Kymmenen riivinrautaa

Tio rivjärn (ruotsinkielinen nimi)
10 riivinrautaa (työnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Kymmenen riivinrautaa

Ere Kokkosen ohjaama Kymmenen riivinrautaa (2002) on komedia 60-vuotiaan liikemiehen Rauno Rämekorven (Esko Salminen) naisseikkailuista. Elokuva perustuu Arto Paasilinann samannimiseen romaaniin.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
K11
Näyttelijät
Henkilö Esko Salminen , Rauno Rämekorpi
Henkilö Santeri Kinnunen , Seppo Sorjonen
Henkilö Petra Frey , Annikki Rämekorpi
Henkilö Rinna Paatso , Tarja Salokorpi
Henkilö Anu Sinisalo , Eila Huhtavesi
Henkilö Kirsi Ylijoki , Tuula Virtanen
Henkilö Kristiina Elstelä , Sonja Autere
Henkilö Veera Degerholm , Eveliina Mäki
Henkilö Susanna Haavisto , Saara Lampinen
Henkilö Aino Seppo , Kirsti Korkkalainen
Henkilö Rea Mauranen , Irja Hukkanen
Henkilö Tea Ista , Ulla-Maija Lindholm
Henkilö Kari Väänänen , Heikki Korkkalainen
Henkilö Jukka Juolahti , Ossi Hukkanen
Henkilö Risto Palm , johtaja Mäkipää
Henkilö Vanessa Janatuinen , Sirena Salokorpi
Henkilö Susanna Anteroinen , Sorjosen vaimo
Henkilö Riitta Elstelä , matontamppaaja
Henkilö Vivi Wahlström , vauva Virtanen
Henkilö Anja Pohjola , vanharouva  (rooli lopputeksteissä: kätilö)
Henkilö Laura Huhtamaa , baarimyyjä
Henkilö Micke Rejström , Elger Rasmussen
Henkilö Raimo Wahlström , päätoimittaja
Henkilö Salla Paajanen , toimittaja
Henkilö Erkki Mankinen , mies puutarhassa
Henkilö Pekka Lampela , mies puutarhassa
Henkilö Linda Lampenius , Linda
Henkilö Mika Rönnholm , ensiapumies
Henkilö Anne Wahlström , virkailija
Henkilö Taisto Oksanen , lääkäri
Henkilö Anna-Maija Kokkonen , ystävätär
Henkilö Ilari Hämäläinen , viulunsoittaja
Henkilö Arto Paasilinna , mies kadulla
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Marjut Samulin , kätilö
Tekijät
Henkilö Ere Kokkonen , Ohjaaja
Henkilö Ere Kokkonen , dramatisointi
Henkilö Anna-Maija Kokkonen , tuottaja
Henkilö Jari Mutikainen , kuvaus
Henkilö Pekka Lampela , leikkaus
Henkilö Pekka Lampela , äänittäjä
Henkilö Olli Ahvenlahti , musiikki
Henkilö Pasi Hornamo , kamera-assistentti
Henkilö Kristian Mäkelä , kamera-assistentti
Henkilö Kaj Lall , kamera-assistentti
Henkilö Tomi Nuotio , ääniassistentti
Henkilö Leena Honkasalo , pukusuunnittelu
Henkilö Marjut Samulin , maskeeraus
Henkilö Marjut Samulin , kampaukset
Henkilö Petteri Kallela , tuotantopäällikkö
Henkilö Tapio Karjalainen , järjestäjä
Henkilö Jorma Jalasti , järjestäjä
Henkilö Anne Wahlström , apulaisohjaaja
Henkilö Tapio Pennanen , musiikin äänitys  (Sonic Pump Studios)
Henkilö Tapio Pennanen , musiikin miksaus  (Sonic Pump Studios)
Henkilö Tuomo Hintikka , 2K kuvaefektit  (Generator Post Oy)
Henkilö Petteri Linnus , 2K online-editointi  (Generator Post Oy)
Henkilö Jari Hakala , 2K online-editointi  (Generator Post Oy)
Henkilö Adam Vandor , 2K värimäärittely  (Generator Post Oy)
Henkilö Seppo Vanhatalo , äänimiksaus  (Kikeono Film Sound Oy)
Henkilö Tommi Gröhn , filmitulostus  (Generator Post Oy)
Henkilö Juha Pursiainen , stunt  (S.P.A.F)
Henkilö Toni Wahlström , stunt
Henkilö Kristo Salminen , stunt
Henkilö Jari Nieminen , muusikko
Henkilö Pekka Toivanen , muusikko
Henkilö Häkä Virtanen , muusikko
Henkilö Mongo Aaltonen , muusikko
Henkilö Jari Kettunen , muusikko
Henkilö Olli Ahvenlahti , muusikko
Henkilö Arja Koriseva , solisti
Henkilö Eino Grön , solisti
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Kokoonpanot
Group Name Laulu-Miehet , kuoro
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
175 000 €
Rahoitus
Julkaistu
2002
Alkuperäisteos
Arto Paasilinna: Kymmenen riivinrautaa. Eroottinen farssi. Romaani. Helsinki: WSOY, 2001. (romaani)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
30.08.2002
Ensi-iltapaikat
Alajärvi: Alareksi
Helsinki: Tennispalatsi 1, Kinopalatsi 7, Forum 1
Hämeenlinna: Maxim
Ii (kiertuekopio)
Iisalmi: Kuvalipas
Jyväskylä: Fantasia 4
Järvenpää: Studio
Karkkila: Kino Karkki
Kauniainen: Bio Grani
Kemi: Kinopirtti
Kitee: Kino Hovi
Kuopio: Maxim 1
Kuusankoski: Studio 123
Lahti: Kuvapalatsi
Mäntsälä: Bio Rai
Oulu: Formia 1
Pori: Promenadi 5
Riihimäki: Gilda
Savonlinna: Killa
Seinäjoki: Bio Marilyn
Tampere: Plevna 2
Tornio: VPK:n elokuvat
Turku: Julia 1, Kinopalatsi 5
Vammala: Bio Sastamala
Vantaa: Bio Grand
Vihti: Kino
Ylistaro: Matin-tupa
Filmikopioiden määrä
30
Katsojaluku
25 906
Muut näytökset
  • 10.08.2002 Killa, Savonlinna kutsuvierasnäytäntö
  • 27.08.2002 Tennispalatsi, Helsinki kutsuvierasnäytäntö
Festivaaliosallistumiset
Savonlinnan elokuvajuhlat Savonlinna, Suomi 2002
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Hämeenlinna
Nurmijärvi
Helsinki
Kuvausaika
2001-2002
Sisältöseloste
Teollisuusneuvos Rauno Rämekorpi viettää 60-vuotisjuhliaan. Onnittelijat tuovat kukkalaitteita, samppanjaa ja erilaisia herkkuja; hänestä julkaistaan juhlakirja "Metsien miehestä maailmanmieheksi". Juhlien jälkeen hän on vaimonsa Annikin pyynnöstä viemässä tuliaiset tehtaalleen, kun hän taksikuski Sorjosen ehdotuksesta innostuukin toimittamaan ne naistuttavilleen. Toimittaja Hukkanen asettuu heidän kannoilleen.

Kierros alkaa Tarja Salokorvesta, joka löytyy tätinsä hautajaisista. Tarja paljastaa, että täti, ilotyttö ja salonginpitäjä, olikin hänen äitinsä. Hän sanoo harkinneensa samaa ammattia, mutta saatuaan lapsen oli hylännyt ajatuksen. Tarja suo kuitenkin Raunolle tilaisuuden lapsentekoon. Hukkanen nappaa salaa kuvia. Kierros jatkuu yhtiön tiedostussihteeri Eila Huhtaveden asunnolle, jossa Rauno manaa herroja ja korostaa omia vaatimattomia lähtökohtiaan ja nauttii samppanjaa ja kaviaaria. Myös Eila johdattaa Raunon sänkyyn.

Konttoristi Tuula Virtanen ilmoittaa, että hänellä on lahja Raunolle. Lahja paljastuu tyttövauvaksi. Kun Tuula maanittelee Raunoa allekirjoittamaan isyystodistuksen, he päätyvät rakastelemaan. Käy kuitenkin ilmi, että Tuula on avoliitossa tehtaan tanskalaisen insinöörin Elger Rasmussenin kanssa, joten Rauno toteaa olleensa siitossonnina.

"Tuntuu naisia riittävän", Sorjonen toteaa Raunolle, kun tämä kertoo elämänvaiheistaan. Rauno juopottelee juorutoimittaja Sonja Autereen kanssa ja he keksivät juonen, millä Elger ajetaan takaisin Tanskaan. Seuraavan päivän iltapäivälehti paljastaa skandaalin: "tanskalaisinsinööri tarrasi Lindan tisseihin". Televisiohaastattelussa kohmeloinen Rauno kiihtyy liikkeenjohdon optioista, joita hän pitää järjen vastaisina: jos johtaja ei muuten pysy yrityksessä, hän joutaa mennä. Työväki tuloksesta vastaa, ei herrat.

Torikahvilassa Rauno tapaa tehtaansa hitsarin, Eveliina Mäen, joka on sydänvaivansa vuoksi sairauslomalla. Hän on joutunut muuttamaan asunnostaan siirtolapuutarhamökkiin. Rauno lupaa yhtiönsä kustantavan leikkauksen ja asunnon. Eveliina ja Rauno kannattavat molemmat vasemmistoa. Mutta katetta pitää yhtiön tehdä, jos se mielii pitää työväkensä leivässä, Rauno opettaa viinilasin ääressä. He rakastelevat, kunnes Eveliina valahtaa tajuttomaksi. Rauno hälyttää Sorjosen apuun ja he toimittavat naisen sairaalaan.

Rauno palaa kotiin, mutta talo on tyhjä: vaimo on lähtenyt laivamatkalle. Tehtaan edustussaunasta Rauno löytää siivooja Saara Lampisen löylyttelemästä. Saara pyytää johtajan seurakseen ja kylvettää miehen. Ravintolassa Rauno kohtaa Kirsti Korkkalaisen, joka on eronnut mustasukkaisesta ja väkivaltaisesta miehestään. Mies epäilee, että Kirstillä ja Raunolla on suhde. Rauno ja Sorjonen vievät Kirstin turvaan Helsinkiin huomaamatta, että Korkkalainen seuraa heitä. Kirstin työpaikalla Kansallismuseossa Korkkalainen uhkaa Raunoa aseella, mutta Rauno taltuttaa miehen. Hän ja Kirsti viettävät yhteisen yön museossa Kustaa III:n vuoteessa; seinällä olevien maalausten henkilöt vinkkaavat silmäänsä.

Aamulla Rauno ihmettelee, mikä saa miehen juopottelemaan ja harrastamaan uskottomuutta. "Miehen luonto se on, ei sille mitään mahda", Sorjonen arvelee. Rauno tunnustaa olevansa sovinistisika. Hän tilittää elämäänsä entiselle avopuolisolleen, psykiatri Irja Hukkaselle tämän kotona, vaihtaa samppanjasta vissylinjalle ja nappaa löytämästään Viagra-pakkauksesta pillerin. Rauno epäilee sen vaikutusta "raavaaseen mieheen", mutta tuote osoittaa tehonsa. Rakastelun jälkeen Irja järjestää, että Rauno voi noutaa rähjääntyneen frakkinsa tilalle toisen tädiltään, 70-vuotiaalta kenttäpiispan leskeltä. Samassa Sorjonen hälyttää Raunoa pikaisesti pakenemaan, sillä mies, toimittaja Hukkanen, saapuu kotiinsa.

Kenttäpiispan leskeltä Ulla-Maija Lindholmilta Rauno saa frakin, mutta erektio vaikeuttaa pukemista. Leski ehdottaa, että pulma hoidetaan pois. Sängyssä Ulla-Maija kertoo harrastavansa juhlien suunnittelua ja Rauno innostuu "romanttisesta meriretkestä", jonka he toteuttavat. Laivan kannella kotiin palaava Annikki huomaa oudon näyn: kirkkoveneen kokassa seisovat tuulta syleillen hänen miehensä ja kenttäpiispan leski. Kotona Annikki antaa Raunon selitellä aikansa, ennen kuin ajaa hänet ulos talosta ja elämästään.

Taksitolpalla Sorjonen solmii tarinan langat yhteen: toimittaja Hokkasen 5 päivää -lehteen tekemän jutun jälkeen naiset eivät enää huolineet Raunoa; Eveliina toipui leikkaustaan ja ylennettiin hitsaamon esimieheksi; Rauno tunnusti Tuulan lapsen omakseen ja Elger muutti Tanskaan; Sonja jatkoi juopottelua, mutta Korkkalainen jätti Kirstin rauhaan; Tarja ei tullut raskaaksi, Irja sai syrjähyppynsä anteeksi ja Eila ylennettiin tiedotusjohtajaksi. Jättikokoisessa banderollissa Naisunionistit ry varoittaa Raunosta, joka on "itserakas öykkäri, pöyhkeilevä irstailija ja naisten hyväksikäyttäjä".
Aiheet
Lehdistöarviot
Kymmenen riivinrautaa jatkoi Ere Kokkosen aiempien Paasilinna-filmatisointien linjalla, hyvässä ja pahassa. "Ere Kokkonen ei ole tyyliään muuttanut ja tekee perinteistä kotimaista elokuvaa, missä näyttelijäsuoritukset korostuvat ja dialogi on kovin kirjallisen kuuloista. Paasilinnan huumori, johon aina yhdistyy myös elämän tragiikka ja melankolia, on kaikki kaikessa", summasi Reijo Noukka (Aamulehti 30.8.2002) ja tunnusti: "Ennakkonäytöksessä yleisö nauroi varsin herkästi Kokkosen uutuudelle, mutta itse en siitä kovin suuresti nauttinut. Jos kirjakin jo tuntui venyttävän aihettaan, filminnössä tämä vielä korostuu. Vähempikin riivinrautojen esittely olisi riittänyt."

"Kokkonen on uskollinen Paasilinnan tekstille ja sen lauserakenteille liikaakin, komedia on suulas paikoin turhaan selittävyyteen asti", koki myös Sauli Pesonen (Kaleva 1.9.2002). "Toisaalta ohjaaja ymmärtää kirjailijan huumorin ominaislaadun. Elokuva vaikuttaa osin paremmalta kuin kirja, puheliaisuudesta huolimatta liikoja koukeroita oiotaan muutaman kerran onnistuneesti: esimerkiksi lopun veneretki käänteiden kliimaksina toimii hyvin."

Moni ei nähnyt syytä korjata käsityksiään. "Kymmenen riivinrautaa tarjoilee taattua kokkostyyliä", totesi Kaisa Hiltunen (Keskisuomalainen 30.8.2002). "Kokkosen komedioissa on tosiaankin kyse lähinnä romaanien kuvittamisesta. Itsenäisinä elokuvallisina teoksina niillä ei ole paljoakaan annettavaa. Kokkonen luottaa tarinankerronnassa yksinkertaiseen konseptiin, sketsimäiseen toistoon, mikä ei täyspitkässä elokuvassa oikein toimi. [- -] Näistä palasista ei kokonaisuutta synny sitten millään, sillä palasia on liian paljon ja ne hylkivät toisiaan."

Olli-Matti Oinonen (Savon Sanomat 6.9.2002) ei ollut sen armeliaampi. "Kymmenen riivinrautaa on Paasilinnan kirjoista kehnoin ja elokuvanakin se on yhtä tylsä, jollei tylsempikin. Parituntinen katsomiskokemus on rytmitön ja äärettömän pitkäveteinen. Kymmenen riivinraudan erotiikka on riisuttaa naisnäyttelijöitä herra Rämekorven höylättäväksi: kolhoa on. Tanskalaiset pukki-elokuvat 60-luvulla olivat samaa tasoa. Elokuvataide kehittyy, Ere Kokkonen ei."

"Komedia kyntää eteenpäin Esko Salmisen vitaalisen farssiroolin varassa, ja veteraani on loistovireessä," kiitti Olli Kangassalo (Iltalehti 6.9.2002) bravuuriroolia. "Ikävä kyllä tarinan muut osaset kaipaisivat annoksen viagraa: reippaan härski huumori jotensakin seisoo ja lerpahtaa hallitsemattomasti. Osa yrittäjäpanomiehen kohtaamisista on hyvinkin särmikkäitä, osa niin kankeasti toimivia että nolottaa. Ere Kokkosen tyyli on jälleen ankean tv-mäistä, ja elokuvamusiikki soi kuin yritysvideolla."

Halpatuotannon puutteista huolimatta Jari Leinonen (Lapin Kansa 5.10.2002) näki elokuvan onnistuvan omissa puitteissaan. "Aidoissa paikoissa kiireellä kuvaaminen lienee vaikuttanut myös ilmaisuun. Jatkuva miljöön vaihtuminen pitää mielenkiintoa kuitenkin erinomaisesti yllä ja kun kohderyhmään nähden tuttua asiaa käsitellään mustan huumorin keinoin, ei epäonnistumiselle jää tilaa. Kymmenen riivinrautaa on epäilemättä yksi tekijänsä parhaita teoksia ja sinällään erittäin suositeltava paketti etenkin kyseistä ikää lähentyville hengenheimolaisilleen."

Riivinrautarooleista eritoten Kristiina Elstelän, Susanna Haaviston, Tea Istan ja Rea Maurasen suoritukset palkittiin kiitoksin.
Taustaa
Veteraaniohjaajan Ere Kokkosen (1938-2008) 32:a ja toiseksi viimeistä ohjaustyötä Kymmenen riivinrautaa (2002) kuvattiin iskulauseella "keski-ikäisten Levottomat". Kokkonen jatkoi elokuvallaan Arto Paasilinnan romaanien filmatisointien sarjaa. Aikaisempia filmatisointeja olivat mm. Jäniksen vuosi (Risto Jarva, 1977), Onnellinen mies (Hannu Kahakorpi, televisioelokuva 1979), Ulvova mylläri (Jaakko Pakkasvirta, 1982) ja Hirtettyjen kettujen metsä (Jouko Suikkari, 1986); Kokkonen itse oli ohjannut Paasilinnan teksteistä elokuvat Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä (1996) ja Hurmaava joukkoitsemurha (2000) sekä televisiosarjan Suloinen myrkynkeittäjä (1995).

Ilta-Sanomien 6.8.2002 ja elokuvasta tehdyn seurantadokumentin Näin tehtiin Kymmenen riivinrautaa mukaan Paasilinna vihjaisi Kymmenen riivinrautaa -kirjasta jo sen ideointivaiheessa Kokkoselle, joka varasi itselleen filmausoikeudet ja luki käsikirjoitusta sitä mukaa, kun sitä valmistui, siis ennen kustantajaa. Elokuvadramatisoinnin kirjasta teki Kokkonen.

Elokuvaa voi lähestyä myös road moviena. Elokuvista Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä ja Hurmaava joukkoitsemurha tutulla hahmolla taksikuski Seppo Sorjosella (Santeri Kinnunen) on tällä kertaa kyyditettävänä 60-vuotispäiviään viettävä teollisuusneuvos Rauno Rämekorpi (Esko Salminen). Elokuvassa Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä kyyditettävä oli ollut dementoitunut sotaveteraani Rytkönen (Kalevi Kahra). Hurmaavassa joukkoitsemurhassa matkaa tehtiin Etelä-Suomesta Nordkapin kautta Etelä-Eurooppaan. Salminen oli ollut edellisen kerran Kokkosen ohjattavana elokuvassa Vääpeli Körmy ja vetenalaiset vehkeet (1991).

Paasilinnan romaani jakautuu kahteen osaan: ensimmäisessä osassa ovat teollisuusneuvoksen 60-vuotispäivät jatkoineen, toisessa osassa hänen joululahjakierroksensa kaikkien niiden naisten luo, joita hän oli 60-vuotispäiviensä yhteydessä käynyt tervehtimässä. Kokkonen keskittyy elokuvassaan romaanin ensimmäiseen osaan. Hyvinkään Sanomien 14.9.2002 mukaan elokuvan loppu on erilainen kuin alkuperäisteoksessa. Uutta on elokuvaan ympätty paparazzitoimittaja. Rämekorven kotikunta on siirretty Espoon Westendistä Hämeenlinnaan. Elokuvan lopputeksteissä Marjut Samulinin ja Anja Pohjolan roolit ovat vaihtaneet vahingossa paikkaa. Samulin esittää kätilöä ja Pohjola vanhaa rouvaa.

Savon Sanomissa 30.8.2002 Ere Kokkonen määritteli elokuvaansa: "Päällisin puolin tarina on kovasti sovinistinen, mutta tosiasiassa Rauno Rämekorven kohdalla kyse ei ole sovinismista, ehkäpä päinvastoin. Ehkä juuri naiset käyttävät tätä pohjimmaltaan hyväsydämistä, mutta periaatteiltaan tiukkaa miestä hyväkseen."

Kokkosen Paasilinna-filmatisointien katsojaluvut elokuvateattereissa olivat 19 933 (Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä), 46 870 (Hurmaava joukkoitsemurha) ja 25 906 (Kymmenen riivinrautaa). Parhaiten menestynyt Paasilinna-filmatisointi on Jarvan Jäniksen vuosi 362 644 katsojallaan. Kymmenen riivinrautaa esitettiin TV 2:ssa vuonna 2004 neliosaisena televisiosarjana. Kokkonen ohjasi viimeisenä työnään Turhapuro-sarjan päätösosan Uuno Turhapuro - This is My Life (2004).
Musiikki
Viimeinen tanssi
säv. Olli Ahvenlahti
san. Ere Kokkonen

Raskasta on rakastaa
säv. Olli Ahvenlahti
san. Ere Kokkonen

Hiipunut rakkaus
säv. Olli Ahvenlahti
san. Ere Kokkonen

Viettelijän tango
säv. Olli Ahvenlahti
Kiitokset
Akatemiska Rodklubben, Bar Teos, Blue Media, Bodyform, Canon Finland Oy, Footlight, Hotelli Rantasipi Aulanko, Hämeenlinnan Kaupunkiuutiset, Hämeenlinnan Torikahvila, Inchcape Motors Finland Oy / Mazda Kaivoksela, Kaisan Kukka, Kastelli / Hämeenlinna, Kantolan Siirtolapuutarha, Komediateatteri Arena, Kukkakauppa Lumikello, Klaukkalan Kuva ja Kello, Marco Oy, Marco Polo / Juttutupa, Matkalaine, Muuttopalvelu Niemi Oy, Mondosock / TM Taple Oy, Nurmijärven Extra Uutiset, Nurmijärven seurakunta, Nurmijärven terveyskeskus, Painosuma, Paratiisilintu, Pekka Niska Oy, Piparkakkutalo, Promice Communication, Rakennusosakeyhtiö Hartola, Suursuon sairaala, Silja Line Super Sea Cat, Sony Finland, Suomen kansallismuseo, Taksituote Oy, Teboil Klaukkala, Teboil Ruskeasuo, Vaatturiliike A. Aalto, Valomainos, Visu Piiku<br /><br />Havo Satu, Järvinen Pentti, Lehtinen Kartsa, Pasanen Pirre, Peltomäki Pasi, Raatikainen Anne TV 2, Siren Heli, Siren Jari, Siren Juhani
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Tarkastusnumero
A-28891
Tarkastuspäivä
16.07.2002
Formaatti
VHS
Pituus/leikattu
2948 m
Kesto/leikattu
103',1:43:25
Ikäraja
K15
Tarkastamolaji
Komedia ja farssi
Tarkastuttaja
Anna-Maija Kokkonen
Muut tiedot
Tarkastajat: Matti Paloheimo, Hanna Happo,Tarkastaja: Matti Paloheimo
Tarkastuselin
LTK
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
A-28891
Tarkastuspäivä
06.08.2002
Formaatti
VHS
Pituus/leikattu
2948 m
Kesto/leikattu
1:43:25
Ikäraja
K11
Tarkastamolaji
Komedia ja farssi
Tarkastuttaja
Ere Kokkonen Oy
Muut tiedot
VET:n huomautus: LTK/K11 (4-0). LTK:n päätös: 6.8.2002 K11 (4-0). Läsnä: pj. Erkki Norbäck, Arto Merimaa, Ritva-Sini Merilampi ja Sari Heinonen.
Tekniset tiedot
Väri
väri
Ääni
ääni, Dolby SR, Dolby Digital (SRD)
Kuvasuhde
1,85:1
Kesto
108 min