Pohjanmaa

En dag i Österbotten (ruotsinkielinen nimi)
Plainlands (englanninkielinen nimi)
L'Héritage (ranskankielinen nimi)
Erjur í Austurbotni (islanninkielinen nimi)
Moşternirea (romaniankielinen nimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Pohjanmaa

Pekka Parikan ohjaama draamaelokuva Pohjanmaa (1988) perustuu Antti Tuurin samannimiseen romaaniin. Kauhavalainen Hakalan suku kokoontuu jakamaan isoisän vaatimatonta Amerikan-perintöä. Hautovan helteisenä kesäsunnuntaina Hakalan veljekset, Erkki (Taneli Mäkelä), Seppo (Vesa Mäkelä) ja kotitilaa isännöivä Paavo (Esko Nikkari) poikineen lähtevät mukaan tulisieluisen Veikon (Esko Salminen) aggressiiviseen kohkaukseen, jonka lähtökohtana on Veikon ja hänen entisen liikekumppaninsa selvittämättömät välit.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
12
Näyttelijät
Henkilö Taneli Mäkelä , Erkki
Henkilö Esko Salminen , Veikko
Henkilö Esko Nikkari , Paavo
Henkilö Vesa Mäkelä , Seppo
Henkilö Heikki Paavilainen , Markku
Henkilö Kirsti Ortola , äiti
Henkilö Eeva Eloranta , Saara
Henkilö Rea Mauranen , Helena
Henkilö Miitta Sorvali , Riitta
Henkilö Sari Mällinen , Taina
Henkilö Tarja Keinänen , Laina
Henkilö Kalevi Kahra , opettaja
Henkilö Alli Häjänen , isumummu
Henkilö Konsta Mäkelä , Antero
Henkilö Mikko Kouki , Raimo
Henkilö Aarno Sulkanen , nimismies
Henkilö Paavo Pentikäinen , Ketola
Henkilö Raili Tiensuu , Maija Ketola
Henkilö Vesa Vierikko , konstaapeli Matero
Henkilö Kalevi Haapoja , konstaapeli Lammi
Henkilö Hannu Virolainen , Saaran mies
Henkilö Helena Haavisto , Saaran äiti
Henkilö Topi Reinikka , Saaran isä
Henkilö Paavo Takkinen , Saaran veli
Henkilö Ulla-Maija Parikka , Saaran käly
Henkilö Ritva Vepsä , sairaanhoitaja
Henkilö Kari Sorvali , lääkäri Jukka Mäkelä
Henkilö Hanna Hilkamo , Pauli, Tainan ja Markun poika
Henkilö Antti Seppä , kansallispukuinen mies
Henkilö Turkka Huhtala , Sepon poika
Henkilö Jarkko Huhtala , Sepon poika
Henkilö Yrjö-Juhani Renvall , mies krouvin ovella / kauhavalainen mies
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Antti Hellstedt , mies poliisiaseman ulkopuolella
Henkilö Timo Jyllikoski , mies poliisiaseman ulkopuolella
Henkilö Hanna Järvenpää , nuori kahvituvan edustalla
Henkilö Eva Mäkelä , nuori kahvituvan edustalla
Henkilö Tiina Nieminen , nuori kahvituvan edustalla
Henkilö Johanna Rintanen , nuori kahvituvan edustalla
Henkilö Pia Seppälä , nuori kahvituvan edustalla
Muut esiintyjät
Sussu-koira (Lähde: SKF 10) , muutesiintyjät
Avustajat
Kauhavan nuorisoseuran näyttelijät (Lähde: SKF 10) , avustajat
Tekijät
Henkilö Pekka Parikka , Ohjaaja
Henkilö Marko Röhr , tuottaja
Henkilö Antti Tuuri , käsikirjoitus
Henkilö Pekka Parikka , käsikirjoitus
Henkilö Kari Sohlberg , kuvaus
Henkilö Keijo Virtanen , leikkaus
Henkilö Paul Jyrälä , ääni
Henkilö Johan Hake , ääni
Henkilö Antero Honkanen , ääni
Henkilö Antti Hytti , musiikki
Henkilö Pertti Hilkamo , lavastus
Henkilö Tuula Hilkamo , pukusuunnittelija
Henkilö Eija-Leena Lehmuskallio , maskeeraaja
Henkilö Jeppis K. Kankainen , kamera-assistentti
Henkilö Antti Hellstedt , kamera-assistentti
Henkilö Jukki Tuura , valomies
Henkilö Esko-Juhani Jantunen , valomies
Henkilö Tellervo Savela , kuvaussihteeri
Henkilö Jouko Lumme , apulaisäänittäjä
Henkilö Arvi Koljonen , lavastuksen toteutus  (rakennusmies)
Henkilö Timo Jyllikoski , rekvisitööri
Henkilö Seija Haanpää , kampaaja
Henkilö Kalevi Korte , tuotantopäällikkö
Henkilö Juhani Jotuni , tuotantopäällikkö
Henkilö Terhi Tammila , tuottajan assistentti
Henkilö Tuula Passila , tuotantosihteeri
Henkilö Ulla-Maija Parikka , tuotantosihteeri / stillkuvaaja
Henkilö Hannu Lehtinen , aseasiantuntija
Henkilö Tapio Rintanen , stunt-ajaja
Henkilö Timo Jyllikoski , stunt-ajaja
Henkilö Juha Lauttamus , stunt-ajaja
Henkilö Hannu Rämäkkö , stunt-ajaja
Henkilö Esko Saarinen , helikopterilentäjä
Henkilö Eino Kyykkä , helikopterilentäjä
Henkilö Pirjo Laivuori , värimäärittely  (MTV-Elokuvalaboratorio)
Henkilö Leena Palmu , negaleikkaus  (MTV-Elokuvalaboratorio)
Henkilö Jan-Eric Nyström , tekstikuvaus
Henkilö Paul Jyrälä , miksaus
Henkilö Tuomo Kattilakoski , miksaus
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Yhteisö Europa Vision Oy , levittäjä
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Timo Jyllikoski , järjestäjä
Henkilö Juhani Jotuni , järjestäjä
Henkilö Jorma K. Lehtonen , järjestäjän apulainen
Henkilö Mikko Aro , kuljetukset
Henkilö Jussi Tuuri , yhteyshenkilö Kauhavalla
Henkilö Juhani Aaltonen , muusikko  (huilu, saksofonit)
Henkilö Antti Hytti , muusikko  (sampleri, syntetisaattorit)
Henkilö Peter Lerche , muusikko  (kitarat)
Henkilö Tom Nekljudow , muusikko  (lyömäsoittimet)
Henkilö Jarmo Savolainen , muusikko  (sampleri, syntetisaattorit)
Henkilö Pekka Parikka , juliste
Henkilö Ulla-Maija Parikka , juliste
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
5 652 613 mk
Rahoitus
Julkaistu
1988
Alkuperäisteos
Antti Tuuri: Pohjanmaa. Helsinki: Otava 1982. (romaani)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
26.02.1988
Ensi-iltapaikat
Alajärvi: Alareksi
Helsinki: Arena 1, Bristol 1
Jyväskylä: Elohuvi 1
Kauhava: Kolmio
Lahti: Ilves 1
Lappeenranta: Adams 1
Lapua: Bio Monroe
Oulu: Rio
Pori: Kino 1
Seinäjoki: Bio Marilyn 1
Tampere: Hällä 1
Turku: Formia
Vaasa: Adams 1
Ylistaro: Matin-Tupa
Filmikopioiden määrä
19
Katsojaluku
179 451
Televisioesitykset
  • 07.12.1990 TV1 Katsojia: 1 340 000
  • 05.06.1995 TV1 Katsojia: 681 000
  • 20.06.1997 TV1 Katsojia: 223 000
  • 31.12.2010 YLE TV2
  • 06.01.2014 YLE TV1
  • 03.09.2015 YLE Teema [Kino Suomi]
  • 02.04.2018 Yle TV1
Palkinnot
Elokuvatuotannon laatutuki 1987: 250 000 mk.
Valtion elokuvataiteilijapalkinto 1987: Pekka Parikka 8 000 mk; Paul Jyrälä 6 000 mk (myös elokuvasta Helsinki Napoli All Night Long); Kalevi Kahra 6 000 mk; Taneli Mäkelä 6 000 mk (myös elokuvasta Lain ulkopuolella).
Jussit 1989: paras ohjaus: Pekka Parikka; paras kuvaus: Kari Sohlberg; paras leikkaus: Keijo Virtanen.
Festival du Cinéma Nordique, Rouen, Ranska 1989: lehdistöpalkinto 100 000 FF.
Viitasaaren elokuvaviikko 1989: Humanismin käsi: Esko Nikkari (myös elokuvasta Hamlet liikemaailmassa).
Ranskan elokuvateattereitten liiton 1. palkinto (Prix ACOR) 1989 (10 000 FF).
Festivaaliosallistumiset
Göteborg Film Festival Göteborg, Ruotsi 1989
Den norske filmfestivalen Haugesund, Norja 1989
Festival du Cinéma Nordique Rouen, Ranska 1989
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Kauhava: Alajoen peltoja Kleemolan alapuolella, Kauhavan Saarimaa (lakeusmaisema), Vihtori Pelkosen perikunnan talo Kotoluhta pihapiireineen ja sivurakennuksineen Laitilanmäellä (nyk.) Huhmarkoskentie 71 B (Hakalan talo sivurakennuksineen), Kauppatie (autoajelu), Sulo Lagerstedtin talo Saarimaan kylässä (nyk.) Saarimaantie 285 (Ketolan talo), rautatieasema (Saara saapuu junalla), Lappajärventie (matka Lummukkaan), Lummukan ja Sorvarin hiekkakuopat (Lummukan hiekkakuopat), Sampan Grilli Lauttamuksenaukio (baari), Yrjö Koiviston "Yllin pelto" Alajoella Lapuan- ja Kauhavanjokien haarassa (heinänteko), poliisilaitos Nikolaintie 6 (poliisilaitos), Alko Nikolaintie 10 (Alkon ovi), Kahvitupa Shell-huoltoaseman pihalla Nikolaintie 9 (nuoret huoltoasemalla), Ahti ja Aune Sompin talo Kalliokoskella (nyk.) Kalliokoskentie 137 (Saaran kotitalo)

Lapua: Kaunissaari (lakeusmaisema), Lapuan vanhan tien suora (Markku saa puukosta)

Lappajärvi: Toini Nyyssölän kesämökki ja sauna Pyhävuoren kohdalla (opettajan kesämökki)

Seinäjoki: Seinäjoen keskussairaala Hanneksenrinne 7 (sairaalan piha), Vapaudentie (opettaja vihaisena)

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.
Sisäkuvat
Kauhava: Vihtori Pelkosen perikunnan talo Kotoluhta Laitilanmäellä (nyk.) Huhmarkoskentie 71 B (Hakalan talo), Ahti ja Aune Sompin talo Kalliokoskella (nyk.) Kalliokoskentie 137 (Saaran kotitalo), Sulo Lagerstedtin talo Saarimaan kylässä (nyk.) Saarimaantie 285 (Ketolan talo), poliisilaitos Nikolaintie 6 (poliisilaitos), Jussi Ylikantolan talo Kantolan kylässä (nyk.) Pelkkikankaantie 469 (Saaran siskon talo), Kauhavan seudun terveyskeskus Kauppatie 127 A (Veikko kuolleena)

Seinäjoki: Seinäjoen keskussairaala Hanneksenrinne 7 (sairaala)

henkilöautot Chrysler Valiant (Veikon auto), Datsun 100 A (Erkin auto), Volvo 544 farmari (poikien auto), Mercedes-Benz (Ketolan auto)

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.
Kuvausaika
Kesäkuu - 5.8.1987

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.

Sisältöseloste
Kauhavalainen Hakalan suku kokoontuu kesäisenä sunnuntaipäivänä kotitalolle jakamaan isoisän vaatimatonta Amerikan-perintöä. Sairasvuoteella makaava isoäiti luulee elävänsä Paasikiven aikaa ja varoittaa nuorinta pojanpoikaansa Erkkiä osallistumasta asekätkentöihin. Erkki lähtee raivostuneen veljensä Veikon kanssa tapaamaan tämän liikekumppania Ketolaa, jonka takuumiehenä Veikko on menettänyt omaisuutensa. Poliisi saapuu paikalle ja lähettää veljekset kotiin rauhoittumaan.

Kolmas veli, insinööriksi lukenut Seppo, tulee vaimonsa Riitan kanssa Vaasasta. Kotitilaa isännöivä vanhin veli Paavo on hävinnyt rahaa raveissa. Paavon ja hänen vaimonsa Lainan vanhin poika Markku on edellisenä yönä pettänyt vaimoaan Tainaa.

Erkki hakee rautatieasemalta naimisissa olevan rakastajattarensa Saaran ja rakastelee tämän kanssa pikaisesti. Veikko varoittaa Erkkiä Saaran painijamiehestä.

Markku ajaa kahden pikkuveljensä kanssa tapaamaan Ketolaa, esittäytyy liikemieheksi ja muiluttaa miehen autoon. Kun pojat juottavat Ketolaa väkisin, tämä puukottaa Markkua.

Erkki, Veikko, Paavo ja Seppo lähtevät hiekkakuopalle uimaan ja juopottelemaan. Selvin päin pysyttelevä Erkki ottaa mukaan pellosta esiin kaivamansa konepistoolin. Laukausten ääni houkuttelee paikalle eläkkeelle jääneen opettajan, vanhan sotaveteraanin, joka houkuttelee veljekset kesämökilleen ammuskelemaan. Erkki lähtee tapaamaan Saaraa ja lupaa hakea toiset illalla, mutta konepistoolin hän ottaa mukaansa.

Kuultuaan nimismiehen etsineen Paavon poikia Erkki menee poliisiasemalle ja saa tietää, että Markku on teho-osastolla ja Ketola ja pikkuveljet putkassa. Myös Erkin veljet ja opettaja tuodaan asemalle. Tuloksettomien kuulustelujen jälkeen miehet päästetään vapaiksi, raivoava Veikkokin, jonka Erkki lupaa pitää kurissa.

Kotona veljesten äiti sulkee Veikon ja Paavon piharakennukseen ja lähtee Tainan, Lainan, Erkin ja opettajan kanssa sairaalaan katsomaan Markkua, jolta on poistettu toinen silmä. Markku sanoo, ettei hänestä tarvitse pitää huolta, mutta puristaa lopuksi Tainan rintaansa vasten. Kotona Veikko on yhä kiihtyneessä mielentilassa.

Erkki palaa nimismiehen pyynnöstä poliisiasemalle, kuulee Veikon karanneen kylille ja huomaa konepistoolin kadonneen autonsa takaluukusta. Kinasteltuaan Saaran kanssa hän vie tämän kotiin. Saaran miestä hän lepyttelee sanomalla olevansa vain vanha koulutoveri.

Veikko on kuollut putkassa sydänkohtaukseen. Erkki käy terveyskeskuksessa katsomassa ruumista ja palaa kotitalolle. "Sinun tulee pukeutua toiseen ihmiseen ja muuttua kokonaan toiseksi", lukee äiti hartauskirjasta ja pyytää edes Erkkiä pysymään hengissä. "No kyllä mä sitä ainakin yritän", vastaa Erkki.

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Helena Yläsen (Helsingin Sanomat 27.2.1988) mielestä Pohjanmaa oli "perinteistä suomalaista elokuvaepiikkaa, sellaista jota ei kukaan ole pitkään aikaan pystynyt tekemään niin, että se tuntuu aidolta ja rehelliseltä. [- -] Pohjanmaa eroaa viime vuosien yrityksistä tehdä populistista elokuvaviihdettä hyvin tärkeällä tavalla. Se on rakennettu viitseliäästi ja se on sisällöltään rehellinen. Käsikirjoituksessa jo on muoto. Hysteerisen herpaantumattomana etenevä tapahtumaketju on hallittu, vimma ja tyvenet vaihtelevat aidosti. Muoto ja sisältö löytävät toisensa."

Myös Pertti Lumirae (Suomen Sosialidemokraatti 26.2.1988) piti Pohjanmaata komeana ja näyttävänä viihde-elokuvana, joka oli ilahduttavan kaukana ylikansallisesta tusinaviihteestä mutta joka kuitenkin korosti "liiaksi toimintaa ihmiskuvauksellisten ainesten kustannuksella; henkilöitä on sillä tavalla liikaa, että varsinaisesta ihmiskuvauksesta ei voi puhua. Päällimmäiseksi asettuu ryyppäämisen, tappelun, puukotuksen ja ammuskelun värittämä toimintakaavio, joka on sinänsä hallittu, mutta joka ei anna katsojalle juurikaan vihiä henkilöiden erikoispiirteistä (jonka romaani mietiskelevällä otteellaan pystyy paljon paremmin tekemään)."

Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 27.2.1988) analysoi Pohjanmaan olevan "sodanjälkeisen yhteiskunnallisen rakennemuutoksen ytimekästä kuvausta sen jaloissa tarpovien ja kompastelevien tämän päivän ihmisten, heidän verenperintönsä ja mentaliteettinsa näkökulmasta. Ytimeen se tässä osuu paitsi Tuurin tekstin jäljiltä myös siksi, että Pekka Parikka on elokuvansa kansoittanut niin ehdottoman oikeilta vaikuttavilla ihmisillä. [- -] Ei suomalaisessa elokuvassa ole näin hyvää ja verevää näyttelijätyötä, yhtä elävää ihmiskuvausta koko ensemblen leveydeltä yleensäkään usein nähty, nyt ei aikoihin."

Katri Simonen (Uusi Suomi 26.3.1988) moitti kolumnissaan elokuvaa kapeasta miesnäkökulmasta: "Pohjanmaan kaikki sankarithan ovat miehiä ja heidän aggressiivinen kohelluksensa on kuvauksen kohde. Pohjanmaan naisten - "ikävien ihmisten" - osa on taustalla nalkuttaa ja huolehtia siitä ovatko miehet lähteneet kylille / joko tulevat kyliltä / vai ovatko sinne jääneet. Lehdissä on kyllä kauniisti kirjoitettu, että Pohjanmaa-elokuvan naiset ovat vahvoja, viisaita ja ymmärtäväisiä. Muuta mahdollisuuttahan heillä ei ole."

Kolumnisti Juha Seppälän (Aamulehti 3.3.1988) mielestä elokuva kuvitti "orjallisen tarkasti romaania" repliikeiksi puetun sisäisen kerronnan, ulkoisten detaljien ja toiminnan tasolla: "Romaanista on irrotettu ulkoinen toimintakaavio, tuli ja liike, mutta itse tapahtumat jäävät irralleen, taustaa ja syvyyttä vaille. Kirjassa veljesten suoraviivaiset teot ja niiden motiivit asettuvat jatkuvasti historiallista perspektiiviä, suvun aikaisempien edustajien toimintaa, pohjalaisen mentaliteetin ja perinteen yleistä taustaa vasten. Romaanissa nykyisyys ja menneisyys sekoittuvat luontevasti keskenään [- -], ja tästä monitasoisuudesta elokuvassa ei ole tietoakaan."

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.
Taustaa
Pekka Parikka (1939-1997) valmistui Taideteollisen korkeakoulun kamerataiteen osastolta 1963 ja työskenteli yli 20 vuoden ajan lähinnä televisiolle ohjaten sekä dokumentteja että tv-sarjoja, sekä reportaaseja että tv-elokuvia ja -draamoja - kaikkiaan noin 450 teosta. Lisäksi hän kirjoitti kuunnelmia ja toimi Edvin Laineen apulaisohjaajana elokuvassa Täällä Pohjantähden alla (1968).

Pohjanmaa oli Parikan ensimmäinen kokoillan näytelmäelokuvan ohjaus, ja sen käsikirjoitus syntyi pitkän linjan yhteistyössä Antti Tuurin kanssa. Parikan mukaan "idea Pohjanmaan filmatisoimisesta välähti ensimmäisen kerran mieleemme jo vuonna 1979, jolloin Tuuri ilmoitti minulle kirjoittavansa kirjan Pohjanmaasta" (Uusi Suomi 5.3.1988). Varsinainen työprosessi kesti viisi vuotta, käsikirjoitustukea elokuvasäätiö myönsi 1984 ja ensimmäinen käsikirjoitusversio valmistui toukokuussa 1985.

Sovitustyössä jätettiin pois romaanin lukuisat takautumat ja dialogi kirjoitettiin kokonaan uudelleen, sillä Tuurin romaanissa on vain yksi ainoa repliikki. Parikka halusi korostaa tarinan toiminnallisuutta ja tähtäsi tyylilajissa eräänlaiseen "ulkoilmawesterniin, jossa intiaanit eivät tietenkään ratsasta, vaan uhka on muualla, ihmisessä itsessään" (Aamulehti 30.8.1987). "Minua Tuurin tekstissä sävähdytti sen suunnattoman laaja konstruktio", Parikka jatkoi. "Romaanin ihmiskuvat ovat äärimmäisen kiinnostavia." Lisäksi hän pani merkille, että "Pohjanmaassa käsitellään tärkeätä kansallista aihetta. Taustalla on agraarikulttuurin murros ja muunnos ihan joksikin muuksi. Ihmissuhteissa ja henkilöiden käyttäytymisessä peilautuu paljon enemmän kuin se mitä he ovat ja mikä merkitys heillä on yksilöinä." (Etelä-Suomen Sanomat 29.3.1987).

Seppo Hakalan rooliin ajateltiin ensin Risto Tuorilaa, isumummuksi Rauni Luomaa, Lainaksi Liisamaija Laaksosta ja opettajaksi Lasse Pöystiä. Pohjanmaan kuvaukset alkoivat juhannukselta 1987 ja jatkuivat elokuun alkupuolelle, kestäen aikataulun mukaiset 33 kuvauspäivää. Noin 180 000 katsojallaan Pohjanmaa oli vuoden toiseksi paras kotimainen yleisömenestys Tupla-Uunon jälkeen. Romaanin ja elokuvan suosio johti osaltaan myös aiheen näytelmäversioon, jota esitettiin Suomen Kansallisteatterissa kaudella 1990-91 Terttu Savolan dramatisoimana ja Markus Packalénin ohjaamana.

Pekka Parikan ja Antti Tuurin yhteistyö jatkui elokuvassa Talvisota, joka valmistui marraskuuksi 1989, talvisodan alkamisen 50-vuotispäiväksi. 1990-luvun alussa Tuuri nosti, lähinnä Talvisodan kiistanalaisten tekijäkorvausten vuoksi, lehtipolemiikin, jossa sivuttiin myös Pohjanmaan vastaavia tekijäosuuksia ja joka jatkui keskusteluna elokuvasäätiön tilasta ja väitetyistä väärinkäytöksistä.

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.
Musiikki
1. Alkumusiikki
Säv. Antti Hytti
Studio-orkesteri (off), 1' 25".


2. Enkä minä hurjan luontoni tähren
Säv. ja san. trad.
Es. Esko Nikkari, Esko Salminen ja Vesa Mäkelä, laulu (100 %), kaksi kertaa, yht. 0' 45".


3. Eteläpohjalainen kansanlaulu ("Pilttuussa pienessä seisovi tamma, kauan on ollut orhitta - -")
Säv. ja san. trad.
Es. Esko Salminen, laulu, ja Vesa Mäkelä, huuliharppu (100 %), 1' 50".


4. Loppumusiikki
Säv. Antti Hytti
Studio-orkesteri (off), 2' 55".

Huomautuksia:
Musiikkinumero 2 kuullaan yhtä aikaa taustamusiikin ajoteeman kanssa.

- Suomen kansallisfilmografia 10:n (2002) mukaan.
Kiitokset
Kauhavan kaupunki, Suomen Tupakka, Ilkka-lehti, Lillbackan konepaja, Lauttamuksen auto, Pohjanmaan Yrittäjäopisto/Kesähotelli Tuppiroska, Ahti Somppi perheineen, Kauhavan seudun terveyskeskus, Kauhavan poliisit, Kauhavan Pitokartano, Vaasan liikkuva poliisi, Kauhavan nuorisoseura, Kauhavan palokunta, Seinäjoen palokunta, Kauhavan taksiautoilijat, Pekka Jerkku Oy, Sulo Lagerstedt, Teuvo Näätänen, Kauhavan Ilmasotakoulu, Paavo Kattelus, Kyllikki Tuuri, Jussi Tuuri, Ritva Antila, VR-Kauhava, Seinäjoen keskussairaala, Oy Veho Ab, Matti Somppi, Jussi Pelkonen, Anni Pihlgren, Kaisa Pihlgren, Uusi Pukimo, kauhavalaisia
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
26212
Tarkastuspäivä
08.02.1988
Formaatti
16 mm
Pituus/leikattu
1412 m
Veroluokka
10 %
Ikäraja
K8
Osia
7
Tarkastuttaja
National-Filmi Oy
Muut tiedot
Tarkastaja Tuula Roos
Aihe
Näytelmä
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
26212
Tarkastuspäivä
08.02.1988
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
3530 m
Kesto/leikattu
130 min
Veroluokka
10 %
Ikäraja
K8
Tarkastamolaji
näytelmä 1
Osia
7
Tarkastuttaja
National-Filmi Oy
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
22.12.2015
Kesto/leikattu
02:03:00
Ikäraja
12
Tekniset tiedot
Väri
väri
Ääni
ääni, Dolby Stereo
Kuvasuhde
1,66:1
Kesto
129 min
Kieli (VOD)
suomi