Mies, joka ei osannut sanoa ei

Mannen, som inte kunde säga nej (ruotsinkielinen nimi)
Mannen som inte kunde säga nej (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
The Man Who Couldn't Say No (englanninkielinen nimi)
Der Mann, der nicht nein sagen konnte (saksankielinen nimi)
Az Ember, aki nem tudott nemet mondani (unkarinkielinen nimi)
L'Homme qui ne savait pas dire non (ranskankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Mies, joka ei osannut sanoa ei

Risto Jarvan ohjaama Mies, joka ei osannut sanoa ei (1975) on komedia purku-uhan alla olevasta idyllisestä Kivimäen puutaloalueesta ja sen asukkaista. Amerikasta lapsuutensa maisemiin palannut pastori Aimo Niemi (Antti Litja) pestataan paikalliseksi avioliittoneuvojaksi. Hänen vanhat ystävänsä, kauppiaat Kauko (Matti Ruohola) ja Anna Aaltonen (Vivi-Ann Sjögren) kannattavat uusia rakennussuunnitelmia modernin yrityksen kiilto silmissä. Aimo hullaantuu naapuruston Milla Kurkeen (Kirsti Wallasvaara), joka aktiivisesti puolustaa puutalomiljöön säilyttämistä. Sekaannusten myötä naissankarin maineen saanut Aimo yrittää miellyttää kaikkia osapuolia, eikä kommelluksilta vältytä.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Henkilö Antti Litja , pastori, avioliittoneuvoja Aimo Niemi, "Aippa"
Henkilö Kirsti Wallasvaara , ompelija Milla Kurki
Henkilö Matti Ruohola , Kauko Aaltonen, "Kake"
Henkilö Vivi-Ann Sjögren , Anna Aaltonen, o.s. Lindkvist
Henkilö Sina Kujansuu , naispoliisi
Henkilö Seela Sella , Nummiska, saunottaja
Henkilö Jukka Sipilä , maalari Renlund
Henkilö Kauko Helovirta , poliisi Vilho Hakola
Henkilö Helena Notkonen , Renlundska
Henkilö Erkki Pajala , huuliharppua soittava joutomies
Henkilö Liisa Hukkinen , Aallon Maija
Henkilö Eero Rinne , talonmies Huhtamo
Henkilö Paavo Hukkinen , Salosen pappa
Henkilö Esko Mattila , kirkkoherra
Henkilö Seppo Sariola , sokea Vilen
Henkilö Eeva-Maija Haukinen , Kahilaiska
Henkilö Pentti Kotkaniemi , maanmittari
Henkilö Paul Osipow , Kahila
Henkilö Maarit Hyttinen , gimma
Henkilö Kalle Ruohola , Petteri Aaltonen
Henkilö Martti Pennanen , kertoja
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Erkki Peltomaa , kivimäkeläinen / Millaa pyörällä kyytivä mies
Henkilö Juhani Lankinen , kivimäkeläinen
Henkilö Matti Ollila , mies laivalla / mies Alkon kassajonossa
Henkilö Kullervo Kukkasjärvi , mies laivalla
Henkilö Katja Pallasmaa , kivimäkeläinen
Henkilö Sirkku Pallasmaa , kivimäkeläinen
Henkilö Marjo Peltomaa , kivimäkeläinen
Henkilö Riikka Peltomaa , kivimäkeläinen
Henkilö Aili Pallasmaa , kivimäkeläinen / nainen saunassa
Henkilö Tuomas Peippo , hernepyssyllä muuttoautosta ampuva Kahilan poika
Henkilö Hilkka Jarva , rouva Kaken kaupassa
Henkilö Marja Ruohola , rouva Kaken kaupassa
Henkilö Matti Kuortti , puiston penkillä makaava mies / mies saunassa
Henkilö Nadja Pyykkö , äiti
Henkilö Marja Pyykkö , pikkuvauva
Henkilö Antti Peippo , talonmies
Henkilö Orvokki Taivalsaari , naispoliisin naapuri / nainen saunassa
Henkilö Risto Jarva , naispoliisin naapuri
Henkilö Ritva Mattila , nainen Aimon vastaanotolla
Henkilö Mariann Veijalainen , nainen Aimon vastaanotolla
Henkilö Mirja Malmström , nainen Aimon vastaanotolla
Henkilö Eila Karkkunen , nainen Aimon vastaanotolla
Henkilö Sointu Koski , nainen Aimon vastaanotolla
Henkilö Matti Marttila , mies Alkon kassajonossa / mies saunassa
Henkilö Heikki Harvilahti , mies saunassa
Henkilö Terttu Cousin , nainen saunassa
Henkilö Irma Lankinen , Hakolaska
Henkilö Juha-Veli Äkräs , purkumies
Henkilö Anssi Kuortti , lapsen itku  (jälkiäänitysääni)
Muut esiintyjät
Hevonen: Aroviima Lapset ikkunassa / kaksi pikkupoikaa pihalla: Irma ja Juhani Lankisen lapsia Väki pihakokouksessa: Puu-Vallilan asukkaita (Lähde: SKF 8) , muutesiintyjät
Avustajat
Marja Heijari, Timo Heijari, Mirja Holopainen, Juha Huovinen, Katja Huovinen, Leena Huovinen, Raimo Huovinen, Tanja Tamara Iisberg, Tuula Karhu, Toivo Karjalainen, Olli Kukkonen, Anni Kuusikko, Annu Laakso, Helmi Laitala, Matti Laitala, Laura Laitinen, Reijo Laitinen, Amalia Lankinen, Eino Lankinen, Viljo Lankinen, Roald Lindström, Lyyli Miettinen, Aune Oksa, Markku Peltola, Kari Pietilä, Alina Piiparinen, Heikki Pyykkö, Matti Pyykkö, Jouni Ratilainen, Kerttu Ryökkynen, Anna-Liisa Suikkanen, Kaija Törrönen, Ossi Törrönen, Sylvi Törrönen, Anni Viuhkonen (Lähde: SKF 8) , avustajat
Tekijät
Henkilö Risto Jarva , Ohjaaja
Henkilö Kullervo Kukkasjärvi , tuottaja
Henkilö Jussi Kylätasku , käsikirjoitus
Henkilö Risto Jarva , käsikirjoitus
Henkilö Kullervo Kukkasjärvi , käsikirjoitus
Henkilö Antti Peippo , kuvaus
Henkilö Erkki Peltomaa , kuvaus  (B-kuvaaja)
Henkilö Pekka Aine , kuvaus  (B-kuvaaja)
Henkilö Risto Jarva , leikkaus
Henkilö Matti Kuortti , leikkaus
Henkilö Matti Kuortti , ääni
Henkilö Juha-Veli Äkräs , ääni
Henkilö Markku Kopisto , sävellys, sovitus
Henkilö Risto Pelli , sovitus
Henkilö Matti Marttila , lavastus
Henkilö Nadja Pyykkö , maskeeraus
Henkilö Tuomo Kattilakoski , miksaus
Henkilö Timo Tervo , muusikko  (laulu)
Henkilö Mikael Nuorivaara , äänittäjä  (musiikin äänitys, musiikkikappale Katseen kosketus)
Henkilö Jorma Korpinen , värinmääritys  (Kurkvaara-Filmi Oy)
Henkilö Orvokki Taivalsaari , kuvaussihteeri
Henkilö Matti Ollila , järjestäjä
Yhteisö Suomi-Filmi Oy , levittäjä
Yhteisö Suomi-Filmi Oy , levittäjä
Yhteisö Kirjastopalvelu , levittäjä
Yhteisö Finnkino Video , levittäjä
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Puvut: Harlem-putiikki (Lähde: SKF 8)
Kreditoimattomat
Henkilö Erkki Kivi , musiikin äänitys
Henkilö Jarmo Ahvenainen , muusikko  (Markku Kopiston studio-orkesterin alttoviulisti)
Henkilö Timo Aittokallio , muusikko  (Markku Kopiston studio-orkesterin rumpali)
Henkilö Veli-Pekka Bister , muusikko  (Markku Kopiston studio-orkesterin sellisti)
Henkilö Antti Hytti , muusikko  (Markku Kopiston studio-orkesterin kontrabasson soittaja)
Henkilö Heikki Hämäläinen , muusikko  (Markku Kopiston studio-orkesterin viulisti)
Henkilö Veijo Lankinen , muusikko  (Markku Kopiston studio-orkesterin tuuban soittaja)
Henkilö Pekka Lappalainen , muusikko  (Markku Kopiston studio-orkesterin huilisti)
Henkilö Väinö Liikanen , muusikko  (Markku Kopiston studio-orkesterin basisti)
Henkilö Kari Lindstedt , muusikko  (Markku Kopiston studio-orkesterin sellisti)
Henkilö Jari Metsberg , muusikko  (Markku Kopiston studio-orkesterin kitaristi)
Henkilö Vesa Mäkelä , muusikko  (Markku Kopiston studio-orkesterin huuliharpun soittaja)
Henkilö Risto Pelli , muusikko  (Markku Kopiston studio-orkesterin pianisti)
Henkilö Risto Pensola , muusikko  (Markku Kopiston studio-orkesterin tenori- ja sopraanosaksofonisti)
Henkilö Jussi Pesonen , muusikko  (Markku Kopiston studio-orkesterin viulisti)
Henkilö Ahti Pilvi , muusikko  (Markku Kopiston studio-orkesterin viulisti)
Henkilö Timo Ryymin , muusikko  (Markku Kopiston studio-orkesterin kitaristi)
Henkilö Juhani Tiainen , muusikko  (Markku Kopiston studio-orkesterin viulisti)
Henkilö Jorma Ylönen , muusikko  (Markku Kopiston studio-orkesterin viulisti)
Henkilö Jussi Kylätasku , musiikin sanoitus  (musiikkikappale Katseen kosketus)
Henkilö Risto Jarva , valokuvat
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
680 000 mk
Rahoitus
Julkaistu
1975
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
21.11.1975
Ensi-iltapaikat
Helsinki: La Scala, Ritz
Lahti: Kare
Turku: Ritz
Filmikopioiden määrä
5
Katsojaluku
282 186
Muut näytökset
  • 28.11.1975 Kino-Palatsi, Pori ensi-iltakierros
  • 05.12.1975 Jyväs-Kino, Jyväskylä ensi-iltakierros
  • 19.12.1975 Kino-Palatsi, Tampere ensi-iltakierros
  • 23.01.1976 Rio, Oulu ensi-iltakierros
  • 06.02.1976 Alfaromeo (Pieni Näyttämö), Kuopio ensi-iltakierros
  • 06.03.1976 Ritz, Vaasa ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 18.12.1977 MTV1 Katsojia: 2 107 000
  • 12.10.1980 MTV1 Katsojia: 1 841 000
  • 14.07.1983 MTV2 Katsojia: 727 000
  • 17.03.1987 TV3
  • 03.01.1994 MTV3 Katsojia: 155 000
  • 06.12.1997 MTV3 Katsojia: 477 000
  • 01.05.2000 MTV3
  • 06.12.2005 MTV3
  • 09.12.2006 MTV3
  • 23.08.2014 YLE Teema
  • 18.10.2019 MTV3
  • 29.12.2019 Sub
  • 19.01.2021 Sub
Palkinnot
Elokuvatuotannon laatutuki 1975: 50 000 mk.
Valtion elokuvataiteilijapalkinto 1975: Tuomo Kattilakoski 2 000 mk (myös elokuvista Kesän maku, Rakastunut rampa ja Ikäluokka).
Jussit 1976: paras näyttelijä: Antti Litja; paras työryhmä [käsikirjoitus]: Jussi Kylätasku, Risto Jarva ja Kullervo Kukkasjärvi.
Festivaaliosallistumiset
Nordische Filmtage Lübeck Lyypekki, Saksan liittotasavalta 1976
Ulkomaanmyynti
Neuvostoliiton keskustelevisio, Neuvostoliitto
Sergel, Ruotsi
Sveriges Television (SVT), Ruotsi
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Tervasaarenkannaksen venelaiturit (avausnäkymä, Kake laiturilla rakastajattaren kanssa, lähtö venematkalle), Erottaja (katunäkymä), puu-Vallila, erityisesti Keuruuntien, Vallilantien, Vanajantien ja Suvannontien korttelit (Kivimäki), sisäpiha Keuruuntie 11-13 (mies tulee talosta), Keuruuntie 7-9 (Renlundin, Millan ja Aimon asuintalo), Mannerheimintie / Lönnrotinkatu (katuvilinää), Olympialaituri (alus saapuu satamaan), Silja Linen matkustaja-aluksen kansi (Aimo kiikaroi), Kauppatori mereltä nähtynä (näkymä), Keuruunpuiston kallio (joutomiehen kotimäki), Vanajantie 2 / Vallilantie 17 (Kaken Liha), bingohalli HTP-V ja TeMPO:n edusta Kaarlenkatu 15 (Salosen pappa bingovoittoineen), Keuruuntie 17 sisäpiha (Milla kertoo Aimolle itsestään), Itä-Pasila (rakennustyömaa), Asemapäällikönkatu (Aimo etsii Aaltosten asuintaloa), Pakkamestarinkatu 1 (Kake vilkuttaa Aimolle), Keuruuntie 3-5 (yhtye rappusilla), Mäkelänkatu 1 8 sisäpiha (Kake naispoliisin asunnon ikkunassa), Aleksis Kivenkatu 26 C (kylpylän kyltti), Suvannontie 7 sisäpiha (Hakola kertoo Aimolle murhasuunnitelmistaan), Ulkokari (saari veneretkellä), purkutalo puu-Pasilassa (taloa puretaan), Hotelli Haagan edusta Nuijamiestentie 10 (Kake poistuu hotellista), portaikko Asemapäällikönkatu / Junailijankuja (Aimo Annan läksyttämänä), kukkakioski Taka-Töölössä (Aimo ostaa kukkia), Vallilantie 27 sisäpiha (Aimo harjoittelee puhettaan hevosen kanssa), Finnairin toimiston edusta Keskuskatu 5 (Aimo poistuu matkatoimistosta)

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Sisäkuvat
Helsinki: asunto Keuruuntie 7-9 C (Millan asunnon ikkunanäkymät), Silja Linen laivaterminaalin matkustajakäytävä Olympialaiturissa (Aimo poistuu aluksesta), Vallilantie 17 (Kaken Lihan sisäänkäynti), porraskäytävä Keuruuntie 7-9 C (Aimon ja Millan asuntojen ovet, Renlundin ovi), asunto Pakkamestarinkatu 1 C (Aaltosten asunto), Scan-Auto Oy:n pääkonttori Sturenkatu 27 (avioliittoneuvojan toimisto), Oy Mainos-TV-Reklam Ab:n elokuvalaboratorio Ilmalantori 2 (avioliittoneuvojan odotushuone), porraskäytävä Luotsikatu 3 C (talonmies havaitsee valuvan veden), asunto Keuruuntie 7-9 C (Aimon asunnon ikkunanäkymät, Renlund vankina asunnossaan), Irma Kukkasjärven työhuone Laivastokatu 8-10 D (alkoholiliike), kylpylä Kivi Aleksis Kiven katu 26 C (kylpylä), kukkakauppa Vallilassa (Aimo ostaa kukkia), pub Sivuraide Messukeskuksessa Itä-Pasilassa (ravintola), hotelli Marski Mannerheimintie 10 (hotellihuone)

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Studiot
Helsinki: Oy Mainos-TV-Reklam Ab:n studio 3, Ilmalantori 2 (Millan asunto, Kaken Liha, Aimon asunto, naispoliisin asunto)

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Kuvausaika
9.6.-25.7.1975

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.

Sisältöseloste
Kertojana toimiva hevonen esittelee Kivimäen puutalokaupunginosan Helsingissä ja joukon sen asukkaita: valtuustoehdokkaana olleen Kurjen Millan, joka huonojen mieskokemusten jälkeenkin unelmoi oikeasta rakkaudesta, saunottaja Nummiskan ja talonmies Huhtamon jotka tuntevat molemminpuolista vetoa toisiinsa, kauppiaspariskunta Kake ja Anna Aaltosen, juopon maalari Renlundin topakoine vaimoineen sekä Salosen papan joka "kosii Aallon Maijaa kilvan kunnan ja kuoleman kanssa".

Lisäksi hevonen kertoo, että vanhat puutalot aiotaan purkaa ja tilalle rakentaa betoninen kerrostaloalue. Tähän ympäristöön saapuu 15 Amerikan-vuoden jälkeen pastori Aimo Niemi, Kaken poikavuosien kaveri, jolle Anna on ollut ensirakkaus. Aimo saa toimen kaupunginosan avioliittoneuvojana ja tässä työssä hän kohtaa naispuolisen poliisin, joka heti valittaa olevansa "se klassillinen toinen nainen". Aimo neuvoo naista ottamaan housut mieheltä, jolla on tapana kadota heti lemmenyön jälkeen. "Itte mä ristini kannan", humalaista miestään retuuttava Renlundska sitä vastoin vakuuttaa apuaan tarjoavalle Aimolle.

Aimo muuttaa Millan naapuriksi. Milla tuo hänelle kaktuksen ja antaa Renlundin maalata asunnon, mutta loukkaantuu Aimolle, kun tämä on allekirjoittanut sekä Aaltosten uutta asuinaluetta puolustavan adressin että hänen itsensä ajaman vastalausekirjelmän. "Me ei tunneta, ellei nimi katoa Aaltosten listalta", Milla uhkailee, mutta Kaken selitysten edessä Aimo vielä kerran peruu perumisensa.

Naispoliisi noudattaa Aimon neuvoa ja jättää ilman housuja yövieraansa, joka osoittautuu Kakeksi. Kun Aaltosten poika Petteri ryhtyy apunsa ehtona kiristämään isältään rahaa, Kake turvautuu Aimoon. Matkalla Aimo kuitenkin saa Annalta toimittaakseen toisen asian ja sekoittaa housu- ja nakkipaketit keskenään. Kun Kake vihdoin pääsee housuihinsa, naispoliisi palaa: Kake pääsee livahtamaan, mutta Aimo jää kiikkiin kylpyhuoneeseen ja paljastuu naisen tullessa kylpyyn. Nainen pyörtyy, Aimo kantaa hänet sänkyyn ja ryhtyy virvoittelemaan häntä, mistä tilanteesta vedenpaisumuksen hälyttämät naapurit löytävät heidät.

Aimo saa mainetta naistenmiehenä ja hänen vastaanotollaan alkaa olla tungosta. "Kuuntele sydämesi ääntä", Aimo neuvoo poikaystäviensä kanssa tuskailevia tyttöjä. "Tee parannus", on hänen ohjeensa Kakelle, joka tunnustaa pettäneensä Annaa koko avioliiton ajan. Huhtamo antaa Aimolle rahaa, jotta tämä hoitaisi Nummiskan suosiolliseksi. Aimo itse aikoo kosia Millaa ja ostaa kukatkin, joita Salosen pappa käyttää ensin turhaan Maijan pehmittämiseksi, mutta kosinta tyrehtyy Aimon kaataessa kuumaa kahvia Millan ja itsensä päälle. Renlundska yllättää heidät alushoususillaan ja parahtaa: "Tätä ei kyllä meikäläisen moraali sulata."

Milla ei ota uskoakseen juoruja Aimosta naistenmiehenä, kunnes näkee Aimon käyttävän nenäliinana pikkuhousuja, jotka ovat peräisin naispoliisin kylpyhuoneesta, ja kuulee Aimon suuresta rakkaudesta Elisabethiin, joka itse asiassa on ollut hänen koiransa. Kake jatkaa Annan pettämistä, mutta eräänä iltana naispoliisin lähdettyä hän rahattomana kutsuu vaimonsa ravintolaan. Anna laittautuu hienoksi ja sonnustautuu mustaan peruukkiin: kun Kake aamulla herää hotellihuoneessa mustan hiuspehkon vierestä, hän mitään muistamattomana luulee jälleen hairahtuneensa ja turvautuu Aimoon lähettäen tämän kukkien kanssa Annan luo. Anna käsittää väärin ja heittää Aimon ulos, Milla puolestaan epäilee Aimon viettäneen yön Annan kanssa ja torjuu jälleen kosimista yrittävän Aimon, joka itse asiassa on viettänyt yönsä käsiraudoissa naispoliisin kahlehtimana, tämän elämäntarinaa kuunnellen. Yleisessä saunassa likinäköinen Aimo eksyy naisten puolelle ja tapaa miesten pukuhuoneessa vaimonsa täydellistä murhaa suunnittelevan miehen, joka osoittautuu poliisikonstaapeliksi.

Huhtamo ja Nummiska löytävät toisensa, mistä hyvästä Aimo kuitenkin saa vain haukut osakseen ja joutuu antamaan rahat takaisin. Myös Maija suostuu vihdoin Salosen Papan kosintaan. Anna ilmestyy Aimon luokse pienessä hiprakassa, luullen Aimon yhä olevan rakastunut häneen, ja sammuu Aimon sänkyyn. Siveän yön jälkeen Aimo ilmoittaa palaavansa Amerikkaan, Anna aikoo tulla mukaan ja onnistuu tekemään Kaken mustasukkaiseksi: "Nyt peset nassus, saat selkääs ja sitten kotiin", Kake komentaa vaimoaan ja heittää Aimon matkalaukkuineen ulos. Aimo on ottanut unilääkettä päästäkseen eroon sotkuisesta tilanteesta ja kaatuu tiedottomana Kivimäen säilyttämistä puolustavan mielenosoituskulkueen eteen. Milla syöksyy esiin ja ilmaisee hyväilyillään, että Aimo on sittenkin oikea mies hänelle. "Tämä on kertomuksen onnellinen loppu", hevonen vahvistaa ja lisää: "Kivimäen loppu se ei saa olla. Senhän sanoo jo hevosen järkikin."

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"Risto Jarvaa ei ole totuttu pitämään komediaohjaajana", pohjusti Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 22.11.1975) samalla kun muistutti X-paronista ja Jarvan muidenkin elokuvien huumorista. "Mies joka ei osannut sanoa ei yllättää silti. Se lähtee liikkeelle vanhan puskakomedian asetelmista ja henkilöistä ja onnistuu olemaan hauska, kirpeä, älykäs ja ajankohtainen. Ennenkaikkea hauska, sillä elokuvassa nauraa lähes koko ajan. Ja kun asiaa jälkeen päin miettii, niin huomaa, että ne olivat aivan tuttuja ja vakavia tilanteita, jotka vain on käsitelty tuoreella ja fiksulla tavalla."

"Risto Jarva on palannut ohjaajauransa alussa harrastamansa komedian pariin", huomasi myös Leo Stålhammar (Suomenmaa 25.11.1975). "Tulokset ovat nyt toista luokkaa. Vuosien mittaan hankittu taito ja keinojen hallinta näkyvät niin koko kuvassa kuin yksityiskohdissakin. Jarva toteuttaa Jussi Kylätaskun käsikirjoitukseen perustuvan tarinan perinteisellä komediatyylillä, selkeästi ja ihmiskuvauksen pohjalta samalla kun mukaan tulee myös sopiva annos tunnetta, menneen ja menemässä olevan elämänmuodon haikeutta. Antti Peipon kuvaus ja Markku Kopiston musiikki tukevat samaa asiaa. [- -] Yleiskuvan ainoana rikkeenä on paikottainen turhan hidas vauhti."

"Hyvä ja hauska kotimainen uutuus", "mainio sekoitus satua ja totta", tervehti Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 22.11.1975) "kylmien ankeitten kaamostunnelmien hajoittajaa", jossa hän näki Jarvan uutena puolena sen, että "hän osaa luoda näin herttaista, viatonta ja lapsenmielistäkin elokuvaa kuin tämä on. Hän myös yhdistää aivan kauniisti hilpeitten sotkujen piirileikkiin nostalgisia tuntoja vanhanaikaisen vaatimattoman elämän ja ystävällishenkisen kanssakäynnin puolesta."

"Mies joka ei osannut sanoa ei on miltei pieni ihme", koki puolestaan E.L. (Erkka Lehtola, Aamulehti 27.12.1975): "Se on hyvällä maulla tehty komedia, joka on saanut ihmiset liikkeelle. Se ei ole likikään mestariteos vaan kärsii hajanaisuudesta mutta pystyy silti hyvin alkuperäiseen tarkoitukseensa: viihdyttämään. Monesti elokuva tuo mieleen Aapelin: myös Jarvan kuvaamat ihmiset ovat meidän Herramme muurahaisia [- -]."

"Kaikesta painolastistaan huolimatta Mies joka ei osannut sanoa ei on hauska elokuva", tunnusti Markku Tuuli (Katso 49/1975) varaustensa ohessa. "Sen huumori asetelmallisuudesta huolimatta ei ole pakotettua, sen henkilöt kliseemäisyydestään huolimatta tuntuvat varsin hyvin tavoittavan rennon elämäntunnun. Tämä kaikki johtuu siitä, että Jarva työryhmineen ei ole sortunut toteutuksissaan helpoimpaan ansaan. Hän on vastustanut houkutusta lisätä vauhtia kommelluksiin, niinkuin perinteisen farssin keinoihin kuuluu, vaan hän pikemminkin pyrkii hidastelemaan, saadakseen ilmaisuunsa mahdollisimman paljon pieniä tehosteita. Ja tämä toimii. Elokuvaan tulee sen rapsodisuuteen soveltuvaa verkkaisuutta, ja farssi muuttuu inhimilliseksi komediaksi, ja juonen pahimmat karikot eivät näy niin selvästi."

"Det vore lätt att avfärda Mannen som inte kunde säga nej som en naiv bagatell", pohti Henry G. Gröndahl (Hufvudstadsbladet 23.11.1975), "men dess naivitet och värmande vänlighet är så medvetna att filmen blir avväpnande. Risto Jarva har skapat en saga för vuxna, en drömmarnas lekplats där allt slutar lyckligt. [- -] Risto Jarva använder de klassiska folkliga komediernas gestalter och situationer men ger dem en personlig, varm färgläggning. Hans humor blir varken bitter eller bitande. Och Markku Kopistos musik bidrar i hög grad till filmens soliga stämning. Antti Litja är en rörande och trovärdig fumlig ung präst medan Kirsti Wallasvaara är näpen som en drömflicka för stora pojkar."

Heikki Eteläpää (Uusi Suomi 23.11.1975) näki Jarvan työssä merkittävimpänä sen, että "hän on varsin eriarvoisista aineksista pystynyt koostamaan erittäin yhtenäisen ilmaisullisen linjan", ja ilahduttavana sen, että kyseessä on "elokuva todella elävistä ihmisistä": "Antti Litja tulkitsee pikku pastorin rakastettavan nahjusmaisuuden hyvin persoonallisella huumorilla ja charmilla. Kirsti Wallasvaara on raikas ja sensuellin pehmeä ja napakka ihan yhtaikaa hänen valittunaan! Jukka Sipilä lyö oman komiikkansa tutut - silti toki edelleen tuoreen tehokkaat - valtit pöytään kestohumalaisen maalarimestarin lähes mykässä roolissa. Matti Ruohola antaa rikkaan, niin ikään myös rikkaasti koomisen ilmeen Kakelle, hummailevalle kauppiaalle. Seela Sellan saunoittaja ja Helena Notkosen Renlundska ovat ilmaisultaan eläviä arkisia neiti- ja akkaihmisiä jne. Yleensä näiden ihmisten seurassa viihtyy, viihtyvyyden päällimmäisenä merkkinä on se, että monista olisi tahtonut tulla tietämään vielä enemmänkin."

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Taustaa
Mies, joka ei osannut sanoa ei oli Risto Jarvan ensimmäinen värielokuva viiteen vuoteen, ja ensimmäinen komedia vuonna 1965 valmistuneen Onnenpelin jälkeen. Suunnanmuutos todettiin Filminorissa välttämättömäksi, sen jälkeen kun Jarvan elokuvat Kun taivas putoaa... (1972) ja Yhden miehen sota (1974) olivat teatterikierroksellaan keränneet yhteensä vain vajaat 30 000 katsojaa. Alkuperäiskäsikirjoitus syntyi ohjaajan, Jussi Kylätaskun ja Kullervo Kukkasjärven yhteistyönä, ja tuotannon rahoitus järjestyi opetusministeriön vuosina 1974-1975 myöntämän yhteensä 400 000 markan ennakkotuen ja Mainos-TV:n televisiointioikeuksien ennakko-oston turvin. Jälkikäteen elokuva sai 50 000 markan laatutuen ja äänittäjä Tuomo Kattilakoski osittain tämän elokuvan ansiosta 2 000 markan henkilökohtaisen elokuvataiteilijapalkinnon. Jusseilla palkittiin elokuvan käsikirjoitustyöryhmä sekä miespääosan esittäjä Antti Litja.

Mies, joka ei osannut sanoa ei kuvattiin lähes kokonaisuudessaan kesällä 1975 Vallilan puukaupunginosassa Helsingissä. Elokuvan loppujaksossa on mukana yksi syystalven näkymä.

Elokuva oli Jarvan ohjaajanuran siihen asti paras yleisömenestys ja keräsi teatterikierroksellaan katsojia vuoden ensi-illoista toiseksi eniten, yli nelikymmenkertaisesti Jarvan edelliseen elokuvaan Yhden miehen sota verrattuna. Helsingissä perättäisiä esitysviikkoja kertyi 44. Elokuva myytiin Ruotsiin. Vuonna 1978 Mies, joka ei osannut sanoa ei esitettiin myös Neuvostoliiton keskustelevisiossa, sen jälkeen kun siitä lehtitietojen mukaan oli poistettu "joitakin raisuhkoja juopottelukohtauksia".

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Musiikki
1 . "Kivimäki-teema" / Kivimäki
Säv. ja sov. Markku Kopisto
Markku Kopiston studio-orkesteri (off, taustamusiikki), yht. 15' 07".
Levytys:
Musiikkia Risto Jarvan elokuvista (Markku Kopiston orkesteri); Love Records LRLP-265, 1978.


2. Mies, joka ei osannut sanoa ei / "Aimon kantriteema"
Säv. Markku Kopisto, sov. Risto Pelli
Markku Kopiston studio-orkesteri (off, taustamusiikki), yht. 7' 20".
Levytys:
Musiikkia Risto Jarvan elokuvista (Markku Kopiston orkesteri); Scandia KS-948, 1975; Love Records LRLP-265, 1978.


3. "Millan teema"
Säv. Markku Kopisto
1) Markku Kopiston studio-orkesteri (sov. Markku Kopisto; off, taustamusiikki), yht. 5' 35".
2) Markku Kopiston studio-orkesteri (sov. Risto Peili; off, taustamusiikki), 4' 00".


4. "Kivimäen humppa" / Kivimäen pumpun humppa
Säv. ja sov. Markku Kopisto
Es. Erkki Pajala, huuliharppu, Eero Rinne, saksofoni, ja Jukka Sipilä, tuuba (synkr., Veijo Lankinen, tuuba, Vesa Mäkelä, huuliharppu, ja Risto Pensola, tenorisaksofoni), kahdessa osassa, yht. 1' 10".
Levytys:
Musiikkia Risto Jarvan elokuvista (Markku Kopiston orkesteri); Love Records LRLP-265, 1978.


5. Tuoll' on mun kultani
Säv. ja san. trad.
Es. Sina Kujansuu, laulu ja hyräily (irtoääni), 0' 40".


6. "Veneretki" / Veneretki
Säv. Markku Kopisto, sov. Risto Pelli
Markku Kopiston studio-orkesteri, ja Risto Pensola, sopraanosaksofonisoolo (off, taustamusiikki), yht. 3' 25".


7. Tiffany
Säv. Pietro Leguani, sov. Roland Kovac
Viihdeorkesteri (off, ravintolamusiikki), kolmessa osassa, yht. 2 '05".
Levytys:
Selected Sound LP-9007A SL 281.


8. Katseen kosketus
Säv. Markku Kopisto, san. Jussi Kylätasku, sov. Risto Pelli
Timo Tervo (= Timo Tervomaa), laulu, ja Markku Kopiston orkesterin säestys (off), 2' 35".
Levytys:
Timo Tervo ja Markku Kopiston orkesteri; Scandia KS-948, 1975; Love Records LRLP-265, 1978.
Seija Simola; RCA Victor PL-40 155, 1979.

Huomautuksia:
Musiikkinumerot 1-3 ja 6 ovat taustamusiikin teemoja, ja niiden kestot on ilmoitettu sekunnilleen Teoston musiikki-ilmoituksen mukaisesti; vaihtoehtoisina niminä on mainittu Musiikkia Risto Jarvan elokuvista -levytyksen (Love Records LRLP-265, 1978) yhteydessä annetut nimet. Katseen kosketus (musiikkinumero 8) on laulettu versio "Millan teemasta" (musiikkinumero 3). Erkki Pajala nähdään soittamassa huuliharpulla "Kivimäki-teemaa" neljään otteeseen, yht. 2' 10", sekä "Millan teemaa" kerran, 0' 55" (playback, Vesa Mäkelä, huuliharppu). Antti Litja tapailee kitarallaan "Millan teemaa" kolmeen otteeseen (playback, Timo Ryymin, kitara), yht. 1' 10" . Aaltosilla kuullaan viihdemusiikkia (off), 0' 40". Erkki Pajalan, Eero Rinteen ja Jukka Sipilän trio esittää epävireisesti "Millan teemaa" (synkr., Veijo Lankinen, tuuba, Vesa Mäkelä, huuliharppu, Risto Pensola, tenorisaksofoni), 0' 45". Salosen papan kosiessa taustamusiikkina Risto Pellin pianoimprovisointia "Millan teemaan" (off), 1' 00".

- Suomen kansallisfilmografia 8:n (1999) mukaan.
Kiitokset
Kiitämme yhteistyöstä Vallilan Asukkaita, Ilkka Sarasta, Kylpylä Kiveä, Harlem-putiikkia, Scan-Auto Oy:tä, Silja Line Oy:tä, Yhtyneet Ravintolat Oy:tä
Tarkastustiedot
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
22576
Tarkastuspäivä
19.11.1975
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2830 m
Kesto/leikattu
103 min
Veroluokka
VV
Ikäraja
K12
Tarkastamolaji
Näytelmä 3a
Osia
5
Tarkastusnumero
T-22576
Tarkastuspäivä
07.04.1992
Formaatti
video
Perustelut
S.ikä 12
Pituus/leikattu
99'17"
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 3a
Tarkastuttaja
BTJ Kirjastopalvelu Oy
Tarkastusnumero
T-22576
Tarkastuspäivä
18.11.1993
Formaatti
video
Perustelut
S.ikä 12
Pituus/leikattu
103'
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 3a
Tarkastuttaja
Finnkino Video
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
02.10.2012
Formaatti
DVD
Perustelut
Seksi, väkivalta.
Kesto/leikattu
01:37:53
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
väri, Fujicolor
Ääni
ääni, Picot
Kuvasuhde
1,66:1
Kesto
103 min