Suomisen perhe

Familjen Suominen (ruotsinkielinen nimi)
The Suominen Family (englanninkielinen käännösnimi)
La Famille Suominen (ranskankielinen käännösnimi)
Familie Suominen (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko ensimmäisen Suomis-elokuvan esiintyjiä tai tekijöitä?

Suomisen perhe

Toivo Särkän ohjaama ja nimimerkki Tuttu Pariston (Seere Salminen ja Elsa Soini) käsikirjoittama perhe-elokuva Suomisen perhe (1941) perustuu samannimiseen radiokuunnelmasarjaan. Välirauhan ajan Helsinkiin sijoittuvassa tarinassa keskiluokkaisen valtion virkamiehen, varatuomari Väinö Suomisen (Yrjö Tuominen) osakeseikkailut järkyttävät koko perheen harmonista koti-idylliä, kun hän ja lapset, abiturientti Elina (Sirkka Sipilä), koululaiset Olli (Lasse Pöysti) ja Pipsa (Maire Suvanto), alkavat törsätä helposti ansaittuja rahoja. Säästäväinen Aino-äiti (Elsa Turakainen) yrittää mummun (Eine Laine) kanssa hillitä perheensä edesottamuksia.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Yrjö Tuominen , isä, varatuomari Väinö Suominen
Henkilö Elsa Turakainen , äiti, rouva Aino Suominen
Henkilö Eine Laine , mummu, ruustinna Sofia Suominen
Henkilö Sirkka Sipilä , Elina Suominen, "Ellu"
Henkilö Lasse Pöysti , Olli Suominen
Henkilö Maire Suvanto , Kirsti Suominen, "Pipsa"
Henkilö Siiri Angerkoski , Hilda, Suomisten kotiapulainen
Henkilö Unto Salminen , maat. metsät. ylioppilas Lasse Lehtovaara
Henkilö Anni Hämäläinen , Kerttu, Elinan kummitäti
Henkilö Joel Rinne , Sam Nelson, ent. Sami Nenonen
Henkilö Emmi Jurkka , Telma Nelson
Henkilö Arvo Kuusla , filmiohjaaja
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Aku Käyhkö , kokouksen puheenjohtaja
Henkilö Eero Leväluoma , kokouksen osanottaja
Henkilö Valter Tuomi , kokouksen osanottaja
Henkilö Rauha Rentola , maitokaupan myyjä
Henkilö Helen Mardi , Nelsonin pikakirjoittajatar
Henkilö Teijo Joutsela , nuorempi virkatoveri
Henkilö Mervi Järventaus , konttoristi Huttunen
Henkilö Uno Wikström , Virtaniemen isäntä
Henkilö Onni Korhe , mies Nelsonien kutsuilla
Henkilö Aino Mattila , nainen Nelsonien kutsuilla
Henkilö Hannes Veivo , mies Nelsonien kutsuilla
Henkilö Ossi Korhonen , vieras kutsuilla
Henkilö Emma Väänänen , vieras kutsuilla
Henkilö Irja Kuusla , vieras kutsuilla
Henkilö Artturi Laakso , honottava herra
Henkilö Hannes Hako , tansiin pyytävä mies
Henkilö Sirkka-Liisa Angerkoski , Ollin kanssa tanssiva pikkutyttö
Henkilö Taina Elg , lapsi Ollin kutsuilla
Henkilö Esko Elstelä , lapsi Ollin kutsuilla
Henkilö Anton Soini , viraston vahtimestari
Muut esiintyjät
Arkistoaineisto / esiintyjät: Aarne Tenhovaara (vanha rovasti valokuvassa) Lapsia Ollin kutsuilla: herra Järvinen, herra Järvinen (Lähde: SKF 2) , muutesiintyjät
Tekijät
Henkilö Toivo Särkkä , Ohjaaja
Henkilö Kalle Peronkoski , kuva
Henkilö Kurt Vilja , ääni
Henkilö Martti Similä , musiikki
Henkilö Hannu Leminen , rakennelmat  (lavastus)
Yhteisö Suomen Filmiteollisuus SF Oy , levittäjä
Yhteisö Yleisradio / Tallennepalvelu , levittäjä
Yhteisö Europa Vision Oy , levittäjä
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Yhteisö VLMedia Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö T. J. Särkkä , tuottaja
Henkilö Toivo Särkkä , käsikirjoitus
Henkilö Armas Vallasvuo , leikkaus
Henkilö Senja Soitso , naamiointi
Henkilö Olavi Suominen , naamiointi
Henkilö Arja Niska , kuvaussihteeri
Henkilö Ossi Elstelä , studiopäällikkö
Henkilö Vittorio Mantovani , kamera-assistentti
Henkilö Unto Suominen , äänitysassistentti
Henkilö Hellä Laiho , kampaaja
Henkilö Tuulikki Seppälä , kampaaja
Henkilö Arvo Kuusla , järjestäjä
Henkilö Kyösti Käyhkö , järjestäjä
Henkilö Olavi Saarinen , järjestäjän apulainen
Henkilö Eka Karppanen , alkutekstit
Henkilö Johan Jäätiö , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Veikko Laakso , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Sakari Jurkka , klaffi
Henkilö Päivi Kosonen , valokuvat  (Valokuvaamo Tenhovaara)
Henkilö Aarne Tenhovaara , valokuvat  (Valokuvaamo Tenhovaara)
Kokoonpanot
Group Name Tuttu Paristo , käsikirjoitus
Group Name Helsingin Teatteriorkesteri , orkesteri
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
1 603 000 mk (SF:n vuoden 1941 keskiarvokustannus)
Julkaistu
1941
Alkuperäisteos
Tuttu Paristo: Suomisen perhe -radiokuunnelmasarja. (Yleisradio, 4.3.1938 alkaen) Tuttu Paristo: Suomisen perhe. Kokoelma Yleisradiossa esitettyjä perhekuunnelmia. Porvoo: WSOY, 1940.
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
02.03.1941
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Bio-Bio, Rex
Hämeenlinna
Kotka
Kuopio: Puijo
Lahti: Ilves
Pori: Asto
Tampere: Kino, Petit
Turku: Bio-Bio, Pallas
Vaasa: Kino
Filmikopioiden määrä
12
Muut näytökset
  • 06.04.1941 Jyväskylä: Suomi-Elokuvat ensi-iltakierros
  • 19.04.1941 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 16.11.1957 STV
  • 29.04.1961 MTV (sarjaesitys) Katsojia: 283 000 (keskiarvo)
  • 10.02.1962 MTV (sarjaesitys)
  • 07.09.1966 TV2 Katsojia: 400 000
  • 24.12.1971 TV1 Katsojia: 1 350 000
  • 01.01.1978 MTV1 Katsojia: 2 231 000
  • 15.03.1986 TV2 Katsojia: 269 000
  • 13.06.1992 TV1 Katsojia: 612 000
  • 08.06.1997 YLE TV1
  • 07.02.2001 YLE TV1
  • 01.10.2005 YLE TV2
  • 09.01.2007 YLE TV2
  • 23.06.2009 YLE TV2
  • 16.01.2012 YLE TV1
  • 04.03.2013 YLE TV1
  • 19.11.2015 YLE TV1
  • 23.01.2017 YLE TV1
  • 05.03.2018 YLE TV1
  • 08.04.2020 YLE TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Messukenttä, rautatieaseman tornikello (valokuvana), Topeliusskolanin pääovi ja piha Topeliuksenkatu 26 (Elinan koulu), J. Linnasen kultasepänliike Kapteeninkatu 26, T:mi Helmi Salmen parturi-kampaamon edusta Kapteeninkatu 26 (Väinö ja Sam tapaavat Telma Nelsonin)

Helsingin mlk.: T.J. Särkän asuintalo ja piha Marjaniemenranta 2 (Kesäranta)

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Sisäkuvat
Helsinki: Hotelli Kämpin ruoka- eli alasali, portaikko ja eteisaula Pohjoinen Esplanaadikatu 29 (Väinö ja Sam ravintolassa), J. Linnasen kultasepänliike Kapteeninkatu 26

Helsingin mlk.: T.J. Särkän asuintalon kuisti Marjaniemenranta 2 (Kesärannan kuisti)

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Studiot
Helsinki: SF-studio 1

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Kuvausaika
1.8.1940 - 24.1.1941

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Sisältöseloste
Suomisen perhe kokoontuu perinteiselle torstaipäivälliselle, johon kuuluu hernekeittoa ja ohukaisia. Perheen poika Olli myöhästyy ja saa nuhteet isältään, valtion virkamiehenä työskentelevältä tuomarilta, mutta Hilda-keittäjätär hellii poikaa keittiössä. Aterian jälkeen perhe lähtee tavanmukaiselle Sofian päivän tervehdyskäynnille mummon, eläkepäivikseen Helsinkiin muuttaneen leskiruustinnan luo. Suomisten abiturienttitytär Elina on levoton pääsystään ylioppilaaksi: hän jää muiden lähdettyä ja tutustuu mummon vuokralaiseen, agronomiksi opiskelevaan Lasse Lehtovaaraan, joka ilmoittaa saapuvansa kesäharjoittelijaksi Virtaniemen taloon, Suomisten kesähuvilan naapuriin.

Isä-Suomisella on illalla kokous, jota ennen hän patistaa Ollin ja tätä nuoremman Pipsa-tyttären koulukirjojen pariin: kevään aikana koulut ovat olleet kiinni, Olli on toiminut esikunnan lähettinä ja Pipsa pikkulottana. Lapset yrittävät päntätä aikansa, mutta päätyvät pelaamaan fortunaa ja kinastelemaan, kunnes äiti rauhoittaa perheen iltateelle, jonne isää odotetaan turhaan.

Kokouksen jälkeen isä tapaa sattumalta vanhan koulutoverinsa Sami Nenosen, joka on elänyt 20 vuotta Amerikassa ja palannut menestyneenä liikemiehenä käyttäen nimeä Sam Nelson. He juhlivat jälleennäkemistä ravintolassa ja Sam yllyttää Suomista osakekeinotteluun: "Täytyy riskeerata!" Jatkoilla Samin ja hänen vaimonsa Telman luona päätetäänkin, että isä sijoittaa perheen säästörahat 100 000 markkaa Kuparivaaran osakkeisiin.

Aamulla äiti on nyreissään, mutta leppyy, kun isä on katuvainen ja yrittää perua kaupat: Sam on kuitenkin ehtinyt ostaa osakkeet hänen nimiinsä. Isä on hermostunut eikä pysty keskittymään työhönsä, vaan palaa kesken päivän kotiin, missä odotetaan jännittyneinä tietoa Elinan selviytymisestä: kaikkien riemuksi Elina pääsee ylioppilaaksi. Lakkiaispäivänä Elina vastaanottaa onnittelut myös kummitädiltään Kertulta sekä Hildalta ja Lasselta.

Seuraavana päivänä Suomisen perhe muuttaa huvilalleen Kesärantaan. Isä on voittanut Kuparivaaran osakkeilla 10 000 markkaa ja ostaa äidille syntymäpäivälahjaksi kalliin korun sekä hopeisen astiaston. Sä kasvoit neito kaunoinen lauletaan syntymäpäivän aamuna koko perheen voimin, päiväkahveilla Olli ja Pipsa esittävät äidille omistetun mukailunsa laulusta Arvon mekin ansaitsemme.

Kesä kuluu onnellisissa lomapuuhissa. Elonkorjuun aikaan Elina ja Lasse osallistuvat Virtaniemen talkootansseihin. Paluumatkalla puhkeaa ukonilma ja vanhemmat ovat hädissään nuorten viipymisestä, kunnes isä löytää heidät kuistilta, missä he tunnelmoivat ja puhuvat tulevaisuudensuunnitelmistaan: Elina kaavailee sairaanhoitajan uraa ja Lasse aikoo jatkaa asepalvelustaan RUK:ssa. Isä kuitenkin raivostuu tilanteesta, komentaa tytön sisään ja ajaa Lassen tylysti pois. Lasselle terveisiä tuovan Ollin puhe Elinan "kaikista heiloista" hiertää lisää nuorten välejä.

Isän osakekeinottelut onnistuvat niin hyvin, että maalta palaavaa perhettä odottaa yllätys: asunto on remontissa ja koko sisustus muutetaan uudenaikaiseksi, Hilda saa apulaisekseen sisäkön ja torstaisin tarjotaan hernekeiton sijasta "consomméta". Perhe ei pysy koossa, kaikilla on omat menonsa. Lasse tapaa muodikkaasti pukeutuneen Elinan "uusia kasvoja etsivän" elokuvaohjaajan seurasta eikä tytöltä löydy aikaa lomalla olevalle Lasselle.

Äiti ei luota Samiin eikä haluaisi "levennellä", mutta hän suostuu hankkimaan iltapuvun ja osallistumaan Samin ja Telman kutsuille, joiden mondeenissa ja kyynisessä ilmapiirissä hän ei kuitenkaan viihdy. Samaan aikaan Olli ja Pipsa pitävät omat lastenkutsunsa Hildan tarjoillessa makkaroita. Samin yllyttämänä isä on ostanut osuuden metsäpalstaan, mutta sijoitus osoittautuu epäonnistuneeksi. Sam lähtee matkoille ja pyytää Telmaa lohduttamaan Suomista. Äiti näkee Telman menevän virastossa isän työhuoneeseen eikä tiedä mitä ajatella.

Isä kuitenkin torjuu Telman lohdun ja tilanteensa ymmärtäen peruu Ollille ja Pipsalle antamansa lupaukset. Myös Elina ja äiti myöntävät pettymyksensä ja osallisuutensa tapahtuneeseen: "Ei se raha aina onnea tuo", äiti sanoo ja Elina palaa ajatukseen sairaanhoitajan ammatista laulajattaren uran sijasta. Olli ja Pipsa käyvät mummon luona tunnustamassa virheensä, ja kuullessaan Lassen olevan huoneessaan Olli soittaa Elinan paikalle: Elina epäröi pitkään kadulla, mutta mummo saattaa nuoret jälleen yhteen.

Niin ikään isä-Suominen käy ripittäytymässä mummon luona, jonka viisaiden neuvojen turvin hän uskaltautuu kotiin ja saa anteeksi myös vaimoltaan. "Siinäkö kaikki että säästörahat menivät", äiti säteilee: "Olen niin onnellinen, aloitamme alusta, elämme niin kuin ennenkin, säästäväisesti ja kunniallisesti, ja syömme hernesoppaa torstaisin." Myönteinen yhteishenki vallitsee, perheen kokoontuessa pöydän ääreen: Olli ja Pipsa kajauttavat laulunsa, Lasse ottaa Elinaa, isä äitiä kädestä.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Suomisen perhe toivotettiin tervetulleeksi myös valkokankaalle: "SF:n Suomisen perhe astui eilen koko Suomen kansan, niin nuorten kuin vanhojenkin, sydämiin", kirjasi M. V. (Uusi Suomi 3.3.1941). "Juoni ei siis ole mitenkään sensatiomainen, mutta tämä kertomus ei juonta kaipaakaan. Katsoja tuntee ilman muuta elävänsä tämän 'koko Suomen perheen' mukana ja sallii sen kernaasti ruoskia pieniä inhimillisiä heikkouksia."

"Suomisen perhe on todella koruton ja liikuttava kuvakertomus tavallisen suomalaisen virkamiesperheen arkielämästä pienine iloineen ja suruineen", luonnehti O. O. (Olli Ohtomies, Ilta-Sanomat 3.3.1941), "hiljainen ylistyslaulu rauhaisalle ja lämpimälle kodille, onnellisille vanhemmille ja heidän kelpo lapsilleen. Elokuvaa tehtäessä ei ole pyritty liian korkealle, mutta siitä huolimatta on saatu aikaan eräs parhaimmista viime aikoina meillä tehdyistä elokuvista."

"Valkokankaalla Suomisen perhe jälleen niittää suosiota eikä ihmekään, sillä perhe kokonaisuudessaan tuntuu siinä tutulta ja läheiseltä", koki P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 3.3.1941). "Elokuva elää pääasiallisesti repliikkien varassa, mutta repliikit ovat luontevia, hauskoja ja nasevia, ne esitetään välittömästi ja ovat sijoitetut hyvin tehtyihin kohtauksiin, niin että niitä kuuntelee mielellään. Ohjaus, joka on Toivo Särkän, on tehty hyvällä silmällä: leppoisa, harmiton sävy on pysytetty taitavasti, perheen jokapäiväinen elämä on kuvattu lämmöllä ja huumori, joka on kotoista ja kaikkien ymmärrettävissä, tuo mieleen amerikkalaisen 'Hardy-perheen' edesottamuksia kuvaavat ratkihauskat perhefilmit. Suomisen perhe ei tunnu niistä juuri jäävän jälkeenkään, se vain on huomattavasti tyynempi kuin Hardy-filmit."

"Tuttu Paristos Familjen Suominen är en inhemsk motsvarighet till den svenska radiofamiljen Björck", vertaili puolestaan H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 3.3.1941) ja jatkoi: "Vadan man förstår att även filmen börjat intressera sig för den, i all synnerhet som här finns tillfälle att skapa något i stil med de omtyckta Andy Hardy berättelserna [- -] Familjen Suominen är, on jag inte misstager mig alldeles, den första film hos oss, som huvudsakligast gått in för att ge en skildring av anspråkslöst borgerlig vardagstillvaro. Och häri lyckades också filmen helt väl."

"Suomisen perhe on viehättävä ja kodikas perhe-elokuva", luonnehti O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 3.3.1941) ja antoi kokonaisarvionsa: "Tosin se ei täytä vaativia mittoja ja sen venytetty hitaus paikka paikoin tuntuu väsyttävältä, mutta joka tapauksessa on kokonaisvaikutelma kuitenkin myönteinen ennen kaikkea kuvan naivin herttaisen ja luontevan hengen ansiosta."

"Näyttelijäsuoritukset olivat yleensä hyviä, useat kerrassaan erinomaisia", jatkoi O. V-hl antaen muiden kriitikoiden tapaan tasaista tunnustusta aikuisnäyttelijöille. Erimielisyyttä ei myöskään syntynyt siitä, että "Lasse Pöystin Olli ja Maire Suvannon Pipsa ovat tämän elokuvan tuoreimmat tyypit ja hyvät löydöt", totesi mm. E. P. (Erkki Paavolainen, Karjala 4.3.1941). "Lasse Pöysti Ollina ansaitsee aivan erikoisen kiitosmaininnan", katsoi O. V-hl. "Hän oli todellinen ja aito pojanvesseli, joka lausuili repliikkinsä ihmeteltävällä valmiudella ja nasevuudella. Kameran edessä hän on vapautunut ja luonnollinen. Näin Ollista tulikin elokuvan kaikkein hauskimpia ja luontevimpia suorituksia."

Tv-esitykset ovat tuoneet toisia perspektiivejä. Vuonna 1977 Heikki Kataja (Ilta-Sanomat 30.12.1977) oli tyly: "Aikanaan niin rakastetulle Suomisen perheelle eivät kuluneet vuodet ole olleet hyväksi. Tänään ja näinä vuosikymmeninä esitettynä sillä on vain muistoarvoa."

"Oltakoon Suomisen perhe-elokuvista mitä mieltä tahansa esim. esteettisessä katsannossa", sovitteli Pertti Lumirae (Demari 12.6.1992), "on kuitenkin selvää, että ne muodostavat tärkeän ja orgaanisen osan sotavuosien kansallisessa viihdemytologiassa. Ja vaikka Suomisen perhe onkin näin muuttunut muotoon Suomen Filmiteollisuuden perhe, ovat nuo filmit tärkeällä paikalla myös tutkittaessa Särkän käsityksiä soveliaan perheviihteen syvimmästä olemuksesta."

Tapani Maskulan (Turun Sanomat 13.6.1992) mielestä Suomisen perhe "on elokuvana pelkästään jäykkää teatteria, mutta teoksen ansiot ovatkin enemmän historiallisia kuin taiteellisia. Se tarjoaa oivallisen näytteen suomalaisen keskiluokan elämäntavasta juuri niin säädyllisessä ja viattomassa muodossa millaisena sitä haluttiin tuolloin markkinoida."

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Taustaa
Suomisen perheen pohjana oli samanniminen kuunnelmasarja, jota Yleisradio oli esittänyt 4.3.1938 lähtien aluksi kerran, sitten kahdesti kuukaudessa. Idea sarjaan oli saatu ruotsalaisesta Familjen Björk -sarjasta, jonka innoittajana puolestaan oli ollut tanskalainen Familjen Hansen. Ensimmäiset kuunnelmajaksot kirjoitti pakinoitsijanimimerkki Serp, kirjailija Seere Salminen, joka omasta pyynnöstään sai pian rinnalleen joka toisen kuunnelmajakson kirjoittavan Elsa Soinin, joka oli pakinoitsijanimimerkiltään Lippa sekä kirjailija Yrjö Soinin eli Agapetuksen sisar. Kirjoittajapari käytti kuunnelmasarjan tekijänä yhteisnimimerkkiä Tuttu Paristo.

Kuunnelmista 1940 julkaistun ensimmäisen koosteteoksen johdannossa "Tekijä" luonnehtii Suomisen perheen jäseniä seuraavaan tapaan: "Suomisen perheeseen kuuluu ensiksikin isä: varatuomari Väinö Suominen. Hän on valtionvirkamies, ahkera ja velvollisuudentuntoinen. Hän on kotioloissaan leikkisä ja kujeiluun taipuvainen, mutta kiivastuukin joskus eikä hän silloin säästä ääntään. Mutta onneksi hänen kiukunpurkauksensa menevät pian ohi, eikä kukaan niitä otakaan liian vakavalta kannalta.

Äiti, rouva Aino Suominen, on kodikas, herttainen, valoisa luonne. Hän suhtautuu nyttemmin jo äidillisen suojelevasti mieheensäkin, joka hyvin viihtyy hänen holhouksessaan.

Elina on vanhin lapsista. Hän on 17-ikäinen nuori, reipas, avomielinen tyttö, joka vielä suhtautuu koko maailmaan kuin hyvään toveriin. Hän on isänsä erikoinen suosikki.

Olli on neljäntoista ikäinen. Hänen koulupoikakielensä peittää usein hänen todelliset tunteensa, hän saattaa usein vaikuttaa töykeältä ja meluisalta. Mutta pohjaltaan hän on hyvä ja herkkä poika.

Pipsa on nuorin lapsista, kahdentoista ikäinen. Hänen oikea nimensä on Kirsti, mutta perhe kutsuu häntä jatkuvasti Pipsaksi, hänen vastalauseistaan huolimatta. Pipsa on lapsellinen ja puhelias. Nuorimpana häntä on hemmoteltu ja hän uskaltaa siksi esiintyä aika nenäkkäästikin.

Hilda on perheen monivuotinen kotiapulainen. Hieman tylyltä ja töykeältä vaikuttava, mutta kukaan ei sen tulisemmin pidä Suomisen perheen puolta kuin juuri Hilda.

Vielä esiintyy Suomisen perheen piirissä Mummu, Väinön äiti, vanha, lempeä ja elämääymmärtäväinen leskiruustinna sekä hänen Fiinansa.

Kerttu-täti on äidin koulutoveri ja lapsuudenystävä. Hän on naimaton virkanainen ja hänen terävä kielensä on usein kärkkäässä toiminnassa. Mutta pohjimmiltaan ei hänkään mikään hirmuinen olento ole."

Ajatus Suomisen perheen elokuvasovituksesta oli lähtöisin kirjoittajakaksikolta, jonka alkuperäiskäsikirjoituksen Toivo Särkkä muokkasi kuvausasuun. Käsikirjoituksen tapahtumat on sijoitettu kevääseen ja kesään 1940. Mummun apulainen Fiina on jätetty henkilögalleriasta pois, Kerttu-tädistä on tehty Elinan kummitäti ja perheen lähipiiriin lisätty radiossakin jo esiintynyt Mummun alivuokralainen, ylioppilas Lasse Lehtovaara, josta tulee myöhemmin Elinan aviomies. Käsikirjoitukseen on ehkä Särkkä itse lisännyt Nelsonien kutsuilla tapahtuvan vuoropuhelun, jossa rouva Suominen tiedustelee eräältä miesvieraalta, onko tämä nähnyt "viimeisen suomalaisen elokuvan", ja mies vastaa nenäänsä nauraa honottaen: "En ole nähnyt ensimmäistäkään. Eihän niitä hienosto käy katsomassa." Kuvausvaiheessa tammikuussa 1941 tuolle elokuvalle on annettu nimi "Naisen polku" - selvä viittaus Elosepon Sillanpää-filmatisointiin Miehen tie (1940). Kohtauksessa, jossa filmiohjaaja keskustelee Suomisen Elinan kanssa mahdollisesta elokuvaroolista, ohjaajaa esittävä Arvo Kuusla parodioi Nyrki Tapiovaaraa, Miehen tien ohjaajaa.

Radiossa oli Ollia esittänyt 33-vuotias Arvo Kuusla ja Pipsaa hänen 36-vuotias puolisonsa Irja Kuusla. Elokuvaan Irja Kuuslan tilalle kiinnitettiin 10-vuotias Maire Suvanto, joka löytyi sanomalehdissä 12.6.1940 julkaistun lehti-ilmoituksen perusteella kuten myös Ollin osaan 13-vuotias Lasse Pöysti, jonka oma aktiivisuus tarjokkaana ratkaisi asian lopullisesti, niin kuin Pöysti muistelmissaan värikkäästi kertoo. Tarjokkaita Ollin osaan oli lähes 250.

Ensimmäisen Suomisen perhe -elokuvan ohjasi Toivo Särkkä, neljä seuraavaa Orvo Saarikivi vuosina 1942-45 ja kuudennen vuonna 1959 jälleen Särkkä. Suomisen perheen yleisömenestys ei tavoittanut vuoden 1940 keskitasoa. Maksaneita katselijoita kertyi vuoden 1945 loppuun mennessä 334 265 henkeä, joista aikuisia 242 488 ja alennuslippulaisia 81 777. Ensiesitys oli 2.3.1941 myös Hämeenlinnassa ja Kotkassa. Myöhemmin Suomisen perhe kiersi Yhdysvaltojen suomalaisalueita.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Musiikki
1. Kreivin sylissä istunut / Kansalaislaulu / Olet maamme armahin Suomenmaa
Säv. ja san. trad.
Es. Siiri Angerkoski, laulu (100 %), 0' 25".


2. Kevätlinnuille etelässä
Säv. Oskar Merikanto, san. J. H. Erkko
1) Es. Sirkka Sipilä, laulu ja piano (playback, tunnistamaton laulajatar, pianosäestys), 1' 15".
2) Unto Salminen, laulu (off), 0' 15".


3. Lapsuuden toverille / Sä kasvoit neito kaunoinen
Säv. ja san. trad.
1) Es. Eine Laine, Lasse Pöysti, Sirkka Sipilä, Maire Suvanto ja Yrjö Tuominen, laulu (100 %), 0' 45".
2) Es. Unto Salminen, laulu (100 %), 0' 05".


4. Laulu Suomessa / Arvon mekin ansaitsemme ("Äidin mekin ansaitsemme --")
Säv. trad., san. Jaakko Juteini, elokuvassa Seere Salminen ja Elsa Soini
1) Es. Lasse Pöysti ja Maire Suvanto sekä Siiri Angerkoski, Eine Laine ja Yrjö Tuominen, laulu (100 %), 0' 35".
2) Es. Lasse Pöysti ja Maire Suvanto, laulu (100 %), 0' 20".


5. Minun kultani kaunis on / Kullan ylistys
Säv. ja san. trad.
Es. Lasse Pöysti ja Maire Suvanto, laulu (100 %), 0' 10".


6. Han hade seglat för om masten / Vanha merimies muistelee
Säv. Carl-Gustaf, sov. W. R. Ringstrand
Harmonikka (off), 0'15".


7. Tanssimusiikki 1
Säv. ja san. tunnistamaton
Tunnistamaton laulaja ja viihdeorkesteri (off, radio), 0' 15".


8. Tanssimusiikki 2
Säv. tunnistamaton
Viihdeorkesteri (off, levysoitin), 0' 40".


9. Vilho ja Bertta
Säv. ja san. trad.
1) Es. Siiri Angerkoski ja Eine Laine, laulu (100 %), 0' 45".
2) Unto Salminen, hyräily (off), 0' 20".
3) Es. Unto Salminen ja Sirkka Sipilä, laulu (100 %), 0' 15".
Levytys:
Heikki Tuominen ja Kaivohuoneen orkesteri "Melody Boys"; Odeon 228159, 1931.

Huomautuksia:
"Talkoolaiset" tanssivat musiikin numero 6 aikana, lapset numero 8:n aikana.

Sirkka Sipilä laulaa skaaloja säestäen itseään pianolla (playback, tunnistamaton laulajatar, pianosäestys), 0' 30".

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1524
Tarkastuspäivä
27.02.1941
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
3000 m
Veroluokka
10 %
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
näytelmä 3a
Osia
6
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastuspäivä
06.06.1946
Veroluokka
30 %
Tarkastamolaji
näytelmä 3a
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastuspäivä
21.10.1955
Veroluokka
15 %
Tarkastamolaji
näytelmä 3a
Muut tiedot
1.12.1955 alkaen 15%
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1524
Tarkastuspäivä
28.08.1986
Formaatti
video
Pituus/leikattu
2950 m
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
näytelmä 3a
Osia
1
Tarkastuttaja
Opetusministeriö [laskutus]
Tarkastusnumero
T-01524
Tarkastuspäivä
23.08.1988
Formaatti
video
Pituus/leikattu
104 min
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
näytelmä 3a
Osia
1
Tarkastuttaja
Yleisradio / Tallennepalvelu
Tarkastusnumero
T-01524
Tarkastuspäivä
27.06.1989
Formaatti
video
Pituus/leikattu
2950 m
Kesto/leikattu
103 min.
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
näytelmä 3a
Osia
1
Tarkastuttaja
Europa Vision Oy
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
04.03.2013
Kesto/leikattu
01:45:56
Ikäraja
S
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, YN-menetelmä
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
110 min
Kieli (VOD)
suomi