Miehen tie

En Mans väg (ruotsinkielinen nimi)
En Mans väg (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
One Man's Fate (englanninkielinen nimi)
La Route d'un Homme (ranskankielinen käännösnimi)
Eines Mannes Weg (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tiedätkö elokuvan kuvauksista tai kuvauspaikoista Hämeenkyrössä, Siuntiossa, Espoossa tai Helsingissä? Tunnistatko elokuvan esiintyjiä?

Miehen tie

Nyrki Tapiovaaran ja Hugo Hytösen ohjaama draama Miehen tie (1940) pohjautuu F. E. Sillanpään romaaniin. 1930-luvun Hämeeseen sijoittuvassa filmatisoinnissa Ahrolan Paavo (Gunnar Hiilloskorpi) jättää rakkaansa Vormiston Alman (Mirjami Kuosmanen) ja menee naimisiin Jaskarin vauraan talon tyttären Annin (Irja Kuusla) kanssa. Vaimo kuolee synnytykseen ja myöhemmin vauvakin, minkä jälkeen Annin vanhemmat vaativat tyttärelleen antamaansa perintöä takaisin. Yksinäisen ja juopotteluun sortuvan Paavon elämä horjuu ilman Alman rakkautta.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Henkilö Gunnar Hiilloskorpi , Ahrolan Paavo
Henkilö Mirjami Kuosmanen , Vormiston Alma
Henkilö Hugo Hytönen , Vihtori Taatila
Henkilö Helvi Järveläinen , karjakko Hulda Tiirikka
Henkilö Annie Mörk , Tussan muori
Henkilö Elna Hellman , Manta
Henkilö Emmi Jurkka , Tussan Lyyti
Henkilö Maija Nuutinen , Jaskarin emäntä
Henkilö Onni Veijonen , Pietilän Iivari
Henkilö Pentti Viljanen , tamperelaiskeikari
Henkilö Hertta Leistén , Pälän emäntä
Henkilö Verna Piponius , diakonissa
Henkilö Simo Osa , Jaskarin isäntä
Henkilö Aku Peltonen , konstaapeli Juutilainen
Henkilö Jalmari Parikka , Pälä
Henkilö Einari Ketola , autonkuljettaja
Henkilö Arvi Tuomi , asianajaja Otti
Henkilö Helvi Erjakka , Alman äiti
Henkilö Sven Relander , asianajaja
Henkilö Kyösti Käyhkö , 1. mies
Henkilö Lida Salin , juoruakka
Henkilö Jussi Piironen , 2. mies
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Irja Kuusla , Ahrolan Anni, o.s. Jaskari
Henkilö F. E. Sillanpää , mies suulitansseissa
Henkilö Maire Nymander , kaupunkilaispiika
Tekijät
Henkilö Nyrki Tapiovaara , Ohjaaja
Henkilö Hugo Hytönen , Ohjaaja
Henkilö Erik Blomberg , tuotanto
Henkilö F. E. Sillanpää , käsikirjoitus
Henkilö Nyrki Tapiovaara , käsikirjoitus
Henkilö Erik Blomberg , kuvaus
Henkilö Evan Englund , äänittäjä
Henkilö George de Godzinsky , musiikki
Yhteisö Filmihankkija, Reino Wathen ja Erkki Itkonen , levittäjä
Yhteisö Yleisradio / Tallennepalvelu , levittäjä
Yhteisö VLMedia Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Eino Mäkinen , kuvaus  (vuoden 1939 talvikuvat Hämeestä)
Henkilö Erik Blomberg , leikkaus
Henkilö Tapio Tapiovaara , lavastus
Henkilö Senja Soitso , naamiointi
Henkilö Reino Lammila , kamera-assistentti
Henkilö P. Hulsman , äänitysassistentti
Henkilö Ensio Lumes , äänitysassistentti
Henkilö Mirjami Kuosmanen , leikkausassistentti
Henkilö Evan Englund , miksaus
Henkilö Erik Blomberg , studiopäällikkö
Henkilö Henake Schubak , järjestäjä
Henkilö Erik Blomberg , valokuvat
Henkilö herra Båsk , kuvaus-, rakennus- ja maalausryhmän jäsen
Henkilö herra Karlsson , kuvaus-, rakennus- ja maalausryhmän jäsen
Henkilö Paavo Kuoppala , kuvaus-, rakennus- ja maalausryhmän jäsen
Henkilö A. Laiho , kuvaus-, rakennus- ja maalausryhmän jäsen
Henkilö C. J. Lindström , kuvaus-, rakennus- ja maalausryhmän jäsen
Henkilö M. Vilkman , kuvaus-, rakennus- ja maalausryhmän jäsen
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1940
Alkuperäisteos
F. E. Sillanpää: Miehen tie. Helsinki: Otava, 1932. (romaani)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
01.09.1940
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Gloria, Metropol
Kuopio: Puijo
Lahti: Ilves
Tampere: Petit
Turku: Bio-Bio, Pallas
Vaasa: Kino
Filmikopioiden määrä
8 (arvio)
Muut näytökset
  • 15.09.1940 Pori: Asto; Oulu: Hovi ensi-iltakierros
  • 19.07.1942 Viipuri: Palatsi ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 25.11.1958 MTV1 [es. kahdessa osassa]
  • 25.01.1964 MTV1 Katsojia: 530 000
  • 18.03.1971 MTV2 Katsojia: 640 000
  • 07.06.1986 TV1 Katsojia: 182 000
  • 22.09.1995 TV2
  • 26.07.2003 YLE TV2
  • 27.05.2008 YLE TV2
  • 13.09.2011 YLE Teema [Tv-arkiston kino]
  • 14.09.2011 YLE Teema [Tv-arkiston kino]
  • 18.09.2011 YLE Teema [Tv-arkiston kino]
  • 27.02.2015 YLE TV1
  • 24.04.2017 Yle TV1
  • 24.08.2018 Yle TV1
  • 18.11.2019 Yle TV1
  • 29.12.2021 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Hämeenkyrö: Ahrolan talon koivukuja ja pelto Kalkunmäen kylässä, Korkeen talo (Alman ja Paavon kohtaaminen koivun luona) ja suuli (suulitanssit) Laitilan kylässä, Jaskaran talon rantavainio ja Sauna-ahde Jumesniemen kylässä (Ahrolan heinänteko ja elonkorjuu)

Tampere: Keskustori (Paavon kaupunkimatka)

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Sisäkuvat
Tampere: linja-auto (Alman ja Paavon tapaaminen)

Hämeenkyrö: Korkeen talon suuli Laitilan kylässä (suulitanssit)

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Studiot
Elosepon studio

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Kuvausaika
Talvi - kesä 1939, kesä 1940

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan

Sisältöseloste
Ahrolan talon emäntä Anni kuolee lapsivuoteeseen. Koko yön kamarissaan valvonut isäntä Paavo sulkee vaimonsa silmät. Aamulla hän sopii kevättöistä etumies Taatilan kanssa ja hoitaa itse heinänkylvön, ennen kuin käy ilmoittamassa vaimonsa kuolemasta tämän kotitalossa Jaskarissa. Annin isä on vihamielinen ja korostaa heti, että omaisuus jää lapselle: Anni on myötäjäisinään tuonut Ahrolaan rahaa, jonka Paavo on käyttänyt suon kuivaukseen. Lisäksi Jaskari vihjailee tyttärensä tulleen huonosti hoidetuksi ja syyttää Paavoa Vormiston Alman lapsen isäksi. Hautajaisten jälkeen Paavon ja Annin pieni poika viedään isoäidin hoitoon Jaskariin.

Heinänteon aikaan Paavo käy Tampereella hankkimassa uuden terän niittokoneeseen. Paluumatkalla hän osuu samaan linja-autoon kuin Alma: takautumana nähdään heidän nuoruuden romanssinsa, joka päättyi eroon ja Paavon avioliittoon rikkaan Jaskarin tyttären kanssa; Alma saa lapsen, mutta torjuu ylpeästi Paavon tarjoaman elatusmaksun: "Mistä isäntä niin varmasti tietää, että lapsi on hänen?" Nyt Paavo kutsuu Alman heinäntekoon Ahrolaan ja Alma lupaa tulla. Kotona Paavo kuulee, että pikkupoika on sairastunut vakavasti. Hän pyöräilee Jaskariin, mutta ei käy sisällä törmätessään jo pihalla isännän tylyyn vastaanottoon.

Alma osallistuu heinäntekoon Ahrolan pellolla ja Paavo saattaa häntä illalla, kunnes Ahrolan uusi karjakko, neiti Hulda Tiirikka, keskeyttää heidän kohtauksensa. Latotansseissa Paavo on hieman humalassa ja sekaantuu tappeluun, mutta Alma puuttuu asiaan ja vie hänet mukanaan: kun Paavo yrittää lähennellä, Alma kuitenkin torjuu hänet. Kotona Paavoa odottaa viesti, että hänen poikansa on kuollut Jaskarissa. Paavo ryhtyy juopottelemaan ja viettää yön Tussan Lyytin kanssa huonomaineisella mökillä, missä pirtua on saatavissa. Juoru asiasta kiirii myös Alman korviin. Kun säntillinen neiti Tiirikka muistuttaa Paavoa isännän velvollisuuksista, mies vastaa karkein sanoin ja vetää esiin karjakkonsa virheet ja laiminlyönnit. Neiti Tiirikka on aivan poissa tolaltaan, mutta saa lohtua leskimies Taatilalta, joka pian esittää vaivihkaisen kosinnan ja saa yhtä vaivihkaisen suostumuksen.

Paavo on saanut Jaskarilta haasteen Annin myötäjäisten takaisinmaksusta ja hän hakee Tampereella apua asianajajalta, joka kuitenkin osoittautuu Jaskarin jo palkkaamaksi. Kadulla tapaamansa tuttavan, Palan, välityksellä Paavo löytää asianajaja Otin, joka antaa hyviä toiveita jutun voittamisesta. Paavo jää juhlimaan Palan luokse ja juopuneena valittaa yksinäisyyttään, isättömyyttään ja äidittömyyttään. Palan vaimo kertoo, että myös Alma on kaupungissa, ja Paavo viedään tapaamaan häntä kortteeritaloon. Siellä Paavo yltyy riehumaan luullessaan löytäneensä Alman "tyttötalosta" ja pelästyttää niin isäntäväen kuin vieraatkin, mutta Alma rauhoittaa hänet ja saattaa hänet pirssikyydillä kotiin. Aamulla Paavo kuulee tekemisistään Ahrolassa yöpyneeltä autokuskilta, tarjoaa ryypyt ja panee pullon kaappiin sanoen: "Siitä otetaan nyt, mutta sitten siitä ei otetakaan."

Talvella oikeudenkäynti ratkeaa Paavon eduksi. Neiti Tiirikka on Taatilan luona kuin kotonaan, hoitaa taloutta ja miehen kahta pientä tytärtä. Eräänä talviyönä Paavo ja Alma valvovat kumpikin yksin kamareissaan. Lapsen nukahdettua Alma lähtee ulos ja vaeltaa Ahrolaan. Jälleen hän torjuu Paavon lähentelyt, mutta lupaa, että Vormistoon Paavo saa tulla. "Sinä tulit sittenkin", Alma sanoo, kun Paavo vihdoin ilmestyy hänen luokseen. Peiteltyään lapsen Paavo asettuu sängylle Alman viereen: "Minä tulin enkä minä lähdekään kuin sun kanssas." "Minun kunniani on yhden miehen takana ja pysyy", Alma vastaa Paavon kysymykseen ja jatkaa: "Minä olen sinun ja nyt sinä olet minun." He vaipuvat syleilyyn, lapsi havahtuu ja nousee hymyillen pystyyn omassa sängyssään.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Aiheet
Lehdistöarviot
Elosepon Sillanpää-elokuva vastaanotettiin pääasiassa kiitoksin. "Täysipainoinen kotimainen elokuva" ja "täysosuma", luonnehti S. L. (Uusi Suomi 2.9.1940) ja perusteli: "Miehen tien kaltaista elokuvaa on vaikea ryhtyä erittelemään ja arvostelemaan. Käsikirjoitus, ohjaus ja kuvaus sulautuvat alusta lähtien yhteen ja muodostavat kiinteän kokonaisuuden. [- -] Alkuosan nähtävästi tarkoituksellisesta katkelmallisuudesta elokuva kulkee eteenpäin - kulunutta vertausta käyttääkseni - kuin leveä eepillinen virta, jonka rauhallisen pinnan alla kuohuu intensiivisiä tapahtumapyörteitä. Juuri se sisäinen voima, joka kannattaa jokaista kohtausta, on elokuvan antoisimpia puolia. Nyrki Tapiovaaran ja Hugo Hytösen ohjaus ansaitsee kaiken kiitoksen."

"Nyrki Tapiovaaran viimeinen filmi oli samalla hänen paras filminsä", kiitti myös A. S-o (Aira Sinervo, Suomen Sosialidemokraatti 22.9.1940). "Tätä filmiä katsellessa tuntee yhä selvemmin, minkä menetyksen filmimme on kärsinyt hänen kuolemassaan. Hänen rehellinen taiteilijasilmänsä oli nähnyt ja osannut kiinnittää valkokankaalle sellaista elävää elämää, että menee kauan, ennenkuin kotimaisen filmimme yleistaso on saavuttanut hänen luomuksiensa tason. [- -] Nyrki Tapiovaara oli ollut uskollinen romaanin hengelle. Hänen filminsä oli realistinen jokaista pientä yksityiskohtaa myöten. [- -] Hämäläiset tuvat, maantiet, linja-autot, tamperelaiset huvittelupaikat - niin vieläpä näyttelijät itsekin olivat niin luonnollisia, ettei sellaista ole meillä vielä koskaan aikaisemmin tavattu. Tämä luonnollisuus teki tästä filmistä suomalaisen talonpoikaiselämän kauniin laulun, ylistyksen elämästä 'maan kovalla kannikalla'."

"Ty vad man först ville säga efter att ha sett En mans väg är kort och gott: bra", antoi R. M. B. (Svenska Pressen 3.9.1940) arvionsa. "Redan i och med de inledande scenerna blir man intresserad och positivt överraskad. Och det första intrycket visar sig vara det riktiga. Fotograferingen, Erik Blombergs, är genomgående av hög klass och hans bilder, där ljus och skugga tillvarstagits för att skapa konstnärlig jämvikt, accompagneras av Georges de Godzinskys musik, som bidrar till den grundläggande intensiva stämningen."

"Miehen tien ohjaajat Nyrki Tapiovaara ja Hugo Hytönen olivat selviytyneet vaikeasta tehtävästään kohtalaisen hyvin", katsoi Otso (Helsingin Sanomat 2.9.1940) esittäen myös varauksensa: "Heidän työnsä kannustajana on epäilemättä ollut koko ajan pyrkimys kiinnittää Sillanpään herkkä ihmissielun analysointi ja suurenmoiset luonnonkuvaukset mahdollisimman aitoina elokuvanauhalle. Kuitenkaan ei ohjaajien ollut onnistunut saada elokuvaa 'kohoamaan' loppua kohti. Elokuvassa eivät päähenkilöt pääse kyllin selvästi osoittamaan sielullista kypsymistään, kuten romaanissa, vaan elokuva kehittyy ja päättyy jotenkin liian eroottiseen sävyyn, suomalaisen elokuvan tutussa miljöössä, vuoteessa."

"Miehen tie on kahden ohjaajan tekemänäkin todella mielenkiintoinen elokuva", arveli Erve (Orvo Kärkönen, Aamulehti 2.9.1940). "Sen toteutus ei ole päässyt kaikin puolin kypsäksi, mutta katsojalla, joka avoimin silmin koettaa tarkata, mihin kuvauksessa itse asiassa on pyritty - ja paljolta päästykin -, elokuva muodostuu antoisaksi elämykseksi."

Kuvaus sai yleistä tunnustusta: "Silmiä hivelevät maisemakuvat loivat oikean sillanpäämäisen tunnelman elokuvanauhalle", koki Otso. "Erikoisesti jäivät mieleen muutamat ainutlaatuiset aamu-usvaiset maisemat sekä heinäpellon maalauksellisuus." "Erik Blomberg on nähtävästi halunnut koetella voimiaan esittämällä suomalaisen maiseman tyypillisimpiä tunnelmia eri vuoden- ja vuorokaudenaikoina", ajatteli S. L. ja päätti: "Missä elokuvassa on Suomen luonto aikaisemmin elänyt tällä tavoin?"

"Miehen tiessä on kosolti oivallisia näyttelijäsuorituksia", katsoi Erve, "ja onnellisinta on, että juuri kahdessa päätehtävässä on niin hahmoa myöten onnistuneet esittäjät kuin Gunnar Hiilloskorpi Paavo Ahrolana ja Mirjami Kuosmanen Vormiston Almana. Heissä on maalaista juurevuutta ja tasapainoa, ja Mirjami Kuosmasen piirteet suorastaan uhkuvat täyteläistä, rehevää rotu- ja vaistovoimaa."

"Gunnar Hiilloskorven osasuorituksesta puhuttaessa ei oikeastaan pitäisi käyttää sanaa näytteleminen, sillä tämä Ahrolan Paavo ei näyttele, vaan elää", ylisti S. L. "Alkukohtauksista lähtien hän edusti kertaakaan erehtymättä sitä, mikä suomalaisessa miehessä on huonointa ja parasta. [- -] Mirjami Kuosmanen on täysin hänen vertaisensa Alma. On ilo katsella tämän terveen ja kauniin nuoren naisen liikehtimistä ja herkkää ilmeikkyyttä."

Vuoden 1956 uusintaensi-illassa Miehen tiehen suhtauduttiin sekä epätasaisena, Tapiovaaralta kesken jääneenä "torsona" (Rihla eli Risto Hannula, Ylioppilaslehti 5/1956) että kunnianarvoisana klassikkona. "Miehen tie elokuvana arvokas muisto menneisyydestä ja hyvä viitta tulevaisuuteen", kirjoitti Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat 4.2.1956). "Se on hyvin hallittu kokonaisuus, mutta se järkyttää ja vangitsee myös pienillä piirteillään, oivallisesti näytellyillä henkilöillään. [- -] Kaiken kaikkiaan: Vaikka Miehen tie ilmeisesti onkin melko yllättävä uusinta kesken muun filmihälyn, sietää se katsoa ja samalla hämmästellä sitä tosiseikkaa, ettei elokuvan taiteellinen ominaispaino tule mitättömämmäksi, vaikka vuodet rientävät ja keinot kasvavat. Miehen tiessä on sitä juurevaa suomalaisuutta, mitä useimmiten itkemme elokuvistamme puuttuvan."

"Miehen tiellä on itseoikeutettu paikkansa suomalaisen elokuvan Parnassolla", totesi Harri Moilanen (Kansan Uutiset 7.6.1986) 30 vuotta myöhemmän televisioesityksen yhteydessä ja Antti Lindqvist (Katso 23/1986) antoi uuden sukupolven arvion: "Miehen tie on kahden ohjaajan aiheuttamasta hienoisesta hajanaisuudesta huolimatta voimallisen realismin läpitunkema elokuva, jossa Tapiovaara yhdistää Eisensteinilta ja Dovzenkolta saamansa vaikutteet saumattomasti suomalaiseen maaperään. Uljaan miljöökuvauksen ohella elokuvan onnistuneinta antia on väkevä luonteiden kirjo. [- -] Merkittävää työtä Miehen tiessä on tehnyt myös kuvaaja ja leikkaaja Erik Blomberg, jonka yhteistyö Tapiovaaran kanssa näyttäytyy loistokkaimmillaan elokuvan legendaarisessa, ylimaallisiin ulottuvuuksiin kohoavassa niittykohtauksessa."

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Taustaa
Nyrki Tapiovaaran ohjaajanuran viidennen elokuvan kuvaustyöt käynnistettiin talvella 1939 F. E. Sillanpään romaanin autenttisilla tapahtumapaikoilla Hämeenkyrössä. Käsikirjoituksen ohjaaja teki yhdessä kirjailijan kanssa, joka muutenkin seurasi kiinnostuneena kuvaustöiden edistymistä. Sillanpää esiintyi myös kameran edessä suulitanssijaksossa, ja hänen lausuttavakseen siirrettiin alunperin Taatilalle kirjoitettu repliikki "Miltäs neitistä siellä Ahrolassa näyttää ny rupeavan tuntuun?"

Elokuvasovituksessa on romaanin tapahtuma-aikaa tiivistetty siten, että koko kertomus Alman ja Paavon nuoruudenrakkautta kuvaavana takaumajaksoa lukuunottamatta tapahtuu yhden vuoden kuluessa, varhaiskeväästä seuraavan vuoden sydäntalveen. Elokuvan alkaessa Taatila on jo leskimies - romaanissa kerrotaan myös hänen vaimonsa kuolinkamppailusta.

Miehen tien kuvaukset jäivät syksyn 1939 poikkeusoloissa kesken, ja niitä päästiin jatkamaan vasta talvisodan päätyttyä. Nyrki Tapiovaara oli kadonnut partioretkellä helmikuun viimeisenä päivänä 1940, jä Jaskarin isäntänä esiintynyt Kosti Elo jouduttiin vakavan sairauden vuoksi vaihtamaan Simo Osaan ja kaikki nämä jaksot kuvaamaan kesällä 1940 uudelleen. Tämän vuoksi oli myös käsikirjoituksen painotuksia muutettava. Täydennysohjauksen sai tehtäväkseen Taatilaa esittävä Hugo Hytönen, kokenut näyttelijä, joka vuonna 1937 oli ollut henkilöohjaajana Orvo Saarikiven esikoiselokuvassa Miehen kylkiluu.

George de Godzinskyn etunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Georg.

Miehen tien levitti ensimmäisenä elokuvanaan Reino Wathénin vastaperustama Filmihankkija. Yleisömenestys oli hieman vuoden keskitasoa heikompi.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Musiikki
1. Alkumusiikki
Säv. George de Godzinsky
Orkesteri (off), 3' 35".


2. Tango
Säv. George de Godzinsky
Es. kaksi harmonikansoittajaa (playback), 1' 15".


3. Valssi
Säv. George de Godzinsky
Es. kaksi harmonikansoittajaa (playback), 2' 10".


4. Jenkka
Säv. George de Godzinsky
Es. kaksi harmonikansoittajaa (playback), 0' 40".


5. Tanssimusiikki
Säv. George de Godzinsky
Es. kaksi harmonikansoittajaa (playback), 1' 25".


6. Mansikka on punainen marja ja juurella pieni lehti
Säv. ja san. trad.
Es. Elna Hellman, laulu (100 %), kahteen otteeseen, yht. 0' 15".


7. Loppumusiikki
Säv. George de Godzinsky
Orkesteri (off), 3' 00".

Huomautuksia:
Taustamusiikissa on käytetty muunneltuna kansanmusiikkiaiheita, selkeimmin hämäläistä laulua
Kun minä kotoani läksin, säv. trad., orkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 1' 05".

Musiikin numero 2, 3, 4 ja 5 aikana "kyläläiset" tanssivat.

- Suomen kansallisfilmografia 2:n (1995) mukaan
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1407
Tarkastuspäivä
22.08.1940
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2550 m
Kesto/leikattu
93 min
Veroluokka
VV
Ikäraja
K16
Tarkastamolaji
näytelmä 1
Osia
5
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastuspäivä
26.02.1946
Veroluokka
25 %
Tarkastamolaji
näytelmä 1
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastuspäivä
07.02.1950
Veroluokka
VV
Tarkastamolaji
näytelmä 1
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1407
Tarkastuspäivä
12.06.1986
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2550 m
Veroluokka
VV
Ikäraja
K10
Tarkastamolaji
näytelmä 1
Osia
6
Tarkastuttaja
Suomen elokuva-arkisto SEA
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1407
Tarkastuspäivä
11.12.1986
Formaatti
video
Pituus/leikattu
2475 m
Veroluokka
VV
Ikäraja
K10
Tarkastamolaji
näytelmä 1
Osia
1
Tarkastuttaja
Opetusministeriö [laskutus]
Tarkastusnumero
T-01407
Tarkastuspäivä
05.09.1988
Formaatti
video
Perustelut
Suositusikäraja: K10
Pituus/leikattu
90 min
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
näytelmä 1
Osia
1
Tarkastuttaja
Yleisradio / Tallennepalvelu
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
17.09.2014
Formaatti
televisio
Perustelut
Ahdistus, väkivalta.
Kesto/leikattu
01:28:00
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, van Leers
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
93 min