Särkelä itte

Särkelä Himself (englanninkielinen käännösnimi)
Särkelä, lui-même (ranskankielinen käännösnimi)
Särkelä höchstpersönlich (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko ainakin Orimattilassa, Nurmijärvellä, Tuusulassa ja pääkaupunkiseudulla kuvatun elokuvan kuvauspaikkoja ja esiintyjiä?

Särkelä itte

Orvo Saarikiven ohjaama Särkelä itte (1947) perustuu Ilmari Turjan samannimiseen näytelmään. Itsetietoinen johtaja Julius Särkelä (Uuno Laakso) pitää konttorissaan ja kotonaan kovaa kuria, jonka saavat kokea niin tytär Saara (Hillevi Lagerstam) ja häntä kosiskeleva Martti Fallsten (Ekke Hämäläinen) kuin saataviaan peräävä isäntä Heroja (Aku Korhonen) ja jopa patruuna Fallstenin (Artturi Laakso) kissakin. Tohtori Kosonen (Arvo Lehesmaa) liennyttää topakan johtajan pitämään juhlissa puheen, joka mullistaa lopulta Särkelän aatemaailman.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Uuno Laakso , Julius Särkelä
Henkilö Aku Korhonen , Heroja
Henkilö Hillevi Lagerstam , Saara Särkelä
Henkilö Aino Lohikoski , Emmi Särkelä
Henkilö Siiri Angerkoski , Fiina
Henkilö Kyllikki Väre , Margit Grankvist
Henkilö Arvo Lehesmaa , tohtori Antti Kosonen
Henkilö Jalmari Rinne , maaherra, "Jallu"
Henkilö Artturi Laakso , Th. Fallsten
Henkilö Ekke Hämäläinen , Martti Fallsten
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Alpo Vammelvuo , Th. Fallsten 50 vuotta sitten
Henkilö Ida Salmi , Auroora Särkelä
Henkilö Hannes Arokari , Julius Särkelä nuorena
Henkilö Edvin Kajanne , flyygelinhakija
Henkilö Unto Huhtimo , torvisoittokunnan jäsen
Henkilö Pertti Järvinen , torvisoittokunnan jäsen
Henkilö Arvo Laaksonen , torvisoittokunnan jäsen
Henkilö Rauno Oksanen , torvisoittokunnan jäsen
Henkilö Teuvo Pietilä , torvisoittokunnan jäsen
Henkilö Heikki Punkkinen , torvisoittokunnan jäsen
Henkilö Ivar Rikström , torvisoittokunnan jäsen
Henkilö Heikki Salli , torvisoittokunnan jäsen
Henkilö Matti Salli , torvisoittokunnan jäsen
Henkilö Toivo Vilander , torvisoittokunnan jäsen
Henkilö Aino Angerkoski , dueton laulaja
Henkilö Toivo Lehmus , dueton laulaja
Muut esiintyjät
Perhe kaupan edustalla: Toini, Raimo, Seppo ja Vilho Blom Autonkuljettaja: herra Sainio (Lähde: SKF 3) , muutesiintyjät
Tekijät
Henkilö Orvo Saarikivi , Ohjaaja
Henkilö Felix Forsman , kuvaus
Henkilö Sulo Tammilehto , kuvaus
Henkilö Yrjö Saari , ääni
Henkilö Heikki Aaltoila , musiikki
Henkilö Ville Salminen , lavastus
Henkilö Aarre Koivisto , lavastus
Yhteisö Suomen Filmiteollisuus SF Oy , levittäjä
Yhteisö Yleisradio / Tallennepalvelu , levittäjä
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Yhteisö VLMedia Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö T. J. Särkkä , tuottaja
Henkilö Toivo Särkkä , käsikirjoitus
Henkilö Orvo Saarikivi , käsikirjoitus
Henkilö Armas Vallasvuo , leikkaus
Henkilö Orvo Saarikivi , leikkaus
Henkilö Olavi Suominen , naamiointi
Henkilö Senja Soitso , naamiointi
Henkilö Alf Salin , studiopäällikkö
Henkilö Anna-Liisa Riihimäki , kuvaussihteeri
Henkilö Aira Samulin , kuvaussihteeri
Henkilö Teppo Riihimäki , kamera-apulainen
Henkilö Bertil Holmström , järjestäjä
Henkilö Mauri Jalava , järjestäjä
Henkilö Tuulikki Uskali , kampaaja
Henkilö Siviä Friskberg , kampaaja
Henkilö Eka Karppanen , alkutekstit
Yhteisö Valokuvaamo Tenhovaara , valokuvat
Henkilö Ivar Rikström , orkesterin johto, muusikko  (pasuuna / Rikströmin Torviyhtye)
Henkilö Unto Huhtimo , muusikko  (B1-kornetti / Rikströmin Torviyhtye)
Henkilö Heikki Punkkinen , muusikko  (B2-kornetti / Rikströmin Torviyhtye)
Henkilö Rauno Oksanen , muusikko  (S-kornetti / Rikströmin Torviyhtye)
Henkilö Heikki Salli , muusikko  (baritonisaksofoni / Rikströmin Torviyhtye)
Henkilö Matti Salli , muusikko  (tenorisaksofoni / Rikströmin Torviyhtye)
Henkilö Teuvo Pietilä , muusikko  (bassosaksofoni / Rikströmin Torviyhtye)
Henkilö Pertti Järvinen , muusikko  (alttosaksofoni / Rikströmin Torviyhtye)
Henkilö Toivo Vilander , muusikko  (alttosaksofoni / Rikströmin Torviyhtye)
Henkilö Arvo Laaksonen , muusikko  (rummut / Rikströmin Torviyhtye)
Henkilö Aino Angerkoski , muusikko  (laulu)
Henkilö Toivo Lehmus , muusikko  (laulu)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1947
Alkuperäisteos
Ilmari Turja: Särkelä itte. Porvoo: WSOY, 1944. (näytelmä, kantaesitys: Suomen Kansallisteatteri 19.5.1944)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
31.10.1947
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Astor, Kaleva, Rex, Ritz
Tampere: Hällä
Filmikopioiden määrä
8
Muut näytökset
  • 01.11.1947 Kuopio: Puijo ensi-iltakierros
  • 02.11.1947 Pori: Sampo ensi-iltakierros
  • 30.11.1947 Lahti: Ilves ensi-iltakierros
  • 12.12.1947 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 31.12.1947 Jyväskylä: Elohuvi ensi-iltakierros
  • 23.01.1948 Turku: Pallas ensi-iltakierros
  • 08.02.1948 Oulu: Kuohu, Tähti ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 05.01.1958 STV
  • 17.08.1958 STV
  • 30.04.1961 STV Katsojia: 360 000
  • 21.08.1964 TES Katsojia: 340 000
  • 06.11.1971 MTV2 Katsojia: 690 000
  • 11.12.1973 TV1 Katsojia: 1 070 000
  • 06.12.1986 TV2
  • 18.06.1993 TV2 Katsojia: 560 000
  • 10.01.1998 YLE TV2
  • 31.12.2001 YLE TV2
  • 24.12.2004 YLE TV1
  • 29.11.2006 YLE TV1
  • 15.07.2009 YLE TV2
  • 29.07.2011 YLE TV1
  • 19.10.2012 YLE TV1
  • 08.05.2014 YLE TV1
  • 13.07.2016 Yle TV1
  • 06.08.2018 Yle TV1
  • 27.11.2019 Yle TV1
  • 15.04.2021 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Orimattila: Kirkonkylä: Tönnönkoski Porvoonjoessa ja Tönnön silta (uusi silta), Orimattilan Villatehdas (Rautatiili Oy:n konttori ja tehdas), Orimattilan Villatehtaan isännöitsijän asuintalo (Julius Särkelän kotitalo), Aallon talo Tullinmäellä (kissajahti), Palojoen silta (sillan vihkiäisjuhla), Meriluodon kauppa (Fiinan kauppamatka)

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Studiot
Helsinki: SF-hallit

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Heinäkuu - syksy 1947
Sisältöseloste
Lounaissuomalainen tehdasyhdyskunta 1930-luvulla. Rautatiili Oy:n johtaja Julius Särkelä kokee olevansa oman onnensa seppä: hän on raivannut omin käsin tiensä yhteisön mahtimieheksi ja pitää kovaa komentoa konttorissaan ja kotonaan, samalla kun hän tuntee kateutta ja alemmuutta paikkakunnan toista silmäntekevää, patruuna Fallstenia kohtaan, eikä siedä silmissään edes Fallstenin kissaa. Fallstenin poika Martti kosiskelee Särkelän tytärtä Saaraa, joka ei uskalla kertoa isälleen seurustelustaan eikä kaavailemastaan Turun-matkasta.

Vanha maalaisisäntä Heroja saapuu Rautatiilen konttoriin perimään 1800 markan laskua tehtaalle myymistään puista. Kun hän ei pääse Särkelän puheille, hän Fiina-palvelijattaren estelyistä huolimatta tunkeutuu Särkelän taloon ja asettuu saliin odottamaan isäntää, joka saavuttuaan ryhtyy jahtaamaan Fallstenin kissaa haulikolla; ainut saalis on Herojan rikkiammuttu piimäpänikka. Martti tulee tapaamaan Särkelää pyytääkseen lainaksi talon flyygeliä juhlaan, joka järjestetään uuden sillan vihkiäisten kunniaksi. Särkelä torjuu pyynnön jyrkästi, ja suunnitelmiensa edistämiseksi Martti turvautuu tohtori Kososeen, joka on hyvissä väleissä Särkelän kanssa ja joka on sulkenut vastaanottonsa jokaviikkoisen kalastuspäivänsä vuoksi.

Tohtori saapuu Särkelään ja ryhtyy heti tukemaan Saaran juuri isälleen esittämää aikomusta lähteä kahden viikon liikuntakursseille Turkuun. "Maa ja matkustaminen kehittävät", tohtori vakuuttaa, mutta Särkelä vaatii tyttäreltään ehdotonta kuuliaisuutta, ja torjuu ajatuksenkin mahdollisesta sulhasesta. Rouva kutsuu tohtorin ruokapöytään, samalla kun Heroja ilmestyy jälleen saliin, purkaa koristaan eväät ja ryhtyy aterioimaan huolimatta rouvan ehdotuksesta siirtyä keittiöön. Särkelä tarjoaa Herojalle maitoa anteeksipyyntönä vahingonlaukauksestaan ja kuuntelee mielikseen miehen filosofointia, mutta asia ei etene, koska Särkelä selittää piirimiehen merkinnän puuttuvan myydyistä puista.

"Julkisuuden tautia Särkelä potee", Heroja sanoo, kun Särkelä on muistellut Fallstenin ja oman uransa alkuvaiheita, jotka nähdään takaumina. Vuokra-auto tuo pihaan naisen, jota Särkelän pojan Sulon kirjeen perusteella luullaan tämän morsiameksi, mutta joka osoittautuu talosta erehtyneeksi tohtorin uudeksi keittäjättäreksi. Fallstenit ja tohtori turvautuvat uuteen juoneen liennyttääkseen suhteita Särkelään: Fallsten saapuu itse tapaamaan Särkelää ja kurkkuköhään vedoten pyytää tätä pitämään puolestaan sillan avajaisten juhlapuheen. Imarreltuna Särkelä lupautuu ja ryhtyy heti harjoittelemaan puhettaan tohtorin sanelun pohjalta. Suopeasti Särkelä suhtautuu nyt myös siihen, että flyygeli lainataan juhlaan.

Ennen esiintymistään Särkelä on hermostunut ja unohtaa valmiiksi kirjoitetun puheen päällystakkiinsa taskuun. Hän joutuu puhumaan ilman papereita, mutta alkukangertelun jälkeen vapautuu ja viljellen sekä tohtorilta että Herojalta kuulemiaan viisauksia pitää rehevän kansanomaisen puheen, joka on yleisölle kuten myös paikalle saapuneelle maaherralle mieleen. Maaherra katkaisee avajaisnauhan yleisön hurratessa ja juhla jatkuu runonlausunnan, laulun, pianonsoiton ja teatteriesityksen merkeissä.

Maaherra ja Fallsten, Saara ja Martti, tohtori ja Heroja auttavat Särkelää tuomaan flyygelin takaisin juhlapaikalta. Hilpeä seurue jatkaa juhlintaa Särkelässä. Heroja kuitenkin kieltäytyy ryypystä, kaivaa esiin eväänsä ja syötyään käy penkille makuulle. Maaherra heittää tittelit pois Särkelän kanssa ja jää taloon yöksi.

Aamulla Särkelä herää sohvaltaan vasta kymmeneltä ja on kiukkuinen siitä mitä muistaa edellisestä illasta. Hän kieltää tavaransa jo pakannutta Saaraa matkustamasta, moittii flyygelin kuntoa ja epäilee koko pitäjän nauravan hänen puheelleen. Särkelän mieli muuttuu, kun sanomalehdessä on hyvin myönteinen selostus hänen puheestaan valokuvan kera ja kun myös maaherra kiittelee hänen puhettaan. Särkelä tarjoaa maaherralle ja seuraan liittyneelle tohtorille ryypyt eikä enää vastusta Saaran matkaa tytön vedotessa isän puheeseen. Särkelä hyväksyy nyt myös Martin kiittäen vävykseen ja toivottaa hyvää matkaa samalla junalla Turkuun lähteville Saaralle ja maaherralle.

Ulkona odottaa Heroja laskunsa kanssa eikä Särkelä enää kaipaa piirimiestä, vaan kuittaa maksumääräyksen. Heroja lähtee tohtorin vastaanotolle, jonne turhaan oli yrittänyt edellisenä päivänä; tohtori ei hyväksy Herojan tarjoamaa sadan markan ennakkoa, joka Herojan mukaan kuulemma tarvitaan, jotta tohtoria saisi edes puhutella. Särkelä puolestaan tilaa puhelun juhlapukuvaatturille ja asettuu sohvalleen tyytyväisyyttä säteillen.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Arvostelijoilla oli Turjan näytelmä vielä tuoreessa muistissa ja vertailu koitui elokuvasovitukselle epäedulliseksi. "SF:n Särkelä itte ei ollenkaan ole Turjan Särkelä", aloitti P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 3.11.1947). "Valitettavasti. Se todettakoon suoraan ja selvitykseksi heti. Sillä Suomen kansalle jo vallan rakkaaksi käynyt näytelmä olisi toki sietänyt muuntaa filmiksi arvonsa mukaisella tavalla ja ennen kaikkea niin, että Särkelän keskeinen hahmo olisi saanut sekä tilaa että tilaisuutta osoittaa filmin runsain keinoin luontonsa, minänsä mittaa ja kehitystä. Nyt tuntui miltei siltä kuin olisi koko ja menestys jätetty yksinomaan Turjan mehevien repliikkien varaan eikä vaivauduttu itse filmistä tekemään paljon mitään."

Yleisesti elokuva koettiin "teatterimaisena", jopa "kuvitettuna kuunnelmana" (H. Lwg, Harry Lewing, Vapaa Sana 3.11.1947), ja I. U.:n (Irina Uvalmo, Työkansan Sanomat 4.11.1947) mielestä "Särkelä itte on malliesimerkki siitä, kuinka ei pidä tehdä filmiä. Tämä useille tuttu näytelmä on elokuvassa vain pelkkää teatteria." "Resultatet är beklämmande", tuomitsi G. B-s (Greta Brotherus, Nya Pressen 3.11.1947). "Vi får oss till livs andlösa monologer eller tröttsamma dialoger inför en orörlig och fantasilös kamera i olidligt fadd regi." Yhtä tyly oli H.K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 3.11.1947): "Någonting tråkigare och klumpigare än Särkelä själv - Särkelä itte får man söka efter med ljus och lykta. Det var som man plötsligt skulle ha gjort ett skutt tillbaka i tiden till ljudfilmens barndom."

"Jos Orvo Saarikivi olisi ohjannut Turjan kappaleen jossain teatterissa", pohti Ra. H. (Raoul af Hällström, Uusi Suomi 2.11.1947), "olisi luultavasti voinut sanoa, että tämä oli hyvä ohjaus. Mutta filmiohjauksena hänen työtään ei voi kehua. Hänen olisi pitänyt ottaa koko Särkelä-jutun ympäristö mukaan, käydä kameroineen vierailemassa pitkin pohjalaista yhdyskuntaa, sovittaa vuoropuhelu milloin yhteen filmillisesti kiintoisaan ja ilmeikkäiseen paikkaan, milloin toiseen."

Ilta-Sanomien J-a N-nen (Juha Nevalainen, 1.11.1947) piti vaikutelmaa ohjauksesta "varsin kirjavana" ja jatkoi: "Joskin toisaalta havaitsee eräissä yksityiskohdissa - varsinkin muutamissa metreissä Särkelän suuren puheen aikana - välähdyksittäin oikein tyydyttävästi tykyttävää filmillistä hermoa, niin kokonaisuudesta jää kipeästi kaipaamaan suurempaa vapautuneisuutta teatterimaisuuden kahleista. Rennompi, liikkuvampi ja eloisampi ote olisi johtanut verrattomasti nautittavampaan tulokseen, niin näytelmän filmatisoinnista kuin onkin kysymys."

Aamulehden O. V-jä (Olavi Veistäjä, 2.11.1947) tavoitteli myönteistä näkökulmaa: "Elokuva paljasti toisaalta näytelmän heikkouden: sen draamallisen toiminnan puutteen - kaikkihan perustuu mehevään ja todella huvittavaan vuoropuheluun, joka ei filmissä tehonnut aivan samalla tavalla kuin näyttämöllä, mutta toisaalta taas elokuva, vaikka seurasikin yksityiskohdittain näytelmää, käytti onnistuneesti hyväkseen liikkuma-alaansa laajentaen sivuepisodien osuutta. Vuorosanat oli säilytetty samanlaisina ja lisäykset liittyivät hyvin näytelmän henkeen."

Äänityksen koettiin "jättävän paljon toivomisen varaa" (O. V-jä), mutta näyttelijöille irtosi myös kiitosta: "Särkelänä Uuno Laakso luo omintakeisen ja hauskan huumorin rikastuttaman luonnekuvan, josta todella kasvaa elävä ihminen", kirjoitti Ra. H. "Aku Korhosen Heroja eväskoreineen on astunut teatterilavalta suoraan kameran eteen mainion hauskana maalaisukkona, jonka naseva puhe osuu naulan kantaan."

"Nimiosa olisi tietysti ilman muuta kuulunut edesmenneelle Yrjö Tuomiselle, loistavimmalle Särkelällemme, mutta hyvin Uuno Laaksokin tämän kiitollisen osan näytteli", vertaili O. V-jä. "Hän oli henkisesti tuntuvasti Tuomista kevyempi, koleerisempi, tuoksahtelevampi ja liikkuvampi, enemmän oikeastaan karjalainen kuin pohjalainen Särkelä. Hän näyttelee enemmän kuin Tuominen, joka eli ja sulautui samaksi roolin kanssa, mutta ytimekäs ja riemullinen on Laaksokin, vallan verraton koko olemukseltaan saaden nasevasti esiin Särkelän luonteenpiirteet ja elävöittäen niitä herkullisin pikku detaljein kautta linjan."

"Mainettaan parempi", otsikoi Kari Uusitalo (Hyvinkään Sanomat 6.12.1986) itsenäisyyspäivän 1986 tv-esityksen arvionsa. "Nyt kohta 40 vuotta harteillaan ei Särkelä itte vaikuta enää kovinkaan huonolta elokuvalta moniin muihin aikalaisiinsa verrattuna." "Kuitenkin Särkelä itte on filmattua teatteria sanan myönteisessä merkityksessä", korosti puolestaan Pekka Huolman (Keskisuomalainen 6.12.1986). "Se on luontevasti ja maneerittomasti näyteltyä kansankomediaa, joka toimii täysin tyydyttävästi omissa puitteissaan."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Elokuva Särkelä itte (1947) perustuu Ilmari Turjan samannimiseen huvinäytelmään, jonka kantaesitys oli Suomen Kansallisteatterissa 19.5.1944. Turja kertoo kirjoittaneensa näytelmän tilauksesta - jatkosodan kestettyä jo kolmatta vuotta teatterin johto toivoi kappaletta, josta sodan ankeus olisi mahdollisimman kaukana. Oman Eskon puumerkkinsä Turja on kuitenkin näytelmään sijoittanut: eräässä Särkelän repliikissä mainitaan ohimennen "Kiinan - Jaappanin sota".

Näytelmässä on neljä näytöstä, joista ensimmäinen, toinen ja neljäs tapahtuvat Särkelän olohuoneessa, kolmas maalaisjuhlatalon näyttämöllä. Elokuvasovituksessa tapahtumia on lavennettu ulos luontoon (sillan vihkiäistilaisuus) sekä mm. Särkelän tehtaan konttoritiloihin. Mukana on myös kaksi takautumajaksoa Fallstenin, Särkelän ja Herojan elämästä 50 vuotta aikaisemmin. Kaikki näytelmän henkilöhahmot ovat mukana elokuvassa, johon on lisätty sillan vihkiäistilaisuuden ja sitä seuraavan iltaman yleisön lisäksi vain pieniä sivuosia.

Lehti, jota Särkelä elokuvassa lukee, on Salon Seudun Sanomat. Elokuvan lopussa mainittu puhelinnumero 61 186 oli itse asiassa SF:n pääkonttorin keskusnumero.

Kansallisteatterissa Särkelää esitti Yrjö Tuominen, joka kuoli lokakuussa 1946; elokuvaroolin sai Uuno Laakso. Aku Korhonen nähtiin Herojana ja Kyllikki Väre Margit Grankvistinä jo Kansallisteatterissa. Emmi Särkelää esitti teatterissa Tyyne Haarla, Saara Särkelää Ansa Ikonen, Fiinaa Senja Lehti, kunnanlääkäriä Vilho Siivola, maaherraa Jorma Nortimo, vanhaa Fallstenia Rafael Pihlaja ja Martti Fallstenia Oke Tuuri. Näytelmän kantaesityksen ohjasi Wilho Ilmari.

Alkutekstit ilmoittavat käsikirjoittajaksi Ilmari Turjan itsensä, mutta tosiasiassa tekijöinä ovat olleet Toivo Särkkä ja ohjaaja Saarikivi. Saarikiven ohjaajakäsikirjoituksen välissä on neljä sivua koneella kirjoitettuja "Turjan huomautuksia Särkelän filmikäsikirjoitukseen", jotka on osittain otettu huomioon. Kirjailija totesi julkisesti jälkeenpäin, että hyvästä aiheesta oli syntynyt huono elokuva.

Elokuva oli Saarikiven kahdestoista Suomen Filmiteollisuudelle ja jäi myös hänen viimeisekseen tälle yhtiölle. Omien sanojensa mukaan hän kyllästyi kuuntelemaan puhetta rahasta aina kun olisi pitänyt puhua taiteesta ja siirtyi Suomi-Filmiin "myymään tilaustöitä metreittäin kiinteään hintaan". Suomi-Filmissä Saarikivi ohjasi vielä yhden pitkän elokuvan, Hormoonit valloillaan (1948).

Elokuva sai Helsingin ensi-iltansa yhtaikaa neljässä teatterissa. Yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan laskien Helsingissä vuoden keskiarvoa parempi, mutta jäi maakuntakaupungeissa tuntuvasti sen alle. Särkelä itte oli ensimmäinen SF-elokuva, jota Helsingissä esitettiin Suomi-Filmin ensi-iltateattereissa. Alkukuvana nähtiin Särkän ohjaama koira-aiheinen Uskolliset ruskeat silmät, joka palkittiin vuoden lyhytelokuva-Jussilla.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. Gute Nacht / Hyvästi
Säv. A.E. Marschner, san. trad.
Es. mieskvintetti, laulu, ja pianisti (playback), 0' 40".


2. Marssi
Säv. trad.
Es. Rikströmin Torviyhtye, joht. Ivar Rikström (playback), 0' 40".


3. Fanfaari 1
Säv. trad.
Es. Rikströmin Torviyhtye, joht. Ivar Rikström (playback), 0' 10".


4. Onnelliset
Säv. Oskar Merikanto, san. Aleksis Kivi
Es. Aino Angerkoski ja Toivo Lehmus, laulu (playback, pianosäestys), 0' 15".


5. Fanfaari 2
Säv. trad.
Rikströmin Torviyhtye, joht. Ivar Rikström (off), 0' 20".


6. Viihdemusiikki
Säv. Heikki Aaltoila
Viihdeorkesteri (off, radio), 0' 15".

Huomautuksia:
Hillevi Lagerstam improvisoi flyygelillä (playback, tunnistamaton pianisti), 0' 10".

Gute Nacht / Hyvästi on myös taustamusiikin aiheena, orkesteri (off), 0' 20".

Vihkiäisjuhlassa näkyy välähdys "pianoesityksestä" (playback, tunnistamaton pianisti), 0' 05".

Artturi ja Uuno Laakso sekä Arvo Lehesmaa lyövät akordeja flyygelistä (100 %).

Uuno Laakso hyräilee (100 %), 0' 10".

Taustamusiikissa on useita välähdyksiä kansanmusiikin eri aiheista.

Rikströmin Torviyhtyeeseen kuuluivat seuraavat soittajat: johtajana Ivar Rikström (pasuuna), Unto Huhtimo (B1-kornetti), Heikki Punkkinen (B2-kornetti), Rauno Oksanen (S-kornetti), Heikki Salli (baritonisaksofoni), Matti Salli (tenorisaksofoni), Teuvo Pietilä (bassosaksofoni), Pertti Järvinen (alttosaksofoni), Toivo Vilander (alttosaksofoni), Arvo Laaksonen (rummut).

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2493
Tarkastuspäivä
30.10.1947
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2550 m
Veroluokka
15 %
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
näytelmä 1
Osia
5
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastuspäivä
01.02.1950
Veroluokka
15 %
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
näytelmä 1
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2493
Tarkastuspäivä
18.12.1986
Formaatti
video
Pituus/leikattu
2420 m
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
näytelmä 1
Osia
1
Tarkastuttaja
Opetusministeriö [laskutus]
Tarkastusnumero
T-02493
Tarkastuspäivä
23.08.1988
Formaatti
video
Pituus/leikattu
85 min
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
näytelmä 1
Osia
1
Tarkastuttaja
Yleisradio / Tallennepalvelu
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
30.11.2012
Kesto/leikattu
01:24:50
Ikäraja
S
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
93 min