Varastettu kuolema

Den Stulna döden (ruotsinkielinen nimi)
The Stolen Death (englanninkielinen nimi)
La Mort volée (ranskankielinen nimi)
Der Gestohlene Tod (saksankielinen käännösnimi)
Varastettu kuolema director's cut (Orionin esityksessä käytetty nimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko kuvauspaikkaa Helsingistä, esim. Katajanokalta, Kampista, Ruoholahdesta ja Kalliosta? Tunnistatko esiintyjiä? Mitä roolia esitti Ilmari Paukku? 

Varastettu kuolema

Nyrki Tapiovaaran ohjaama jännityselokuva Varastettu kuolema (1938) pohjautuu kirjailija Runar Schildtin novelliin. Vuoden 1904 Helsinkiin sijoittuvassa filmatisoinnissa nuoret aktivistit hankkivat aseita edistääkseen Suomen irtautumista Venäjästä. He saavat korvaamattoman apurin hämäräperäisen liikemiehen Jonni Claessonin (Santeri Karilo) ystävättärestä Manjasta (Tuulikki Paananen), jonka rohkeus ihastuttaa aktivistiryhmän johtohahmoa Robert Hedmania (Ilmari Mänty).

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Henkilö Tuulikki Paananen , Manja
Henkilö Ilmari Mänty , Robert Hedman
Henkilö Santeri Karilo , Jonni Claesson
Henkilö Annie Mörk , matami Johansson
Henkilö Bertha Lindberg , Robertin äiti
Henkilö Hertta Leistén , täti
Henkilö Gabriel Tossu , suutari
Henkilö Jalmari Parikka , vanginvartija
Henkilö Aku Peltonen , ruumishuoneen vartija
Henkilö Aatos Konst , Robertin toveri
Henkilö Viljo Kervinen , Robertin toveri
Henkilö Paavo Kuoppala , Robertin toveri
Henkilö Yrjö Salminen , Robertin toveri
Henkilö Kusti Laitinen , santarmiupseeri
Henkilö Emil Kokkonen , sotilas
Henkilö Lida Salin , muuttava nainen
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Lars Eric Carpelan , arkunkantaja
Henkilö Matti Kurjensaari , arkunkantaja
Henkilö Arne Runeberg , arkunkantaja
Henkilö Ilmari Tapiovaara , arkunkantaja
Henkilö Nyrki Tapiovaara , konduktööri
Henkilö Erik Blomberg , puotipuksu
Henkilö Maija Nuutinen , nainen
Henkilö Ilmari Paukku , tunnistamaton rooli
Henkilö Emil Inkinen , ohrana
Tekijät
Henkilö Nyrki Tapiovaara , Ohjaaja
Henkilö Erik Blomberg , tuottaja
Henkilö Eino Mäkinen , elokuvaksi sovittanut  (käsikirjoitus)
Henkilö Erik Blomberg , elokuvaksi sovittanut  (käsikirjoitus)
Henkilö Olavi Gunnari , kuvaus
Henkilö Erik Blomberg , kuvaus
Henkilö Lauri Pulkkila , äänittäjä
Henkilö George de Godzinsky , musiikki  (säveltäjä ja orkesterinjohtaja)
Henkilö Matti Kurjensaari , vuorokeskustelut
Yhteisö Adams Filmi Oy , levittäjä
Yhteisö Yleisradio / Tallennepalvelu , levittäjä
Yhteisö VLMedia Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Erik Blomberg , leikkaus
Henkilö Nyrki Tapiovaara , leikkaus
Henkilö Kille Oksanen , lavastus
Henkilö Ilmari Tapiovaara , lavastus
Henkilö Rakel Linnanheimo , naamiointi
Henkilö Senja Soitso , kampaaja
Henkilö Erik Blomberg , studiopäällikkö
Henkilö Reino Lammila , kamera-assistentti
Henkilö Hans Brücker , lavastusapulainen
Henkilö B. Joni , järjestäjä
Henkilö Erik Blomberg , valokuvat
Henkilö Olavi Gunnari , valokuvat
Henkilö herra Båsk , työryhmän jäsen
Henkilö herra Karlsson , työryhmän jäsen
Henkilö A. Laiho , työryhmän jäsen
Henkilö C. J. Lindström , työryhmän jäsen
Henkilö M. Vilkman , työryhmän jäsen
Henkilö Paavo Kuoppala , lavastemies, kuvausryhmän jäsen
Henkilö Ilmari Tapiovaara , graafinen suunnittelija
Henkilö George de Godzinsky , muusikko  (piano)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1938
Alkuperäisteos
Runar Schildt: "Köttkvarnen". Teoksessa Hemkomsten och andra noveller. Helsingfors: Schildt, 1919; Lihamylly. Teoksessa Kotiinpaluu ja muita novelleja. Suom. Ilmari Ahma. Helsinki: Otava, 1922. (novelli)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
04.09.1938
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Rex
Kotka: Bio-Bio
Kuopio: Puijo
Pori: Asto
Tampere: Kino, Petit
Turku: Bio-Bio
Viipuri: Kinolinna
Filmikopioiden määrä
7 (arvio)
Muut näytökset
  • 18.09.1938 Jyväskylä: Suomi-Teatteri; Vaasa: Kino ensi-iltakierros
  • 01.10.1938 Oulu: Germania ensi-iltakierros
  • 09.10.1938 Lahti: Ilves ensi-iltakierros
  • 28.05.1939 Hämeenlinna: Hälläpyörä ensi-iltakierros
  • 05.03.1954 Helsinki: Edison, Tenho uusintaesitys
Televisioesitykset
  • 14.03.1964 MTV1 Katsojia: 450 000
  • 18.02.1971 MTV2 Katsojia: 340 000
  • 13.05.1987 TV1 Katsojia: 661 000
  • 30.10.1987 TV1 Katsojia: 36 000
  • 13.09.1990 TV2 Katsojia: 280 000
  • 15.09.1995 TV2
  • 22.10.1997 YLE TV1
  • 23.10.2007 YLE TV2
  • 12.10.2008 YleTeema [Kino Klassikko]
  • 13.12.2012 YLE TV1
  • 13.10.2014 YLE TV1
  • 27.10.2016 Yle TV1
  • 07.12.2017 Yle TV1
  • 19.11.2019 Yle TV1
  • 01.03.2021 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: porttikäytävä ja porras Kruunuvuorenkatu 9 C (Robertin asuintalo), Vyökatu 9 D (matami Johanssonin sekatavarakauppa), näkymä Vanha Satamakatu 6:n katolta Kaivopuistoon (näkymä Robertin ikkunasta), Johanneksen kirkon puisto (kuusivarkaus), Rahapajankatu 1 (Claessonin asuintalo), porttikäytävä Rahapajankatu 1 - Pormestarinrinne 2 - Vyökatu 9 - Leppäsuon lastentarha Mechelininkatu 3 - Rauhankatu Valtionarkiston ja Suomen Pankin kohdalla - Ruoholahdenkatu - Töölön tavara-asema (hautajaissaattueen reitti), Helsingin ortodoksisen seurakunnan hautausmaan portti Lapinlahdentiellä ja Profeetta Eliaan kirkon ovi (arkun kuljetus hautausmaan ruumishuoneelle), porrassilta Luotsikatu 13:n pihalla sekä pihat ja porttikäytävät Luotsikatu 14 ja 16 (Robertin ja Manjan pako kuularuiskun kanssa), parveke Luotsikatu 14:n pihalla (santarmit parvekkeella), Ruoholahdenkatu (venäläinen sotilas lähentelee Manjaa), Sörnäisten kaupunginosa (muuttokuorman lastaus), Linnankatu 5 - Luotsikatu 13 / Vyökatu 10 - Kauppiaankatu 7 (Robertia varjostetaan), Ruoholahden puutaloalue (Manja käy kaupassa soittamassa puhelimella), Katajanokan tiilimakasiinit (Claesson yllättää kadulla Manjan), portaat Uspenskin katedraalin edessä (Manjan pako Claessonin luota), Laivastoaseman piha ja portti Laivastokadulla - Laivastokadun / Vyökadun portaat (Robertin pako vankilasta), Vyökatu (Robertin ja Manjan pako hevosvaunuissa)

Espoo: Hagalundin kartanon alue rakennuksineen, Westend (Robertin ja Manjan pako hevosvaunuissa maaseudulle, piiloutuminen vajaan ja päätyminen meren rantaan)

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Sisäkuvat
Helsinki: porraskäytävä Pikku Satamakatu 6 (Robertin asuintalon porraskäytävä)

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Studiot
Helsinki: Adams-Filmi Oy:n studio Pikku Satamakatu 6

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Kuvausaika
13.3.1938 - kesä 1938

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Sisältöseloste
Helsinki Venäjän - Japanin sodan aikaan 1904.

Nuoret suomalaiset aktivistit valmistelevat salaisessa kirjapainossaan "Julistusta Suomen kansalle". Jotkut heistä ovat sitä mieltä, että sanat eivät enää riitä, ja alkavat harkita aseiden hankkimista. Aktivistiryhmän johtohahmo Robert Hedman joutuu piilopaikasta poistuessaan ruumiintarkastukseen ja yrittää kätkeä muistikirjansa, jonka poimii haltuunsa tilanteen nähnyt Manja, hämäräperäisen liikemiehen Jonni Claessonin ystävätär. Claesson toimii myös asekauppiaana, hankkijanaan vanhaintavarainkauppias matami Johansson, johon Robert niin ikään turvautuu tarvitessaan väärennetyn passin.

Claesson painostaa Manjaa ottamaan yhteyden aktivisteihin. Robertin muistikirjan katoamisesta säikähtäneet aktivistit ovat juuri siirtämässä kirjapainoaan turvallisempaan paikkaan, kun Manja muistikirjan opastamana ilmestyy paikalle ja tarjoaa apuaan aseiden hankinnassa. Manja vie Robertin Claessonin luo, jonka määräämää hintaa Robert ei suostu maksamaan. Claesson vastaa kiristyksellä, uhkaamalla ilmiantaa Robertin, ellei kauppoja synny, ja lahjoo matami Johanssonin luovuttamaan itselleen Robertin väärennetyn passin.

Manja tapaa Robertin tämän asunnossa ja vakuuttaa Claessonin tarkoittavan uhkauksellaan täyttä totta. Manjan ja Robertin suhde kehittyy läheiseksi ja kohtaus päättyy suudelmaan. Manja ehdottaa aktivisteille, että nämä varastaisivat aseet Claessonin asunnosta sillä välin kun mies on matkalla Turussa. Robertin äiti tulee tapaamaan poikaansa ja yrittää turhaan saada tätä luopumaan vaarallisesta toiminnastaan.

Aktivistit sonnustautuvat hautajaissaattueeksi kuljettaakseen aseet ruumisarkussa pois Claessonin asunnosta. He myöhästyvät junasta ja joutuvat viemään arkun hautausmaan ruumishuoneelle iltaan saakka säilytettäväksi. Tällä välin santarmit ovat tehneet ratsian matami Johanssonin liikkeeseen ja pidättäneet naisen. Urkkijoidensa ansiosta he ovat myös aktivistien jäljillä ja tunkeutuvat Robertin asuntoon juuri, kun ruumisarkku on illalla saatu siirretyksi sinne: kaikkien yllätykseksi arkussa todella on ruumis.

Seuraavana päivänä aktivistit onnistuvat vaihtamaan arkut kesken oikean hautajaissaattueen matkan järjestämällä liikenneseisauksen kadulle. Robert ja Manja ovat parhaillaan kokoamassa kuularuiskua, kun santarmit yllättävät heidät jälleen ja he joutuvat pakenemaan aseen osat mukanaan takaportaiden kautta ja pihojen läpi, kunnes muuan suutari tarjoaa heille piilopaikan asunnossaan. Kuularuisku kätketään lastenvaunuihin, jotka Manja venäläisen sotilaan lähentelyistä huolimatta onnistuu toimittamaan erään muuttokuorman mukaan.

Varoituksista piittaamatta Robert palaa asunnolleen ja joutuu pidätetyksi. Manja hakee apua Robertin äidiltä, joka suvun asemaan vedoten on aluksi vastahakoinen mutta suostuu lopulta auttamaan. Äiti yrittää lahjoa vartijan, mutta ei pääse tapaamaan Robertia. Vartija takavarikoi omaan käyttöönsä suurimman osan äidin tuomasta ruokakorista, mutta jättää koskematta leivän, jonka sisältä Robert löytää aseen ja viestin.

Tällä välin Claesson on palannut ja yllättää pimeällä kadulla Manjan, joka on matkalla täyttämään osansa pakosuunnitelmasta. Claesson vie Manjan väkisin asunnolleen ja uhkaa paljastaa suunnitelman. Manja yrittää pitää puolensa, mutta hänen pöydältä sieppaamansa pistooli osoittautuu tyhjäksi. Juuri kun Claesson on puhelimitse hälyttämässä santarmit, Manja heittää häntä raskaalla tuhkakupilla ja mies tuupertuu maahan.

Manja ehtii vankilan ulkopuolelle hevosen ja vaunujen kanssa juuri ajoissa: Robert on sitonut vartijan ja päässyt portista venäläisen upseerin univormussa. Pako on kuitenkin huomattu ja kasakat seuraavat maaseudulle ajavia vaunuja. Robert on ohjaksissa ja onnistuu harhauttamaan takaa-ajajat niin pitkäksi aikaa, että karkulaiset pääsevät meren rantaan, missä aktivistit odottavat purjeveneen kanssa. Manja on kuitenkin haavoittunut kuolettavasti kasakoiden luodeista. Robert kantaa hänet veneeseen, joka kiitää turvaan avomerelle. Robert ei voi tehdä muuta kuin sulkea kuolleen Manjan silmät.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Nyrki Tapiovaaran toinen ohjaustyö kohtasi ristiriitaisen ja yleensäkin varsin varauksellisen kritiikin. "Jännitysfilmi ja ohjaajan voitto", otsikoi A. S-o (Aira Sinervo, Suomen Sosialidemokraatti 7.9.1938) ja perusteli: "Oli suorastaan mestarityötä se, millä ohjaaja Nyrki Tapiovaara [- -] oli luonut uudelleen vanhan Helsingin pimeine ja ahtaine katuineen, huoneistoineen [- -] ihmisineen, jotka tyypiltään olivat kuin leikatut irti vanhojen perhealbumien kellastuneista valokuvakokoelmista. Tällaisessa kaikessa on ohjaaja tehnyt niin huoliteltua laatutyötä, että elokuva nousee huomattavasti yli tavallisen kotimaisen elokuvatason [- -]. Se oli seikkailufilmi, joka ei pyrkinyt niinkään paljon heijastelemaan erästä ajankohtaa kuin korostamaan juonen kehitystä, mutta sellaisena oli se parasta mitä meillä toistaiseksi on tällä alalla luotu."

"Filmens konstnärliga tillgång är dess förra halvdel", katsoi H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 5.9.1938), "även om det gärna skall erkännas att den senare antagligen väl motsvarar en viss publiks fordringar på en spännande kväll. Och alltigenom väl och skickligt är filmen fotograferad av Blomberg och Gunnari. Nästan varje bild var ett raffinerat litet konstverk [- -] med ett rikt spel av ljus och skugga över ytorna. Nyrki Tapiovaaras regi kan inte endast räkna sig de stiltrogna interiörerna till förtjänst, han hade även lyckats mana fram en sällsynt livfull och saftig bakgrund med ett vimmel av originella och på kornet tagna typer."

Kuvaus sai yleistä kiitosta, mutta sen "ranskalaisvaikutteita" ei nähty yksinomaan myönteisessä valossa. "Suomen filmitaide on taidetta, jota kannattaa etupäässä oma kansamme ja sen maalaisväestö", muistutti A. S-o. "Jos filmi rupeaa tyylillisesti menemään siihen, että sitä on vaikeata tajuta ja seurata, niin ei voi ennustaa sen tulevaisuudelle hyvää. Lisäksi ei ole syytä uskoa, että tuollainen dekadentti valokuvaustyylittely, joka ehkä on aitoa ranskalaisessa filmissä, olisi aidon suomalaisen hengen mukaista."

"Kamera katsoo maailmaa milloin ylhäältä, milloin alhaalta käsin, toisinaan taas vinokulmasta ja aivan tavallisesta perusasennostaankin", kuvaili S-ö (Veikko Sirviö, Ilta-Sanomat 6.9.1938). "Näin on saatu syntymään varsin erikoinen ja vaihteleva kuvasarja, joka olisi täyden kiitoksen arvoinen, ellei valon ja varjon avulla järjestetyssä tehostuksessa olisi monin paikoin menty liiallisuuteen [- -]. Myönteisenä piirteenä panee merkille myös Matti Kurjensaaren vuorosanojen luistavuuden sekä George de Godzinskyn säveltämän musiikin riittoisuuden tapahtumien säestäjänä, minkä onnistumiseen osaltaan myötävaikuttaa Lauri Pulkkilan yleensä moitteettomasti suorittama äänitys."

"Aktivistitoimintaa kuvaileva aihepiiri on käsikirjoituksessa jäänyt vaille sitä välttämätöntä johtolankaa", koki E. H. (Eino Ilmari Hukkinen, Helsingin Sanomat 6.9.1938), "jota ilman tällainen seikkailunomainenkin, jännitysmomenteista rikas kertomus jää kokonaisuutena melko hajanaiseksi. Tapahtumain johdonmukainen kehittely näyttää näinollen käyneen ohjaajalle (Nyrki Tapiovaara) ylivoimaiseksi. Sensijaan panee ohjauksessa merkille lukuisia yksityisiä onnistuneita kohtauksia, joissa ilmenee vauhtia, dramaattista tehoa ja filmaattista vaistoa."

"Elokuvan käsikirjoituksesta on ilmeisesti puuttunut sitova punainen lanka, kiinteä juoni, joka olisi pitänyt esityksen koossa", arveli myös S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 5.9.1938). "Ohjaaja Nyrki Tapiovaara on tyytynyt esittämään vain eräänlaisen hajanaisen kuvaelmasarjan, jonka eräät kohdat kieltämättä ovat verrattain hyviä, mutta kokonaisvaikutus jää auttamatta miinuspuolelle. Perusaiheen mielenkiintoisuudesta huolimatta Varastettu kuolema tahallisine tehontavoitteluineen jää vain hapuilevaksi kokeiluksi."

"Päämääränä käsikirjoitusta laadittaessa ei ilmeisestikään ole ollut hyvä ja kokonainen elokuva, vaan pelkästään sensatio, joka herättäisi huomiota ja josta puhuttaisiin", ajatteli puolestaan nimimerkki T. (Ajan Suunta 6.9.1938). "Elokuvan pitäisi esittää helsinkiläisten aktivistiylioppilaiden toimintaa venäläis-japanilaisen sodan aikana. Kuitenkin on tuon toiminnan pohja, rakkaus isänmaahan ja Suomen kansan vapaudentahto jätetty kokonaan syrjään. Asehankinnoissa puuhaavat nuorukaiset voivat aivan yhtä hyvin olla venäläisiä nihilistejä kuin suomalaisia aktivistejakin - edelliseen viittaavat puheet vallankumouksesta ja tsaarista. Kun elokuvan on ohjannut 'tulenkantajana' tunnettu Nyrki Tapiovaara, ymmärtää, mistä aatteellinen onttous johtuu. Tuosta onttoudesta kärsii sitten koko elokuva: siinä on suomalainen paikallisväri, mutta suomalainen henki puuttuu."

Näyttelijöistä sai suurimmat kiitokset Tuulikki Paananen, joka esitti "vaativan osansa ilmeikkäästi ja eläytyneesti" (E. H.) ja jonka "esitys oli pehmeydessään, joustavuudessaan ja eläytymisessään parhaiden kotimaisten filmiosasuoritusten joukkoon luettava" (A. S-o). "Hän varmentaa tälläkin suorituksellaan asemansa eräänä suomalaisen filmin lahjakkaimmista näyttelijättäristä", kirjoitti S. S. Paanasesta ja jatkoi: "Santeri Karilo asekauppiaana pelastaa niinikään omat kohtauksensa ja valaa osaansa sopivaa jännitystä." Myös Annie Mörk sai huomiota "erinomaisena tyyppinä" (E. H.), kun taas Ilmari Mäntyä pidettiin soveliaana sankarityyppinä, mutta "vähemmän vakuuttavana" (E. H.) ja hänen koettiin "jättävän katsojan melko kylmäksi" (S. S.).

Vuoden 1954 uusintaensi-illan ja myöhempien tv-esitysten yhteydessä suhtautuminen oli ratkaisevasti muuttunut. "Kotimaisen elokuvan näköpiirissä Nyrki Tapiovaaralla on tänäkin päivänä merkittävä ja yksilöllinen asemansa", kirjoitti Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat 8.3.1954). "Kun nyt katselee Varastettua kuolemaa ja ajattelee elokuvan lyhyttä historiaa yleensä, tuntuu merkilliseltä, että suomalaisen elokuvan kehitys Tapiovaaran päivistä tähän hetkeen on voinut kulkea niin äärimmäisen hitaasti ja milteipä näkymättömästi. Tietenkin on selvää, että teknillinen kehitys on ottanut aimo harppauksia, mutta mihin on jäänyt elokuvamme kokeileva rohkeus ja polttava luomisilo, mihin on jäänyt kaikki se millä Tapiovaara yhä jaksaa innostaa katsojia."

"Varastetun kuoleman uusintaesitys on merkkitapaus", tähdensi myös J. D. (Jörn Donner, Vapaa Sana 7.3.1954). "Varastettu kuolema on elokuva, jota sopii muistella, kun näkee tämän päivän suomalaisen elokuvateollisuuden tuotteita. Se on edelleen aktuelli, sen kuvat elävät edelleen voimakkaina, se kertoo meille tarinan suoraviivaisesti, ja elokuva kokonaisuutena antaa aavistuksen tekijöittensä rakkaudesta tähän vuosisatamme taiteeseen."

Tv-esitysten yhteydessä Varastettu kuolema tunnustettiin "ehdottomaksi klassikoksi" (Harri Moilanen, Kansan Uutiset 13.9.1990) ja "yhdeksi näkemyksellisimpiä kotimaisia elokuvia" (Antti Lindqvist, Katso 20/1987 ja 37/1990), samalla kun Tapiovaaran asemaan ja "myyttiin" alettiin ottaa jo kriittistä ja problematisoivaa etäisyyttä. "Näkemystä Varastetun kuoleman erityisestä kunnianhimoisuudesta", kirjoitti Putte Wilhelmsson (Uusi Suomi 13.9.1990), "korostaa niin ohjaajan mytologioita ruokkiva hahmo kuin elokuvan valmistuminen kutakuinkin studiojärjestelmän ulkopuolella, kollektiivisen ponnistelun tuloksena. [- -] Varastetussa kuolemassa tiivistyy suomalaisen elokuvan historia: sen menneisyys tavassa, jolla Tapiovaara asiantuntevasti hyödyntää vuoden 1938 näkökulmasta menneitä elokuvallisia tyylejä, ja sen tulevaisuus hänen itsevarmassa taiteellisessa visiossaan."

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Taustaa
Varastettu kuolema (1938) oli ensimmäinen Erik Blombergin tuottama elokuva. Rahoituksen järjestämisessä avusti vuorineuvos Matti Viljasen Eva-Lisa-tytär, itsekin aktiivinen lyhytelokuvien tekijä. Käsikirjoitus perustui Runar Schildtin novelliin Köttkvarnen (1919), jonka tapahtumat siirrettiin kansalaissodasta sortovuosiin, Venäjän - Japanin sodan (1904-05) tienoille. Käsikirjoituksen mukaan elokuvan oli määrä tapahtua osittain talvella, mm. loppukohtauksen "rannattomalla jäälakeudella". Varastettu kuolema kuitenkin kuvattiin lumettomana aikana maaliskuun puolivälistä 1938 lähtien. Käsikirjoitus on jaettu 42 jaksoon, joilla kullakin on oma otsikkonsa - tosin jaksot 17 ja 18 on yhdistetty. Kunkin jakson kuvanumerointi alkaa aina ykkösestä. Käsikirjoituksessa Robertin tovereita luonnehditaan nimillä Lyyrikko, Silmälasipäinen lukumies, Toimenmies, Lyhyt poika ja Tunnontarkka. Robertin muistikirjasta käy ilmi, että heidän nimensä ovat Aatos Salminen, Lennart Holm, Gösta Skog, Väinö Alajärvi ja Bruno Kuoppala.

Ohjaustyössään Nyrki Tapiovaara sovelsi opintomatkoillaan Moskovassa ja Pariisissa saamiaan vaikutteita. Käsikirjoitusta muutettiin kuvattaessa ja monissa kohtauksissa improvisoitiin kuvauspaikalla. Myös leikkausvaiheessa kuvajaksojen järjestystä muuteltiin. Pituutta elokuvalle kertyi 105 minuuttia. Kun Varastettu kuolema vuonna 1954 lähti uusintakierrokselle, Erik Blomberg lyhenteli tuottajan oikeudella elokuvan "pahimpia krumeluureja" noin 15 minuutilla. Nämä tuottajan poistot ovat tallella Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa.

Miespääosan taiteilijanimen Ilmari Mänty taakse kätkeytyi Ralph Enckell, myöhemmin Suomen suurlähettiläs mm. YK:ssa, Tukholmassa ja Varsovassa. Rooli oli hänen ainoansa. Gabriel Tossun oikea nimi oli Ahti H. Einola. Alkuteksteissä Jalmari Parikan etunimenä on virheellisesti Ilmari ja Lida Salinin etunimenä Ida.

Varastettu kuolema oli ensimmäinen elokuva, johon George de Godzinsky (1914-1994) sävelsi musiikin.

Elokuvan yleisömenestys teatteriesityskertojen mukaan laskien jäi paljon vuoden keskitason alapuolelle.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan.
Musiikki
1. Santa Lucia / Lucia / Soi iltakellot
Säv. trad. italialainen
Es. tunnistamaton posetiivinsoittaja (playback), 0' 35".

Huomautuksia:
Tuulikki Paananen tapailee pianoa (playback), 0' 10", ja Ilmari Mänty viheltelee (100 %), 0' 10".

Hautajaiskulkuekohtausten taustamusiikissa on muistumia Frédéric Chopinin sävellyksestä Marche funèbre / Surumarssi, kahteen kertaan, yht. 3' 00".

Santa Lucia jatkuu taustamusiikissa kahteen kertaan, yht. 0' 10".

Taustamusiikin esittää George de Godzinsky, piano, ja orkesteri.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
989
Tarkastuspäivä
30.08.1938
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2750 m
Veroluokka
VV
Ikäraja
K16
Tarkastamolaji
näytelmä
Osia
5
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
989
Tarkastuspäivä
13.03.1953
Formaatti
35 mm
Veroluokka
15 %
Ikäraja
K16
Tarkastamolaji
näytelmä
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
989
Tarkastuspäivä
16.02.1954
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2500 m
Kesto/leikattu
91 min
Veroluokka
VV
Ikäraja
K12
Tarkastamolaji
näytelmä
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
989
Tarkastuspäivä
24.10.1973
Formaatti
35 mm
Veroluokka
10 %
Ikäraja
K12
Tarkastamolaji
näytelmä
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
989
Tarkastuspäivä
10.12.1986
Formaatti
video
Pituus/leikattu
2386 m
Veroluokka
10%
Ikäraja
K12
Tarkastamolaji
näytelmä
Osia
1
Tarkastuttaja
Opetusministeriö [laskutus]
Tarkastusnumero
T-00989
Tarkastuspäivä
24.08.1988
Formaatti
video
Pituus/leikattu
84 min
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
näytelmä
Osia
1
Tarkastuttaja
Yleisradio / Tallennepalvelu
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
13.12.2012
Formaatti
DVD
Perustelut
Ahdistus, väkivalta.
Kesto/leikattu
01:23:55
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Lauri Pulkkila
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
101 min