Aaltoska orkaniseeraa

Aaltoska i sitt ässe (ruotsinkielinen nimi)
Aaltonen's Missus Takes Charge (englanninkielinen käännösnimi)
Madame Aaltonen organise (ranskankielinen käännösnimi)
Frau Aaltonen organisiert (saksankielinen käännösnimi)
Musta veljeskunta (työnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko Helsingissä kuvatun elokuvan esiintyjiä? Mitä roolia elokuvassa näyttelivät rouva Raikkola tai L. Saarinen?

Aaltoska orkaniseeraa

Edvin Laineen ohjaama ja Topiaksen eli Toivo Kauppisen kirjoittama Aaltoska orkaniseeraa (1949) on seikkailullinen komedia. Helsinkiläissisarukset, huoltoaseman apupoika Jukka (Veli-Matti Kaitala) ja hänen pikkusisarensa Irmeli (Pikku-Annika), saavat asuntopulan vuoksi alivuokralaisikseen koululaiset Kaarinan (Ritva-Leena) ja Sepon (Birger Kortman). Lapset kietoutuvat mukaan seikkailuun, kun tomera talonmiehen rouva Aaltoska (Elna Hellman) ja rikosreportteri ”Haukansilmä” Lipponen (Hannes Häyrinen) ryhtyvät jahtaamaan salaperäistä rikollisliigaa.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Elna Hellman , rouva Aaltonen, "Aaltoska", talonmiehen vaimo
Henkilö Veli-Matti , Jukka Lehtinen
Henkilö Hannes Häyrinen , rikosreportteri Lipponen, "Haukansilmä"
Henkilö Kalle Viherpuu , talonmies Aaltonen
Henkilö Ritva-Leena , Kaarina Hillevi Mäenpää
Henkilö Pikku-Annika , Irmeli Lehtinen
Henkilö Birger Kortman , Mies Seppo Aleksanteri Mäenpää
Henkilö Uuno Montonen , yövartija Vihtori Virtanen
Henkilö Aarne Laine , johtaja Kallinen, salaseuran pomo
Henkilö Arvo Lehesmaa , komisario
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Artturi Laakso , asiakas huoneenvuokralautakunnassa
Henkilö Elsa Turakainen , asiakas huoneenvuokralautakunnassa
Henkilö Sasu Haapanen , huoneenvuokralautakunnan virkailija
Henkilö Sirkka Kaski , huoneenvuokralautakunnan sihteeri
Henkilö Leo Sarri , huoneenvuokralautakunnan vahtimestari
Henkilö Joel Asikainen , huoneenvuokralautakunnan puheenjohtaja
Henkilö Toivo Lahti , huoneenvuokralautakunnan jäsen, vasemmiston edustaja
Henkilö Veikko Linna , huoneenvuokralautakunnan jäsen, oikeiston edustaja
Henkilö Uolevi Lönnberg , huoneenvuokralautakunnan jäsen
Henkilö Pentti Riihimäki , huoneenvuokralautakunnan jäsen
Henkilö Irja Viherpuu , asiakas huoneenvuokralautakunnassa / nainen porraskäytävässä
Henkilö Kaarlo Wilska , huoltoaseman asiakas
Henkilö Lennart Lauramaa , huoltoaseman hoitaja
Henkilö Mauri Jaakkola , huoneenvuokralautakunnan tarkastaja
Henkilö Leo Jokela , asiakas sanomalehden konttorissa
Henkilö Eija Inkeri , ilmoituksen vastaanottaja sanomalehden konttorissa
Henkilö Armas Jokio , vuokralaistarjokas
Henkilö Matti Aulos , vuokralaistarjokas
Henkilö Ida Salmi , vuokralaistarjokas
Henkilö Nestori Lampi , vuokralaistarjokas
Henkilö Bertil Holmström , naurava autoilija
Henkilö Kurt Vilja , mies autoilijan kyydissä
Henkilö Arvo Murtokallio , Aaltoskaan pihaovella törmäävä mies
Henkilö Urho Lahti , sanomalehden toimittaja
Henkilö Veikko Sorsakivi , sanomalehden toimittaja
Henkilö Irja Kuusla , motkottava rouva porraskäytävässä
Henkilö Pirkko Raitio , tuhkaa kaatava nainen
Henkilö Pentti Irjala , Aaltoskaa putkaan vievä poliisi
Henkilö Kerttu Salmi , vaalea nainen putkassa
Henkilö Pia Hattara , nainen putkassa
Henkilö Usko Kantola , konstaapeli komisarion virkahuoneessa
Avustajat
Kreditoimattomia tunnistamattomia sivuosien esittäjiä tai avustajia: rouva Raikkola, L. Saarinen (Lähde: SKF 4) , avustajat
Tekijät
Henkilö Edvin Laine , Ohjaaja
Henkilö Topias , käsikirjoitus
Henkilö Osmo Harkimo , kuva
Henkilö Armas Vallasvuo , leikkaus
Henkilö Taisto Lindegren , ääni
Henkilö Heikki Aaltoila , musiikki
Henkilö Aarre Koivisto , lavastus
Henkilö Matti Kassila , apulaisohjaaja
Yhteisö Suomen Filmiteollisuus SF Oy , levittäjä
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Yhteisö VLMedia Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö T. J. Särkkä , tuottaja
Henkilö William Reunanen , naamiointi
Henkilö Sirkka Kaski , kampaaja
Henkilö Alf Salin , studiopäällikkö
Henkilö Leena Huttunen , kuvaussihteeri
Henkilö Taisto Lindegren , musiikin äänitys
Henkilö Leo Sarri , järjestäjä
Henkilö Pentti Auer , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Arvo Murtokallio , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Olavi Tuomi , klaffi
Henkilö Eka Karppanen , alkutekstien suunnittelu
Henkilö Erkki Tolvanen , valokuvat
Henkilö Pentti Riihimäki , valokuvat  (Studio Tenhovaara)
Henkilö Eka Karppanen , juliste
Henkilö Kauko Käyhkö , muusikko  (laulu)
Henkilö Elna Hellman , muusikko  (laulu)
Henkilö Veli-Matti Kaitala , muusikko  (laulu)
Henkilö Birger Kortman , muusikko  (laulu)
Henkilö Annika Sipilä , muusikko  (laulu)
Henkilö Ritva Åberg , muusikko  (laulu)
Henkilö Heikki Aaltoila , muusikko  (piano)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1949
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
15.07.1949
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Rex, Tuulensuu
Riihimäki: Riihilinna
Turku: Bio-Bio
Filmikopioiden määrä
8
Muut näytökset
  • 17.07.1949 Kuopio: Puijo; Lahti: Kinema; Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 24.07.1949 Pori: Asto ensi-iltakierros
  • 29.07.1949 Tampere: Kino ensi-iltakierros
  • 21.08.1949 Jyväskylä: Elohuvi ensi-iltakierros
  • 09.09.1949 Oulu: Bio Kiistola ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 21.05.1959 STV
  • 18.12.1971 MTV2 Katsojia: 400 000
  • 27.08.1978 MTV2 Katsojia: 1 365 000
  • 27.07.1990 TV2 Katsojia: 496 000
  • 28.05.1997 YLE TV1
  • 29.06.2004 YLE TV2 Katsojia: 137 000
  • 25.04.2009 YLE TV2
  • 16.06.2011 YLE TV2
  • 10.05.2013 YLE TV1
  • 25.09.2014 YLE TV1
  • 17.09.2015 YLE TV1
  • 16.08.2017 Yle TV1
  • 04.12.2018 YLE TV1
  • 10.07.2020 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: huoltoasema Esso Mechelininkatu 5 (Jukan työpaikka), Lasipalatsin edusta Mannerheimintie 22-24 (lapset kaupungilla), Mannerheimintie / Kaivokatu (Seppo matkii liikennepoliisia), asuintalon sisäpiha ja porttikäytävä Vaasankatu 14 (Aaltoskan ja Lehtisten asuintalo), Vaasankatu 16 (naapuritalo), Kustaankatu / Vaasankatu (yövartija Virtanen pakenee), varasto Sörnäisten satamassa Suvilahden kohdalla (Jukka ja Seppo seuraavat salaliittolaisia)

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) pohjalta.
Sisäkuvat
Helsinki: asuintalo Pohjoinen Hesperiankatu 19:n pannuhuone (Aaltoskan asuintalon pannuhuone)

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) pohjalta.
Studiot
Helsinki: SF-hallit Liisankatu 14 (Aaltoskan talon porraskäytävä, Lehtisten asunnon keittiö, eteinen, olohuone ja makuuhuone, huoneenvuokralautakunnan toimisto ja istuntohuone, sanomalehden ilmoituskonttori ja uutistoimitus, Aaltoskan asunnon keittiö, sataman varastorakennus ja sen hiilikellari, poliisiputka ja komisarion virkahuone)

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) pohjalta.
Kuvausaika
Kevätkesä 1949 - 1.7.1949
Sisältöseloste
Lehtisen lapset Jukka ja Irmeli saavat huoneenvuokralautakunnalta kirjeen, jossa pyydetään selvitystä asunnon mitoista ja käytöstä. Lasten isä on kuollut, heidän äitinsä on lomailemassa maalla ja Jukka työskentelee huoltoasemalla apupoikana: niinpä pikku-Irmeli joutuu asioimaan lautakunnassa, jossa tarkastajan käytyä Lehtisillä päätetään, että asuntoon on otettava vuokralainen.

Irmeli vie asiasta ilmoituksen sanomalehteen. Aamulla Lehtisten oven takana on pitkä jono, jota talonmiehen määräilevä vaimo Aaltoska saapuu "orkaniseeraamaan". Eräiden omalaatuisten ehdokkaiden jälkeen Jukka ja Irmeli hyväksyvät vuokralaisikseen maalta kouluun tulleet lapset, Sepon ja Kaarinan, joille he kotiutumisen jälkeen esittelevät Helsinkiä.

Aaltoska lukee lehdestä, että kaupungissa toimii salaperäinen rikollisliiga. Paikalle ilmestyvä rikosreportteri "Haukansilmä" Lipponen vahvistaa asian ja pyytää Aaltoskaa pitämään silmällä hämäräperäisiä miehiä. Pian alkaakin tapahtua: yövartija Virtanen joutuu pakenemaan takaa-ajajia ja päätyy Lehtisten asuntoon, missä Irmeli on yksin kotona. Takaa-ajajat jäävät väijymään porraskäytävään, mutta Aaltoskan väliintulo saa heidät katoamaan. Aaltoska soittaa Lipposelle, joka saapuu taloon naamioituneena: Aaltoska luulee miestä konnaksi, iskee hänet tajuttomaksi ja kantaa Jukan avustuksella pannuhuoneeseen. He ehtivät köyttää miehen ja uhata kärventää tämän jalkapohjia, ennen kuin väärinkäsitys selviää.

Virtanen kertoo lapsille yllättäneensä salaseuran jäsenet ja joutuneensa takaa-ajetuksi työskennellessään naapurivartijan sijaisena. Miehen hartaasta pyynnöstä lapset antavat hänen jäädä asuntoon ja pukevat hänet äitinsä vaatteisiin. Hän tekeytyy lasten tädiksi, kun takaa-ajajat pääsevät sisään esiintyen puolestaan huoneenvuokralautakunnan tarkastajina. Miehet päättävät siepata Irmelin, mutta porraskäytävässä on vastassa Lipponen ja Aaltoska, jotka estävät aikeen. Lipponen kuulustelee Virtasta ja pyytää tätä piirtämään kartan talosta, jossa tämä oli törmännyt salaseuraan.

Jukka ja Seppo keksivät jäljennöksen piirroksesta ja lähtevät omin päin ottamaan asiasta selvää. Pimeällä varastoalueella he näkevät miesten menevän kellariin ja seuraavat heitä. Miehet naamioituvat mustiin huppuihin ja käyttävät tunnussanaa "Ruutu on valttia". Myös pojat sonnustautuvat huppuviittaan ja onnistuvat pääsemään mukaan salaiseen kokoukseen. Samaan aikaan Lipponen ja Aaltoskakin ilmestyvät kellariin, pukeutuvat niinikään mustiin huppuihin ja liittyvät seuraan. Kokouksessa liigan johtaja paljastaa, että toimintasuunnitelma on joutunut yövartijan haltuun ja se on saatava takaisin. Tehtävä arvotaan Lipposelle, mutta pian selviää, että suunnitelma onkin kassakaapissa.

Johtaja huomaa, että osanottajien lukumäärä ei täsmää, ja käskee jokaisen lausumaan tunnussanan, jolloin Lipponen ja Aaltoska paljastuvat ja heidät otetaan kiinni. Pojat sen sijaan onnistuvat hälyttämään poliisit, jotka pidättävät joukon mukana Lipposen ja myös Aaltoskan, koska pojat eivät ole tunnistavinaan häntä. Vielä putkassa Aaltoska ja Lipponen rähjäävät ja syyttelevät toisiaan, kunnes Aaltonen saapuu poikien kanssa ja saa heidät vapaiksi.

Pojille suodaan kunnia liigan pidätyksestä. Itse asiassa kyseessä on harmiton "Mustien vuokralaisten yhdistys", jonka päälliköksi osoittautuu kunniallinen johtaja Kallinen. Lähinnä pannuhuoneessa isännöinyt talonmies Aaltonen ryhdistäytyy komisarion rohkaisemana ja ottaa komennon talossa: hän käskee vaimonsa pesemään portaat ja keittämään kahvit. Aaltoska alistuu asemaansa ja Aaltonen huvittelee liukumalla lasten perässä porraskaidetta pitkin alas. Aaltoset ja lapset kajauttavat yhteislaulun.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Edvin Laineen uusi Veli-Matti-elokuva sai varsin suopean kritiikin. Yleensä ankara Martti Savo (Modest Savstschenko, Työkansan Sanomat 21.7.1949) näytti suuntaa: "Elokuvalla on kaksi ansiota: ensinnäkin se pilailee Helsingin huoneenvuokralautakunnan kustannuksella (meikäläiset virastot sietäisivät useamminkin tulla pilkatuiksi) ja toiseksi tässä elokuvassa on vauhtia, miltei tekee mieli sanoa rytmiä, mikä on melko harvinaista sekä kotimaiselle elokuvalle yleensä että Edvin Laineen tuotannolle erityisesti. Elokuvan vitsit eivät kaikki ole otettu 'eilisestä lehdestä' kuten usein on tapana, mikä myös on luettava ansioksi. Tietenkään filmin käsikirjoitus ei ole liioilla neronleimauksilla pilattu ja luonnollisesti siellä on sellaisia farssimaisia yliampumisia, että valistunut yleisönosa tulee usein nauramaan ei itse filmille, vaan sen tekijöille."

Myönteiselle puolelle kallistui myös -berg (Hufvudstadsbladet 17.7.1949): "Som helhet betraktad är signatur Topias manuskript inte någon fullträff, han tappar bort den tunna röda tråden ibland, men situationskomiken har han tagit tillvara rätt fyndigt. Edvin Laines regi har också fått fart på det hela, ibland ramlar han lite kantigt abrupt över från det ena till det andra, men longörerna har han i varje fall lyckligt undvikit. Skädespelare trivs också med sina uppgifter [- -]. Allt som allt, en glad och oförarglig underhållning."

"Edvin Laine [- -] on [- -] saanut sen sörkkäläismiljöön todella elämään varhaisvanhoine lapsineen, talonmiestohvelisankareineen, 'pahoine miehineen' ja ennen kaikkea Aaltoskoineen", kiitteli Pta (Rakel Jylhä, Keskisuomalainen 23.8.1949). "Etenkin 'jännäri-ikäinen' nuori polvi ottaa elokuvan vastaan suurella antaumuksella ja aikuinenkin rentoutuu sen parissa vaikkapa vastoin tahtoaankin."

E. T-la (Eugen Terttula, Suomen Sosialidemokraatti 24.7.1949) oli varauksellisempi: "Suomen Filmiteollisuuden hovikokki Topias on hankkinut ainekset viimeisimpään kesäkeittoonsa Aaltoska orkaniseeraa sekä kotoa että kylästä, mutta mitään oman käden oikeutta hänen ei voi sanoa harjoittaneen: useimmat käänteet ja huvinumerot ovat jo aikoja sitten ahkerassa käytössä ennättäneet muodostua uskovaisten yhteiseksi tavaraksi - ja käydä samalla niin tutuiksi, ettei niille ole viitsinyt enää pitkiin aikoihin hattuakaan nostaa. [- -] Tämä kaikki ei vie aikaa kuin niukat puolitoista tuntia, mutta ehtii katsoja haukotellakin, kun huumori joskus puuttuu tykkänään, sekä tekemällä tehty että helpommin ilmoille pusertuva."

Näyttelijöistä nostettiin esiin lapsikaarti, etenkin Pikku-Annikan "välittömyys ja raikkaus" (E. T-la), sekä Elna Hellman, jonka osalta E. T-la kuitenkin oli varauksellinen: "Tuottamon ilmoituksen mukaan nähdään 'Elna Hellman vihdoinkin elokuvaosassa, jossa hänen rehevä, pursuileva huumorinsa pääsee riemastuttavalla tavalla oikeuksiinsa'. Mutta tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Elna Hellmanin suurin filmitehtävä tämä Aaltoska on, mutta se ei ole ollenkaan kiitollinen eikä päästä hänen huumoriaan edes välttävällä tavalla oikeuksiinsa. On synti panna niin hykerryttävästi naurava näyttelijä kuin Elna Hellman näyttelemään parhaasta päästä tiuskivaa ja topakkaa talonmiehen muijaa. Sitäpaitsi huumori on juuri päähenkilön Aaltoskan vaiheilla kaikkein väkinäisintä ja laihinta. Elna Hellman itse kyllä tekee vähän enemmänkin kuin on näyttelijän tehtävissä. Mutta se suuri filmiosa, jonka hän lopultakin ansaitsisi, ei tämä Aaltoska vielä ole."

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Taustaa
Lähinnä lapsikatselijoille suunnatut Veli-Matti-elokuvat Pikku Matti maailmalla (1947) ja Onnen-Pekka (1948) olivat olleet niin hyviä yleisömenestyksiä, että kesällä 1949 tehtiin vielä yksi samaan sikermään liittyvä elokuva. Käsikirjoitus tilattiin jälleen Topiakselta eli Toivo Kauppiselta, ja ohjaustyö annettiin Edvin Laineelle. Käytännössä Laine kuitenkin jätti tehtävän pitkälti nuoren ja innokkaan apulaisohjaajansa Matti Kassilan käsiin. Kassila oli tullut SF:ään lyhytelokuvaohjaajaksi marraskuussa 1948. Hän teki jo keväällä 1949 trailerin Laineen edelliseen elokuvaan Prinsessa Ruusunen ja sai tehtäväkseen Aaltoskan kuvauskäsikirjoituksen kuvajakoineen. T. J. Särkän mielestä apulaisohjaaja selviytyi työstään niin hyvin, että sai heti kuvaustöiden päätyttyä ryhtyä tekemään ensimmäistä omaa elokuvaansa Isäntä soittaa hanuria.

Käsikirjoituksella ei ollut nimeä: se kulki SF:n tuotantonumerolla 98, mutta kuvausvaiheessa siitä Kassilan mukaan käytettiin työnimeä "Musta veljeskunta". Aaltoskan esittäjä Elna Hellman esitti pari laulua kuten edellisessä elokuvassaan Kalle Aaltosen morsian (1948), jossa hän lisäksi oli soittanut harmonikkaa. Käsikirjoituksessa ei ole merkintää alku- ja loppulauluista.

Elokuva sisältää satiiria pääkaupungin sodanjälkeisestä asuntopulasta ja huoneenvuokralautakunnan byrokratiasta. Salaseurajaksossa voi nähdä parodiaa Ku Klux Klanista ja vapaamuurarien seremonioista. Kohtauksessa, jossa Jukka syö Irmelin valmistamaa lounasta, on klaffivirhe - kuvakulman vaihdos tuo pari lautasta ja lisää syötävää pöytään. Kuvaustilanteessa tarinaan lisättiin Aaltosten välienselvittelyä poliisiasemalla. Huoltoasemaketju Esso sai elokuvassa ilmaista mainosta, kun Veli-Matilla oli pitkin matkaa yllään yhtiön työhaalarit. Kidutuskohtauksessa Hannes Häyrinen kiroili estottomasti ohi käsikirjoituksen, tosin rätti suussa.

Kassilan mukaan kuvaukset kestivät puolitoista kuukautta. Veli-Matti, Ritva-Leena ja Pikku-Annika esiintyivät alkuteksteissä vain etunimillään. Ritva-Leena Åbergille ja Annika Sipilälle elokuvarooli oli viimeinen, Eija Inkerille ensimmäinen. Viipurin murretta puhuvan yövartija Virtasen osan näytteli viipurilaissyntyinen Uuno Montonen. Pienemmissä rooleissa nähtiin teknisen henkilökunnan edustajia kuten Sirkka Kaski, Leo Sarri, Pentti Riihimäki, Bertil Holmström, Kurt Vilja ja Arvo Murtokallio.

Leikkausvaiheessa elokuvasta poistettiin kohtaukset, joissa Seppo suututtaa puistonvartijan tallatessaan nurmikoita ja seuraa kuinka vartija nuhtelee vauvanvaippoja julkisella paikalla vaihtavaa mummoa. Näin jäivät pois Kaarlo Saarnion ja Olga Tainion roolit puistonvartijana ja mummona sekä Leevi Lingon ja Uolevi Lönnbergin roolit paikalle saapuvina konstaapeleina.

Edvin Laineen ja Matti Kassilan yhteisohjaus laskettiin ensi-iltaan epätavalliseen aikaan, heinäkuun puolivälissä. Elokuvan teatterikierros alkoi Helsingin ja Turun ohella 15.7.1949 Riihimäeltä. Yleisömenestys jäi suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden keskitasoa selvästi heikommaksi. Aaltoska orkaniseeraa päätti myös Veli-Matti-elokuvien sarjan - seuraavan ja samalla viimeisen kerran nähtiin tuolloin 20-vuotias Veli-Matti Kaitala sotamies Hauhiana Tuntemattomassa sotilaassa (1955).

Rikosreportteri "Haukansilmää" vastaava rooli Hannes Häyrisellä oli ollut jo vuonna 1941 elokuvassa Viimeinen vieras. Myöhemmin samaa tyyppiä hyödynnettiin elokuvissa Radio tekee murron (1951), Radio tulee hulluksi (1952) ja Paksunahka (1958). Roolit kirjoitettiin juuri Häyristä ajatellen. Vastaavanlaisia rikosreporttereita ovat esittäneet myös Lasse Pöysti (Kovanaama, 1954), Leo Jokela (Taas tyttö kadoksissa!, 1957) ja Pentti Siimes (Tähdet kertovat, komisario Palmu, 1962).

- Toim. Juha Seitajärvi ja Jorma Junttila Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) pohjalta.
Musiikki
1. "Kyllä Aaltoska orkaniseeraa - -" / "Nytpä Aaltonen orkaniseeraa - -" (1:3)
Säv. ja san. Heikki Aaltoila
1) Es. Elna Hellman, laulu (playback, orkesterisäestys), 0' 35".
2) Orkesteri (off), 0' 45".
3) Es. Kalle Viherpuu, Elna Hellman, Veli-Matti Kaitala, Birger Kortman, Annika Sipilä ja Ritva-Leena Åberg, laulu (playback, Kauko Käyhkö, Elna Hellman, Veli-Matti Kaitala, Birger Kortman, Annika Sipilä ja Ritva-Leena Åberg, laulu, orkesterisäestys), 0' 30".


2. Alkumusiikki
Säv. Heikki Aaltoila
1) Orkesteri (off, alkutekstit), 1' 40".
2) Orkesteri (off, lopputekstit), 0' 30".


3. "Jukan pesulaulu"
Säv. ja san. Heikki Aaltoila
1) Es. Veli-Matti Kaitala, laulu (playback, orkesterisäestys), 0' 25".
2) Orkesteri (off), 1' 45".
3) Es. Elna Hellman, Veli-Matti Kaitala, Birger Kortman, Annika Sipilä, Kalle Viherpuu ja Ritva-Leena Åberg, laulu (playback, Kauko Käyhkö, Elna Hellman, Veli-Matti Kaitala, Birger Kortman, Annika Sipilä ja Ritva-Leena Åberg, laulu, orkesterisäestys), 0' 30".


4. Zacatecas
Säv. ja san. Milton Leeds - Ted Varnick, suom. san. Kullervo
Es. Elna Hellman, laulu (100 %), 0' 10".
Levytys:
Henry Theel ja Toivo Kärjen yhtye; Sävel S-9011, 18.2.1949.


5. "Lasten laulu" ("Tallukka on sievä kenkä, ei sen korko loska - -")
Säv. ja san. Heikki Aaltoila
Es. Veli-Matti Kaitala, Birger Kortman, Annika Sipilä ja Ritva-Leena Åberg, laulu (playback, Heikki Aaltoila, pianosäestys), 0' 30".

Huomautuksia:
Alku- ja taustamusiikin pääteemoina ovat "Kyllä Aaltoska orkaniseeraa" ja "Jukan pesulaulu".

Huoneenvuokralautakunnan musiikkina on katkelma Pierre Degeyterin sävelmästä L'Internationale / Kansainvälinen.

Aaltoskan kolkattua Lipposen soi sitaatti Frédéric Chopinin teoksesta Marche funèbre / Surumarssi.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) pohjalta.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2956
Tarkastuspäivä
14.07.1949
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2100 m
Kesto/leikattu
77 min
Veroluokka
25 %
Ikäraja
S
Osia
4
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
04.03.2016
Kesto/leikattu
01:09:03
Ikäraja
S
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
77 min
Kieli (VOD)
suomi