa kasarmilla sekaannusta. Everstin (Paavo Jännes) käskystä häntä yritetään opettaa eri tavoin - opettamisesta intoutuvat myös paikkakunnan naiset. Pian Nieminen asettuu vääpeli Vasikaisen (Reino Valkama) kilpakosijaksi everstin keittäjättärelle Vienolle (Toini Vartiainen).

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Lasse Pöysti , alokas Nieminen
Henkilö Toini Vartiainen , Vieno
Henkilö Reino Valkama , vääpeli Vasikainen
Henkilö Rauha Rentola , Elsa Kontunen
Henkilö Toppo Elonperä , kauppias August Kontunen
Henkilö Paavo Jännes , everstiluutnantti
Henkilö Jutta Armela , Mirja, everstiluutnantin tytär
Henkilö Heikki Savolainen , alokas Nurmi
Henkilö Eino Haavisto , kapteeni Sumu
Henkilö Saara Ranin , Niemisen äiti
Henkilö Pentti Viljanen , varuskersantti
Henkilö Maija Karhi , neiti
Henkilö Eero Leväluoma , Dynamiitti-Kalle
Henkilö Kaarlo Wilska , korpraali
Henkilö Elli Ylimaa , vanhapiika
Henkilö Mauri Jaakkola , alokas
Henkilö Leo Mikander , alokas
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Paavo Hyttilä , alokas Matilainen
Henkilö Veikko Jääskeläinen , alokas Naavas
Henkilö Rauno Kuosmanen , alokas Nicander
Henkilö Veijo Pasanen , alokas
Henkilö Emma Väänänen , postineiti Siiri Tahvanainen
Tekijät
Henkilö Lasse Pöysti , Ohjaaja
Henkilö Mauno Mäkelä , tuotantojohto
Henkilö Esko Töyri , teknillinen johto
Henkilö Unto Kumpulainen , kuvaus
Henkilö Gösta Salminen , ääni
Henkilö Einar Englund , musiikki
Henkilö August Lindström , lavastus
Henkilö Väinö Tulosmaa , järjestäjä
Yhteisö Fenno-Filmi Oy , levittäjä
Yhteisö Yleisradio / Tallennepalvelu , levittäjä
Yhteisö VLMedia Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Lasse Pöysti , käsikirjoitus
Henkilö Joel Laikka , käsikirjoitus
Henkilö Nils Holm , leikkaus
Henkilö Toini Henriksson , naamiointi
Henkilö Sirkka Kaski , kampaaja
Henkilö Väinö Tulosmaa , studiopäällikkö
Henkilö Kauno Roininen , kamera-assistentti
Henkilö Karl Ehder , kamera-assistentti
Henkilö Tuomo Kattilakoski , äänitysassistentti
Henkilö Väinö Tulosmaa , järjestäjä
Henkilö Mauri Jaakkola , järjestäjän apulainen
Henkilö Holger Blommila , räjähdystehosteet
Henkilö Rainer Lehtonen , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Kari Suomalainen , piirrokset
Henkilö Lasse Pöysti , muusikko  (laulu)
Henkilö Heikki Savolainen , muusikko  (laulu)
Henkilö Toini Vartiainen , muusikko  (laulu)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
9 442 125 mk
Julkaistu
1952
Alkuperäisteos
Joel Laikka: Aikamiehen aapinen. Turku: Aura, 1945. (romaani)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
04.07.1952
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Rex, Tuulensuu
Tampere: Hällä, Kino
Turku: Olympia
Filmikopioiden määrä
6
Muut näytökset
  • 19.07.1952 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 31.07.1952 Oulu: Bio Kiistola ensi-iltakierros
  • 03.08.1952 Lahti: Kinema ensi-iltakierros
  • 05.09.1952 Jyväskylä: Elohuvi ensi-iltakierros
  • 14.09.1952 Kuopio: Palatsi; Pori: Sampo ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 07.09.1963 MTV1 Katsojia: 710 000
  • 04.01.1976 MTV1 Katsojia: 2 220 000
  • 22.07.1989 TV1 Katsojia: 325 000
  • 09.06.1996 TV2
  • 13.02.2002 YLE TV1
  • 22.10.2005 YLE TV2
  • 11.07.2006 YLE TV2
  • 17.11.2007 YLE TV2
  • 03.02.2010 YLE TV2
  • 22.08.2012 YLE TV1
  • 08.07.2013 YLE TV1
  • 29.07.2015 YLE TV1
  • 17.11.2017 Yle TV1
  • 20.04.2020 Yle TV1
  • 25.08.2021 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Santahamina, Kulosaari

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Studiot
Helsinki: Kulosaaren studiot / Fennada-Filmi Oy

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Kuvausaika
27.2. - kesäkuu 1952
Sisältöseloste
Alokas Nieminen saapuu asepalvelukseen kaksi päivää myöhässä äitinsä saattamana. Mies ei osaa lukea eikä kirjoittaa, mutta yrittää noudattaa käskyjä kirjaimellisesti, mikä herättää hämminkiä. Niemisen lukutaidottomuus paljastuu everstille, joka antaa miehen opettamisen komppanian päällikön, kapteeni Sumun tehtäväksi. Tämä siirtää velvollisuuden vääpeli Vasikaiselle, joka puolestaan siirtää sen komppanian muille alokkaille. Vääpeli kosiskelee Vienoa, everstin keittäjätärtä, johon myös Nieminen ihastuu ja menestyy esimiestään paremmin.

Nieminen sählää koulutuksessa, muut alokkaat tekevät hänelle kiusaa Nurmen johdolla. Nieminen on mustasukkainen vääpelille, mutta herättää myös Vienon mustasukkaisuuden hurmaantuessaan everstin tyttäreen Mirjaan. Paikkakunnan naisväki ottaa tehtäväkseen opettaa Nieminen lukemaan: kukin vuorollaan kutsuu Niemisen luokseen. Kauppias Kontunen yllättää hänet ja rouvansa intiimissä tilanteessa, jolloin rouva selittää Niemisen tulleen korjaamaan radiota: Nieminen ryhtyy työhön ja hajottaa radion. Kun Nieminen tulee tapaamaan Vienoa, tyttö lähtee mielenosoituksellisesti ulos vääpelin kanssa. Kontunen yllättää jälleen rouvansa ja Niemisen: tällä kertaa hän vetää pistoolin esiin ja ryhtyy ampumaan. Takaa-ajon ja tappelun jälkeen Kontunen putoaa hiilikellariin, jossa Nurmi ja Dynamiitti-Kalle suunnittelevat rykmentin kassan ryöstöä ja vangitsevat Kontusen säkkiin.

Vieno ja Nieminen tekevät sovinnon. Nieminen myöhästyy iltalomalta ja kiukustunut vääpeli määrää hänet tervaamaan komppanian sukset seuraavan päivän harjoitusta varten. Nieminen käyttää kuitenkin työhön saapasrasvaa ja koko osasto joutuu sekasortoon, kun Nieminen vielä sotkeutuu kelkkaan sidottuun konekivääriin, jolla hän räiskii ympäriinsä.

Mirjalta Nieminen saa käskyn hakea tarkastukselle saapuva kenraali asemalta. Matkalla Nieminen poikkeaa postissa ja saa tietää voittaneensa miljoonan veikkauksessa. Hän pyörtyy ymmärtäessään uutisen ja unohtaa kenraalin, joka hänen palatessaan on jo ilmestynyt kasarmille. Nieminen kätkee rahat patjansa alle ja unelmoi hevosen ostosta, kun vääpeli saapuu ja toimittaa alokkaiden avulla nukkuvan Niemisen putkaan. Vahingossa Nieminen tainnuttaa vartijansa ja pääsee vapaaksi, mutta joutuu pian takaa-ajetuksi: Nurmi ja Dynamiitti-Kalle ovat tällä välin ryöstäneet kassakaapin ja epäilykset kohdistuvat Niemiseen, jonka patjan alta löytyy hänen veikkausvoittonsa. Nieminen pakenee kellariin ja osuu ryöstäjien saaliinjaolle. Kapteeni Sumu ehtii avuksi ja aseella uhaten pidättää roistot. Myös yhä vankina oleva Kontunen vapautetaan.

Eversti rohkaisee Sumua kosimaan Mirjaa. Vieno ja halkolaatikossa piileskelevä Nieminen härnäävät vääpeliä, joka edelleen metsästää Niemistä. Nieminen on oppinut lukemaan Vienon "luonnonmenetelmällä" ja osaa vastata myöntävästi Vienon lappuun: "Kosi jo!" He halaavat ja suutelevat; hämmennyksissään Nieminen tulee sormeilleeksi käsikranaattia ja heittäneeksi sen ikkunasta, jonka ulkopuolella vartioiva vääpeli saa kokea seuraukset. "Tätä se ei kestänyt, vääpeli. Nyt se räjähti kerrassaan", sanoo Nieminen.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"Fennadan sotilasfarssia kuvaa mielestäni koko lailla sattuvasti se nimi, joka tällä kertaa on perinteellisellä everstin kotiapulaisella: Vieno." Näin luonnehti E. T-la (Eugen Terttula, Suomen Sosialidemokraatti 6.7.1952) ja perusteli: "Mauttomuudet ja karkeudet on vältetty, mitä kai on pidettävä ansiona sotilasfarssissakin". E. T-la tunnusti, että "Lasse Pöystistä saamme ilmeisesti filmiohjaajan", mutta esitti myös varauksensa: "Hänen toisessa ohjaustyössään on onnistuneita pikku keksintöjä, jotka oikeuttavat tähän olettamukseen. Mutta myös monia moitteita voi esittää. Pahimpana vikana pitäisin sitä, että aikamitta ei ole farssin aikamitta. Useat kohtaukset ovat turhan venytettyjä. Näyttelemistapa on turhan haikailevaa, ei vähiten pääosaa esittävän ohjaajan kohdalla, joka toisinaan aivan 'unohtuu' kohtauksiinsa. Tarinaan aika väkinäisesti liittyvä rikosjuoni on käänteiltään lapsellinen ja turhaa painolastia [- -]".

"Lasse Pöystis regi har utvecklats betydligt sedan han gjorde Och Helena spelar", kiitti J. A. E. (Jerker A. Eriksson, Nya Pressen 9.7.1952). "Bilderna har balans och säkerhet, storyn föres fram smidigt och mjukt, sekvenserna är avrundade samt slutföresedda. För övrigt är filmen en soldatfars utan spår av förnyelse men ej heller någon piratprodukt. Tvärtom är den utan plumpa och osmakliga inslag och den korpulenta skrikhumorn är till all lycka borta. En något ansträngd situationskomik stör."

Niin ikään G. B-s (Greta Brotherus, Hufvudstadsbladet 6.7.1952) näki Pöystin kehittyneen sitten esikoisohjauksen ja suhtautui myönteisesti myös elokuvan kokonaisuuteen: "Stora, breda skrattlystna massor ropar på folklig underhållning. Militärfarsen har hos dem alltid stått högt i kurs, men alla gånger har den inte varit så gemytlig och oplump som Flickornas egen rekryt." Lasse Pöystistä G. B-s kirjoitti: "Hans humor och humör kommer roligt till sin rätt. Själv är han idealisk i huvudrollen, en rekryt som ständigt gör tvärtom, dum, snäll och framgångsrik med stor charm."

Ankaran kannan otti O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 14.7.1952), joka valitettuaan suomalaisen elokuvan yleistä tasonlaskua juuri sen jälkeen, kun se oli saanut verohelpotuksia, puuttui lyhyesti Fennadan uutuuteen: "Sillä on toki se hyvä puoli, että nimi sanoo tyhjentävästi kaiken: se on sotilasfarssi, jollaisia meillä tehdään yhä edelleen vanhan, loppuunkulutetun aiheen pohjalla. Tässäkään filmissä ei todella ole mitään uutta ja omintakeista, kaikki on jauhettu jo monta kertaa aikaisemmin. Lasse Pöysti [- -] elävöittää pieniä välähdyksiä kekseliäästi, mutta kokonaisuus on hajonnut hänen käsissään."

Samasta näkökulmasta elokuvaa lähestyi Martti Savo (Modest Savtschenko, Työkansan Sanomat 6.7.1952): "Kaikkien naisten monni kuuluu niihin sotilasfarssien joukkoon, joita syystä tai toisesta kotimainen elokuva katsoo välttämättömäksi valmistaa ainakin yhden vuodessa. [- -] Kaikki kunnia pienoisesta onnistumisesta lankeaa kuitenkin vain filmin varsinaisten tekijöiden - raatajien tiliin. Tuottamoa [- -] ei tästä elokuvasta voida onnitella. Myös 'välttämättömien kassafilmien' tuottamisessa pitäisi olla hieman kunnianhimoa."

Erityismainintoja keräsi Einar Englundin musiikki, joka "tuntuvasti lisäsi filmin tehoa" (Valma Kivitie, Elokuva-Aitta 14/1952), ja joka "on kokonaisuuden paras ja jopa hauskuttavinkin aines" (P. Ta-vi eli Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 9.7.1952). "Einar Englundin musiikki on parasta elokuvassa", ajatteli myös E. T-la. "Hän on filmisäveltäjiemme ehdoton ykkönen tällä hetkellä."

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Taustaa
Kaikkien naisten monni oli Fennada-Filmin kuudes elokuva ja yhtiön ensimmäinen sotilasfarssi. Tätä perinnettä yhtiö jatkoi vuoteen 1958 saakka valmistamalla joka kesä lajityypin uuden tuotteen.

Käsikirjoitus ja ohjaus ovat Lasse Pöystin, joka myös näytteli elokuvan nimiosan. Kaikkien naisten monni jäi ainoaksi Pöystin ohjaamaksi sotilasfarssiksi, vaikka hän esiintyikin muiden ohjaajien, lähinnä Aarne Tarkaksen, saman lajin elokuvissa vuoteen 1958 saakka.

Kaikkien naisten monni perustuu Joel Laikan romaaniin Aikamiehen aapinen (1945), jonka innoituksena vaikutti vanha sotaväkiperinne: alokkaille, jotka eivät osanneet lukea, opetettiin taito "aikamiehen aapisen" avulla: rohkeilla piirroksilla naisista ja niihin liittyvillä lyhyillä lauseilla, joiden kaikki sanat alkoivat samalla kirjaimella. Laikan romaanissa tästä perinteestä kertovat lukujen otsikot, jotka alkavat A:sta ja päättyvät V:hen ja joita täydentävät Henrik Tikkasen piirtämät vinjetit. Elokuvassa nähdään vain H- ja V-kirjaimiin liittyvät piirrokset, jotka ovat taiteilija Kari Suomalaisen käsialaa.

Pöysti käsitteli romaanin aineksia vapaasti. Yhteistä on lähinnä perusasetelma, lukutaidoton alokas Nieminen, jolle varuskuntapaikkakunnan naiset kilvan opettavat aakkosia kahvikestityksen lomassa. Romaanin luutnantti Sumu muuttui elokuvassa kapteeniksi, vääpeli Virrannielu vääpeli Vasikaiseksi ja alokas Nurmen luonnekuva kielteiseksi. Juoneen lisättiin mm. Niemisen veikkausvoitto ja Dynamiitti-Kallen hahmo, samalla kun koko tarina siirrettiin talvella tapahtuvaksi. Monistetun käsikirjoituksen sivuja korvattiin ennen kuvausvaihetta uusilla sivuilla, kokonaisia jaksoja jätettiin kuvattaessa tai leikkausvaiheessa pois. Osin näistäkin syistä juonenkehittelyssä on epäloogisuuksia ja aukkoja.

Tarinaan on siroteltu suomalaisen sotilasfarssin perinteisiä kliseitä. Mukana on myös vitsi uppiniskaiseksi epäillystä alokas Niskasesta, mikä toistuu elokuvassa Pekka ja Pätkä ketjukolarissa (1957).

Kaikkien naisten monni oli Unto Kumpulaisen ensimmäinen pitkän elokuvan kuvaustyö. Everstin tyttären roolissa esiintyy ainoassa valkokangastehtävässään ja nimellä Jutta Armela myöhempi kansanedustaja Jutta Zilliacus. Taiteilijanimen ilmeisenä alkulähteenä on ollut hänen toinen etunimensä Armelle.

Kaarlo Wilskan sukunimi on elokuvan alkuteksteissä muodossa Vilska.

Baltimorelainen elokuvateatterien omistaja Mr. Louis E. Schecter näki Kaikkien naisten monnin Helsingissä olympialaisten aikaan ja ihastui näkemäänsä niin, että oli valmis ostamaan sen levitykseensä Yhdysvalloissa. Kinolehden mukaan hän ilmoitti mainostavansa sitä elokuvana, jolle "69 kansakuntaa nauroi olympialaisten aikaan". Elokuvan ulkomaanlevityksestä ei kuitenkaan ole tietoa; kansakuntia kisoihin otti osaa 71.

Kaikkien naisten monnin yleisömenestys oli vuoden 1952 keskitasoa tuntuvasti parempi.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Musiikki
1. "- - niin väärin, niin väärin, niin väärin se ois - -"
Säv. Einar Englund, san. tunnistamaton
Es. Jutta Zilliacus, laulu ja piano, sekä Eino Haavisto, laulu (playback, tunnistamaton laulajatar ja laulaja, pianosäestys), kahteen kertaan, yht. 0' 55".


2. Mä oksalla ylimmällä
Säv. Gabriel Linsen, sov. Einar Englund
Kellopeli ja soitinyhtye (off), 0' 30".


3. "Vääpelillä kaulaa kun ois sentti taikka kaksi - -"
Säv. Einar Englund, san. tunnistamaton
Es. Lasse Pöysti ja Heikki Savolainen, laulu (playback, orkesterisäestys), 1' 15".


4. "Autolla oli vieminen kouluihin rovastin poikaa - -"
Säv. Einar Englund, san. tunnistamaton
Es. Toini Vartiainen, laulu (playback, soitinyhtyeen säestys), 1' 15".

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
4075
Tarkastuspäivä
26.06.1952
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2200 m
Kesto/leikattu
80 min
Veroluokka
15 %
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Tarkastusnumero
T-04075
Tarkastuspäivä
23.10.1990
Formaatti
video
Pituus/leikattu
2200 m
Kesto/leikattu
77'11"
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Tarkastuttaja
Yleisradio / Tallennepalvelu
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Evan Englund
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
80 min