Suomen kansallisfilmografia

Suomen kansallisfilmografia taltioi kotimaisen elokuvan historiaa ensimmäisestä näytelmäelokuvasta Salaviinanpolttajat (1907) lähtien.

Elokuvien tekijä- ja näyttelijätietojen, tuotanto- ja esitystietojen sekä sisältöselosteiden, lehdistöarvioiden, kuvauspaikka- ja musiikkiselvitysten, erilaisten kommenttien ja esseiden avulla kansallisfilmografia rakentaa kokonaisesityksen aiheestaan.

Suomalaisen elokuvatuotannon yleislinjoja avataan vuosikymmenittäin kulkevissa aikakausiartikkeleissa.

Tutustu Suomalaisen elokuvatuotannon vuosikymmeniin.

Kansallisfilmografian verkkotietokannan pohjana on Suomen elokuva-arkiston (nykyinen Kansallinen audiovisuaalinen instituutti) 1980-luvun alussa aloittama tutkimus- ja tiedonkeruuhanke, jonka tuloksena syntyi myös 12-osainen, vuodet 1907–2000 kattava Suomen kansallisfilmografia -kirjasarja.

Mitkä elokuvat sisältyvät kansallisfilmografiaan?

Suomen kansallisfilmografiaan sisällytetään kotimaiset pitkät elokuvat, jotka ovat saaneet valtakunnallisen elokuvateatterilevityksen ja esitetty omana otsikko-ohjelmanaan maksullisissa yleisönäytännöissä.

Selaa Suomen kansallisfilmografian elokuvia.

Mikä on pitkä elokuva?

Pitkän elokuvan kesto on vähintään 60 minuuttia.

Vuoteen 2004 asti keston alarajana oli 37 minuuttia (vastaa 1000 metriä 35 mm:n levyistä filminauhaa esitysnopeuden olleessa 24 kuvaa sekunnissa). Poikkeuksen tästä tekivät lähinnä eräät mykkäkauden elokuvat, joiden esityskesto saattoi olla huomattavastikin lyhyempi.

Mikä on kotimainen elokuva?

Suomessa rekisteröidyn tuotantoyhtiön ja (pääosin) Suomen kansalaisten Suomessa valmistama elokuva on katsottu yksiselitteisesti kotimaiseksi.

Kansainvälisten yhteistuotantoelokuvien kotimaisuuden määrittämiseksi käytetään tarkoitukseen luotua painotuspistejärjestelmää .

Kansallisfilmografian soveltama painotuspistejärjestelmä

Suomi hyväksyi vuonna 1995 eurooppalaisen yleissopimuksen elokuvien yhteistuotannosta. Sopimuksessa noudatetaan painotuspisteperiaatetta, jossa eri tekijöille ja osa-alueille annetaan pisteitä, jotka lasketaan yhteen. Mikäli elokuva saa vähintään 15 pistettä 19:sta mahdollisesta, elokuva luetaan eurooppalaiseksi.

Kansallisfilmografian soveltama pistetaulukko ottaa mukaan lisää muuttujia, antaa enemmän painoa tuotanto- ja rahoitustahoille ja huomioi elokuvassa puhuttavan kielen, mutta samalla se väljentää kriteereitä: puolet maksimimäärästä eli 15/30 pistettä riittää elokuvan sisällyttämiseen kansallisfilmografiaan.

Kuten eurooppalaisessa yhteistuotantosopimuksessa myös Kansallisfilmografiassa varataan mahdollisuus joustoon: harkinnan mukaan filmografiaan voidaan sisällyttää myös elokuvia, jotka jäävät vaadittavan pisterajan alapuolelle. Päämääränä on kuitenkin välttää tai ainakin minimoida subjektiivisia valintoja. Kaikkea tulkintaa ei tietenkään voida karsia: ensinnäkin painotuspisteytys edustaa jo itsessään vain yhtä, esimerkiksi ohjaajan ja käsikirjoittajan roolia korostavaa elokuvallista ajattelua. Toiseksi kutakin osatekijää saatetaan joutua punnitsemaan erikseen, esim. ketkä näyttelijöistä lasketaan pääosanesittäjiksi.

Suomalaiset elementit Painotuspisteet
Tuotanto:
Tuotantoyhtiö 5
Osatuotanto 3
Rahoitus/tuotantotuki 1
Tuotantoryhmä:
Ohjaaja 3
Käsikirjoittaja 3
Kuvaaja 1
Säveltäjä 1
Lavastaja 1
Leikkaaja 1
Äänisuunnittelija 1
Pukusuunnittelija 1
Esittävä ryhmä (näyttelijät & esiintyjät):
Pääosat 3
Sivuosat 2
Esiintyminen 1
Muut tekijät:
Studio tai kuvauspaikka 1
Jälkituotantopaikka 1
Kieli (suomi tai ruotsi) 1
Yhteensä 30